FB-päivityksiä 09.09.2022

Perjantai 9.9.2022 klo 23.04 - Mauno Saari

Tämän ajan lapsia minun käy sääliksi. Uhkakuvien alla, sotapuheiden ja propagandan uhreina.
Mikä on poliitikkojemme perintö heille? "Salatkaa, valehdelkaa, vihatkaa."

***

"Olemme fyysisessä sodassa Venäjän kanssa Ukrainassa", sanoi ministeri Lintilä.

Onko ylipäällikkö Niinistö samaa mieltä? Milloin sota on julistettu? Kumpi julisti, Venäjä vai Suomi?

Olen koko ajan ihmetellyt, millä perusteella Lintilä on ministeri. Vasta tänään sen keksin. Hän on samalla tasolla pääministerin kanssa.

En enää löydä sanoja. Minun sana-arkkuni on tyhjä ilmaisuista, joilla kuvata tätä mielipuolisuutta.

***

Eikö venäjävihan ja Putinin demonisoinnin systemaattinen, kattava ja erittäin raakaa kielenkäyttöä sisältävä levittäminen ole "maalittamista"?

**

Noam Chomsky: "Hysteria ei ole koskaan ollut tällä tasolla, ei edes toisen maailmansodan aikana."

***

Venäjäviha ei johdu sodan vastustamisesta. Jos sodan ja ihmisten tappamisen tuomitseminen olisi syy poliitikkojen voimakkaille reaktioille, Ukrainalle olisi asetettu pakotteita vuosina 2014 – 2022. Suomikin olisi katkaissut kaikki siteensä Kiovan hallintoon.

Noina vuosina Ukrainan armeija natsipataljoonineen surmasi 10 000 – 14 000 "venäjämielisen" Itä-Ukrainan asukasta, oman maan kansalaista. (Pienempi luku on Ukrainan, suurempi Venäjän arvio tapettujen määrästä. YK:lla on vielä näistä poikkeavat, pienemmät luvut. Itse asiaa ne eivät muuta.) Eu:n ja Suomen päättäjät ovat tienneet sisällissodasta ja sen uhreista.

Pakotteilla ei juuri koskaan ole saavutettu haluttua tulosta. Niiden asettaminen ei tottele logiikkaa vaan politiikkaa. Niinpä USA:ta vastaan ei ole koskaan käytetty pakotteita vaikka se on ruhjonut maan toisensa jälkeen rammaksi ja surmannut miljoonia ihmisiä taistellessaan muka demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

Suomi on kaikissa vaiheissa ollut Amerikkaan päin kallellaan, silloinkin kun suhteemme Neuvostoliittoon / Venäjään olivat parhaimmillaan. "Jaamme samat arvot."

"Venäjän hyökkäyssota" on nyt jokaisen poliitikon kaikkien ajatusten alku. Että Ukraina aloitti iskut Donbassiin muutama päivä ennen Venäjän invaasiota, ei kuulu heidän korviinsa. Viha sokeuttaa ja kuurouttaa. Viha lopettaa ajattelun. Sen huomaa.

***

Tekstareita Saksan liittokanslerille. Niillä Uniper-pulma tulikin hoidetuksi kaksien bileiden välissä?
Nyt kun Suomi alkaa olla kaikin puolin lunastuskunnossa, olisi kenties päätösten aika. Jos vaaleihin saakka aiotaan odottaa, päätökset tekevät itse itsensä.

Tarkoitan, että Suomi tarvitsee asiallisen ja osaavan pääministerin. Nyt! (8.9.22)

***

Saksa ei USA:n painostuksen vuoksi ottanut käyttöön Nord Stream 2:sta. Eu ja Suomi tietysti mukana on päättänyt lopettaa energian tuonnin Venäjältä.

Pääministeri Sanna Marinin johtopäätös jälleen kerran (8.9.22): "Venäjä aiheutti energiakriisin..."

***

Vesivoimalaa ohijuoksutetaan toisen voimalan "remontin" vuoksi... Puolet Ranskan ydinvoimaloista samaan aikaan korjattavana... Olkiluotoa ei millään saada käyntiin...

Olen aina harannut salaliittoteorioita vastaan. En reagoinut, kun Fb-kaveri sanoi saneensa "luotettavalta" Olkiluodossa työskentelevältä ystävältään "tietää", että ydinvoimalan käyttöönottoa jarrutetaan tahallaan.
Vastaan haraamiseni alkaa kohta horjua.

Ja '''''na, hävittäjien karjunta Tammisaaren taivaalla jatkuu. (08.09.2022)

***

Sanna Marin: Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen jämäkkä johtaminen ja siitä tehty video olivat alku hänen nousulleen. Minäkin ihastuin, ja kirjoitin myöhemmin, että poliittiselle taivaallemme on nousemassa uusi tähti.

Nyt näyttää, että tähti on sokaissut suuren osan kansasta. Marin ja Tuppurainen ilmeisesti töpeksivät Uniper-jutun osaamattomuuttaan. Muutenkin he ilmeiseti ovat virkamiehistön varassa – joka ei ehkä nyt ehtinyt ajoissa hätiin.

Kaiken kaikkiaan Suomen systeemin sairaus on osaamisen korvautuminen sopivuudella. Puolueet jahtaavat kannatusta, katse aina seuraavissa vaaleissa. Järjestelmä on laho ja korruptoitunut (en tarkoita rahaa).

Ylin vallan haltija on lain mukaan kansa, siis me, mutta tosiasiassa olemme pienen eliitin alamaisia. Pieni eliitti saa pelata nimillä ja nimityksillä kaikessa rauhassa neljä vuotta kerrallaan. Vaalikausien aikana alamaisilla ei ole mitään keinoa vaikuttaa asioihin. Vai valitsimmeko me 3,5 vuotta sitten Natoon haluavan ja Venäjää vihaavan, kaikki siteet naapuriimme katkaisevan eduskunnan?

Lähtöruutuun: Olisi saatava aikaan laki, joka velvoittaa ministereiksi valittujen osaamisen tarkastamisen. Testi ei olisi vaikea. Asiantuntijoilta ei olisi takuulla kestänyt tuntia kauempaa havaita, ovatko Marin, Tuppurainen ja esimerkiksi Lintilä kelvollisia hallitsemaan maan asioita.

***

LUOVUTETAANKO KURDEJA VÄHIN ERIN?

"Suomi on suostunut kahteen Turkin pyyntöön", lukee Hesarissa. "...kummassakaan tapauksessa ei ollut viitteitä terrorismista. Luovutukset ovat liittyneet seksuaalirikoksiin", lehti kirjoittaa.

Saattaa olla, ettei kahdella luovutuksella ole mitään tekemistä Suomen ja Turkin välisten Nato-neuvotteluiden kanssa. Olen kuitenkin miettinyt asetelmaa. Jos Turkki estää Suomen jäsenyyden sotilasliitossa, se on koko poliittiselle johdollemme katastrofi; niin paljon Niinistö, Marin hallituksineen, eduskunta ja media ovat hankkeeseen satsanneet. Naamiot on riisuttu, nyt olisi täydellinen kasvojen, maineen ja kunnian menetyksen vuoro.

Voiko käydä niin, että verhojen takana sovitaan kurdien luovuttamisesta vähitellen, ajan kanssa, huomaamattomasti, ikään kuin osamaksusopimuksella?

Voi olla, että ajatus on vain aamuinen harhauma, joka syntyi, kun raivostuin hävittäjien sietämättömästä jyminästä Tammisaaren yllä. Mutta toisaalta, mitäpä Suomen johto ei olisi valmis suhmuroimaan saadakseen meidät Naton hellään huomaan.

Erdogan on arvostellut länttä, sanonut että länsi on provosoinnillaan syypää Ukrainan kriisiin. Hän ja Putin ovat nyt väleissä. En pidä mahdottomana ajatusta, että Erdogan on jo päättänyt, ettei Turkki päästä Suomea Natoon.
Turkki on esittänyt kaikkiaan 11 luovutuspyyntöä. Suomen kurdit ovat huolissaan.

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄ

Keskiviikko 7.9.2022 klo 16.27 - Mauno Saari

Kun valtaa keskitetään

Tulee päivä ettei ole Facebookia eikä Instagramia, ei kanavia joissa virtaa viestejä kahteen suuntaan. Silloin me kiehumme omassa pikku kuplassamme, opimme uudelleen kirjoittamaan ja lähettämään kirjeitä. Ja tapaamaan naamioitta, maskeitta.

Kun valtaa keskitetään, on rajattava, ohjattava ja vaiennettava, poistettava häiritsevät äänet ja ääntelijät.
Kun valtaa keskitetään, vallassa oleva ei vastaa kysymyksiin muutoin kuin vastaamalla kysymyksen ohi ja vierestä kokonaan toiseen asiaan. Se on jo nähty ja kuultu.

Sota voi olla vähän hidas, mutta se kyllä kuulee, kun sitä aikansa kutsutaan. Ja tulee.
Sota on suurta huvia ja kutkuttavaa jännitystä, kunnes se alkaa.

Olen miettinyt presidentin ja pääministerin suurta varmuutta tästä meneillään olevasta sodasta, sen voittajasta.
Helsingissä on käynyt paljon amerikkalaisia sotilaita ja poliitikkoja. Heiltäkö vai suoraan Washingtonista on tullut vakuutus, että Venäjä hoidetaan, ajetaan kuiluun, kuten Helsingin Sanomat vaati pääkirjoituksessaan.

Miten muuten presidentin ja pääministerin jyrkkyys on selitettävissä? Pääministeri vaati kaikkien suhteiden katkaisemista Venäjään niin kuin hän olisi saanut vakuutuksen, ettei Venäjää kohta ole, tai että se makaa rotkossa voimattomana.

Entä jos presidentti, pääministeri ja Biden ovat väärässä? Silloin presidentin ja pääministerin on luontevaa ja välttämätöntä erota, poistua kaikilta näyttämöiltä oman itsensä ja maan kannalta. Eivät he voi neuvotella Suomen asioista sodan voittaneen Venäjän kanssa.

Julkkuus ja demokratia

Sekä Sauli Niinistö että Sanna Marin ovat nousseet suureen suosioon ulkokohtaisilla asioilla; parisuhteilla, lapsella, koiralla, ulkonäöllä, median mukavilla ja myötäsukaisilla jutuilla. Siksi tämä vääristyneen median ja somen aikakausi on vaarallinen.

Toistan aikaisemmin esittämäni kysymyksen: – Tulisiko Paasikivi lonksuvine tekohampaineen valituksi nyt presidentiksi, pääministeriksi tai mihinkään suuren julkisuuden tehtävään?

Julkkuus syö demokratiaa pala palalta. Samaan aikaan puolueiden jäsenmäärät kutistuvat olemattomiksi, niiden eliitti valituttaa itsensä ja toinen toisensa avainpaikkoihin. Sopivuus on pätevyyttä, mediataito on poliittista osaamista, uskottava valehtelu rehellisyyttä.

Tämä demokratiaa vain pinnalta ohuesti muistuttava systeemi on merkinnyt maan ylimmän päättäjän, eduskunnan, voiman ja arvon romahtamista. Bryssel päättää, eliitti junailee, eduskunta odottaa seuraavan kyselytunnin suoraa tv-lähetystä.

Kun kansalaiset kohta, tai jo nyt, ovat hädässä, irvokas leikki ylevillä periaatteilla vain jatkuu. Luulisi jonkun jyrähtävän, mutta ei ole jyrähtäjää.

***

Ihme ja kumma

Paljonhan sitä puhutaan Sanna Marinin suosion noususta, mutta ei siitä, että minun suosioni näyttää nousean pystysuoraan. Samalla laatu on kohentunut tuntuvasti.

Nimittäin nyt muutaman vuorokauden aikana Fb-kaveriksi on pyrkinyt suuri joukko naisia. Eikä se vielä mitään. Nämä naiset, nimittäin, ovat kaikki nuoria, kauniita ja seksikkäitä. Jotkut ovat kuvaa varten avanneet kaula-aukkoa, joku jopa pyllistelee trikoissaan silmieni edessä. Kenelläkään ei ole muita päivityksiä kuin näitä suloisia valokuvia.

Olen miettinyt! On lajalti tiedossa, että suhtaudun melko suopeasti naiskauneuteen. Silti mieleen pyrkii epäilys. Yrittääkö joku katala taho houkutella minut ansaan? Ehkäpä ajatellaan, että ryhdyn pitämään yhteyttä, kirjoittelemaan intiimejä viestejä tai jopa sortuisin pyytämään treffeille – paparatsien saaliiksi.

Ehkä huolestuin suotta. Ehkä brändäykseni on onnistunut. Kenties joku minussa vetoaa nuoriin, vilpittömiin ja puhdassydämisiin kaunottariin. Jos näin on, olen tehnyt kauhean virheen, potkinut nämä tarjokkaat laitaa myöten pois.

***

Olet onnistunut, Sanna!

Sanna Marin, mitä se on, kun minä tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän sinun valehtelevan?

Kun valheesi kääntyy 180 astetta ja sitten taas saman verran, olet kiertänyt totuuden ympäri ja palannut omille jäljillesi. Silloin et voi enää perua puheitasi, et pahoitella etkä pyytää anteeksi.

Sinä voit yrittää juosta valheesi kiinni, mutta se on jo seuraavassa mutkassa. Ja kun totuus joskus nousee esiin valheiden sumusta, sinulla ei ole mitään millä puolustaisit itseäsi tai kansalaisia, joita et ole puolustanut milloinkaan. Tarkoitan Suomen kansalaisia.

Kun sanotaan, että Venäjä käyttää energiaa aseena, se on paljon sanottu sen jälkeen, kun sinä, Sanna Marin, ensimmäisenä kuulutit, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.

Nyt ne ovat poikki, yli seitsemän vuosikymmentä punotut yhteiset köydet. Sinä olet onnistunut, ja saatan melkein kuulla tänne kohta tulevien amerikkalaisten aplodit.

Kun Suomi lähettää yhä uusia aselasteja Ukrainaan tappamaan venäläisiä mutta myös ukrainalaisia, sinulla on verta molemmissa käsissä.

Jos sanot, että et ole kuullut Ukrainan vuonna 2014 alkaneesta sisällissodasta ja sen uhreista, sinä valehtelet. Ja minä tiedän sinun valehtelevan.

***

Ministerit osaamistestiin, nyt!

Sanna Marin: Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen jämäkkä johtaminen ja siitä tehty video olivat alku hänen nousulleen. Minäkin ihastuin, ja kirjoitin myöhemmin, että poliittiselle taivaallemme on nousemassa uusi tähti.

Nyt näyttää, että tähti on sokaissut suuren osan kansasta. Marin ja Tuppurainen ilmeisesti töpeksivät Uniper-jutun osaamattomuuttaan. Muutenkin he ilmeiseti ovat virkamiehistön varassa – joka ei ehkä nyt ehtinyt ajoissa hätiin.

Kaiken kaikkiaan Suomen systeemin sairaus on osaamisen korvautuminen sopivuudella. Puolueet jahtaavat kannatusta, katse aina seuraavissa vaaleissa. Järjestelmä on laho ja korruptoitunut (en tarkoita rahaa).

Ylin vallan haltija on lain mukaan kansa, siis me, mutta tosiasiassa olemme pienen eliitin alamaisia. Pieni eliitti saa pelata nimillä ja nimityksillä kaikessa rauhassa neljä vuotta kerrallaan.

Vaalikausien aikana alamaisilla ei ole mitään keinoa vaikuttaa asioihin. Vai valitsimmeko me 3,5 vuotta sitten Natoon haluavan ja Venäjää vihaavan, kaikki siteet naapuriimme katkaisevan eduskunnan?

Lähtöruutuun: Olisi saatava aikaan laki, joka velvoittaa ministereiksi valittujen osaamisen tarkastamisen. Testi ei olisi vaikea. Asiantuntijoilta ei olisi takuulla kestänyt tuntia kauempaa havaita, ovatko Marin, Tuppurainen ja esimerkiksi Lintilä kelvollisia hallitsemaan maan asioita.

***

Kiitos ja ei kiitos

HS julkaisi tänään 6.9.22 riipaisevan ja hyvin tehdyn jutun Britannian "Älä maksa" -kampanjasta ja ihmisten kurjuudesta energialaskujen kurittaessa kansalaisia. Kaikin puolin hyvää journalismia. Ja ehkäpä sytykettä myös meihin suomalaisiin. Pitäisi panna hanttiin.
Toinen kiitos Ilta-Sanomille / Taloussanomille jutusta, jossa suomalaisten ahdinko ja suoranainen hätä nousee esille.

Onko Sanomien lehdissä pientä havahtumista todellisuuteen? Toivottavasti. Hätä alkaa lukea lakia, ja tämä on vasta alkua.

Iltalehden pohjanoteeraus on lavastettu juttu pääministerin ulkoilusta Seurasaressa. "Sattumalta" tavattu periskunta olikin oikein hyvä tuttu. Pienimuotoinen Sanna-gate on taas syntymässä.

Tämä menee nyt kiittelyksi. On melkeinpä kiitettävä myös Kauppalehteä. Sen pääkirjoitus kertoo sen, minkä valistuneet kansalaiset ovat tienneet jo jonkin aikaa: hallitus ajaa maan talouden kiville. Se jättää Kauppalehden mukaan "karmean perinnön".

Mutta sitten KL:n pääkirjoittaja kertoo, että "...Ensin talouteen iski koronakriisi. Sen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mikä on tyrehdyttänyt kaupankäynnin Venäjän kanssa, kiihdyttänyt inflaatiota ja aiheuttanut energiakriisin..."

Lehti ei muka tiedä, että kaupankäyntimme loppui kun me itse sen lopetimme. Tarkemmin ajatellen taidan perua tämän kiitoksen.

***

Millä oikeudella Suomi tuhotaan?

Presidentti, pääministeri, hallitus ja eduskunta ovat erittäin lyhyessä ajassa romuttaneet ulkopolitiikan, jonka suojassa kolme sukupolvea rakensi sodan riekaleiksi repimästä köyhästä maasta rikkaan ja hyvinvoivan.

Kenen antamilla valtuuksilla he tekivät tämän tuhotyön? Minä en ole antanut siihen lupaa enkä usko, että kukaan muukaan minun ikäpolvestani.

Minun ikäpolveni on Sanna Marinin ja hänen suuren ihailijalaumansa ylimielisyyden kohde. Olemme boomereita, vanhanaikaisia jääriä, jotka eivät ymmärrä ja mukaudu nuorempien ja parempien menoon.

Olemme sen sukupolven lapsia, joka koki sodat. Minun isäni oli sotilas. Puhuin hänen kanssaan sodasta yhden ainoan kerran. – Ihmiset pannaan tekemään kauheuksia, koska johtajien järki ei riitä rauhaan, hän sanoi.

Mikä oli Suomen hinta, joka maksettiin vuosina 1939 – 1945?

Talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa tapettiin yhteensä 91 000 suomalaista. Heitä sanottiin kaatuneiksi. Haavoittuneita, joka on sievistelevä sana eri tavoin vammautuneille ja rikotuille ihmisille, kertyi kaikkiaan 205 000.

Mahtuisiko tuo ihmismäärä stadionin rock-konserttiin käsiä heiluttelemaan? Ehkä, jos kuolleet pinottaisiin paaluiksi ja vammautuneet seisoisivat tiiviinä tokkana.

Kuitti Suomen vapaudesta ja hyvinvoinnista on hautausmailla ja arpina vielä elossa olevien veteraanien sieluissa.

Minä synnyin pari vuotta Lapin sodan päättymisen jälkeen. Muistikuvani alkavat Ivalosta ja Tornionjokivarresta, poltetuista ja uudelleen rakennettavista kylistä, keskeltä hiljaisten ihmisten arkielämää; heinäntekoa, potunnostoa, talojen pystyttämistä, uurastusta, uupumista.

Kuten useimmat boomerit olen tehnyt töitä puoli vuosisataa. Olen ollut ahkera ja pärjännyt. Olen nähnyt Suomen nousun, työtaistelut, sovinnot, kaupunkien kasvun ja maaseudun rajut muutokset. Näin ja koin Kekkosen valtakauden alusta loppuun ja tajusin noin 40-vuotiaana hänen elämäntyönsä valtavuuden – rauhan.

Ehdin nähdä ennen eläkeikääni pari lamaa, sitten Suomen kukoistuksen, elintason nousun yli äyräiden ja lopulta oireet henkisestä haurastumisesta; pienen eliitin ylimielen, uusrikkaiden korskeuden, politiikan rappion EU-oloissa ja sen, miten niin sanottu tavallinen kansa ja maaseutu työnnettiin hyvinvointiyhteiskunnan tanssiparketin laidoille.

Mutta vastoinkäymisistä, epäonnistumisista, vääristä ratkaisuista ja mokauksistamme huolimatta me rakensimme teille tämän uskomattoman hyvän kotimaan, meitä edeltänyt sukupolvi ja me boomerit.

Sitten alkoi tapahtua.

Ensin tulivat kummalliset ja heikot presidentit, sitten tuli Niinistö ja yhä oudommat pääministerit. Yksi asettui tikkatauluksi, toisen mielestä hänen keksintönsä olivat fantastisia, kolmas kehitti pesapallon pelinjohtajan viuhkasta ratkaisut valtakunnan ongelmiin.

Lopuksi tuli Sanna Marin, päättäväinen nuori nainen, josta kehittyi robotin lailla puhuva vihan ylipapitar.

Niinistö – Marin apulaisenaan – veti Suomen Nato-ehdokkaaksi monin konstein ja keinoin. Venäjästä tehtiin vihollinen; kaikki siteet katkaistiin; aseistettiin maa valmiiksi Naton astua sisään aseineen, tukikohtineen ja joukkoineen; peloteltiin kansalaiset ja sen tuloksen saatiin epämääräisillä gallupeilla täysi tuki ratkaisulle, jolla Suomesta tehdään sotaliiton itäraja.

Olen koko ikäni asunut turvallisessa maassa. Millä oikeudella Niinistö ja Marin ovat lakkauttaneet sen? Millä oikeudella he mitätöivät sukupolvien unelmat ja työn? Kuka antoi heille luvan käyttää Suomea kuin pelimerkkiä ideologisten harhojen toteuttamisessa?

Mitä Yhdysvallat on heille luvannut? Ihanko täyttä, tosin vapaaehtoista turvatakuuta, viidettä artiklaa? Paperia.

Sehän kuulostaa hyvältä. Vain yksi vihollinen, Venäjä, mutta kolmekymmentä hyvää ystävää. Niistä parhain tietysty USA, joka on auttanut monia muitakin maita. Kuten Afganistania, Irakia, Libyaa, Jugoslaviaa ja mitä näitä on.

Kuka on antanut Niinistölle ja Marinille oikeuden päättää koko kansan puolesta Suomen luovuttamiseta vieraan valtion ja sotaliiton käsiin? Ja missä on meidän suostumuksemme energian tuonnin katkaisulle, satojen tuhansien ellei miljoonien perheiden taloudelliselle ahdingolle sekä pelolle, että maa ajetaan sotaan?

***

Onkohan meitä huijattu?

Muistetaan, miten Niinistö useasti oli kansanäänestyksen kannalla Nato-jäsenyydestä. Sitten takki kääntyi, koska hänen mielestään mielipidekyselyt olivat osoittaneet, että tuki on selkeä.

Sekin muistetaan, miten media torjui äänestystä, koska sen mielestä Venäjä voisi vaikuttaa lopputulokseen.

Sain käsiini yksityisen kansalaisen viestin, jossa tilanteen epätodellinen ja outo luonne paljastuu. Kansalainen tunsi olonsa "epämukavaksi" kuullessaan, että kansanäänestys ohitettaisiin. Hän otti yhteyttä mielipidekyselyn tehneeseen Taloustutkimukseen. Mitä selvisi?

"Soitin Taloustutkimukselle ja kysyäkseni miten gallupit ovat tehty. Galluppeihin on vastannut noin 1300 Taloustutkimuksen vakiovastaajaksi ilmoittautunutta. He eivät saa korvausta vastaamisesta sinänsä, mutta osallistuvat vastaajien kesken arvottaviin palkintoihin. He kertoivat, että koska vastaajat edustavat heikosti Suomea kokonaisuutena, heidän täytyi painottaa vastauksia matemaattisilla menetelmillä huomattavasti. Udeltuani, että valvooko tätä matemaattista painottamista kukaan, he kertoivat, että periaatteessa Worldwide Independent Network of Market Research voisi valvoa heitä, mutta näin ei kuitenkaan ole. He myönsivät, että mikäli matemaattisessa painottamisessa olisi virhe, ei sitä kukaan saisi tietää sillä kukaan ei heidän toimintaansa valvo tai tarkasta.

He kertoivat, että voin saada kaiken raakamateriaalin käyttööni jos asiakas myöntää siihen luvan. Pitkien Ylen kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen Yle antoi minulle oikeudet tähän dataan ja sai valtakirjan, että tiedot saa luovuttaa minulle Ylen puolesta. Taloustutkimus kuitenkin vastasi, että he olivat 4kk aiemmin ilmaisseet itseään epäselkeästi ja asiakkailla on oikeus ainoastaan gallupin tuloksiin eikä raakadataan."

Sillä tavalla! Tämä ihailtavan aktiivinen kansalainen pitää edesvastuuttomana sitä, että kansanäänestys ohitetaan mielipidekyselyllä, "jonka todenmukaisuutta ja tarkkuutta ei valvota eikä edes voitaisi tarkistaa".

Kansalaisen mielestä tarkastaminen, valvonta ja avoimuus kuuluvat toimivaan demokratiaan. Olen samaa mieltä.

OLENNAISTA TUOSSA KYSELYSSÄ ON, ETTÄ SIIHEN ILMOITTAUDUTTIIN, JA VIELÄ PALKINNON TOIVOSSA!!! Siis ei mitään satunnaisotantaa. Ja raakamateriaali salattiin muilta kuin asiakkaalla.

***

Missä mennään, kuinka syvällä?

Niinistön puheet Venäjästä muistetaan ("...nyt ei ole (suhteiden / yhteyksien) rakentamisen aika...). Samoin Marinin: "Kaikki yhteydet Venäjään on katkaistava... Meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa sodan... helpotettava kansalaisten elämää, että jatkaisivat Ukrainan tukemista..". Ja ulkoaisiainvaliokunnan Halla-ahon: Iloitkaamme jokaisesta tapetusta venäläisestä.

Ministereistä yksi ja toinen on yhtynyt kuoroon. Vihreiden Ohisalo lisää löylyä. Hänen mielestään hintojen noususta ei pidä syytttää vihreää siirtymää, koska todellinen syy on "Putinin hyökkäyssota".

Uskovatko itse puheitaan? Jos uskovat, ovat mytomaanisia ihmisiä, joita ei pitäisi päästää mihinkään vastuunalaiseen tehtävään.

Kun sota päättyy, nämä henkilöt eivät voi olla Suomen johdossa, kun ruvetaan rakentamaan uusia suhteita. Mutta näyttää siltä, että heidän tavoitteensa ovatkin toiset, Venäjän poistaminen kartalta. Saa nähdä onnistuuko. Nykyhetken tilanne on Suomelle hirvittävä.

fb, valitut palat 2

Maanantai 29.8.2022 klo 22.34 - Mauno Saari

Se iso kuva? USA on vuosikymmeniä kertonut, että Venäjä on sen vihollinen. Se tukee ja pitkittää valtavilla asetoimituksilla Ukrainaa päämääränään "Venäjän heikentäminen". Niinistö & kumpp. on vienyt Suomen USA/Naton apulaiseksi tätä strategiaa toteuttamaan vaarantaen olemassaolomme.

Käsi ylös, jos uskot USA/Naton hyviin tarkoitusperiin – turvallisuuden lisäämiseen ja Naton jäsenmaiden suojaamiseen.

Olen sitä mieltä, että USA/Nato viis veisaa Ukrainan, Suomen tai minkään muun maan turvallisuudesta. Historia todistaa sen järeästi ja aukottomasti. USA:n pelastamien eli tuhoamien valtioiden lista on pitkä. Sen tappamia ihmisiä on miljoonia.

Yksikään suurvalta ei ole synnitön. Ne kaikki potevat samaa suuruustautia. Mutta Yhdysvallat on näistä pedoista pahin. Se selittää kaikki ryöstö- ja tapporetkensä kansallisella turvallisuudella, jota kukaan ei uhkaa, paitsi se itse.

***

Propagandaan on vastattava propagandan omin keinoin. On toistettava, toistettava ja toistettava perusasioita!

– Kuka aloittikaan aseellisen toiminnan v. 2014?

– Kiovan hallinto on tappanut tuhansia ja tuhansia omia kansalaisiaan 8 vuoden ajan Itä-Ukrainassa.

– Kiovan hallinto poisti kansalaisoikeudet itä-ukrainalaisilta. Venäjän kielen käyttö kiellettiin, koulutus lopetettiin, omankielinen media lopetettiin, eläkkeiden maksu katkaistiin jne..

– USA/CIA valmisteli ja antoi tuen "kansannousulle" eli vallankaappaukselle; Maidanin tapahtumat 2014.

– Odessassa natsijoukkiot tuhopolttivat ammattiyhdistysten rakennuksen ihmisineen, estivät näiden "torakoiden" pelastautumisyritykset.

– Suomi tukee Kiovan hallintoa, joka paraikaa pommittaa Euroopan suurinta ydinvoimalaa, harrastaa siis ydinterroria.

– Me suomalaiset maksamme erittäin kovan hinnan Venäjälle asetetuista pakotteista. Voi olla että sadat tuhannet perheet ajautuvat maksukyvyttömyyteen.

– Nato-jäsenyys on Suomelle olemassaoloa uhkaava kysymys. Jos se toteutuu, Venäjä toimii. Se ei kertakaikkiaan voi sallia tilannetta, jossa sille elintärkeät Pietari ja Kuolan niemimaa ovat Naton ohjusten ja jopa tykkien ulottuvilla.

– Suomen valtionjohto käytti Ukrainan sotaa verukkeena Nato-hakemukselle. Suomen turvallisuustilanne ei muuttunut Ukrainan vuoksi mitenkään muutoin kuin propagandassa.

– Olemme eläneet hyvässä sovussa Venäjän kanssa vuosikymmenet. Venäjä ei ole tänä rauhan aikana uhannut meitä millään tavalla. Nyt välit on tuhottu presidentin ja pääministerin johtamalla vihapuheella perusteellisesti.

Jatkakaa luetteloa, ja toistakaa, toistakaa, toistakaa! Sanoinko jo, toistakaa!

On järkyttävää, miten hyvin median ja poliittisen johtomme aivopesukone on toiminut. Nyt on menossa linkous täysin kierroksin.

On jaksettava esittää selkeitä ja tosia argumentteja nykymenoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Se on isänmaallista ja kansalaisvelvollisuus!

***

Yhtäkkiä Ukrainan sota menetti ykkösuutisen paikan. Katsoin lehtiä: HS, IS, Aamulehti, Turun Sanomat, Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen... Missä "Venäjän hyökkäys"? Sisäsivuilla, pienenä ja himmeänä.
Tämä on valtava sattuma, yhtä todennäköinen kuin jos saisi kaksi loton päävoittoa yhdellä rivillä.
Sattumia sattuu. Jos joku ajattelee, että Mediapoolilla on osuutta asiaan, hän saa niin ajatella. Tärkeää on miettiä, mihin tällä sattumalla tähdätään. (29.8.2022)

***

Minua ei vähääkään kiinnosta pääministerin ikä tai sukupuoli. Sanna marin on 36-vuotias, se on sopiva ikä. Hän on nainen, se on hyvä sukupuoli.
Minua kiinnostaa se, mitä hän on saanut aikaan. Tärkein aikaansaannos on negatiiviseksi hurmokseksi yltynyt presidentti Putinin henkilöitynyt venäjäviha.
On kauhistuttavaa, että monet järkevinä tunnetut ihmiset ovat niin tunnekuohun vallassa, etteivät alkeelliset ja itsestään selvätkään tosiasiat läpäise heidän torjuntaansa.
Mistä löytyy jarru tälle psykoosille, kun maan johtavat poliitikot vain yllyttävät tunnemyrskyä? Pelkään että ei mistään, paitsi sodasta.

***

Vähän vielä Paavo Haavikkoa ärsykkeeksi ajatuksille:

"Ajatellaan, että me rakastaisimme venäläisiä, Venäjää. Emme siis epäilisi ja vihaisi vaan rakastaisimme kuin isoa veljeä.

Mahdotonta, tällä politiikalla, tällä luonteella.

Jonain vuosituhantena se voi olla totta."

"Suomella on sotavaje. On puute sodassta. Takana oleva sota ei ole edessä. Eikä edessä oleva sota takana.
Niin kuin me kaipaisimme sotaa, taistelua. Todistaaksemme taas jotakin, jonkun hämärän ja muinaisen asian. Atavistisen tunteen.

Rauha on meille vieras, tuttu kyllä mutta tulokas. Me emme sitä osaa."

***

Sain sähköpostia. Sanottiin, etttä olen jälkiviisas ja myöhäisherännyt. Että olen ollut oikeistiolehtien päätoimittaja ja siis oikeistolainen.

No, kun Suomen Kuvalehti pelastettiin varmalta kuolemalta, se onnistui paljolti siksi, että tein siitä "vasemmistolaisen", eli vapaan ja läpihengittävän. Kun panin Arvo Salon kanteen, noin 400 vaasalaista everstinleskeä peruutti tilauksen. Mutta uusia tuli monin verroin. (Tämän olen kertonut ennenkin, sori toistosta.)

Jos ihmisen ajatukset eivät muutu 70 vuodessa, niitä ei ole ollutkaan. Mutta sodan kysymyksessä minun linjani on aina ollut yksi ja sama: sodan pelko.

Vuonna 1981 Otava julkaisi runokokoelmani "Olen yöllä kuunnellut". Siinä on tällaisia säkeitä:

"Meitä talutetaan kylmään veteen.
Meitä totutetaan sodan hengitykseen.
Syvyyteen ja rytmiin.

Pahinta siinä on ettei ole kuin sisäänhengitys.
Voi olla että enimmäkseen kaikki tapahtuu vaistonvaraisesti.
Mutta sattumien sattuminen ei paranna vaan pahentaa.
Se ei tarkoita etteikö tietty tärkeä osa informaatiota
ole hyvin tarkoituksellista ja hienoa.

Ovatko kertausharjoitukset Suomessa lisääntyneet tai
tehostuneet?
Joku sen tietää.

Luen Helsingin Sanomista taas jutun YYA-sopimuksen tulkinnoista.
Lehti onkin ahkeroinut sotajutuilla. Taitavilla rauhallisilla
tasapainoisilla. Luottamusta herättävillä.
Se sondeeraa aikaansa, hyvä lehti, tulevaisuutta.
Vapisuttaa...

...Yhdessä ainoassa lehdessä kaksi valtavaa juttua
sotaharjoituksista. Suomen ja muun maan.
Edellisenä iltana katsoin samaa aihetta televisiosta.
Suomen armeija jyllää.

Isottelemme rauhantahtoisella puolustusvalmiudella.
Kalisuttelemme rauhantahtoamme.
Minä kuuntelen kenraalin esitelmää armeijamme
suorituskyvystä.
Joka on "parempi kuin pessimistit uskovat".
Se on jo tosi hirveätä.
Se ylittää kaikkein kauheimmatkin painajaiset.

Armeijamme päätehtävä on kuulemma voittaa aikaa.
Kyllä yksi suomalainen kymmentä punaista minuuttia vastaa.
Ja voitettu aika käytetään valtakunnan hyväksi.
Paljonko aikaa valtakunta tarvitsee siinä tapauksessa?

Ja onko maailma todellakin tällainen.
Eikö minnekään muualle pääsee kuin loppuun?"
Näin kirjoitin 41 vuotta sitten. Näin kirjoittaisin nytkin.

FB-PÄITYSTEN VALITUT PALAT

Lauantai 27.8.2022 klo 15.39 - Mauno Saari

KYLLÄ NIINISTÖ MUISTETAAN 

Sauli Niinistö sanoi taannoin haastattelussa, ettei hän halua tulla muistetuksi oikein mistään. Turha toive. Niinistö tullaan historiassa muistamaan juonittelevana kettuna, joka peitteli jälkiään. 

Hän johti sitä TP+UTVA:n kokousta kesällä 2014, jossa päätettiin säntämaasopimuksen allekirjoittamisesta sotilasliitto Naton kanssa. Kokous ja siitä annettu tiedote ohjelmoitiin eduskunnan kesäloman ajaksi. Näin varmistettiin, ettei aiheesta synny keskustelua.  

Lisävamistuksena erittäin monimutkainen sopimus saatiin näkyville vain englanninkielisenä. Sen kääntäminen suomeksi kesti puoliseen vuotta. Silloin keskustelu oli jo käyty, eli käymättä, hyvät ja pahat housuissa.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja vannoi ja vakuutti keväällä 2014, että eduskunta tullaan pitämään isäntämaasopimuksen vaiheista täysin tietoisena. Hän puhui puuta heinää, ja oli paikalla, kun sopimus allekirjoitettiin seuraavana syksynä.

Kettu itse ei kynään tarttunut. Allekirjoittajaksi tuli puolustusvoimain silloinen komentaja Lindberg. Keskustelua sopimuksesta vaimennettiin systemaattisesti. Sehän on vain "yhteisymmärryspöytäkirja"! Se ei ole valtiosopimus! Sillä ei ole oikeastaan mitään käytännön merkitystä!

Ja tietysti kävi niin, ettei Suomen eduskunta saanut "merkityksetöntä" sopimusta käsiteltäväkseen.

Kysyin silloin monesti, miksi sopimus tehtiin, jos se on merkityksetön. Nyt tiedämme vastauksen. 

Niinistö sanoi julkisesti moneen kertaan, että Nato-jäsenyydestä on hyvä järjestää kansanäänestys, jolloin asia tulee "legitiimisesti" oikein hoidettua. Mitä tapahtui? 

Kun valtava mediakampanja jyysti kansan mieliin uhkakuvaa ihan kohta Suomeen hyökkäävästä Venäjästä, tehtiin vähän yli 1000 vastaajan nettikysely. Sen tulos oli yhtäkkiä Niinistön mielestä riittävän vakuuttava ja legitiimi. Eiköhän kansan mielipide ole tullut selväksi, hän tuumi.

Takki kääntyi, silkkivuori tuli näkyville ja naamio putosi. Samassa käänteessä Niinistö omilla puheillaan antoi vähintäänkin implisiittisesti siunauksen median kiihtyville vihakirjoituksille. Kun rakastettu johtaja ilmaisee kerta kerralta jyrkemmän venäjävastaisuutensa, se on kaikille lupa ja jopa kehotus yhtyä "yleiseen mielipiteeseen", vihaan.

Niinistö ei ole katsonut aiheelliseksi hillitä pääministeriä, joka vaati kaikkien siteiden katkaisemista Venäjään, eikä puolustusministeriä, joka pelokkaan oloisena rehvasteli Ukrainalle lähetetyillä "tappavilla" aseilla. Kuten aiemmin kirjoitin, pidän selvänä, että pää- ja puolustusministerin hyytävillä puheilla on Niinistön hyväksyntä tai jopa ohjeistus. Mutta ketun jälkiä ei näy missään.

Mihin johtaa lopulta Niinistön ovela linja, johon kuului esiintyminen Putinin keskustelukumppanina ja ikään kuin idän ja lännen yhteyshenkilönä? Ihanko aseellisen konfliktiin Venäjän kanssa sitten, kun Naton joukot ja tukikohdat ovat Suomessa toimintavalmiudessa?

Hän ei halua tulla muistetuksi mistään. Turha toive.

 

USA JA PAKOTTEET

USA käy Venäjän kanssa erittäin vilkasta kauppaa, kerrotaan uutisissa tänään. Samaan aikaan EU ja Suomi sen mukana ajautuu lamaan noudattamalla pakotteita, jotka se asetti miellyttääkseen USA:ta.  

On kaikkien tiedossa, että pakotteet eivät toimi halutulla tavalla vaan päinvastoin. "Putinin sotakassa" lihoo, meiltä katoavat tuhkatkin pesästä. Ja Suomen pääministeri hokee, että pakotteita on kiristettävä.

Olen koko aamun miettinyt, olenko hullu, kun minusta pääministeri on seonnut.

 

KAIKKONEN JA TAPPAVAT ASEET'

Olen monta päivää miettinyt puolustusministeri Kaikkosta. Siis puolustus...ministeriä. Joka sanoi Suomen lähettäneen Ukrainaan venäläisiä "tappavaa" aseistusta. Millä ja kenen valtuuksilla Kaikkonen puhuu niin kuin olisimme jo sodassa Venäjän kanssa? Sehän liippaa kyllä jo läheltä, kun taustalla soi pääministeri Marinin ääni, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.  

Onko ministeri Kaikkonen ajatellut, miten hänen puheensa kuullaan Kremlissä? Ai niin, mitä väliä sillä on! Ei niin mitään. Täältä nimittäin pesee! Hautaa rajalle, s-tana!

Miten Suomesta, rauhanrakentajasta, on tullut mielipuolinen sodan lietsoja? Milloin meiltä kansalaisilta on saatu valtuutus tappavien aseiden toimittamiseen? Missä vaaleissa sota Venäjää vastaan oli Keskustan teemana? 

Onko Kaikkonen varma, että sota Venäjää vastaan voitetaan? Ajatteleeko ministeri, että Sanna Marinin puhe Suomen voittamasta sodasta olikin ennustus eikä puhdasta tyhmyyttä ja tietämättömyyttä?  

Me näemme vielä kuinka tuhkaa ripotellaan. Toivottavasti ei koko Suomen vaan ainoastaan verihurmokseen vaipuneiden ministerien päälle.

Paavo Haavikko kirjoitti kuin profetoiden vuonna 2006 (Ei. Siis kyllä): 

"Ikään kuin me emme voisi olla rauhassa ilman sotaa tai edes sen uhkaa. Veri on meillä veressä. Vain uhkan alla olemme turvassa, kuin pommisuojassa.

Heikko itsetunto, huono käsitys itsestä, salassa. Hyvä näytelmä, huonot vuorosanat. Häilyvä mieli, pieni kansa, jota hiljaisuus pelottaa.  

Vapinan ääni kuuluu hiljaisuudessa, aseiden kalina peittää sen, ja heti tuntuu paremmalta..."

"...Liittosuhde ei vie vain kaikkea vaan enemmän, nimittäin tajun. On jo vienyt, viemässä. Miten pitkään tämä kansallinen kooma on jatkunut...?" 

LISÄYS: Minusta on itsestään selvää, ettei Kaikkonen eikä myöskään Marin ole puhunut ilman presidentin suostumusta, ellei peräti ohjausta. Niinistö olisi voinut estää tai jälkikäteen kritisoida tätä vihapuhetta, mutta hän oikeastaan jo tuki sitä omassa puheessaan suurlähettiläille. Jos vastaavaa olisi tapahtunut Paasikiven tai Kekkosen ollessa presidentti, ministerit eivät olisi ehtineet edes aivastaa luikkiessaan pois työpaikoiltaan, pysyvästi.

LISÄYS 2: Pelottava ajatus on, että Niinistö on saanut Bidenilta ohjeet ja tehnyt diilin: 1) Suomi liittyy Natoon, 2) USA aseistaa Ukrainaa ja vahvistaa Natoa niin järeästi, että Ukraina "voittaa" tämän proxysodan – ja Venäjä "heikkenee", kuten jenkit ovat suunnitelleet. Jos näin on, Kaikkosen, Marinin ja Niinistön puheet ovat johdonmukaisia ja Suomi valmistautumassa konfliktiin Venäjän kanssa. Siinä tapauksessa olemme ohjusten maalialue. Se on Suomen loppu, mutta ei Venäjän, sillä kyseessä on se sama virhe, jonka Napoleon ja Hitler jo tekivät.

  

"MINÄ OLEN IHMINEN!

"Minä olen ihminen", lausui Sanna Marin. Se oli sen puheen ainoa pointti. 

"Otan opikseni", hän sanoi tarkoittaen aivan ilmeisesti, että tästä eteenpäin hänen bileissään ei videoida eikä valokuvata, ja että hän ehkä valikoi tarkemmin jalon ystäväpiirinsä jäsenet.

Sanna Marin vakuutti suorittaneensa aina kaikki työtehtävänsä. Niin hän aikoo tehdä myös vastaisuudessa, valitettavasti. Jo tähän mennessä pääministerin tunnollisuus on nimittäin tullut suomalaisille todella kalliiksi, ja ensi talvena se tulee myös kylmäksi.

Kuinka monta sanaa pääministeri uhrasi myötätunnolle itseään kohtaan, kuinka monta Ukrainalle ja kuinka monta omille kansalaisilleen, joista sadat tuhannet pelkäävät nyt syystä lähitulevaisuutta? 

Minulle on samantekevää, miten Sanna Marin törttöilee vapaa-aikanaan kunhan hän muistaisi töihin tullessaan, että on Suomen eikä Ukrainan pääministeri.

Ja vielä: – Marinin venäjäviha on sitä luokkaa, että hän tarvitsisi kipeästi terapiaa ja sairauslomaa. 

P.S. Korjaan: – Minulle EI ole samantekevää pääministerin törttöily. Suomen pääministerin on oltava sivistynyt ihminen, jonka käytöstä ei tarvitse hävetä.

 

KYNÄ EI SAA VÄRÄHTÄÄ 

Haen lohtua runoista. Käsiin osui äsken Matti Klingen teos "Kynän levottomuus". Sitaatti: 

"En kuitenkaan tohdi neuvoa, vaikka minulla

olisikin ehdotus. Oikein hyväkin:

Yankee go home!" 

Suoraan kirjoitettu Suomen yksimiehiseltä älymystöltä.

Ajattelen kirjoittamista, elämäni mittaista projektia. Miksi kirjoittaa mitään, kun millään kirjoittamallani ei ole mitään merkitystä? Kysymys ei sisällä haavia eikä itsesääliä. Kunhan vain totean selvän asian. 

Mutta kuitenkin. Miksi mieli ei taivu? Voisihan sittä kirjoitella mukavia juttuja, antaa mennä myötälaineeseen. Muistan edesmenneen rakkaan ystäväni lauseen hatarasti. On tarkistettava. Löydän sen ihme kyllä.  

"Ja silti ei pelko, ei raha, eivät vallanpitäjien toiveet ja kuvitelmat saa saada kynääsi värähtämään." (Paavo Haavikko: Pimeys) 

Tuota komeammin ja syvemmin ei voi ohjeistaa valtarakenteiden ulkopuolella elävää kirjoittajaa. Jotenkin lohdullista.

HÄTÄTILAHALLITUKSEN AIKA 

Suomi on ajettu kohti sotien jälkeisen historiansa pahinta kriisiä. Hallitus vaikuttaa poissaolevalta. Mikä on se mokauksen suuruus että se ymmärtäisi erottaa itsensä? Puoli miljoonaa konkurssiperhettä? 30 - 60 miljardia tuuleen viskattua euroa?

Aina joskus on pohdittu "viisasten kerhoa" johtamaan maata. Olisiko kohta parhaista asiantuntijoista kootun hätätilahallituksen aika?

Ei tästä nykymenolla tule kuin tuho.

                                           ***

Pätemättömyyden tauti leviää maassa. Yle-päätoimittaja sallii Fortumin pomon valehdella meille suut ja silmät täyteen ilman minkäänlaista kritiikkiä tai kommenttia. Häikäisevän sokeaa journalismia. 

                                           ***

Kun saksalaiset naiset vaativat rinnat paljaina kaasua, ollaan jo aika pitkällä.

                                           ***

Miksi emme matki USA:ta ja pura kaikki ne pakotteet, jotka ovat meille vahingoksi? 

                                           ***

Viha olisi saatava talttumaan. Ei tästä tällä menolla seuraa kuin sekasorto, paniikki ja takinkääntäjien selittelysyksy. Ehkä jossain juuri nyt valmistellaan puhetta tai haastattelua. Odotan, että Maan Isä ryhtyy hoitamaan virkaansa.

                                           ***

Nyt kun pääministeri on taas töissä, hänen tulisi kertoa, miten Venäjälle asetetuista pakotteista johtuva sähkökatastrofi vältetään. Tämä ja muut uhkaavat talousasiat ovat jääneet bilekohinan varjoon.

Jos olen ymmärtänyt oikein, Venäjä lopetti sähkön myynnin, koska EU/Suomi ei suostu maksamaan ruplissa. Jos tämä tai mikä tahansa muu "maksuvaikeus" on syy siihen, että ensi talvena sadat tuhannet kotitaloudet ovat konkurssissa, pää on tullut vetävän käteen. 

Jos hallitus aikoo "ratkaista" ongelman asuntotukien tai muun sosiaalisen systeemin kautta, vajoamme suohon kaulaa myöten. Miljoonat suomalaiset täyttelemässä anomuslomakkeita, jonottamassa tukea? 

Ainoa oikea ratkaisu on Canossanmatka naapuriin, maksusolmun aukaiseminen täysin riippumatta siitä, mitä Brysselin idiootit sanovat.

Lisäys: Juuri tulleen tiedon mukaan sähkön hintakriisi on ohi. Valtion ratkaisu on isänmaallisuus. Meitä kehotetaan "lukemaan kotona kirjaa vaikka fikkarin valossa".

Ensi talvena meillä on siis iloa ja hauskaa. Vain valo puuttuu. Tekisi mieli kirota. Hillitsen itseni ja nauran, kuollakseni.

 

 

 

 

 

MUTTA MISSÄ ON MAAN ISÄ?

Lauantai 9.4.2022 klo 15.11 - Mauno Saari

Jos tai kun Suomi liittyy Natoon, kansa lohkaistaan kahtia, voittajiin ja häviäjiin. Jako on jyrkkä eikä jää seurauksitta, sillä niin kovia ovat olleet poliitikkojen vihapuheet Venäjää kohtaan. 

Sosiaalinen media on muuttunut epäsosiaaliseksi mediaksi, tai raivomediaksi. Se tässä ajassa on kirottua. Internet tekee tuhoaan avaamalla ovet ja ikkunat kaikkein alhaisimmillekin purkauksille.

Avoin viha, toisin ajattelevien halvekssunta ja voittajien ylimieli on repinyt rikki sen yhtenäisyyden, jota presidentti ja puoluejohtajat yhteislausunnossaan kuuluttivat. Ehkä tuon löysän ja kummallisen lausuman tekijät olivat jo aavistelleet, mihin kaameuteen olemme ajautumassa. Minusta tuntuu, että heidän kokouksessaan Nato-päätös oli jo hyvin tiedossa. 

Minun ja monen muun on somen keskusteluissa käsketty vaihtaa lääkitystä ja muuttaa Venäjälle. On nimitelty putinistiksi, trolliksi, Putinin perseennuolijaksi, uhattu tulla kotiini kaveriporukan kanssa "kahville", ja surtu sitä, että Tammisaaren keskitysleiri suljettiin liian aikaisin. 

Mihin rikoksiin olen syypää ansaitakseni sen saman, mihin yli 3000 Tammisaaren leirissä nälkään, tauteihin ja epäinhimilliseen kohteluun alistetut vangit kuolivat? Olen ollut eri mieltä kuin Naton kannattajat. Siksi olen saanut kuolemantuomion somen "keskustelijoilta".

 

Kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vaati, että Venäjä on tuhottava sotilaallisesti, olin varma, että ainakin presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Sanna Marin ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanen puuttuvat asiaan. Ei ole kuulunut mitään, ei edes lievää paheksuntaa.

Vihan pilvi on päällämme, eikä pienin syy ole ns. valtamediassa, jonka keskusjohdettu Nato-journalismi on laajuudessaan ja äärimmäisissä sananvalinnoissaan ennen näkemätöntä. Kyse ei ole uutisoinnista vaan kampanjasta. '

En olisi uskonut näkeväni HS:n pääkirjoitusta, jossa toivottiin Venäjän luisuvan kuiluun. Enkä sitä että arvovaltaiseksi ja vastuulliseksi tiedonvälittäjäksi itseään väittävän lehden jutut Ukrainan sodasta ovat täysin yksipuolisia. Niissä Ukraina "kertoo", Venäjä "väittää" tai "kiistää". 

Joidenkin toimittajien mielipiteet viittaavat siihen, että vallalla on tunnekuohu ja aivan todellinen ylpeys tästä "journalismista". Kuluu vuosia, ehkäpä vuosikymmeniä, ennen kuin HS, IS, IL ja muut Mediapoolin piiriin kuuluvat lehdet voivat saavuttaa maineen luotettavina julkaisuina meidän häviäjien joukossa, tv-kanavista puhumattakaan. Ehkä ne eivät edes pyri siihen. Yksiääninen yhden totuuden maa on niille kenties mukava ympäristö.

"Sananvapauden ja vapaan lehdistön maa". Totisesti. Maa, jonka uutiskanavat toitottavat linjakkaasti yhtä totuutta. Maa, jossa ei ole puoluelehdistöä kuin miksoskooppiseksi näytteeksi. Maa, jossa vallitsee suurten kustannustalojen ikioma sananvapaus, vapaus estää muiden kuin niille mieleisten käsitysten julkaiseminen. 

Todellisuuteen kuuluu se, että lehdissä nähdään silloin tällöin joku linjasta poikkeava kirjoitus, useimmiten lukijoilta-palstalla. Tällä näyteikkunalla ("window dressing") voidaan ikään kuin todistaa, että sananvapautta ja monimielisyyttä kunnioitetaan. 

 

Presidentin, Maan Isän, vastuulla olisi ollut rehellisyys ja avoimuus suurissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Sauli Niinistön pitkä linja on kyllä nähtävissä, mutta se havaitseminen ei ole menneinä vuosina ollut laisinkaan helppoa, ei niin vaivatonta kuin nyt. 

Miksi hän ei avannut kaikelle kansalle kysymystä Nato-yhteistyöstä jo varhain? MIksi hän ei kertonut isäntämaasopimuksesta kansantajuisesti ja selkeästi ennen kuin hän yhdessä keskeisten ministerien kanssa päätti sen allekirjoittamisesta? Ja miksi sopimus salakuljetettiin eduskunnan ohitse? 

Missä olivat Maan Isän ajatukset, kun hänen olisi luullut miettivän perusteellisesti kansan yhtenäisyyttä, hysterian ja pelkojen torjumista ja auttavan meitä kaikkia ymmärtämään eri vaihtoehtojen edut ja uhat? Tuo yhteislausuma puoluejohtajien kanssa kertoi avuttomuudesta ja keinottomuudesta, kansalaisten jättämisestä isättömiksi. 

Niinpä me häviäjät olemme nyt orpouden tunteen vallassa. (Orpouden voi minun kohdallani kirjoittaa myös isolla alkukirjaimella.)

Keitä voittajat sitten ovat? Aivan varmasti kokoomuksen kannattajat kuuluvatnäihin onnellisiin joukkoon melko yhtenäisesti. Kaiken kaikkiaan voittajat ovat ainakin omasta mielestään Suomen eliittiä, parempia ja oikeassa olevia kansalaisia. Se näkyy somessa. Me muut olemme heidän mielestään väärässä, vähemmällä ymmärryksellä varustettuja ellemme peräti vajakkeja.

Kun aitoa keskustelua ei ole, kun eräät sitä herättämään yrittäneet poliitikot on survottu syrjään, edessämme on mielenkiintoinen näky, joka muistuttaa hiukan sisällissodan jälkeisistä vuosia. Silloin vääriä mielipiteitä ei sallittu, työväenlehtiä lakkautettiin, toisin ajattelevia vainottiin. 

Nyt henkiset kyyditykset ovat meneillään. Toivon ja jopa uskon, että fyysisiltä vältytään. Jako eliittiin ja alamaisiin on kuitenkin alkanut. Se pitäisi estää. Mutta missä on Maan Isä?

 

Minun elinaikanani Suomella on ollut kaksi loistavaa presidenttiä, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto. Heistä Koivisto inhosi syvästi Natoa ja sotilasliiton valheellista ja tehokasta propagandaa, jonka hän näki Naton pommittaessa Jugoslaviaa pirstaleiksi. 

Palautan mieliin, mitä Kekkonen ajatteli liittoutumisesta ja Suomen turvllisuudesta: 

"Valtiollisen työskentelyni paras osa kristallisoituu Suomen puolueettomuuspolitiikan toteuttamiseen – – siihen sisältyy elämäntyöni. Tämän politiikan säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi työskentelen viimeiseen hengenvetooni saakka." (Radio- ja tv-puhe 5.11.1961)

"Ulkopoliittinen asemamme näyttää tällä hetkellä olevan sellainen, että mikään ei voi vahingoittaa meitä enemmän kuin me itse. Ulkopolitiikkamme menestyminen edellyttää kansalaisten taholta ei vain yksimielisyyttä, vaan myös kunkin kohdalla arvostelukykyistä valppautta ja tarvittaessa pidättyvyyttä. On syytä erityisesti muistaa, että ulkopolitiikassa väärät sanat ovat samalla myös vahingollisia tekoja, useammin kuin monella muulla elämänalalla." (Virkaanastujaispuhe v. 1962)

 

Urho Kekkosen elämäntyö on nyt mitätöity, ja onhan hänen viimeisestä hengenvedostaan jo aikaa. Vuoden 1962 puheen sanoma on ajankohtainen. Sen sanoja koskeva virke kohdistui vastustajien vaalitaistelussa käyttämiin puheenvuoroihin ja erityisesti UKK:n havaitsemiin "neulanpistoihin" sanomalehdissä. Nyt ei voi puhua neulanpistoista, kielenkäyttö Venäjän arvostelussa on jyrkentynyt äärimmilleen. Juuri siksi Kekkosen ajatus sanojen vahingollisuudesta olisi hyvä tulla myös nykyisen presidentin suusta. Sitä emme taida kuulla.

Kun jokaiseen Ukrainan sotaa koskevaan kirjoitukseen on sisällyttävä liturginen osuus, liitän sen tähänkin: – Vastustan kaikkia sotia, myös tämän hetken sotaa Ukrainassa. Syylliset sotarikoksiin etsittäköön puolueettomien tutkimusten avulla, vaikka epäilen, ettei puolueettomuus ole nykyisessä ilmapiirissä mahdollista.  

Sodan alkusyystä tulisi keskustella. Syy ei löydy tämän vuoden tapahtumista, koska sotaa on kestänyt kahdeksan vuotta. Vasta, kun nähdään silloin alkaneen sodan juuret, voi todellinen puhe ja vaikkapa väittely käynnistyä.

 

Hullut sodan sumussa

Tiistai 5.4.2022 klo 18.36 - Mauno Saari

Sodan sumussa on vaikea nähdä eteenpäin. Jotain kuitenkin häämöttää: Nato-Suomen ääriviivat ovat silmissä kuin eideettinen kuva. 

Kun Nato tulee Suomeen, isäntä astuu taloon täysin valtuuksin. Oikeastaan ei voi puhua Natosta vaan USA-Natosta, sillä Yhdysvallat on sotilasliiton ruorissa, ja lisäksi Suomella on USA:n kanssa kahdenkeskeisiä sopimuksia ja järjestelyjä. Osan niistä tiedämme, suurin osa on kätkössä julkisuudelta. 

Helsingin Sanomat julisti pääkirjoituksessaan 5.4.2022 mahtipontisesti, että  Venäjä on lyötävä polvilleen. Samaa julistivat aikoinaan Napoleon ja Hitler. He eivät ymmärtäneet Venäjänmaan suuruutta ja laajuutta eivätkä venäläistä sielua.  

Tuntuu siltä, että Sauli Niinistön pitkä linja on tulossa päätepisteeseen. Hän on ikään kuin kainostellut kertoa kantaansa Nato-jäsenyyteen. Jo isäntämaasopimuksen olisi kuitenkin luullut herättäneen kaiken kansan havaitsemaan, mihin maan isä meitä ajelee. 

Kun lopullinen "keskustelu" Nato-jäsenyydestä vihdoin alkoi, mediassa ja koko yhteiskunnassa kuului vain yksi ääni, Nato-kuoron hymni. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti sen suoraksi huudoksi. Sanomalehdet ja tv:n uutiset alkoivat toistaa iskulauseita, joiden jyrkkyys veti vertoja 1920- ja 1930-lukujen Vihan veljien provosoiville sanonnoille. 

Aito viha Venäjää kohtaan purkautui ja sai mukaansa nekin, joiden uskallus ei aikaisemmin ollut riittänyt avoimeen ja mitä karkeimpaan solvailuun. 

Merkitsevää on, että HS:n pääkirjoitus kiteytti vain hieman kärjistettynä Suomen valtionjohdon mielipiteen. Tasavallan presidentti, lakimies Sauli Niinistö on julistanut tuomion naapurimaalle tutkimuksia tai kansainvälisen oikeuden tuomiota odottamatta. 

Pääministeri Sanna Marin on koventanut puheitaan Venäjästä niin rajuiksi, että hänen puheittensa kirjoittajan sanakirjasta alkavat adjektiivit ja imperatiiviset verbit loppua. Pääministeri ei kuitenkaan kerro omaa kantaansa sotilasliiton jäsenyyteen. Tällä hienolla tavalla hän ikään kuin antaa muille vapauden päättä ihan itse!

Ulkoministeri Pekka Haaviston julkiset lausumat ovat kauempana diplomatiasta kuin yö on päivästä.

Onko viisasta, järkevää tai vastuullista, että johtavat poliitikot käyttäytyvät näin – melkein kuin somen hulluimmat rienaajat?

Sitoudumme USA:n asevoimien etäpäätteenä ja teräsnyrkkinä toimivaan sotilasliittoon (tietääkseni) 20 vuodeksi. Kirjoitetaanko kahden vuosikymmenen kokemusten jälkeen Suomen johtajista sankareina vai maanpettureina, itsenäisen Suomen hävittäjinä? 

 

Selvää on, että Natoon mennään tuli hännän alla, ennen kuin Ukrainan sota loppuu ja kansa ehkä rauhoittuu. Hatarien mielipidekyselyiden tulokset näyttävät rittävän. Kansanedustajat on pehmitetty valtavalla kampanjalla. Kansanäänestystä ei tarvita eikä uusia gallupeja julkaista. Päätös on tehty, vain näytelmän loppukohtaus, eduskunnan äänestys, puuttuu.

Sitten kun Suomi on USA-Naton jäsen, meidän ikiaikaisesta naapuristamme tulee vihollinen. Sen vuoksi tullaan pitämään välttämättömänä, että maassa on "riittävän sotilaallinen infrastruktuuri"; joukkoja, aseita, ohjuksia, pysyviä tai vähemmän pysyviä Nato-USA:n tukikohtia. 

Saatamme saada konnuillemme myös ydinaseita, sillä ainakaan Suomen ja Naton välisessä isäntämaasopimuksessa niitä ei rajattu pois, kuten Ruotsi teki.

Nato-USA-Suomella on vihollisrajaa hieman yli 1300 kilometriä. Sotaharjoituksia tuon rajan pinnassa tihennetään. Niistä tulee arkipäivää. Jännite kasvaa, Venäjän on pakko kääntää ohjustensa suuntaa ja vahvistaa sotavoimiaan luoteisrajallaan.

Yhteydet Suomen ja Venäjän välillä kutistuvat olemattomiin. Niitä on katkonut EU pakotteillaan, mutta myös Suomi omilla päätöksillään. Ulkoministerin mukaan pakotteiden porsaanreikiä on tilkitty. Totta! Venäläiset kissat eivät saa osallistua näyttelyihin. Myös venäläisen puun esittely alan aktiossa on estetty. Ja Suomen puuntuonti Venäjältä loppuu, tietysti.

Tsunamin lailla vastustamattomasti etenevä Venäjäviha vie meitä unenomaiseen epätodellisuuden tilaan. Eihän tämä ole mahdollista? Onko kaikki valhetta? Ovatko maailmaa johtavat poliitikot mielisairaita? Eikö kukaan tajua tuhon lähestyvän? 

 

Pakotteiden ja vastapakotteiden lopputuloksena on ehkä Venäjän taipuminen puolittaiseen polviasentoon. Epäilen tätä, mutta aivan varmoja ollaan kaikkialla jo siitä, että läntiset taloudet putoavat taantumaan Saksa, paha kyllä, ensimmäisten joukossa.

Suomea talous ei tunnu huolettavan. Ministeri myöntää, että niukkuutta tulee, mutta kehottaa kestämään yhteisen hyvän vuoksi. Pääministeri toteaa, että "hinta on maksettava". EU:n joku leidi käyttää samoja sanoja, Hinta on maksettava "demokratiasta ja vapaudesta". 

Yhdysvaltain presidentti tuntuu olevan samaa mieltä, mutta vähän tarkemmin. Euroopan pitää maksaa hinta Ukrainasta. USA istuu kriisin roviolla Euroopan housuilla. 

Läntisen maailman pämäärä on Venäjän täydellinen eristäminen – lännestä. Aina vain jyrkempine pakotteineen, diplomaattien karkotuksineen ja asevarustelun kiihdytyksineen tuo vaikuttaa valmistautumiselta suureen yhteenottoon. Kun Suomi on Naton jäsen, se osallistuu mahdolliseen maailmansotaan lännen puolella, taistelukenttänä.

Euroopassa on nyt 100 000 Yhdysvaltain sotilasta, Natolla 60 000 – Nato-maiden omien armeijoiden lisänä.

En pääse pakoon ajatusta, että länsi on valmistellut viimeistä taistelua jo kauan ja on nyt saavuttamassa tavoitteensa. Ja että maailma on tullut hulluksi.

Pitäisikö lähteä täältä, siis Suomesta? Minne? 

 

 

Mitä tapahtui Sanna Marinille?

Sunnuntai 27.3.2022 klo 16.15 - Mauno Saari

Pari vuotta sitten kirjoitin, että jos pääministeri Sanna Marin voittaa taistelun koronavirusta vastaan, hänestä tulee suomen politiikan taivaan kirkas tähti.

Aluksi näytti, että juuri niin tapahtuu. Tampereen kaupunginvaltuuston istunnon jämäkkä johtaminen oli nostanut Sanna Marinin yleisen ihailun kohteeksi, ja alkumetrit valtioneuvoston johdossa todistivat, että nyt meillä on pääministeri, joka panee töpinäksi, saa aikaan ja on lisäksi edustava kaunotar.

Sanna Marin nousi hetkessä myös kansainväliseksi tähdeksi. Muotilehti Vogue nosti hänet kansijutuksi. "Tapaa Sanna Marin, maailman nuorin pääministeri..." Jutussa Marin puhuu iästään, seksismistä, naiseudesta, taustastaan ja myös huijarisyndroomasta: itsensä vähättelystä, joka oli koetellut häntäkin, mutta on nyt kerta kaikkiaan ohi. 

Iltapäivälehden uutinen: Marinista oli tullut Instagramissa suositumpi kuin herttuatar Meghan... Pääministerin avustaja kertoo kansainvälisten haastattelupyyntöjen ruuhkasta. Kaikkiin ei ehditä vastaamaan. Moniin kyllä vastataan.

Hunajaa valui valtoimenaan suomalaisille, jotka ovat aina olleet sairaan kiinnostuneita ulkomaisesta huomiosta. Nuori, kaunis, sanavalmis ja pätevä nainen johtaa maatamme ja vie meidät sankarillisesti ulos pandemian kurimuksesta!

Jos tuolloin olisi toteutettu gallup suosituimmasta suomalaisesta, Sanna Marin olisi epäilemättä kruunattu voittajaksi. Hän oli lottovoitto itsetunnon puutteesta kärsivälle kansalle ja myös puolueelleen. Sdp:n alhaalla madellut suosio nousi kohisten. 

Voguen kuvissa pääministeri oli pukeutunut kotikaupungissaan Tampereella toimivan Uhanan muotiasuun. Haastattelussa hän kertoi suosivansa eettisesti valmistettuja suomalaisia vaatteita, joita Uhanan lisäksi valmistavat Marimekko, Papu ja Nouki.

Sanna Marinin pukeutuminen hioutui. Mustaa, avokaulaista, piukan vartalonmyötäistä, seksikästä päällä julkisissa tilaisuuksissa, myös valtioneuvoston korona-infoissa. 

Maine kasvoi entisestään, kun pääministerimme vilahteli Eu-kokouksissa, kätteli Euroopan huippupoliitikkoja, antoi napakoita lausuntoja siitä, tästä ja vähän tuostakin ja piti kasassa eripuriin ajautunutta hallitusta.

                                                         *** 

Sitten alkoi tapahtua. Pääministeriä ei tavoitettu, kun hänelle piti kertoa koronarajoituksista. Virkapuhelin oli jäänyt Marinin lähdettyä "bilettämään" (ip-lehtien ilmaisu) ystäviensä kanssa. Kesärannan iloiset juhlat nousivat myös otsikoihin, samoin pääministerin ilmaiset aamiaiset.

Nämä pienet jutut selitettiin pois. Hän oli kyllä tavoitettavissa toisen puheliemensa kautta, ja hän maksaisi itse aamiaiset. Oikeuskansleri totesi Marinista tehdyt kantelut aiheettomiksi. Kaikki hyvin, paitsi että näiden tapahtumien saama kielteinen julkisuus oli oire, jota Sanna Marin ei ilmeisesti ottanut vakavasti. 

Alkoi Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Vasemmistodemarina pidetty pääministeri paljastui monien mielestä nopeasti oikeistohaukaksi.

Median ainutlaatuinen Natovyörytys käytti sotaa hyväksi kiihdyttämällä venäjävastaisen propagandansa äärimmilleen. Kirjoitettiin Putinin mielenvikaisuudesta, diktaattorin hulluudesta, jopa Venäjän presidentin tappamisesta. "Analysoitiin" Venäjän Suomeen kohdistuvaa uhakaa, kerrottiin että hyökkäys on mahdollinen kunhan Venäjä ensin pääsisi irti Ukrainasta ja ehtisi varustautua uutta sotilasoperaatiota varten. 

Päivästä päivään jatkunut uhkakuvien maalailu tuotti tulosta. Tiheissä nettikyselyissä yhä suurempi osa suomalaisista kääntyi Nato-jäsenyyden kannalle. Asekauppa kukoisti, koska turvattomuuden tunne kasvoi. Isäpapat ostelivat haulikoita ryssän tulon varalle. 

Ukrainan värit täyttivät eduskunnan. Kaikki puolueeseen katsomatta kertoivat tukevansa ukrainalaisia heidän taistelussaan maahan tunkeutujaa vastaan. Kukapa olisi voinut olla eri mieltä, kun menossa oli uusi Talvisota ja kun media näytti lähikuvia ruumiista, itkevistä lapsista ja taloraunioista? 

Presidentti Sauli Niinistö soitteli puhelimella sinne tänne, sukkuloi vaihtamassa tietoja ja mielipiteitä eri maissa ja matkusti lopulta myös Washingtoniin Joe Bidenin vieraaksi, keskustelemaan turvallisuudesta.

Vasemmistodemari Sanna Marin aktivoitui ulkopolitiikassa. Hän antoi toinen toistaan jyrkempiä lausuntoja. Venäjään kohdistettuja pakotteita on kiristettävä... On kiristettävä pakotteita entisestään... On tukittava pakotteiden porsaanreiät... Tuomittava jyrkästi Venäjän hyökkäys...

Yhtäkkiä demareiden taholta sanottiin, ettei Sanna Marinin ohi pääse oikealta. Jopa kokoomus Orpoineen on hänen vasemmalla puolellaan.                                                       

                                                       ***

Mitä oli tapahtunut? Koronan torjuminen oli unohdettu ikään kuin pandemia olisi ohi eikä suinkaan kiihtymässä kuten se todellisuudessa oli ja on. Pääministeri jakelee toinen toistaan jyrkempiä ulkopoliittisia lausuntojaan. Kameroiden edessä ei enää ole hymyilevä muotinukke vaan robottimainen poliitikko. 

On kysytty, ja minäkin kysyn, onko muutoksen syynä itsensä vähättelyyn johtavan "huijarisyndrooman" kääntyminen narsistiseksi sokeudeksi? Onko suosio noussut päähän?  

Joskus pandemian alkuvaiheessa tehtiin gallup Suomen seuraavasta presidentistä. Sanna Marin sijouttui siinä (muistaakseni) kakkoseksi heti Olli Rehnin jälkeen. Spekuloitiin sillä, tähtääkö Marin Maan äidiksi jo heti seuraavissa vaaleissa vai vasta sitä seuraavissa.

Onko pääministerin sisälle asettunut tämä tavoite? Senkö vuoksi ulkopoliittiset linjaukset ovat nousseet esiin? Kuinka läheisesti nuo lausunnot on koordinoitu Sauli Niinistön kanssa, presidentin, jonka haastattelu Ylen Ykkösaamussa 26.3.2022 ei jättänyt ainakaan minua epätietoisuuteen hänen Nato-kannastaan? 

Olen ihaillut Sanna Marinia. Nyt ihailu on muuttunut ihmettelyksi ja kysymyksiksi. Onko pääministeri tehtäviensä tasolla? Miksi tuntuu siltä, että hänellä on hyvin ohut kontakti historiaan, vähäiset tiedot, kevyet eväät taivaltaa menneisyyden tapahtumiin, päätöksiin – niiden syihin ja seurauksiin ja sieltä nykyhetkeen? 

Onko pääministeri johdateltavissa, kaitsettavissa oikeaoppiseksi? Onko hän liekanarussa, ja jos on, kuka pitelee narun toista päätä?

                                                    ***                                                               

Median diktatorisella johdolla kaikki toitottavat Ukrainan sodan alkaneen vähän yli kuukaisi sitten. Muistista on pyyhitty kahdeksan vuotta, jona aikana on tapettu 13 000 – 15 000 ihmistä Itä-Ukrainassa. 

Venäjä on puhunut Donbassin kanssanmurhasta. En tiedä, mikä ruumismäärä riittää kanssanmurha-määritteen käyttämiseen, ja pitääkö tappamisen tapahtua nopeammin kuin Itä-Ukrainassa, mutta elämä siellä on joka tapauksessa ollut pelkoa ja kuolemaa. 

Yhtään mielenosoitusta Donbassin kärsimysten vuoksi ei järjestetty. En muista eduskunnassa käyteytyn ainuttakaan Ukrainan väkivallan tuomitsevaa puheenvuoroa. Lehtiotsikoista tuo pitkä murhenäytelmä on pysytellyt poissa. Niinkö myös Sanna Marinin tietoisuudesta?

En luota enää mediaan. Sanna Marinin ihailua en kadu – hän aloitti pääministerinä melkeinpä loistavasti ­­– , mutta nyt minun luottamukseni häneen on loppunut, sekin. 

Kuvitellaanpa hänet presidenttinä selvittämässä ja selviytymässä Sauli Niinistön kauden jälkeisestä tilanteesta, jossa suhteet ikinaapuriin ovat tuhoutuneet, pakotteiden aiheuttama talouden ja elintason mamassiivinen romahdus on sylissä ja maan vähäinenkin itsenäisyys menetetty. Miten presidentti Marin hoitaisi asiat kuntoon?

Kun media on ajanut eduskunnan psykoosiin, tehnyt kansanedustajista yhtä lailla kuin muista suomalaisista vaikuttajista alaisiaan, etten sanoisi orjiaan, katumus tulee olemaan pitkä ja hankala prosessi. Eikä katumus auta kuin korkeintaan omaa pelkoon käpertynyttä sielua. 

Edessämme on henkinen sisällissota. Tai jo kohdalla. Kansa on jaettu punavuohiin ja valkolampaisiin. 

Jos ja kun Suomesta tulee Naton jäsen, ja kun ensimmäiset sotaliiton tukikohdat on perustettu, katumuksen sijaan esiin nousee tehtyjen päätösten ankara puolustelu ja syyllisten etsiminen kansan kahtiajakoon. Syyllisiksi todetaan Putinin trollit. 

Onko Sanna Marin silloin, pääministerin, presidentin tai pelkästään Sdp:n puheenjohtajan asemassa vakuuttelemassa, että muut vaihtoehdot olisivat olleet vielä huonompia? 

Vai onko hän tuolloin tavallinen, nöyrä mutta hyvin pukeutunut kansanedustaja, jota haastatellaan silloin tällöin naistenlehtiin – tai vain kansalainen?

Ehkä hän vakuuttelee, että Venäjä olisi ehdottoman varmasti hyökännyt Suomeen. Että Nato-miehitys on kuitenkin sitä siedettävämpi tilanne.