Yhteystiedot

Mauno Saari




mauno.saari@gmail.com

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄSeppo Ruottu  14.10.2022 18.30
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄMartti Issakainen  14.9.2022 19.02
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄTeemu  13.9.2022 16.58
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄYksi miljoonista kansalaisista, joiden mielipidettä ei edes kysytty  11.9.2022 20.49
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄJK  11.9.2022 4.33

Uusimmat kirjoitukset

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:675305 kpl

YKSITYINEN MIELIPIDE

Sunnuntai 19.3.2023 klo 22.09 - Mauno Saari

En kirjoita tätä Naapuriseura ry:n puheenjohtajana enkä seuran verkkojulkaisun päätoimittajana vaan yksityishenkilönä. Siksi myös julkaisen tekstin vain täällä, blogina. Menettelen siis samoin kuin Jussi Halla-aho tappakaa venäläisiä-videonsa kanssa; hän ei tehnyt sitä eduskunnassa eikä virallisessa asemassaan.

Yksityinen mielipiteeni on, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vaarantanut toimillaan ja lausunnoillaan Suomen olemassaolon ja rauhan tilan. Nyt ei ole enää kysymys siitä, että hän on salailulla, perustuslain laitoja koetelleella menettelyllä ja esimerkiksi epäilyttäviin mielipidekyselyihin nojaamalla hinannut Suomen kohti Nato-jäsenyyttä. Nyt on kysymys sodasta ja rauhasta. 

Suuri kansansuosio on tehnyt osaltaan kaiken tuon mahdolliseksi. Kun myös kansainvälistä imartelua ja korkean tason tapaamisia on tullut solkenaan, epäilen Niinistön sokeutuneen ja kuvittelevan nyt, että hän pikkuruiseen maan vähävaltaisena presidenttinä on isokin tappi maailman näyttämöllä. Onko kysymys lumoutumisesta, vääristyneestä todellisuudentajusta, valtiomiestaitojen puutteesta vai itsesuggestiosta? Oli miten oli, presidentti on maalannut itsensä pylvään nokkaan. Alas laskeutuminen tahriin tumatta  on vaikeaa ellei mahdotonta. 

Kysymys ei ole äkkiä syntyneestä tilanteesta. Jo silloin, kun Niinistö vuonna 2012 tapasi Venäjän asevoimien komentajan, hänen todellinen asenteensa tuli selväksi. "Kenraali on pitänyt puheen", hän sanoi harkitusti ja alentuvasti median läsnä ollessa. Hän halusi korskean suhtautumisensa tulevan kaiken kansan nähtäväksi. 

Luin kenraali Makarovin puheen nyt sanasta sanaan uudelleen. Se ei ole sotaisa eikä uhkaileva. Se oli Kremlin viesti huolestuneisuudesta, ilmoitus että jos länsi käyttäytyy tavalla, joka aiheuttaa turvallisuusuhkaa Venäjälle, se reagoi. Kaikki valtiot, myös Suomi tekevät samoin – Suomi jopa koko ajan, vaikka itse olemme todenneet, ettei mitään sotilaallista uhkaa ole.

Uhkaa ei ole ollut vuosikymmeniin, sillä varsinkin Putinin aikana Suomi on ollut Venäjälle ihanteellinen naapuri, stabiili ja asiallinen. Mutta jo hyvän aikaa media on rakennellut epäluuloa ja uhkakuvia. Lehtien sivuille on vähä vähältä ihmestynyt juttuja, joiden kuvissa hävittäjäöt ovat vastakkain tai tankit vyöryvät kohti, ja joissa joku "asiantuntija" on laskenut, kauanko Helsingin valtaus kestäisi. Vähitellen eksperttejä on tullut lisää teoretisoimaan Venäjän hyökkäyksellä.

Niinistö on näytellyt montaa roolia samanaikaisesti: helposti lähestyttävää suosikkipresidenttiä joka sottelee luontoradioon, lähettää terveisiä tolkun ihmisille ja esittelee koiraansa, ja kansainvälistä rauhanrakentajaa ja lopuksi globaalipolitiikan jymäkkää suurmiestä, jolle Valkoisen talon ovet aukeavat koska tahansa. Onko hän itse vakuuttunut siitä, että on tosi tärkeä keskustelukumppani tai peräti neuvonantaja isojen maiden johtajille, ja että maailmanpalon syttyessä Nato ja USA rientävät pelastamaan Suomen? Voiko hän todella olla niin sokea ja tietämätön historiasta? 

Amerikkalainen sotilasasiantuntija on huomauttanut, että Yhdysvallat on aina hylännyt ne maat, jota se on sanonut menevänsä pelastamaan, viimeksi paetessaan häntä koipien välissä 20 vuoden murhaavalta hyväntekeväisyysretkeltä Afganistanista. Uljaat lupaukset petettiin, kuten ne on petetty monessa muussa maassa. 

Kaikki suurvallat ovat itsekkäitä ja tarpeen vaatiessa raakoja ja petollisia. Yhdysvallat on lyhyessä ajassa aloittanut yhdeksän sotaa ja hävinnyt ne kaikki. Vai voidaanko Irakin tai Libyan tuhoamista sanoa voitoksi? Entä Jugoslavian hajottamista? Nato/USA:n reitin varrella on miljoonia tapettuja ihmisiä ja silmänkantamaton raunioiden aavikko. Tällaisen maan Niinistö kuvittelee Suomen henkivakuutukseksi. Pelkään todella, että me heräämme Suomen kokoiseen vakuutuspetokseen.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, sota, rauha, Nato, Yhdysvallat

SIIRTOMAAN PRESIDENTTI

Perjantai 18.11.2022 klo 13.09 - Mauno Saari

"Me emme vain katso, mitä Nato voi ehdä meille, vaan ajattelemme, mitä me voimme tehdä Natolle."

Suomen Kennedy on puhunut! Kun Niinistö vielä varmensi sen, jonka me jo tiedämme, ettei Nato-jäsenyydelle aseteta mitään ennakkoehtoja, peli on selvä. Tervetuloa taloon, isäntä.

Isäntämaasopimus, ilman eduskunnan käsittelyä allekirjoitettu, ei sekään sisätlänyt esim. ydinaseiden rajaamista pois Suomeen tuotavasta aseistuksesta.

Kuvitelma, että Suomi on tässä isäntä, on lapsellista. Sille voisi jopa nauraa, mutta nyt ei ole naurulle tilaa. Niinistön puheet eivät ole itsenäisen maan presidentin vaan siirtomaan pikku päällikön puheita.

13.10.22

Jos Suomi Natoon, ja jos saamme vielä oikeistoenemmistön eduskuntaan sekä kokoomustaustaisn presidentin, tulevaisuudella on värinsä. Kun tätä täydentää oikeiston hallinnassa oleva valtavirtamedia, suunnan jatkuvuus on sementoitu.

Mitähän minä teen tuossa tapauksessa? Muun ohella henkinen ilmapiiri on olennaista. Jospa en tunne Suomea enää kotimaakseni yhtään?

Taidan viettää loput vuoteni jossain muualla. Mutta missä? Älkää suositelko Venäjää provosoidaksenne! Mutta olisihan vaikkapa Sotsi yksi mahdollisuus siinä kuin Natomaan Sisilia... Aion nukkua yön yli näissä mietteissä.

13.10.22

MENESTYSTARINA NATO-SUOMI

Kylmä tosiasia on, että Suomen ja Naton yhteys on ainoastaan looginen jatke sille, mitä tässä maassa on tehty ja saatu tapahtumaan vv. 1994 - 2022. Nato ei ole edes "ratkaiseva askel" vaan pelkkä seuraus aikaisemmasta systemaattisesta toiminnasta, jolla Suomi on kuljetettu USA:n suoraan vaikutuspiiriin.

Oikeisto ei ole täsmällinen määritelmä tahoista, jotka ovat asian hoitaneet. Puolueista Kokoomus ja Rkp ovat menestystarinan poliittisia vetureita. Niiden taustalla, paljolti julkisuudelta piilossa, ovat puolustusvoimain ja sen lähipiirin ja talouselämän vaikuttajat sekä asialle omistautuneet virkamiehet.

Kun taannoin kahlasin läpi paksun pinon ulko- ja turvallisuuspoliittisia asiakirjoja vuodesta 1994 eteenpäin, valittu linja alkoi hahmottua vähitellen, vuosi vuodelta selkeämpänä. Ensin Natoa ei mainittu, sitten se alkoi esiintyä "yhteistyökumppanina" rauhan askareissa, kunnes papereihin ilmestyi Nato-optio. Puolueettomuus-sana poistui, tilalle tuli liittoutumattomuus, joka on nyt vuorostaan heitetty roskakoriin.

Pantiin vanha Ulkopoliittinen instituutti vuonna 2006 uuteen uskoon tekemään tieteellistä työtä, jonka tuloksien oli määrä antaa tukea poliitikoille päätöksenteossa. Olemme nähneet, mitä tukea UPI tarjoaa – kemiallisen puhdasta USA-propagandaa. "Instituutin" olennainen tehtävä on syöttää ajatuksia kansanedustajien ja koko kansan pääkoppaan syrjäyttämään objektiivinen tieto ja oma ajattelu.

Hybridikeskuksen perustaminen Helsinkiin täydensi tilanteen. Sen sanotaan olevan laitos, joka auttaa torjumaan Eurooppaan ja Suomeen kohdistuvia hybridiuhkia. Nato on mukana toiminnassa eikä ole epäilystäkään siitä, että kyseessä on erittäin merkittävä Venäjää tutkiva vakoilukeskus. Se on saanut syytesuojan, joka tarkoittaa, ettei Suomen viranomaisilla ole mitään oikeuksia tutkia sen toimintaa saatikka puuttua siihen. Syytesuoja on minun mielestäni karkea ja röyhkeä isku oikeusvaltioperiaatteita vastaan.

Samoihin aikoihin hybridikeskuksen kanssa aloitti Mediapooli, valtion huoltovarmuuskeskuksen hallintaan kuuluva elin. Sen yhteys UPI:iin ja hybridikeskukseen ilmenee selkeästi siinä, että valtavirtamedian tarjoama sisältö on yhdenmukaistunut hämmästyttävästi esimerkiksi venäjävastaisuudessa ja Ukrainan sodan uutisoinnin täydellisessä yksipuolisuudessa. Ja tietysti sekä UPI:n että hybridikeskuksen "asiantuntijat" ovat mediapooliin kuuluvien viestimien vakiokasvoja.

Isäntämaasopimuksen muljauttaminen ohi eduskunnan vuonna 2014 jatkoi härskiä toimintaa melkein jo sitä peittelemättä. Kun EU:hun ja rahaliittoon mentiin perustuslain kehyksiä kolistellen, nyt homma hoidettiin juristin logiikalla: kysymys ei ollut valtiosopimuksesta (joka se sisällöltään on) vaan "ainoastaan aiesopimuksesta", joka ei edellytä parlamentin käsittelyä. Menettelyyn kuului isäntämaasopimuksen vähättely. Sanottiin, ettei tuolla paperilla ole oikeastaan mitään käytännön merkitystä. Kysymykseeni, miksi sopimus tehtiin ja allekirjoitettiin, jos se on merkityksetön, ei vastattu. Eikä valtavirtamedia käsitellyt historiallista sopimusta oikeastaan laisinkaan!

UPI, hybridikeskus ja mediapooli piirittivät poliittisen päätöksenteon Yhdysvaltain ja Naton tarjoamalla ja niitä tukevalla informaatiolla. Asian voi sanoa toisinkin: kansanedustajat ja ministerit yhdessä keskeisten virkamiesten kanssa joutuivat aivopesukoneen käsittelyyn. Kun olemme nähneet propaganda-aallon mahtavuuden, voi sanoa, ettei liuottimen annostelussa ole säästelty.
Olen erehtynyt pitämään Sauli Niinistöä Nato-hankkeen moottorina ja melkeinpä sen isänä.

Arvioni on ollut väärä. Kun katsoo tarkemmin tapahtumien ja päätösten ketjua, syntyy kuva Niinistöstä juonikkaana mutta heikkona henkilönä. Näyttää siltä, että hän on presidenttinä ollut mielellään virrassa uiva ajopuu enemmän kuin savotan kymppi.

Olen luonnehtinut Niinistöä haukaksi ja ketuksi. Hän on ideologisesti katsoen lähes aggressiivinen lännettäjä, mutta samalla ovela peittämän jälkensä. Niinpä hän ei allekirjoittanut isäntämaasopimusta vaan kynä pantiin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin hyppysiin. Ja kun piti allekirjoittaa jäsenyyshakemus Natoon, asialle pantiin ulkoministeri Pekka Haavisto.

Varmasti tälle löytyy juridisia perusteita, ne asianajaja kyllä osaa, mutta olisi luullut, että ulko- ja turvallisuuspoliittisesti keskeiset asiakirjat olisi allekirjoittanut ulkopolitiikan keskeinen johtaja, tasavallan presidentti.

Saattaa olla, että sitten kun Suomi on Naton jäsen, astuu voimaan jäsenvaltion johtajan syytesuoja. Jos johonkin oikeusprosessiin ajauduttaisiin, suoja saatetaan tulkita myös taannehtivaksi.

Suomi on nyt hinattu niin länteen, että se on kohta vaarassa pudota reunuksen yli. Tulemme kokemaan, miltä tuntuu elää ydinpelotteen suojassa Venäjän vihollisena. "Vähän tyhjältä", ennusti Paavo Haavikko. Turvanamme on sotilasliitto, jolla on maassa laaja käskyvalta. Suomi on "isäntämaa", mutta todellisesta isännästä ei ole epäselvyyttä, jos ja kun puhutaan suurvaltojen yhteenoton vaarasta Suomessa, sotilasliiton eturintamalla.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka tulee hallitsemaan kaikkea politiikan ajattelua ja toimintaa Suomessa monet vuodet tai vuosikymmenet eteen päin. Kaikki muu on sille alisteista. Sote, köyhyysloukut, leipäjonot, työttömyys, palkkaratkaisut ja energian hinta kuuluvat sivulauseisiin, kun on maksettava aina vain vahvistuva aseistus ja miehityksen muut menot. Puoluepolitiikka selkiytyy.

Nimistä viis, kun eduskunnassa on yksi ylivoimaisen suuri ryhmittymä, vihamieliseen ulkopolitiikkaan keskittyvä vallankäyttäjä. Vasemmisto ja vihreät uikuttavat sen verran kuin sallitaan. Keskustaa ei ole.

Tällä matkalla USA:n liittolaiseksi poliittinen johtomme on repinyt silpuksi papereita. Suomi allekirjoitti sodan hävinneenä maana Pariisin rauhansopimuksen, jonka määräykset on pantu ö-mappiin. YYA-sopimus mitätöitiin. Sen tilalle laaditulla naapuruussopoimuksella Venäjän kanssa on pyyhitty Mäntyniemen ja ulkoministeriön lattiaa. Mutta entisten sopimusteen tilalla on kohta uusi, perusteellinen ja ikuinen diili!

Isänmaan ystävällisen äidinkasvot ovat vääntyneet ikävään virneeseen. Jos joku ajattelee maan menosta toisin, hän tulee toiseuttaaneeksi itsensä, siirtymään hiljaa jupisevaan marginaaliin. Olen pessimisti, ikävä kyllä arvelen olevani myös realisti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Niinistö, Nato, isänmaa

HIDAS VENÄJÄ

Maanantai 14.11.2022 klo 17.13 - Mauno Saai

10.10.22

Venäjä on ollut sodissa hidas. Napoleon pääsi Kremliin ennen tuhon alkua. Hitler lähelle Moskovaa ennen täystuhoa.

Putinia moitittiin Venäjällä pehmeydestä ja hitaudesta. Hän yritti sopimusta, olisi saanut sen, ellei USA olisi kieltänyt Kiovaa allekirjoittamasta.

Kului kahdeksan vuotta, joiden aikana Kiova terrorisoi omia kansalaisiaan Itä-Ukrainassa. Putin odotti ja ehdotti sopimusta Naton laajenemisen lopettamisesta Venäjän turvallisuuden takia. Länsi, Suomi sen osana, torjui koko kysymyksen ylimielisesti. "Jokaisella maalla on oikeus päättää omasta turvallisuudestaan", sanottiin.

Jokaisella maalla on oikeus. Paitsi Venäjällä.

Kun Venäjä vastasi siltaräjäytykseen, se halusi näyttää, että punainen viiva on ylitetty. Hidas venäjä on käynnistänyt sotakoneensa. Nyt se on käynnissä. Minun mielestäni Putinin hitaus on ollut kärsivällisyyttä.

Viimeksi eilen Zelenskyi sanoi, ettei Venäjä halua neuvotella. Sitä ennen hän on useasti sanonut, etteivät neuvottelut ole Kiovalle mahdollisia ennen kuin venäläiset on ajettu pois.

Neuvottelut käynnistyvät nyt hyvin pian, tai sitten vasta suuren tuhon jälkeen.
Suomen valtionjohto olisi voinut pidättäytyä äärimmäisen aggressiivisista, halventavista ja typeristä lausunnoistaa. Ilman ulkopolitiikan 180 asteen käännöstä Suomella olisi ollut ehkä tilaisuus toimia menestyksellisesti rauhan asiamiehenä.

Nyt ulkoministeri Haavisto sanoo Venäjän iskuja terrorismiksi ja sotarikoksiksi. Kun Kiova tappoi tuhansia omia kansalaisiaan, Haavisto tai Tuomioja katsoivat toisaalle, eivät puhuneet terrorismista, sotarikoksista tai edes ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Mitä moraalia ja politiikkaa sellainen on? Sillä on nimi.

Ja mitä politiikkaa on sitten se, että ennen puolueettoman ja sitten sotilaallisesti liittoutumattoman maan johto on liimannut Suomen Yhdysvaltain kylkeen muka huomaamatta millaisesta ystävästä on kysymys?

Historian lehti on nyt kääntynyt. Ystävä on kaukana, viholliseksi jo leimattu lähellä. Suomi on tehnyt ihan kaikkensa osoittaakseen nokkavan tyhmyytensä, ärsyttääkseen suurvaltaa, jonka kanssa kaiketi yhä on voimassa sopimus hyvästä naapuruudesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, USA, Ukraina, Putin, Nato, siltaräjäytys, Haavisto

Vilunkilinja

Torstai 6.10.2022 klo 18.39 - Mauno Saari

MINUA ÄRSYTTÄÄ JA HUOLESTUTTAA se, että pitkä tie kohti Suomen Nato-jäsenyyttä on ollut täynnä salailua, piilottelua, hämäämistä, valehtelua, kettumaisia temppuja ja harhauttelua.

Eduskunnat, hallitukset, pää- ja puolustusministerit ja presidentit ovat vaihtuneet, mutta Nato-projektia on kuljetettu eteen päin. Aikaa on kulunut vuosikymmeniä, ja liike on ollut niin hidasta, etteivät esimerkiksi kansanedustajat, meistä tavallisista pulliaisista puhumattakaan, ole huomanneet sitä.

Tapa, jolla isäntämaasopimus muilutettiin ohi eduskunnan, kun sen allekirjoituksesta oli päätetty kansanedustajien kesäloman aikana, on puhutteleva esimerkki kierosta menettelystä.

Tyyliin kuului Hornet-hankitojen jo tunnustettu keplottelu eikä seuraava kierroskaan mennyt ilman outoutta. Vai uskooko joku, että F35-hävittäjä tuli valituksi reilun vertailun perusteella? Olen varma, että Nato-prosessin logiikan mukaisesti "tuomaristo" olisi joka tapauksessa päätynyt amerikkalaiseen koneeseen. Horjuttakaa varmuuttani, jos siihen on perusteita!

Luikurimaisuus on leimannut ulko- ja turvapolitiikkaa myös Ukrainan kriisin ja sitten sodan aikana. Vielä vuonna 2014 pääministeri Stubb ja ulkoministeri Soini puhuivat eduskunnassa Itä-Ukrainan tilanteesta oikein termein. Stubb mainitsi Kiovan hallinnon venäjänkielisiä syrjivät lait yhdeksi kriisin syyksi, Soini puhui "rosvojoukoista" sekä amerikkalaisten touhuista tapahtumien taustalla.

Nyt totuus on toisenlainen. Ukrainan sisällissotaa, venäjänkielisten ja -mielisten väkivaltaista sortoa ja Kiovan hallinnon tapattamia tuhansia ja tuhansia ihmisiä ei mainita. Maidanin aukiolla tarkka-ampujat tappoivat suuren joukon ihmisiä vallankaappauksessa, joka nykykielessä on muuttunut kansannousuksi.

Vielä 2014 Suomen lehdet kertoiva, että natsit tekivät Odessan hirvittävän murhapolton, estivät kymmeniä torakoiksi haukkumiaan ihmisiä pelastautumasta liekeistä. Pian tuon jälkeen natsit ja fasistit ikään kuin katosivat Ukrainasta. Ne lähtivät samalla ovenavauksella suunnattoman korruption kanssa, ja niin maasta tuli sankaripresidentin johtama demokratian esitaistelija.

Naton kannatuksen nostaminen tehtiin vuosia jatkuneella mediakampanjalla. Venäjän uhkaa korostettiin aikaa myöten yhä enemmän. "Laaja ja perusteellinen Nato-keskustelu" jäi käymättä. Sotilasliiton hyviä puolia ja artikla 5:n turvatakuita toisteltiin, huonoista puolista oltiin aika hiljaa; ei esimerkiksi tehty numeroa yksityiskohdasta, että 5. artiklan turvatakuita ei varsinaisesti olekaan, jäsenmaiden apu hätään joutuvalle on vapaaehtoista.

Presidentti sanoi julkisuudessa useasti, että kansanäänestys Nato-jäsenyydestä olisi hyvä asia. Sitten takki kääntyi, mielipidekyselyt riittivät historiallisen ratkaisun perustaksi siitä huolimatta, että ainakin yksi kysely oli epäilyttävä ja sen raakamateriaali salattiin. Kaikkien kyselyiden otannat olivat pieniä.

Lähelle tavoitetta edennyt Nato-prosessi odotti oikeaa hetkeä. Se tuli, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ennen hyökkäystä ja sen jälkeen sanottiin, ettei Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa, ei ainakaan välitöntä. Tästä huolimatta turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos todettiin perusteluksi jäsenyyden hakemiselle.

Selkosuomella sanottuna Ukrainan sota oli tekosyy jäsenhakemukselle. Tekosyyn synonyymi on valhe. Päämäärä pyhitti keinot niin kuin se on pyhittänyt pitkän operaation aikana monta muutakin keinoa ja konstia. Vilunki on ollut prosessin punainen lanka. Se on huolestuttavaa, koska kysymys ei ole yksittäisestä tapauksesta vaan vilunkilinjasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato-jäsenyys, Hornet-keplottelu, F35, Ukrainan natsit, Alexander Stubb, Timo Soini, Odessan murhapoltto

Liittoutunut ja kietoutunut maa

Perjantai 30.9.2022 klo 17.59 - Mauno Saari

MITEN NATO JO TOIMII SUOMESSA? Yksi lähtökohta on se, että Yhdysvallat on Naton selkeä johtaja. Asian voi mielestäni sanoa toisinkin; Nato on USA:n etänyrkki sen käydessä proxy-sotia.

Tänään 30.09.2022 HS julkaisi tosi vanhan uutisen: Presidentti Niinistö on sopinut jo viime maaliskuussa, että Suomi ja USA tekevät uuden sopimuksen "puolustusyhteistyöstä", eli "säännöllisestä" sotilaallisesta yhteistoiminnasta.

Puolustusministeriö kertoo asiasta voisi sanoa naurettavan häveliäästi: "Sopimus määrittelee Yhdysvaltojen joukkojen asemaa niiden toimiessa Suomen alueella ja SISÄLTÄÄ MUUN MUASSA VEROTUKSEEN, TULLEIHIN ja pätevyyksien tunnustamiseen liittyviä käytännön kysymyksiä".

Tässäpä mietittävää. Nimittäin verotuksesta, hammashoidosta sun muusta on sovittu jo syksyllä 2014 allekirjoitetussa isäntämaasopimuksessa. Mutta samoin siinä on jo raamitettu sotilaalliset, myös hyökkäyssotaan liittyvät, ehkäpä tullimuodollisuuksia tärkeämmät asiat. Kuten, että tilanteen tullen Suomen armeijaa johtaa Naton komenaja.

Niinistön maaliskuussa tekemä diili johtaa uuteen, sitovaan kansainväliseen sopimukseen. Hän kätteli asian Bidenin kanssa ennen kuin Suomi päätti hakea Naton jäsenyyttä. Silloin Niinistö sanoi, että yhteistyön syventäminen tapahtuu "prosessimuotoisesti, yksilöimättä nyt kaikkia keskusteluun tulevia ehdotuksia turvallisuus- ja puolustusyhteistyöstä".

Nyt pääsemme seuraavan aiheemme kimppuun. Niinistö käyttämä kieli on kryptistä, peittelevää, hämärtävää. Mitä tarkoittaa "prosessimuotoisesti syventävä"? Emme tiedä, mutta Suomen tie kohti Natoa on ollut samaa väistelyä ja piilottelua. Sitä se on ollut 1990-luvun puoliväloin tienoilta asti. Sen saatoin huomata kahtaessani läpi turvallisuus- ja puolustuspoliittisien asiakirjojen paksua nippua yli 25 vuoden ajalta.

Isäntämaasopimus vietiin maaliin suomeksi sanottuna kieroin tempuin: päätös allekirjoittamisesta tehtiin eduskunnan kesäloman aikana ja kuljetettiin lopulta eduskunnan ohi.

Toisesta olennaisesta Nato-sopimuksesta ei siitäkään noussut mediassa skandaalia, vaikka kunnon journalismin aikana se olisi sellainen ollut: "Laki Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksesta" nuijittiin pöytään Sipilän hallituksessa 24.5.2017.

Sanon sitä Nato-keskukseksi, koska se se on. Varsinaista sopimusta edelsi aivan samoin kuin isäntämaasopimuksen kohdalla "yhteistymmärryspöytäkirja", jota ei myöskään annettu eduskunnan käsiteltäväksi. Sen allekirjoittivat 11.4.2017 Suomen lisäksi Ruotsi, Iso-Britannia, Latvia, Liettua, Puola, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat. Paikalla olivat myös EU:n "ulkosuhdehallinnon" ja Naton edustajat. Espanja, Norja ja Viro liittyivät keskukseen heinäkuussa 2017.


KESKUSTELUN VIRITTÄMISEKSI tietoa hybridikeskusta koskevan lain sisällöstä:

"Hybridiosaamiskeskuksella on Suomessa lainkäytöllinen koskemattomuus..."

"Hybridiosaamiskeskuksen tilat ja omaisuus ovat niiden sijaintipaikasta ja haltijasta riippumatta vapautetut pakkotoimista Suomessa..."

"Hybridiosaamiskeskuksen toimitilat ovat loukkaamattomat ja johtajan välittömässä valvonnassa... Virkamiehellä tai muulla Suomessa julkista valtaa käyttävällä henkilöllä on pääsy hybridiosaamiskeskuksen toimitiloihin virkatehtäviensä suorittamiseksi ainoastaan johtajan tai hänen nimeämänsä henkilön nimenomaisella suostumuksella..."

"Hybridiosaamiskeskuksen johtokunnan jäsenillä, johtajalla ja keskuksen henkilöstöllä on Suomessa lainkäytöllinen koskemattomuus heidän tehtävänsä perusteella antamiensa suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja tehtävänsä perusteella suorittamiensa toimenpiteiden osalta..."

"Mitään hybridiosaamiskeskukselle tai sen henkilöstölle osoitettuja tai keskuksen tai sen henkilöstön lähettämiä virallisia viestejä ei saa tarkastaa ennakkoon eikä niiden yksityisyyteen saa puuttua valvontatoimin tai muin toimenpitein..."

HYBRIDIKESKUS ON SYYTESUOJATTU LINNAKE. Suomen viranomaiset voivat päästä sinne vain tulipalon tms. sattuessa turvaamaan keskuksen "rauhan", kuten laki sanoo.

Naton apulaispääsihteeri Arndt Freytag von Loringhoven sanoi keskuksen avajaisissa, että Venäjä on keskuksen pääkohteita. Valtioneuvoston entinen viestintäjohtaja Markku Mantilan mukaan Venäjä oli syy keskuksen perustamiselle (Wikipedia).

Hybridikeskus on Juha Sipilän ja mikseipä tuolloisen ulkoministeri Timo Soinin aikaansaannos. Sitä on sanottu Naton vakoilukeskukseksi.

Hybridiosaamiskeskuksen johtajana toimii entinen Ulkopoliittinen instituutin (UPI) johtaja Teija Tiilikainen ja tutkimusjohtajana Hanna Smith. Tiilikaisen tilalle UPI:n johtajaksi tuli Mika Aaltola. Onko ilkeämielistä arvella, että näiden kahden laitoksen yhteydet ovat tiiviit?

Mitä tästä pitää ajatella? Minä ajattelen, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut ja poliittisesti kietoutunut maa. Sipilän hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan Suomella oli (hänen virkakaudellaan) noin 60 turvallisuuspoliittista eli enemmän tai vähemmän sotilaallista sopimusta eri maiden kanssa. Nyt niitä taitaa olla vielä enemmän.

Välttyykö yksikään ministeri, kansanedustaja tai muussa merkittävässä asemassa oleva henkilö joutumasta tietoineen ja mielipiteineen hybridikeskuksen ja/tai Supon seurannasta? Venäjän ja monien muiden maiden lähetystöjen vakoilu on epäilemättä tihentynyt vuoden 2017 jälkeen.

Entä armeija? Onko liian uskallettua arvella, että Suomen puolustusvoimien kaikki keskeiset tiedot ovat jo nyt myös Naton ja USA:n tietoja?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA, NATO, Sauli Niinistö, Joe Biden, Hybridiosaaamiskeskus, UPI, Teija Tiilikainen, Mika Aaltola, Hanna Smith, Juha Sipilä, Timo Soini Jussi Niinistö

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄ

Keskiviikko 7.9.2022 klo 16.27 - Mauno Saari

Kun valtaa keskitetään

Tulee päivä ettei ole Facebookia eikä Instagramia, ei kanavia joissa virtaa viestejä kahteen suuntaan. Silloin me kiehumme omassa pikku kuplassamme, opimme uudelleen kirjoittamaan ja lähettämään kirjeitä. Ja tapaamaan naamioitta, maskeitta.


Kun valtaa keskitetään, on rajattava, ohjattava ja vaiennettava, poistettava häiritsevät äänet ja ääntelijät.
Kun valtaa keskitetään, vallassa oleva ei vastaa kysymyksiin muutoin kuin vastaamalla kysymyksen ohi ja vierestä kokonaan toiseen asiaan. Se on jo nähty ja kuultu.


Sota voi olla vähän hidas, mutta se kyllä kuulee, kun sitä aikansa kutsutaan. Ja tulee.
Sota on suurta huvia ja kutkuttavaa jännitystä, kunnes se alkaa.


Olen miettinyt presidentin ja pääministerin suurta varmuutta tästä meneillään olevasta sodasta, sen voittajasta.
Helsingissä on käynyt paljon amerikkalaisia sotilaita ja poliitikkoja. Heiltäkö vai suoraan Washingtonista on tullut vakuutus, että Venäjä hoidetaan, ajetaan kuiluun, kuten Helsingin Sanomat vaati pääkirjoituksessaan.


Miten muuten presidentin ja pääministerin jyrkkyys on selitettävissä? Pääministeri vaati kaikkien suhteiden katkaisemista Venäjään niin kuin hän olisi saanut vakuutuksen, ettei Venäjää kohta ole, tai että se makaa rotkossa voimattomana.


Entä jos presidentti, pääministeri ja Biden ovat väärässä? Silloin presidentin ja pääministerin on luontevaa ja välttämätöntä erota, poistua kaikilta näyttämöiltä oman itsensä ja maan kannalta. Eivät he voi neuvotella Suomen asioista sodan voittaneen Venäjän kanssa.

Julkkuus ja demokratia

Sekä Sauli Niinistö että Sanna Marin ovat nousseet suureen suosioon ulkokohtaisilla asioilla; parisuhteilla, lapsella, koiralla, ulkonäöllä, median mukavilla ja myötäsukaisilla jutuilla. Siksi tämä vääristyneen median ja somen aikakausi on vaarallinen.

Toistan aikaisemmin esittämäni kysymyksen: – Tulisiko Paasikivi lonksuvine tekohampaineen valituksi nyt presidentiksi, pääministeriksi tai mihinkään suuren julkisuuden tehtävään?

Julkkuus syö demokratiaa pala palalta. Samaan aikaan puolueiden jäsenmäärät kutistuvat olemattomiksi, niiden eliitti valituttaa itsensä ja toinen toisensa avainpaikkoihin. Sopivuus on pätevyyttä, mediataito on poliittista osaamista, uskottava valehtelu rehellisyyttä.

Tämä demokratiaa vain pinnalta ohuesti muistuttava systeemi on merkinnyt maan ylimmän päättäjän, eduskunnan, voiman ja arvon romahtamista. Bryssel päättää, eliitti junailee, eduskunta odottaa seuraavan kyselytunnin suoraa tv-lähetystä.

Kun kansalaiset kohta, tai jo nyt, ovat hädässä, irvokas leikki ylevillä periaatteilla vain jatkuu. Luulisi jonkun jyrähtävän, mutta ei ole jyrähtäjää.

***

Ihme ja kumma

Paljonhan sitä puhutaan Sanna Marinin suosion noususta, mutta ei siitä, että minun suosioni näyttää nousean pystysuoraan. Samalla laatu on kohentunut tuntuvasti.

Nimittäin nyt muutaman vuorokauden aikana Fb-kaveriksi on pyrkinyt suuri joukko naisia. Eikä se vielä mitään. Nämä naiset, nimittäin, ovat kaikki nuoria, kauniita ja seksikkäitä. Jotkut ovat kuvaa varten avanneet kaula-aukkoa, joku jopa pyllistelee trikoissaan silmieni edessä. Kenelläkään ei ole muita päivityksiä kuin näitä suloisia valokuvia.

Olen miettinyt! On lajalti tiedossa, että suhtaudun melko suopeasti naiskauneuteen. Silti mieleen pyrkii epäilys. Yrittääkö joku katala taho houkutella minut ansaan? Ehkäpä ajatellaan, että ryhdyn pitämään yhteyttä, kirjoittelemaan intiimejä viestejä tai jopa sortuisin pyytämään treffeille – paparatsien saaliiksi.

Ehkä huolestuin suotta. Ehkä brändäykseni on onnistunut. Kenties joku minussa vetoaa nuoriin, vilpittömiin ja puhdassydämisiin kaunottariin. Jos näin on, olen tehnyt kauhean virheen, potkinut nämä tarjokkaat laitaa myöten pois.


***

Olet onnistunut, Sanna!

Sanna Marin, mitä se on, kun minä tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän sinun valehtelevan?

Kun valheesi kääntyy 180 astetta ja sitten taas saman verran, olet kiertänyt totuuden ympäri ja palannut omille jäljillesi. Silloin et voi enää perua puheitasi, et pahoitella etkä pyytää anteeksi.

Sinä voit yrittää juosta valheesi kiinni, mutta se on jo seuraavassa mutkassa. Ja kun totuus joskus nousee esiin valheiden sumusta, sinulla ei ole mitään millä puolustaisit itseäsi tai kansalaisia, joita et ole puolustanut milloinkaan. Tarkoitan Suomen kansalaisia.

Kun sanotaan, että Venäjä käyttää energiaa aseena, se on paljon sanottu sen jälkeen, kun sinä, Sanna Marin, ensimmäisenä kuulutit, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.

Nyt ne ovat poikki, yli seitsemän vuosikymmentä punotut yhteiset köydet. Sinä olet onnistunut, ja saatan melkein kuulla tänne kohta tulevien amerikkalaisten aplodit.

Kun Suomi lähettää yhä uusia aselasteja Ukrainaan tappamaan venäläisiä mutta myös ukrainalaisia, sinulla on verta molemmissa käsissä.

Jos sanot, että et ole kuullut Ukrainan vuonna 2014 alkaneesta sisällissodasta ja sen uhreista, sinä valehtelet. Ja minä tiedän sinun valehtelevan.

***

Ministerit osaamistestiin, nyt!

Sanna Marin: Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen jämäkkä johtaminen ja siitä tehty video olivat alku hänen nousulleen. Minäkin ihastuin, ja kirjoitin myöhemmin, että poliittiselle taivaallemme on nousemassa uusi tähti.

Nyt näyttää, että tähti on sokaissut suuren osan kansasta. Marin ja Tuppurainen ilmeisesti töpeksivät Uniper-jutun osaamattomuuttaan. Muutenkin he ilmeiseti ovat virkamiehistön varassa – joka ei ehkä nyt ehtinyt ajoissa hätiin.

Kaiken kaikkiaan Suomen systeemin sairaus on osaamisen korvautuminen sopivuudella. Puolueet jahtaavat kannatusta, katse aina seuraavissa vaaleissa. Järjestelmä on laho ja korruptoitunut (en tarkoita rahaa).

Ylin vallan haltija on lain mukaan kansa, siis me, mutta tosiasiassa olemme pienen eliitin alamaisia. Pieni eliitti saa pelata nimillä ja nimityksillä kaikessa rauhassa neljä vuotta kerrallaan.

Vaalikausien aikana alamaisilla ei ole mitään keinoa vaikuttaa asioihin. Vai valitsimmeko me 3,5 vuotta sitten Natoon haluavan ja Venäjää vihaavan, kaikki siteet naapuriimme katkaisevan eduskunnan?

Lähtöruutuun: Olisi saatava aikaan laki, joka velvoittaa ministereiksi valittujen osaamisen tarkastamisen. Testi ei olisi vaikea. Asiantuntijoilta ei olisi takuulla kestänyt tuntia kauempaa havaita, ovatko Marin, Tuppurainen ja esimerkiksi Lintilä kelvollisia hallitsemaan maan asioita.


***

Kiitos ja ei kiitos

HS julkaisi tänään 6.9.22 riipaisevan ja hyvin tehdyn jutun Britannian "Älä maksa" -kampanjasta ja ihmisten kurjuudesta energialaskujen kurittaessa kansalaisia. Kaikin puolin hyvää journalismia. Ja ehkäpä sytykettä myös meihin suomalaisiin. Pitäisi panna hanttiin.
Toinen kiitos Ilta-Sanomille / Taloussanomille jutusta, jossa suomalaisten ahdinko ja suoranainen hätä nousee esille.

Onko Sanomien lehdissä pientä havahtumista todellisuuteen? Toivottavasti. Hätä alkaa lukea lakia, ja tämä on vasta alkua.

Iltalehden pohjanoteeraus on lavastettu juttu pääministerin ulkoilusta Seurasaressa. "Sattumalta" tavattu periskunta olikin oikein hyvä tuttu. Pienimuotoinen Sanna-gate on taas syntymässä.

Tämä menee nyt kiittelyksi. On melkeinpä kiitettävä myös Kauppalehteä. Sen pääkirjoitus kertoo sen, minkä valistuneet kansalaiset ovat tienneet jo jonkin aikaa: hallitus ajaa maan talouden kiville. Se jättää Kauppalehden mukaan "karmean perinnön".

Mutta sitten KL:n pääkirjoittaja kertoo, että "...Ensin talouteen iski koronakriisi. Sen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mikä on tyrehdyttänyt kaupankäynnin Venäjän kanssa, kiihdyttänyt inflaatiota ja aiheuttanut energiakriisin..."

Lehti ei muka tiedä, että kaupankäyntimme loppui kun me itse sen lopetimme. Tarkemmin ajatellen taidan perua tämän kiitoksen.

***

Millä oikeudella Suomi tuhotaan?

Presidentti, pääministeri, hallitus ja eduskunta ovat erittäin lyhyessä ajassa romuttaneet ulkopolitiikan, jonka suojassa kolme sukupolvea rakensi sodan riekaleiksi repimästä köyhästä maasta rikkaan ja hyvinvoivan.

Kenen antamilla valtuuksilla he tekivät tämän tuhotyön? Minä en ole antanut siihen lupaa enkä usko, että kukaan muukaan minun ikäpolvestani.

Minun ikäpolveni on Sanna Marinin ja hänen suuren ihailijalaumansa ylimielisyyden kohde. Olemme boomereita, vanhanaikaisia jääriä, jotka eivät ymmärrä ja mukaudu nuorempien ja parempien menoon.

Olemme sen sukupolven lapsia, joka koki sodat. Minun isäni oli sotilas. Puhuin hänen kanssaan sodasta yhden ainoan kerran. – Ihmiset pannaan tekemään kauheuksia, koska johtajien järki ei riitä rauhaan, hän sanoi.

Mikä oli Suomen hinta, joka maksettiin vuosina 1939 – 1945?

Talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa tapettiin yhteensä 91 000 suomalaista. Heitä sanottiin kaatuneiksi. Haavoittuneita, joka on sievistelevä sana eri tavoin vammautuneille ja rikotuille ihmisille, kertyi kaikkiaan 205 000.

Mahtuisiko tuo ihmismäärä stadionin rock-konserttiin käsiä heiluttelemaan? Ehkä, jos kuolleet pinottaisiin paaluiksi ja vammautuneet seisoisivat tiiviinä tokkana.

Kuitti Suomen vapaudesta ja hyvinvoinnista on hautausmailla ja arpina vielä elossa olevien veteraanien sieluissa.

Minä synnyin pari vuotta Lapin sodan päättymisen jälkeen. Muistikuvani alkavat Ivalosta ja Tornionjokivarresta, poltetuista ja uudelleen rakennettavista kylistä, keskeltä hiljaisten ihmisten arkielämää; heinäntekoa, potunnostoa, talojen pystyttämistä, uurastusta, uupumista.

Kuten useimmat boomerit olen tehnyt töitä puoli vuosisataa. Olen ollut ahkera ja pärjännyt. Olen nähnyt Suomen nousun, työtaistelut, sovinnot, kaupunkien kasvun ja maaseudun rajut muutokset. Näin ja koin Kekkosen valtakauden alusta loppuun ja tajusin noin 40-vuotiaana hänen elämäntyönsä valtavuuden – rauhan.

Ehdin nähdä ennen eläkeikääni pari lamaa, sitten Suomen kukoistuksen, elintason nousun yli äyräiden ja lopulta oireet henkisestä haurastumisesta; pienen eliitin ylimielen, uusrikkaiden korskeuden, politiikan rappion EU-oloissa ja sen, miten niin sanottu tavallinen kansa ja maaseutu työnnettiin hyvinvointiyhteiskunnan tanssiparketin laidoille.

Mutta vastoinkäymisistä, epäonnistumisista, vääristä ratkaisuista ja mokauksistamme huolimatta me rakensimme teille tämän uskomattoman hyvän kotimaan, meitä edeltänyt sukupolvi ja me boomerit.

Sitten alkoi tapahtua.

Ensin tulivat kummalliset ja heikot presidentit, sitten tuli Niinistö ja yhä oudommat pääministerit. Yksi asettui tikkatauluksi, toisen mielestä hänen keksintönsä olivat fantastisia, kolmas kehitti pesapallon pelinjohtajan viuhkasta ratkaisut valtakunnan ongelmiin.

Lopuksi tuli Sanna Marin, päättäväinen nuori nainen, josta kehittyi robotin lailla puhuva vihan ylipapitar.

Niinistö – Marin apulaisenaan – veti Suomen Nato-ehdokkaaksi monin konstein ja keinoin. Venäjästä tehtiin vihollinen; kaikki siteet katkaistiin; aseistettiin maa valmiiksi Naton astua sisään aseineen, tukikohtineen ja joukkoineen; peloteltiin kansalaiset ja sen tuloksen saatiin epämääräisillä gallupeilla täysi tuki ratkaisulle, jolla Suomesta tehdään sotaliiton itäraja.

Olen koko ikäni asunut turvallisessa maassa. Millä oikeudella Niinistö ja Marin ovat lakkauttaneet sen? Millä oikeudella he mitätöivät sukupolvien unelmat ja työn? Kuka antoi heille luvan käyttää Suomea kuin pelimerkkiä ideologisten harhojen toteuttamisessa?

Mitä Yhdysvallat on heille luvannut? Ihanko täyttä, tosin vapaaehtoista turvatakuuta, viidettä artiklaa? Paperia.

Sehän kuulostaa hyvältä. Vain yksi vihollinen, Venäjä, mutta kolmekymmentä hyvää ystävää. Niistä parhain tietysty USA, joka on auttanut monia muitakin maita. Kuten Afganistania, Irakia, Libyaa, Jugoslaviaa ja mitä näitä on.

Kuka on antanut Niinistölle ja Marinille oikeuden päättää koko kansan puolesta Suomen luovuttamiseta vieraan valtion ja sotaliiton käsiin? Ja missä on meidän suostumuksemme energian tuonnin katkaisulle, satojen tuhansien ellei miljoonien perheiden taloudelliselle ahdingolle sekä pelolle, että maa ajetaan sotaan?

***

Onkohan meitä huijattu?

Muistetaan, miten Niinistö useasti oli kansanäänestyksen kannalla Nato-jäsenyydestä. Sitten takki kääntyi, koska hänen mielestään mielipidekyselyt olivat osoittaneet, että tuki on selkeä.

Sekin muistetaan, miten media torjui äänestystä, koska sen mielestä Venäjä voisi vaikuttaa lopputulokseen.

Sain käsiini yksityisen kansalaisen viestin, jossa tilanteen epätodellinen ja outo luonne paljastuu. Kansalainen tunsi olonsa "epämukavaksi" kuullessaan, että kansanäänestys ohitettaisiin. Hän otti yhteyttä mielipidekyselyn tehneeseen Taloustutkimukseen. Mitä selvisi?

"Soitin Taloustutkimukselle ja kysyäkseni miten gallupit ovat tehty. Galluppeihin on vastannut noin 1300 Taloustutkimuksen vakiovastaajaksi ilmoittautunutta. He eivät saa korvausta vastaamisesta sinänsä, mutta osallistuvat vastaajien kesken arvottaviin palkintoihin. He kertoivat, että koska vastaajat edustavat heikosti Suomea kokonaisuutena, heidän täytyi painottaa vastauksia matemaattisilla menetelmillä huomattavasti. Udeltuani, että valvooko tätä matemaattista painottamista kukaan, he kertoivat, että periaatteessa Worldwide Independent Network of Market Research voisi valvoa heitä, mutta näin ei kuitenkaan ole. He myönsivät, että mikäli matemaattisessa painottamisessa olisi virhe, ei sitä kukaan saisi tietää sillä kukaan ei heidän toimintaansa valvo tai tarkasta.

He kertoivat, että voin saada kaiken raakamateriaalin käyttööni jos asiakas myöntää siihen luvan. Pitkien Ylen kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen Yle antoi minulle oikeudet tähän dataan ja sai valtakirjan, että tiedot saa luovuttaa minulle Ylen puolesta. Taloustutkimus kuitenkin vastasi, että he olivat 4kk aiemmin ilmaisseet itseään epäselkeästi ja asiakkailla on oikeus ainoastaan gallupin tuloksiin eikä raakadataan."

Sillä tavalla! Tämä ihailtavan aktiivinen kansalainen pitää edesvastuuttomana sitä, että kansanäänestys ohitetaan mielipidekyselyllä, "jonka todenmukaisuutta ja tarkkuutta ei valvota eikä edes voitaisi tarkistaa".

Kansalaisen mielestä tarkastaminen, valvonta ja avoimuus kuuluvat toimivaan demokratiaan. Olen samaa mieltä.

OLENNAISTA TUOSSA KYSELYSSÄ ON, ETTÄ SIIHEN ILMOITTAUDUTTIIN, JA VIELÄ PALKINNON TOIVOSSA!!! Siis ei mitään satunnaisotantaa. Ja raakamateriaali salattiin muilta kuin asiakkaalla.


***

Missä mennään, kuinka syvällä?

Niinistön puheet Venäjästä muistetaan ("...nyt ei ole (suhteiden / yhteyksien) rakentamisen aika...). Samoin Marinin: "Kaikki yhteydet Venäjään on katkaistava... Meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa sodan... helpotettava kansalaisten elämää, että jatkaisivat Ukrainan tukemista..". Ja ulkoaisiainvaliokunnan Halla-ahon: Iloitkaamme jokaisesta tapetusta venäläisestä.

Ministereistä yksi ja toinen on yhtynyt kuoroon. Vihreiden Ohisalo lisää löylyä. Hänen mielestään hintojen noususta ei pidä syytttää vihreää siirtymää, koska todellinen syy on "Putinin hyökkäyssota".

Uskovatko itse puheitaan? Jos uskovat, ovat mytomaanisia ihmisiä, joita ei pitäisi päästää mihinkään vastuunalaiseen tehtävään.

Kun sota päättyy, nämä henkilöt eivät voi olla Suomen johdossa, kun ruvetaan rakentamaan uusia suhteita. Mutta näyttää siltä, että heidän tavoitteensa ovatkin toiset, Venäjän poistaminen kartalta. Saa nähdä onnistuuko. Nykyhetken tilanne on Suomelle hirvittävä.

8 kommenttia . Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, eduskunta, moraali

fb, valitut palat 2

Maanantai 29.8.2022 klo 22.34 - Mauno Saari

Se iso kuva? USA on vuosikymmeniä kertonut, että Venäjä on sen vihollinen. Se tukee ja pitkittää valtavilla asetoimituksilla Ukrainaa päämääränään "Venäjän heikentäminen". Niinistö & kumpp. on vienyt Suomen USA/Naton apulaiseksi tätä strategiaa toteuttamaan vaarantaen olemassaolomme.


Käsi ylös, jos uskot USA/Naton hyviin tarkoitusperiin – turvallisuuden lisäämiseen ja Naton jäsenmaiden suojaamiseen.


Olen sitä mieltä, että USA/Nato viis veisaa Ukrainan, Suomen tai minkään muun maan turvallisuudesta. Historia todistaa sen järeästi ja aukottomasti. USA:n pelastamien eli tuhoamien valtioiden lista on pitkä. Sen tappamia ihmisiä on miljoonia.


Yksikään suurvalta ei ole synnitön. Ne kaikki potevat samaa suuruustautia. Mutta Yhdysvallat on näistä pedoista pahin. Se selittää kaikki ryöstö- ja tapporetkensä kansallisella turvallisuudella, jota kukaan ei uhkaa, paitsi se itse.

***

Propagandaan on vastattava propagandan omin keinoin. On toistettava, toistettava ja toistettava perusasioita!

– Kuka aloittikaan aseellisen toiminnan v. 2014?

– Kiovan hallinto on tappanut tuhansia ja tuhansia omia kansalaisiaan 8 vuoden ajan Itä-Ukrainassa.

– Kiovan hallinto poisti kansalaisoikeudet itä-ukrainalaisilta. Venäjän kielen käyttö kiellettiin, koulutus lopetettiin, omankielinen media lopetettiin, eläkkeiden maksu katkaistiin jne..

– USA/CIA valmisteli ja antoi tuen "kansannousulle" eli vallankaappaukselle; Maidanin tapahtumat 2014.

– Odessassa natsijoukkiot tuhopolttivat ammattiyhdistysten rakennuksen ihmisineen, estivät näiden "torakoiden" pelastautumisyritykset.

– Suomi tukee Kiovan hallintoa, joka paraikaa pommittaa Euroopan suurinta ydinvoimalaa, harrastaa siis ydinterroria.

– Me suomalaiset maksamme erittäin kovan hinnan Venäjälle asetetuista pakotteista. Voi olla että sadat tuhannet perheet ajautuvat maksukyvyttömyyteen.

– Nato-jäsenyys on Suomelle olemassaoloa uhkaava kysymys. Jos se toteutuu, Venäjä toimii. Se ei kertakaikkiaan voi sallia tilannetta, jossa sille elintärkeät Pietari ja Kuolan niemimaa ovat Naton ohjusten ja jopa tykkien ulottuvilla.

– Suomen valtionjohto käytti Ukrainan sotaa verukkeena Nato-hakemukselle. Suomen turvallisuustilanne ei muuttunut Ukrainan vuoksi mitenkään muutoin kuin propagandassa.

– Olemme eläneet hyvässä sovussa Venäjän kanssa vuosikymmenet. Venäjä ei ole tänä rauhan aikana uhannut meitä millään tavalla. Nyt välit on tuhottu presidentin ja pääministerin johtamalla vihapuheella perusteellisesti.

Jatkakaa luetteloa, ja toistakaa, toistakaa, toistakaa! Sanoinko jo, toistakaa!

On järkyttävää, miten hyvin median ja poliittisen johtomme aivopesukone on toiminut. Nyt on menossa linkous täysin kierroksin.

On jaksettava esittää selkeitä ja tosia argumentteja nykymenoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Se on isänmaallista ja kansalaisvelvollisuus!

***

Yhtäkkiä Ukrainan sota menetti ykkösuutisen paikan. Katsoin lehtiä: HS, IS, Aamulehti, Turun Sanomat, Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen... Missä "Venäjän hyökkäys"? Sisäsivuilla, pienenä ja himmeänä.
Tämä on valtava sattuma, yhtä todennäköinen kuin jos saisi kaksi loton päävoittoa yhdellä rivillä.
Sattumia sattuu. Jos joku ajattelee, että Mediapoolilla on osuutta asiaan, hän saa niin ajatella. Tärkeää on miettiä, mihin tällä sattumalla tähdätään. (29.8.2022)

***

Minua ei vähääkään kiinnosta pääministerin ikä tai sukupuoli. Sanna marin on 36-vuotias, se on sopiva ikä. Hän on nainen, se on hyvä sukupuoli.
Minua kiinnostaa se, mitä hän on saanut aikaan. Tärkein aikaansaannos on negatiiviseksi hurmokseksi yltynyt presidentti Putinin henkilöitynyt venäjäviha.
On kauhistuttavaa, että monet järkevinä tunnetut ihmiset ovat niin tunnekuohun vallassa, etteivät alkeelliset ja itsestään selvätkään tosiasiat läpäise heidän torjuntaansa.
Mistä löytyy jarru tälle psykoosille, kun maan johtavat poliitikot vain yllyttävät tunnemyrskyä? Pelkään että ei mistään, paitsi sodasta.

***


Vähän vielä Paavo Haavikkoa ärsykkeeksi ajatuksille:


"Ajatellaan, että me rakastaisimme venäläisiä, Venäjää. Emme siis epäilisi ja vihaisi vaan rakastaisimme kuin isoa veljeä.


Mahdotonta, tällä politiikalla, tällä luonteella.


Jonain vuosituhantena se voi olla totta."


"Suomella on sotavaje. On puute sodassta. Takana oleva sota ei ole edessä. Eikä edessä oleva sota takana.
Niin kuin me kaipaisimme sotaa, taistelua. Todistaaksemme taas jotakin, jonkun hämärän ja muinaisen asian. Atavistisen tunteen.


Rauha on meille vieras, tuttu kyllä mutta tulokas. Me emme sitä osaa."

***

Sain sähköpostia. Sanottiin, etttä olen jälkiviisas ja myöhäisherännyt. Että olen ollut oikeistiolehtien päätoimittaja ja siis oikeistolainen.


No, kun Suomen Kuvalehti pelastettiin varmalta kuolemalta, se onnistui paljolti siksi, että tein siitä "vasemmistolaisen", eli vapaan ja läpihengittävän. Kun panin Arvo Salon kanteen, noin 400 vaasalaista everstinleskeä peruutti tilauksen. Mutta uusia tuli monin verroin. (Tämän olen kertonut ennenkin, sori toistosta.)


Jos ihmisen ajatukset eivät muutu 70 vuodessa, niitä ei ole ollutkaan. Mutta sodan kysymyksessä minun linjani on aina ollut yksi ja sama: sodan pelko.


Vuonna 1981 Otava julkaisi runokokoelmani "Olen yöllä kuunnellut". Siinä on tällaisia säkeitä:


"Meitä talutetaan kylmään veteen.
Meitä totutetaan sodan hengitykseen.
Syvyyteen ja rytmiin.


Pahinta siinä on ettei ole kuin sisäänhengitys.
Voi olla että enimmäkseen kaikki tapahtuu vaistonvaraisesti.
Mutta sattumien sattuminen ei paranna vaan pahentaa.
Se ei tarkoita etteikö tietty tärkeä osa informaatiota
ole hyvin tarkoituksellista ja hienoa.


Ovatko kertausharjoitukset Suomessa lisääntyneet tai
tehostuneet?
Joku sen tietää.


Luen Helsingin Sanomista taas jutun YYA-sopimuksen tulkinnoista.
Lehti onkin ahkeroinut sotajutuilla. Taitavilla rauhallisilla
tasapainoisilla. Luottamusta herättävillä.
Se sondeeraa aikaansa, hyvä lehti, tulevaisuutta.
Vapisuttaa...


...Yhdessä ainoassa lehdessä kaksi valtavaa juttua
sotaharjoituksista. Suomen ja muun maan.
Edellisenä iltana katsoin samaa aihetta televisiosta.
Suomen armeija jyllää.


Isottelemme rauhantahtoisella puolustusvalmiudella.
Kalisuttelemme rauhantahtoamme.
Minä kuuntelen kenraalin esitelmää armeijamme
suorituskyvystä.
Joka on "parempi kuin pessimistit uskovat".
Se on jo tosi hirveätä.
Se ylittää kaikkein kauheimmatkin painajaiset.


Armeijamme päätehtävä on kuulemma voittaa aikaa.
Kyllä yksi suomalainen kymmentä punaista minuuttia vastaa.
Ja voitettu aika käytetään valtakunnan hyväksi.
Paljonko aikaa valtakunta tarvitsee siinä tapauksessa?


Ja onko maailma todellakin tällainen.
Eikö minnekään muualle pääsee kuin loppuun?"
Näin kirjoitin 41 vuotta sitten. Näin kirjoittaisin nytkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, Paavo Haavikko

FB-PÄITYSTEN VALITUT PALAT

Lauantai 27.8.2022 klo 15.39 - Mauno Saari

KYLLÄ NIINISTÖ MUISTETAAN 

Sauli Niinistö sanoi taannoin haastattelussa, ettei hän halua tulla muistetuksi oikein mistään. Turha toive. Niinistö tullaan historiassa muistamaan juonittelevana kettuna, joka peitteli jälkiään. 

Hän johti sitä TP+UTVA:n kokousta kesällä 2014, jossa päätettiin säntämaasopimuksen allekirjoittamisesta sotilasliitto Naton kanssa. Kokous ja siitä annettu tiedote ohjelmoitiin eduskunnan kesäloman ajaksi. Näin varmistettiin, ettei aiheesta synny keskustelua.  

Lisävamistuksena erittäin monimutkainen sopimus saatiin näkyville vain englanninkielisenä. Sen kääntäminen suomeksi kesti puoliseen vuotta. Silloin keskustelu oli jo käyty, eli käymättä, hyvät ja pahat housuissa.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja vannoi ja vakuutti keväällä 2014, että eduskunta tullaan pitämään isäntämaasopimuksen vaiheista täysin tietoisena. Hän puhui puuta heinää, ja oli paikalla, kun sopimus allekirjoitettiin seuraavana syksynä.

Kettu itse ei kynään tarttunut. Allekirjoittajaksi tuli puolustusvoimain silloinen komentaja Lindberg. Keskustelua sopimuksesta vaimennettiin systemaattisesti. Sehän on vain "yhteisymmärryspöytäkirja"! Se ei ole valtiosopimus! Sillä ei ole oikeastaan mitään käytännön merkitystä!

Ja tietysti kävi niin, ettei Suomen eduskunta saanut "merkityksetöntä" sopimusta käsiteltäväkseen.

Kysyin silloin monesti, miksi sopimus tehtiin, jos se on merkityksetön. Nyt tiedämme vastauksen. 

Niinistö sanoi julkisesti moneen kertaan, että Nato-jäsenyydestä on hyvä järjestää kansanäänestys, jolloin asia tulee "legitiimisesti" oikein hoidettua. Mitä tapahtui? 

Kun valtava mediakampanja jyysti kansan mieliin uhkakuvaa ihan kohta Suomeen hyökkäävästä Venäjästä, tehtiin vähän yli 1000 vastaajan nettikysely. Sen tulos oli yhtäkkiä Niinistön mielestä riittävän vakuuttava ja legitiimi. Eiköhän kansan mielipide ole tullut selväksi, hän tuumi.

Takki kääntyi, silkkivuori tuli näkyville ja naamio putosi. Samassa käänteessä Niinistö omilla puheillaan antoi vähintäänkin implisiittisesti siunauksen median kiihtyville vihakirjoituksille. Kun rakastettu johtaja ilmaisee kerta kerralta jyrkemmän venäjävastaisuutensa, se on kaikille lupa ja jopa kehotus yhtyä "yleiseen mielipiteeseen", vihaan.

Niinistö ei ole katsonut aiheelliseksi hillitä pääministeriä, joka vaati kaikkien siteiden katkaisemista Venäjään, eikä puolustusministeriä, joka pelokkaan oloisena rehvasteli Ukrainalle lähetetyillä "tappavilla" aseilla. Kuten aiemmin kirjoitin, pidän selvänä, että pää- ja puolustusministerin hyytävillä puheilla on Niinistön hyväksyntä tai jopa ohjeistus. Mutta ketun jälkiä ei näy missään.

Mihin johtaa lopulta Niinistön ovela linja, johon kuului esiintyminen Putinin keskustelukumppanina ja ikään kuin idän ja lännen yhteyshenkilönä? Ihanko aseellisen konfliktiin Venäjän kanssa sitten, kun Naton joukot ja tukikohdat ovat Suomessa toimintavalmiudessa?

Hän ei halua tulla muistetuksi mistään. Turha toive.

 

USA JA PAKOTTEET

USA käy Venäjän kanssa erittäin vilkasta kauppaa, kerrotaan uutisissa tänään. Samaan aikaan EU ja Suomi sen mukana ajautuu lamaan noudattamalla pakotteita, jotka se asetti miellyttääkseen USA:ta.  

On kaikkien tiedossa, että pakotteet eivät toimi halutulla tavalla vaan päinvastoin. "Putinin sotakassa" lihoo, meiltä katoavat tuhkatkin pesästä. Ja Suomen pääministeri hokee, että pakotteita on kiristettävä.

Olen koko aamun miettinyt, olenko hullu, kun minusta pääministeri on seonnut.

 

KAIKKONEN JA TAPPAVAT ASEET'

Olen monta päivää miettinyt puolustusministeri Kaikkosta. Siis puolustus...ministeriä. Joka sanoi Suomen lähettäneen Ukrainaan venäläisiä "tappavaa" aseistusta. Millä ja kenen valtuuksilla Kaikkonen puhuu niin kuin olisimme jo sodassa Venäjän kanssa? Sehän liippaa kyllä jo läheltä, kun taustalla soi pääministeri Marinin ääni, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.  

Onko ministeri Kaikkonen ajatellut, miten hänen puheensa kuullaan Kremlissä? Ai niin, mitä väliä sillä on! Ei niin mitään. Täältä nimittäin pesee! Hautaa rajalle, s-tana!

Miten Suomesta, rauhanrakentajasta, on tullut mielipuolinen sodan lietsoja? Milloin meiltä kansalaisilta on saatu valtuutus tappavien aseiden toimittamiseen? Missä vaaleissa sota Venäjää vastaan oli Keskustan teemana? 

Onko Kaikkonen varma, että sota Venäjää vastaan voitetaan? Ajatteleeko ministeri, että Sanna Marinin puhe Suomen voittamasta sodasta olikin ennustus eikä puhdasta tyhmyyttä ja tietämättömyyttä?  

Me näemme vielä kuinka tuhkaa ripotellaan. Toivottavasti ei koko Suomen vaan ainoastaan verihurmokseen vaipuneiden ministerien päälle.

Paavo Haavikko kirjoitti kuin profetoiden vuonna 2006 (Ei. Siis kyllä): 

"Ikään kuin me emme voisi olla rauhassa ilman sotaa tai edes sen uhkaa. Veri on meillä veressä. Vain uhkan alla olemme turvassa, kuin pommisuojassa.

Heikko itsetunto, huono käsitys itsestä, salassa. Hyvä näytelmä, huonot vuorosanat. Häilyvä mieli, pieni kansa, jota hiljaisuus pelottaa.  

Vapinan ääni kuuluu hiljaisuudessa, aseiden kalina peittää sen, ja heti tuntuu paremmalta..."

"...Liittosuhde ei vie vain kaikkea vaan enemmän, nimittäin tajun. On jo vienyt, viemässä. Miten pitkään tämä kansallinen kooma on jatkunut...?" 

LISÄYS: Minusta on itsestään selvää, ettei Kaikkonen eikä myöskään Marin ole puhunut ilman presidentin suostumusta, ellei peräti ohjausta. Niinistö olisi voinut estää tai jälkikäteen kritisoida tätä vihapuhetta, mutta hän oikeastaan jo tuki sitä omassa puheessaan suurlähettiläille. Jos vastaavaa olisi tapahtunut Paasikiven tai Kekkosen ollessa presidentti, ministerit eivät olisi ehtineet edes aivastaa luikkiessaan pois työpaikoiltaan, pysyvästi.

LISÄYS 2: Pelottava ajatus on, että Niinistö on saanut Bidenilta ohjeet ja tehnyt diilin: 1) Suomi liittyy Natoon, 2) USA aseistaa Ukrainaa ja vahvistaa Natoa niin järeästi, että Ukraina "voittaa" tämän proxysodan – ja Venäjä "heikkenee", kuten jenkit ovat suunnitelleet. Jos näin on, Kaikkosen, Marinin ja Niinistön puheet ovat johdonmukaisia ja Suomi valmistautumassa konfliktiin Venäjän kanssa. Siinä tapauksessa olemme ohjusten maalialue. Se on Suomen loppu, mutta ei Venäjän, sillä kyseessä on se sama virhe, jonka Napoleon ja Hitler jo tekivät.

  

"MINÄ OLEN IHMINEN!

"Minä olen ihminen", lausui Sanna Marin. Se oli sen puheen ainoa pointti. 

"Otan opikseni", hän sanoi tarkoittaen aivan ilmeisesti, että tästä eteenpäin hänen bileissään ei videoida eikä valokuvata, ja että hän ehkä valikoi tarkemmin jalon ystäväpiirinsä jäsenet.

Sanna Marin vakuutti suorittaneensa aina kaikki työtehtävänsä. Niin hän aikoo tehdä myös vastaisuudessa, valitettavasti. Jo tähän mennessä pääministerin tunnollisuus on nimittäin tullut suomalaisille todella kalliiksi, ja ensi talvena se tulee myös kylmäksi.

Kuinka monta sanaa pääministeri uhrasi myötätunnolle itseään kohtaan, kuinka monta Ukrainalle ja kuinka monta omille kansalaisilleen, joista sadat tuhannet pelkäävät nyt syystä lähitulevaisuutta? 

Minulle on samantekevää, miten Sanna Marin törttöilee vapaa-aikanaan kunhan hän muistaisi töihin tullessaan, että on Suomen eikä Ukrainan pääministeri.

Ja vielä: – Marinin venäjäviha on sitä luokkaa, että hän tarvitsisi kipeästi terapiaa ja sairauslomaa. 

P.S. Korjaan: – Minulle EI ole samantekevää pääministerin törttöily. Suomen pääministerin on oltava sivistynyt ihminen, jonka käytöstä ei tarvitse hävetä.

 

KYNÄ EI SAA VÄRÄHTÄÄ 

Haen lohtua runoista. Käsiin osui äsken Matti Klingen teos "Kynän levottomuus". Sitaatti: 

"En kuitenkaan tohdi neuvoa, vaikka minulla

olisikin ehdotus. Oikein hyväkin:

Yankee go home!" 

Suoraan kirjoitettu Suomen yksimiehiseltä älymystöltä.

Ajattelen kirjoittamista, elämäni mittaista projektia. Miksi kirjoittaa mitään, kun millään kirjoittamallani ei ole mitään merkitystä? Kysymys ei sisällä haavia eikä itsesääliä. Kunhan vain totean selvän asian. 

Mutta kuitenkin. Miksi mieli ei taivu? Voisihan sittä kirjoitella mukavia juttuja, antaa mennä myötälaineeseen. Muistan edesmenneen rakkaan ystäväni lauseen hatarasti. On tarkistettava. Löydän sen ihme kyllä.  

"Ja silti ei pelko, ei raha, eivät vallanpitäjien toiveet ja kuvitelmat saa saada kynääsi värähtämään." (Paavo Haavikko: Pimeys) 

Tuota komeammin ja syvemmin ei voi ohjeistaa valtarakenteiden ulkopuolella elävää kirjoittajaa. Jotenkin lohdullista.

HÄTÄTILAHALLITUKSEN AIKA 

Suomi on ajettu kohti sotien jälkeisen historiansa pahinta kriisiä. Hallitus vaikuttaa poissaolevalta. Mikä on se mokauksen suuruus että se ymmärtäisi erottaa itsensä? Puoli miljoonaa konkurssiperhettä? 30 - 60 miljardia tuuleen viskattua euroa?

Aina joskus on pohdittu "viisasten kerhoa" johtamaan maata. Olisiko kohta parhaista asiantuntijoista kootun hätätilahallituksen aika?

Ei tästä nykymenolla tule kuin tuho.

                                           ***

Pätemättömyyden tauti leviää maassa. Yle-päätoimittaja sallii Fortumin pomon valehdella meille suut ja silmät täyteen ilman minkäänlaista kritiikkiä tai kommenttia. Häikäisevän sokeaa journalismia. 

                                           ***

Kun saksalaiset naiset vaativat rinnat paljaina kaasua, ollaan jo aika pitkällä.

                                           ***

Miksi emme matki USA:ta ja pura kaikki ne pakotteet, jotka ovat meille vahingoksi? 

                                           ***

Viha olisi saatava talttumaan. Ei tästä tällä menolla seuraa kuin sekasorto, paniikki ja takinkääntäjien selittelysyksy. Ehkä jossain juuri nyt valmistellaan puhetta tai haastattelua. Odotan, että Maan Isä ryhtyy hoitamaan virkaansa.

                                           ***

Nyt kun pääministeri on taas töissä, hänen tulisi kertoa, miten Venäjälle asetetuista pakotteista johtuva sähkökatastrofi vältetään. Tämä ja muut uhkaavat talousasiat ovat jääneet bilekohinan varjoon.

Jos olen ymmärtänyt oikein, Venäjä lopetti sähkön myynnin, koska EU/Suomi ei suostu maksamaan ruplissa. Jos tämä tai mikä tahansa muu "maksuvaikeus" on syy siihen, että ensi talvena sadat tuhannet kotitaloudet ovat konkurssissa, pää on tullut vetävän käteen. 

Jos hallitus aikoo "ratkaista" ongelman asuntotukien tai muun sosiaalisen systeemin kautta, vajoamme suohon kaulaa myöten. Miljoonat suomalaiset täyttelemässä anomuslomakkeita, jonottamassa tukea? 

Ainoa oikea ratkaisu on Canossanmatka naapuriin, maksusolmun aukaiseminen täysin riippumatta siitä, mitä Brysselin idiootit sanovat.

Lisäys: Juuri tulleen tiedon mukaan sähkön hintakriisi on ohi. Valtion ratkaisu on isänmaallisuus. Meitä kehotetaan "lukemaan kotona kirjaa vaikka fikkarin valossa".

Ensi talvena meillä on siis iloa ja hauskaa. Vain valo puuttuu. Tekisi mieli kirota. Hillitsen itseni ja nauran, kuollakseni.

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sanna Marin, Niinistö, Kaikkonen, Nato, USA, sota

Niinistön päiväkäsky

Perjantai 15.7.2022 klo 15.08 - Mauno Saari

Suomen ja Venäjän suhteet tuhottiin nopeasti. Halu liittyä sotaliitto Natoon oli niin voimakas, että yli seitsemän vuosikymmentä vallinnut rauhan ja tasapainon tila viskattiin sivuun. Tilalle tulivat presidentin ja pääministerin johtaman orkesterin tylyt ja jopa raivoisat vihan sävelet.

Kahlattuani läpi melkein puolen metrin paksuisen pinon turvallisuus- ja puolustuspoliittisia asiakirjoja tiedän, että sotilaiden ja joidenkin poliitikkojen Nato-projekti alkoi suunnilleen 1990-luvun puolivälissä. Tietystä ajankohdasta lähtien Sauli Niinistö on johtanut sitä, ensin verhojen takana, sitten julkisesti ja julkeasti.

                                      ***

Niinistö on lausunut, että "Suomi kuuluu länteen". Moni muukin poliitikkomme on hokenut tuota mantraa. Se todistaa, että he potevat traumaa eivätkä tosiasiassa luota Suomen olevan itsenäinen. Paha kyllä he ovat oikeassa. Suomi on tarkasti ottaen ollut valtiona todella itsenäinen vain muutaman vuoden, Neuvostoliiton sortumisen ja Eu-jäsenyyden välisen ajan. Ensin olimme YYA-liittosuhteessa Neuvostoliiton kanssa, sitten jäsen Euroopan unionissa, josta ollaan muotoilemassa liittovaltiota.

Olen samaa mieltä kuin edesmennyt ex-ulkoministeri Keijo Korhonen: Suomi oli itsenäisempi Venäjän autonomisena osana kuin nyt unionin osasena. Jos Nato-jäsenyys toteutuu, se vie itsenäisyyden rippeetkin. Muistoksi jäävät oma lippu ja kansallislaulu, ei juuri muuta.

Suomi kuuluu totisesti länteen viimeistään sinä päivänä, kun sotaliiton ensimmäistä tukikohtaa rakennetaan. Ja sehän rakennetaan! Puolustusministeri Kaikkonen viimeksi todisti, että Suomi päättää tästä ja ydinaseiden sijoittamisesta maahan ihan itse, mutta "tässä vaiheessa ei ole syytä sulkea mitään ovia". (Sitaatti on sanamuodoiltaan epätarkka, mutta sisällöltään oikea.)

Kuten olen arvellut, tukikohdille saatetaan antaa hämääviä nimiä. Ne saattavat olla "liikkuvia turvallisuusyksiköitä" tai "varmuuskomplekseja", mutta tänne me niitä saamme yhden tai useamman.

Silloin Suomi on suuren Lännen nielussa kuin Joona valaan kurkussa. Raamatun mies pääsi ulos ihmeen ansiosta. Suomelle ihme tarkoittaisi vapautta ja ehkäpä itsenäisyyttä kahden vuosikymmenen Nato-elämän jälkeen, sillä irtisanomisaika on 20 vuotta. Mutta mikä ja millainen maa Suomi silloin olisi?

                                     ***

Nato-prosessia on kuljetettu eteen päin hämärin menetelmin. Isäntämaasopimus sisältää karmeita pykäliä siitä, miten Suomi auttaa lännen sotamahtia kaikin mahdollisin keinoin ja voimavaroin, myös hyökkäyksessä. Kaikki tietävät, mikä olisi hyökkäyksen suunta. Niinpä sopimus pohjustaa samaa tilannetta, joka vallitsi ennen talvisotaa Venäjän pelätessä aiheellisesti, että Saksa käyttää Suomea hykkäysväylänä sitä vastaan.

Niinistön mielestä saattoi olla epävarmaa, menisikö sopimus läpi eduskunnassa ilman kiusallisia välihuutoja. Niinpä hän kuskasi sen muina miehinä parlamentin ohi, varmuuden vuoksi vielä sen kesäloman aikana. Kun Paavo Väyrynen kysyi sopimuksesta presidentinvaalien tv-keskustelussa, Niinistön vastaus oli väistelevää ja sopimusta vähättelevää kryptistä puuroa. Eikä varsinainen keskustelu koskaan alkanut.

Niinistö samoin kuin pääministeri Marin muka salasivat Nato-kantojaan, vaikka isäntämaasopimus kertoi Niinistön kannan selvää selvemmin. Mielipidettään julkisuudelta pantannut Marin taas kertoi myöhemmin olleensa jäsenyyden kannalla jo kauan. Ja kun asia oli ratkennut, Marin päästi huuliltaan pahaan historiaan jäävän lauseensa: "Kaikki siteet Venäjään on katkaistava."

                                       ***

Sauli Niinistö näytteli aluksi valtiomiestä oikein hyvin. Syntyi jopa mielikuva, että hänellä olisi luottosuhde Putiniin ja eräänlainen suuri välittäjän rooli. Sen Niinistö toki kiisti, mikä tulkittiin epäilemättä jaloksi vaatimattomuudeksi.

Niinistön kuvitelma omasta roolistaan ja Venäjästä alkoi valjeta, kun hän heitti julkisuuteen kasakkajutun. Venäjä ja Putin käyttäytyvät siis hänen mielestään kuin varasteleva rosvo. Hämmästyin presidentin käytöstä, mutta arvelin sen olleen tilapäinen mielenhäiriö samalla tavalla kuin hänen suhtautumisensa venäläiskenraaliin, joka oli esittänyt arvionsa sotilaspoliittisesta tilanteesta. "Kenraali on pitänyt puheen", Niinistö lausahti ilmettään myöten ylimielisesti.

En usko, että tasavallan presidentillä on tiedon puutetta Ukrainan tilanteesta. Hän on varmasti selvillä siitä, mitä Itä-Ukrainassa on tapahtunut kahdeksan vuoden aikana ennen varsinista sotaa. Noin 14 000 ihmisä on tapettu, ja Ukraina on pitänyt Donbassin venäjänkielistä ja -mielistä väestöä kurituksensa alla kuin maaorjia. Kansalais- ja ihmisoikeudet on riisuttu laitoja myöten ja siviilien niskaan on satanut tykkitulta.

Niinistö on puhunut Venäjästä niin kuin häntä olisi informoinut vain Helsingin Sanomat ja Yle, joiden Venäjäviha on ollut yhdenmukaista ja linjakasta. Niin ei voi olla. Itse asiassa minusta tuntuu, että Niinistöllä on hyvät tiedot tosiasioista, mutta ne eivät vain sovi hänen ajatteluunsa. Paha juttu faktoille. Ne on lukittu johonkin Mäntyniemen komeroon.

Kun presidentti sitten ryhtyi psykiatriksi ja esitteli Ylellä käsityksiään Putinin mielen sisällöstä, minä säikähdin. Suoraan sanoen ajattelin maamme johtajan tulleen hulluksi tai suuruudenhulluksi. Hän puhui Venäjän presidentistä kuin itseään alempiarvoisesta otuksesta. Niinistön omaa fraasia käyttäen: hän riisui naamionsa, jonka takaa paljastuivat moukan kasvot.

                                        ***

Hyvä puoli on se, että viime viikkoina olemme saaneet tutustua tasavallan johtajaan. Hän on suosittu ja siihen on syynsä. Kuten jo totesin, hän esittti kansainvälistä valtiomiestä aluksi hyvin. Siinä ohessa suosio rakentui monesta eri tekijästä. Niinistö on komea ja karismaattinen, miehinen mies, joka onnistui iskemään jopa ex-Miss Suomen. Hän sai puolisokseen kauniin naisen, perusti perheen, sai lapsen, hankki koiran, ilmottautui luonnon ystäväksi ja reagoi taitavasti tavallisten kansalaisten iloihin ja murheisiin.

Kaikki tuo tuli kerrotuksi Niinistöä palvovassa mediassa. Voi sanoa, että suurelta osin suosio on rakennettu tietoisesti ja presidentin tehtävien kannalta epäolennaisilla asioilla. Mutta valtamedialla ja Niinistöllä on tämän kaiken perustana yhteinen agenda, Suomen Nato-jäsenyys.

Kun Niinistö sanoi tv-haastattelussa, että Vladimir Putin on katkera ja että suurvallan johtajan sisälle on kertynyt paljon pahuutta, hän antoi kaikille suomalaisille luvan tai käskyn inhota, pelätä ja vihata Venäjää. Kun supersuosittu johtaja on tuota mieltä, erimieliset ovat Putinin trolleja ja kätyreitä.

Minun mielestäni tuo Niinistön julkinen lausunto oli vastuuton.

                                        ***

On sietämätön ajatus, että Suomi kuvittelee länteen kuulumisen tarkoittavan avointa demokratiaa, kansalaisia kunnioittavaa ja moraalisesti lujaa maata, sillä todellisuudessa USA:n johtama länsi on moraaliton ja epädemokraattinen, miljoonia ihmisiä tappanut, CIA:n kaltaisia salattuja tuholaisia käyttävä, väkivalloin sille epämieluisia hallituksia vaihtava, valheilla valheitaan peittelevä mytomaaninen monsteri.

Olisi luullut, että viimeistään USA:n valhe Irakin joukkotuhoaseista, jolla se perusteli ainakin miljoona ihmishenkeä vaatineen hyökkäyksensä, olisi avannut kaikkien silmät näkemään, millaisesta moraalista on kysymys. Sen sijaan olemme kuulleet Eu-komissaari Jutta Urpilaisen ja muidenkin suusta, että Suomi jakaa lännen arvot.

Valehtelussa arvojen samankaltaisuus on totta. Totta edes se, yhteinen epärehellisyys. Sitä tukee tämän nyt alennustilassa oleva media, jonka käyttöohjeeksi maineikas ja arvostettu australialainen journalisti John Pilger sanoo: Älkää uskoko mihinkään, mitä media väittää.

Suomen valtamedian sisältö on Natoa ja Ukrainan sotaa koskevissa valinnoissa erittäin yhtenäinen. Se olisi hämmästyttävää ellemme tietäisi, että taustalla vaikuttaa Mediapooli, valtion rahoittama järjestelmä, jonka "sisältöryhmän" tehtäväksi on määritetty muun muassa Naton vastaisen viestinnän torjuminen.

Jos joku pitää tätä salaliittoteoriana, pitäköön. Ja selittäköön päälehtien ja Ylen vain sattumalta kopioineen toistensa vihajuttuja. Joka tapauksessa Mediapooli on järjestelynä ainutlaatuinen. Se on kunnollisen journalismin ja sananvapauden tuhoaja, mutta sopii mainiosti propagandan ja Niinistön päiväkäskyjen foorumiksi.

6 kommenttia . Avainsanat: Sauli Niinistö, Nato, Venäjäviha, media, mediapooli

PEITEJÄRJESTÖ NATO

Maanantai 23.5.2022 klo 16.33 - Mauno Saari

Eräänä aamuna kauan sitten havahduin kuunnellessani Mauno Koiviston haastattelua. Ylen toimittaja kysyi häneltä Natosta. En muista kysymystä, mutta muistan Koiviston vastauksen.

– Mikä Nato? hän sähähti.

Koiviston käsitys sotilasliitosta oli jyrkän kielteinen. Jugoslavian sodan aikana hän kirjoitti inhoavansa ja toisaalta ihailevansa Naton propagandaa, jolla pikimusta pestiin vitivalkoiseksi ja Naton pommitusten uhrit, serbit, demonisoitiin.

Mikä Nato? 

Kysymys on nyt Suomen kannalta ajankohtaisempi kuin ikinä. Kerron oman vastaukseni: Nato on USA:n sotakoneiston peitejärjestö. Se ei ole itsenäinen organisaatio. Sillä ei ole mitään omaa valtaa yli sen, mitä Yhdysvallat päättää. 

Kun Suomen valtionjohto sanoo hakevansa Natosta turvaa Venäjän aggressioiden varalta, pitää kysyä, miksi Niinistö matkusti pyytämään suojaa Washingtoniin eikä Brysseliin, jossa Naton päämaja sijaitsee? Miksi hän kääntyi Joe Bidenin eikä Jens Stoltenbergin puoleen?

Siksi, että Stoltenberg on pelkkä USA:n käsinukke, seremoniamestari vailla muuta tehtävää kuin höpöttää johtavansa "puolustusliittoa" ja heilutella plakaatteja, joissa on kuva Suomen ja Ruotsin lipuista. 

Nato ei ole puolustusliitto. Jos asia on jollekin epäselvä, suosittelen "Lupa olla julma"-kirjan lukemista. Aivan erityisesti sen "pommituspäiväkirja" ja "Operaatio Myrsky"-osiot ovat raakaa faktaa siitä, miksi ja miten USA ja sen etätyökalu Nato toimivat. (Kirja on vaimoni Pirkko Turpeinen-Saaren työn tulos. En peittele nepotismiani. Kun luet, tiedät miksi.)

Antoiko luvan järkyttäviin pommituksiin Naton pääsihteeri? Ei, vaan Yhdysvaltain silloinen presidentti Bill Clinton, jolle pystytettiin kauhujen kunniaksi patsas Bill Clinton -avenuen varrelle Pristinaan.

Kun Suomea ajettiin kohti Naton jäsenyyttä, hoettiin viidennen artiklan olennaisesta merkityksestä. Vuosien ajan oli askellettu kohti sotilasliittoa. Kun oltiin jo läheisiä kumppaneita, muistutettiin, että vain yksi puuttuu ja sen myötä kaikki – viidennen artiklan turvatakuut. Jos Suomi joutuisi uhan alle, viides artikla takaisi, että muut sotilasliiton jäsenet rientäisivät apuun.

Kriitikot kysyivät, joutuuko Suomi vastavuoroisesti lähettämään sotilaita muiden hätään joutuneiden Nato-maiden avuksi. Tähän vastattiin, että ei suinkaan, auttaminen on vapaaehtoista. "Päätös kulloisessakin tapauksessa on omissa käsissämme."

Se takuista.

Ilmankos amerikkalainen sotilasasiantuntija Scott Ritter ehdottaa, että me suomalaiset lukisimme tuon artiklan tarkoin. Ritterin mielestä Suomi on ajamassa itseään totaalisen uhan alle. Jos kesäkuun Madridin kokouksessa jäsenyys aktivoituu, aktivoituvat Ritterin mukaan myös Venäjän Suomeen kohdistetut ohjukset.

Toinen amerikkalainen, ulkopolitiikan asiantuntija ja vaikuttaja Diana Ohlbaum on samoilla linjoilla. Hänen mielestään Suomen Nato-jäsenyys on virhe. "Halu nöyryyttää Putinia ja vahvistaa Yhdysvaltain globaalia sotilaallista valtaa on vaarallista ja lyhytnäköistä", Ohlbaum sanoo.

Lyhytnäköistä?  

Kun jäsenyydestä keskusteltiin eduskunnassa, kuultiin useampaan kertaan ajatus, että Venäjän asevoimat on nyt sidottu Ukrainan sotaan. Sen ansiosta Venäjä ei "ainakaan kahteen kolmeen vuoteen" pysty uhkaamaan Suomea. Minun mielestäni poliittisen johtomme silmien tulisi nähdä aika paljon pidemmälle. Jos näkyy vain kolmen vuoden päähän, olisi kiireistä asiaa optikolle.

Kuultiin myös, että Nato-jäsenyydellä Suomi pääsee Yhdysvaltain tarjoaman "ydinsateenvarjon" suojaan. Sitäkö me haluamme? Olla turvassa ydinpommin varjossa? Entä, jos puolustusliiton ja Venäjän välille syttyy yhteenotto, jossa viimeiseen asti vältetään ydinasetta, mutta ei säästellä tavanomaisia ohjuksia? Naton jäsenenä Suomi on silloin taistelutanner, ohjuksien kohtauspaikka.

Pietarin suojeleminen on venäläisille tärkeää, mutta sotilaallisesti Kuolan niemimaa on keskeinen, olennainen, Venäjän sotilaallinen ydin. Scott Ritter korostaa erityisesti tätä: – Venäjä ei tule missään tapauksessa riskeeraamaan Kuolaa. Siitä asiasta Venäjä ei neuvottele, vaan poistaa uhan, Ritter sanoo. 

Jos ja kun Suomi on Naton jäsen, Yhdyvallat on aseineen Kuolan vieressä, nykytekniikalla näköetäisyydellä. En tiedä, onko Niinistö keskustellut tästä Bidenin kanssa. Ja jos on, mitä Joe-setä on luvannut? 

Voisiko tuuli kääntyä? Alkaisiko Suomessa Nato-jäsenyyttä vastustava kansanliike? Mielipidepalstoista päätellen se on hennosti oraalla, mutta olisiko siitä apua? Niinistön ja jämäkät mielipiteensä kiinni naulanneen pääministerin ei ole helppo perääntyä eroamatta tehtävistään. 

Ukrainan asia on meidän asiamme, mutta niin on Suomenkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Nato-jäsenyys, Niinistö, Stoltenberg, Ritter, sodan uhka,

MAAILMAN TOISEKSI MAHTAVIN MIES

Perjantai 20.5.2022 klo 12.29 - Mauno Saari

Jos Suomen Nato-projekti etenee maaliin saakka, meillä on kohta maailman mahtavin presidentti. Tarkoitan tietysti Joe Bidenia. Väheksyä ei tietenkään voi Sauli Niinistön asemaa. Hän on nyt kahdesti käynyt nuolaisemassa Joe-sedän patiineja, joten siinä mielessä asiat ovat tolallaan.

Nato-huumassa käsitteet ovat jotenkin sekaantuneet. Tarkoitan sodan tuomitsemista, rauhan asiaa ja Venäjä-vihaa. Sotatoimet on tuomittava, mutta Niinistöä kuunnellessa korviin on tullut enemmän vihaa kuin rauhan rakkautta.

Niinistö ilmoitti, ettei hän halua istua samaan pöytään presidentti Putinin kanssa. Se on Suomen poliittisen historian käsittämättömin ja typerin lausunto. Niinistö asettautui naapurivaltion päämiehen yläpuolelle katselemaan tätä halveksuen nenänvarttansa pitkin.

Ei sekään riittänyt. Tuon röyhkeyden lisäksi Niinistö ilmottautui tv-haastattelussa psykoanalyytikoksi, joka kertoi Vladimir Putinin sisälle kertyneen katkeruutta. En tunne Niinistön tuon alan opintoja, mutta kaiken kaikkiaan pidän hänen käytöstään ennenkuulumattomana.

Niinistön ego on nyt niin pullistunut, että odotan sen räjähtävän minä hetkenä hyvänsä. Hän lienee omasta mielestään nyt ainakin maailman toiseksi mahtavin mies. Viime aikoina kritisoitu Tarja Halonen sanoi aivan oikein, ettei pidä ruveta kuvittelemaan Suomea suurvallaksi. Näin hän ilmoitti olevansa eri mieltä Niinistön kanssa.

Miten meille käy, kun maata johtaa alkeellisetkin käytöstavat unohtanut, itseään täynnä oleva sammakko? En tiedä, mutta ennustan, ettei hyvä huuda.

Niinistö ei lietso rauhaa vaan vihaa. Venäjä-vihaa saarnatessaan hän ei yksinomaan salli vaan suorastaan yllyttää muita suomalaisia samaan. Hän nostattaa kansallista aggressiota naapuriamme kohtaan kuvitellen sen valtiomiesteoksi, ymmärtämättä seurauksia. 

Nyt yhteiskunnan presidentti-instituutiota alemmilla tasoilla ei ole vain oikeus vaan velvollisuus Venäjä-vihan yhä vain jyrkempiin ja kekseliäämpiin ilmaisuihin. Kun Kalervo Kummola-kellarista edetään portaita vielä alaspäin, saamme kuulla vihanpurkauksia, joissa käyttöön on otettu Tuntemattoman sotilaan ja Vihan veljien herkullisin retoriikka ja kirosanojemme aarteisto.

Kun samalla kuulemme, että Suomen itärajalle ollaan rakentamassa tanakkaa aitaa, tiedämme elävämme itsenäisen ja järkevän Suomen sijasta hölmölässä tai hullujenhuoneessa. Kohta aita ei riitä, sen lisäksi Venäjän vastaiselle Nato-rajalle kaivetaan miinoitettu vallihauta.

Kun Suomi oli jättämässä Nato-hakemusta, kysyttiin, tuleeko tänne ydinaseita tai Naton tukikohtia. Vastattiin, ettei tässä vaiheessa ole syytä rajauksiin, niihin palataan myöhemmin. Mutta asiat ovat "omissa käsissämme".

Olen aikaisemmin ennustanut melko tarkasti Niinistön operaatiot. Jos epäilette, tutkikaa blogiarkistoani. Nyt pidän selvänä, että kun Suomi on NATO:n täysjäsen, me saamme maahan tämän rauhanjärjestön "sotilaallista infrastruktuuria".

Voi olla, ettei näitä rakenteita kutsuta tukikohdiksi. Valehtelun ja kiertoilmaisujen mestarit keksivät niille muita nimityksiä. Saattaa olla, että saamme itärajan pintaan ja muuallekin "jatkuvatoimisia sotaharjoituksia", "liikkuvia puolustusyksiköitä" tai ehkäpä "rauhanturvaamiskeskuksia" – ohjuksilla varustettuja. 

Nämä kaikki tulevat tietysti olemaan "omissa käsissämme", itse tehtyjä päätöksiä, ihan kuten aina.

En kutsu Niinistöä enää presidentiksi, koska hän ei ole minun presidenttini. Minun presidenttini päässä asuu järki, suhteellisuudentaju ja rauhantahto. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Joe Biden, NATO, ydinaseet, tukikohdat

Tervetuloa hullujenhuoneen suljetulle osastolle

Maanantai 25.4.2022 klo 16.43 - Mauno Saari

Ensin tunnustus: – Kirjoitin jokin aika sitten lyhytnäköisesti, että Eero Heinäluoman polku presidentiksi taisi loppua, kun hän ilmoitti heittäneensä roskikseen saamansa venäläiset kunniamerkit.

En ottanut huomioon sitä, mikä nyt on ilmennyt. Taitavana populistina Heinäluoma haistoi tuulen suunnan. Nyt, kun enemmistö demareista pääministeri Sanna Marinin johdolla on Nato-jäsenyyden kannattajia, Heinäluomasta saattaa paljastua sankari – ja Sdp:n presidenttiehdokas. 

Hän aavisti, että sotapykoosi on tuloillaan, ja nyt se on totta. Media on vuosia kestäneellä kampanjalla altistanut kansan ja sen edustajat sairaudelle, jonka oireita alan lääkärit kuvailevat näin: 

"Mielenterveyden häiriö, jossa henkilö on menettänyt joltain osin kosketuksensa todellisuuteen. Ajattelussa, tunne-elämässä ja käyttäytymisessä ilmenee vakavia häiriöitä... ilmenee kiihtyneisyytenä tai outona käytöksenä, johon liittyvät erilaiset harhaluulot, aistiharhat tai ajatus- ja puhehäiriöt... Toisinaan taas vaikkapa puhe vaikuttaa kohtalaisen loogiselta, siinä on vain mukana ikään kuin mausteena joitakin kummallisia tulkintoja... Epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta."

Kuka, ketkä tai mikä saattaa tulla lukijan mieleen?

                                                                 ***

Ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja sanoi lehtihaastattelussa, että "media on tavallaan sotapsykoosissa". Tämä kiistettiin jyrkästi median ja joidenkin poliitikkojen taholta.

Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapala kirjoitti 25.4.22: "Tuomioja antaa kasvot vasemman laidan demaripoliitikoille, joille maailman ja Suomen muuttuminen ottaa todella lujille – eikä Venäjän kääntymistä totalitaarisesti johdetuksi roistovaltioksi osata tai haluta ehkä nähdä vieläkään selkeästi."

Saman päivän IS:ssa perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio "väläyttää Tuomiojan siirtämistä sivuun varapuheenjohtajan paikalta". Saman suuntaisia lausumia kuultiin muualtakin. 

Jussi Halla-aho sanoi julkaisemallaan videolla jokaisen järkevän ihmisen iloitsevan, kun venäläisiä sotilaita kuolee mahdollisimman paljon. 

Odotin, että hänet erotetaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikalta, tai ainakin tuomitaan jyrkästi verenhimoinen lausuma, joka on varmasti rekisteröity Kremlissä ja tullaan muistamaan vielä senkin jälkeen, kun Vladimir Putinin tilalle on astunut Venäjän seuraava presidentti. 

Sotapsykoosiin kuuluu se, että tämä ajatukseni luokitellaan putinismiksi, ei poliittiseksi ja maantieteelliseksi realismiksi. Suomessa on nimittäin koittanut uusi aika. Kenenkään ei enään tarvitse eikä pidä välittää käyttäytymisen säännöistä tai diplomaattisuudesta. Ne on viskattu pois kyyristelyn ajan turhina ja vapautta rajoittavina muotoseikkoina. 

Onko valtionjohto "menettänyt joltain osin kosketuksen todellisuuteen", kun Halla-ahon videoon reagoitiin hiljaisuudella? Onko psykoosiin vajoaminen jo niin pitkällä, ettei maan johdossa enää piitata siitä, mitä naapurissa tällaisista sanomisista ajatellaan? Venäjällä Halla-ahon puheet on alleviivattu hänen asemansa vuoksi, syystä. Selitys, että video oli tehty yksityishenkilönä, olisi naurettava ellei se olisi itkettävä.

                                                                 ***

Ilmapiiri on nyt raikas ja reipas! Hienolta täytyy tuntua, kun Timo Haapalan tavoin lehdet voivat vapaasti hokea, että Venäjä on roistovaltio, jonka raakalaismaista hyökkäystä johtaa mielenvikainen sotarikollinen.  

Tähän vapauden hurmokseen on päästy pitkän prosessin tuloksena. Olen seurannut median uutisoinnin ja sanavalintojen muutosta viime vuodet ensin kummastuneena, sitten huolestuneena ja nyt jo valmiina diagnoosiin: Erkki Tuomioja on oikeassa.

Nato-prosessi on alkanut jo 1990-luvun puolenvälin tienoilla, viimeistään silloin. Kun kahlasin läpi puolustus- ja turvallisuuspoliittisia asiakirjoja vuodesta 1995 tähän päivään, linja hahmottui. Sotilaat ja sopivat ministerit johdattivat armeijan yhteensopivaksi Naton kanssa. Tasavallan presidentti, joka luonnehtii itseään "maanpuolustushenkiseksi reservin upseeriksi" (kirjassaan Viiden vuoden yksinäisyys), veti isäntämaasopimus-projektin maaliin ohittaen eduskunnan sen loman aikana. Sitten käynnistettiin operaatio uusien hävittäjien tilaamiseksi Yhdysvalloista. Jos joku uskoo, että ne olisi voitu tilata jostain muualta, olkoon hän uskossaan vahva.

Valtion huoltovarmuuskeskuksen osaksi perustettiin Mediapooli, jonka yksi tehtävä on sen johtajan ilmoituksen mukaan rajoittaa Nato-vastaista informaatiota. (Kun kerroin tämän tuolla alempana olevassa blogissani, johtajan haastattelu katosi Mediapoolin nettisivuilta.) 

Sipilän hallitus päätti sadan avainhenkilön kouluttamisesta amerikkalaisoppeihin Harvardin yliopistossa. Koulutettujen nimilistaa ei ole julkaistu, mutta mukana on ollut runsaasti toimittajia. Myös Naton pääkonttori Brysselissä on kouluttanut suomalaista mediaa. HS:n ex-päätoimittaja kertoi siitä Facebook-päivityksessään.

                                                                 ***

Saada kutsu Harvardiin on varmasti tuntunut hienolta. Ja kun on saanut vihkimyksen USA/CIA:n viestintämetodeihin, vaikutus omaan työhön ja asenteisiin on ollut tuntuva. Tiedän sen itse kaukaisesta kokemuksestani. 

Olin alle kolmikymmenvuotiaana Suomen Kuvalehden päätoimittajana opintomatkalla Yhdysvaltain hallinnon kutsumana. Järjestelyt olivat mieleenpainuvat. Sain itse kertoa, minne menisin ja mitä haluaisin. Isännät New Yorkista Kaliforniaan olivat ylemmän tason kansalaisia. Sain pitää luennon Suomen historiasta ja ulkopolitiiksta San Fransicon sokeritoppatornissa enkä unohda sen merkitystä: tunsin olevani tärkeä ja huomion kohde.

Vaikka silloiset menetelmät olivat varmasti alkeellisia nykyisiin verrattuna, en kiistä matkan vaikutuksia. Minusta tuli joksikin aikaa USA-fani. Voi olla, että Harvardissa kurssitetut eivät ole yhtä sinisilmäisiä kuin minä olin, mutta tuskinpa kuitenkaan immuuneja supervallan sanomalle.

                                                                 ***

Suomen valtamedian ulkopoliittinen käytös on selkiytynyt ja yhdensuuntaistunut. Kun strategia luotiin, Ukrainan nykysodasta ei tiedetty. Suomalaiset olivat tanakasti Nato-jäsenyyttä vastaan eikä voimistuva propaganda näyttänyt purevan.  

Kahdeksan vuotta sitten alkanut Ukrainan sisällissota oli uutisissa arkiruokaa. "Venäjän tukemat separatistit" hyökkäilivät ja tulittivat. Suomen media ei minun havaintojeni perusteella kertonut, että Donbasin alueella tapettiin 14 000 – 22 000 ihmistä, suurin osa näitä "separatisteja", venäjänkielisiä ukrainalaisia, joilta hallitus oli evännyt kaikki perusoikeudet, kieltänyt oman äidinkielen käytön, lopettanut eläkkeet ja tarjonnut tilalle ohjustulta.

Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Media ampui omalla tykistöllään rajusti. Uutisointi muuttui yksipuolisesti Ukrainan, lännen ja Naton toimintaa kannattavaksi ja jopa ylistäväksi. Samalla lietsottiin Venäjä-pelkoa ja suoranaista ryssävihaa päivästä päivään.

Gallup-kyselyt kertoivat Nato-vastaisuuden vähenevän. Kun sota oli jatkunut pari kuukautta, "kansan selkeä enemmistö" oli runsaan 1000 henkilön otannalla ilmaissut olevansa jäsenyyden kannalla. Tasavallan presidentti, joka tähän asti oli kannattanut kansanäänestystä, ilmoitti että eiköhän suomalaisten mielipide ole jo selvä. 

Mediassa tarjoiltiin yhä tiheämmin juttuja Venäjän sotilaallisesta uhasta. Se ei ollut ihan uutta, sillä jo monta vuotta sitten iltapäivälehdet julkaisivat asiantuntijat kuvauksia siitä, miten Venäjä voisi vallata Suomen; kuinka monta tuntia tai minuuttia kuluisi Helsingin valtaamiseen ja millaisia aseita hyökkääjä käyttäisi. 

                                                                 ***

Pitkän lehdistökatsauksen sijaan tuoreita yhden päivän poimintoja yhden lehden jutuista:

Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjola (IS 25.4.22): "Olemme tienneet sadan vuoden ajan, että itärajan toisella puolen on pahuutta, mutta luulen että ihmiset ovat nyt heränneet. He ymmärtävät, että meidän on oltava valmiita. 

"Näihin aseisiin Suomen puolustus nojaa"-otsikolla (IS 25.4.22): "... Suomella pullat uunissa vielä Ukrainaakin paremmin... Hornetit, panssarihautpitsi "Moukari"... Antavat mahdollisuuden iskeä kovaa ja pitkälle."

IS pääkirjoitus 25.4.: "Jälleen kerran joutuu kysymään, missä kulkee raja sille, että länsi lähtee mukaan sotaan Ukrainan avuksi."

Nämä ovat pisaroita, mutta median kokonaisuus on juuri nyt psykoottinen rankkasade. Samaan aikaan monipuolinen kansainvälinen uutisvirta on suurelta osin suljettu. Harhat, tulkinnat ja aggressiot ovat vallalla. 

                                                                 *** 

Miten tämä on vaikuttanut kansaan, miten poliitikkoihin? 

Helsingin Sanomat haastatteli kahta kansanedustajaa. Vasemmistoliiton Anna Kontula, Nato-jäsenyyden vastustaja sanoi (HS 25.4.22): "En ole tavannut yhtään asiantuntijaa, joka olisi sanonut, että meillä olisi akuuttia hyökkäämisen uhkaa."

Juuri ennen Venäjän hyökkäystä tasavallan presidentti, ulkoministeri ja asiantuntijat sanoivat, ettei meihin kohdistu "minkäänlaista" tai "vähäistäkään" uhkaa. Sitten liu´uttiin toteamaan, ettei uhka ole "välitön". Ja Nato-jäsenyyttä vahvistava Kontulan mukaan uhka ei ole "akuutti".

Keskustapuolueen kansanedutaja Hanna Kosonen kannattaa jäsenyyttä (HS 25.4.22): "Minun ajatteluni peilaa Ukrainaan. Hehän ovat toimineet niin kuin Venäjä on toivonut, mutta silti heille on tapahtunut hirveitä asioita Venäjän takia..."

HS:n toimittaja Emil Elo ei esittänyt Kososelle jatkokysymystä, jonka minä olisin esittänyt: – Missä asioissa Ukraina on toiminut Venäjän toivomalla tavalla? 

Mieleen tulee epäilys, että Elo on poikkeava yksilö HS:n toimituksessa, hän ei ole Nato-psykoosissa, koska antaa Kososen puhua puuta heinää myös jatkossa: "Tämä (NATO) prosessi osoittaa, että Suomen päätösrakenteet toimivat... Näen, että on parempi vaikka ja että Yhdysvallat on mukana Natossa..." 

Haastattelu sisältää myös yhteenvedon koko tilanteesta: "Ihmisten täytyy vain luottaa meihin (kansanedustajiin)...

Täytyy luottaa, vaikka ja että meille kansalaisille on varattu tietämättömän alamaisen osa, ja vaikka kansanedustaja itse ei ole selvillä mistään muusta kuin omasta Nato-kannastaan ja siitä, että "päätöksentekorakenteet" toimivat. 

Rukoilkaamme armoa Ylhäältä! 

                                                                 ***

Vielä: Terveysasiantuntijan kertoo psykoosista: "Jos sairastuu psykoosiin ensi kertaa, siitä kyllä toipuu, mutta lääkkeitä voi olla tarpeen käyttää 2–5 vuotta – tilanteen mukaan." 

En sano, että eduskunnan lääkekaappi on pantava kuntoon. Tätä en sano, vaikka mieli tekisi.

                                                                 ***

P.s. Tänään tuli tieto, että Yhdysvallat aseistaa Ukrainaa uusin jättimäisin toimituksin. Psykoosipotilailla on siis toivoa sodan pitkittymisestä ja presidentti Obaman aikanan ilmoittaman USA:n tavoitteen toteutumisesta, että Venäjä runnottaisiin hylkiövaltioksi. 

Kuten poliitikot hokevat, meillä on yhteinen arvopohja Yhdysvaltain kanssa. Kohta myös yhteinen sotilasliitto. Myös sama tavoite Venäjään nähden?

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato, Niinistö, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, psykoosi, Erkki Tuomioja, Timo Haapala, Anna Kontula, Hanna Kosonen

JA NYT - PORILAISTEN MARSSI!

Perjantai 15.4.2022 klo 18.16 - Mauno Saari

Liittyessään Naton jäseneksi Suomi luopuu itsenäisyydestä. Natosta voi irrottautua 20 vuoden kuluttua, mutta se ei taida olla helppoa.  

Naapurimme Venäjän silmin katsottuna tilanne on hankala. Se muistuttaa aikaa, jolloin Saksa miehitti Suomea. Tämä maa tarjosi silloin hyökkäysalustan, eikä vain sitä, vaan myös omat sotavoimamme Hilterin avuksi.  

Jotkut, kuten yksi entinen presidenttimme, halusivat puhua erillissodasta, josta ei ollut kysymys. Nyt hieman samalla tavalla halutaan vakuuttaa, ettei Suomen liittyminen Natoon ole tekemisissä sotilasliiton ajatukseen Venäjästä vihollisena.

Sotilasliiton pääsihteeri on puheissaan sanonut, että Venäjä on Naton vihollinen. Siis Suomiko ei? Olisimme jonkinlainen sotilasliiton rauhanosasto, sovittelija, poliittinen lääkäri, joka muun toimen ohella ylläpitää hyviä ja suhteita itänaapurinsa kanssa?

Joka päivä näen ihmeellisiä hokemia, että Nato ei ole sotilasliitto vaan puolustusliitto. Jugoslavia silmittömät pommitukset tai Afganistanin tappajaiset eivät olleet puolustamista vaan hyökkäyssotia. Niiden aikana en havainnut Suomessa serbien ja afganistanilaisten kohtaloa kauhistelevaa mediavyöryä, sillä olihan asialla USA&Nato.

 

Miksi Suomen Nato-jäsenyyttä on ajettu pimennetyin lyhdyin, salaisella hivuttamisella? Koska kunnolliset gallupit osoittivat vuodesta toiseen, että ylivoimainen enemmistö kansalaisista oli sotilasliittoa vastaan.  

Niinpä piti tehdä kaikkien aikojen mahtavin ja kaikkien aikojen valheellisin kampanja, uhkailla ja pelotella usean vuoden ajan, jotta lukemat muuttuisivat. Mutta vaikka näin tehtiin ja lööpit paukkuivat Venäjän uhkaa ja sen johtajan mielipuolisuutta, Naton vastustajan tuntuivat pysyvän poteroissaan Paavikiven-Kekkosen puolustuslinjalla.

Sitten, helmikuussa 2022, jäsenyyden kannattajille nousi aurinko – Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Nyt jäsenyyttä ajanut mediamme sai ylen määrin ja parempaa aineistoa kuin se olisi voinut toivoa. Sota tuomittiin, kuten tietysti pitikin. Sen alkamista tosin siirrettiin kalenterissa kahdeksalla vuodella; ei kerrottu, että sota alkoi vuonna 2014  Ukrainan verisestä vallankumouksesta, Maidanin laukauksista ja Odessan helvetistä, kun natsijoukkio poltti elävältä kymmeniä ihmisiä.

Media aloitti sodan vasta helmikuussa 2022, jonka jälkeen se saattoi käynnistää tehostetun sotapornografian julkaisemisen. Venäjän armeija on raaka, suorastaan eläimellinen, ukrainalaiset urheat joukot puolustavat isänmaataan jotenkin sivistyneesti. Venäläiset tappavat, kiduttavat ja raiskaavat siviilejä, ukrainan sotilaat pelastavat sodan uhreja raunioista. Venäjän presidentti on perkele ja diktaattori, Ukrainan presidentti on sankari, jota verrataan jo Mannerheimiin, ja maassa vallitsee demokratia. Ukraina kertoo uutisia, Venäjä valehtelee.

Kun tätä viestiä jankutettiin sanomalehissä, tv:ssä ja radiossa hyvänä höysteenä Ukrainan presidentin tv-puheet, joita tullaan myöhemmin muistelemaan loistavana sotapropagandana, ei ollut kumma, että pelko läpäisi kansan. Gallupit kääntyivät, ja vaikka otannat olivat pieniä ja osa mielipidetiedusteluista tehty hieman kyseenalaisesti, näyttö riitti. Presidentti Niinistö käänsi takkinsa; kansanäänestys Natosta olikin tarpeeton.

 

Niinistö on pragmaattinen, käytännö mies. Nato-prosessi osoittaa, että muotoseikat saavat väistyä, kun välttämättömyys vaatii. Päämäärä pyhittää keinot. Näytelmä on jatkunut kohtauksesta toiseen miehekkäiden ja presidentillisten kulissien ja suuren kansansuosion keskellä.  

En tiedä kuinka yksin olen mielipiteeni kanssa, mutta kahlattuani Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asiakirjoja 1990-luvun puolivälistä tähän päivään, olen tullut tulokseen, että Sauli Niinistö on ajanut Nato-jäsenyyttä järjestelmällisesti, hitaasti mutta päättäväisesti koko prosessin ajan. Ei yksin tietenkään, mutta johtaen ja johdatellen.

Presidenteistä Urho Kekkonen piti Suomen puolueettomuutta ja siis myös liittoutumattomuutta elämäntyönään. Se kiteytyi hänen sanoihinsa, että Suomen tulee pysytellä suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella. Mauno Koivisto inhosi Natoa ja sen propagandaa. Martti Ahtisaari on Nato-mies. Hän pohjusti Jugoslavian sotien rauhan eli Naton pommitukset ja sai palkinnoksi Nobelin rauhanpalkinnon. Niinistön uskon seuraavan Ahtisaaren ideologista linjaa.

 

Ja nyt olemme tässä, sotilasliiton olohuoneen kynnyksellä, toinen jalka jo ojentuneena ratkaisevaan askeleeseen. Kun se kohta on otettu, olemme sisällä, ja ulkona puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden avarasta tilasta.

Miltä osin Suomi on itsenäinen, kun se on Naton ja Eu:n jäsen ja sen valuutta on euro? Ei ulkopolitiikassa, ei turvallisuuspolitiikassa, ei talous- tai finanssipolitiikassa. Missä sitten? 

Meillä on toki oma lippu ja Maamme-laulu. Toki toki! Niin, ja Porilaisten marssi, jota ei tarvitse sanoittaa uudelleen siinäkään tapauksessa, että suomalaiset sotilaat lähetetään muihin maihin Naton lippujen alle:

Pojat, kansan urhokkaan,
Mi Puolan, Lützin, Leipzigin
Ja Narvan mailla vertaan vuoti,
Viel' on Suomi voimissaan,
Voi vainolaisten hurmehella peittää maan.

Pois, pois rauhan toimi jää,
Jo tulta kohta kalpa lyö
Ja vinkuen taas lentää luoti.
Joukkoon kaikki yhtykää,
Meit' entisajan sankarhenget tervehtää...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato, Sauli Niinistö, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Porilaisten marssi

MUTTA MISSÄ ON MAAN ISÄ?

Lauantai 9.4.2022 klo 15.11 - Mauno Saari

Jos tai kun Suomi liittyy Natoon, kansa lohkaistaan kahtia, voittajiin ja häviäjiin. Jako on jyrkkä eikä jää seurauksitta, sillä niin kovia ovat olleet poliitikkojen vihapuheet Venäjää kohtaan. 

Sosiaalinen media on muuttunut epäsosiaaliseksi mediaksi, tai raivomediaksi. Se tässä ajassa on kirottua. Internet tekee tuhoaan avaamalla ovet ja ikkunat kaikkein alhaisimmillekin purkauksille.

Avoin viha, toisin ajattelevien halvekssunta ja voittajien ylimieli on repinyt rikki sen yhtenäisyyden, jota presidentti ja puoluejohtajat yhteislausunnossaan kuuluttivat. Ehkä tuon löysän ja kummallisen lausuman tekijät olivat jo aavistelleet, mihin kaameuteen olemme ajautumassa. Minusta tuntuu, että heidän kokouksessaan Nato-päätös oli jo hyvin tiedossa. 

Minun ja monen muun on somen keskusteluissa käsketty vaihtaa lääkitystä ja muuttaa Venäjälle. On nimitelty putinistiksi, trolliksi, Putinin perseennuolijaksi, uhattu tulla kotiini kaveriporukan kanssa "kahville", ja surtu sitä, että Tammisaaren keskitysleiri suljettiin liian aikaisin. 

Mihin rikoksiin olen syypää ansaitakseni sen saman, mihin yli 3000 Tammisaaren leirissä nälkään, tauteihin ja epäinhimilliseen kohteluun alistetut vangit kuolivat? Olen ollut eri mieltä kuin Naton kannattajat. Siksi olen saanut kuolemantuomion somen "keskustelijoilta".

 

Kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vaati, että Venäjä on tuhottava sotilaallisesti, olin varma, että ainakin presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Sanna Marin ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanen puuttuvat asiaan. Ei ole kuulunut mitään, ei edes lievää paheksuntaa.

Vihan pilvi on päällämme, eikä pienin syy ole ns. valtamediassa, jonka keskusjohdettu Nato-journalismi on laajuudessaan ja äärimmäisissä sananvalinnoissaan ennen näkemätöntä. Kyse ei ole uutisoinnista vaan kampanjasta. '

En olisi uskonut näkeväni HS:n pääkirjoitusta, jossa toivottiin Venäjän luisuvan kuiluun. Enkä sitä että arvovaltaiseksi ja vastuulliseksi tiedonvälittäjäksi itseään väittävän lehden jutut Ukrainan sodasta ovat täysin yksipuolisia. Niissä Ukraina "kertoo", Venäjä "väittää" tai "kiistää". 

Joidenkin toimittajien mielipiteet viittaavat siihen, että vallalla on tunnekuohu ja aivan todellinen ylpeys tästä "journalismista". Kuluu vuosia, ehkäpä vuosikymmeniä, ennen kuin HS, IS, IL ja muut Mediapoolin piiriin kuuluvat lehdet voivat saavuttaa maineen luotettavina julkaisuina meidän häviäjien joukossa, tv-kanavista puhumattakaan. Ehkä ne eivät edes pyri siihen. Yksiääninen yhden totuuden maa on niille kenties mukava ympäristö.

"Sananvapauden ja vapaan lehdistön maa". Totisesti. Maa, jonka uutiskanavat toitottavat linjakkaasti yhtä totuutta. Maa, jossa ei ole puoluelehdistöä kuin miksoskooppiseksi näytteeksi. Maa, jossa vallitsee suurten kustannustalojen ikioma sananvapaus, vapaus estää muiden kuin niille mieleisten käsitysten julkaiseminen. 

Todellisuuteen kuuluu se, että lehdissä nähdään silloin tällöin joku linjasta poikkeava kirjoitus, useimmiten lukijoilta-palstalla. Tällä näyteikkunalla ("window dressing") voidaan ikään kuin todistaa, että sananvapautta ja monimielisyyttä kunnioitetaan. 

 

Presidentin, Maan Isän, vastuulla olisi ollut rehellisyys ja avoimuus suurissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Sauli Niinistön pitkä linja on kyllä nähtävissä, mutta se havaitseminen ei ole menneinä vuosina ollut laisinkaan helppoa, ei niin vaivatonta kuin nyt. 

Miksi hän ei avannut kaikelle kansalle kysymystä Nato-yhteistyöstä jo varhain? MIksi hän ei kertonut isäntämaasopimuksesta kansantajuisesti ja selkeästi ennen kuin hän yhdessä keskeisten ministerien kanssa päätti sen allekirjoittamisesta? Ja miksi sopimus salakuljetettiin eduskunnan ohitse? 

Missä olivat Maan Isän ajatukset, kun hänen olisi luullut miettivän perusteellisesti kansan yhtenäisyyttä, hysterian ja pelkojen torjumista ja auttavan meitä kaikkia ymmärtämään eri vaihtoehtojen edut ja uhat? Tuo yhteislausuma puoluejohtajien kanssa kertoi avuttomuudesta ja keinottomuudesta, kansalaisten jättämisestä isättömiksi. 

Niinpä me häviäjät olemme nyt orpouden tunteen vallassa. (Orpouden voi minun kohdallani kirjoittaa myös isolla alkukirjaimella.)

Keitä voittajat sitten ovat? Aivan varmasti kokoomuksen kannattajat kuuluvatnäihin onnellisiin joukkoon melko yhtenäisesti. Kaiken kaikkiaan voittajat ovat ainakin omasta mielestään Suomen eliittiä, parempia ja oikeassa olevia kansalaisia. Se näkyy somessa. Me muut olemme heidän mielestään väärässä, vähemmällä ymmärryksellä varustettuja ellemme peräti vajakkeja.

Kun aitoa keskustelua ei ole, kun eräät sitä herättämään yrittäneet poliitikot on survottu syrjään, edessämme on mielenkiintoinen näky, joka muistuttaa hiukan sisällissodan jälkeisistä vuosia. Silloin vääriä mielipiteitä ei sallittu, työväenlehtiä lakkautettiin, toisin ajattelevia vainottiin. 

Nyt henkiset kyyditykset ovat meneillään. Toivon ja jopa uskon, että fyysisiltä vältytään. Jako eliittiin ja alamaisiin on kuitenkin alkanut. Se pitäisi estää. Mutta missä on Maan Isä?

 

Minun elinaikanani Suomella on ollut kaksi loistavaa presidenttiä, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto. Heistä Koivisto inhosi syvästi Natoa ja sotilasliiton valheellista ja tehokasta propagandaa, jonka hän näki Naton pommittaessa Jugoslaviaa pirstaleiksi. 

Palautan mieliin, mitä Kekkonen ajatteli liittoutumisesta ja Suomen turvllisuudesta: 

"Valtiollisen työskentelyni paras osa kristallisoituu Suomen puolueettomuuspolitiikan toteuttamiseen – – siihen sisältyy elämäntyöni. Tämän politiikan säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi työskentelen viimeiseen hengenvetooni saakka." (Radio- ja tv-puhe 5.11.1961)

"Ulkopoliittinen asemamme näyttää tällä hetkellä olevan sellainen, että mikään ei voi vahingoittaa meitä enemmän kuin me itse. Ulkopolitiikkamme menestyminen edellyttää kansalaisten taholta ei vain yksimielisyyttä, vaan myös kunkin kohdalla arvostelukykyistä valppautta ja tarvittaessa pidättyvyyttä. On syytä erityisesti muistaa, että ulkopolitiikassa väärät sanat ovat samalla myös vahingollisia tekoja, useammin kuin monella muulla elämänalalla." (Virkaanastujaispuhe v. 1962)

 

Urho Kekkosen elämäntyö on nyt mitätöity, ja onhan hänen viimeisestä hengenvedostaan jo aikaa. Vuoden 1962 puheen sanoma on ajankohtainen. Sen sanoja koskeva virke kohdistui vastustajien vaalitaistelussa käyttämiin puheenvuoroihin ja erityisesti UKK:n havaitsemiin "neulanpistoihin" sanomalehdissä. Nyt ei voi puhua neulanpistoista, kielenkäyttö Venäjän arvostelussa on jyrkentynyt äärimmilleen. Juuri siksi Kekkosen ajatus sanojen vahingollisuudesta olisi hyvä tulla myös nykyisen presidentin suusta. Sitä emme taida kuulla.

Kun jokaiseen Ukrainan sotaa koskevaan kirjoitukseen on sisällyttävä liturginen osuus, liitän sen tähänkin: – Vastustan kaikkia sotia, myös tämän hetken sotaa Ukrainassa. Syylliset sotarikoksiin etsittäköön puolueettomien tutkimusten avulla, vaikka epäilen, ettei puolueettomuus ole nykyisessä ilmapiirissä mahdollista.  

Sodan alkusyystä tulisi keskustella. Syy ei löydy tämän vuoden tapahtumista, koska sotaa on kestänyt kahdeksan vuotta. Vasta, kun nähdään silloin alkaneen sodan juuret, voi todellinen puhe ja vaikkapa väittely käynnistyä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Sanna Marin, Halla-aho, Matti Vanhanen, Nato-jäsenyys

Mitä tapahtui Sanna Marinille?

Sunnuntai 27.3.2022 klo 16.15 - Mauno Saari

Pari vuotta sitten kirjoitin, että jos pääministeri Sanna Marin voittaa taistelun koronavirusta vastaan, hänestä tulee suomen politiikan taivaan kirkas tähti.

Aluksi näytti, että juuri niin tapahtuu. Tampereen kaupunginvaltuuston istunnon jämäkkä johtaminen oli nostanut Sanna Marinin yleisen ihailun kohteeksi, ja alkumetrit valtioneuvoston johdossa todistivat, että nyt meillä on pääministeri, joka panee töpinäksi, saa aikaan ja on lisäksi edustava kaunotar.

Sanna Marin nousi hetkessä myös kansainväliseksi tähdeksi. Muotilehti Vogue nosti hänet kansijutuksi. "Tapaa Sanna Marin, maailman nuorin pääministeri..." Jutussa Marin puhuu iästään, seksismistä, naiseudesta, taustastaan ja myös huijarisyndroomasta: itsensä vähättelystä, joka oli koetellut häntäkin, mutta on nyt kerta kaikkiaan ohi. 

Iltapäivälehden uutinen: Marinista oli tullut Instagramissa suositumpi kuin herttuatar Meghan... Pääministerin avustaja kertoo kansainvälisten haastattelupyyntöjen ruuhkasta. Kaikkiin ei ehditä vastaamaan. Moniin kyllä vastataan.

Hunajaa valui valtoimenaan suomalaisille, jotka ovat aina olleet sairaan kiinnostuneita ulkomaisesta huomiosta. Nuori, kaunis, sanavalmis ja pätevä nainen johtaa maatamme ja vie meidät sankarillisesti ulos pandemian kurimuksesta!

Jos tuolloin olisi toteutettu gallup suosituimmasta suomalaisesta, Sanna Marin olisi epäilemättä kruunattu voittajaksi. Hän oli lottovoitto itsetunnon puutteesta kärsivälle kansalle ja myös puolueelleen. Sdp:n alhaalla madellut suosio nousi kohisten. 

Voguen kuvissa pääministeri oli pukeutunut kotikaupungissaan Tampereella toimivan Uhanan muotiasuun. Haastattelussa hän kertoi suosivansa eettisesti valmistettuja suomalaisia vaatteita, joita Uhanan lisäksi valmistavat Marimekko, Papu ja Nouki.

Sanna Marinin pukeutuminen hioutui. Mustaa, avokaulaista, piukan vartalonmyötäistä, seksikästä päällä julkisissa tilaisuuksissa, myös valtioneuvoston korona-infoissa. 

Maine kasvoi entisestään, kun pääministerimme vilahteli Eu-kokouksissa, kätteli Euroopan huippupoliitikkoja, antoi napakoita lausuntoja siitä, tästä ja vähän tuostakin ja piti kasassa eripuriin ajautunutta hallitusta.

                                                         *** 

Sitten alkoi tapahtua. Pääministeriä ei tavoitettu, kun hänelle piti kertoa koronarajoituksista. Virkapuhelin oli jäänyt Marinin lähdettyä "bilettämään" (ip-lehtien ilmaisu) ystäviensä kanssa. Kesärannan iloiset juhlat nousivat myös otsikoihin, samoin pääministerin ilmaiset aamiaiset.

Nämä pienet jutut selitettiin pois. Hän oli kyllä tavoitettavissa toisen puheliemensa kautta, ja hän maksaisi itse aamiaiset. Oikeuskansleri totesi Marinista tehdyt kantelut aiheettomiksi. Kaikki hyvin, paitsi että näiden tapahtumien saama kielteinen julkisuus oli oire, jota Sanna Marin ei ilmeisesti ottanut vakavasti. 

Alkoi Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Vasemmistodemarina pidetty pääministeri paljastui monien mielestä nopeasti oikeistohaukaksi.

Median ainutlaatuinen Natovyörytys käytti sotaa hyväksi kiihdyttämällä venäjävastaisen propagandansa äärimmilleen. Kirjoitettiin Putinin mielenvikaisuudesta, diktaattorin hulluudesta, jopa Venäjän presidentin tappamisesta. "Analysoitiin" Venäjän Suomeen kohdistuvaa uhakaa, kerrottiin että hyökkäys on mahdollinen kunhan Venäjä ensin pääsisi irti Ukrainasta ja ehtisi varustautua uutta sotilasoperaatiota varten. 

Päivästä päivään jatkunut uhkakuvien maalailu tuotti tulosta. Tiheissä nettikyselyissä yhä suurempi osa suomalaisista kääntyi Nato-jäsenyyden kannalle. Asekauppa kukoisti, koska turvattomuuden tunne kasvoi. Isäpapat ostelivat haulikoita ryssän tulon varalle. 

Ukrainan värit täyttivät eduskunnan. Kaikki puolueeseen katsomatta kertoivat tukevansa ukrainalaisia heidän taistelussaan maahan tunkeutujaa vastaan. Kukapa olisi voinut olla eri mieltä, kun menossa oli uusi Talvisota ja kun media näytti lähikuvia ruumiista, itkevistä lapsista ja taloraunioista? 

Presidentti Sauli Niinistö soitteli puhelimella sinne tänne, sukkuloi vaihtamassa tietoja ja mielipiteitä eri maissa ja matkusti lopulta myös Washingtoniin Joe Bidenin vieraaksi, keskustelemaan turvallisuudesta.

Vasemmistodemari Sanna Marin aktivoitui ulkopolitiikassa. Hän antoi toinen toistaan jyrkempiä lausuntoja. Venäjään kohdistettuja pakotteita on kiristettävä... On kiristettävä pakotteita entisestään... On tukittava pakotteiden porsaanreiät... Tuomittava jyrkästi Venäjän hyökkäys...

Yhtäkkiä demareiden taholta sanottiin, ettei Sanna Marinin ohi pääse oikealta. Jopa kokoomus Orpoineen on hänen vasemmalla puolellaan.                                                       

                                                       ***

Mitä oli tapahtunut? Koronan torjuminen oli unohdettu ikään kuin pandemia olisi ohi eikä suinkaan kiihtymässä kuten se todellisuudessa oli ja on. Pääministeri jakelee toinen toistaan jyrkempiä ulkopoliittisia lausuntojaan. Kameroiden edessä ei enää ole hymyilevä muotinukke vaan robottimainen poliitikko. 

On kysytty, ja minäkin kysyn, onko muutoksen syynä itsensä vähättelyyn johtavan "huijarisyndrooman" kääntyminen narsistiseksi sokeudeksi? Onko suosio noussut päähän?  

Joskus pandemian alkuvaiheessa tehtiin gallup Suomen seuraavasta presidentistä. Sanna Marin sijouttui siinä (muistaakseni) kakkoseksi heti Olli Rehnin jälkeen. Spekuloitiin sillä, tähtääkö Marin Maan äidiksi jo heti seuraavissa vaaleissa vai vasta sitä seuraavissa.

Onko pääministerin sisälle asettunut tämä tavoite? Senkö vuoksi ulkopoliittiset linjaukset ovat nousseet esiin? Kuinka läheisesti nuo lausunnot on koordinoitu Sauli Niinistön kanssa, presidentin, jonka haastattelu Ylen Ykkösaamussa 26.3.2022 ei jättänyt ainakaan minua epätietoisuuteen hänen Nato-kannastaan? 

Olen ihaillut Sanna Marinia. Nyt ihailu on muuttunut ihmettelyksi ja kysymyksiksi. Onko pääministeri tehtäviensä tasolla? Miksi tuntuu siltä, että hänellä on hyvin ohut kontakti historiaan, vähäiset tiedot, kevyet eväät taivaltaa menneisyyden tapahtumiin, päätöksiin – niiden syihin ja seurauksiin ja sieltä nykyhetkeen? 

Onko pääministeri johdateltavissa, kaitsettavissa oikeaoppiseksi? Onko hän liekanarussa, ja jos on, kuka pitelee narun toista päätä?

                                                    ***                                                               

Median diktatorisella johdolla kaikki toitottavat Ukrainan sodan alkaneen vähän yli kuukaisi sitten. Muistista on pyyhitty kahdeksan vuotta, jona aikana on tapettu 13 000 – 15 000 ihmistä Itä-Ukrainassa. 

Venäjä on puhunut Donbassin kanssanmurhasta. En tiedä, mikä ruumismäärä riittää kanssanmurha-määritteen käyttämiseen, ja pitääkö tappamisen tapahtua nopeammin kuin Itä-Ukrainassa, mutta elämä siellä on joka tapauksessa ollut pelkoa ja kuolemaa. 

Yhtään mielenosoitusta Donbassin kärsimysten vuoksi ei järjestetty. En muista eduskunnassa käyteytyn ainuttakaan Ukrainan väkivallan tuomitsevaa puheenvuoroa. Lehtiotsikoista tuo pitkä murhenäytelmä on pysytellyt poissa. Niinkö myös Sanna Marinin tietoisuudesta?

En luota enää mediaan. Sanna Marinin ihailua en kadu – hän aloitti pääministerinä melkeinpä loistavasti ­­– , mutta nyt minun luottamukseni häneen on loppunut, sekin. 

Kuvitellaanpa hänet presidenttinä selvittämässä ja selviytymässä Sauli Niinistön kauden jälkeisestä tilanteesta, jossa suhteet ikinaapuriin ovat tuhoutuneet, pakotteiden aiheuttama talouden ja elintason mamassiivinen romahdus on sylissä ja maan vähäinenkin itsenäisyys menetetty. Miten presidentti Marin hoitaisi asiat kuntoon?

Kun media on ajanut eduskunnan psykoosiin, tehnyt kansanedustajista yhtä lailla kuin muista suomalaisista vaikuttajista alaisiaan, etten sanoisi orjiaan, katumus tulee olemaan pitkä ja hankala prosessi. Eikä katumus auta kuin korkeintaan omaa pelkoon käpertynyttä sielua. 

Edessämme on henkinen sisällissota. Tai jo kohdalla. Kansa on jaettu punavuohiin ja valkolampaisiin. 

Jos ja kun Suomesta tulee Naton jäsen, ja kun ensimmäiset sotaliiton tukikohdat on perustettu, katumuksen sijaan esiin nousee tehtyjen päätösten ankara puolustelu ja syyllisten etsiminen kansan kahtiajakoon. Syyllisiksi todetaan Putinin trollit. 

Onko Sanna Marin silloin, pääministerin, presidentin tai pelkästään Sdp:n puheenjohtajan asemassa vakuuttelemassa, että muut vaihtoehdot olisivat olleet vielä huonompia? 

Vai onko hän tuolloin tavallinen, nöyrä mutta hyvin pukeutunut kansanedustaja, jota haastatellaan silloin tällöin naistenlehtiin – tai vain kansalainen?

Ehkä hän vakuuttelee, että Venäjä olisi ehdottoman varmasti hyökännyt Suomeen. Että Nato-miehitys on kuitenkin sitä siedettävämpi tilanne.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Petteri Orpo, Sdp, Nato-jäsenyys, Suomen itsenäisyys

Dan Steinbockin tilannekatsaus

Keskiviikko 23.3.2022 klo 13.33 - Mauno Saari

Julkaisen tässä tri Dan Steinbockin perusteellisen analyysin USA/EU:n pakotepolitiikan seurauksista ja Ukrainan sodasta. Dan on ystäväni, jonka kauan sitten – 1970-luvulla – pestasin Suomen Kuvalehden avustajaksi.

Oli mainiota seurata, miten Danin vaikeaselkoisiksi koettuihin ja syvällisiksi osoittautuneisiin esseisiin suhtauduttiin. Jyrkin puolustaja oli Otavassa, Paavo Haavikko, jonka mielestä Dan oli sen hetken suurimpia lupauksia monella tavalla, ennen kaikkea ennakkoluulottomana ajattelijana.

Dan Steinbock on toimii useassa maassa ja useilla mantereilla arvostettuna tutkijana, kuten tämän jutun lopusta selviää. Uskon, että lukeminen kannattaa!

New Global Tsunamis Courtesy of Cold Warriors and Fed Hawks By Dan Steinbock

After trade wars and the pandemic depression, aggressive sanctions and rate hikes will further derail economic prospects in the US, China and worldwide.

A central blueprint of the Ukrainian crisis comes in part from a 2019 report by RAND Corp., US defense contractors' think tank, which outlined the steps for maximum sanctions. As the crisis erupted, the Biden administration reversed its promise to fine-target Russian sanctions, in order not to harm Russian people and the world economy.

Ukraine is the means. The goal is to default the Russian economy. The severe scarring of the world economy is seen as collateral damage.

Energy and food shocks, prelude to more global pain

Commodities reached a high of 4,160 in early March and have soared 33 percent since the beginning of the year. Food prices have climbed to an all-time high, nearly 21 percent above their level a year ago. The UN is warning of a meltdown of the worlds food system.

At the same time, energy prices have shot up in global markets. Crude oil climbed to a high of $125 in early March and has increased to $105 per barrel or almost 50 percent since the beginning of the year. In Europe, the most exposed region to Russian energy, natural gas quintupled to a high of over $250 and is hovering around $112 (101.47). But these are just preludes to tragedies to come (Figure 1).

Figure 1 Commodity, Oil and Natural Gas Shocks

Commodities Oil Natural Gas (EU)

Sources: Commodities: The Commodity Index (S&P GSCI); food prices: UN/FAO food price index; oil: Crude oil (WTI); natural gas (EU Dutch TTF), March 21, 2022

page1image26085248 page1image26085440 page1image26083712 page1image24018944

Russia is the world's 11th largest, $1.8 trillion economy. Given its key role in global energy supply, Goldman Sachs (GS) has warned that the global economy "could soon be faced with one of the largest energy supply shocks ever."

Lets set these figures in the context of the largest post-war energy disruptions. Amid the still intensifying military conflict, escalating Western sanctions and growing isolation of Russia,” GS expects a base case of 1.6 million barrel/day disruption. Pessimists predict worse-case scenarios pushing crude prices up to $200; a third higher than in summer 2008 prior to the Great Recession.

In closer scrutiny, the most benign scenario (GS-1) is an underestimate. The medium scenario (GS-2) would have required proactive diplomacy and rapid crisis neutralization. In the absence of such initiatives soon, the world economy may inch toward the severe scenario (GS-3), reminiscent of the OPEC oil embargo (Figure 2).

Figure 2 Largest Post-war Oil Supply Disruptions

* Peak supply loss in millions of barrels per day. GS scenarios in red

Source: Data from Goldman Sachs; Difference Group

Slowing growth, stagflation and rate hikes

In 2021, U.S. real GDP increased 5.5 percent, fastest since 1984 as the economy continued to recover from the adverse pandemic effects. Wages grew at fastest pace in decades, but prices increased even more, so the net effect was negative.

In 2021, most GDP expansion was accounted for by increased inventory investment and service spending. In the past two years the pandemic has lowered the economic output potential. During the ongoing year, GDP growth will slow because the level of fiscal support is smaller and the economy is closer to maximum employment.

Worse, inflation has proved stickier than anticipated because the Federal Reserve began to cut rates belatedly in March 2020 ignoring the WHO's early warnings. The second mistake ensued after mid-year 2021, when inflation began to climb rapidly. As the Fed left the ultra-low rates intact, the galloping inflation soared to 7 percent in December, the fastest since 1982. America was coping with low interest rates and high inflation: stagflation (Figure 3).

page2image23894944

Figure 3 US Inflation and Fed Funds Rate, 2015-22

page3image23881472

Source: Bureau of Labor Statistics; Federal Reserve; Difference Group, March 21, 2022

In addition to rate hikes, the Fed will start reducing its balance sheet, perhaps already in May, and those reductions could happen twice as fast as the last time. The double-whammy will have painful consequences, as Thomas Koenig, a former member of the Feds Committee (FOMC) has warned for years.

Ambitious targets viable with stability

Early in the year, Chinas economy, despite the overseas Omicron threat, was still fueled by strong data on trade and investment and further opening of capital markets. Foreign holdings of government bonds were at record levels fostering the yuan's appreciation. Export-led industrial expansion and retail sales rebounded.

On the supply side, governments fiscal spending and infrastructure investment contributed to improving fixed asset investment. As policies have been refined in the property markets, the goal has been to facilitate the completion of presold homes and support new purchases.

However, major projects could raise the stimulus effect up to 7.7 percent of the GDP as headwinds have accelerated rapidly since late February. Despite strong vigilance, the COVID-19 infections, due to spillovers from Hong Kong, have led to the lockdown of major cities, including Shanghai and Shenzhen in the Guangdong province, where factories account for almost a fourth of exports.

The Government Work Report indicates solid support for the economy and fiscal spending. The central bank (PBOC) will further ease the monetary policy. Premier Li Keqiang announced the new GDP growth target for the year of around 5.5 percent."

Amid unprecedented headwinds, the targets have been called ambitious but they may be viable, if the Ukraine crisis and pandemic outbreaks will not prove protracted.

Hedging against energy and food risks

China is promoting front-loaded policy support to strengthen the economy amid the global headwinds. Some of the key investment areas will concentrate on food and

page3image26185280 page3image26184896 page3image26188160

energy security. It is important to fill the rice bowl of Chinese people, mainly with Chinese grain,” as President Xi Jinping recently said.

Last year, more than half of China's energy imports (almost $425 billion) comprised crude oil. But oil and natural gas imports are diversified, so losses could be offset in part by cheaper imports from Russia, China's second-largest oil supplier. Recently, Beijing and Moscow also signed a new 30-year $112 billion natural gas contract. It could go through the rapidly-expanding yuan-denominated trade system.

Meanwhile, Saudi Arabia, China's largest source of oil, is considering accepting payments in the Chinese currency, instead of US dollar, for some oil purchases.

As the yuan has strengthened from about 7.18 in June 2020 to about 6.35 to US dollar, the appreciation will allow China to secure the imports of other commodities at lower costs.

Rapidly-rising interest payments, an economic time bomb

After trade wars, the pandemic depression, aggressive sanctions and rate hikes, the Biden administration has accelerated debt-taking to pay for its infrastructure initiative, while spending ever more in the forever wars.” Unsurprisingly, concern in the markets about a US recession is growing as soaring commodity prices, reduced fiscal spending and rising interest rates threaten economic expansion.

Not so long ago, the White House argued that aggressive debt-taking was tolerable because the burden of servicing it has fallen. That was the advice of Democratic heavy-weight economists to Biden in December 2020. But the guidance was short- sighted and naïve. Net interest payments are becoming the fastest growing element of the federal budget.

In a decade, interest costs are set to exceed 12 percent of the entire federal budget, while almost tripling to $910 billion (Figure 4a). By 2050 the sum total of net interest costs is likely to exceed $60 trillion as interest payments will take up almost half of all federal revenues. That's an economic time bomb (Figure 4b).

Figure 4 Rising Interest Costs

a. Net interest costs will rise sharply... b. ... and take up a rising share of revenues

Net Interest as % of GDP, 2020-30 Net Interest as % of Federal Revenues, 1970- 2050

Source: Congressional Budget Office; Office of Management and Budget; Difference Group

page4image26040704 page4image26035904 page4image26039552 page4image26042048page4image24092384

Sanctions compound global risks

In the West, economic sanctions are portrayed as a solution to the Ukraine crisis with minimal harm to the world economy. In reality, they will make a regional war, which was unwarranted and avoidable, far worse, while undermining global prospects in the short-term and contributing to untenable risks over time.

The original version was published by China-US Focus on March 22, 2022

Dr. Dan Steinbock is an internationally recognized strategist of the multipolar world

and the founder of Difference Group. He has served at India, China and America

Institute (US), Shanghai Institutes for International Studies (China) and the EU

Center (Singapore). For more, see https://www.differencegroup.net/

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukraina, Nato, USA, talouskriisi, pakotteet

Takinkääntäjien juhlakausi

Maanantai 21.3.2022 klo 18.58 - Mauno Saari

Eero Heinäluoman presidenttipolku taisi päättyä. Käsi pystyyn – kuka haluaa maan johtoon miehen, joka tekee maan kannalta kohtalokkaan tai ainakin elintärkeän päätöksen analysoituaan tilannetta noin sekunnin? 

Heinäluomasta kuoriutui diplomiopportunisti, kun hän huomasi tuulen suunnan ja voiman. Kohta on luultavasti lisäselitysten aika.

Elämme takinkääntäjien juhlakautta. Median Nato-kampanja on purrut luuhun saakka. On syntynyt aivan uusia poliittisia liikkeitä, kuten Natovasemmisto. Monen takki on kääntynyt. Nyt saumat ovat ulkopuolella, mutta kun aikaa kuluu ja vaalit lähestyvät, takit viuhuvat vielä moneen kertaan.

Tämä ei koske vain Suomea. Lännen suurvisiiri Joe Biden matkustaa juuri Puolaan. Uutiskuvat kertovat, miten Euroopan vellihousuministerit kokoontuvat samaan aikaan päättämään uusista pakotteista. Tai entisten pakotteiden "tilkitsemisestä", kuten ulkoministeri Pekka Haavisto luovasti sanoi.

Amerikka on ottanut Euroopan unionin syleilyynsä. Ote on niin tiukka, ettei veri kierrä ainakaan aivoissa.

Euroopan unionilla olisi ollut kahdeksan vuotta aikaa ratkaista Ukrainan kriisi. Koko unionin ylhäisö istui tuon ajan kämmentensä päällä tekemättä mitään. Tämä koskee myös suomalaisia meppejä, vaikka tietysti Saksan ja Ranskan täydellinen toimettomuus oli pahinta.

Sota on kauhea ja tuomittava asia. Mutta suhteellisuuden nimissä pitää kysyä, miksi juuri Ukrainan sota on saanut aikaan koko Länttä ravisuttavan ja kaiken ajattelun allensa haudanneen huuman. 

Olisiko yksi syy siinä, että amerikkalaiset pr-toimistot ovat hoitaneet leiviskänsä taas kerran mainiosti. Ruder-Finn demonisoi aikanaan serbit, Hill&Knowlton puolestaan keskittyi Vladimir Putinin muovaamiseen piruksi, joka esiintyi mm. aikakauslehtien kansikuvissa.  

Rahasta kampanjat eivät olleet kiinni, mutta toisaalta niiden vaikutukset ovat olleet huomattavat ja jatkuvat edelleen. Hyvän kampanjan tunnistaa siitä, että se toimii pitkään. Suomen osalta sitä toteutti ns. valtamedia, jonka uutisoinnin yksilaitaisuus on historiallista. 

On mielenkiintoista seurata, miten poliitikkoparkamme tästä kaikesta selviytyvät. Ei ole helppoa kenellekään, ei myöskään tasavallan presidentillä, joka sanoo punnitsevansa nyt kahta mallia, Naton jäsenyyttä tai tehostettua yhteistyötä USA:n ja Ruotsin kanssa.

Sauli Niinistö yrittää ilmeisesti löytää aidasta ketun mentävän raon. Kyllä hän tietää, millainen vaara jäsenyys sotaliitossa olisi. Toisaalta hän on selvillä kansan mielipiteestä ja siitä, miten olemattomiin tietoihin Naton kannatus tai vastustus perustuu. 

Mielipiteiden liikkuminen kannatuksen suuntaan on suuresti median hillittömän pelottelun ansiota tai syytä. Senkin Niinistö tietää. Ja sen, ettei hänen enää tarvitse välittää kannatusluvuistaan toisin kuin Heinäluoman ja monen muun.

Niinistöllä on varaa pitää pää viileänä. Hänen takkinsa näyttää olevan ns. kääntömallia, samanlainen kummaltakin puolelta.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Eero Heinäluoma, Vladimir Putin, Nato-kampanja

Häikäisevä tulevaisuutemme

Sunnuntai 20.3.2022 klo 11.58 - Mauno Saari

En ole herkkävatsainen, mutta luettuani lauantain (19.3.22) Helsingin Sanomat voin fyysisesti pahoin. Entinen uutislehti ja vielä entisempi arvovaltainen sanomalehti on muuttunut puhtaaksi propagandajulkaisuksi.

HS:n Nato-kampanjointi on niin hurmahenkistä, että on pakko epäillä päätoimittajan ja ehkäpä koko toimituksen mielenterveyttä. 

Journalismista ei kannata edes puhua. Sen tilalla on raaka manipulointi. Otsikot ovat toinen toistaan "rohkeampia". Iso juttu "Putinin kätyreistä" saa jatkokseen Hitleriksi piirretyllä Putin-kuvalla varustetun artikkelin: "Periaatteessa Putinille voi laittaa käsiraudat valtiovierailulla..."  

Väkivaltaisen jutturyppään huippuna on "HS:n päivittyvä taulukko, joka kokoaa kansanedustajien Nato-kannat". Lehti siis seuraa päivittäin, ketkä kansanedustajat ovat jo hypänneet mukaan Nato-junaan ja ketkä vielä empivät. Taulukon ympäristönä on tavaton määrä Nato-jäsenyyden välttämättömyyttä vakuuttavia juttuja ja toisaalta Venäjää halveksivia ja siitä varoittavia "uutisia". Paine rakastua Natoon on kova. 

                                                                 ***

Tietysti taulukko on HS:n linjan mukaista palvelua. Totta kai se edustaa nykyaikaista avoimuutta. Tietenkään "täydentyvä taulukko" ei ole painostusta vaan "vastuullista journalismia"! 

"Täydentyvä taulukko" toimii, koska poliitikot ovat jo valmiiksi asettuneet lehdistön armoille. Se ei ole median vika, syy on reppanapoliitikkojen, jotka elävät mediapelon ja -toivon ristiaallokossa. 

"Täydentyvää taulukkoa" seuraa lehdessä testimonial, suositus. "Aiempaa useampi vihreiden kansanedustaja kertoo nyt kannattavansa Nato-jäsenyyttä." Esimerkiksi nostetaan vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö, joka "pohdinnan jälkeen" on muuttanut kantansa kielteisestä myönteiseksi.

                                                                 ***

HS:n pääkirjoituksen otsikko 19.3.2022: "Biden ei syyttä nimeä Putinia sotarikolliseksi." Lehti antaa varman tuomionsa hyvissä ajoin ennen kuin asiaa mahdollisesti käsitellään kansainvälisessä oikeudessa. 

Pääkirjoituksessa todetaan, että Bidenin "viesti on vahva ja kertoo siitä, että Yhdysvallat haluaa Putinin vallasta".

Tässä HS on oikeassa. Bidenin viesti on vahva, koska hänellä on omaa kokemusta sotarikoksista presidentti Obaman aseenkantajana esimerkiksi Libyan tuhoamisessa. Lähimmän sotarikollisen presidentti Biden löytää, kun katsoo peiliin. Mutta tätä HS:n pääkirjoittaja ei halua tietää. 

Pääkirjoitus kertoo Yhdysvaltojen käyttävän Venäjää vastaan kovaa poliittista ja taloudellista valtaa. Sitten lehti ilmaisee oman kantansa: "Venäjää vastaan on käytettävä myös kaikkia kansainvälisen oikeuden ja juridiikan tarjoamia keinoja."

                                                                 ***

Entinen riippumaton sanomalehti runnoo Suomea Natoon. Se asia on jo ratkennut – varsinkin, jos ja kun "täydentyvän taulukon" muutokset saadaan vielä suurempaan vauhtiin.  

Jo aikaisemmin on gallupeissa saatu tulos, ettei Nato-päätös vaadi kansanäänestystä. Mitäpä kansaa tähän sotkemaan! Se on jo peloteltu päivittäisten uhkakuvien tulvalla tämän turvallisuuttamme muka lisäävän ratkaisun taakse. 

Koomisimmillaan pelottelun vaikutus näkyy tungoksena asekaupoissa. Suomalaiset perheenisät, nekin, jotka eivät kuulu armeijan reserviin, hankkivat kättä pitempää, koska ryssä on jo kohta tunkemassa rajan yli, ehkäpä ihan kotiportaille. Siksi isä osti haulikon.

                                                                 ***

Eikö yhdenkään päätoimittajan päässä kello kilise? Pelon ja vihan lietsominen on vastuutonta ja sitä paitsi epäisänmaallista. Historia tuntee esimerkkejä siitä, että pelko ja viha voivat tulvia yli ja muuttua hallitsemattomaksi tsunamiksi.

Jo nyt Suomen venäläiset ovat vihan ja syrjinnän kohteita vaikka ovat Suomen täysivaltaisia kansalaisia ja veronmaksajia. Lapsia kiusataan, härnätään, käsketään polttaa Venäjän passi. Lapissa lomailevalle perheelle kiroillaan, osoitetaan käsimerkein kohti itärajaa. He ovat Suomen kansalaisia, mutta erehtyivät puhumaan äidinkieltään.

Venäjä hyökkää Suomeen! Lisää aseita ja rahaa armeijalle! Älkää kysykö, miksi ryssä tänne yrittäisi! Tulossa se on, jos ei kohta niin sen jälkeen! Siis Natoon ja äkkiä! Nyt, kuten Petteri Orpo sanoo!

                                                                 ***

Miksi Venäjä hyökkäisi natottomaan Suomeen?  

Se on mahdollista. Jos Suomi kieltäisi (kuten Ukrainassa) täällä asuvia venäläisiä käyttämästä äidinkieltään ja poistaisi heiltä sosiaaliturvan (kuten Ukrainassa) vaikka he ovat Suomen kansalaisia, ja tappaisi heistä noin 14 000 (Ukrainan tavoin), väliintulo olisi todennäköinen. Silloin vertailu Ukrainan tilanteeseen olisi kohdallaan ja huoli aiheellinen. 

Toinen mahdollisuus on Naton ja Venäjän välisen kriisin muuttuminen sodaksi tilanteessa, jossa Suomi on Naton jäsen. Silloin me olisimme taistelutanner. Nato/USA saisi täysin oikeuksin taistella turvallisesti kaukana kotimantereestaan perivihollistaan vastaan "isäntämaa" Suomen tukiessa sitä viimeiseen suomalaiseen.

                                                                 *** 

En tiedä, ovatko tällaiset skenaariot liikahdelleet kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksissa, tai puheenjohtaja Petteri Orpon pääkopassa. 

Olen aina ajatellut Orpoa ristiriitaisesti, sekä myötätunnolla että myötähäpeällä. Miten on käynyt niin, että isänmaallisen kokoomuksen puheenjohtaja haluaa seistä iloisesti hymyillen itsenäisen valtiolaivan kannella, kun se Naton ja EU:n liput liehuen uppoaa historian mereen?  

Kun Suomi ihan kohta liittyy Natoon, se menettää samalla hetkellä sen itsenäisyyden viimeisen rippeen, joka sillä vielä EU:n jäsenenä oli. 

Petteri Orpon perintö on johtaa Suomen epäisänmaallisia voimia. Siitä hänet tullaan muistamaan. Mutta onneksi hän ei ole yksin, ja onneksi hänellä on Suomen median vankka tuki. Sekin tullaan muistamaan.

                                                                 ***

Eikä siinä kaikki. Tukemassa on myös Suomen valtakunnan eduskunta, joka on kuvitellut tekevänsä merkittäviä päätöksiä vaikka tosiasiassa maan kannalta olennaiset päätökset on tehty ja tehdään muualla. Ne on tehty ja tehdään Mäntyniemessä ja sitten UTVA:ssa, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

UTVA on kätevän taskukokoinen elin, joka korvaa olennaisissa asioissa sekä hallituksen että eduskunnan. Siellä on päätetty ja sen avulla salakuljetettu parlamentin ohi muun muassa isäntämaasopimus, ja siellä tullaan de facto päättämään myös Nato-jäsenyydestä.  

Ei tarvita kansanäänestystä eikä tarvittaisi äänestystä eduskunnassa, ellei sokeiden ja kuurojen kuoro kuuluisi tähän oopperaan. 

                                                                 *** 

Suomi parka! Se oli oikeasti itsenäinen vuodesta 1991 vuoteen 1995 – Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen lopusta EU-jäsenyyden alkuun. Vajaan puolen vuosikymmenen jakso omaa elämää.

Venäjälle on USA:n johdolla asetettu pakotteita, joista koko Euroopan unioni ja Suomi sen osavaltiona kärsii. Me syytämme hintojen noususta ja kaikesta muusta pakotteiden tuloksista tietysti Venäjää. 

Tosiasiassa Eurooppa on USA:n komentamana ampunut itseään molempiin polvilumpioihin. Yhdysvallat kärsii seurauksista edustajansa eli Euroopan välityksellä. 

Ukrainan sisällissota olisi voitu ratkaista rauhanomaisesti ja nykyinen sota estää kauan sitten, mutta se ei sopinut USA:n piirustuksiin. Niihin on kuulunut jo pitkään Venäjän hajottaminen. Ensin saatiin Neuvostoliiton loputtua Nato/USA:n haltuun itäinen Eurooppa. Nyt Venäjän nakertamista halutaan jatkaa pala palalta. 

Suomella on tässä tulevana Naton jäsenenä tärkeä rooli: sulkea Venäjän läntinen raja ja viimeistellä Suomenlahden piiritys. Siinähän me onnistumme!

                                                                 *** 

Mutta tuleeko aika, jolloin katumus iskee? Tulee, liian myöhään. Suhteet Venäjään on joka tapauksessa pilattu kaikilla tasoilla, kaikilla alueilla pohjia myöten. Kiitos siitä Mediapoolin ja ennen muuta Sanoma Oy:n hillittömän toiminnan.

Taisi kuitenkin olla Iltalehti, joka teki Venäjän presidentin solvauksessa ennätyksen kysymällä otsikossaan: "Onko Putin mielenvikainen?" Minun on  kysyttävä, onko lehden johdon mielenvikaisuus jo myönnetty toimituksessa.

                                                                 ***

Olen mediamiehenä ihmetellyt Venäjään ja sen presidenttiin kohdistuneen vihamielisyyden raivokkuutta ja kattavuutta. Ymmärrän, että Mediapoolilla ja sen "sisältöryhmällä" on vaikutusta tähän. Mutta ei ilman tukevaa taustaa.

Nyt jo eläkkeellä oleva HS:n päätoimittaja – ammoinen työtoverini Hesarissa, silloin 1970-luvun taitteessa vielä urheilutoimittaja – kertoi äskettäin Facebookissa olleensa koulutuksessa Naton päämajassa Brysselissä. Hän kertoi asian avoimesti, mistä pisteet. Ja mitäpä pahaa koulutuksessa on.

Varmaankin Naton päämaja informoi koulutettavia "puolustusliiton" rauhantahdosta ja vakauttavasta vaikutuksesta eurooppalaiseen elämään. Sitä en tiedä, tapahtuiko koulutus ennen vai jälkeen Naton serbeihin kohdistamaa rauhanpommitusta. Puolustusliitto oli mukana tappamassa 3 000 – 5 000 ihmistä.

Mutta nykyisen mediaraivon taustalla saattaa olla myös Harvardin yliopistossa toteutettu koulutus, johon Sipilän hallitus lähetti Suomesta sata vaikuttajaa, joukossa tietojen mukaan suuri määrä median palveluksessa olevia. Valtakunnan ylin johto on siunannut operaation,  muutoin se ei olisi ollut toteutettavissa. Nimilistaa ei ole julkistettu, avoimuus puuttuu.

Arvelen, että juuri nämä sata maan petturia ovat nykyisen hysterian aiheuttajia. Heidän avullaan Suomessa on USA/CIA:n opein suoritettu värivallankumous. USA/Nato on ottanut haltuun Suomen valtamedian, saanut aikaan ennen näkemättömän kampanjan, jonka tuloksista me nyt voimme nauttia.

                                                                 ***

USA on murskannut valtioita, tappanut miljoonia ihmisiä, surmannut sille epämieluisia poliittisia johtajia yksi toisensa perään, vienyt ihmisoikeuksia ohjuksin ja tankein eritoten maihin, joista se on voinut ryöstää itselleen öljyä, kuristanut taloudellisin saarroin ja pakottein milloin ketäkin ja ylistänyt itseään demokratian ja ihmisoikeuksien esimerkkinä, "maailman johtavana kansakuntana".

Kukaan ei ole koskaan ehdottanut pakotteita Yhdysvalloille. 

Suomi jakaa samat arvot tämän superhirviön kanssa. Nato-jäsenyys vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Suomesta tulee samanaikaisesti sekä EU:n perusteilla olevan liittovaltion että USA/Naton osa ja alainen. 

Tulevaisuutemme on valoisa, niin häikäisevä, että emme näe mitään.

Puuttuu vain sinetti. Se saadaan, kunhan Sauli Niinistö vain tottelee Petteri Orpoa ja Jari Tervoa.

                                                                 ***

Jos Suomessa olisi älymystö, tilanne olisi toinen. Jos edes Erno Paasilinna olisi hengissä, saattaisi syntyä todellinen keskustelu maan tilasta. 

Nykyisistä kirjailijoista, omaan napaan tuijottavista tekstinikkareista, munattomista nynnyistä ei ole minkään todellisen sanojiksi, sillä Mediapooliin kuuluvat kustantajat ja markkinat odottavat seuraavaa menestysteosta.

                                                                 ***

Nato-keskustelu alkoi ja päättyi samalla sekunnilla. Gallupit eivät ole keskustelua, mutta mihin sitä olisi tarvittukaan. Ei mihinkään.

Kun Eero Heinäluomakin ehti viime tingassa linjansa mukaisesti ilmoittautumaan Nato-jäsenyyden vankaksi kannattajaksi, kirjat voidaan sulkea. Kaikki on hyvin.

P.S. 

Yhdysvaltain ulkoministeriön järjestämässä kokouksessa Bratislavassa USA ilmoitti yhdeksi tavoitteekseen estää Venäjän pääsy Itämerelle. Jos Suomi liittyy Natoon, tämä tavoite toteutuu. Kulku Pietarista merelle ja Kaliningradiin on helppo sulkea, kun Nato on molemmin puolin Suomenlahtea.

Yhteys Itämereen on ollut Venäjälle vuosisatoja jopa hysteerisen tärkeä jo yli 300 vuotta, Venäjän laivaston perustaneesta Pietari Suuresta alkaen. Se asia ei ole muuttunut miksikään.

Sinä päivänä, kun Suomi liittyy Natoon, otamme järkyttävän riskin. Venäjä ei sulkua tule hyväksymään. Kysymys on sille vähintään yhtä merkityksellinen kuin Ukrainan Nato-jäsenyys.

Haluammeko siis sodan? Jos Suomen ulkopoliittinen johto ei ota tätä näkökohtaa huomioon, se ei ole tehtäviensä tasalla. Luottaminen Naton suojaan on kohtalokasta tyhmyyttä. Yhdysvallat/Nato suostuvat varmasti  käymään samanlaista proxy-sotaa kuin nyt Ukrainassa. USA itse on valtameren takana turvassa. Sille etäsota sopii, mutta Suomi tuhoutuu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato, Helsingin Sanomat, Sauli Niinistö, Eero Heinäluoma, Venäjä, Ukraina, Joe Biden, Vladimir Putin

Media ja sodan henki

Perjantai 4.2.2022 klo 16.11 - Mauno Saari

Suomen valtiojohdon perustama Mediapooli, Helsingin Sanomat ja Yle sen johtavina voimina, ajavat maata sotavalmiuteen. Kampanja on jatkunut vuosia ja kiihtynyt rajusti viime viikkoina. Nyt sodan pelko on saatu istutettua jo noin puoleen suomalaisista. 

Viimeisimmän mielipidetutkimuksen (johon haastateltiin hieman yli tuhatta suomalaista) mukaan Venäjä on uhka, Nato ei juurikaan. (HS 31.01.2022) Sepä hienoa!  

Tänään (4.2.2022) Ylen Viimeinen sana-ohjelmassa aiheena on kysymys, ajaako media Suomea Natoon. Mielenkiintoinen aihe! Taustaksi tieto, että Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti 8.10.2006, että lehti kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä.  

Onkohan se näkynyt lehden sivuilta? Ne täyttyvät nykyisin uutisista, jotka tarkemmin lukien ovat toimittajien mielipidekirjoituksia? Vastuullinen pyrkimys totuudellisuuteen on väistynyt journalistisista ohjeista.

Myös tarkoitushakuinen vaikeneminen on valehtelemista. HS:n ja Ylen kohdalla se merkitsee muun muassa sitä, etteivät ne ole huomanneet mainita jo kolmen Naton jäsenen – Kroatian, Unkarin ja Bulgarian – ilmoittaneen, etteivät ne tule osallistumaan mahdolliseen sotaan Venäjää vastaan.

Nato, joka pommitti Jugoslavian riekaleiksi ja osallistui kaaoksen luomiseen Afganistanissa ja Libyassa, on Suomen Mediapoolin jäsenille yhä "puolustusliitto".

Venäjän "väitteet", että Nato on piirittämässä sen, ovat tietysti vääriä. Jos HS:n kyselyn yhteydessä olisi julkaistu aiheesta kartta, käsitys olisi ehkä toinen. Venäjän eteläisestä ja eritoten läntisestä piirityksestä puuttuu vielä yksi tärkeä palanen, Suomi. Mutta tämä pulma ratkennee hyvin pian, jos valtamedian tahto toteutuu.

Tehokas propaganda on aina toiminut uhkan ja pelon luomisella ja aggressiivista itsetuntoa kohottamalla. Italian ja Saksan kansoihin kyettiin taikomaan joukkohysteria, jonka seuraukset tunnetaan, mutta ei muisteta.

Minun silmissäni kaikki suurvallat ovat perkeleellisiä. Se ei tarkoita, että niissä asuvat ihmiset olisivat paholaisia. Mutta kansat voidaan ajaa pelolla kohtalokkaaseen uhoon. Tämän HS:n kyselykin todisti. Kysyttiin ovelasti, olisitko valmis puolustamaan Suomea aseellisesti vaikka lopputulos olisi epävarma. Suuri osa tuhannesta vastaajasta olisi valmis tarttumaan aseisiin. Hienoa!

Mediapoolissa on aihetta juhlaan. Pooli, HS ja Yle etunenässä, on puhaltanut ilmaan sodan hengen, saanut suuren osan järkevästä kansasta epäilemään järkeään. Mielet on vallannut levottomuus, juuri sellainen, johon voi kylvää kasvavaa pelkoa ja sitten uhoa.

Pelatastajaksi tarjotaan tätä sotaliittoa ja USA:ta, joka ei HS:n kyselyn mukaan ole oikeastaan minkäänlainen uhka. Ei vaikka Yhdysvaltojen tuhoamien maiden lista on kammottavan pitkä ja vaikka USA uhkailee ja painostaa ketä milloinkin ja pitää avutonta Eurooppaa rautanyrkkinsä sisällä. 

Helsingin Sanomat on ihme kyllä kertonut, että Yhdysvallat on rikki ja lähellä sisällissotaa. Johtopäätöksenä voisi olla, että hauras ja epäsuosioon vaipunut presidentti Biden haluaa pelastautua esiintymällä kovanaamana Ukrainan kriisissä. 

Sama koskee Britannian pulaan itsenä saattanutta hulttiopääministeriä, joka satsaa nyt sotaisuuteen, Naton vahvistamiseen ja asetoimituksiin Ukrainalle. Ehkäpä eurooppalainen suursota pelastaisi Boris Johnssonin, joka on onneksemme neuvonut muiden ohella Vladimir Putinia.

Missä on nyt Maan Isä, jonka pitäisi rauhoittaa Suomen kansaa ja käyttäytyä kuin viisas valtiomies? No, puhelimessa tietysti – neuvomassa eri maiden johtajia siitä, miten Vladimir Putinia pitää käsitellä ja kommentoimassa virnuillen Sergei Lavrovin lähettämää kirjeettä.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Media, Nato-jäsenyys, Helsingin Sanomat, Yle, Viimeinen sana, Putin, Lavrov, Niinistö

Dekkari

Maanantai 10.1.2022 klo 15.00 - Mauno Saari

Julkaisin muutama vuosi sitten Kuoleman kello -nimiseen dekkarin. Siinä korruptoitunut Euroopan unioni ja mahtava lääketeollisuus juonivat rokotteen, jolla ihmisikää voidaan lyhentää lyhentämällä solujen telomeeriä. Näin ratkaistaisiin sairaiden vanhusten ja Eurooppaan tunkevien maahanmuuttajien kasvava ongelma: heidät rokotettaisiin, kuoleman kello alkaisi tikittää ja pian he poistuisivat. 

Salaiseen hirmuoperaatioon osallistuu myös Suomi, eu:n uskollinen jäsen, ovelan presidenttinsä johdolla. Tämä kaikki tapahtuu sekasortoon ajautuneessa Euroopassa. Turkki on avannut portit ja siellä olleet miljoonat pakolaiset ryntäävän lihapatojen äärelle yhdessä Afrikasta vyöryvien pakolaisaaltojen kanssa.  

Äärioikeisto, fasistiset asejoukkiot ja rikolliset käyttävät tilannetta hyväkseen. Keski-Euroopan kaupungit muuttuvat taistelukentiksi. Yhteiskunnat vastaavat laeilla, antavat siviileille syytesuojan ja oikeuden tappaa "epäilyttävät" henkilöt. Tämä jokamiehen oikeus murtaa loputkin raja-aidat. Eskatologinen laittomuuden aika on koittanut.

Kirjassa kerrotaan myös Kiinassa ja USA:ssa toimivista virustehtaista. Ne kehittävät viruksia, joilla voidaan aiheuttaa tuhoisia pandemioita... Ja myyvät sitten halukkaille vastarokotetta.

Kun kirjoitin Kuoleman kellon, ei koronasta tiedetty vielä mitään. (Kirjaa tuskin saa enää muualta kuin kirjastoista tai divareista.) En väitä, että nykyinen pandemia olisi tahallaan aiheutettu enkä usko rokotteeseen liittyviin salaliittoteorioihin – olen ottanut jo kaksi rokotusta ja aion ottaa kolmannenkin.

En myöskään toivo Euroopan kaaosta koskevan ennustukseni toteutuvan, vaikka pahalta nyt näyttääkin. Sen sijaan kirjoitan uutta dekkaria, jossa mukana on entistäkin ovelampi presidenttimme. En tiedä, löydänkö kirjalle kustantajaa, ehkä kustannan sen itse, sillä juoni saattaa kauhistuttaa mediapooliin kuuluvia kirjankustantamojamme. 

Mitä kerron ja kuvittelen? No sitä, että Suomen Nato-optio käytetään. Presidentti Sauli Niinistö on siirtänyt toimikausillaan Suomen niin länteen, että alamme olla lähellä Hawaijia. Hän on omassa kirjassaan kertonut olevansa hengeltään upseeri, jonka ohella hän tietysti on ideologinen kokoomuslainen – ei muodollisesti mutta tosiasiallisessti.  

Niinistö käy tässä fiktiossa keskusteluja sekä Putinin että Stalinin kanssa, valveilla ja unessa, josta havahduttuaan hän on tehnyt lopullisen päätöksensä. Hämäyksenä hän suostuu Venäjän presidentin ehdotukseen Viipurin vapaakauppa-alueesta; muodostettaisiin "ystävyyden metropoli", Viipurin itsenäinen kaupunkivaltio, rauhan, yhteistyön ja yhteisen vaurastumisen symboli.

Mutta kun Niinistön toinen ja viimeinen virkakausi on lopuillaan, hän vie Suomen Naton jäseneksi ja tekee sen samalla kettumaisuudella, jolla sai päätetyksi Naton isäntämaasopimuksen allekirjoittamisesta. Silloin UTVA – tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta – päätti asiasta eduskunnan ollessa sopivasti kesälomalla. Parlamenttimme ei koskaan päässyt käsittelemään asiaa, ja varmuuden vuoksi tämän sopimuksen vaikeaselkoisen tekstin virallinen suomennos saatiin tehdyksi vasta puolisen vuotta allekirjoittamisen jälkeen.

Miten käynee nyt? Kokoontuuko UTVA presidenttimme johdolla taas, kun eduskunta lomailee? En ole kirjoittanut tekstiä vielä sinne asti, joten en tiedä. NATO-hurmiossa tanssiva valtamediamme kuitenkin panee pelkämään pahinta. Jos ja kun näin tapahtuu, isäntämaasopimusta ei enää tarvita, Suomi puolustusvoimineen on kaikin tavoin sotaliiton omaisuutta ja Suomi ohjusten kohde, potentiaalinen taistelutanner, entinen itsenäinen maa.

1990-luvulta asti pohjustettu suuri tavoite on saavutettu. Mutta kyseessä on tietysti puhdas fiktio, kuvitelma.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Nato, pandemia, Putin, Stalin

Vanhemmat kirjoitukset »