Yhteystiedot

Mauno Saari




mauno.saari@gmail.com

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄSeppo Ruottu  14.10.2022 18.30
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄMartti Issakainen  14.9.2022 19.02
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄTeemu  13.9.2022 16.58
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄYksi miljoonista kansalaisista, joiden mielipidettä ei edes kysytty  11.9.2022 20.49
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄJK  11.9.2022 4.33

Uusimmat kirjoitukset

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:755672 kpl

PÄIVÄKIRJAN AINEISTOA

Sunnuntai 1.1.2023 - Mauno Saari

Muuan nimimerkki toivotti puskansa suojasta minulle samanlaista joulua kuin Putinille, viimeistä. Sama nimetön ihmetteli aikaisemmin, miksi en ole pitkiin aikoihin julkaissut blogia. Jos hän nyt sattuu näkemään tämän, selitän: olen kirjoittanut aika paljon, mutta toisaalle – muun muassa tulevaa kirjaani varten sekä Facebookiin, jonka päivityksiä siirtelen tänne vähitellen. Tarkoitus on, että kokoan jossain vaiheessa blogijutuista tämän kriisiajan päiväkirjan. Julkaisenko sen erillisenä, sitä en ole ihan vielä päättänyt. 

Kiitän em. nimimerkkiä aktiivisuudesta ja toivotan hyvää uutta vuotta! Ei viimeistä.

Tänään, tammikuun 1. opäivänä 2023, siirrän tänne muutaman merkinnän, jatkossa lisää.

***

25.12.2022

Suomen ostaman hävittäjätyypin ongelmat jatkuvat: Israel on lopettanut lennot 11 sillä olevista F35-koneista johtuen USA:ssa viime viikolla tapahtuneesta onnettomuudesta samaiselle koneelle. (RT)

***

RAKASTAA VENÄJÄÄ?
5.12.2022

"Suomi on osa Venäjän turvallisuus- tai turvattomuuspiiriä. Enemmän piirittäjä kuin piiritetty."

Tuon ajatuksen kirjoitti 16 vuotta sitten viisas mies, ja jatkoi:

"Ajatellaan, että me rakastaisimme venäläisiä, Venäjää. Emme siis epäilisi ja vihaisi vaan rakastaisimme kuin isoa veljeä. Mahdotonta tällä politiikalla, tällä luonteella. Jonain vuosituhantena se voi olla totta."
Kirjoittaja oli akateemikko Paavo Haavikko. (Ei.Siis kyllä. WSOY 2006)

***

IDOLIMME USA

Päivä päivältä enemmän ihmettelen yhtä asiaa – USA/Naton ihailua. Mihin se perustuu? Pohjalla on tietysti Elvis eli "nuorisokulttuuri", Hollywood ja autot eli amerikanraudat. Mutta sitten?

Eurooppa lahjoitti aikoinaan uudelle mantereelle lasteittain karkoitettuja kansalaisiaan. Nyt nämä rosvot kostavat painamalla vanhan matereen taloudellisesti polvilleen. Myönnän, että tangentti on tuossa pitkä, mutta jokin sanomaton röyhkeys on Yhdysvaltain hallinnon ytimenä. Yli-ihmisasenne, alistamisen pakkomielle, siekailematon kaksinaismoraali ja pankkiryöstäjän käytös eivät ole saaneet suomalaisia kritisoimaan USA:ta. Päin vastoin, valtionjohtoa myöten säteilemme ihailua ja luottamusta Atlantin takaiseen ystävään.

Suomi on katkaissut välinsä suurvaltanaapuriinsa ja luottaa varauksetta ympäri maapalloa pommeineen, ohjuksineen ja salamurhineen riehuvaan psykopaattiin. Amerikasta nähdään kromikiiltoinen julkisivu ja mahtava asemuskeli, mutta ei rikollisen sielua. Siinä toivossa, että joku, vaikkapa pääministerimme, avaisi silmänsä, julkaisen tässä monille meistä tutun luettelon USA/Naton sankaritöistä. Luettelo on hiukan epätäsmällinen, mutta se kertoo kyllä olennaisen:

***

30.12.2022

TUOMIO SARJAVALEHTELIJOILLE

Mediapooli ja sen tuottama kammottava propaganda ja sensuuri on rikos, josta tuomiot langetetaan jonain päivänä helvetin portilla.

Media, jonka tehtävä on ollut jakaa tietoa, on nyt muuttunut sarjavalehtelijaksi, jonka yhteenkään "uutiseen" ei voi luottaa. Seuraan suomalaista mediaa, tunnen journalismin periaatteet ja ammatin. Uskokaa minua: meitä pidetään pimennossa, meitä huijataan, meitä pelotellaan, meille syötetään paksua pajunköyttä. Älkää uskoko sanaakaan siitä, mitä nämä tehtävänsä ja tarkoituksensa unohtaneet huijarit väittävät!

Meitä aivopestään ja alistetaan, ja pesukoneen muodostavat radion, television ja lehtien uutistoimitukset ¬– juuri ne tahot, joilta me olemme ostaneet hyvässä uskossa oikeaa tietoa, todenperäisiä uutisia. Me olemme luottaneet journalisteihin, joista on tullut maan- ja kansanpettureita.

Tiedän, että on myös toimittajia, jotka häpeävät suunnattomasti sitä, että ovat mukana maailmanhistorian pahimmassa viestintärikollisuuden aallossa. Minun on mahdotonta käsittää, miten he kestävät henkisesti sen, että myyvät oman ammattietiikkansa joka päivä. Ehkä he selittävät itselleen olevansa mukana historiallisessa projektissa, jossa Venäjä tuhotaan välietappina kohti uutta, uljasta maailmaa.

Projektia ja tulevaa onnelaa johtaa Yhdysvallat, jossa tämä kokonaissuunnitelma on tehty. Sadat viestintäyhtiöt tuhansine työntekijöineen ovat saaneet aikaan mielipiteiden hyökyaallon ja Venäjään kohdistuvan, kaikki tosiasiat hautaavan tunnekuohun. Järki, faktat, diplomatia, rationaalinen ajattelu, ammattitaitoinen politiikan tekeminen ja historia on kuopattu.

Miksi muuan itsevaltainen ja puutaheinää puhuva Zelenskyi on lyhyessä ajassa noussut läntisen maailman supersankariksi? Miksi pikkuruisen Suomen nättinaamainen pääministeri valitaan maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten kärkijoukkoon? Kuka kirjoittaa heidän puheensa, kuka valmentaa, kuka palkitsee? Miksi suomalaiset ovat nyt sitä mieltä, että Kiovan fasistinen hallinto edustaa demokratian ihannetta?

Suomi-reppanan johto on saatu imartelulla uskomaan, että USA on turvanamme, kun muutimme rauhan ja sovinnollisen ulkopolitiikan kiihkeään vihaan. Median sarjavalehtelu on varmistanut itsepetoksen onnistumisen, mutta lasku odottaa maksajaansa. Aika ei paranna näitä haavoja. Olemme luisumassa talouden ja elintason romahdukseen. Ja elämäntason, koska pelon ja vihan ilmapiirissä ei ole kenenkään hyvä olla.

Sain kirjoituksiani koskevan viestin tuntemattomalta, siis nimimerkiltä. "Toivon sinulle samanlaista joulua kuin Putinille. Viimeistä." Tämä oli hänen jo ties kuinka mones tervehdyksensä. Hänellä ei ole nimeä, ei kasvoja, ei rohkeutta, ei särmää. Tällaisia säälittäviä ihmisiä on paljon. He ovat sarjavalehtelevan median ja vihaan yllyttävien poliitikkojen uhreja. Heille pitäisi maksaa tuntuva korvaus tuhotusta mielenterveydestä.

***


KRIITTISIÄ ÄÄNIÄ JA VAROITUKSIA.

Yhdysvalloissa - ja vähän jo Euroopassakin – esiintyy runsaasti kritiikkiä USA:n "tarkoituksella provosoimaa Ukraina-sotaa" vastaan. Ritter, McGregor ja Sachs eivät suinkaan ole ainoita.

Yhteenvetona voi todeta, että: 1) Yhdysvallat on valmistautunut yhteenottoon Venäjän ja Kiinan kanssa kauan, ja että Nato on ollut siinä tärkeässä roolissa – ja on yhä. 2) Ukrainan Nato-jäsenyys, USA/Naton (ydin)aseitten tuonti Venäjän rajalle koettiin ja koetaan Venäjällä "punaista punaisemmaksi" vaatteeksi, olemassaolon kysymykseksi. 3) Venäjä ei tule sallimaan tätä Ukrainassa eikä muilla strategisesti tärkeillä rajoillaan, kuten Suomessa. USA olisi vähintään yhtä jyrkkä, jos vastaavaa yritettäisiin sen rajoilla.

Muistutan, että Venäjän vuoden 2021 lopulla esittämät neuvottelut turvatakuista torjuttiin sillä perusteella, että se yritti palata etupiiriajatteluun. Sellaiseen ei länsi ja sen osasena Suomi mitenkään voinut suostua. Mutta karttaa katsovan pitää kysyä, eikö Naton piiritysrengas yhdessä USA:n ja Eu:n toimien kanssa jo ole mitä selkein etupiiri?

Suomen johdolla on käsissään nyt kaksi Mustaa Pekkaa: Jos pääsemme / joudumme Naton jäseneksi, Venäjä ei tule sallimaan sen olemassaoloa uhkaavan aseistuksen tuomista tänne. Pitää huomata, että tässä ratkaisee Venäjän, ei lännen, tulkinta.

Jos emme pääse / joudu Natoon, olemme joka tapauksessa jo tuhonneet suhteet naapuriimme, peruuttamattomasti ja perustuksia myöten. On "mielenkiintoista" eli todella hälyttävää, ettei tästä tilanteesta käydä meillä minkäänlaista keskustelua. Uhkakuvista on siksi luettava amerikkalaisten asiantuntijoiden kriittisiä arvioita.

***

PETOKSEN ÄÄRIVIIVAT.

Lähihistorian suurimman petoksen ääriviivat alkavat hahmottua. Ne voidaan piirtää ainakin alustavasti nyt, kun Saksan ex-liittokansleri Merkel ja Ranskan ex-presidentti Hollande ovat kertoneet, että Minskin sopimukset vuosina 2015 ja 2015 olivat ennalta suunniteltuja hämäyksiä. Tarkoitus ei ollut alun perinkään rauhan aikaansaaminen Venäjän ja Ukrainan välille vaan ajan peluu Ukrainan varustamiseksi sotaan.

On kohtuullista olettaa, että suunnitelman isä oli Yhdysvallat, joka järjesti vuonna 2014 Kiovassa vallankaappauksen ja asetti Ukrainan johtoon mieleisensä hallituksen. Jotkut Suomen lehdistä (ainakin IL ja IS) julkaisivat kaappauksesta ja siihen liittyvästä Odessan murhapoltosta rehellisiä uutisia. Pian tuon jälkeen Suomessa alkoi keskitetysti johdettu vahva sensuuri. Vallankaappauksesta ruvettiin kertomaan "kansannousuna".

Minsk II -sopimuksen allekirjoittivat Venäjä, Ukraina, Saksa ja Ranska, kynän verressa olivat Vladimir Putin, Petro Porosenko, Angela Merkel ja Francois Hollande. Sopimus mitätöityi pitkän jahnauksen jälkeen uudelleen puhjenneisiin taisteluihin.

Suomen ulkopoliittisen linjan jyrkkä muutos alkoi syksyllä 2021 ja päätyi Nato-hakemukseen, jota edelsi Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Arvelen, että Sauli Niinistö ja hänen kauttaan Sanna Marin ja muut avainhenkilöt saivat selostuksen Minskin petoksesta ja USA:n suunnitelmista suoraan Washingtonista.

Vain tämä selittää mielestäni Niinistö-Marin -duon äärimmäisen itsevarman, Venäjää halveksivan ja aggressiivisen käytöksen. Yhdysvallat oli luvannut, että Venäjä nitistetään - siis että Ukraina voittaa sodan.

On selvää, että perustiedot tilanteesta ovat olleet ulkopoliittisen johtomme käsissä jo paljon aikaisemmin, jo ennen Naton kanssa tehdyn isänmaanpetossopimuksen allekirjoittamista. Tuttavuus sotaliiton kanssa kehittyi ystävyydeksi ja sitten palavaksi rakkaudeksi, josta pääministeri Marin käski uudenvuodenpuheessaan meidän olla ylpeitä. En noudata käskyä. Ei tulisi mieleenkään! Prosessi on häpeäksi Suomelle ja koko Eu:lle, vellihousuille vailla omaa tahtoa ja kunniallisuutta.

***

NIINISTÖN PUHE 1.1.2023

Niinistön puhe oli hyvä. Se tuki hänen narratiiviaan, siis että Suomi pelastautuu pahan ja aggressiivisen Venäjän uhasta Naton suojiin. Rauhan mahdollisuudestakin on "uskallettava" puhua. Rohkeaa.


Myönteistä oli sekin, että presidentti mainitsi kuin ohimennen, että sota Ukrainassa on jatkunut jo yhdeksän vuotta. Kielteistä se, ettei hän tullut kertoneeksi, että 1) Länsi on pettänyt Gorbatsoville annetun lupauksen, jonka mukaan Nato ei laajene, 2) että Ukrainan USA/Naton valmentama ja aseistama armeija aikoi ratkaista Donbassin "ongelman" kertaheitolla ja oli ryhmittänyt rajalle 100 000 miestä – ja aloitti tulituksen noin viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä, 3) että lännellä oli 8 vuotta aikaa neuvotella Misnkin sopimus voimaan ja käytäntöön, 4) että Saksan ex-liittokansleri Merkel ja Ranskan ex-presidentti Francois Hollande ovat tunnustaneet koko neuvotteluprosessin harkituksi petokseksi, jolla saatiin lisää aikaa Ukrainan valmistamiseksi sotaan.

Niinistö tuli näin myöntäneeksi, ettei hän lue esimerkiksi Der Spiegel -lehteä, jossa petoksesta kerrottiin. Hän ei myöskään kertonut meille kansalaisille isäntämaasopimuksen ja nyt hieronnassa olevan USA:n kanssa tehtävän diilin sisällöstä, sitovuudesta ja vaiheista.

Mutta hyvä puhe, huolella kirjoitettu. Sen sisältöön on syytä palata vielä monta kertaa sitten, kun Ukrainan sota on ohi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota

HIDAS VENÄJÄ

Maanantai 14.11.2022 klo 17.13 - Mauno Saai

10.10.22

Venäjä on ollut sodissa hidas. Napoleon pääsi Kremliin ennen tuhon alkua. Hitler lähelle Moskovaa ennen täystuhoa.

Putinia moitittiin Venäjällä pehmeydestä ja hitaudesta. Hän yritti sopimusta, olisi saanut sen, ellei USA olisi kieltänyt Kiovaa allekirjoittamasta.

Kului kahdeksan vuotta, joiden aikana Kiova terrorisoi omia kansalaisiaan Itä-Ukrainassa. Putin odotti ja ehdotti sopimusta Naton laajenemisen lopettamisesta Venäjän turvallisuuden takia. Länsi, Suomi sen osana, torjui koko kysymyksen ylimielisesti. "Jokaisella maalla on oikeus päättää omasta turvallisuudestaan", sanottiin.

Jokaisella maalla on oikeus. Paitsi Venäjällä.

Kun Venäjä vastasi siltaräjäytykseen, se halusi näyttää, että punainen viiva on ylitetty. Hidas venäjä on käynnistänyt sotakoneensa. Nyt se on käynnissä. Minun mielestäni Putinin hitaus on ollut kärsivällisyyttä.

Viimeksi eilen Zelenskyi sanoi, ettei Venäjä halua neuvotella. Sitä ennen hän on useasti sanonut, etteivät neuvottelut ole Kiovalle mahdollisia ennen kuin venäläiset on ajettu pois.

Neuvottelut käynnistyvät nyt hyvin pian, tai sitten vasta suuren tuhon jälkeen.
Suomen valtionjohto olisi voinut pidättäytyä äärimmäisen aggressiivisista, halventavista ja typeristä lausunnoistaa. Ilman ulkopolitiikan 180 asteen käännöstä Suomella olisi ollut ehkä tilaisuus toimia menestyksellisesti rauhan asiamiehenä.

Nyt ulkoministeri Haavisto sanoo Venäjän iskuja terrorismiksi ja sotarikoksiksi. Kun Kiova tappoi tuhansia omia kansalaisiaan, Haavisto tai Tuomioja katsoivat toisaalle, eivät puhuneet terrorismista, sotarikoksista tai edes ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Mitä moraalia ja politiikkaa sellainen on? Sillä on nimi.

Ja mitä politiikkaa on sitten se, että ennen puolueettoman ja sitten sotilaallisesti liittoutumattoman maan johto on liimannut Suomen Yhdysvaltain kylkeen muka huomaamatta millaisesta ystävästä on kysymys?

Historian lehti on nyt kääntynyt. Ystävä on kaukana, viholliseksi jo leimattu lähellä. Suomi on tehnyt ihan kaikkensa osoittaakseen nokkavan tyhmyytensä, ärsyttääkseen suurvaltaa, jonka kanssa kaiketi yhä on voimassa sopimus hyvästä naapuruudesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, USA, Ukraina, Putin, Nato, siltaräjäytys, Haavisto

EPÄDEMOKRATIASTA DEMOKRATIAAN?

Maanantai 14.11.2022 klo 17.10 - Mauno Saari

09.10.22

Ukrainalaisten vierailusta: yhteenveto kotonani vierailleiden venäjänkielisten ukrainalaisten kanssa käydystä keskustelusta:

"Zelenskyi lupasi vaalikampanjassaan palauttaa maan olot entiselleen, siis presidentti Janukovitsin ajan "epädemokraattisiksi", jolloin asiat olivat maassa aika hyvin. Kun hän pääsi valtaan, "demokratia" palautettiin ja kaikki muuttui sekarossoksi ja venäjänkielisten sorroksi. Hinnat kymmenkertaistuivat, yhtä vaille kaikki puolueet kiellettiin, venäjänkielen käytöstä tuli todella hankalaa."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukraina, Zelenskyi, Janukovits, demokratia

UKRAINALAISIA OLI KYLÄSSÄ.

Maanantai 14.11.2022 klo 17.05 - Mauno Saari

08.10.22

Söimme kallaa ja pottuja, mutta pääasiassa kyselimme ja kuuntelimme. Suomessa lääkäriksi opiskeleva rouva, hänen miehensä ja täällä käymässä oleva serkkunsa kertoivat Ukrainan todellisuudesta asioita, ihmiskohtaloita ja tapahtumia, jotka hiljensivät.

Ei ole Zelenskyin maa sellainen demokratian esitaistelija kuin mediamme kuvaa. Yhä uusia fasistisia lakeja ja määräyksiä satelee kansalaisten niskaan. Venäjänkielisten asema on tukalampi kuin tiedämme tai osaamme kuvitella.

Presidentin ja hänen hallintonsa systemaattisen valehtelun ulottuvuuksista tuli esille iso määrä konkreettisia esimerkkejä. Niitä vasten meidän mediamme välittämä "totuus" on naurettavaa, mutta myös vaarallista: kun Suomi aseistaa Ukrainan armeijaa, me TODELLA autamme tappamaan ukrainalaisia!

Vieraiden lähdettyä vietämme nyt Tammisaaressa hiljaisen illan miettien kuulemaamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota, Zelenskyi, Ukrainan sisällissota

"KYLLÄ NIILLÄ JÄLKEÄ TULEE".

Maanantai 14.11.2022 klo 15.33 - Mauno Saari

06.10.22

Ymmärrämmekö me mitä meille puhutaan? Tasavallan presidentti sanoi Suomesta Ukrainaan lähetetyistä aseista: "Kyllä niillä jälkeä tulee."

Sauli Niinistö siis kehaisi, että Suomen lähettämät aseet ovat tehokkaita venäläisten tappamisessa.
Ei kai minun tarvitse kysyä, onko tämä valtiomiehen puhetta, sen saman, joka äsken sanoi olevansa rauhan mies.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Niinistö, aseita Ukrainaan

KIRJE UKRAINALAISELTA NAISELTA

Maanantai 14.11.2022 klo 15.25 - Mauno Saari

KIRJE UKRAINALAISELTA NAISELTA

02.10.22

Julkaisen ukrainalaiselta naiselta tänään saamani kirjeen, en siksi että siinä kehutaan minun kirjoituksiani, vaan koska se valaisee Ukrainaa toisella tavalla kuin meidän mediamme.

Kirje on alla sellaisenaan, vain kirjoittajanja hänen nykyisen opiskelupaikkansa nimet olen poistanut.

***

Hei!

Haluaisin kiittää sinua kirjoituksistasi! Löysin blogiasi sattumalta, ja sen lukeminen oli melkein lääkinnällistä.

Kiitän, että kirjoitat Ukrainan sisällissodasta ja meidän venäläisväestön syrjinnästä. Olen kauhistuneena seurannut, mihin kotimaani oli menossa viimeisten 9 vuoden aikana. Länsimedian tekopyhyys, kun Maidania ihailtiin ja Venäläisen kevään mielenosoituksia tuskin mainittiin, jo tuolloin alkuvaiheessa tuntui pahalta. Nyt olen miltei pettynyt tähän "sivistyneeseen" ensimmäiseen maailmaan. Sinun kirjoitukset ylettävät sydämeeni niin synkkänä hetkenä.

Olen venäläistaustainen Ukrainan kansalainen ja muutin Suomeen melkein 10 vuotta sitten. Olen syntynyt eteläisessä Neuvosto-Ukrainassa, venäläisessä kaupungissa Nikolajev (tai kun ukrainalaiset sitä nykyään kutsuvat - Mykolaiv). Kävin ukrainalaisessa koulussa, lukio oli toisin venäjänkielinen.

Odessan yliopistossa (luin lääkäriksi) opinnot olivat pääosin venäjäksi, mutta viralliset dokumentit sekä monisteet ym. ukrainaksi. Ongelmaa siinä ei koskaan kenellekään ollut vielä vuonna 2012. Opinnot kuitenkin olen jättänyt kesken. Yliopiston valtava korruptio ja hämärä, epävarma tulevaisuus nuorena lääkärinä, jonka virallinen palkka tulisi olemaan alle 200 euroa kuussa, pakottivat etsimään parempaa paikkaa maailmasta.

Lapsuudesta muistan köyhyyttä ja nälkää, sillä perheeni säästöt hävisivät Neuvostoliiton hajotessa. Ukraina itsenäistyi, kaupungin suuria teollisuuksia (mm. kolme isoa telakkaa, joissa kaikki NL:n sekä Venäjän sotalaivat rakennettu) suljettiin, ihmiset heitettiin ulos tai laitettiin palkattomalle lomalle.

Elämä muuttui dramaattisesti minun vanhempien sukupolvelle, oli kaikki aloitettava uudestaan maassa, jota hallitsi kaaos, vasta ilmestyneet tulevat oligarkit sekä järjestetty rikollisuus. Rankkaa siis meillä ollut, eikä tähän asti tavallisten kansalaisten elämässä tuskin mitään muuttunut. Parempaa on ollut 2002-2013 vuosina, mutta sitten elintaso taas romahti järkyttävästi. 1990-luvulla maan väkiluku oli 52 miljoonaa asukasta. Ennen tämän vuoden helmikuutta oli noin 38 miljoona, mukaan lukien Donbassin tasavallat sekä Krim. Minua nauratti kun kuulin, että Ukraina on vapaa liberaalidemokratia. Nyt enemmän itkettää. Ukrainaan verrattuna Venäjä on paljon vapaampaa ja liberaalimpaa, vaikka kuinka hassulta tämä kuulostaisi.

Olen jossain määrin seurannut miten Suomessa uutisoidaan Ukrainan tapahtumia, mutta en enää jaksa. Tuntuu, että länsimediat, ja varsinkin Suomen valtamediat ovat nyt ukrainisoituneet kovaa vauhtia. Juuri samaa meininkiä on Ukrainassa ollut maidanin aikana ja sen jälkeen. Goebbels-tyypistä retoriikka on vallannut Ukrainassa vuosia. Nyt se saapui Suomeen, ja tämä pelottaa.

Blogissassi on loistava kirjoitus nimeltään "Luonnos yleispäteväksi pääkirjoitukseksi", olen jättänyt sen alle kommentin nimimerkillä "Ukrainasta lähtenyt". Olet siis kuvaillut juuri Ukrainan tapahtumia viimeisten vuosien aikana. Kun näen, että samaa anti-Venäjä taktiikkaa mahdollisesti käytetään Suomessakin, minua pelottaa. Tunnen voimakasta déjà vu - tunnetta, ja pelkään että uusi rakas kotimaani Suomi astuu varalliselle tielle.

Anteeksi, mikäli kirjoitukseni tuntuu sekavalta tai olen kirjoittanut liikaa.
Blogisi lukeminen on suuri lohdutus. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kiitän vielä kerran.

(Nimi)

P.S. Tänä vuonna pääsin opiskelemaan lääketiedettä (suomalaiseen) yliopistoon. Rehtorin opiskeluvuoden avajaispuhe alkoi sanoilla "Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainassa". Enempää en kuunnellut.

P.P.S. Minun luona tällä hetkellä asuva serkkuni, joka pakeni sotaa, kysyi äskettäin: "Miksi EU ja muut eivät asettaneet pakotteita Ukrainalle kun se meni sotimaan omia kansalaisia vastaan? Miksi Ukrainaa ei ole pakotettu Minskin rauhan sopimusta noudattamaan? Miksi vain Venäjää meidän kohtalo on kiinnostanut?"
En ole löytänyt vastausta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota, Maidan, venäjäviha

Vilunkilinja

Torstai 6.10.2022 klo 18.39 - Mauno Saari

MINUA ÄRSYTTÄÄ JA HUOLESTUTTAA se, että pitkä tie kohti Suomen Nato-jäsenyyttä on ollut täynnä salailua, piilottelua, hämäämistä, valehtelua, kettumaisia temppuja ja harhauttelua.

Eduskunnat, hallitukset, pää- ja puolustusministerit ja presidentit ovat vaihtuneet, mutta Nato-projektia on kuljetettu eteen päin. Aikaa on kulunut vuosikymmeniä, ja liike on ollut niin hidasta, etteivät esimerkiksi kansanedustajat, meistä tavallisista pulliaisista puhumattakaan, ole huomanneet sitä.

Tapa, jolla isäntämaasopimus muilutettiin ohi eduskunnan, kun sen allekirjoituksesta oli päätetty kansanedustajien kesäloman aikana, on puhutteleva esimerkki kierosta menettelystä.

Tyyliin kuului Hornet-hankitojen jo tunnustettu keplottelu eikä seuraava kierroskaan mennyt ilman outoutta. Vai uskooko joku, että F35-hävittäjä tuli valituksi reilun vertailun perusteella? Olen varma, että Nato-prosessin logiikan mukaisesti "tuomaristo" olisi joka tapauksessa päätynyt amerikkalaiseen koneeseen. Horjuttakaa varmuuttani, jos siihen on perusteita!

Luikurimaisuus on leimannut ulko- ja turvapolitiikkaa myös Ukrainan kriisin ja sitten sodan aikana. Vielä vuonna 2014 pääministeri Stubb ja ulkoministeri Soini puhuivat eduskunnassa Itä-Ukrainan tilanteesta oikein termein. Stubb mainitsi Kiovan hallinnon venäjänkielisiä syrjivät lait yhdeksi kriisin syyksi, Soini puhui "rosvojoukoista" sekä amerikkalaisten touhuista tapahtumien taustalla.

Nyt totuus on toisenlainen. Ukrainan sisällissotaa, venäjänkielisten ja -mielisten väkivaltaista sortoa ja Kiovan hallinnon tapattamia tuhansia ja tuhansia ihmisiä ei mainita. Maidanin aukiolla tarkka-ampujat tappoivat suuren joukon ihmisiä vallankaappauksessa, joka nykykielessä on muuttunut kansannousuksi.

Vielä 2014 Suomen lehdet kertoiva, että natsit tekivät Odessan hirvittävän murhapolton, estivät kymmeniä torakoiksi haukkumiaan ihmisiä pelastautumasta liekeistä. Pian tuon jälkeen natsit ja fasistit ikään kuin katosivat Ukrainasta. Ne lähtivät samalla ovenavauksella suunnattoman korruption kanssa, ja niin maasta tuli sankaripresidentin johtama demokratian esitaistelija.

Naton kannatuksen nostaminen tehtiin vuosia jatkuneella mediakampanjalla. Venäjän uhkaa korostettiin aikaa myöten yhä enemmän. "Laaja ja perusteellinen Nato-keskustelu" jäi käymättä. Sotilasliiton hyviä puolia ja artikla 5:n turvatakuita toisteltiin, huonoista puolista oltiin aika hiljaa; ei esimerkiksi tehty numeroa yksityiskohdasta, että 5. artiklan turvatakuita ei varsinaisesti olekaan, jäsenmaiden apu hätään joutuvalle on vapaaehtoista.

Presidentti sanoi julkisuudessa useasti, että kansanäänestys Nato-jäsenyydestä olisi hyvä asia. Sitten takki kääntyi, mielipidekyselyt riittivät historiallisen ratkaisun perustaksi siitä huolimatta, että ainakin yksi kysely oli epäilyttävä ja sen raakamateriaali salattiin. Kaikkien kyselyiden otannat olivat pieniä.

Lähelle tavoitetta edennyt Nato-prosessi odotti oikeaa hetkeä. Se tuli, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ennen hyökkäystä ja sen jälkeen sanottiin, ettei Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa, ei ainakaan välitöntä. Tästä huolimatta turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos todettiin perusteluksi jäsenyyden hakemiselle.

Selkosuomella sanottuna Ukrainan sota oli tekosyy jäsenhakemukselle. Tekosyyn synonyymi on valhe. Päämäärä pyhitti keinot niin kuin se on pyhittänyt pitkän operaation aikana monta muutakin keinoa ja konstia. Vilunki on ollut prosessin punainen lanka. Se on huolestuttavaa, koska kysymys ei ole yksittäisestä tapauksesta vaan vilunkilinjasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato-jäsenyys, Hornet-keplottelu, F35, Ukrainan natsit, Alexander Stubb, Timo Soini, Odessan murhapoltto

HS hätääntyi Väyrysestä

Tiistai 27.9.2022 klo 11.37 - Mauno Saari

Helsingin Sanomat on säikähtänyt. Pääkirjoituksessaan (27.09.2022) se käy härskisti Paavo Väyrysen kimppuun. Lehti tulee samalla todistaneeksi, että Väyrysen vuosien takaiset puheet "mediapelistä" olivat totta.

HS kirjoittaa, että Väyrynen "toistelee blogikirjoituksissaan Venäjän hallinnon propagandaväitteitä, joiden mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan johtuu Yhdysvaltojen "uuden kylmän sodan" politiikasta ja Itä-Ukrainan venäläisten sorrosta".

Itse asiassa HS iskee kirveen omaan nilkkaansa. Se tulee Väyrystä syyttäessään kertomaan Ukrainan sodan taustoista totuuden. On kiistatta todistettu, että USA on jo ennen vuoden 2014 tapahtumia työntänyt lusikkansa Ukrainaan. Sekin on näytetty toteen, että Yhdysvallat ja erityisesti CIA oli provosoimassa ja järjestämässä Maidanin vallankaappausta, jonka läntinen media valehtelee olleen kansannousu.

Korkea-arvoiset USA:n poliitikot, mm. John McCain, kävivät Kiovassa innostamassa ja provosoimassa kansaa Venäjää vastaan. Maidanin tappajaisista totuus paljastui Viron ja USA:n poliitikkojen puhelun vuodettua julkisuuteen. Tarkka-ampujat olivat Kiovan "uuden hallinnon" värväämiä, eivät maanpakoon ajetun presidentin.

Vielä talvella 2014 Suomen media kertoi Maidanin verilöylystä totuudenmukaisesti, samoin natsien suorittamasta Odessan murhapoltosta. Sitten linjassa tapahtui jyrkkä käänne, alkoi Mediapoolin ohjailema läntisen propagandan toistelu.

HS:n mukaan It-Ukrainan "venäläisten" sorto on Kremlin propagandaa! Lehti ei muka tiedä, että Kiovan hallinto tapatti kahdeksan vuoden sisällissodassa tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Joukossa oli varmasti venäläisiä, mutta enemmistö oli Ukrainan omia kansalaisia. HS ei muka tiedä sitäkään, että tappamisten ohessa Kiovan hallinto eväsi itä-ukrainalaisilta liki kaikki kansalaisoikeudet. Sorto oli veristä ja todellista.

Nyt HS opastaa Keskustaa, jonka pitää sen mukaan "terästäytyä, jos se haluaa olla puolue eikä hollitupa". Painottaakseen viestiään HS kertoo, että "nykyinen kansanedustaja Mikko Kärnä on sanonut, ettei lähde samalle ehdokaslistalle Väyrysen kanssa".

Kärnä onkin vakuuttava todistaja asiassa. Muiden hulluuksiensa ohella Kärnä on vaatinut, että Suomi katkaisee diplomaattisuhteensa Venäjään. Onko Helsingin Sanomat samoilla linjoilla, ehkä Eljas Erkon muistoa kunnioittaen?

Valtakunnan ykköslehti on aikaisemmin vaatinut Venäjän suistamista "kuiluun". Sen päivittäinen Ukrainan sodan uutisointi on peittelemättömän yksipuolista Kiovan propagandan toistelua. On sääli, että uutislehdestä on tullut läntisen aivopesukoneen osa vailla vähäisintäkään pyrkimystä objektiivisuuteen.

Helsingin Sanomat on ajanut itsensä kuiluun ja menettänyt viimeistään nyt uskottavuutensa uutisvälineenä ainakin minun, entisen HS-toimittajan silmissä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Sanomat, Paavo Väyrynen, media, Ukraina, Mikko Kärnä

Journalismista totuusjournalismiin

Maanantai 26.9.2022 klo 15.19 - Mauno Saari

(Tiivistetty ja täydennetty versio luennosta Pohjanrannan Ukraina-seminaarin luennosta.)

Journalismin ja median muutos on ollut viime vuosina raju. Sitä voi näkökulmasta riippuen kutsua vallankumoukseksi tai vallankaappaukseksi. Perinteinen journalismi katosi, tilalle tuli totuusjournalismi, yksipuolinen, yksimielinen, yhtä totuutta julistava media. Sen vaikutukset ns. kansan mielipiteisiin ja mielialoihin ovat valtavia, koska vastavoimaa ei ole.

Kun kuka tahansa meistä on tottunut vaikkapa 30 - 50 vuotta muodostamaan käsityksensä maailmasta median kautta, luottamaan että uutiset ovat ainakin suunnilleen totta, tuosta uskosta on vaikea luopua nopeasti. Sen vuoksi propaganda toimi ja toimii niin hyvin, vaikka uutiset muuttuivat hyvin yksipuolisiksi.

Media ryhtyi yhtäkkiä julistamaan, että Venäjä uhkaa, maa on vaarassa, turvallisuustilanne on muuttunut ja että Nato pelastaa meidät. Kun presidentti ja pääministeri kertovat samaa, mediaansa uskoneet tulivat perässä.

Perässä tulivat myös kansanedustajat, jotka huomasivat, että liittyminen Venäjä-vihaajien kuoroon on ainut tapa menestyä seuraavissa vaaleissa.

Hämmentävää tässä on se, että ennen Venäjän hyökkäystä ja sen jälkeenkin sanottiin virallisesti, ettei Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa, ei ainakaan välitöntä. Samalla kuitenkin Nato-hakemuksen tekemistä perusteltiin turvallisuustilanteen muuttumisella.

Venäjän invaasio Ukrainaan tuli kuin taivaan lahjana Nato-jäsenyyden ajajille. Se oli ilmiselvä tekosyy, mutta median uhkakuvat peittivät sen valheellisuuden.

***

Yhden päivän, 16.09.2022, lehdistökatsaus:

HS-pääkirjoitus: "...Putinin kanssa jatkettiin yhteydenpitoa, vaikka hänen tiedettiin tilaavan vastustajiensa salamurhia..."

"...Putin on osoittautunut hyvin vaaralliseksi – ja juuri siksi, ettei hän käyttäydy kuin vesikauhuinen koira vaan kykenee toimimaan suunnitelmallisesti ja kavalasti..."

"...Ukraina puolustaa sodassa vapauttaan ja samalla Eurooppaa, Sitä on helppo pitää samana asiana kuin demokratian puolustaminen... Ennen sotaa Ukraina listattiin Freedom Housen demokratiaindeksissä "osittain vapaaksi" eli selvästi Venäjää paremmaksi, mutta samalle tasolle El Salvadorin ja Burkina Fason kanssa..."

Jarmo Huhtanen kertoo samassa lehdessä Suomen aseviennistä Ukrainaan, ja toteaa: "Joskus pitää jättää kertomatta, joskus pitää harhauttaa, joskus jopa valehdella."

Huhtanen tarkoitti tapaa, jolla puolustusvoimat tiedotti aseviennistä, mutta yhtä hyvin tuo virke kuvaa Helsingin Sanomien Ukraina-uutisointia.

SYVÄ HILJAISUUS

Suomessa on vuosia vaadittu laajaa ja syvällistä keskustelua Nato-jäsenyydestä, sen eduista ja haitoista. Sitä ei koskaan käyty. On nähty runsaasti jäsenyyttä puolustavia puheenvuoroja, mutta vain pintaraapaisuja haitoista. Se on hämmästyttävää sananvapauttaan ylistävässä maassa, kun kyseessä on itsenäisen Suomen tärkein ratkaisu lähes 80 vuoteen.

Olisi luullut keskustelun alkavan jo vuonna 2014, kun Suomi valmisteli isäntämaasopimusta Naton kanssa. Silloin oli käsillä nykyisen toimittajapolven suurin ja kiehtovin aihe. Havaintojeni mukaan vain yksi sanomalehti, Keskisuomalainen, julkaisi sopimuksesta jutun keväällä 2014. Missä nukkuivat valtavirtamedian tutkivat journalistit, ja miksi?

Suomi oli tekemässä ulko- ja turvallisuuspoliittista täyskäännöstä. Sotilaallisesti liittoutumattomaton, aikaisemmin puolueeton, Paasikiven-Kekkosen linjaa noudattanut maa oli allekirjoittamassa laajaa sopimusta USA-johtoisen sotilasliiton kanssa, eikä juuri ketään kiinnostanut!

Keskisuomalaisen juttu aiheutti eduskunnassa lyhyen, voi sanoa olemattoman keskustelun. Se päättyi ulkoministeri Erkki Tuomiojan puheenvuoroon. Hän lupasi ponnekkaasti, että jos asiassa tapahtuu jotain, eduskunta pidetään ajan tasalla.

Ei pidetty. Presidentin johtama TP-Utva (Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta) teki päätöksen historiallisen sopimuksen allekirjoittamisesta – eduskunnan kesäloman aikana.

Ei syntynyt uutisvyöryä, kuten olisi normaalin median aikana tapahtunut. Monimutkainen sopimus oli luettavissa vain englanninkielisenä, jos osasi etsiä sen Internetistä. Parlamenttimme lomalaisia juttu ei näyttänyt hetkauttavan, ja sen kääntäminen suomenkielelle kesti puoli vuotta.

Toki aktiivisten kansalaisten toimesta epävirallinen käännös saatiin aikaan nopeammin. Sitä kommentoi entinen ulkoministeri Keijo Korhonen Kanava-lehdessä sanoen sitä häpeälliseksi ja maan itsenäisyyden rippeittenkin menettämiseksi. Mutta siinä suunnilleen kaikki.

Miksi hiljaisuus? Minulla on selitys, joka tulkitaan salaliittoteoriaksi, mutta ei sellainen ole. Mielestäni media ei nostanut asiasta sensaatiota tai skandaalia, koska hiljaisuudesta oli sovittu. Samoihin aikoihin oli nimittäin aloittanut toimintansa Mediapooli, valtion huoltovarmuuskeskuksen organisaation lisätty elin ja sen "sisältöryhmä".

JYRKKÄ MUUTOS

Median jyrkkä muutos on nähtävissä parin esimerkin avulla.

Kiovan Maidanin aukion tapahtumia kutsutaan nykymediassa kansannousuksi eikä USA/CIA:n masinoimaksi aseelliseksi vallankaappaukseksi, joka se oli. Pian kaappauksen jälkeen tapahtumien taustasta kerrottiin kyllä totuudenmukaisesti.

IL282.png


Iltalehti uutisoi 5.3.2014 kuten kunnon journalismi edellyttää: "Salainen puhelu vuoti nettiin – kuka palkkasi Kiovan tarkka-ampujat?"

Juttu kertoi Viron tuolloisen ulkoministeri Urmas Paetin ja Eu:n ulkoministeri Catherine Ashtonin puhelusta:

"Meillä on yhä vahvempi käsitys siitä, että tarkka-ampujat oli palkannut Janukovitsin sijasta joku Ukrainan uudesta hallinnosta, Paet sanoo puhelussa.

– Käsiala oli samaa ja luodit olivat samanlaisia. On erittäin huolestuttavaa, että uusi hallitus ei tutki, mitä todella tapahtui, Paet kertoo Olga-nimisen lääkärin sanoneen.

Ulkoministeriö kertoo Paetin ja Ashtonin keskustelleen puhelimessa Paetin palattua yksipäiväiseltä Kiovan-matkaltaan. Paet vieraili Ukrainassa 25. helmikuuta."

Iltalehden juttu paljastaa enemmänkin. Se kertoo skandaalista, siitä miten poliitikko pahoittelee salaiseksi tarkoitetun kuolemanpelin paljastumista:

"– On erittäin valitettavaa, että puheluita kaapataan. Puhelun vuotaminen ei ole sattumaa, Paet sanoo ulkoministeriön sivuilla."

Russia Today -sivuston saamien tietojen mukaan tiedoston oli vuotanut internetiin Ukrainan salainen palvelu, jonka väitetään olevan yhä uskollinen syrjäytetylle Viktor Janukovitsille."

Iltalehden juttua täydensi israelilainen Haaretz-lehti, jonka mukaan ampujia johti asejoukko nimeltään "Blue helmets of Maidan". Se koostui 40 miehestä ja naisesta, joita johti Delta-niminen Israelin armeijan veteraani. Hän oli kouluttautunut Maidan kaltaisiin tapahtumiin Israelin Shuálei Shimson pataljoonassa, joka kuului Givati -prikaatiin. Israelin sotilaita oli tarkka-ampujien joukossa yhteensä kuusi.

Iltalehden uutinen perustui ulkopuolisiin lähteisiin. Silti se oli journalismia, sellaista journalismia jota enää ei ole näkyvissä.

Iltasanoma.png

Lisää hyvää journalismia vuodelta 2014: Toukokuun 4. päivänä Ilta-Sanomat julkaisi dramaattisen jutun ammattiyhdistysten talon murhapoltosta Odessassa. Natsit sytyttivät tulipalon ja estivät "torakoiksi"kutsumiensa uhrien, ukrainalaisten, ulospääsyn liekkien keskeltä.

Polttomurhassa raportoitiin kuolleen 52 ihmistä. Ansiokkaan reportaasin kirjoitti toimittaja Arja Paananen, joka pian tuon jälkeen muuttui ÌS:n johtavaksi Venäjän solvaajaksi.

Pian Suomen mediassa tapahtui mullistus. Totuusjournalismi marssi esiin.

MEDIAPOOLI

Tunnustan hitauteni. Huomasin mainitsemani Mediapoolin ja sen merkityksen aika myöhään. Kirjoitin siitä 7.3.2019 otsikolla "Kysymyksiä Suomen vapaalle medialle":

"Ilman vapaata, politiikasta ja talousmahdeista riippumatonta mediaa demokratia ei voi elää. Sanan ja mielipiteen vapaus on toimivan yhteiskunnan elinehto, enemmän kuin pelkkä henkireikä.

Mitä tapahtuu demokraattiselle, vapaiden ihmisten vapaasti hengittävälle yhteiskunnalle, jos esimerkiksi valtio ohjaa tiedonvälitystä? Oireet saattavat ensin olla lieviä; henkinen ilmasto alkaa tuntua tukahduttavalta, soraäänet vähenevät, toisinajattelijat leimautuvat häiriköiksi, trolleiksi, väärämielisiksi.

Suomeen on vuonna 2015, Sipilän hallituksen aikana, muodostettu Mediapooli, eräänlainen vaarattomalta kuulostava kerho tai klubi, jonka jäseniksi on liittynyt käytännössä koko tiedotusvälineistömme – lehdistö, Yle, Mtv, tärkeimmät kirjankustantajat."

On syytä tarkastella Mediapoolia lähemmin, sillä erityisesti Ukrainan sodan alla ja sen kestäessä median ja poliittisen johdon linjaukset ovat hämmästyttävällä tavalla päällekkäiset ja samat.

Kun kerroin poolista, siis 3,5 vuotta sitten blogissani, syntyi rektio, väitettiin paljastusta fantasiaksi ja paikkansa pitämättömäksi propagandaksi. Piti siis tutkia lisää.

Mediapooli on valtion Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä tai alaisuudessa toimiva orgaani, johon kuuluu siis käytännössä koko maan media. Pooli itse määrittelee tehtäväkseen "median toiminnan turvaamiseksi tarvittavan varautumistoiminnan kehittämisen ja ylläpitämisen". Sekavan määritelmän takaa löytyy ajatus Venäjän uhkasta ja sen torjumisesta.

Mediapooli "seuraa myös informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä", poolin kotisivut kertoivat. Sivuilta löytyi poolin puheenjohtajan haastattelu, jossa hän avoimesti sanoi, että toiminnan taustalla on Krimin siirtäminen Venäjän hallintaan.

Poolin tehtävä on torjua mm. Nato-vastaisuutta. Tulkinta ei ole minun. Se oli luettavissa Huoltovarmuuskeskuksen / Mediapoolin nettisivuilta.

Poolilla on monenlaisia työmuotoja. Yksi niistä on "sisältöryhmä". Sen toimintaa poolin puheenjohtaja sanoo aktiiviseksi. Puheenjohtaja, Otava-konsernin tj Alexander Lindholm sanoi tuolloin poolin sivuilla: "erityisen tärkeä on sisältöryhmä, jossa medioiden päätoimittajat tekevät yhteistyötä".

Tällainen toiminta on upouutta suomalaisessa mediassa, tietysti poikkeuksena sotasensuurin ajat, mutta myös kansainvälisesti. Niin pooli itsekin sanoo todetessaan kotisivuillaan, että tällainen yhteistyö viranomaisten kanssa on "kansainvälisesti ainutlaatuinen". Valtiolla on Huoltovarmuuskeskuksen kautta tarkkailijan, linjaajan ja kontrolloijan asema koko Suomen mediakentässä!

KADONNUT AINEISTO

Mediapoolin nettisivuilla oli siis melko avoin kuvaus poolin toiminnasta. Mutta kun blogini tuli julki, tuo aineisto katosi. Pooli harjoitti siis itsesensuuria ja poisti puheenjohtajansa jutun.

Sensorit eivät kuitenkaan voineet mitään sille, että Lindholm oli antanut haastattelun myös Ruotuväki-lehdelle joulukuussa 2018:

"Poolissa on muun muassa sisältöryhmä ja hallitus, ja kaikki tekevät omaa työtään tavoitteiden eteen. Tämän lisäksi tehdään vaikuttamistyötä, kuuntelemista, koulutusta ja seurataan ylipäätään, mitä maailmassa tapahtuu."

Samassa haastattelussa puheenjohtaja Lindholm totesi, että poolin "hallituksen kokouksissa käsitellään muun muassa informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä".

Mitä mahtaa olla Mediapoolin "vaikuttamistyö"? Entäpä "kuuntelu"? Mihin ja keihin halutaan vaikuttaa, keitä ja miksi kuunnella? Poolin sivustoilta kadonneen aineiston perusteella "vaikuttamistyö" on ainakin Nato-kritiikin hillitsemistä. Millä tavoin, sitä saattaa vain arvuutella.

Tämän keskellä me elämme. Valtionhallinto on mukana koko Suomen median kattavassa poolissa, ja selvää on, että pooliin kohdistuvat epäluulot ja kysymykset tullaan leimaamaan valeuutisiksi, vääristelyksi, turhiksi salaliittoteorioiksi, vainoharhaisuudeksi.

Kun Mediapooli näyttää sensuroivan omaa aineistoaan, minun kysymykseni ja epäilykseni eivät poistu vaan lisääntyvät. Jos valtio edes osittain kontrolloi mediaa, meidän vapaa lehdistömme on luiskahtanut outoon suuntaan.

Sisältöryhmän "vaikuttamistyö" ja "kuunteleminen" on hieman muuta kuin puheenjohtaja Lindholmin maininta siitä, että on varauduttava sähkökatkoksiin.

PUUTTUVAT JUTUT

Mediapoolin vaikutusta lehtien, tv:n ja radion juttuihin ei pidä liioitella. Aika pahasti keskittyneen median linjaukset toteutuvat jo siinä, että niiden omistajat ovat valinneet kaikkiin ns. valtamedioihin Nato-jäsenyyttä kannattavat päätoimittajat.

Tässä tilanteessa vanhan ja vanhanaikaisen journalistin on esitettävä joitakin kysymyksiä. Itse asiassa esitin niitä jo 3,5 vuotta sitten:

– Miksi en ole voinut lukea, katsoa tai kuunnella ainuttakaan juttua siitä, ketkä, koska, missä ja miksi tekivät päätöksen siitä, että Suomen puolustusvoimien komentaja allekirjoittaa isäntämaasopimuksen Naton kanssa? Miksi juuri hän eikä esimerkiksi vieressä ollut tasavallan presidentti?'

– Miksi en ole nähnyt ensimmäistäkään perusteellista juttua siitä, mitä isäntämaasopimus todella sisältää? Eikö aihe ole muka tarpeeksi kiinnostava, ei kyllin tärkeä – kysymyshän on ehkä vain Suomen alistamisesta sotaliitolle, ehkä vain itsenäisyytemme menetyksestä. Eihän se ole mitään Matti Nykäsen hautajaisiin verrattuna.

– Entä missä ovat jutut siitä, miksi tuota sopimusta ei viety Suomen eduskunnan käsittelyyn vaan uitettiin voimaan sen merkitystä joka käänteessä vähätellen?

Entä missä ovat jutut siitä, kuka/ketkä, missä, milloin ja miksi tekivät päätöksen Naton hybridikeskuksen sijoittumisesta Helsinkiin?

– Missä ovat jutut siitä, mitä tuo keskus oikein tekee, ja miksi sille on myönnetty juridinen koskemattomuus niin, että korkeimmallakaan viranomaisellamme ei ole oikeutta tutkia tai puuttua sen toimintaan?

– Entä jutut Mediapoolin sisältöryhmän tarkoitusperistä? Miksi kukaan ei kysy, mitä tämä kansalaisten psykoosiin ja epävarmuuteen johtava viime aikojen juttutulva oikein merkitsee?

Ja ennen kaikkea: Missä ovat jutut siitä, miten Kiovan hallinto on kohdellut itä-ukrainalaisia jo kahdeksan vuotta jatkuneen sisällissodan aikana. Minulle on turha väittää, etteikö media yhtä lailla kuin poliittinen johto ole tiennyt tuhansista ja tuhansista tapetuista ja Donbasin väestön sorrosta, lähes kaikkien kansalaisten perusoikeuksien lopettamisesta.

Poolin merkitystä vähätellään tai se kiistetään. Oliko sitten Ilta-Sanomien pääkirjoitus lipsahdus? Siinä sanottiin, että Venäjän tiedottaminen on "valtiollisen puppugeneraattorin" ja "trollitehtaiden" tuottamaa valeuutisointia. Niinpä "Suomen kannattaisi tehostaa valmiiksi tuotetun vastamateriaalin levitystä", ja että "apua tähän voisi "löytyä vaikkapa Mediapoolista".

HYSTERIA

Kolme ja puoli vuotta sitten kirjoitin, siis silloin, kun suomalaisten selvä enemmistö vielä vastustivat Natoa:

"Pelkoon ja epävarmuuteen ajettu kansa on helposti manipuloitavissa mihin tahansa uskoon, luuloon ja tekoihin.

Pelon ja epävarmuuden lietsonnalla voidaan ohjata mielipiteitä. Jos meidät suomalaiset, joiden selkeä enemmistö vastustaa sotaliiton jäsenyyttä, saadaan pelon horkkaan, on Mediapoolilla toivoa, että jonain päivänä me polvistumme ja suorastaan pyydämme, että täällä jo tukevasti isännöivä Nato ottaisi meidät lopullisesti huomaansa."

En ikinä olisi uskonut eläväni tällaisessa Suomessa.

Kun Vladimir Putin ja Donald Trump saapuivat Helsinkiin, kadunvarret oli tapetoitu uljailla julisteilla: "Tervetuloa vapaa lehdistön maahan".

Siis maahan, johon on laskeutunut yksiääninen hiljaisuus, sanomaton sensuuri. Maahan jossa kritisoidaan ankarasti sellaisia maita, joissa media on valtion ohjauksessa.

Suomi arvostelee jyrkästi muita maita sananvapauden rajoittamisesta, ja rajoittaa sitä jyrkästi itse. Oikeasti vastuullinen journalismi on kadonnut oudosti samaan aikaan, kun sitä iskulausein julistetaan.

Lohtu on ehkä se, että median luopuminen periaatteistaan ei ole vain suomalainen ilmiö. Se koskee koko läntistä mediaa. Sveitsiläinen asiantuntija Jacques Baud on äskettäin antamassaan haastattelussa sanonut jyrkästi, että muiden muassa ranskankielinen media on toiminnallaan tehnyt Ukrainan sodan rauhanneuvottelut mahdottomaksi, koska se promovoi venäjävihaa ja antaa Ukrainan sodasta yksipuolisen ja täysin harhaanjohtavan karikatyyrimaisen kuvan.

Venäjäviha roihuaa, Ranskassakin. Pankkitilejä on suljettu ihmisiltä, joilla on venäläinen nimi. Somessa Ukrainaa ja lännen toimintaa kritisoivia päivityksiä estetään. Baudin mielestä Venäjän vihaaminen on saanut absurdeja piirteitä, kun esimerkiksi venäläiset urheilijat, jopa paraurheilijat, suljetaan kilpailuista kollektiivisesti, jopa venäläiset kissat ja puut blokataan alan näyttelyistä ja taideteosten Venäjään viittaavia nimiä muutellaan.

Amerikkalainen kommentaattori Noam Chomsky on kiteyttänyt tilanteen: "Hysteria ei ole koskaan ollut tällä tasolla, ei edes 2. maailmansodan aikana."

SANKARIT JA ROISTOT

Suomen ns. valtamedia uutisoi Ukrainan sodasta niin kuin se, siis media, olisi Kiovan hallinnon jatke. Aivan ylivoimainen enemmistö uutisista perustuu Ukrainan lähteisiin. Käytetyin lähde on presidentti Zelenskyi, joka esiintyy sanomalehtien lisäksi lähes päivittäin videostriiminä tv-uutisissa.

Zelenskyi on saanut läntisessä mediassa ainutlaatuisen sankarin osan. Hän on pitänyt videopuheita kaikilla mahdollisilla foorumeilla YK:sta ja eri maiden parlamenteista lähtien.

Suomenkin eduskunta osoitti hänelle suosiotaan seisaalleen nousten. Kun saksalainen Die Welt-lehti kertoi presidenttiin kohdistuvista pahoista korruptioepäilyistä, se ei ole himmentänyt Zelenskyin arvoaan Suomen mediassa.

Ei vaikka ns. Pandoran papereissa paljastui, että Zelenskyi oli mukana salaisessa veroparatiisiyhtiöiden ketjussa ja että sankari on siirrellyt huomattavaa omaisuuttaan sopiviin paikkoihin.

Medialla, ja toimittajilla vapaus valita käyttämänsä lähteet. Mutta muitakin keinoja on työkalupakissa.

Uutisjuttu voi olla totuudenmukainen ja silti propagandaa. Näin tapahtuu nyt, kun Ukrainan sotaa koskeviin sinänsä asiallisiin teksteihin on lisätty säännönmukaisesti ylimääräisiä adjektiiveja ja epiteettejä, jotka ikään kuin salakuljettavat uutiseen "oikean mielipiteen".

Mediassa Zelenskyi on rohkea sankari, päättäväinen kansanjohtaja, koko Euroopan vapauden ja demokratian puolesta eturintamassa taisteleva suuri valtiomies.
Sen sijaan Vladimir Putin on piru, perkele, raakalainen, lapsia tappava roisto, barbaari, valehteleva hirmuhallitsija, kansaansa kiduttava hirviö.

Ukraina on esikuva, koko läntisen maailman ja demokratia puolesta uhrautuva, ihailtavan urhea ja kaiken tuen ansaitseva valtio.

Venäjä on takapajula, koko maailman, Euroopan ja Suomen turvallisuutta uhkaava verinen karhu. Venäläiset sotilaat kiduttavat, tappavat ja raiskaavat siviilejä, tuhoavat lastentarhoja, jouluja ja sairaaloita, kun taas Ukrainan armeija pelastaa sodan uhreja raunioista.

Ukrainan sota on "raakalaisnainen ja barbaarinen hyökkäyssota". Ukrainan armeijan touhut ovat systemaattisesti "urheita", taistelutahto sankarillista eikä se tulita siviilikohteita. Venäjän sotilaat ovat "surkeita", sodan johto "karmeaa", aseet vanhaa romua, joukkojen moraali nollassa.

TOTUUSJOURNALISTIT

Viime vuosina on noussut esiin uusi ilmiö: sanomalehden uutisen viereen taitetaan kolumni, jossa kerrotaan, miten juttu pitää tulkita. Journalismin hyvinä aikoina lehtien kolumnistit olivat kokeneita ja arvostettuja ammattilaisia. Nyt kesätoimittajallakin on lehdissä oma palsta, kuvalla varustettu totuuskolumni.

Äskettäin ilmestyneessä kirjassaan "Journalismin kuolema – mitä medialle oikein tapahtui" toimittaja Katleena Kortesuo kertoo uudesta toimittajapolvesta, joka on hylännyt objektiivisen journalismin periaatteet. Tämän koulukunnan mielestä on oikein, että toimittajalla on agenda, jolle uskollisena hän kertoo, miten asiat oikeasti ovat – hänen oman narratiivinsa mukaisesti.

Sanomalehti voi ajaa asiaansa muuallakin kuin pääkirjoitussivuilla, vaikka toisin koko ajan vakuutetaan. Ilmaiseva esimerkki ovelasta journalistiikasta oli viime talvena HS:n juttusarja "Täydentyvä taulukko".

Lehti halusi ilmiselvästi vaikuttaa kansanedustajiin, saada varmistetuksi eduskunnan äänestyksen tulos. Idea mainio. Jutuissa kerrottiin päivittäin, ketkä kansanedustajista ovat kunakin päivänä ilmaisseet kantansa Nato-jäsenyyteen. Kysymys oli tietysti lukijoiden palvelusta, ei suinkaan kansanedustajien indoktrinoinnista tai painostuksesta?

Maailmankuulu australialainen journalisti John Pilger antaa hyvän neuvon näiden aikojen viestinnän seuraajille: "Älä usko mihinkään, mitä media kertoo."

Jos haluaa kuvata Suomen lehdistön tilaa juuri nyt, lehtien yhteiseksi, synergiaa edistäväksi nimeksi voisi antaa "Sotahuuto". Valitettavasti nimi on jo varattu.

Median ilmapiiri on nyt raikas ja reipas! Hienolta täytyy tuntua, kun toimittajat voivat huudahdella Ilta-Sanomien Timo Haapalan tavoin, että Venäjä on roistovaltio, jonka brutaalia ja raakalaismaista hyökkäystä johtaa mielenvikainen sotarikollinen.

Enää ei kummastella, kun HS:n pääkirjoitus uhoaa: "Venäjä on lyötävä polvilleen... ja että "Venäjä on suistettava kuiluun."

Urho Kekkonen kävi aikanaan sanomalehtien kimppuun kritisoimalla niitä "neulanpistopolitiikasta", kun lehdissä esiintyi jotain kielteistä Neuvostoliitosta. Miten hän olisi suhtautunut nykyisiin neuloihin ja pistoihin? Sauli Niinistö tuntuu hyväksyvän ne.

OIKEAA TIETOA?

Arvossa pidetty tutkimuslaitos OSCE (Organization for Security and co-operation) todistaa joidenkin muiden läntisten tahojen tavoin faktojen avulla, että Ukraina oli USA:n massiivisella tuella keskittänyt huomattavan osan asevoimistaan Donbasin rajalle ja aloitti sieltä tykkitulen jo 17.2.2022 kiihdyttäen sitä seuraavina päivinä. Venäjän invaasio alkoi 24.2.2022.

Suomen poliittinen johto puhuu koko ajan "Venäjän hyökkäyssodasta" ja korostaa päivästä toiseen absoluuttisena totuutena, että Venäjä aloitti sodan. OSCE:n tai muiden tahojen, kuten ruotsalaisen rauhantutkijan, professori Olav Tunanderin vakuuttavia näyttöjä USA:n kouluttaman ja tukeman Ukrainan armeijan offensiivista ei ole kirjoitettu riviäkään.

Uskooko joku, että media tai johtavat poliitikot ovat aivan pimennossa siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtuu?

Mutta 3,5 vuotta sitten Mediapoolin puheenjohtaja kirjoitti poolin nettisivuilla: "Ylläpitääkseen uskottavuuttaan median pitää julkaista oikeaa ja tarkastettua tietoa ja laittaa kaikki selkeästi pöydälle."

Nythän kysymys kuuluu, että kenen pöydälle.

Varsinkin iltapäivälehdet ovat julkaisseet Ukrainaan ja Venäjään liittyen runsaasti huhuja ja luuloja. Niillä on taipumus muuttua totuudeksi.

Tyypillistä, että sodan aloittajasta tai energiakriisin syistä esitetään ensin valhe. Sitä toistetaan, kunnes se onkin totta. Ei enää sanota, että "jonkun mukaan" tai joku "väittää".

Kun Iltapäivälehti otsikoi "Onko Putin mielenvikainen", kysymyksen tarkoitus oli muuttua totuudeksi lukijan mielessä. Tällaista manipulaatiota ja indoktrinaatiota Suomen media on ollut ja on pullollaan.


RYHDY ILMIANTAJAKSI

Vuonna 2014 Yle esitti DocVentures -ohjelman, jossa toimittaja Riku Rantala kehotti katsojia ilmiantamaan Venäjän trolleja. Jos siis katsojalla oli tiedossaan vaikkapa naapurissa asuva trolli, hän voisi olla yhteyden ohjelman tekijöihin.

Olin pudota sohvalta huomatessani, että studiossa istui myös ulkoministeri Erkki Tuomioja reagoimatta mitenkään siihen, että Yle oli perustamassa omaa Stasi-järjestelmää, ilmiantajien verkostoa.

Ilmiantajia etsitään myös somessa. Facebookin sivustolla on palkki: "Ilmianna julkaisu". Sehän on hyvä, se tarkoittaa että laittomia viestejä julkaisevat käräytetään. Mutta tosiasiassa Facebookin menettely on johtanut siihen, kuten juuri Ranskassakin, että poliittisesti väärät viestit ja viestittelijät pimennetään.

Ja kunhan uusi laki maalittamisesta tulee voimaan, olemme siirtyneet ilmiantojen aikaan. Kun esimerkiksi minä julkaisen kriittisen mielipiteeni presidentistä, pääministeristä tai vaikkapa hallituksesta, voin joutua oikeuteen maalittamisesta, maksamaan sakkoja tai istumaan vuoden kiven sisällä.

Maalittamislain valmistelussa on korostettu joukkoa. Siis että maalittamisen tuntomerkit täyttyvät helpommin, jos samaan maaliin tähtää useampi kuin vain yksi henkilö. Kun minun Fb-postauksilla on joskus lähes tuhat peukuttajaa, linnatuomioni alkaa näyttää varmalta.

VIHAA TAI KUOLE

Miksi media on lähes yksimielisesti valinnut saman linjan kuin pääministeri, eli vihan lietsomisen Venäjää vastaan, paikoin jopa sotaa uhoavan tavan "uutisoida"?

Viha, pelko, väkivalta ja kateus ovat perinteiset ip-lehtien lööppijuttujen lähtökohta. Alkeelliset ja alhaiset tunteet ovat myyntikamaa. Sota ja veriset vaatteet toimivat aina myynnin edistäjänä.

Voi miettiä, miksi kaikissa valtamediaan lukeutuvissa uutisvälineissä on Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava päätoimittaja. Yksinkertaisin selitys on se, että keskittyneen median omistajat ovat Naton kannalla. Yhtiöiden hallituksethan valitsevat päätoimittajat.

Erityinen kysymys on Yleisradio, jonka uutis- ja ajankohtaistoimituksen työ on silmiin pistävän Nato-hakuista ja vihamielistä Venäjää kohtaan. Yle on eduskunnan media, mutta eduskunta onkin samoilla linjoilla sen kanssa, nykyisin.

Kun tämä eduskunta valittiin, enemmistö suomalaisista vastusti Natoa, varmasti samoin myös enemmistö kansanedustajista. Me emme siis valinneet parlamenttia, joka veisi lähes yksimielisesti Suomen sotilasliittoon.

Se muuttui sellaiseksi suureksi osaksi koska lehdistö on toteuttanut monivuotisen kampanjan Venäjän uhasta ja Naton antamasta turvasta. Kun presidentti ja pääministeri omalla tahollaan julistivat Venäjän uhkaa ja pahuutta, ei tulevien vaalien menestystä ajattelevalle kansanedustajalle jäänyt juuri vaihtoehtoja.

Vihaa Venäjää tai kuole poliitikkona.

Media näyttää saavuttaneen tavoitteensa, ja enemmänkin. Maassa tuntuu vallitsevan Nato-hurmos ja venäjäraivo. Jos joku erehtyy ihmettelemään venäjävihaa tai jopa ymmärtämään Venäjää, reaktio on uskomaton ja kiihkeä, sanallisesti väkivaltainen ja täydellisen kuuro vastauksille.

Viha ja suoranainen sotauho on kiihtynyt aivan viime päivinä entisestään. Tuntuu, että raivon vallassa olijat kokevat samaa mieltä olvien tarjoamaa laumasuojaa.

HARVARDIN POJAT

Mistä tämä kaikki on lähtöisin?

USA ja Nato käyttävät suuria viestintätoimistoja luomaan haluttuja kampanjoita poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi kaksi alan jättiläistä, RuderFinn ja Hill+Knowlton ovat viestintästrategioita ja niiden toteutuksia suunnittelevia yrityksiä. Putin sarvet päässä aikakauslehtien kannessa on vain pieni esimerkki niiden työstä. Jugoslavian sodan valtavat valhekampanjat antoivat USA/Natolle tekosyyn pommituksiin.

Minulla ei ole todisteita, mutta rohkenen väittää, että Ukrainan menestynyt infosota on amerikkalaisten ammattilaisten suunnittelema. Sen tiedän, että Venäjävastaisessa politiikassa USA on käyttänyt paria sataa pr-toimistoa.

Muitakin voimia on käytössä. "Harvardin pojat" oli lempinimi yliopistomiehille, jotka kehittelivät Neuvostoliiton kansallisen omaisuuden ryöstöä Jeltsinin aikana.

Vaikka poikien yksi jäsen, professori Jeffrey Sachs, onkin kääntänyt kelkkansa ja paljastanut USA:n hallinnon katalia aikeita Venäjän suhteen, tuo yliopisto on edelleen aktiivinen.

Vuonna 2015, Sipilän hallitus päätti, että noin 100 suomalaisen kouluttamisesta "infosotaan". Minä olen kirjoittanut väärin, että suomalaiset olisi lähetetty Harvardiin. Niin ei tietenkään kannattanut tehdä kustannussyistä. Harvardin pojat tuotiin Suomeen ja kouluttivat. Tulokset ovat kaikesta näkemästäni päätellen hyviä.

VIHASTA UHOON

Media ja johtavat poliitikot, kumpi vie, kumpi seuraa? Niinistö antoi omilla lausumillaan Venäjästä ja Putinista ikään kuin luvan kansalaisten vihapuheelle. Sanna Marinin historiaan jäävä lause: "Kaikki siteet Venäjään on katkaistava", oli jo Venäjäraivoon yllyttämistä.

Ministerit Kaikkonen ja Lintilä ovat vieneet projektia eteenpäin. Kaikkonen rehvasteli, että Ukrainaan on viety "tappavia" aseita. Lintilä taas sanoi eduskunnassa, että "Suomi on fyysisesti sodassa Venäjää vastaan Ukrainassa".

Liikuttava yksityiskohta median ja poliitikon yhteispelistä oli Ylen Ykkösaamun haastattelu, jossa Lintilältä ei kysytty tuosta lausunnosta. Asia oli tavan mukaan sovittu lämpiössä.

Viha on nopeasti leviävä tarttuva tauti. Se on myös ase. Kun väestö saadaan pelon avulla vihan valtaan, poliitikkojen on helppo viedä eteenpäin viha-aallon suuntaisia tavoitteitaan.

Vihan epidemiassa, tai oikeastaan jo läntistä maailmaa koskevassa pandemiassa, on se vaarallinen piirre, että sen pysäyttäminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Vain sota on varma tapa purkaa viha loppuun saakka, eli suureen kärsimykseen asti.

Vihasta on edetty uhoon. Ilta-Sanomat 25.4.2022: "Näihin aseisiin Suomen puolustus nojaa... Suomella pullat uunissa vielä Ukrainaakin paremmin... Hornetit ja panssarihaupitsi Moukari antavat mahdollisuuden iskeä kovaa ja pitkälle..."

Kovaa ja pitkälle, ihanko Uralille saakka on mieli. Taas?

Seuraavaksi uutisoitiin asetoimituksista. "Kyllä niillä jälkeä tulee", iloitsi Niinistö. Se ei ole karvalakkiäijän uhoa kaljatuopin takaa vaan lausunto sen maan presidentiltä, jolla on ollut vuosikymmeniä hyvät ja vähintäänkin asialliset välit suurvaltanaapurinsa kanssa.

OUTO KYSELY

Ukrainan sota ja kiihdytetty Venäjällä pelottelu auttoivat tönäisemään Suomen Naton porstuaan. Presidentti perui halunsa järjestää kansanäänestys, koska mielipidekysely jo todisti hänen mukaansa, että kansa haluaa Naton.

Kyselyiden pätevyys ja legitimiteetti on kyseenalaistettu. Ylen tilaamaan tutkimukseen saattoi ilmoittautua jopa palkinnon toivossa jokainen, joka kuului kyselyn tehneet yhtiön vakinaiseen nettipaneeliin.

Muuan ystäväni yritti kaikin keinoin saada julki kyselytutkimuksen raakamateriaalin selvittääkseen, mihin lopputulos perustui. Hän ei onnistunut, materiaali salattiin erikoisin verukkein.

En ole nähnyt Suomen median repäiseviä otsikoita tästä asiasta.

SANANVAPAUS JA DEMOKRATIA

Media käy sotaa Ukrainan puolesta Venäjää vastaan. Aika moni kansalainen näyttää vaikkapa Fb:ssä kyselevän, tahtooko Suomen valtio myös oikeaa sotaa.

Sota tulee, jos sitä tarpeeksi kauan kutsuu.

Käynnissä on läntisen median tukema USA:n strateginen operaatio, johon se on saanut mukaan Eu-ressukan. Yhdysvallat on julkaissut tavoitteensa, joka on "Venäjän heikentäminen". Saattaa olla, että se on kovin sievistelevä sana kuvaamaan todellista päämäärää.

Eu-maana Suomi on putoamassa pois hyvinvointivaltioiden listalta. Leipäjonojen maa syytää miljoonan ellei miljardin toisensa jälkeen pohjattomaan säkkiin antaakseen jalon tukensa Kiovan hallinnolle ja liitoksissaan natisevalle unionille.

Joka tapauksessa olemme menettäneet journalismin ja uustismedian, jota demokratiaan uskova maa kipeästi tarvitsisi. Ei ole demokratiaa ilman sananvapautta ja totuuteen pyrkivää tiedonvälitystä.

Pakko siis kysyä, olemmeko menettämässä myös demokratian.

YHTEENVETO

Sanomalehdet ja muut uutismediat kampanjoivat ja teettävät luotettavuustutkimuksia säilyttääkseen ympärillään totuuden sädekehän. Uutisten vastaanottajilla on perinteinen käsitys, että he ovat ainakin lähellä totuuden lähdettä, ja että heille tuottaa tietoa vilpitön ja oikeudentuntoinen toimittajakunta.

Journalismi on kuollut sen perinteisessä muodossa. Journalisteista on tullut infosodan upseereita, lähettejä ja juoksupoikia.

Lännessä ja sen osana Suomessa tilanne on karmea. Valtion Yleisradio ja "riippumaton" media on Lännen aivopesukoneen osa, eikä vastapainoa ole.

Somessa on iso joukko ihmisiä, jotka pelkäävät, että Suomea ajetaan tahallisesti sotaan Venäjää vastaan. Että presidentin "täältä pesee"-tyyppiset lausumat, pääministerin ja ministerien sotauhoiset ulostulot on tarkoitettu tökkimään karhu hereille.

Vihan ilmapiiri seurauksineen pirstoo kansan. Mihin tämä johtaa, ja joutuuko poliittinen johto ja media katumusharjoituksiin, se on vielä sotasumun peitossa.

Miten siis jaksaa ja uskaltaa kirjoittaa, olla kriittinen kriittisessä ajassa? Minua rohkaisevat edesmenneen ystäväni Paavo Haavikon sanat, jotka sopisivat jokaisen, nyt korruptoituneen toimittajan tavoitteelliseksi huoneentauluksi:

"Ja silti ei pelko, ei raha, eivät vallanpitäjien toiveet ja kuvitelmat saa saada kynääsi värähtämään."

HUOMAUTUS

Huomautan, että en ole minkään puolueen enkä kippo- tai kuppikunnan jäsen. En ole putinisti enkä ihaile suurvaltoja. Minun kritiikkini kohdistuu tehtävänsä kadottaneeseen mediaan ja kansansa ja maansa unohtaneisiin poliitikkoihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota, Ukraina-seminaari, Venäjäviha, Niinistö, Marin, Kaikkonen, journalismi, sotauho

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄ

Keskiviikko 7.9.2022 klo 16.27 - Mauno Saari

Kun valtaa keskitetään

Tulee päivä ettei ole Facebookia eikä Instagramia, ei kanavia joissa virtaa viestejä kahteen suuntaan. Silloin me kiehumme omassa pikku kuplassamme, opimme uudelleen kirjoittamaan ja lähettämään kirjeitä. Ja tapaamaan naamioitta, maskeitta.


Kun valtaa keskitetään, on rajattava, ohjattava ja vaiennettava, poistettava häiritsevät äänet ja ääntelijät.
Kun valtaa keskitetään, vallassa oleva ei vastaa kysymyksiin muutoin kuin vastaamalla kysymyksen ohi ja vierestä kokonaan toiseen asiaan. Se on jo nähty ja kuultu.


Sota voi olla vähän hidas, mutta se kyllä kuulee, kun sitä aikansa kutsutaan. Ja tulee.
Sota on suurta huvia ja kutkuttavaa jännitystä, kunnes se alkaa.


Olen miettinyt presidentin ja pääministerin suurta varmuutta tästä meneillään olevasta sodasta, sen voittajasta.
Helsingissä on käynyt paljon amerikkalaisia sotilaita ja poliitikkoja. Heiltäkö vai suoraan Washingtonista on tullut vakuutus, että Venäjä hoidetaan, ajetaan kuiluun, kuten Helsingin Sanomat vaati pääkirjoituksessaan.


Miten muuten presidentin ja pääministerin jyrkkyys on selitettävissä? Pääministeri vaati kaikkien suhteiden katkaisemista Venäjään niin kuin hän olisi saanut vakuutuksen, ettei Venäjää kohta ole, tai että se makaa rotkossa voimattomana.


Entä jos presidentti, pääministeri ja Biden ovat väärässä? Silloin presidentin ja pääministerin on luontevaa ja välttämätöntä erota, poistua kaikilta näyttämöiltä oman itsensä ja maan kannalta. Eivät he voi neuvotella Suomen asioista sodan voittaneen Venäjän kanssa.

Julkkuus ja demokratia

Sekä Sauli Niinistö että Sanna Marin ovat nousseet suureen suosioon ulkokohtaisilla asioilla; parisuhteilla, lapsella, koiralla, ulkonäöllä, median mukavilla ja myötäsukaisilla jutuilla. Siksi tämä vääristyneen median ja somen aikakausi on vaarallinen.

Toistan aikaisemmin esittämäni kysymyksen: – Tulisiko Paasikivi lonksuvine tekohampaineen valituksi nyt presidentiksi, pääministeriksi tai mihinkään suuren julkisuuden tehtävään?

Julkkuus syö demokratiaa pala palalta. Samaan aikaan puolueiden jäsenmäärät kutistuvat olemattomiksi, niiden eliitti valituttaa itsensä ja toinen toisensa avainpaikkoihin. Sopivuus on pätevyyttä, mediataito on poliittista osaamista, uskottava valehtelu rehellisyyttä.

Tämä demokratiaa vain pinnalta ohuesti muistuttava systeemi on merkinnyt maan ylimmän päättäjän, eduskunnan, voiman ja arvon romahtamista. Bryssel päättää, eliitti junailee, eduskunta odottaa seuraavan kyselytunnin suoraa tv-lähetystä.

Kun kansalaiset kohta, tai jo nyt, ovat hädässä, irvokas leikki ylevillä periaatteilla vain jatkuu. Luulisi jonkun jyrähtävän, mutta ei ole jyrähtäjää.

***

Ihme ja kumma

Paljonhan sitä puhutaan Sanna Marinin suosion noususta, mutta ei siitä, että minun suosioni näyttää nousean pystysuoraan. Samalla laatu on kohentunut tuntuvasti.

Nimittäin nyt muutaman vuorokauden aikana Fb-kaveriksi on pyrkinyt suuri joukko naisia. Eikä se vielä mitään. Nämä naiset, nimittäin, ovat kaikki nuoria, kauniita ja seksikkäitä. Jotkut ovat kuvaa varten avanneet kaula-aukkoa, joku jopa pyllistelee trikoissaan silmieni edessä. Kenelläkään ei ole muita päivityksiä kuin näitä suloisia valokuvia.

Olen miettinyt! On lajalti tiedossa, että suhtaudun melko suopeasti naiskauneuteen. Silti mieleen pyrkii epäilys. Yrittääkö joku katala taho houkutella minut ansaan? Ehkäpä ajatellaan, että ryhdyn pitämään yhteyttä, kirjoittelemaan intiimejä viestejä tai jopa sortuisin pyytämään treffeille – paparatsien saaliiksi.

Ehkä huolestuin suotta. Ehkä brändäykseni on onnistunut. Kenties joku minussa vetoaa nuoriin, vilpittömiin ja puhdassydämisiin kaunottariin. Jos näin on, olen tehnyt kauhean virheen, potkinut nämä tarjokkaat laitaa myöten pois.


***

Olet onnistunut, Sanna!

Sanna Marin, mitä se on, kun minä tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän sinun valehtelevan?

Kun valheesi kääntyy 180 astetta ja sitten taas saman verran, olet kiertänyt totuuden ympäri ja palannut omille jäljillesi. Silloin et voi enää perua puheitasi, et pahoitella etkä pyytää anteeksi.

Sinä voit yrittää juosta valheesi kiinni, mutta se on jo seuraavassa mutkassa. Ja kun totuus joskus nousee esiin valheiden sumusta, sinulla ei ole mitään millä puolustaisit itseäsi tai kansalaisia, joita et ole puolustanut milloinkaan. Tarkoitan Suomen kansalaisia.

Kun sanotaan, että Venäjä käyttää energiaa aseena, se on paljon sanottu sen jälkeen, kun sinä, Sanna Marin, ensimmäisenä kuulutit, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.

Nyt ne ovat poikki, yli seitsemän vuosikymmentä punotut yhteiset köydet. Sinä olet onnistunut, ja saatan melkein kuulla tänne kohta tulevien amerikkalaisten aplodit.

Kun Suomi lähettää yhä uusia aselasteja Ukrainaan tappamaan venäläisiä mutta myös ukrainalaisia, sinulla on verta molemmissa käsissä.

Jos sanot, että et ole kuullut Ukrainan vuonna 2014 alkaneesta sisällissodasta ja sen uhreista, sinä valehtelet. Ja minä tiedän sinun valehtelevan.

***

Ministerit osaamistestiin, nyt!

Sanna Marin: Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen jämäkkä johtaminen ja siitä tehty video olivat alku hänen nousulleen. Minäkin ihastuin, ja kirjoitin myöhemmin, että poliittiselle taivaallemme on nousemassa uusi tähti.

Nyt näyttää, että tähti on sokaissut suuren osan kansasta. Marin ja Tuppurainen ilmeisesti töpeksivät Uniper-jutun osaamattomuuttaan. Muutenkin he ilmeiseti ovat virkamiehistön varassa – joka ei ehkä nyt ehtinyt ajoissa hätiin.

Kaiken kaikkiaan Suomen systeemin sairaus on osaamisen korvautuminen sopivuudella. Puolueet jahtaavat kannatusta, katse aina seuraavissa vaaleissa. Järjestelmä on laho ja korruptoitunut (en tarkoita rahaa).

Ylin vallan haltija on lain mukaan kansa, siis me, mutta tosiasiassa olemme pienen eliitin alamaisia. Pieni eliitti saa pelata nimillä ja nimityksillä kaikessa rauhassa neljä vuotta kerrallaan.

Vaalikausien aikana alamaisilla ei ole mitään keinoa vaikuttaa asioihin. Vai valitsimmeko me 3,5 vuotta sitten Natoon haluavan ja Venäjää vihaavan, kaikki siteet naapuriimme katkaisevan eduskunnan?

Lähtöruutuun: Olisi saatava aikaan laki, joka velvoittaa ministereiksi valittujen osaamisen tarkastamisen. Testi ei olisi vaikea. Asiantuntijoilta ei olisi takuulla kestänyt tuntia kauempaa havaita, ovatko Marin, Tuppurainen ja esimerkiksi Lintilä kelvollisia hallitsemaan maan asioita.


***

Kiitos ja ei kiitos

HS julkaisi tänään 6.9.22 riipaisevan ja hyvin tehdyn jutun Britannian "Älä maksa" -kampanjasta ja ihmisten kurjuudesta energialaskujen kurittaessa kansalaisia. Kaikin puolin hyvää journalismia. Ja ehkäpä sytykettä myös meihin suomalaisiin. Pitäisi panna hanttiin.
Toinen kiitos Ilta-Sanomille / Taloussanomille jutusta, jossa suomalaisten ahdinko ja suoranainen hätä nousee esille.

Onko Sanomien lehdissä pientä havahtumista todellisuuteen? Toivottavasti. Hätä alkaa lukea lakia, ja tämä on vasta alkua.

Iltalehden pohjanoteeraus on lavastettu juttu pääministerin ulkoilusta Seurasaressa. "Sattumalta" tavattu periskunta olikin oikein hyvä tuttu. Pienimuotoinen Sanna-gate on taas syntymässä.

Tämä menee nyt kiittelyksi. On melkeinpä kiitettävä myös Kauppalehteä. Sen pääkirjoitus kertoo sen, minkä valistuneet kansalaiset ovat tienneet jo jonkin aikaa: hallitus ajaa maan talouden kiville. Se jättää Kauppalehden mukaan "karmean perinnön".

Mutta sitten KL:n pääkirjoittaja kertoo, että "...Ensin talouteen iski koronakriisi. Sen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mikä on tyrehdyttänyt kaupankäynnin Venäjän kanssa, kiihdyttänyt inflaatiota ja aiheuttanut energiakriisin..."

Lehti ei muka tiedä, että kaupankäyntimme loppui kun me itse sen lopetimme. Tarkemmin ajatellen taidan perua tämän kiitoksen.

***

Millä oikeudella Suomi tuhotaan?

Presidentti, pääministeri, hallitus ja eduskunta ovat erittäin lyhyessä ajassa romuttaneet ulkopolitiikan, jonka suojassa kolme sukupolvea rakensi sodan riekaleiksi repimästä köyhästä maasta rikkaan ja hyvinvoivan.

Kenen antamilla valtuuksilla he tekivät tämän tuhotyön? Minä en ole antanut siihen lupaa enkä usko, että kukaan muukaan minun ikäpolvestani.

Minun ikäpolveni on Sanna Marinin ja hänen suuren ihailijalaumansa ylimielisyyden kohde. Olemme boomereita, vanhanaikaisia jääriä, jotka eivät ymmärrä ja mukaudu nuorempien ja parempien menoon.

Olemme sen sukupolven lapsia, joka koki sodat. Minun isäni oli sotilas. Puhuin hänen kanssaan sodasta yhden ainoan kerran. – Ihmiset pannaan tekemään kauheuksia, koska johtajien järki ei riitä rauhaan, hän sanoi.

Mikä oli Suomen hinta, joka maksettiin vuosina 1939 – 1945?

Talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa tapettiin yhteensä 91 000 suomalaista. Heitä sanottiin kaatuneiksi. Haavoittuneita, joka on sievistelevä sana eri tavoin vammautuneille ja rikotuille ihmisille, kertyi kaikkiaan 205 000.

Mahtuisiko tuo ihmismäärä stadionin rock-konserttiin käsiä heiluttelemaan? Ehkä, jos kuolleet pinottaisiin paaluiksi ja vammautuneet seisoisivat tiiviinä tokkana.

Kuitti Suomen vapaudesta ja hyvinvoinnista on hautausmailla ja arpina vielä elossa olevien veteraanien sieluissa.

Minä synnyin pari vuotta Lapin sodan päättymisen jälkeen. Muistikuvani alkavat Ivalosta ja Tornionjokivarresta, poltetuista ja uudelleen rakennettavista kylistä, keskeltä hiljaisten ihmisten arkielämää; heinäntekoa, potunnostoa, talojen pystyttämistä, uurastusta, uupumista.

Kuten useimmat boomerit olen tehnyt töitä puoli vuosisataa. Olen ollut ahkera ja pärjännyt. Olen nähnyt Suomen nousun, työtaistelut, sovinnot, kaupunkien kasvun ja maaseudun rajut muutokset. Näin ja koin Kekkosen valtakauden alusta loppuun ja tajusin noin 40-vuotiaana hänen elämäntyönsä valtavuuden – rauhan.

Ehdin nähdä ennen eläkeikääni pari lamaa, sitten Suomen kukoistuksen, elintason nousun yli äyräiden ja lopulta oireet henkisestä haurastumisesta; pienen eliitin ylimielen, uusrikkaiden korskeuden, politiikan rappion EU-oloissa ja sen, miten niin sanottu tavallinen kansa ja maaseutu työnnettiin hyvinvointiyhteiskunnan tanssiparketin laidoille.

Mutta vastoinkäymisistä, epäonnistumisista, vääristä ratkaisuista ja mokauksistamme huolimatta me rakensimme teille tämän uskomattoman hyvän kotimaan, meitä edeltänyt sukupolvi ja me boomerit.

Sitten alkoi tapahtua.

Ensin tulivat kummalliset ja heikot presidentit, sitten tuli Niinistö ja yhä oudommat pääministerit. Yksi asettui tikkatauluksi, toisen mielestä hänen keksintönsä olivat fantastisia, kolmas kehitti pesapallon pelinjohtajan viuhkasta ratkaisut valtakunnan ongelmiin.

Lopuksi tuli Sanna Marin, päättäväinen nuori nainen, josta kehittyi robotin lailla puhuva vihan ylipapitar.

Niinistö – Marin apulaisenaan – veti Suomen Nato-ehdokkaaksi monin konstein ja keinoin. Venäjästä tehtiin vihollinen; kaikki siteet katkaistiin; aseistettiin maa valmiiksi Naton astua sisään aseineen, tukikohtineen ja joukkoineen; peloteltiin kansalaiset ja sen tuloksen saatiin epämääräisillä gallupeilla täysi tuki ratkaisulle, jolla Suomesta tehdään sotaliiton itäraja.

Olen koko ikäni asunut turvallisessa maassa. Millä oikeudella Niinistö ja Marin ovat lakkauttaneet sen? Millä oikeudella he mitätöivät sukupolvien unelmat ja työn? Kuka antoi heille luvan käyttää Suomea kuin pelimerkkiä ideologisten harhojen toteuttamisessa?

Mitä Yhdysvallat on heille luvannut? Ihanko täyttä, tosin vapaaehtoista turvatakuuta, viidettä artiklaa? Paperia.

Sehän kuulostaa hyvältä. Vain yksi vihollinen, Venäjä, mutta kolmekymmentä hyvää ystävää. Niistä parhain tietysty USA, joka on auttanut monia muitakin maita. Kuten Afganistania, Irakia, Libyaa, Jugoslaviaa ja mitä näitä on.

Kuka on antanut Niinistölle ja Marinille oikeuden päättää koko kansan puolesta Suomen luovuttamiseta vieraan valtion ja sotaliiton käsiin? Ja missä on meidän suostumuksemme energian tuonnin katkaisulle, satojen tuhansien ellei miljoonien perheiden taloudelliselle ahdingolle sekä pelolle, että maa ajetaan sotaan?

***

Onkohan meitä huijattu?

Muistetaan, miten Niinistö useasti oli kansanäänestyksen kannalla Nato-jäsenyydestä. Sitten takki kääntyi, koska hänen mielestään mielipidekyselyt olivat osoittaneet, että tuki on selkeä.

Sekin muistetaan, miten media torjui äänestystä, koska sen mielestä Venäjä voisi vaikuttaa lopputulokseen.

Sain käsiini yksityisen kansalaisen viestin, jossa tilanteen epätodellinen ja outo luonne paljastuu. Kansalainen tunsi olonsa "epämukavaksi" kuullessaan, että kansanäänestys ohitettaisiin. Hän otti yhteyttä mielipidekyselyn tehneeseen Taloustutkimukseen. Mitä selvisi?

"Soitin Taloustutkimukselle ja kysyäkseni miten gallupit ovat tehty. Galluppeihin on vastannut noin 1300 Taloustutkimuksen vakiovastaajaksi ilmoittautunutta. He eivät saa korvausta vastaamisesta sinänsä, mutta osallistuvat vastaajien kesken arvottaviin palkintoihin. He kertoivat, että koska vastaajat edustavat heikosti Suomea kokonaisuutena, heidän täytyi painottaa vastauksia matemaattisilla menetelmillä huomattavasti. Udeltuani, että valvooko tätä matemaattista painottamista kukaan, he kertoivat, että periaatteessa Worldwide Independent Network of Market Research voisi valvoa heitä, mutta näin ei kuitenkaan ole. He myönsivät, että mikäli matemaattisessa painottamisessa olisi virhe, ei sitä kukaan saisi tietää sillä kukaan ei heidän toimintaansa valvo tai tarkasta.

He kertoivat, että voin saada kaiken raakamateriaalin käyttööni jos asiakas myöntää siihen luvan. Pitkien Ylen kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen Yle antoi minulle oikeudet tähän dataan ja sai valtakirjan, että tiedot saa luovuttaa minulle Ylen puolesta. Taloustutkimus kuitenkin vastasi, että he olivat 4kk aiemmin ilmaisseet itseään epäselkeästi ja asiakkailla on oikeus ainoastaan gallupin tuloksiin eikä raakadataan."

Sillä tavalla! Tämä ihailtavan aktiivinen kansalainen pitää edesvastuuttomana sitä, että kansanäänestys ohitetaan mielipidekyselyllä, "jonka todenmukaisuutta ja tarkkuutta ei valvota eikä edes voitaisi tarkistaa".

Kansalaisen mielestä tarkastaminen, valvonta ja avoimuus kuuluvat toimivaan demokratiaan. Olen samaa mieltä.

OLENNAISTA TUOSSA KYSELYSSÄ ON, ETTÄ SIIHEN ILMOITTAUDUTTIIN, JA VIELÄ PALKINNON TOIVOSSA!!! Siis ei mitään satunnaisotantaa. Ja raakamateriaali salattiin muilta kuin asiakkaalla.


***

Missä mennään, kuinka syvällä?

Niinistön puheet Venäjästä muistetaan ("...nyt ei ole (suhteiden / yhteyksien) rakentamisen aika...). Samoin Marinin: "Kaikki yhteydet Venäjään on katkaistava... Meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa sodan... helpotettava kansalaisten elämää, että jatkaisivat Ukrainan tukemista..". Ja ulkoaisiainvaliokunnan Halla-ahon: Iloitkaamme jokaisesta tapetusta venäläisestä.

Ministereistä yksi ja toinen on yhtynyt kuoroon. Vihreiden Ohisalo lisää löylyä. Hänen mielestään hintojen noususta ei pidä syytttää vihreää siirtymää, koska todellinen syy on "Putinin hyökkäyssota".

Uskovatko itse puheitaan? Jos uskovat, ovat mytomaanisia ihmisiä, joita ei pitäisi päästää mihinkään vastuunalaiseen tehtävään.

Kun sota päättyy, nämä henkilöt eivät voi olla Suomen johdossa, kun ruvetaan rakentamaan uusia suhteita. Mutta näyttää siltä, että heidän tavoitteensa ovatkin toiset, Venäjän poistaminen kartalta. Saa nähdä onnistuuko. Nykyhetken tilanne on Suomelle hirvittävä.

8 kommenttia . Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, eduskunta, moraali

fb, valitut palat 2

Maanantai 29.8.2022 klo 22.34 - Mauno Saari

Se iso kuva? USA on vuosikymmeniä kertonut, että Venäjä on sen vihollinen. Se tukee ja pitkittää valtavilla asetoimituksilla Ukrainaa päämääränään "Venäjän heikentäminen". Niinistö & kumpp. on vienyt Suomen USA/Naton apulaiseksi tätä strategiaa toteuttamaan vaarantaen olemassaolomme.


Käsi ylös, jos uskot USA/Naton hyviin tarkoitusperiin – turvallisuuden lisäämiseen ja Naton jäsenmaiden suojaamiseen.


Olen sitä mieltä, että USA/Nato viis veisaa Ukrainan, Suomen tai minkään muun maan turvallisuudesta. Historia todistaa sen järeästi ja aukottomasti. USA:n pelastamien eli tuhoamien valtioiden lista on pitkä. Sen tappamia ihmisiä on miljoonia.


Yksikään suurvalta ei ole synnitön. Ne kaikki potevat samaa suuruustautia. Mutta Yhdysvallat on näistä pedoista pahin. Se selittää kaikki ryöstö- ja tapporetkensä kansallisella turvallisuudella, jota kukaan ei uhkaa, paitsi se itse.

***

Propagandaan on vastattava propagandan omin keinoin. On toistettava, toistettava ja toistettava perusasioita!

– Kuka aloittikaan aseellisen toiminnan v. 2014?

– Kiovan hallinto on tappanut tuhansia ja tuhansia omia kansalaisiaan 8 vuoden ajan Itä-Ukrainassa.

– Kiovan hallinto poisti kansalaisoikeudet itä-ukrainalaisilta. Venäjän kielen käyttö kiellettiin, koulutus lopetettiin, omankielinen media lopetettiin, eläkkeiden maksu katkaistiin jne..

– USA/CIA valmisteli ja antoi tuen "kansannousulle" eli vallankaappaukselle; Maidanin tapahtumat 2014.

– Odessassa natsijoukkiot tuhopolttivat ammattiyhdistysten rakennuksen ihmisineen, estivät näiden "torakoiden" pelastautumisyritykset.

– Suomi tukee Kiovan hallintoa, joka paraikaa pommittaa Euroopan suurinta ydinvoimalaa, harrastaa siis ydinterroria.

– Me suomalaiset maksamme erittäin kovan hinnan Venäjälle asetetuista pakotteista. Voi olla että sadat tuhannet perheet ajautuvat maksukyvyttömyyteen.

– Nato-jäsenyys on Suomelle olemassaoloa uhkaava kysymys. Jos se toteutuu, Venäjä toimii. Se ei kertakaikkiaan voi sallia tilannetta, jossa sille elintärkeät Pietari ja Kuolan niemimaa ovat Naton ohjusten ja jopa tykkien ulottuvilla.

– Suomen valtionjohto käytti Ukrainan sotaa verukkeena Nato-hakemukselle. Suomen turvallisuustilanne ei muuttunut Ukrainan vuoksi mitenkään muutoin kuin propagandassa.

– Olemme eläneet hyvässä sovussa Venäjän kanssa vuosikymmenet. Venäjä ei ole tänä rauhan aikana uhannut meitä millään tavalla. Nyt välit on tuhottu presidentin ja pääministerin johtamalla vihapuheella perusteellisesti.

Jatkakaa luetteloa, ja toistakaa, toistakaa, toistakaa! Sanoinko jo, toistakaa!

On järkyttävää, miten hyvin median ja poliittisen johtomme aivopesukone on toiminut. Nyt on menossa linkous täysin kierroksin.

On jaksettava esittää selkeitä ja tosia argumentteja nykymenoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Se on isänmaallista ja kansalaisvelvollisuus!

***

Yhtäkkiä Ukrainan sota menetti ykkösuutisen paikan. Katsoin lehtiä: HS, IS, Aamulehti, Turun Sanomat, Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen... Missä "Venäjän hyökkäys"? Sisäsivuilla, pienenä ja himmeänä.
Tämä on valtava sattuma, yhtä todennäköinen kuin jos saisi kaksi loton päävoittoa yhdellä rivillä.
Sattumia sattuu. Jos joku ajattelee, että Mediapoolilla on osuutta asiaan, hän saa niin ajatella. Tärkeää on miettiä, mihin tällä sattumalla tähdätään. (29.8.2022)

***

Minua ei vähääkään kiinnosta pääministerin ikä tai sukupuoli. Sanna marin on 36-vuotias, se on sopiva ikä. Hän on nainen, se on hyvä sukupuoli.
Minua kiinnostaa se, mitä hän on saanut aikaan. Tärkein aikaansaannos on negatiiviseksi hurmokseksi yltynyt presidentti Putinin henkilöitynyt venäjäviha.
On kauhistuttavaa, että monet järkevinä tunnetut ihmiset ovat niin tunnekuohun vallassa, etteivät alkeelliset ja itsestään selvätkään tosiasiat läpäise heidän torjuntaansa.
Mistä löytyy jarru tälle psykoosille, kun maan johtavat poliitikot vain yllyttävät tunnemyrskyä? Pelkään että ei mistään, paitsi sodasta.

***


Vähän vielä Paavo Haavikkoa ärsykkeeksi ajatuksille:


"Ajatellaan, että me rakastaisimme venäläisiä, Venäjää. Emme siis epäilisi ja vihaisi vaan rakastaisimme kuin isoa veljeä.


Mahdotonta, tällä politiikalla, tällä luonteella.


Jonain vuosituhantena se voi olla totta."


"Suomella on sotavaje. On puute sodassta. Takana oleva sota ei ole edessä. Eikä edessä oleva sota takana.
Niin kuin me kaipaisimme sotaa, taistelua. Todistaaksemme taas jotakin, jonkun hämärän ja muinaisen asian. Atavistisen tunteen.


Rauha on meille vieras, tuttu kyllä mutta tulokas. Me emme sitä osaa."

***

Sain sähköpostia. Sanottiin, etttä olen jälkiviisas ja myöhäisherännyt. Että olen ollut oikeistiolehtien päätoimittaja ja siis oikeistolainen.


No, kun Suomen Kuvalehti pelastettiin varmalta kuolemalta, se onnistui paljolti siksi, että tein siitä "vasemmistolaisen", eli vapaan ja läpihengittävän. Kun panin Arvo Salon kanteen, noin 400 vaasalaista everstinleskeä peruutti tilauksen. Mutta uusia tuli monin verroin. (Tämän olen kertonut ennenkin, sori toistosta.)


Jos ihmisen ajatukset eivät muutu 70 vuodessa, niitä ei ole ollutkaan. Mutta sodan kysymyksessä minun linjani on aina ollut yksi ja sama: sodan pelko.


Vuonna 1981 Otava julkaisi runokokoelmani "Olen yöllä kuunnellut". Siinä on tällaisia säkeitä:


"Meitä talutetaan kylmään veteen.
Meitä totutetaan sodan hengitykseen.
Syvyyteen ja rytmiin.


Pahinta siinä on ettei ole kuin sisäänhengitys.
Voi olla että enimmäkseen kaikki tapahtuu vaistonvaraisesti.
Mutta sattumien sattuminen ei paranna vaan pahentaa.
Se ei tarkoita etteikö tietty tärkeä osa informaatiota
ole hyvin tarkoituksellista ja hienoa.


Ovatko kertausharjoitukset Suomessa lisääntyneet tai
tehostuneet?
Joku sen tietää.


Luen Helsingin Sanomista taas jutun YYA-sopimuksen tulkinnoista.
Lehti onkin ahkeroinut sotajutuilla. Taitavilla rauhallisilla
tasapainoisilla. Luottamusta herättävillä.
Se sondeeraa aikaansa, hyvä lehti, tulevaisuutta.
Vapisuttaa...


...Yhdessä ainoassa lehdessä kaksi valtavaa juttua
sotaharjoituksista. Suomen ja muun maan.
Edellisenä iltana katsoin samaa aihetta televisiosta.
Suomen armeija jyllää.


Isottelemme rauhantahtoisella puolustusvalmiudella.
Kalisuttelemme rauhantahtoamme.
Minä kuuntelen kenraalin esitelmää armeijamme
suorituskyvystä.
Joka on "parempi kuin pessimistit uskovat".
Se on jo tosi hirveätä.
Se ylittää kaikkein kauheimmatkin painajaiset.


Armeijamme päätehtävä on kuulemma voittaa aikaa.
Kyllä yksi suomalainen kymmentä punaista minuuttia vastaa.
Ja voitettu aika käytetään valtakunnan hyväksi.
Paljonko aikaa valtakunta tarvitsee siinä tapauksessa?


Ja onko maailma todellakin tällainen.
Eikö minnekään muualle pääsee kuin loppuun?"
Näin kirjoitin 41 vuotta sitten. Näin kirjoittaisin nytkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, Paavo Haavikko

Hullut sodan sumussa

Tiistai 5.4.2022 klo 18.36 - Mauno Saari

Sodan sumussa on vaikea nähdä eteenpäin. Jotain kuitenkin häämöttää: Nato-Suomen ääriviivat ovat silmissä kuin eideettinen kuva. 

Kun Nato tulee Suomeen, isäntä astuu taloon täysin valtuuksin. Oikeastaan ei voi puhua Natosta vaan USA-Natosta, sillä Yhdysvallat on sotilasliiton ruorissa, ja lisäksi Suomella on USA:n kanssa kahdenkeskeisiä sopimuksia ja järjestelyjä. Osan niistä tiedämme, suurin osa on kätkössä julkisuudelta. 

Helsingin Sanomat julisti pääkirjoituksessaan 5.4.2022 mahtipontisesti, että  Venäjä on lyötävä polvilleen. Samaa julistivat aikoinaan Napoleon ja Hitler. He eivät ymmärtäneet Venäjänmaan suuruutta ja laajuutta eivätkä venäläistä sielua.  

Tuntuu siltä, että Sauli Niinistön pitkä linja on tulossa päätepisteeseen. Hän on ikään kuin kainostellut kertoa kantaansa Nato-jäsenyyteen. Jo isäntämaasopimuksen olisi kuitenkin luullut herättäneen kaiken kansan havaitsemaan, mihin maan isä meitä ajelee. 

Kun lopullinen "keskustelu" Nato-jäsenyydestä vihdoin alkoi, mediassa ja koko yhteiskunnassa kuului vain yksi ääni, Nato-kuoron hymni. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti sen suoraksi huudoksi. Sanomalehdet ja tv:n uutiset alkoivat toistaa iskulauseita, joiden jyrkkyys veti vertoja 1920- ja 1930-lukujen Vihan veljien provosoiville sanonnoille. 

Aito viha Venäjää kohtaan purkautui ja sai mukaansa nekin, joiden uskallus ei aikaisemmin ollut riittänyt avoimeen ja mitä karkeimpaan solvailuun. 

Merkitsevää on, että HS:n pääkirjoitus kiteytti vain hieman kärjistettynä Suomen valtionjohdon mielipiteen. Tasavallan presidentti, lakimies Sauli Niinistö on julistanut tuomion naapurimaalle tutkimuksia tai kansainvälisen oikeuden tuomiota odottamatta. 

Pääministeri Sanna Marin on koventanut puheitaan Venäjästä niin rajuiksi, että hänen puheittensa kirjoittajan sanakirjasta alkavat adjektiivit ja imperatiiviset verbit loppua. Pääministeri ei kuitenkaan kerro omaa kantaansa sotilasliiton jäsenyyteen. Tällä hienolla tavalla hän ikään kuin antaa muille vapauden päättä ihan itse!

Ulkoministeri Pekka Haaviston julkiset lausumat ovat kauempana diplomatiasta kuin yö on päivästä.

Onko viisasta, järkevää tai vastuullista, että johtavat poliitikot käyttäytyvät näin – melkein kuin somen hulluimmat rienaajat?

Sitoudumme USA:n asevoimien etäpäätteenä ja teräsnyrkkinä toimivaan sotilasliittoon (tietääkseni) 20 vuodeksi. Kirjoitetaanko kahden vuosikymmenen kokemusten jälkeen Suomen johtajista sankareina vai maanpettureina, itsenäisen Suomen hävittäjinä? 

 

Selvää on, että Natoon mennään tuli hännän alla, ennen kuin Ukrainan sota loppuu ja kansa ehkä rauhoittuu. Hatarien mielipidekyselyiden tulokset näyttävät rittävän. Kansanedustajat on pehmitetty valtavalla kampanjalla. Kansanäänestystä ei tarvita eikä uusia gallupeja julkaista. Päätös on tehty, vain näytelmän loppukohtaus, eduskunnan äänestys, puuttuu.

Sitten kun Suomi on USA-Naton jäsen, meidän ikiaikaisesta naapuristamme tulee vihollinen. Sen vuoksi tullaan pitämään välttämättömänä, että maassa on "riittävän sotilaallinen infrastruktuuri"; joukkoja, aseita, ohjuksia, pysyviä tai vähemmän pysyviä Nato-USA:n tukikohtia. 

Saatamme saada konnuillemme myös ydinaseita, sillä ainakaan Suomen ja Naton välisessä isäntämaasopimuksessa niitä ei rajattu pois, kuten Ruotsi teki.

Nato-USA-Suomella on vihollisrajaa hieman yli 1300 kilometriä. Sotaharjoituksia tuon rajan pinnassa tihennetään. Niistä tulee arkipäivää. Jännite kasvaa, Venäjän on pakko kääntää ohjustensa suuntaa ja vahvistaa sotavoimiaan luoteisrajallaan.

Yhteydet Suomen ja Venäjän välillä kutistuvat olemattomiin. Niitä on katkonut EU pakotteillaan, mutta myös Suomi omilla päätöksillään. Ulkoministerin mukaan pakotteiden porsaanreikiä on tilkitty. Totta! Venäläiset kissat eivät saa osallistua näyttelyihin. Myös venäläisen puun esittely alan aktiossa on estetty. Ja Suomen puuntuonti Venäjältä loppuu, tietysti.

Tsunamin lailla vastustamattomasti etenevä Venäjäviha vie meitä unenomaiseen epätodellisuuden tilaan. Eihän tämä ole mahdollista? Onko kaikki valhetta? Ovatko maailmaa johtavat poliitikot mielisairaita? Eikö kukaan tajua tuhon lähestyvän? 

 

Pakotteiden ja vastapakotteiden lopputuloksena on ehkä Venäjän taipuminen puolittaiseen polviasentoon. Epäilen tätä, mutta aivan varmoja ollaan kaikkialla jo siitä, että läntiset taloudet putoavat taantumaan Saksa, paha kyllä, ensimmäisten joukossa.

Suomea talous ei tunnu huolettavan. Ministeri myöntää, että niukkuutta tulee, mutta kehottaa kestämään yhteisen hyvän vuoksi. Pääministeri toteaa, että "hinta on maksettava". EU:n joku leidi käyttää samoja sanoja, Hinta on maksettava "demokratiasta ja vapaudesta". 

Yhdysvaltain presidentti tuntuu olevan samaa mieltä, mutta vähän tarkemmin. Euroopan pitää maksaa hinta Ukrainasta. USA istuu kriisin roviolla Euroopan housuilla. 

Läntisen maailman pämäärä on Venäjän täydellinen eristäminen – lännestä. Aina vain jyrkempine pakotteineen, diplomaattien karkotuksineen ja asevarustelun kiihdytyksineen tuo vaikuttaa valmistautumiselta suureen yhteenottoon. Kun Suomi on Naton jäsen, se osallistuu mahdolliseen maailmansotaan lännen puolella, taistelukenttänä.

Euroopassa on nyt 100 000 Yhdysvaltain sotilasta, Natolla 60 000 – Nato-maiden omien armeijoiden lisänä.

En pääse pakoon ajatusta, että länsi on valmistellut viimeistä taistelua jo kauan ja on nyt saavuttamassa tavoitteensa. Ja että maailma on tullut hulluksi.

Pitäisikö lähteä täältä, siis Suomesta? Minne? 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Ukraina, Sauli Niinistö, Sanna Marin, Pekka Haavisto, pakotteet, lama, media,

Dan Steinbockin tilannekatsaus

Keskiviikko 23.3.2022 klo 13.33 - Mauno Saari

Julkaisen tässä tri Dan Steinbockin perusteellisen analyysin USA/EU:n pakotepolitiikan seurauksista ja Ukrainan sodasta. Dan on ystäväni, jonka kauan sitten – 1970-luvulla – pestasin Suomen Kuvalehden avustajaksi.

Oli mainiota seurata, miten Danin vaikeaselkoisiksi koettuihin ja syvällisiksi osoittautuneisiin esseisiin suhtauduttiin. Jyrkin puolustaja oli Otavassa, Paavo Haavikko, jonka mielestä Dan oli sen hetken suurimpia lupauksia monella tavalla, ennen kaikkea ennakkoluulottomana ajattelijana.

Dan Steinbock on toimii useassa maassa ja useilla mantereilla arvostettuna tutkijana, kuten tämän jutun lopusta selviää. Uskon, että lukeminen kannattaa!

New Global Tsunamis Courtesy of Cold Warriors and Fed Hawks By Dan Steinbock

After trade wars and the pandemic depression, aggressive sanctions and rate hikes will further derail economic prospects in the US, China and worldwide.

A central blueprint of the Ukrainian crisis comes in part from a 2019 report by RAND Corp., US defense contractors' think tank, which outlined the steps for maximum sanctions. As the crisis erupted, the Biden administration reversed its promise to fine-target Russian sanctions, in order not to harm Russian people and the world economy.

Ukraine is the means. The goal is to default the Russian economy. The severe scarring of the world economy is seen as collateral damage.

Energy and food shocks, prelude to more global pain

Commodities reached a high of 4,160 in early March and have soared 33 percent since the beginning of the year. Food prices have climbed to an all-time high, nearly 21 percent above their level a year ago. The UN is warning of a meltdown of the worlds food system.

At the same time, energy prices have shot up in global markets. Crude oil climbed to a high of $125 in early March and has increased to $105 per barrel or almost 50 percent since the beginning of the year. In Europe, the most exposed region to Russian energy, natural gas quintupled to a high of over $250 and is hovering around $112 (101.47). But these are just preludes to tragedies to come (Figure 1).

Figure 1 Commodity, Oil and Natural Gas Shocks

Commodities Oil Natural Gas (EU)

Sources: Commodities: The Commodity Index (S&P GSCI); food prices: UN/FAO food price index; oil: Crude oil (WTI); natural gas (EU Dutch TTF), March 21, 2022

page1image26085248 page1image26085440 page1image26083712 page1image24018944

Russia is the world's 11th largest, $1.8 trillion economy. Given its key role in global energy supply, Goldman Sachs (GS) has warned that the global economy "could soon be faced with one of the largest energy supply shocks ever."

Lets set these figures in the context of the largest post-war energy disruptions. Amid the still intensifying military conflict, escalating Western sanctions and growing isolation of Russia,” GS expects a base case of 1.6 million barrel/day disruption. Pessimists predict worse-case scenarios pushing crude prices up to $200; a third higher than in summer 2008 prior to the Great Recession.

In closer scrutiny, the most benign scenario (GS-1) is an underestimate. The medium scenario (GS-2) would have required proactive diplomacy and rapid crisis neutralization. In the absence of such initiatives soon, the world economy may inch toward the severe scenario (GS-3), reminiscent of the OPEC oil embargo (Figure 2).

Figure 2 Largest Post-war Oil Supply Disruptions

* Peak supply loss in millions of barrels per day. GS scenarios in red

Source: Data from Goldman Sachs; Difference Group

Slowing growth, stagflation and rate hikes

In 2021, U.S. real GDP increased 5.5 percent, fastest since 1984 as the economy continued to recover from the adverse pandemic effects. Wages grew at fastest pace in decades, but prices increased even more, so the net effect was negative.

In 2021, most GDP expansion was accounted for by increased inventory investment and service spending. In the past two years the pandemic has lowered the economic output potential. During the ongoing year, GDP growth will slow because the level of fiscal support is smaller and the economy is closer to maximum employment.

Worse, inflation has proved stickier than anticipated because the Federal Reserve began to cut rates belatedly in March 2020 ignoring the WHO's early warnings. The second mistake ensued after mid-year 2021, when inflation began to climb rapidly. As the Fed left the ultra-low rates intact, the galloping inflation soared to 7 percent in December, the fastest since 1982. America was coping with low interest rates and high inflation: stagflation (Figure 3).

page2image23894944

Figure 3 US Inflation and Fed Funds Rate, 2015-22

page3image23881472

Source: Bureau of Labor Statistics; Federal Reserve; Difference Group, March 21, 2022

In addition to rate hikes, the Fed will start reducing its balance sheet, perhaps already in May, and those reductions could happen twice as fast as the last time. The double-whammy will have painful consequences, as Thomas Koenig, a former member of the Feds Committee (FOMC) has warned for years.

Ambitious targets viable with stability

Early in the year, Chinas economy, despite the overseas Omicron threat, was still fueled by strong data on trade and investment and further opening of capital markets. Foreign holdings of government bonds were at record levels fostering the yuan's appreciation. Export-led industrial expansion and retail sales rebounded.

On the supply side, governments fiscal spending and infrastructure investment contributed to improving fixed asset investment. As policies have been refined in the property markets, the goal has been to facilitate the completion of presold homes and support new purchases.

However, major projects could raise the stimulus effect up to 7.7 percent of the GDP as headwinds have accelerated rapidly since late February. Despite strong vigilance, the COVID-19 infections, due to spillovers from Hong Kong, have led to the lockdown of major cities, including Shanghai and Shenzhen in the Guangdong province, where factories account for almost a fourth of exports.

The Government Work Report indicates solid support for the economy and fiscal spending. The central bank (PBOC) will further ease the monetary policy. Premier Li Keqiang announced the new GDP growth target for the year of around 5.5 percent."

Amid unprecedented headwinds, the targets have been called ambitious but they may be viable, if the Ukraine crisis and pandemic outbreaks will not prove protracted.

Hedging against energy and food risks

China is promoting front-loaded policy support to strengthen the economy amid the global headwinds. Some of the key investment areas will concentrate on food and

page3image26185280 page3image26184896 page3image26188160

energy security. It is important to fill the rice bowl of Chinese people, mainly with Chinese grain,” as President Xi Jinping recently said.

Last year, more than half of China's energy imports (almost $425 billion) comprised crude oil. But oil and natural gas imports are diversified, so losses could be offset in part by cheaper imports from Russia, China's second-largest oil supplier. Recently, Beijing and Moscow also signed a new 30-year $112 billion natural gas contract. It could go through the rapidly-expanding yuan-denominated trade system.

Meanwhile, Saudi Arabia, China's largest source of oil, is considering accepting payments in the Chinese currency, instead of US dollar, for some oil purchases.

As the yuan has strengthened from about 7.18 in June 2020 to about 6.35 to US dollar, the appreciation will allow China to secure the imports of other commodities at lower costs.

Rapidly-rising interest payments, an economic time bomb

After trade wars, the pandemic depression, aggressive sanctions and rate hikes, the Biden administration has accelerated debt-taking to pay for its infrastructure initiative, while spending ever more in the forever wars.” Unsurprisingly, concern in the markets about a US recession is growing as soaring commodity prices, reduced fiscal spending and rising interest rates threaten economic expansion.

Not so long ago, the White House argued that aggressive debt-taking was tolerable because the burden of servicing it has fallen. That was the advice of Democratic heavy-weight economists to Biden in December 2020. But the guidance was short- sighted and naïve. Net interest payments are becoming the fastest growing element of the federal budget.

In a decade, interest costs are set to exceed 12 percent of the entire federal budget, while almost tripling to $910 billion (Figure 4a). By 2050 the sum total of net interest costs is likely to exceed $60 trillion as interest payments will take up almost half of all federal revenues. That's an economic time bomb (Figure 4b).

Figure 4 Rising Interest Costs

a. Net interest costs will rise sharply... b. ... and take up a rising share of revenues

Net Interest as % of GDP, 2020-30 Net Interest as % of Federal Revenues, 1970- 2050

Source: Congressional Budget Office; Office of Management and Budget; Difference Group

page4image26040704 page4image26035904 page4image26039552 page4image26042048page4image24092384

Sanctions compound global risks

In the West, economic sanctions are portrayed as a solution to the Ukraine crisis with minimal harm to the world economy. In reality, they will make a regional war, which was unwarranted and avoidable, far worse, while undermining global prospects in the short-term and contributing to untenable risks over time.

The original version was published by China-US Focus on March 22, 2022

Dr. Dan Steinbock is an internationally recognized strategist of the multipolar world

and the founder of Difference Group. He has served at India, China and America

Institute (US), Shanghai Institutes for International Studies (China) and the EU

Center (Singapore). For more, see https://www.differencegroup.net/

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukraina, Nato, USA, talouskriisi, pakotteet

Häikäisevä tulevaisuutemme

Sunnuntai 20.3.2022 klo 11.58 - Mauno Saari

En ole herkkävatsainen, mutta luettuani lauantain (19.3.22) Helsingin Sanomat voin fyysisesti pahoin. Entinen uutislehti ja vielä entisempi arvovaltainen sanomalehti on muuttunut puhtaaksi propagandajulkaisuksi.

HS:n Nato-kampanjointi on niin hurmahenkistä, että on pakko epäillä päätoimittajan ja ehkäpä koko toimituksen mielenterveyttä. 

Journalismista ei kannata edes puhua. Sen tilalla on raaka manipulointi. Otsikot ovat toinen toistaan "rohkeampia". Iso juttu "Putinin kätyreistä" saa jatkokseen Hitleriksi piirretyllä Putin-kuvalla varustetun artikkelin: "Periaatteessa Putinille voi laittaa käsiraudat valtiovierailulla..."  

Väkivaltaisen jutturyppään huippuna on "HS:n päivittyvä taulukko, joka kokoaa kansanedustajien Nato-kannat". Lehti siis seuraa päivittäin, ketkä kansanedustajat ovat jo hypänneet mukaan Nato-junaan ja ketkä vielä empivät. Taulukon ympäristönä on tavaton määrä Nato-jäsenyyden välttämättömyyttä vakuuttavia juttuja ja toisaalta Venäjää halveksivia ja siitä varoittavia "uutisia". Paine rakastua Natoon on kova. 

                                                                 ***

Tietysti taulukko on HS:n linjan mukaista palvelua. Totta kai se edustaa nykyaikaista avoimuutta. Tietenkään "täydentyvä taulukko" ei ole painostusta vaan "vastuullista journalismia"! 

"Täydentyvä taulukko" toimii, koska poliitikot ovat jo valmiiksi asettuneet lehdistön armoille. Se ei ole median vika, syy on reppanapoliitikkojen, jotka elävät mediapelon ja -toivon ristiaallokossa. 

"Täydentyvää taulukkoa" seuraa lehdessä testimonial, suositus. "Aiempaa useampi vihreiden kansanedustaja kertoo nyt kannattavansa Nato-jäsenyyttä." Esimerkiksi nostetaan vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö, joka "pohdinnan jälkeen" on muuttanut kantansa kielteisestä myönteiseksi.

                                                                 ***

HS:n pääkirjoituksen otsikko 19.3.2022: "Biden ei syyttä nimeä Putinia sotarikolliseksi." Lehti antaa varman tuomionsa hyvissä ajoin ennen kuin asiaa mahdollisesti käsitellään kansainvälisessä oikeudessa. 

Pääkirjoituksessa todetaan, että Bidenin "viesti on vahva ja kertoo siitä, että Yhdysvallat haluaa Putinin vallasta".

Tässä HS on oikeassa. Bidenin viesti on vahva, koska hänellä on omaa kokemusta sotarikoksista presidentti Obaman aseenkantajana esimerkiksi Libyan tuhoamisessa. Lähimmän sotarikollisen presidentti Biden löytää, kun katsoo peiliin. Mutta tätä HS:n pääkirjoittaja ei halua tietää. 

Pääkirjoitus kertoo Yhdysvaltojen käyttävän Venäjää vastaan kovaa poliittista ja taloudellista valtaa. Sitten lehti ilmaisee oman kantansa: "Venäjää vastaan on käytettävä myös kaikkia kansainvälisen oikeuden ja juridiikan tarjoamia keinoja."

                                                                 ***

Entinen riippumaton sanomalehti runnoo Suomea Natoon. Se asia on jo ratkennut – varsinkin, jos ja kun "täydentyvän taulukon" muutokset saadaan vielä suurempaan vauhtiin.  

Jo aikaisemmin on gallupeissa saatu tulos, ettei Nato-päätös vaadi kansanäänestystä. Mitäpä kansaa tähän sotkemaan! Se on jo peloteltu päivittäisten uhkakuvien tulvalla tämän turvallisuuttamme muka lisäävän ratkaisun taakse. 

Koomisimmillaan pelottelun vaikutus näkyy tungoksena asekaupoissa. Suomalaiset perheenisät, nekin, jotka eivät kuulu armeijan reserviin, hankkivat kättä pitempää, koska ryssä on jo kohta tunkemassa rajan yli, ehkäpä ihan kotiportaille. Siksi isä osti haulikon.

                                                                 ***

Eikö yhdenkään päätoimittajan päässä kello kilise? Pelon ja vihan lietsominen on vastuutonta ja sitä paitsi epäisänmaallista. Historia tuntee esimerkkejä siitä, että pelko ja viha voivat tulvia yli ja muuttua hallitsemattomaksi tsunamiksi.

Jo nyt Suomen venäläiset ovat vihan ja syrjinnän kohteita vaikka ovat Suomen täysivaltaisia kansalaisia ja veronmaksajia. Lapsia kiusataan, härnätään, käsketään polttaa Venäjän passi. Lapissa lomailevalle perheelle kiroillaan, osoitetaan käsimerkein kohti itärajaa. He ovat Suomen kansalaisia, mutta erehtyivät puhumaan äidinkieltään.

Venäjä hyökkää Suomeen! Lisää aseita ja rahaa armeijalle! Älkää kysykö, miksi ryssä tänne yrittäisi! Tulossa se on, jos ei kohta niin sen jälkeen! Siis Natoon ja äkkiä! Nyt, kuten Petteri Orpo sanoo!

                                                                 ***

Miksi Venäjä hyökkäisi natottomaan Suomeen?  

Se on mahdollista. Jos Suomi kieltäisi (kuten Ukrainassa) täällä asuvia venäläisiä käyttämästä äidinkieltään ja poistaisi heiltä sosiaaliturvan (kuten Ukrainassa) vaikka he ovat Suomen kansalaisia, ja tappaisi heistä noin 14 000 (Ukrainan tavoin), väliintulo olisi todennäköinen. Silloin vertailu Ukrainan tilanteeseen olisi kohdallaan ja huoli aiheellinen. 

Toinen mahdollisuus on Naton ja Venäjän välisen kriisin muuttuminen sodaksi tilanteessa, jossa Suomi on Naton jäsen. Silloin me olisimme taistelutanner. Nato/USA saisi täysin oikeuksin taistella turvallisesti kaukana kotimantereestaan perivihollistaan vastaan "isäntämaa" Suomen tukiessa sitä viimeiseen suomalaiseen.

                                                                 *** 

En tiedä, ovatko tällaiset skenaariot liikahdelleet kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksissa, tai puheenjohtaja Petteri Orpon pääkopassa. 

Olen aina ajatellut Orpoa ristiriitaisesti, sekä myötätunnolla että myötähäpeällä. Miten on käynyt niin, että isänmaallisen kokoomuksen puheenjohtaja haluaa seistä iloisesti hymyillen itsenäisen valtiolaivan kannella, kun se Naton ja EU:n liput liehuen uppoaa historian mereen?  

Kun Suomi ihan kohta liittyy Natoon, se menettää samalla hetkellä sen itsenäisyyden viimeisen rippeen, joka sillä vielä EU:n jäsenenä oli. 

Petteri Orpon perintö on johtaa Suomen epäisänmaallisia voimia. Siitä hänet tullaan muistamaan. Mutta onneksi hän ei ole yksin, ja onneksi hänellä on Suomen median vankka tuki. Sekin tullaan muistamaan.

                                                                 ***

Eikä siinä kaikki. Tukemassa on myös Suomen valtakunnan eduskunta, joka on kuvitellut tekevänsä merkittäviä päätöksiä vaikka tosiasiassa maan kannalta olennaiset päätökset on tehty ja tehdään muualla. Ne on tehty ja tehdään Mäntyniemessä ja sitten UTVA:ssa, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

UTVA on kätevän taskukokoinen elin, joka korvaa olennaisissa asioissa sekä hallituksen että eduskunnan. Siellä on päätetty ja sen avulla salakuljetettu parlamentin ohi muun muassa isäntämaasopimus, ja siellä tullaan de facto päättämään myös Nato-jäsenyydestä.  

Ei tarvita kansanäänestystä eikä tarvittaisi äänestystä eduskunnassa, ellei sokeiden ja kuurojen kuoro kuuluisi tähän oopperaan. 

                                                                 *** 

Suomi parka! Se oli oikeasti itsenäinen vuodesta 1991 vuoteen 1995 – Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen lopusta EU-jäsenyyden alkuun. Vajaan puolen vuosikymmenen jakso omaa elämää.

Venäjälle on USA:n johdolla asetettu pakotteita, joista koko Euroopan unioni ja Suomi sen osavaltiona kärsii. Me syytämme hintojen noususta ja kaikesta muusta pakotteiden tuloksista tietysti Venäjää. 

Tosiasiassa Eurooppa on USA:n komentamana ampunut itseään molempiin polvilumpioihin. Yhdysvallat kärsii seurauksista edustajansa eli Euroopan välityksellä. 

Ukrainan sisällissota olisi voitu ratkaista rauhanomaisesti ja nykyinen sota estää kauan sitten, mutta se ei sopinut USA:n piirustuksiin. Niihin on kuulunut jo pitkään Venäjän hajottaminen. Ensin saatiin Neuvostoliiton loputtua Nato/USA:n haltuun itäinen Eurooppa. Nyt Venäjän nakertamista halutaan jatkaa pala palalta. 

Suomella on tässä tulevana Naton jäsenenä tärkeä rooli: sulkea Venäjän läntinen raja ja viimeistellä Suomenlahden piiritys. Siinähän me onnistumme!

                                                                 *** 

Mutta tuleeko aika, jolloin katumus iskee? Tulee, liian myöhään. Suhteet Venäjään on joka tapauksessa pilattu kaikilla tasoilla, kaikilla alueilla pohjia myöten. Kiitos siitä Mediapoolin ja ennen muuta Sanoma Oy:n hillittömän toiminnan.

Taisi kuitenkin olla Iltalehti, joka teki Venäjän presidentin solvauksessa ennätyksen kysymällä otsikossaan: "Onko Putin mielenvikainen?" Minun on  kysyttävä, onko lehden johdon mielenvikaisuus jo myönnetty toimituksessa.

                                                                 ***

Olen mediamiehenä ihmetellyt Venäjään ja sen presidenttiin kohdistuneen vihamielisyyden raivokkuutta ja kattavuutta. Ymmärrän, että Mediapoolilla ja sen "sisältöryhmällä" on vaikutusta tähän. Mutta ei ilman tukevaa taustaa.

Nyt jo eläkkeellä oleva HS:n päätoimittaja – ammoinen työtoverini Hesarissa, silloin 1970-luvun taitteessa vielä urheilutoimittaja – kertoi äskettäin Facebookissa olleensa koulutuksessa Naton päämajassa Brysselissä. Hän kertoi asian avoimesti, mistä pisteet. Ja mitäpä pahaa koulutuksessa on.

Varmaankin Naton päämaja informoi koulutettavia "puolustusliiton" rauhantahdosta ja vakauttavasta vaikutuksesta eurooppalaiseen elämään. Sitä en tiedä, tapahtuiko koulutus ennen vai jälkeen Naton serbeihin kohdistamaa rauhanpommitusta. Puolustusliitto oli mukana tappamassa 3 000 – 5 000 ihmistä.

Mutta nykyisen mediaraivon taustalla saattaa olla myös Harvardin yliopistossa toteutettu koulutus, johon Sipilän hallitus lähetti Suomesta sata vaikuttajaa, joukossa tietojen mukaan suuri määrä median palveluksessa olevia. Valtakunnan ylin johto on siunannut operaation,  muutoin se ei olisi ollut toteutettavissa. Nimilistaa ei ole julkistettu, avoimuus puuttuu.

Arvelen, että juuri nämä sata maan petturia ovat nykyisen hysterian aiheuttajia. Heidän avullaan Suomessa on USA/CIA:n opein suoritettu värivallankumous. USA/Nato on ottanut haltuun Suomen valtamedian, saanut aikaan ennen näkemättömän kampanjan, jonka tuloksista me nyt voimme nauttia.

                                                                 ***

USA on murskannut valtioita, tappanut miljoonia ihmisiä, surmannut sille epämieluisia poliittisia johtajia yksi toisensa perään, vienyt ihmisoikeuksia ohjuksin ja tankein eritoten maihin, joista se on voinut ryöstää itselleen öljyä, kuristanut taloudellisin saarroin ja pakottein milloin ketäkin ja ylistänyt itseään demokratian ja ihmisoikeuksien esimerkkinä, "maailman johtavana kansakuntana".

Kukaan ei ole koskaan ehdottanut pakotteita Yhdysvalloille. 

Suomi jakaa samat arvot tämän superhirviön kanssa. Nato-jäsenyys vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Suomesta tulee samanaikaisesti sekä EU:n perusteilla olevan liittovaltion että USA/Naton osa ja alainen. 

Tulevaisuutemme on valoisa, niin häikäisevä, että emme näe mitään.

Puuttuu vain sinetti. Se saadaan, kunhan Sauli Niinistö vain tottelee Petteri Orpoa ja Jari Tervoa.

                                                                 ***

Jos Suomessa olisi älymystö, tilanne olisi toinen. Jos edes Erno Paasilinna olisi hengissä, saattaisi syntyä todellinen keskustelu maan tilasta. 

Nykyisistä kirjailijoista, omaan napaan tuijottavista tekstinikkareista, munattomista nynnyistä ei ole minkään todellisen sanojiksi, sillä Mediapooliin kuuluvat kustantajat ja markkinat odottavat seuraavaa menestysteosta.

                                                                 ***

Nato-keskustelu alkoi ja päättyi samalla sekunnilla. Gallupit eivät ole keskustelua, mutta mihin sitä olisi tarvittukaan. Ei mihinkään.

Kun Eero Heinäluomakin ehti viime tingassa linjansa mukaisesti ilmoittautumaan Nato-jäsenyyden vankaksi kannattajaksi, kirjat voidaan sulkea. Kaikki on hyvin.

P.S. 

Yhdysvaltain ulkoministeriön järjestämässä kokouksessa Bratislavassa USA ilmoitti yhdeksi tavoitteekseen estää Venäjän pääsy Itämerelle. Jos Suomi liittyy Natoon, tämä tavoite toteutuu. Kulku Pietarista merelle ja Kaliningradiin on helppo sulkea, kun Nato on molemmin puolin Suomenlahtea.

Yhteys Itämereen on ollut Venäjälle vuosisatoja jopa hysteerisen tärkeä jo yli 300 vuotta, Venäjän laivaston perustaneesta Pietari Suuresta alkaen. Se asia ei ole muuttunut miksikään.

Sinä päivänä, kun Suomi liittyy Natoon, otamme järkyttävän riskin. Venäjä ei sulkua tule hyväksymään. Kysymys on sille vähintään yhtä merkityksellinen kuin Ukrainan Nato-jäsenyys.

Haluammeko siis sodan? Jos Suomen ulkopoliittinen johto ei ota tätä näkökohtaa huomioon, se ei ole tehtäviensä tasalla. Luottaminen Naton suojaan on kohtalokasta tyhmyyttä. Yhdysvallat/Nato suostuvat varmasti  käymään samanlaista proxy-sotaa kuin nyt Ukrainassa. USA itse on valtameren takana turvassa. Sille etäsota sopii, mutta Suomi tuhoutuu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato, Helsingin Sanomat, Sauli Niinistö, Eero Heinäluoma, Venäjä, Ukraina, Joe Biden, Vladimir Putin

Luonnos yleispäteväksi pääkirjoitukseksi

Maanantai 28.2.2022 klo 11.39 - Mauno Saari

(Vapaasti käytettävissä kaikissa Medipooliin kuuluvissa julkaisuissa.)

Ukrainalainen veteraanidiplomaatti Volodymyr Jeltsenko on todennut: "Putin on hullu, se on varma asia". Tähän voimme lämpimästi yhtyä! Samoin siihen Ilta-Sanomien otsikkoon, että Putin on "sarjavalehtelija".

Tyydytyksellä olemme myös panneet merkille, että Vladimir Putinia on verrattu Hitleriin. Tähän yleistyneeseen ja osuvaan käsitykseen on yhtynyt myös entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, josta kiitokset hänelle.

Euroopan unioni on vihdoinkin ryhdistäytynyt ja totellut Washingtonin ohjeita. Uusimmat pakotteet, kuten Euroopan ilmatilan sulkeminen venäläiskoneilta, antaa toivoa järjen voitosta. Mutta pidemmälle on päästävä. 

Suomen on oltava etujoukoissa yhteisten läntisten arvojen puolustamisessa. Hyvä alku on 2000 kypärän lähettäminen Ukrainaan, mutta se on kuitenkin vain symbolinen ele. (On varottava, ettei rahtiin eksy perinteisiä Kokoomuksen kypäriä, kansallisaarteitamme.) 

Pisteet Alkolle, S-marketeille, venäläisen RT-televisiokanavan sulkeneelle Elisalle ja muille, jotka lopettavat venäläisten tuotteiden myynnin. Samoin on kiitettävä hyvästä esimerkistä sitä tamperelaista polkupyöräliikettä, joka ei myy enää tavaroitaan venäläisille.

Ulkoministeriön suositus, ettei Venäjälle matkustettaisi, on tarpeellinen vaikkakin pehmeydessään kummallinen. Miksi ei saman tien asetettu jyrkkää matkustuskieltoa? Se, joka kiellosta huolimatta menisi itärajan taakse, ei pääsisi takaisin. Ääritapauksissa takaisin yrittävää voitaisiin ampua kumiluodeilla. Siinäpä olisi sopivaa ryhtiä. 

Mutta eteenpäin on mentävä, ja mennäänkin! Lehtemme tietojen mukaan eri ministeriöissä valmistellaan uusia pakotteita. Ensinnäkin venäläisten kirjailijoiden teokset poistetaan kirjastoista. Lisäksi ohjeistetaan, että kotona olevat Dostojevskin, Tolstoin, Turgenevin, Tsehovin, Kuprinin ja Leskovin teokset voi korvauksetta toimittaa jäteasemalle.

Sisäministeriö on antamassa ohjeet venäläisten kohtaamisiin julkisissa tiloissa. Katsekontaktia on vältettävä samoin kuin tervehtimistä. Kirota saa. Kulttuuriministeriön anti on, että venäläisen musiikin esittäminen kielletään. Kielto koskee myös oopperoita. 

Kevyen musiikin alueella pulmaksi on noussut se, että kovin moni suomalaisille tuttu sävelmä on kotoisin Venäjältä. Asiaa tutkimaan on asetettu parlamentaarinen työryhmä ja kiellettyjen kappaleiden lista julkaistaan pikimmiten. 

Lehtemme saamien tietojen mukaan tulossa saattaa olla myös esitys, että venäläisperäiset henkilöt velvoitettaisiin kantamaan punaista hihamerkkiä. Idea syntyi Salpausselän kisoissa. Venäläinen mäkihyppääjä käytti käsineitä, joissa oli Venäjän lipun kuva. Hyppääjä olisi hylätty, mutta ikävä kyllä asiaa tutkinut jury osoittautui pakotevastaiseksi ja salli hyppääjän jatkavan kilpailua, kunhan vaihtaisi hansikkaat.

On vielä sanottava, vaikka se kuulostaisi oman hännän nostamiselta, että suomalainen media on pitänyt pintansa taistelussa sananvapauden puolesta. Nato-kriittisyys on estetty ja uutisointi ollut lähes kautta linjan Talvisodan jylhän hengen mukaista. Tästä on osittain kiittäminen valtioneuvostoamme, joka taannoin lähetti sata suomalaista mediavaikuttajaa USA/CIA-pikasyväkoulutukseen Harvardin yliopistoon.

Ikäviäkin tietoja on. Eduskuntapuolueiden yhteinen ehdotus venäjänkielen käytön täysimittaisesta kiellosta ei ole ottanut tulta. Ongelmaksi on sanottu valvontaa, jonka ulottaminen kotioloihin olisi kallista. On syytä kysyä, eikö mikä tahansa hinta kannata maksaa, kun taistelemme itsenäisyyden ja myös kielen osalta puhtaan Suomen puolesta. 

Mutta on muistettava, että Venäjä on naapurimme, jonka kanssa on tultava toimeen. Hyvien suhteiden ylläpitäminen ja jatkuva kehittäminen on maallemme elintärkeää. Siinä me olemme onnistuneet hyvin, mutta työtä ja diplomatiaa on jatkettava.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Ukrainan sota, media, pakotteet