Yhteystiedot

Mauno Saari
Vanha Hangontie 10
10620 Tammisaari



mauno.saari@gmail.com

Uusimmat kommentit

Hirviö ja lintukotoaulis saarijärvi  16.5.2019 13:00
Kysymyksiä Suomen vapaalle medialleOuto olento  1.4.2019 14:29
Kysymyksiä Suomen vapaalle medialleSenja Pekkola  16.3.2019 15:33
Kysymyksiä Suomen vapaalle medialleristo.myyry  14.3.2019 12:52

Uusimmat kirjoitukset

Meneekö Venäjä ruotuun?

Torstai 5.3.2020 klo 15:56 - Mauno Saari


Meneekö Venäjä ruotuun?
Katsaus ja kuvitelma

Ensin tilannekatsaus, kommentein:

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on lausunut, että Venäjän tulisi "noudattaa kansainvälisiä lakeja" Syyriassa. Pääsihteeri ei halua muistaa, että Venäjä on ainut laillisesti Syyriassa toimiva ulkopuolinen valtio. Syyriaan hyökänneen Turkin toiminnassa ei Stoltenbergillä ole huomauttamista.

Kansanedustaja Antti Häkkänen (kok) taas vaatii, että "Venäjä on pantava ruotuun". Häkkäsen kypärän leukahihna on liian kireällä. Muuten tämä entisen oikeusministerin älyttömyys ei ole selitettävissä.

Epäilemättä Kremlin muuri tärähtelee Häkkäsen lausunnon vuoksi. Ei pelon vaan naurun takia.

Turkin armeijan tunkeutuminen Syyrian alueelle ei ole edes paheksunnan saatikka tuominnan asia Stoltenbergin, Häkkäsen ja mm. Suomen Natoa kannattavan mediapoolin mielestä.

Ylen aina luotettavan asenteellinen uutisasankkuri Matti Rönkä voihkaisi 3.3.2020 Moskovan kirjeenvaihtajalle, että "eikö EU:lla ole mitään keinoa saada Venäjä pois Syyriasta". Rönkä on Ylen itään suunnattu keihäänkärki, mutta silti toivoisi, ettei muutenkin yksisilmäinen uutistarjonta vammautuisi aivan sokeaksi. Röngän ankkuri luistaa. Hänen paikkansa olisi Naton propagandakeskuksessa, ei verorahoilla maksetun julkisen palvelun uutisissa.

Mediapoolimme jäsenet tituleeraavat Syyrian presidenttiä diktaattoriksi – aivan samoin kuin Vladimir Putinia. Silmälääkäriksi aikoinaan valmistunut al-Assad näkee maansa tilanteen: hän puolustaa sitä Turkin ja Israelin hyökkäyksiltä, joita USA-johtoiset "länsimaat" tukevat, Suomi mukaan lukien. Tätä mediamme ei halua kertoa.

EU, poliitikkojen ikioma rotaryklubi lupaa Kreikalle massiivista tukea Turkin paineen alla. Unionin kansalaisten verorahoilla, voisi sanoa että verirahoilla, ostetaan Euroopalle aikaa, vielä hetki. On mahdollista, että kansainvaellus Eurooppaan toteutuu tästä moraalittomasta kaupankäynnistä huolimatta. Ei ehkä valtaisana virtana vaan satoina tai tuhansina pikku puroina, kun ihmiset etsivät ja löytävät aukkoja Unionin ulkomuurista.

Olen ennustanut Euroopan nykyisen ja varsinkin huomisen kaaoksen kirjassani "Kuoleman kello" (Kosmos, 2017). Pelkään ennustuksen toteutuvan. Se sisältää muun muassa kuvittelemani tilanteen, jossa keskeisten EU-maiden lainsäädäntöä muutetaan niin, että jokainen "terroristiksi epäilty" on vapaata riistaa kenelle tahansa ampumataitoiselle kansalaiselle. Dystooppinen utopia? Toivottavasti.

Euroopan kaaoksen ennustaminen muukalaistulvan vuoksi on aika helppoa. Moraalia ei ole Unionin rajan kummallakaan puolella. Katastrofi on edessä väistämättä. Uhreja ovat ennen kaikkea muukalaiset, mutta myös eurooppalaiset. Otteet kovenevat, muureja lujitetaan. Tiedetään, että tulijoiden joukossa on runsaasti jihadisteja, terroristeja.

***

Sitten paljastus: olen ajatellut seuraavaa kirjaani. Se on vielä pelkkä ajatusleikki, hahmotelma, jonka toteutuminen on epävarmaa. Tässä siitä osasia:

Stubbin hallituksen aikana Suomi lähettää valtioneuvoston päätöksellä sata viestinnän ja journalismin ammattilaista Harvardiin USA:n propagandakoulutukseen. Kurssitettavina on valtamediamme päätoimittajia, poliittisia toimittajia ja ainakin yksi uutisankkuri.

Tulokset näkyvät. Ylen, HS:n, Ilta-Sanomien ja Iltalehden johdolla mediapoolin jäsenet ylläpitävät päivittäistä vihajournalismia, jonka kohteena on Venäjä. Harvard-kurssin käyneet toimittajat haravoivat sopivia aiheita. "Hyvät suhteet eivät estä Venäjän hyökkäystä", kertoo Iltalehden lööppi. Tästä jutun tehnyttä toimittajaa kiitellään. Päätoimittaja pyytää oikein pullakahveille.

Mediapoolin "sisältöryhmä" kokoontuu säännöllisesti ja linjaa itänaapuriimme kohdistettua hyökkäystä. Putinista maalataan kuvaa häikäilemättömänä ja petollisena despoottina, ulkoministeri Lavrovia sanotaan valehtelijaksi, Venäjän asevoimien epäillään suunnittelevan jotain katalaa.

Ilmaisunvapaus Suomessa on kaventunut, eikä ihme, kun koko mediaa linjaa yhteinen pooli. Sananvalinnat alkavat muistuttaa 1920-luvun Vihan veljien retoriikkaa. Tähän liittyen ne, jotka suhtautuvat Venäjään neutraalisti tai jopa myönteisesti, leimataan trolleiksi, stalinisteiksi tai Putinin sylikoiriksi.

Toisaalta mediapoolin jäsenet pitävät esillä tasavallan presidentin kiiltokuvaa, presidentin, joka siunasi Naton kanssa tehdyn isäntämaasopimuksen, ja jonka johdolla Suomi on kuljetettu sotaliiton kynnykselle.

Mihin tällä kaikella pyritään? Sataprosenttisen fiktiivisessä kirjassani kerron operaation syyn, sen vaiheet ja lopputuloksen:

Kuvitelmassani Suomi liittyy Natoon, kun tasavallan presidentin viimeistä virkakautta on vain vähän jäljellä. Nyt hän voi toimia välittämättä Nato-jäsenyyttä vastustavasta tyhmän kansan enemmistöstä, sillä presidenttiys on kohta ohi, suosiosta ei enää tarvitse piitata. Suuri visio on toteutettu!

Lakimiehenä hän on avustajineen löytänyt tavan, jolla jäsenyys voidaan toteuttaa ilman kansanäänestystäja ilman eduskunnan siunausta. Eduskunta, jonka ohi isäntämaasopimus aikanaan salakuljetettiin, on voimaton ja hämmennyksen tilassa. Joku onneton kansanedustaja kuiskaa, että nyt on häntä heiluttanut koiraa, mutta kuiskaus ei yllä uutiseksi.

Mediapooli on huolehtinut vuosia jatkuneella operaatiollaan siitä, että välit Venäjään ovat lopulta tulehtuneet. Niinpä presidentti voi todeta (fiktiossani) tv 1:n erikoislähetyksessä, että "tilanne on olennaisesti muuttunut" ja "Suomi tarvitsee Nato-jäsenyyden täysimittaisena". Pelkkä isäntämaasopimus ei riitä.

Uutisankkurin ilme on vakava. Hän pyyhkäisee silmäkulmaansa. "Viel' on Suomi voimissaan", hän sanoo kameraan tuijottaen. Sitten soi Porilaisten marssi.

Teokseni lopussa jotkut Harvard-kurssitetut ovat mukana tasavallan presidentin isännöimillä päivällisillä. Nostellaan maljoja, pidetään hillittyjä puheita sitkeyttä ja taitoa vaatineen operaation onnistumisesta. Joku kertoo, että patsashanke "Suomen valtiollisen historian merkittävimmälle henkilölle" on vireillä.

Kirjastani tulee omakustanne. Mediapooliin kuuluvat kustantajat eivät sitä julkaise. Vastausviestissään ne toteavat kuin yhdestä suusta, että "teos on hyvin kirjoitettu, mutta mielikuvituksenne ylittää uskottavuuden rajat".

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjäviha, media, Natojäsenyys

Hirviö ja lintukoto

Torstai 16.5.2019 klo 12:05 - Mauno Saari

Puolueettoman Itävallan presidentti Alexander van der Bellen piti 15.5.2019 puheen. Hän antoi Yhdysvaltojen kuulla kunniattomuutensa jyrkin, huolestunein sanoin. Hän pitää USA:n toimia Irania vastaan provokatiivisina ja pelkää, että suurvalta saa aikaan uuden sodan Lähi-Idässä.

Voisimmeko kuvitella, että ”sotilaallisesti liittoutumattoman” Suomen presidentti puhuisi samalla tavalla? 

Sauli Niinistö on uittanut meidät syvälle USA/Nato-rysään, jonne pääsee helposti, mutta josta ei pääse pois ilman helvetillistä kriisiä. Niinistön retoriikka ei muistini mukaan ole tähän mennessä sisältänyt vähäisintäkään kritiikkiä USA:n suuntaan, ei vaikka Obaman ja Trumpin aikana Yhdysvallat on tuhonnut valtioita, tapattanut niiden johtajia, saanut aikaan orastavan kauppasodan ja uhkaa nyt sodalla Irania ja aseellisella interventiolla Venezuelaa. 

                                                                 ***

Tällainen ystävä meillä on, narsistinen ja rasistinen hirviö. USA:n johdolla on varma käsitys maan kaikinpuolisesta ylivoimaisuudesta ja paremmuudesta, oman moraalinsa puhtaudesta, tuhoisten ja likaisten operaatioidensa ja tavoitteidensa oikeutuksesta. 

USA työntää kuristavat lonkeronsa kaikkialle. Maan kongressi on jo vuosia sitten nimennyt Venäjän viholliseksi ja antanut presidentille oikeuden sodan aloittamiseen tätä vihollista vastaan. 

Nato/USA:n sotakoneisto on piirittänyt Venäjän tehokkaasti. Suurin aukko piiritysrenkaassa on Suomi. Tai oli, sillä solmittu isäntämaasopimus ja Naton hivuttautuminen Suomeen ovat muuttaneet tilanteen. Toisen maailmansodan aikainen kuvio on toistumassa: silloin Saksalle tarjottiin hyökkäysväylä Suomen läpi Neuvostoliittoon. Nyt Saksan tilalla on Nato/USA.

Suomen kansalaisia aivopestään hyväksymään tilanne, johon on edetty pienin mutta päättäväisin askelin. Naton hybridikeskus toimii jo Helsingissä, Naton ja USA:n sotakoneet ovat Suomen lentokentillä ja ilmatilassa jo kuin kotonaan.

Isäntä on tullut taloon, sopimuksen hengen mukaisesti!

On sanottu, että kyseessä on vain aiesopimus, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Olen kysynyt ja kysyn uudestaan: – Jos sopimus on merkityksetön, miksi se tehtiin?

                                                                 ***

Meitä kansalaisia kohdellaan alamaisina, joille valehteleminen ja asioiden pimittäminen ei ole vain sallittua vaan suorastaan välttämätöntä maan edun kannalta. 

Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Suomea suurella todennäköisyydellä johtaa Nato-jäsenyyttä kannattava oikeisto. Eduskuntavaaleista on seuraavan presidentin valintaan aikaa vajaa vuosi. 

Onko mahdollista, että äärimmäisen tarkasti suurta kansansuosiotaan varjeleva Niinistö vie Suomen Naton jäseneksi kaksien vaalien välisenä aikana? Hän ei enää voi tulla valituksi, mutta ennen vallanvaihdosta hänen kädessään ovat Nato-oven avaimet.

On arvioitu, että Nato-jäsenyyttä vastustava suomalaisten enemmistökin voisi muuttaa kantansa, jos rakastettu presidenttimme vetoaisi siihen. Niinistön tavat tuntien voi kuulla, miten vakuuttavasti, isänmaallisesti, tunteellisesti ja asian raskautta korostaen hän puhuisi osoittaen sanansa jokaiselle vastuunsa tuntevalle tolkun suomalaiselle.

                                                                 ***

Mediapooli, johon käytännössä kaikki Suomalaiset lehdet, tv- ja radiokanavat kuuluvat, on tehnyt parhaansa pyykätessään kansalaisten aivoista pois natovastaisuutta. 

Poolin sisältöryhmä on tiivistänyt propagandaiskujen tahtia. Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmissa iskut ovat jo lähes jokapäiväisiä. Venäjän pahuuden uutisointi alkaa muistuttaa 1920-30 -lukujen Vihan veljien äänenpainoja. Sanavalinnat ovat vielä lievempiä, mutta tahtotila on sama.

Minun mielestäni järjestelmällinen toiminta Suomen ja naapurimme Venäjän suhteiden heikentämiseksi täyttää maanpetoksen tunnusmerkit. Ei juridisesti, mutta moraalisesti.

1 kommentti . Avainsanat: USA, Nato, Sauli Niinistö, Itävallan presidentti

Kadonneen aineiston arvoitus

Sunnuntai 24.3.2019 klo 12:28 - Mauno Saari

 

Sen jälkeen, kun edellinen blogini tuli julki, tapahtui jotain outoa. Mediapoolista kertovilta nettisivuilta katosi aineistoa. Olen yrittänyt lukea huoltovarmuuskeskuksen, Medialiiton ja tämän poolin sivut tarkasti uudelleen, mutta turhaan!

Ehkä olen taitamaton tietokoneeni kanssa. Ehkä Mediapoolin puheenjohtaja Alexander Lindholmin haastattelun muotoon puettu teksti kuvineen on jossain koneeni uumenissa. Ehkä viittaukset siihen, että poolin yksi tehtävä on torjua sotaliitto Natoon kohdistuvaa kritiikkiä, ovat vain sormieni ja silmieni ulottumattomissa.

Tai sitten tuo materiaali on poistettu. 

Ehkäpä poolin puheenjohtaja, joka päätyönään hoitaa Otava-konsernin toimitusjohtajan tehtäviä, oli haastattelussa liian avoin. En tiedä, mutta kummastelen.

                                                           ***

Mediapoolin tehtäväkenttä on tavattoman laaja. Se sisältää monia lohkoja, joissa päämääräksi ilmoitetaan Suomen median toiminnan kaikinpuolinen turvaaminen mahdollisen kriisitilanteen varalta. 

Kannatan tuon tapaista varautumista. Jos sota tai muu kriisi vyöryy yllemme, median toiminnan turvaaminen on meille hengentärkeää. 

Olen kuitenkin ihmetellyt, ja ihmettelen yhä, mitä poolin aktiiviseksi kuvattu "sisältöryhmä" tekee. Ruotuväki-lehden haastattelussa (joulukuussa 2018) Lindholm kertoi: 

"Poolissa on muun muassa sisältöryhmä ja hallitus, ja kaikki tekevät omaa työtään tavoitteiden eteen. Tämän lisäksi tehdään vaikuttamistyötä, kuuntelemista, koulutusta ja seurataan ylipäätään, mitä maailmassa tapahtuu."

Samassa haastattelussa puheenjohtaja Lindholm totesi, että poolin "hallituksen kokouksissa käsitellään muun muassa informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä".

Mitä mahtaa olla Mediapoolin "vaikuttamistyö"? Entäpä "kuuntelu"? Mihin ja keihin halutaan vaikuttaa, keitä ja miksi kuunnella? Poolin sivustoilta kadonneen aineiston perusteella "vaikuttamistyö" kohdistuu ainakin Nato-kritiikin hillintään. Millä tavoin, sitä saattaa vain arvuutella.

                                                            ***

Kun Mediapooli ponnahti esiin eräässä äskettäisessä vaalitilaisuudessa, kokoomuksen hätääntyneen oloinen panelisti kiiruhti julistamaan asian valeuutiseksi. Hän käytti vierasperäistä sanaa "fake news", mutta asia tuli ymmärretyksi.

Tämän keskellä me elämme. Valtionhallinto on mukana koko Suomen median kattavassa poolissa, ja selvää on, että pooliin kohdistuvat epäluulot ja kysymykset tullaan leimaamaan valeuutisiksi, vääristelyksi, turhiksi salaliittoteorioiksi, vainoharhaisuudeksi. 

Kun Mediapooli näyttää sensuroivan omaa aineistoaan, minun kysymykseni ja epäilykseni eivät poistu vaan lisääntyvät. Jos valtio edes osittain kontrolloi mediaa, meidän vapaa lehdistömme on luiskahtanut outoon suuntaan. 

Älkää selitelkö, älkää piiloutuko poolin teknisten varautumisperiaatteiden taakse! Sisältöryhmän "vaikuttamistyö" ja "kuunteleminen" on hieman muuta kuin puheenjohtaja Lindholmin maininta siitä, että on varauduttava sähkökatkoksiin.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mediapooli, Huoltovarmuuskeskus, Nato, hybridikeskus, vastuullinen journalismi

Kysymyksiä Suomen vapaalle medialle

Torstai 7.3.2019 klo 17:51 - Mauno Saari

Ilman vapaata, politiikasta ja talousmahdeista riippumatonta mediaa demokratia ei voi elää. Sanan ja mielipiteen vapaus on toimivan yhteiskunnan elinehto, enemmän kuin pelkkä henkireikä.

Mitä tapahtuu demokraattiselle, vapaiden ihmisten vapaasti hengittävälle yhteiskunnalle, jos esimerkiksi valtio ohjaa tiedonvälitystä? Oireet saattavat ensin olla lieviä; henkinen ilmasto alkaa tuntua tukahduttavalta, soraäänet vähenevät, toisinajattelijat leimautuvat häiriköiksi, trolleiksi, väärämielisiksi.

Suomeen on muodostettu Mediapooli, eräänlainen vaarattomalta kuulostava kerho tai klubi, jonka jäseniksi on liittynyt käytännössä koko tiedotusvälineistömme – lehdistö, Yle, Mtv, tärkeimmät kirjankustantajat.

Mediapoolin toimintaa rahoittaa valtio, valtion Huoltovarmuuskeskus.
Poolin tehtävä on torjua mm. Nato-vastaisuutta. Tulkinta ei ole minun. Se on luettavissa Huoltovarmuuskeskuksen / Mediapoolin nettisivuilta.

Poolilla on monenlaisia työmuotoja. Yksi niistä on "sisältöryhmä". Sen toimintaa poolin puheenjohtaja sanoo aktiiviseksi. Tuskin on väärin arvioida, että sisältöryhmässä eri tiedotusvälineiden päätoimittajat ja muu päättävä väki keskustelee sisällöistä, siis siitä miten eri lehdet, tv-kanavat ja ehkäpä myös kirjankustantajat väyläävät välineittensä sisältöä mm. Nato-vastaisuutta karsiakseen.

                                                      ***

Samaan ajanjaksoon Mediapoolin kanssa osui Naton hybridikeskuksen perustaminen Helsinkiin. Tätä keskusta on sanottu vakoilukeskukseksi.

Onko väärin arvattu, että Helsingissä Naton vakoilu kohdistuu ennen kaikkea Venäjään – ja Suomeen, suomalaisiin, meidän Nato-asenteisiimme?

Yli 50 vuotta toimittajana on opettanut minulle jotain, kuten todennäköisyyksiä ja todistettavuuksia. Ja kysymyksiä.

Siksi kysynkin, missä ovat nyt suomalaiset tutkivat toimittajat? Hyvä ystäväni ja suuresti kunnioittamani Olli Ainola otti ja kuoli. Hän olisi kyennyt ja luulenpa että myös halunnut penkoa asioita, jotka minun – neljän eri lehden entisen päätoimittajan – mielestä olisivat nyt kuuman työlistan ykkösaiheita. Ainolalla ei ole seuraajia, joten sallikaa vanhan ja vanhanaikaisen journalistin kysyä:

– Miksi en ole voinut lukea, katsoa tai kuunnella ainuttakaan juttua siitä, ketkä, koska, missä ja miksi tekivät päätöksen siitä, että Suomen puolustusvoimien komentaja allekirjoittaa isäntämaasopimuksen Naton kanssa? Miksi juuri hän eikä esimerkiksi vieressä ollut tasavallan presidentti?'

Miksi tällainen outo menettely? Jos kysymys oli vain sotilaallisista, Suomen ja Naton välisistä rutiineista, mitä herra presidentti teki tilaisuudessa?

– Miksi en ole nähnyt ensimmäistäkään perusteellista juttua siitä, mitä isäntämaasopimus todella sisältää? Eikö aihe ole muka tarpeeksi kiinnostava, ei kyllin tärkeä – kysymyshän on ehkä vain Suomen alistamisesta sotaliitolle, ehkä vain itsenäisyytemme menetyksestä. Eihän se ole mitään Matti Nykäsen hautajaisiin verrattuna.

– Miksi tuota sopimusta ei viety Suomen eduskunnan käsittelyyn vaan uitettiin voimaan sen merkitystä joka käänteessä vähätellen?

Kun on syyksi on sanottu, ettei sopimuksella ole merkitystä, miksi se sitten tehtiin? Olen lukenut sopimuksen, josta ei millään tahdottu saada edes virallista suomennosta. Raaimmillaan isäntämaasopimus tarkoittaa, että Suomen puolustusvoimat ovat Naton komennossa, ja että oma armeijamme osallistuu kaikin voimin hyökkäystoimintaan – Naton alaisuudessa.

Tarvittiin kaukana lännessä asuva entinen ulkoministeri Keijo Korhonen sanomaan, että sopimus on häpeällinen. Mutta mitäs siitä, Korhonenhan on eläkeläinen, huru-ukko!

                                                          ***

Entä missä ovat jutut siitä, kuka/ketkä, missä, milloin ja miksi tekivät päätöksen Naton hybridikeskuksen sijoittumisesta Helsinkiin?

– Missä ovat jutut siitä, mitä tuo keskus oikein tekee, ja miksi sille on myönnetty juridinen koskemattomuus niin, että korkeimmallakaan viranomaisellamme ei ole oikeutta tutkia sen toimintaa?

                                                          ***

– Missä ovat artikkelit, joissa selitettäisiin Mediapoolin ja hybridikeskuksen yhteistoimintaa?

– Entä jutut Mediapoolin sisältöryhmän tarkoitusperistä? Miksi kukaan ei kysy, mitä tämä kansalaisten psykoosiin ja epävarmuuteen johtava viime aikojen juttutulva oikein merkitsee? Vaalien alla muka "ulkoiset tahot" eli Venäjä, tahtoisivat horjuttaa meidän yhteiskuntaamme!

Pelkokaasun sumuttaminen kansaan on rikos, ellei juridisesti niin asiallisesti. Siitä on historia täynnä kammottaviua esimerkkejä. Pelkoon ja epävarmuuteen ajettu kansa on helposti manipuloitavissa mihin tahansa uskoon, luuloon ja tekoihin.

Pelon ja epävarmuuden lietsonnalla voidaan ohjata mielipiteitä. Jos meidät suomalaiset, joiden selkeä enemmistlö vastustaa sotaliiton jäsenyyttä, saadaan pelon horkkaan, on Mediapoolilla toivoa, että jonain päivänä me polvistumme ja suorastaan pyydämme, että täällä jo tukevasti isännöivä Nato ottaisi meidät lopullisesti huomaansa.

                                                           ***

En olisi uskonut eläväni tällaisessa Suomessa.

Kun Vladimir Putin ja Donald Trump saapuivat Helsinkiin, kadunvarret oli tapetoitu uljailla julisteilla: "Tervetuloa vapaa lehdistön maahan".

Siis maahan, johon on laskeutunut yksiääninen hiljaisuus, sanomaton sensuuri. Maahan jossa kritisoidaan ankarasti sellaisia maita, joissa media on valtion ohjauksessa. Suomeen!

Häpeän ammattiani, häpeän ammattikuntaani, häpeän päätoimittajia ja muita päättäjiä, jotka ovat päästäneet asiat tähän tilaan ymmärtämättömyyttään, tyhmyyttään, nato-uskovaisuuttaan. Epäisänmaallisuuttaan.

Kyllä minä tiedän, että monia vuosia sitten huomattava osa tärkeimpien tiedotusvälineiden päätoimittajista ilmoitti julkisesti kannattavansa Suomen natojäsenyyttä. Kauhistuin sitä silloin, kauhistelen sitä nyt.

                                                           ***

Vastuullinen journalismi on kadonnut maasta oudosti samaan aikaan, kun sitä iskulausein julistetaan.

10 kommenttia . Avainsanat: Mediapooli, Huoltovarmuuskeskus, Nato, hybridikeskus, vastuullinen journalismi

KESKUSTELU JA PUHUTTELU

Maanantai 19.11.2018 klo 13:38 - Mauno Saari

KESKUSTELU JA PUHUTTELU

Ulkoministeri Timo Soini lausui Helsingin Sanomille USA-vierailunsa aikana, että Venäjän kanssa "keskustellaan" gps-häirinnästä. HS-toimittaja muutti keskustelun "puhutteluksi" – Soinin sitaattina, ulkoministerin asiallista lausumaa vääristäen. 

Jonkun lehden otsikosta luin päivää myöhemmin, että kysymyksessä onkin "jämerä puhuttelu", jossa ei kuulemma kahvia ja pullaa tarjoilla.

Keskustelulla ja puhuttelulla on sisällöllinen ero. Keskustelu on vuorovaikutusta, tietojen ja käsitysten vaihtamista, kuunteluakin. Puhuttelu sen sijaan on yksisuuntainen toimi. Opettamista, läksytystä, moittimista. 

Entä "jämerä puhuttelu"? Koveneeko ääni, komennetaanko puhuteltava häpeänurkkaan, lyödäänkö karttakepillä sormille?

 

Suomen median kellossa on ääni viime vuosina muuttunut Venäjää koskevissa asioissa. Urho Kekkonen syytti Helsingin Sanomia aikanaan "neulanpistoista". Silloin elimme suomettuneisuuden aikaa, ja presidentti vartioi tarkasti herkkiä idänsuhteita.

Nyt venäjäjournalismissa ei neuloja tai muita pieniä ompelutarvikkeita näy. Jotkut median osat on vallannut vihainen vimma samaan aikaan, kun enimmäkseen USA-lähtöinen sotilaallinen, kaupallinen ja henkinen Venäjän saarrostus saa yhä uusia muotoja. 

Aivan, olemme osa Länttä! Hei pojat ja tytöt, sanotaan se vielä kerran, kuorossa, yksiäänisesti: "OLEMME OSA LÄNTTÄ!" 

Kun toimittajat, jotka eivät olleet vielä syntyneet Kekkosen aikana, räksyttävät Venäjälle, sen voi selittää ehkä mielistelyksi niille vanhemmille kollegoille, jotka yhä purkavat suomettumistraumojaan. 

Parempi tai ainakin täydentävä selitys on Suomen ulkopoliittisen linjan ja ajattelun selkeä muutos. Sen ilmentymiä ovat liimautuminen Natoon, jylhät sotaharjoitukset ja johtavien poliitikkojenkin suusta yhä useammin kuultavat olemme-osa-länttä -hokemat.

 

En malta taaskaan olla lainaamatta Paavo Haavikon todeksi muuttunutta profetiaa, "Ei. Siis kyllä" -teosta: 

"Ikään kuin me emme voisi olla rauhassa ilman sotaa tai edes sen uhkaa.

Veri on meillä veressä. Vain uhkan alla olemme turvassa, kuin pommisuojassa. 

Heikko itsetunto, huono käsitys itsestä, salassa. Hyvä näytelmä, huonot vuorosanat.

Häilyvä mieli, pieni kansa jota hiljaisuus pelottaa. Vapina kuuluu hiljaisuudessa, aseiden kalina peittää sen, ja heti tuntuu paremmalta."

"Peili kertoo, että me olemme saksalaisia, soturikansa, sisäsiittoista arjalaista rotua vastoin parempaa tietoa.

Naton avulla perimä voi monipuolistua niin että meistä tulee osa-aika-amerikkalaisia. Puuttuu vain päätös.

Se tehdään. Ei. Siis kyllä."

 

Haavikon kirja julkaistiin vuonna 2006. Silloin se oli ennustus, nyt tätä päivää ja hetkeä. 

Minulle on syntynyt koominen mielikuva, ihan visuaalinen: Pikkuinen Suomi ja sen pikkuiset journalistit puivat pikkuisia nyrkkejään Nato-sedän leveän selän takaa kurkistellen.

 

 

 

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Toimittajat, Venäjä, Nato, Haavikko

Sota vai rauha?

Keskiviikko 31.10.2018 - Mauno Saari

SOTA VAI RAUHA?

Tämä kirjoitus on pinnallinen, pelkkä hätäinen ingressi sille, mitä tahtoisin ja tahdon sanoa vähän myöhemmin. Syy on se, että olen pitänyt vuosien tauon blogeissa, ja nyt on uusi haparoiva alku.

Siirryin takaisin tähän maastoon, koska FB tuntuu syystä ja kolmannesta epämukavalta. Liikaa yhteen tai toiseen käsitykseensä hirttäytyneitä kommentoijia. Kun FB:ssä "keskustellaan", toinen osapuoli, se joka kokee joutuneensa ahdinkoon, lopettaa juttelyn yleensä näin: "Mahdotonta jatkaa, koska sinä olet niin uskovainen. On kuin ateisti ja helluntailainen yrittäisivät puhua".

Niinpä.

                                                    ***

Olen ajatellut myydä kaiken ja muuttaa johonkin liittoutumattomaan maahan. Vaihtoehtoja on kaksi, Itävalta ja Irlanti. Syy ajatuksen on yksinkertainen, kaltaiseni. En usko enää Suomen ulkopolitiikan vastuuhenkilöihin. Maa on kuljetettu kierolla, salakähmäisellä tavalla suuntaan, jossa ei odota mikään hyvä. 

Tapa, jolla presidentti Sauli Niinistö on junaullut Nato-liitoksemme, on historiallisen epämiellyttävä ja enemmänkin: vaarallinen. Risto Ryti jää tässä kakkoseksi; hänhän sentään pelasi lopulta Suomen eduksi. Kuitenkin, kaikitenkin, ehkä, todennäköisesti...

Niinistö on pitkin matkaa oman vauva-isä-koiraihminen -brändinsä luomisen ohella vakuutellut olevansa Nato-jäsenyyteen torjuvalla kannalla. Niinistön suuri kansansuosio on suureksi osaksi hänen komean ja miehisen karismansa ansiota. Olen tästä kateellinen.

Sauli Niinistön karismaa on täydentänyt kohtalo, kuten vaimon traagisen hetken kuolema, suhde Miss Suomeen, avio nuoren naisen kanssa, vauva, lumoava koira, tiuhat tolkku-kommentit, isälliset ja sympaattiset lausahdukset milloin mistäkin asiasta.

Tiedän Sauli Niinistöstä vain vähän. Mutta sen tiedon varassa voin sanoa, että ylimittaisen suosion syyt ovat aivan toisarvoisia verrattuna tasavaltamme presidentin varsinaisiin tehtäviin. Suomen tasavallan presidentin arvovalta ja suosio ei saisi rakentua viihteellisiin, Mr. Suomi -argumentteihin.

Mutta Sauli Niinistö voi luottaa kansansuosioonsa. Hänen charminsa puree eikä nokkeluudessa ole puutetta. Hän ei alistu kriitikoidensa tasolle vaan nokittaa kotona suunnitelluilla vuososanoilla. Se nähtiin Turun kirjamessuilla.

Sumuverhon takana on toteutettu ilmeisen hyvin, ajoissa ja tarkasti mietittyä suunnitelmaa.

                                                       ***

Kun mielipidetutkimukset kerta toisensa jälkeen kertovat, että aina vain suurempi osa kansasta vastustaa Natoa, on hyödytöntä yrittää sillä suunnalla. Antaa kansan tuijottaa Nato-JÄSENYYTEEN. Emme me sitä tarvitse, vaan toimivan liittosuhteen.

Toimiva liitosuhde on nyt luotu. Kun en usko Sauli Niinistön olevan toisten täydellisesti johdateltava nössö, uskon hänen olevan tämän salajuonen isä. Jos ei keksijä niin toteuttaja.

Idea on nerokas. Kansa tuijottaa gallupeita ja uskoo, että sen mielipiteellä on merkitystä. Samaan aikaan toisaalla puolustusvoimain komentaja, kenraali Lindberg, allekirjoittaa isäntämaasopimuksen, jolla Natolle avataan sen niin tahtoessa hyökkäysväylä minne tahansa, mm. Venäjälle, siten, että Suomen armeija sitoutuu kaikin tavoin auttamaan ja tukemaan offensiivia ja olemaan kokonaisuudessaan Naton komennon alla..

Isäntämaasopimus uitettiin ohi eduskunnan. Eipä sillä, että tämä nykyinen kansaneustajisto olisi edes ymmärtänyt kysyä saatikka vastustaa paperin allekirjoitusta. Mutta varma on varmaa! Niinistö & kumpp. saivat mitä tahtoivat, Naton alamaisuuden.

Presidentti on vakuuttanut useasti, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat kunnossa. Voivat olla, jos "kunnossa" tarkoittaa, että Venäjä on itseään turvatakseen ottanut huomioon, että Suomi on nyt vihollisen leirissä.

                                             ***

Nyt olen väsynyt. Valvoin viime yönä näiden asioiden vuoksi. Ehkä huomenna panemme talon myyntiin. Kuka tietää, en minä. Ehkä Pirkko. Osta, tämä on hauska talo. 

Perusteluiksi luultavasti toteutumattomalle hankkeelle, seuraavia Viisaan Miehen ajatuksia:

"Me pääsemme historiaan sukupolvena, joka pelasi väärin itseään vastaan."

 "Tältä tuntuu kun miehittäjä tulee, vähän tyhjältä."

 "Suomi on itse itsellensä suurin uhkatekijä."

"Suurin voitto sodankäynnissä on pysyä siitä erillään."

 "On vielä mahdollista valita se ettei valita. Ei valita ennalta eikä valita jälkikäteen."

"Liittosuhteilla pieni valtio antaa suurelle liitolle option miehitykseen ja alistamiseen... Muistamme tämän sitten, kun YYA Naton kanssa on elävää elämää."

Lainaukset Paavo Haavikon viimeisestä kirjasta "EI.Siis kyllä". Kirja julkaistiin vuonna 2006.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato, Niinistö, Venäjä, USA