Yhteystiedot

Mauno Saari




mauno.saari@gmail.com

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄSeppo Ruottu  14.10.2022 18.30
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄMartti Issakainen  14.9.2022 19.02
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄTeemu  13.9.2022 16.58
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄYksi miljoonista kansalaisista, joiden mielipidettä ei edes kysytty  11.9.2022 20.49
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄJK  11.9.2022 4.33

Uusimmat kirjoitukset

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:712875 kpl

YKSITYINEN MIELIPIDE

Sunnuntai 19.3.2023 klo 22.09 - Mauno Saari

En kirjoita tätä Naapuriseura ry:n puheenjohtajana enkä seuran verkkojulkaisun päätoimittajana vaan yksityishenkilönä. Siksi myös julkaisen tekstin vain täällä, blogina. Menettelen siis samoin kuin Jussi Halla-aho tappakaa venäläisiä-videonsa kanssa; hän ei tehnyt sitä eduskunnassa eikä virallisessa asemassaan.

Yksityinen mielipiteeni on, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vaarantanut toimillaan ja lausunnoillaan Suomen olemassaolon ja rauhan tilan. Nyt ei ole enää kysymys siitä, että hän on salailulla, perustuslain laitoja koetelleella menettelyllä ja esimerkiksi epäilyttäviin mielipidekyselyihin nojaamalla hinannut Suomen kohti Nato-jäsenyyttä. Nyt on kysymys sodasta ja rauhasta. 

Suuri kansansuosio on tehnyt osaltaan kaiken tuon mahdolliseksi. Kun myös kansainvälistä imartelua ja korkean tason tapaamisia on tullut solkenaan, epäilen Niinistön sokeutuneen ja kuvittelevan nyt, että hän pikkuruiseen maan vähävaltaisena presidenttinä on isokin tappi maailman näyttämöllä. Onko kysymys lumoutumisesta, vääristyneestä todellisuudentajusta, valtiomiestaitojen puutteesta vai itsesuggestiosta? Oli miten oli, presidentti on maalannut itsensä pylvään nokkaan. Alas laskeutuminen tahriin tumatta  on vaikeaa ellei mahdotonta. 

Kysymys ei ole äkkiä syntyneestä tilanteesta. Jo silloin, kun Niinistö vuonna 2012 tapasi Venäjän asevoimien komentajan, hänen todellinen asenteensa tuli selväksi. "Kenraali on pitänyt puheen", hän sanoi harkitusti ja alentuvasti median läsnä ollessa. Hän halusi korskean suhtautumisensa tulevan kaiken kansan nähtäväksi. 

Luin kenraali Makarovin puheen nyt sanasta sanaan uudelleen. Se ei ole sotaisa eikä uhkaileva. Se oli Kremlin viesti huolestuneisuudesta, ilmoitus että jos länsi käyttäytyy tavalla, joka aiheuttaa turvallisuusuhkaa Venäjälle, se reagoi. Kaikki valtiot, myös Suomi tekevät samoin – Suomi jopa koko ajan, vaikka itse olemme todenneet, ettei mitään sotilaallista uhkaa ole.

Uhkaa ei ole ollut vuosikymmeniin, sillä varsinkin Putinin aikana Suomi on ollut Venäjälle ihanteellinen naapuri, stabiili ja asiallinen. Mutta jo hyvän aikaa media on rakennellut epäluuloa ja uhkakuvia. Lehtien sivuille on vähä vähältä ihmestynyt juttuja, joiden kuvissa hävittäjäöt ovat vastakkain tai tankit vyöryvät kohti, ja joissa joku "asiantuntija" on laskenut, kauanko Helsingin valtaus kestäisi. Vähitellen eksperttejä on tullut lisää teoretisoimaan Venäjän hyökkäyksellä.

Niinistö on näytellyt montaa roolia samanaikaisesti: helposti lähestyttävää suosikkipresidenttiä joka sottelee luontoradioon, lähettää terveisiä tolkun ihmisille ja esittelee koiraansa, ja kansainvälistä rauhanrakentajaa ja lopuksi globaalipolitiikan jymäkkää suurmiestä, jolle Valkoisen talon ovet aukeavat koska tahansa. Onko hän itse vakuuttunut siitä, että on tosi tärkeä keskustelukumppani tai peräti neuvonantaja isojen maiden johtajille, ja että maailmanpalon syttyessä Nato ja USA rientävät pelastamaan Suomen? Voiko hän todella olla niin sokea ja tietämätön historiasta? 

Amerikkalainen sotilasasiantuntija on huomauttanut, että Yhdysvallat on aina hylännyt ne maat, jota se on sanonut menevänsä pelastamaan, viimeksi paetessaan häntä koipien välissä 20 vuoden murhaavalta hyväntekeväisyysretkeltä Afganistanista. Uljaat lupaukset petettiin, kuten ne on petetty monessa muussa maassa. 

Kaikki suurvallat ovat itsekkäitä ja tarpeen vaatiessa raakoja ja petollisia. Yhdysvallat on lyhyessä ajassa aloittanut yhdeksän sotaa ja hävinnyt ne kaikki. Vai voidaanko Irakin tai Libyan tuhoamista sanoa voitoksi? Entä Jugoslavian hajottamista? Nato/USA:n reitin varrella on miljoonia tapettuja ihmisiä ja silmänkantamaton raunioiden aavikko. Tällaisen maan Niinistö kuvittelee Suomen henkivakuutukseksi. Pelkään todella, että me heräämme Suomen kokoiseen vakuutuspetokseen.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, sota, rauha, Nato, Yhdysvallat

VUODENVAIHTEEN PÄIVITYS

Lauantai 7.1.2023 - Mauno Saari

04.01.2023

Suomen media on syvällä itse kaivamassaan tunnelissa. Samoin presidentti ja pääministeri. Peruuttaminen alkaa olla mahdotonta, niiden on siis jatkettava kaivamista. Huomaan väsyväni. Sitä kai toivotaan, että valveilla olevat nukahtavat. Pitäisi jaksaa seurata absurdiksi muuttunutta valehtelun ja manipuloinnin virtaa, mutta koville ottaa. Kirjoitan pala palalta uutta blogia siitä, miten fasismi hipii tähän mukademokraattiseen maahan. Julkaisen sen lähipäivinä.


06.01.2023
Suomella on ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana edelleen mies, joka toistelee, että naapurimaan kansalaisia pitää tappaa. Ulkopolitiikan muut johtajat, presidentti ja pääministeri ovat vaiti. Jos Halla-ahoa ei heti eroteta korkeasta asemastaan, Suomi ilmoittautuu viimeistään nyt raakalaisvaltioksi ja Venäjän viholliseksi.
Pahinta on se, että Halla-aho vain sanoo sen, mitä Suomi käytännössä tekee aseita lähettämällä. Kielenkäyttö on ainoastaan hiukan lievempää kuin Niinistöllä, joka sanoi, että "kyllä niillä (lähetetyillä aseilla) jälkeä tulee". Siis ruumiita. Ei ehkä ole huomattu, että sekä venäläisiä että ukrainalaisia ruumiita..
Hullutko tätä maata johtavat?

Tätä on sitten edustuksellinen demokratia – kansa tuhoutuu edustajiensa avulla.
Halla-aho voi sanoa mitä tahansa, koska Niinistö ja Marin omilla lausumillaan auktorisoivat vihapuheen. Presidentti iloitsee tappajaisista ja pääministeri olisi itse (muka) valmis rintamalle ampumaan venäläisiä. Silloin kaikilla on ikään kuin virallinen lupa tai suorastaan velvollisuus yhtyä kuoroon.
Somessa on ymmärretty asia. Paineet purkautuvat. Sanavarastojen laarit käytetään viimeistä herjaa myöten. On aitoa raivoa, mutta varmasti myös sijaisvihaa. Nyt ei tarvitse hakata vaimoa, kun voi suunnata nyrkin itään.
Somen sotureilta pitää kysyä, kuinka sähäkästi he reagoivat, kun Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa ja vaikkapa Jugoslaviassa USA/Naton operaatioissa sumattiin valtavia ihmismääriä.
Politisoitu inhimillinen hätä ja tuho on merkillinen ilmiö. Ikään kuin ei tiedettäisi, että juuri nyt Somaliassa, Etiopiassa ja Jemenissä nälänhätä uhkaa miljoonia, ja että pitkin Afrikkaa riehuu sotia.

06.01.2023
Lueskelin tässä kommentteja omiin ja muihinkin avauksiin, jotka koskivat Halla-ahon "linjausta". Jos kaikki menee kuten saattaa mennä, meillä on kohta mielenkiintoinen aika edessä. Suuri osa meistä kommentaattoreista saattaa olla Supon valvonnassa, syytettyinä "maalittamisesta" ja sitten kiven sisässä. Maalittamislaki on niin väljä, että kotoa voidaan tulla hakemaan, jos on nähty kävelyllä Värisilmä-liikkeen liepeillä.


VIELÄ KERRAN NIINISTÖN PUHE.
07.01.2023
Presidentin uudenvuoden puhe on vaivannut minua päivästä päivään. Hän sanoi: "Miten on mahdollista, että Eurooppaa halkova maantieteellinen raja onkin tosiasiassa kahden kokonaan erilaisen maailmankuvan raja? Rajan tällä puolen on mahdotonta edes kuvitella, että jonkun kansakunnan mieleen tulisi aloittaa sotiminen. Venäjän puolella rajaa asia on toisin."

Olen lukenut tätä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta veret ovat seisahtuneet. En nyt heti muista yhtään muuta muuta valtiomiehen puhetta, jossa historia olisi väärennetty näin häikäilemättömästi. Tietysti voi olla, että Sauli Niinistö on vain unohtanut Natio-maiden ja Suomenkin, maailmankuvan, sotimiset esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa, Syyriassa, Libyassa ja Jugoslaviassa. Siinäkin tapaukessa on syytä syvään huoleen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Niinistö, Halla-aho, maalittaminen

SIIRTOMAAN PRESIDENTTI

Perjantai 18.11.2022 klo 13.09 - Mauno Saari

"Me emme vain katso, mitä Nato voi ehdä meille, vaan ajattelemme, mitä me voimme tehdä Natolle."

Suomen Kennedy on puhunut! Kun Niinistö vielä varmensi sen, jonka me jo tiedämme, ettei Nato-jäsenyydelle aseteta mitään ennakkoehtoja, peli on selvä. Tervetuloa taloon, isäntä.

Isäntämaasopimus, ilman eduskunnan käsittelyä allekirjoitettu, ei sekään sisätlänyt esim. ydinaseiden rajaamista pois Suomeen tuotavasta aseistuksesta.

Kuvitelma, että Suomi on tässä isäntä, on lapsellista. Sille voisi jopa nauraa, mutta nyt ei ole naurulle tilaa. Niinistön puheet eivät ole itsenäisen maan presidentin vaan siirtomaan pikku päällikön puheita.

13.10.22

Jos Suomi Natoon, ja jos saamme vielä oikeistoenemmistön eduskuntaan sekä kokoomustaustaisn presidentin, tulevaisuudella on värinsä. Kun tätä täydentää oikeiston hallinnassa oleva valtavirtamedia, suunnan jatkuvuus on sementoitu.

Mitähän minä teen tuossa tapauksessa? Muun ohella henkinen ilmapiiri on olennaista. Jospa en tunne Suomea enää kotimaakseni yhtään?

Taidan viettää loput vuoteni jossain muualla. Mutta missä? Älkää suositelko Venäjää provosoidaksenne! Mutta olisihan vaikkapa Sotsi yksi mahdollisuus siinä kuin Natomaan Sisilia... Aion nukkua yön yli näissä mietteissä.

13.10.22

MENESTYSTARINA NATO-SUOMI

Kylmä tosiasia on, että Suomen ja Naton yhteys on ainoastaan looginen jatke sille, mitä tässä maassa on tehty ja saatu tapahtumaan vv. 1994 - 2022. Nato ei ole edes "ratkaiseva askel" vaan pelkkä seuraus aikaisemmasta systemaattisesta toiminnasta, jolla Suomi on kuljetettu USA:n suoraan vaikutuspiiriin.

Oikeisto ei ole täsmällinen määritelmä tahoista, jotka ovat asian hoitaneet. Puolueista Kokoomus ja Rkp ovat menestystarinan poliittisia vetureita. Niiden taustalla, paljolti julkisuudelta piilossa, ovat puolustusvoimain ja sen lähipiirin ja talouselämän vaikuttajat sekä asialle omistautuneet virkamiehet.

Kun taannoin kahlasin läpi paksun pinon ulko- ja turvallisuuspoliittisia asiakirjoja vuodesta 1994 eteenpäin, valittu linja alkoi hahmottua vähitellen, vuosi vuodelta selkeämpänä. Ensin Natoa ei mainittu, sitten se alkoi esiintyä "yhteistyökumppanina" rauhan askareissa, kunnes papereihin ilmestyi Nato-optio. Puolueettomuus-sana poistui, tilalle tuli liittoutumattomuus, joka on nyt vuorostaan heitetty roskakoriin.

Pantiin vanha Ulkopoliittinen instituutti vuonna 2006 uuteen uskoon tekemään tieteellistä työtä, jonka tuloksien oli määrä antaa tukea poliitikoille päätöksenteossa. Olemme nähneet, mitä tukea UPI tarjoaa – kemiallisen puhdasta USA-propagandaa. "Instituutin" olennainen tehtävä on syöttää ajatuksia kansanedustajien ja koko kansan pääkoppaan syrjäyttämään objektiivinen tieto ja oma ajattelu.

Hybridikeskuksen perustaminen Helsinkiin täydensi tilanteen. Sen sanotaan olevan laitos, joka auttaa torjumaan Eurooppaan ja Suomeen kohdistuvia hybridiuhkia. Nato on mukana toiminnassa eikä ole epäilystäkään siitä, että kyseessä on erittäin merkittävä Venäjää tutkiva vakoilukeskus. Se on saanut syytesuojan, joka tarkoittaa, ettei Suomen viranomaisilla ole mitään oikeuksia tutkia sen toimintaa saatikka puuttua siihen. Syytesuoja on minun mielestäni karkea ja röyhkeä isku oikeusvaltioperiaatteita vastaan.

Samoihin aikoihin hybridikeskuksen kanssa aloitti Mediapooli, valtion huoltovarmuuskeskuksen hallintaan kuuluva elin. Sen yhteys UPI:iin ja hybridikeskukseen ilmenee selkeästi siinä, että valtavirtamedian tarjoama sisältö on yhdenmukaistunut hämmästyttävästi esimerkiksi venäjävastaisuudessa ja Ukrainan sodan uutisoinnin täydellisessä yksipuolisuudessa. Ja tietysti sekä UPI:n että hybridikeskuksen "asiantuntijat" ovat mediapooliin kuuluvien viestimien vakiokasvoja.

Isäntämaasopimuksen muljauttaminen ohi eduskunnan vuonna 2014 jatkoi härskiä toimintaa melkein jo sitä peittelemättä. Kun EU:hun ja rahaliittoon mentiin perustuslain kehyksiä kolistellen, nyt homma hoidettiin juristin logiikalla: kysymys ei ollut valtiosopimuksesta (joka se sisällöltään on) vaan "ainoastaan aiesopimuksesta", joka ei edellytä parlamentin käsittelyä. Menettelyyn kuului isäntämaasopimuksen vähättely. Sanottiin, ettei tuolla paperilla ole oikeastaan mitään käytännön merkitystä. Kysymykseeni, miksi sopimus tehtiin ja allekirjoitettiin, jos se on merkityksetön, ei vastattu. Eikä valtavirtamedia käsitellyt historiallista sopimusta oikeastaan laisinkaan!

UPI, hybridikeskus ja mediapooli piirittivät poliittisen päätöksenteon Yhdysvaltain ja Naton tarjoamalla ja niitä tukevalla informaatiolla. Asian voi sanoa toisinkin: kansanedustajat ja ministerit yhdessä keskeisten virkamiesten kanssa joutuivat aivopesukoneen käsittelyyn. Kun olemme nähneet propaganda-aallon mahtavuuden, voi sanoa, ettei liuottimen annostelussa ole säästelty.
Olen erehtynyt pitämään Sauli Niinistöä Nato-hankkeen moottorina ja melkeinpä sen isänä.

Arvioni on ollut väärä. Kun katsoo tarkemmin tapahtumien ja päätösten ketjua, syntyy kuva Niinistöstä juonikkaana mutta heikkona henkilönä. Näyttää siltä, että hän on presidenttinä ollut mielellään virrassa uiva ajopuu enemmän kuin savotan kymppi.

Olen luonnehtinut Niinistöä haukaksi ja ketuksi. Hän on ideologisesti katsoen lähes aggressiivinen lännettäjä, mutta samalla ovela peittämän jälkensä. Niinpä hän ei allekirjoittanut isäntämaasopimusta vaan kynä pantiin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindbergin hyppysiin. Ja kun piti allekirjoittaa jäsenyyshakemus Natoon, asialle pantiin ulkoministeri Pekka Haavisto.

Varmasti tälle löytyy juridisia perusteita, ne asianajaja kyllä osaa, mutta olisi luullut, että ulko- ja turvallisuuspoliittisesti keskeiset asiakirjat olisi allekirjoittanut ulkopolitiikan keskeinen johtaja, tasavallan presidentti.

Saattaa olla, että sitten kun Suomi on Naton jäsen, astuu voimaan jäsenvaltion johtajan syytesuoja. Jos johonkin oikeusprosessiin ajauduttaisiin, suoja saatetaan tulkita myös taannehtivaksi.

Suomi on nyt hinattu niin länteen, että se on kohta vaarassa pudota reunuksen yli. Tulemme kokemaan, miltä tuntuu elää ydinpelotteen suojassa Venäjän vihollisena. "Vähän tyhjältä", ennusti Paavo Haavikko. Turvanamme on sotilasliitto, jolla on maassa laaja käskyvalta. Suomi on "isäntämaa", mutta todellisesta isännästä ei ole epäselvyyttä, jos ja kun puhutaan suurvaltojen yhteenoton vaarasta Suomessa, sotilasliiton eturintamalla.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka tulee hallitsemaan kaikkea politiikan ajattelua ja toimintaa Suomessa monet vuodet tai vuosikymmenet eteen päin. Kaikki muu on sille alisteista. Sote, köyhyysloukut, leipäjonot, työttömyys, palkkaratkaisut ja energian hinta kuuluvat sivulauseisiin, kun on maksettava aina vain vahvistuva aseistus ja miehityksen muut menot. Puoluepolitiikka selkiytyy.

Nimistä viis, kun eduskunnassa on yksi ylivoimaisen suuri ryhmittymä, vihamieliseen ulkopolitiikkaan keskittyvä vallankäyttäjä. Vasemmisto ja vihreät uikuttavat sen verran kuin sallitaan. Keskustaa ei ole.

Tällä matkalla USA:n liittolaiseksi poliittinen johtomme on repinyt silpuksi papereita. Suomi allekirjoitti sodan hävinneenä maana Pariisin rauhansopimuksen, jonka määräykset on pantu ö-mappiin. YYA-sopimus mitätöitiin. Sen tilalle laaditulla naapuruussopoimuksella Venäjän kanssa on pyyhitty Mäntyniemen ja ulkoministeriön lattiaa. Mutta entisten sopimusteen tilalla on kohta uusi, perusteellinen ja ikuinen diili!

Isänmaan ystävällisen äidinkasvot ovat vääntyneet ikävään virneeseen. Jos joku ajattelee maan menosta toisin, hän tulee toiseuttaaneeksi itsensä, siirtymään hiljaa jupisevaan marginaaliin. Olen pessimisti, ikävä kyllä arvelen olevani myös realisti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Niinistö, Nato, isänmaa

KUNNIAN LOUKKAAMINEN

Maanantai 14.11.2022 klo 15.39 - Mauno Saari

07.10.22
Minulle kerrottiin, että loukkaan mielipiteilläni Sauli Niinistön kunniaa. Kunniaa?
Niinistö on monien naamioittensa lisäksi riisuuntunut muutenkin. Minun mielestäni on kansalaisen velvollisuus todeta, että hallitsija on alasti.

Ei voi olla Suomen etu, etttä sen johtaja loukkaa tietoisesti Venäjän presidenttiä, hylkää diplomatian ja pyrkimyksen rauhaan, kuljettaa maansa kepulikonstein sotaliittoon, kehuu tappavilla asetoimituksilla ja tukee Venäjän kansaan kollektiivisesti kohdistuvaa tuomiota.

Miten ihmeessä presidentti kuvittelee, että on parantanut suomalaisten turvallisuutta näillä toimillaan ja puheillaan? Jos ja kun Nato rakentaa tukikohtansa ja tuo joukkojansa Suomeen, tulemme elämään pysyvässä jännityksessä tai päätymään USA/NATO:n ja Venäjän väliseksi taistelutantereeksi, pahimmillaan tuhkapelloksi.

Niinistön karkeus ja aggressiivisuus on sulkenut paluutien rauhan politiikkaan ja kytkenyt Suomen ja meidät suomalaiset USA:n liekaan.

Kun Nato-jäsenyyshakemus on ratifioitu, on myöhäistä uikuttaa. Esteet poistuvat lehmänkaupoilla: Ruotsi on jo purkanut asevientikiellon Turkkiin ja Yhdysvallat pehmittää Erdogania. Epäilemättä Suomikin joustaa vielä lisää ja Turkki saa mitä haluaa. Kurdit ovat kauppatavaraa.

Jos Niinistön suosio on yhä hieman alle tai yli sata prosenttia, on se todistus valtavan propagandakampanjan voimasta. Kuka vielä sanoo, että media on neljäs valtionmahti, kun se on jo ensimmäinen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Naamiot on riisuttu, diplomatia

VIHA PEHMENTÄÄ AIVOT

Maanantai 14.11.2022 klo 15.36 - Mauno Saari

07.10.22
Sauli Niinistö ei onnitellut virkaveljeään Putinia. Hän olisi voinut käyttää tilaisuuden avauksena keskusteluun sodan lopettamisesta. Olisi voinut noudattaa edes alkeellisia käytöstapoja. Olisi voinut olla paljastamatta tökeryyttään.

Niinistö ei ole ainut. Kauheaa on seurata, miten johtavassa asemassa olevien poliitikkojemme korvien välin ajatushautomo on kypsyttänyt harmaat aivosolut. Presidentti johtaa tätä kuurosokeiden kuoroa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Vladimir Putin

"KYLLÄ NIILLÄ JÄLKEÄ TULEE".

Maanantai 14.11.2022 klo 15.33 - Mauno Saari

06.10.22

Ymmärrämmekö me mitä meille puhutaan? Tasavallan presidentti sanoi Suomesta Ukrainaan lähetetyistä aseista: "Kyllä niillä jälkeä tulee."

Sauli Niinistö siis kehaisi, että Suomen lähettämät aseet ovat tehokkaita venäläisten tappamisessa.
Ei kai minun tarvitse kysyä, onko tämä valtiomiehen puhetta, sen saman, joka äsken sanoi olevansa rauhan mies.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Niinistö, aseita Ukrainaan

Liittoutunut ja kietoutunut maa

Perjantai 30.9.2022 klo 17.59 - Mauno Saari

MITEN NATO JO TOIMII SUOMESSA? Yksi lähtökohta on se, että Yhdysvallat on Naton selkeä johtaja. Asian voi mielestäni sanoa toisinkin; Nato on USA:n etänyrkki sen käydessä proxy-sotia.

Tänään 30.09.2022 HS julkaisi tosi vanhan uutisen: Presidentti Niinistö on sopinut jo viime maaliskuussa, että Suomi ja USA tekevät uuden sopimuksen "puolustusyhteistyöstä", eli "säännöllisestä" sotilaallisesta yhteistoiminnasta.

Puolustusministeriö kertoo asiasta voisi sanoa naurettavan häveliäästi: "Sopimus määrittelee Yhdysvaltojen joukkojen asemaa niiden toimiessa Suomen alueella ja SISÄLTÄÄ MUUN MUASSA VEROTUKSEEN, TULLEIHIN ja pätevyyksien tunnustamiseen liittyviä käytännön kysymyksiä".

Tässäpä mietittävää. Nimittäin verotuksesta, hammashoidosta sun muusta on sovittu jo syksyllä 2014 allekirjoitetussa isäntämaasopimuksessa. Mutta samoin siinä on jo raamitettu sotilaalliset, myös hyökkäyssotaan liittyvät, ehkäpä tullimuodollisuuksia tärkeämmät asiat. Kuten, että tilanteen tullen Suomen armeijaa johtaa Naton komenaja.

Niinistön maaliskuussa tekemä diili johtaa uuteen, sitovaan kansainväliseen sopimukseen. Hän kätteli asian Bidenin kanssa ennen kuin Suomi päätti hakea Naton jäsenyyttä. Silloin Niinistö sanoi, että yhteistyön syventäminen tapahtuu "prosessimuotoisesti, yksilöimättä nyt kaikkia keskusteluun tulevia ehdotuksia turvallisuus- ja puolustusyhteistyöstä".

Nyt pääsemme seuraavan aiheemme kimppuun. Niinistö käyttämä kieli on kryptistä, peittelevää, hämärtävää. Mitä tarkoittaa "prosessimuotoisesti syventävä"? Emme tiedä, mutta Suomen tie kohti Natoa on ollut samaa väistelyä ja piilottelua. Sitä se on ollut 1990-luvun puoliväloin tienoilta asti. Sen saatoin huomata kahtaessani läpi turvallisuus- ja puolustuspoliittisien asiakirjojen paksua nippua yli 25 vuoden ajalta.

Isäntämaasopimus vietiin maaliin suomeksi sanottuna kieroin tempuin: päätös allekirjoittamisesta tehtiin eduskunnan kesäloman aikana ja kuljetettiin lopulta eduskunnan ohi.

Toisesta olennaisesta Nato-sopimuksesta ei siitäkään noussut mediassa skandaalia, vaikka kunnon journalismin aikana se olisi sellainen ollut: "Laki Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksesta" nuijittiin pöytään Sipilän hallituksessa 24.5.2017.

Sanon sitä Nato-keskukseksi, koska se se on. Varsinaista sopimusta edelsi aivan samoin kuin isäntämaasopimuksen kohdalla "yhteistymmärryspöytäkirja", jota ei myöskään annettu eduskunnan käsiteltäväksi. Sen allekirjoittivat 11.4.2017 Suomen lisäksi Ruotsi, Iso-Britannia, Latvia, Liettua, Puola, Ranska, Saksa ja Yhdysvallat. Paikalla olivat myös EU:n "ulkosuhdehallinnon" ja Naton edustajat. Espanja, Norja ja Viro liittyivät keskukseen heinäkuussa 2017.


KESKUSTELUN VIRITTÄMISEKSI tietoa hybridikeskusta koskevan lain sisällöstä:

"Hybridiosaamiskeskuksella on Suomessa lainkäytöllinen koskemattomuus..."

"Hybridiosaamiskeskuksen tilat ja omaisuus ovat niiden sijaintipaikasta ja haltijasta riippumatta vapautetut pakkotoimista Suomessa..."

"Hybridiosaamiskeskuksen toimitilat ovat loukkaamattomat ja johtajan välittömässä valvonnassa... Virkamiehellä tai muulla Suomessa julkista valtaa käyttävällä henkilöllä on pääsy hybridiosaamiskeskuksen toimitiloihin virkatehtäviensä suorittamiseksi ainoastaan johtajan tai hänen nimeämänsä henkilön nimenomaisella suostumuksella..."

"Hybridiosaamiskeskuksen johtokunnan jäsenillä, johtajalla ja keskuksen henkilöstöllä on Suomessa lainkäytöllinen koskemattomuus heidän tehtävänsä perusteella antamiensa suullisten ja kirjallisten lausuntojen ja tehtävänsä perusteella suorittamiensa toimenpiteiden osalta..."

"Mitään hybridiosaamiskeskukselle tai sen henkilöstölle osoitettuja tai keskuksen tai sen henkilöstön lähettämiä virallisia viestejä ei saa tarkastaa ennakkoon eikä niiden yksityisyyteen saa puuttua valvontatoimin tai muin toimenpitein..."

HYBRIDIKESKUS ON SYYTESUOJATTU LINNAKE. Suomen viranomaiset voivat päästä sinne vain tulipalon tms. sattuessa turvaamaan keskuksen "rauhan", kuten laki sanoo.

Naton apulaispääsihteeri Arndt Freytag von Loringhoven sanoi keskuksen avajaisissa, että Venäjä on keskuksen pääkohteita. Valtioneuvoston entinen viestintäjohtaja Markku Mantilan mukaan Venäjä oli syy keskuksen perustamiselle (Wikipedia).

Hybridikeskus on Juha Sipilän ja mikseipä tuolloisen ulkoministeri Timo Soinin aikaansaannos. Sitä on sanottu Naton vakoilukeskukseksi.

Hybridiosaamiskeskuksen johtajana toimii entinen Ulkopoliittinen instituutin (UPI) johtaja Teija Tiilikainen ja tutkimusjohtajana Hanna Smith. Tiilikaisen tilalle UPI:n johtajaksi tuli Mika Aaltola. Onko ilkeämielistä arvella, että näiden kahden laitoksen yhteydet ovat tiiviit?

Mitä tästä pitää ajatella? Minä ajattelen, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut ja poliittisesti kietoutunut maa. Sipilän hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan Suomella oli (hänen virkakaudellaan) noin 60 turvallisuuspoliittista eli enemmän tai vähemmän sotilaallista sopimusta eri maiden kanssa. Nyt niitä taitaa olla vielä enemmän.

Välttyykö yksikään ministeri, kansanedustaja tai muussa merkittävässä asemassa oleva henkilö joutumasta tietoineen ja mielipiteineen hybridikeskuksen ja/tai Supon seurannasta? Venäjän ja monien muiden maiden lähetystöjen vakoilu on epäilemättä tihentynyt vuoden 2017 jälkeen.

Entä armeija? Onko liian uskallettua arvella, että Suomen puolustusvoimien kaikki keskeiset tiedot ovat jo nyt myös Naton ja USA:n tietoja?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA, NATO, Sauli Niinistö, Joe Biden, Hybridiosaaamiskeskus, UPI, Teija Tiilikainen, Mika Aaltola, Hanna Smith, Juha Sipilä, Timo Soini Jussi Niinistö

Journalismista totuusjournalismiin

Maanantai 26.9.2022 klo 15.19 - Mauno Saari

(Tiivistetty ja täydennetty versio luennosta Pohjanrannan Ukraina-seminaarin luennosta.)

Journalismin ja median muutos on ollut viime vuosina raju. Sitä voi näkökulmasta riippuen kutsua vallankumoukseksi tai vallankaappaukseksi. Perinteinen journalismi katosi, tilalle tuli totuusjournalismi, yksipuolinen, yksimielinen, yhtä totuutta julistava media. Sen vaikutukset ns. kansan mielipiteisiin ja mielialoihin ovat valtavia, koska vastavoimaa ei ole.

Kun kuka tahansa meistä on tottunut vaikkapa 30 - 50 vuotta muodostamaan käsityksensä maailmasta median kautta, luottamaan että uutiset ovat ainakin suunnilleen totta, tuosta uskosta on vaikea luopua nopeasti. Sen vuoksi propaganda toimi ja toimii niin hyvin, vaikka uutiset muuttuivat hyvin yksipuolisiksi.

Media ryhtyi yhtäkkiä julistamaan, että Venäjä uhkaa, maa on vaarassa, turvallisuustilanne on muuttunut ja että Nato pelastaa meidät. Kun presidentti ja pääministeri kertovat samaa, mediaansa uskoneet tulivat perässä.

Perässä tulivat myös kansanedustajat, jotka huomasivat, että liittyminen Venäjä-vihaajien kuoroon on ainut tapa menestyä seuraavissa vaaleissa.

Hämmentävää tässä on se, että ennen Venäjän hyökkäystä ja sen jälkeenkin sanottiin virallisesti, ettei Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa, ei ainakaan välitöntä. Samalla kuitenkin Nato-hakemuksen tekemistä perusteltiin turvallisuustilanteen muuttumisella.

Venäjän invaasio Ukrainaan tuli kuin taivaan lahjana Nato-jäsenyyden ajajille. Se oli ilmiselvä tekosyy, mutta median uhkakuvat peittivät sen valheellisuuden.

***

Yhden päivän, 16.09.2022, lehdistökatsaus:

HS-pääkirjoitus: "...Putinin kanssa jatkettiin yhteydenpitoa, vaikka hänen tiedettiin tilaavan vastustajiensa salamurhia..."

"...Putin on osoittautunut hyvin vaaralliseksi – ja juuri siksi, ettei hän käyttäydy kuin vesikauhuinen koira vaan kykenee toimimaan suunnitelmallisesti ja kavalasti..."

"...Ukraina puolustaa sodassa vapauttaan ja samalla Eurooppaa, Sitä on helppo pitää samana asiana kuin demokratian puolustaminen... Ennen sotaa Ukraina listattiin Freedom Housen demokratiaindeksissä "osittain vapaaksi" eli selvästi Venäjää paremmaksi, mutta samalle tasolle El Salvadorin ja Burkina Fason kanssa..."

Jarmo Huhtanen kertoo samassa lehdessä Suomen aseviennistä Ukrainaan, ja toteaa: "Joskus pitää jättää kertomatta, joskus pitää harhauttaa, joskus jopa valehdella."

Huhtanen tarkoitti tapaa, jolla puolustusvoimat tiedotti aseviennistä, mutta yhtä hyvin tuo virke kuvaa Helsingin Sanomien Ukraina-uutisointia.

SYVÄ HILJAISUUS

Suomessa on vuosia vaadittu laajaa ja syvällistä keskustelua Nato-jäsenyydestä, sen eduista ja haitoista. Sitä ei koskaan käyty. On nähty runsaasti jäsenyyttä puolustavia puheenvuoroja, mutta vain pintaraapaisuja haitoista. Se on hämmästyttävää sananvapauttaan ylistävässä maassa, kun kyseessä on itsenäisen Suomen tärkein ratkaisu lähes 80 vuoteen.

Olisi luullut keskustelun alkavan jo vuonna 2014, kun Suomi valmisteli isäntämaasopimusta Naton kanssa. Silloin oli käsillä nykyisen toimittajapolven suurin ja kiehtovin aihe. Havaintojeni mukaan vain yksi sanomalehti, Keskisuomalainen, julkaisi sopimuksesta jutun keväällä 2014. Missä nukkuivat valtavirtamedian tutkivat journalistit, ja miksi?

Suomi oli tekemässä ulko- ja turvallisuuspoliittista täyskäännöstä. Sotilaallisesti liittoutumattomaton, aikaisemmin puolueeton, Paasikiven-Kekkosen linjaa noudattanut maa oli allekirjoittamassa laajaa sopimusta USA-johtoisen sotilasliiton kanssa, eikä juuri ketään kiinnostanut!

Keskisuomalaisen juttu aiheutti eduskunnassa lyhyen, voi sanoa olemattoman keskustelun. Se päättyi ulkoministeri Erkki Tuomiojan puheenvuoroon. Hän lupasi ponnekkaasti, että jos asiassa tapahtuu jotain, eduskunta pidetään ajan tasalla.

Ei pidetty. Presidentin johtama TP-Utva (Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta) teki päätöksen historiallisen sopimuksen allekirjoittamisesta – eduskunnan kesäloman aikana.

Ei syntynyt uutisvyöryä, kuten olisi normaalin median aikana tapahtunut. Monimutkainen sopimus oli luettavissa vain englanninkielisenä, jos osasi etsiä sen Internetistä. Parlamenttimme lomalaisia juttu ei näyttänyt hetkauttavan, ja sen kääntäminen suomenkielelle kesti puoli vuotta.

Toki aktiivisten kansalaisten toimesta epävirallinen käännös saatiin aikaan nopeammin. Sitä kommentoi entinen ulkoministeri Keijo Korhonen Kanava-lehdessä sanoen sitä häpeälliseksi ja maan itsenäisyyden rippeittenkin menettämiseksi. Mutta siinä suunnilleen kaikki.

Miksi hiljaisuus? Minulla on selitys, joka tulkitaan salaliittoteoriaksi, mutta ei sellainen ole. Mielestäni media ei nostanut asiasta sensaatiota tai skandaalia, koska hiljaisuudesta oli sovittu. Samoihin aikoihin oli nimittäin aloittanut toimintansa Mediapooli, valtion huoltovarmuuskeskuksen organisaation lisätty elin ja sen "sisältöryhmä".

JYRKKÄ MUUTOS

Median jyrkkä muutos on nähtävissä parin esimerkin avulla.

Kiovan Maidanin aukion tapahtumia kutsutaan nykymediassa kansannousuksi eikä USA/CIA:n masinoimaksi aseelliseksi vallankaappaukseksi, joka se oli. Pian kaappauksen jälkeen tapahtumien taustasta kerrottiin kyllä totuudenmukaisesti.

IL282.png


Iltalehti uutisoi 5.3.2014 kuten kunnon journalismi edellyttää: "Salainen puhelu vuoti nettiin – kuka palkkasi Kiovan tarkka-ampujat?"

Juttu kertoi Viron tuolloisen ulkoministeri Urmas Paetin ja Eu:n ulkoministeri Catherine Ashtonin puhelusta:

"Meillä on yhä vahvempi käsitys siitä, että tarkka-ampujat oli palkannut Janukovitsin sijasta joku Ukrainan uudesta hallinnosta, Paet sanoo puhelussa.

– Käsiala oli samaa ja luodit olivat samanlaisia. On erittäin huolestuttavaa, että uusi hallitus ei tutki, mitä todella tapahtui, Paet kertoo Olga-nimisen lääkärin sanoneen.

Ulkoministeriö kertoo Paetin ja Ashtonin keskustelleen puhelimessa Paetin palattua yksipäiväiseltä Kiovan-matkaltaan. Paet vieraili Ukrainassa 25. helmikuuta."

Iltalehden juttu paljastaa enemmänkin. Se kertoo skandaalista, siitä miten poliitikko pahoittelee salaiseksi tarkoitetun kuolemanpelin paljastumista:

"– On erittäin valitettavaa, että puheluita kaapataan. Puhelun vuotaminen ei ole sattumaa, Paet sanoo ulkoministeriön sivuilla."

Russia Today -sivuston saamien tietojen mukaan tiedoston oli vuotanut internetiin Ukrainan salainen palvelu, jonka väitetään olevan yhä uskollinen syrjäytetylle Viktor Janukovitsille."

Iltalehden juttua täydensi israelilainen Haaretz-lehti, jonka mukaan ampujia johti asejoukko nimeltään "Blue helmets of Maidan". Se koostui 40 miehestä ja naisesta, joita johti Delta-niminen Israelin armeijan veteraani. Hän oli kouluttautunut Maidan kaltaisiin tapahtumiin Israelin Shuálei Shimson pataljoonassa, joka kuului Givati -prikaatiin. Israelin sotilaita oli tarkka-ampujien joukossa yhteensä kuusi.

Iltalehden uutinen perustui ulkopuolisiin lähteisiin. Silti se oli journalismia, sellaista journalismia jota enää ei ole näkyvissä.

Iltasanoma.png

Lisää hyvää journalismia vuodelta 2014: Toukokuun 4. päivänä Ilta-Sanomat julkaisi dramaattisen jutun ammattiyhdistysten talon murhapoltosta Odessassa. Natsit sytyttivät tulipalon ja estivät "torakoiksi"kutsumiensa uhrien, ukrainalaisten, ulospääsyn liekkien keskeltä.

Polttomurhassa raportoitiin kuolleen 52 ihmistä. Ansiokkaan reportaasin kirjoitti toimittaja Arja Paananen, joka pian tuon jälkeen muuttui ÌS:n johtavaksi Venäjän solvaajaksi.

Pian Suomen mediassa tapahtui mullistus. Totuusjournalismi marssi esiin.

MEDIAPOOLI

Tunnustan hitauteni. Huomasin mainitsemani Mediapoolin ja sen merkityksen aika myöhään. Kirjoitin siitä 7.3.2019 otsikolla "Kysymyksiä Suomen vapaalle medialle":

"Ilman vapaata, politiikasta ja talousmahdeista riippumatonta mediaa demokratia ei voi elää. Sanan ja mielipiteen vapaus on toimivan yhteiskunnan elinehto, enemmän kuin pelkkä henkireikä.

Mitä tapahtuu demokraattiselle, vapaiden ihmisten vapaasti hengittävälle yhteiskunnalle, jos esimerkiksi valtio ohjaa tiedonvälitystä? Oireet saattavat ensin olla lieviä; henkinen ilmasto alkaa tuntua tukahduttavalta, soraäänet vähenevät, toisinajattelijat leimautuvat häiriköiksi, trolleiksi, väärämielisiksi.

Suomeen on vuonna 2015, Sipilän hallituksen aikana, muodostettu Mediapooli, eräänlainen vaarattomalta kuulostava kerho tai klubi, jonka jäseniksi on liittynyt käytännössä koko tiedotusvälineistömme – lehdistö, Yle, Mtv, tärkeimmät kirjankustantajat."

On syytä tarkastella Mediapoolia lähemmin, sillä erityisesti Ukrainan sodan alla ja sen kestäessä median ja poliittisen johdon linjaukset ovat hämmästyttävällä tavalla päällekkäiset ja samat.

Kun kerroin poolista, siis 3,5 vuotta sitten blogissani, syntyi rektio, väitettiin paljastusta fantasiaksi ja paikkansa pitämättömäksi propagandaksi. Piti siis tutkia lisää.

Mediapooli on valtion Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä tai alaisuudessa toimiva orgaani, johon kuuluu siis käytännössä koko maan media. Pooli itse määrittelee tehtäväkseen "median toiminnan turvaamiseksi tarvittavan varautumistoiminnan kehittämisen ja ylläpitämisen". Sekavan määritelmän takaa löytyy ajatus Venäjän uhkasta ja sen torjumisesta.

Mediapooli "seuraa myös informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä", poolin kotisivut kertoivat. Sivuilta löytyi poolin puheenjohtajan haastattelu, jossa hän avoimesti sanoi, että toiminnan taustalla on Krimin siirtäminen Venäjän hallintaan.

Poolin tehtävä on torjua mm. Nato-vastaisuutta. Tulkinta ei ole minun. Se oli luettavissa Huoltovarmuuskeskuksen / Mediapoolin nettisivuilta.

Poolilla on monenlaisia työmuotoja. Yksi niistä on "sisältöryhmä". Sen toimintaa poolin puheenjohtaja sanoo aktiiviseksi. Puheenjohtaja, Otava-konsernin tj Alexander Lindholm sanoi tuolloin poolin sivuilla: "erityisen tärkeä on sisältöryhmä, jossa medioiden päätoimittajat tekevät yhteistyötä".

Tällainen toiminta on upouutta suomalaisessa mediassa, tietysti poikkeuksena sotasensuurin ajat, mutta myös kansainvälisesti. Niin pooli itsekin sanoo todetessaan kotisivuillaan, että tällainen yhteistyö viranomaisten kanssa on "kansainvälisesti ainutlaatuinen". Valtiolla on Huoltovarmuuskeskuksen kautta tarkkailijan, linjaajan ja kontrolloijan asema koko Suomen mediakentässä!

KADONNUT AINEISTO

Mediapoolin nettisivuilla oli siis melko avoin kuvaus poolin toiminnasta. Mutta kun blogini tuli julki, tuo aineisto katosi. Pooli harjoitti siis itsesensuuria ja poisti puheenjohtajansa jutun.

Sensorit eivät kuitenkaan voineet mitään sille, että Lindholm oli antanut haastattelun myös Ruotuväki-lehdelle joulukuussa 2018:

"Poolissa on muun muassa sisältöryhmä ja hallitus, ja kaikki tekevät omaa työtään tavoitteiden eteen. Tämän lisäksi tehdään vaikuttamistyötä, kuuntelemista, koulutusta ja seurataan ylipäätään, mitä maailmassa tapahtuu."

Samassa haastattelussa puheenjohtaja Lindholm totesi, että poolin "hallituksen kokouksissa käsitellään muun muassa informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä".

Mitä mahtaa olla Mediapoolin "vaikuttamistyö"? Entäpä "kuuntelu"? Mihin ja keihin halutaan vaikuttaa, keitä ja miksi kuunnella? Poolin sivustoilta kadonneen aineiston perusteella "vaikuttamistyö" on ainakin Nato-kritiikin hillitsemistä. Millä tavoin, sitä saattaa vain arvuutella.

Tämän keskellä me elämme. Valtionhallinto on mukana koko Suomen median kattavassa poolissa, ja selvää on, että pooliin kohdistuvat epäluulot ja kysymykset tullaan leimaamaan valeuutisiksi, vääristelyksi, turhiksi salaliittoteorioiksi, vainoharhaisuudeksi.

Kun Mediapooli näyttää sensuroivan omaa aineistoaan, minun kysymykseni ja epäilykseni eivät poistu vaan lisääntyvät. Jos valtio edes osittain kontrolloi mediaa, meidän vapaa lehdistömme on luiskahtanut outoon suuntaan.

Sisältöryhmän "vaikuttamistyö" ja "kuunteleminen" on hieman muuta kuin puheenjohtaja Lindholmin maininta siitä, että on varauduttava sähkökatkoksiin.

PUUTTUVAT JUTUT

Mediapoolin vaikutusta lehtien, tv:n ja radion juttuihin ei pidä liioitella. Aika pahasti keskittyneen median linjaukset toteutuvat jo siinä, että niiden omistajat ovat valinneet kaikkiin ns. valtamedioihin Nato-jäsenyyttä kannattavat päätoimittajat.

Tässä tilanteessa vanhan ja vanhanaikaisen journalistin on esitettävä joitakin kysymyksiä. Itse asiassa esitin niitä jo 3,5 vuotta sitten:

– Miksi en ole voinut lukea, katsoa tai kuunnella ainuttakaan juttua siitä, ketkä, koska, missä ja miksi tekivät päätöksen siitä, että Suomen puolustusvoimien komentaja allekirjoittaa isäntämaasopimuksen Naton kanssa? Miksi juuri hän eikä esimerkiksi vieressä ollut tasavallan presidentti?'

– Miksi en ole nähnyt ensimmäistäkään perusteellista juttua siitä, mitä isäntämaasopimus todella sisältää? Eikö aihe ole muka tarpeeksi kiinnostava, ei kyllin tärkeä – kysymyshän on ehkä vain Suomen alistamisesta sotaliitolle, ehkä vain itsenäisyytemme menetyksestä. Eihän se ole mitään Matti Nykäsen hautajaisiin verrattuna.

– Entä missä ovat jutut siitä, miksi tuota sopimusta ei viety Suomen eduskunnan käsittelyyn vaan uitettiin voimaan sen merkitystä joka käänteessä vähätellen?

Entä missä ovat jutut siitä, kuka/ketkä, missä, milloin ja miksi tekivät päätöksen Naton hybridikeskuksen sijoittumisesta Helsinkiin?

– Missä ovat jutut siitä, mitä tuo keskus oikein tekee, ja miksi sille on myönnetty juridinen koskemattomuus niin, että korkeimmallakaan viranomaisellamme ei ole oikeutta tutkia tai puuttua sen toimintaan?

– Entä jutut Mediapoolin sisältöryhmän tarkoitusperistä? Miksi kukaan ei kysy, mitä tämä kansalaisten psykoosiin ja epävarmuuteen johtava viime aikojen juttutulva oikein merkitsee?

Ja ennen kaikkea: Missä ovat jutut siitä, miten Kiovan hallinto on kohdellut itä-ukrainalaisia jo kahdeksan vuotta jatkuneen sisällissodan aikana. Minulle on turha väittää, etteikö media yhtä lailla kuin poliittinen johto ole tiennyt tuhansista ja tuhansista tapetuista ja Donbasin väestön sorrosta, lähes kaikkien kansalaisten perusoikeuksien lopettamisesta.

Poolin merkitystä vähätellään tai se kiistetään. Oliko sitten Ilta-Sanomien pääkirjoitus lipsahdus? Siinä sanottiin, että Venäjän tiedottaminen on "valtiollisen puppugeneraattorin" ja "trollitehtaiden" tuottamaa valeuutisointia. Niinpä "Suomen kannattaisi tehostaa valmiiksi tuotetun vastamateriaalin levitystä", ja että "apua tähän voisi "löytyä vaikkapa Mediapoolista".

HYSTERIA

Kolme ja puoli vuotta sitten kirjoitin, siis silloin, kun suomalaisten selvä enemmistö vielä vastustivat Natoa:

"Pelkoon ja epävarmuuteen ajettu kansa on helposti manipuloitavissa mihin tahansa uskoon, luuloon ja tekoihin.

Pelon ja epävarmuuden lietsonnalla voidaan ohjata mielipiteitä. Jos meidät suomalaiset, joiden selkeä enemmistö vastustaa sotaliiton jäsenyyttä, saadaan pelon horkkaan, on Mediapoolilla toivoa, että jonain päivänä me polvistumme ja suorastaan pyydämme, että täällä jo tukevasti isännöivä Nato ottaisi meidät lopullisesti huomaansa."

En ikinä olisi uskonut eläväni tällaisessa Suomessa.

Kun Vladimir Putin ja Donald Trump saapuivat Helsinkiin, kadunvarret oli tapetoitu uljailla julisteilla: "Tervetuloa vapaa lehdistön maahan".

Siis maahan, johon on laskeutunut yksiääninen hiljaisuus, sanomaton sensuuri. Maahan jossa kritisoidaan ankarasti sellaisia maita, joissa media on valtion ohjauksessa.

Suomi arvostelee jyrkästi muita maita sananvapauden rajoittamisesta, ja rajoittaa sitä jyrkästi itse. Oikeasti vastuullinen journalismi on kadonnut oudosti samaan aikaan, kun sitä iskulausein julistetaan.

Lohtu on ehkä se, että median luopuminen periaatteistaan ei ole vain suomalainen ilmiö. Se koskee koko läntistä mediaa. Sveitsiläinen asiantuntija Jacques Baud on äskettäin antamassaan haastattelussa sanonut jyrkästi, että muiden muassa ranskankielinen media on toiminnallaan tehnyt Ukrainan sodan rauhanneuvottelut mahdottomaksi, koska se promovoi venäjävihaa ja antaa Ukrainan sodasta yksipuolisen ja täysin harhaanjohtavan karikatyyrimaisen kuvan.

Venäjäviha roihuaa, Ranskassakin. Pankkitilejä on suljettu ihmisiltä, joilla on venäläinen nimi. Somessa Ukrainaa ja lännen toimintaa kritisoivia päivityksiä estetään. Baudin mielestä Venäjän vihaaminen on saanut absurdeja piirteitä, kun esimerkiksi venäläiset urheilijat, jopa paraurheilijat, suljetaan kilpailuista kollektiivisesti, jopa venäläiset kissat ja puut blokataan alan näyttelyistä ja taideteosten Venäjään viittaavia nimiä muutellaan.

Amerikkalainen kommentaattori Noam Chomsky on kiteyttänyt tilanteen: "Hysteria ei ole koskaan ollut tällä tasolla, ei edes 2. maailmansodan aikana."

SANKARIT JA ROISTOT

Suomen ns. valtamedia uutisoi Ukrainan sodasta niin kuin se, siis media, olisi Kiovan hallinnon jatke. Aivan ylivoimainen enemmistö uutisista perustuu Ukrainan lähteisiin. Käytetyin lähde on presidentti Zelenskyi, joka esiintyy sanomalehtien lisäksi lähes päivittäin videostriiminä tv-uutisissa.

Zelenskyi on saanut läntisessä mediassa ainutlaatuisen sankarin osan. Hän on pitänyt videopuheita kaikilla mahdollisilla foorumeilla YK:sta ja eri maiden parlamenteista lähtien.

Suomenkin eduskunta osoitti hänelle suosiotaan seisaalleen nousten. Kun saksalainen Die Welt-lehti kertoi presidenttiin kohdistuvista pahoista korruptioepäilyistä, se ei ole himmentänyt Zelenskyin arvoaan Suomen mediassa.

Ei vaikka ns. Pandoran papereissa paljastui, että Zelenskyi oli mukana salaisessa veroparatiisiyhtiöiden ketjussa ja että sankari on siirrellyt huomattavaa omaisuuttaan sopiviin paikkoihin.

Medialla, ja toimittajilla vapaus valita käyttämänsä lähteet. Mutta muitakin keinoja on työkalupakissa.

Uutisjuttu voi olla totuudenmukainen ja silti propagandaa. Näin tapahtuu nyt, kun Ukrainan sotaa koskeviin sinänsä asiallisiin teksteihin on lisätty säännönmukaisesti ylimääräisiä adjektiiveja ja epiteettejä, jotka ikään kuin salakuljettavat uutiseen "oikean mielipiteen".

Mediassa Zelenskyi on rohkea sankari, päättäväinen kansanjohtaja, koko Euroopan vapauden ja demokratian puolesta eturintamassa taisteleva suuri valtiomies.
Sen sijaan Vladimir Putin on piru, perkele, raakalainen, lapsia tappava roisto, barbaari, valehteleva hirmuhallitsija, kansaansa kiduttava hirviö.

Ukraina on esikuva, koko läntisen maailman ja demokratia puolesta uhrautuva, ihailtavan urhea ja kaiken tuen ansaitseva valtio.

Venäjä on takapajula, koko maailman, Euroopan ja Suomen turvallisuutta uhkaava verinen karhu. Venäläiset sotilaat kiduttavat, tappavat ja raiskaavat siviilejä, tuhoavat lastentarhoja, jouluja ja sairaaloita, kun taas Ukrainan armeija pelastaa sodan uhreja raunioista.

Ukrainan sota on "raakalaisnainen ja barbaarinen hyökkäyssota". Ukrainan armeijan touhut ovat systemaattisesti "urheita", taistelutahto sankarillista eikä se tulita siviilikohteita. Venäjän sotilaat ovat "surkeita", sodan johto "karmeaa", aseet vanhaa romua, joukkojen moraali nollassa.

TOTUUSJOURNALISTIT

Viime vuosina on noussut esiin uusi ilmiö: sanomalehden uutisen viereen taitetaan kolumni, jossa kerrotaan, miten juttu pitää tulkita. Journalismin hyvinä aikoina lehtien kolumnistit olivat kokeneita ja arvostettuja ammattilaisia. Nyt kesätoimittajallakin on lehdissä oma palsta, kuvalla varustettu totuuskolumni.

Äskettäin ilmestyneessä kirjassaan "Journalismin kuolema – mitä medialle oikein tapahtui" toimittaja Katleena Kortesuo kertoo uudesta toimittajapolvesta, joka on hylännyt objektiivisen journalismin periaatteet. Tämän koulukunnan mielestä on oikein, että toimittajalla on agenda, jolle uskollisena hän kertoo, miten asiat oikeasti ovat – hänen oman narratiivinsa mukaisesti.

Sanomalehti voi ajaa asiaansa muuallakin kuin pääkirjoitussivuilla, vaikka toisin koko ajan vakuutetaan. Ilmaiseva esimerkki ovelasta journalistiikasta oli viime talvena HS:n juttusarja "Täydentyvä taulukko".

Lehti halusi ilmiselvästi vaikuttaa kansanedustajiin, saada varmistetuksi eduskunnan äänestyksen tulos. Idea mainio. Jutuissa kerrottiin päivittäin, ketkä kansanedustajista ovat kunakin päivänä ilmaisseet kantansa Nato-jäsenyyteen. Kysymys oli tietysti lukijoiden palvelusta, ei suinkaan kansanedustajien indoktrinoinnista tai painostuksesta?

Maailmankuulu australialainen journalisti John Pilger antaa hyvän neuvon näiden aikojen viestinnän seuraajille: "Älä usko mihinkään, mitä media kertoo."

Jos haluaa kuvata Suomen lehdistön tilaa juuri nyt, lehtien yhteiseksi, synergiaa edistäväksi nimeksi voisi antaa "Sotahuuto". Valitettavasti nimi on jo varattu.

Median ilmapiiri on nyt raikas ja reipas! Hienolta täytyy tuntua, kun toimittajat voivat huudahdella Ilta-Sanomien Timo Haapalan tavoin, että Venäjä on roistovaltio, jonka brutaalia ja raakalaismaista hyökkäystä johtaa mielenvikainen sotarikollinen.

Enää ei kummastella, kun HS:n pääkirjoitus uhoaa: "Venäjä on lyötävä polvilleen... ja että "Venäjä on suistettava kuiluun."

Urho Kekkonen kävi aikanaan sanomalehtien kimppuun kritisoimalla niitä "neulanpistopolitiikasta", kun lehdissä esiintyi jotain kielteistä Neuvostoliitosta. Miten hän olisi suhtautunut nykyisiin neuloihin ja pistoihin? Sauli Niinistö tuntuu hyväksyvän ne.

OIKEAA TIETOA?

Arvossa pidetty tutkimuslaitos OSCE (Organization for Security and co-operation) todistaa joidenkin muiden läntisten tahojen tavoin faktojen avulla, että Ukraina oli USA:n massiivisella tuella keskittänyt huomattavan osan asevoimistaan Donbasin rajalle ja aloitti sieltä tykkitulen jo 17.2.2022 kiihdyttäen sitä seuraavina päivinä. Venäjän invaasio alkoi 24.2.2022.

Suomen poliittinen johto puhuu koko ajan "Venäjän hyökkäyssodasta" ja korostaa päivästä toiseen absoluuttisena totuutena, että Venäjä aloitti sodan. OSCE:n tai muiden tahojen, kuten ruotsalaisen rauhantutkijan, professori Olav Tunanderin vakuuttavia näyttöjä USA:n kouluttaman ja tukeman Ukrainan armeijan offensiivista ei ole kirjoitettu riviäkään.

Uskooko joku, että media tai johtavat poliitikot ovat aivan pimennossa siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtuu?

Mutta 3,5 vuotta sitten Mediapoolin puheenjohtaja kirjoitti poolin nettisivuilla: "Ylläpitääkseen uskottavuuttaan median pitää julkaista oikeaa ja tarkastettua tietoa ja laittaa kaikki selkeästi pöydälle."

Nythän kysymys kuuluu, että kenen pöydälle.

Varsinkin iltapäivälehdet ovat julkaisseet Ukrainaan ja Venäjään liittyen runsaasti huhuja ja luuloja. Niillä on taipumus muuttua totuudeksi.

Tyypillistä, että sodan aloittajasta tai energiakriisin syistä esitetään ensin valhe. Sitä toistetaan, kunnes se onkin totta. Ei enää sanota, että "jonkun mukaan" tai joku "väittää".

Kun Iltapäivälehti otsikoi "Onko Putin mielenvikainen", kysymyksen tarkoitus oli muuttua totuudeksi lukijan mielessä. Tällaista manipulaatiota ja indoktrinaatiota Suomen media on ollut ja on pullollaan.


RYHDY ILMIANTAJAKSI

Vuonna 2014 Yle esitti DocVentures -ohjelman, jossa toimittaja Riku Rantala kehotti katsojia ilmiantamaan Venäjän trolleja. Jos siis katsojalla oli tiedossaan vaikkapa naapurissa asuva trolli, hän voisi olla yhteyden ohjelman tekijöihin.

Olin pudota sohvalta huomatessani, että studiossa istui myös ulkoministeri Erkki Tuomioja reagoimatta mitenkään siihen, että Yle oli perustamassa omaa Stasi-järjestelmää, ilmiantajien verkostoa.

Ilmiantajia etsitään myös somessa. Facebookin sivustolla on palkki: "Ilmianna julkaisu". Sehän on hyvä, se tarkoittaa että laittomia viestejä julkaisevat käräytetään. Mutta tosiasiassa Facebookin menettely on johtanut siihen, kuten juuri Ranskassakin, että poliittisesti väärät viestit ja viestittelijät pimennetään.

Ja kunhan uusi laki maalittamisesta tulee voimaan, olemme siirtyneet ilmiantojen aikaan. Kun esimerkiksi minä julkaisen kriittisen mielipiteeni presidentistä, pääministeristä tai vaikkapa hallituksesta, voin joutua oikeuteen maalittamisesta, maksamaan sakkoja tai istumaan vuoden kiven sisällä.

Maalittamislain valmistelussa on korostettu joukkoa. Siis että maalittamisen tuntomerkit täyttyvät helpommin, jos samaan maaliin tähtää useampi kuin vain yksi henkilö. Kun minun Fb-postauksilla on joskus lähes tuhat peukuttajaa, linnatuomioni alkaa näyttää varmalta.

VIHAA TAI KUOLE

Miksi media on lähes yksimielisesti valinnut saman linjan kuin pääministeri, eli vihan lietsomisen Venäjää vastaan, paikoin jopa sotaa uhoavan tavan "uutisoida"?

Viha, pelko, väkivalta ja kateus ovat perinteiset ip-lehtien lööppijuttujen lähtökohta. Alkeelliset ja alhaiset tunteet ovat myyntikamaa. Sota ja veriset vaatteet toimivat aina myynnin edistäjänä.

Voi miettiä, miksi kaikissa valtamediaan lukeutuvissa uutisvälineissä on Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava päätoimittaja. Yksinkertaisin selitys on se, että keskittyneen median omistajat ovat Naton kannalla. Yhtiöiden hallituksethan valitsevat päätoimittajat.

Erityinen kysymys on Yleisradio, jonka uutis- ja ajankohtaistoimituksen työ on silmiin pistävän Nato-hakuista ja vihamielistä Venäjää kohtaan. Yle on eduskunnan media, mutta eduskunta onkin samoilla linjoilla sen kanssa, nykyisin.

Kun tämä eduskunta valittiin, enemmistö suomalaisista vastusti Natoa, varmasti samoin myös enemmistö kansanedustajista. Me emme siis valinneet parlamenttia, joka veisi lähes yksimielisesti Suomen sotilasliittoon.

Se muuttui sellaiseksi suureksi osaksi koska lehdistö on toteuttanut monivuotisen kampanjan Venäjän uhasta ja Naton antamasta turvasta. Kun presidentti ja pääministeri omalla tahollaan julistivat Venäjän uhkaa ja pahuutta, ei tulevien vaalien menestystä ajattelevalle kansanedustajalle jäänyt juuri vaihtoehtoja.

Vihaa Venäjää tai kuole poliitikkona.

Media näyttää saavuttaneen tavoitteensa, ja enemmänkin. Maassa tuntuu vallitsevan Nato-hurmos ja venäjäraivo. Jos joku erehtyy ihmettelemään venäjävihaa tai jopa ymmärtämään Venäjää, reaktio on uskomaton ja kiihkeä, sanallisesti väkivaltainen ja täydellisen kuuro vastauksille.

Viha ja suoranainen sotauho on kiihtynyt aivan viime päivinä entisestään. Tuntuu, että raivon vallassa olijat kokevat samaa mieltä olvien tarjoamaa laumasuojaa.

HARVARDIN POJAT

Mistä tämä kaikki on lähtöisin?

USA ja Nato käyttävät suuria viestintätoimistoja luomaan haluttuja kampanjoita poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi kaksi alan jättiläistä, RuderFinn ja Hill+Knowlton ovat viestintästrategioita ja niiden toteutuksia suunnittelevia yrityksiä. Putin sarvet päässä aikakauslehtien kannessa on vain pieni esimerkki niiden työstä. Jugoslavian sodan valtavat valhekampanjat antoivat USA/Natolle tekosyyn pommituksiin.

Minulla ei ole todisteita, mutta rohkenen väittää, että Ukrainan menestynyt infosota on amerikkalaisten ammattilaisten suunnittelema. Sen tiedän, että Venäjävastaisessa politiikassa USA on käyttänyt paria sataa pr-toimistoa.

Muitakin voimia on käytössä. "Harvardin pojat" oli lempinimi yliopistomiehille, jotka kehittelivät Neuvostoliiton kansallisen omaisuuden ryöstöä Jeltsinin aikana.

Vaikka poikien yksi jäsen, professori Jeffrey Sachs, onkin kääntänyt kelkkansa ja paljastanut USA:n hallinnon katalia aikeita Venäjän suhteen, tuo yliopisto on edelleen aktiivinen.

Vuonna 2015, Sipilän hallitus päätti, että noin 100 suomalaisen kouluttamisesta "infosotaan". Minä olen kirjoittanut väärin, että suomalaiset olisi lähetetty Harvardiin. Niin ei tietenkään kannattanut tehdä kustannussyistä. Harvardin pojat tuotiin Suomeen ja kouluttivat. Tulokset ovat kaikesta näkemästäni päätellen hyviä.

VIHASTA UHOON

Media ja johtavat poliitikot, kumpi vie, kumpi seuraa? Niinistö antoi omilla lausumillaan Venäjästä ja Putinista ikään kuin luvan kansalaisten vihapuheelle. Sanna Marinin historiaan jäävä lause: "Kaikki siteet Venäjään on katkaistava", oli jo Venäjäraivoon yllyttämistä.

Ministerit Kaikkonen ja Lintilä ovat vieneet projektia eteenpäin. Kaikkonen rehvasteli, että Ukrainaan on viety "tappavia" aseita. Lintilä taas sanoi eduskunnassa, että "Suomi on fyysisesti sodassa Venäjää vastaan Ukrainassa".

Liikuttava yksityiskohta median ja poliitikon yhteispelistä oli Ylen Ykkösaamun haastattelu, jossa Lintilältä ei kysytty tuosta lausunnosta. Asia oli tavan mukaan sovittu lämpiössä.

Viha on nopeasti leviävä tarttuva tauti. Se on myös ase. Kun väestö saadaan pelon avulla vihan valtaan, poliitikkojen on helppo viedä eteenpäin viha-aallon suuntaisia tavoitteitaan.

Vihan epidemiassa, tai oikeastaan jo läntistä maailmaa koskevassa pandemiassa, on se vaarallinen piirre, että sen pysäyttäminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Vain sota on varma tapa purkaa viha loppuun saakka, eli suureen kärsimykseen asti.

Vihasta on edetty uhoon. Ilta-Sanomat 25.4.2022: "Näihin aseisiin Suomen puolustus nojaa... Suomella pullat uunissa vielä Ukrainaakin paremmin... Hornetit ja panssarihaupitsi Moukari antavat mahdollisuuden iskeä kovaa ja pitkälle..."

Kovaa ja pitkälle, ihanko Uralille saakka on mieli. Taas?

Seuraavaksi uutisoitiin asetoimituksista. "Kyllä niillä jälkeä tulee", iloitsi Niinistö. Se ei ole karvalakkiäijän uhoa kaljatuopin takaa vaan lausunto sen maan presidentiltä, jolla on ollut vuosikymmeniä hyvät ja vähintäänkin asialliset välit suurvaltanaapurinsa kanssa.

OUTO KYSELY

Ukrainan sota ja kiihdytetty Venäjällä pelottelu auttoivat tönäisemään Suomen Naton porstuaan. Presidentti perui halunsa järjestää kansanäänestys, koska mielipidekysely jo todisti hänen mukaansa, että kansa haluaa Naton.

Kyselyiden pätevyys ja legitimiteetti on kyseenalaistettu. Ylen tilaamaan tutkimukseen saattoi ilmoittautua jopa palkinnon toivossa jokainen, joka kuului kyselyn tehneet yhtiön vakinaiseen nettipaneeliin.

Muuan ystäväni yritti kaikin keinoin saada julki kyselytutkimuksen raakamateriaalin selvittääkseen, mihin lopputulos perustui. Hän ei onnistunut, materiaali salattiin erikoisin verukkein.

En ole nähnyt Suomen median repäiseviä otsikoita tästä asiasta.

SANANVAPAUS JA DEMOKRATIA

Media käy sotaa Ukrainan puolesta Venäjää vastaan. Aika moni kansalainen näyttää vaikkapa Fb:ssä kyselevän, tahtooko Suomen valtio myös oikeaa sotaa.

Sota tulee, jos sitä tarpeeksi kauan kutsuu.

Käynnissä on läntisen median tukema USA:n strateginen operaatio, johon se on saanut mukaan Eu-ressukan. Yhdysvallat on julkaissut tavoitteensa, joka on "Venäjän heikentäminen". Saattaa olla, että se on kovin sievistelevä sana kuvaamaan todellista päämäärää.

Eu-maana Suomi on putoamassa pois hyvinvointivaltioiden listalta. Leipäjonojen maa syytää miljoonan ellei miljardin toisensa jälkeen pohjattomaan säkkiin antaakseen jalon tukensa Kiovan hallinnolle ja liitoksissaan natisevalle unionille.

Joka tapauksessa olemme menettäneet journalismin ja uustismedian, jota demokratiaan uskova maa kipeästi tarvitsisi. Ei ole demokratiaa ilman sananvapautta ja totuuteen pyrkivää tiedonvälitystä.

Pakko siis kysyä, olemmeko menettämässä myös demokratian.

YHTEENVETO

Sanomalehdet ja muut uutismediat kampanjoivat ja teettävät luotettavuustutkimuksia säilyttääkseen ympärillään totuuden sädekehän. Uutisten vastaanottajilla on perinteinen käsitys, että he ovat ainakin lähellä totuuden lähdettä, ja että heille tuottaa tietoa vilpitön ja oikeudentuntoinen toimittajakunta.

Journalismi on kuollut sen perinteisessä muodossa. Journalisteista on tullut infosodan upseereita, lähettejä ja juoksupoikia.

Lännessä ja sen osana Suomessa tilanne on karmea. Valtion Yleisradio ja "riippumaton" media on Lännen aivopesukoneen osa, eikä vastapainoa ole.

Somessa on iso joukko ihmisiä, jotka pelkäävät, että Suomea ajetaan tahallisesti sotaan Venäjää vastaan. Että presidentin "täältä pesee"-tyyppiset lausumat, pääministerin ja ministerien sotauhoiset ulostulot on tarkoitettu tökkimään karhu hereille.

Vihan ilmapiiri seurauksineen pirstoo kansan. Mihin tämä johtaa, ja joutuuko poliittinen johto ja media katumusharjoituksiin, se on vielä sotasumun peitossa.

Miten siis jaksaa ja uskaltaa kirjoittaa, olla kriittinen kriittisessä ajassa? Minua rohkaisevat edesmenneen ystäväni Paavo Haavikon sanat, jotka sopisivat jokaisen, nyt korruptoituneen toimittajan tavoitteelliseksi huoneentauluksi:

"Ja silti ei pelko, ei raha, eivät vallanpitäjien toiveet ja kuvitelmat saa saada kynääsi värähtämään."

HUOMAUTUS

Huomautan, että en ole minkään puolueen enkä kippo- tai kuppikunnan jäsen. En ole putinisti enkä ihaile suurvaltoja. Minun kritiikkini kohdistuu tehtävänsä kadottaneeseen mediaan ja kansansa ja maansa unohtaneisiin poliitikkoihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota, Ukraina-seminaari, Venäjäviha, Niinistö, Marin, Kaikkonen, journalismi, sotauho

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄ

Keskiviikko 7.9.2022 klo 16.27 - Mauno Saari

Kun valtaa keskitetään

Tulee päivä ettei ole Facebookia eikä Instagramia, ei kanavia joissa virtaa viestejä kahteen suuntaan. Silloin me kiehumme omassa pikku kuplassamme, opimme uudelleen kirjoittamaan ja lähettämään kirjeitä. Ja tapaamaan naamioitta, maskeitta.


Kun valtaa keskitetään, on rajattava, ohjattava ja vaiennettava, poistettava häiritsevät äänet ja ääntelijät.
Kun valtaa keskitetään, vallassa oleva ei vastaa kysymyksiin muutoin kuin vastaamalla kysymyksen ohi ja vierestä kokonaan toiseen asiaan. Se on jo nähty ja kuultu.


Sota voi olla vähän hidas, mutta se kyllä kuulee, kun sitä aikansa kutsutaan. Ja tulee.
Sota on suurta huvia ja kutkuttavaa jännitystä, kunnes se alkaa.


Olen miettinyt presidentin ja pääministerin suurta varmuutta tästä meneillään olevasta sodasta, sen voittajasta.
Helsingissä on käynyt paljon amerikkalaisia sotilaita ja poliitikkoja. Heiltäkö vai suoraan Washingtonista on tullut vakuutus, että Venäjä hoidetaan, ajetaan kuiluun, kuten Helsingin Sanomat vaati pääkirjoituksessaan.


Miten muuten presidentin ja pääministerin jyrkkyys on selitettävissä? Pääministeri vaati kaikkien suhteiden katkaisemista Venäjään niin kuin hän olisi saanut vakuutuksen, ettei Venäjää kohta ole, tai että se makaa rotkossa voimattomana.


Entä jos presidentti, pääministeri ja Biden ovat väärässä? Silloin presidentin ja pääministerin on luontevaa ja välttämätöntä erota, poistua kaikilta näyttämöiltä oman itsensä ja maan kannalta. Eivät he voi neuvotella Suomen asioista sodan voittaneen Venäjän kanssa.

Julkkuus ja demokratia

Sekä Sauli Niinistö että Sanna Marin ovat nousseet suureen suosioon ulkokohtaisilla asioilla; parisuhteilla, lapsella, koiralla, ulkonäöllä, median mukavilla ja myötäsukaisilla jutuilla. Siksi tämä vääristyneen median ja somen aikakausi on vaarallinen.

Toistan aikaisemmin esittämäni kysymyksen: – Tulisiko Paasikivi lonksuvine tekohampaineen valituksi nyt presidentiksi, pääministeriksi tai mihinkään suuren julkisuuden tehtävään?

Julkkuus syö demokratiaa pala palalta. Samaan aikaan puolueiden jäsenmäärät kutistuvat olemattomiksi, niiden eliitti valituttaa itsensä ja toinen toisensa avainpaikkoihin. Sopivuus on pätevyyttä, mediataito on poliittista osaamista, uskottava valehtelu rehellisyyttä.

Tämä demokratiaa vain pinnalta ohuesti muistuttava systeemi on merkinnyt maan ylimmän päättäjän, eduskunnan, voiman ja arvon romahtamista. Bryssel päättää, eliitti junailee, eduskunta odottaa seuraavan kyselytunnin suoraa tv-lähetystä.

Kun kansalaiset kohta, tai jo nyt, ovat hädässä, irvokas leikki ylevillä periaatteilla vain jatkuu. Luulisi jonkun jyrähtävän, mutta ei ole jyrähtäjää.

***

Ihme ja kumma

Paljonhan sitä puhutaan Sanna Marinin suosion noususta, mutta ei siitä, että minun suosioni näyttää nousean pystysuoraan. Samalla laatu on kohentunut tuntuvasti.

Nimittäin nyt muutaman vuorokauden aikana Fb-kaveriksi on pyrkinyt suuri joukko naisia. Eikä se vielä mitään. Nämä naiset, nimittäin, ovat kaikki nuoria, kauniita ja seksikkäitä. Jotkut ovat kuvaa varten avanneet kaula-aukkoa, joku jopa pyllistelee trikoissaan silmieni edessä. Kenelläkään ei ole muita päivityksiä kuin näitä suloisia valokuvia.

Olen miettinyt! On lajalti tiedossa, että suhtaudun melko suopeasti naiskauneuteen. Silti mieleen pyrkii epäilys. Yrittääkö joku katala taho houkutella minut ansaan? Ehkäpä ajatellaan, että ryhdyn pitämään yhteyttä, kirjoittelemaan intiimejä viestejä tai jopa sortuisin pyytämään treffeille – paparatsien saaliiksi.

Ehkä huolestuin suotta. Ehkä brändäykseni on onnistunut. Kenties joku minussa vetoaa nuoriin, vilpittömiin ja puhdassydämisiin kaunottariin. Jos näin on, olen tehnyt kauhean virheen, potkinut nämä tarjokkaat laitaa myöten pois.


***

Olet onnistunut, Sanna!

Sanna Marin, mitä se on, kun minä tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän sinun valehtelevan?

Kun valheesi kääntyy 180 astetta ja sitten taas saman verran, olet kiertänyt totuuden ympäri ja palannut omille jäljillesi. Silloin et voi enää perua puheitasi, et pahoitella etkä pyytää anteeksi.

Sinä voit yrittää juosta valheesi kiinni, mutta se on jo seuraavassa mutkassa. Ja kun totuus joskus nousee esiin valheiden sumusta, sinulla ei ole mitään millä puolustaisit itseäsi tai kansalaisia, joita et ole puolustanut milloinkaan. Tarkoitan Suomen kansalaisia.

Kun sanotaan, että Venäjä käyttää energiaa aseena, se on paljon sanottu sen jälkeen, kun sinä, Sanna Marin, ensimmäisenä kuulutit, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.

Nyt ne ovat poikki, yli seitsemän vuosikymmentä punotut yhteiset köydet. Sinä olet onnistunut, ja saatan melkein kuulla tänne kohta tulevien amerikkalaisten aplodit.

Kun Suomi lähettää yhä uusia aselasteja Ukrainaan tappamaan venäläisiä mutta myös ukrainalaisia, sinulla on verta molemmissa käsissä.

Jos sanot, että et ole kuullut Ukrainan vuonna 2014 alkaneesta sisällissodasta ja sen uhreista, sinä valehtelet. Ja minä tiedän sinun valehtelevan.

***

Ministerit osaamistestiin, nyt!

Sanna Marin: Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen jämäkkä johtaminen ja siitä tehty video olivat alku hänen nousulleen. Minäkin ihastuin, ja kirjoitin myöhemmin, että poliittiselle taivaallemme on nousemassa uusi tähti.

Nyt näyttää, että tähti on sokaissut suuren osan kansasta. Marin ja Tuppurainen ilmeisesti töpeksivät Uniper-jutun osaamattomuuttaan. Muutenkin he ilmeiseti ovat virkamiehistön varassa – joka ei ehkä nyt ehtinyt ajoissa hätiin.

Kaiken kaikkiaan Suomen systeemin sairaus on osaamisen korvautuminen sopivuudella. Puolueet jahtaavat kannatusta, katse aina seuraavissa vaaleissa. Järjestelmä on laho ja korruptoitunut (en tarkoita rahaa).

Ylin vallan haltija on lain mukaan kansa, siis me, mutta tosiasiassa olemme pienen eliitin alamaisia. Pieni eliitti saa pelata nimillä ja nimityksillä kaikessa rauhassa neljä vuotta kerrallaan.

Vaalikausien aikana alamaisilla ei ole mitään keinoa vaikuttaa asioihin. Vai valitsimmeko me 3,5 vuotta sitten Natoon haluavan ja Venäjää vihaavan, kaikki siteet naapuriimme katkaisevan eduskunnan?

Lähtöruutuun: Olisi saatava aikaan laki, joka velvoittaa ministereiksi valittujen osaamisen tarkastamisen. Testi ei olisi vaikea. Asiantuntijoilta ei olisi takuulla kestänyt tuntia kauempaa havaita, ovatko Marin, Tuppurainen ja esimerkiksi Lintilä kelvollisia hallitsemaan maan asioita.


***

Kiitos ja ei kiitos

HS julkaisi tänään 6.9.22 riipaisevan ja hyvin tehdyn jutun Britannian "Älä maksa" -kampanjasta ja ihmisten kurjuudesta energialaskujen kurittaessa kansalaisia. Kaikin puolin hyvää journalismia. Ja ehkäpä sytykettä myös meihin suomalaisiin. Pitäisi panna hanttiin.
Toinen kiitos Ilta-Sanomille / Taloussanomille jutusta, jossa suomalaisten ahdinko ja suoranainen hätä nousee esille.

Onko Sanomien lehdissä pientä havahtumista todellisuuteen? Toivottavasti. Hätä alkaa lukea lakia, ja tämä on vasta alkua.

Iltalehden pohjanoteeraus on lavastettu juttu pääministerin ulkoilusta Seurasaressa. "Sattumalta" tavattu periskunta olikin oikein hyvä tuttu. Pienimuotoinen Sanna-gate on taas syntymässä.

Tämä menee nyt kiittelyksi. On melkeinpä kiitettävä myös Kauppalehteä. Sen pääkirjoitus kertoo sen, minkä valistuneet kansalaiset ovat tienneet jo jonkin aikaa: hallitus ajaa maan talouden kiville. Se jättää Kauppalehden mukaan "karmean perinnön".

Mutta sitten KL:n pääkirjoittaja kertoo, että "...Ensin talouteen iski koronakriisi. Sen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mikä on tyrehdyttänyt kaupankäynnin Venäjän kanssa, kiihdyttänyt inflaatiota ja aiheuttanut energiakriisin..."

Lehti ei muka tiedä, että kaupankäyntimme loppui kun me itse sen lopetimme. Tarkemmin ajatellen taidan perua tämän kiitoksen.

***

Millä oikeudella Suomi tuhotaan?

Presidentti, pääministeri, hallitus ja eduskunta ovat erittäin lyhyessä ajassa romuttaneet ulkopolitiikan, jonka suojassa kolme sukupolvea rakensi sodan riekaleiksi repimästä köyhästä maasta rikkaan ja hyvinvoivan.

Kenen antamilla valtuuksilla he tekivät tämän tuhotyön? Minä en ole antanut siihen lupaa enkä usko, että kukaan muukaan minun ikäpolvestani.

Minun ikäpolveni on Sanna Marinin ja hänen suuren ihailijalaumansa ylimielisyyden kohde. Olemme boomereita, vanhanaikaisia jääriä, jotka eivät ymmärrä ja mukaudu nuorempien ja parempien menoon.

Olemme sen sukupolven lapsia, joka koki sodat. Minun isäni oli sotilas. Puhuin hänen kanssaan sodasta yhden ainoan kerran. – Ihmiset pannaan tekemään kauheuksia, koska johtajien järki ei riitä rauhaan, hän sanoi.

Mikä oli Suomen hinta, joka maksettiin vuosina 1939 – 1945?

Talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa tapettiin yhteensä 91 000 suomalaista. Heitä sanottiin kaatuneiksi. Haavoittuneita, joka on sievistelevä sana eri tavoin vammautuneille ja rikotuille ihmisille, kertyi kaikkiaan 205 000.

Mahtuisiko tuo ihmismäärä stadionin rock-konserttiin käsiä heiluttelemaan? Ehkä, jos kuolleet pinottaisiin paaluiksi ja vammautuneet seisoisivat tiiviinä tokkana.

Kuitti Suomen vapaudesta ja hyvinvoinnista on hautausmailla ja arpina vielä elossa olevien veteraanien sieluissa.

Minä synnyin pari vuotta Lapin sodan päättymisen jälkeen. Muistikuvani alkavat Ivalosta ja Tornionjokivarresta, poltetuista ja uudelleen rakennettavista kylistä, keskeltä hiljaisten ihmisten arkielämää; heinäntekoa, potunnostoa, talojen pystyttämistä, uurastusta, uupumista.

Kuten useimmat boomerit olen tehnyt töitä puoli vuosisataa. Olen ollut ahkera ja pärjännyt. Olen nähnyt Suomen nousun, työtaistelut, sovinnot, kaupunkien kasvun ja maaseudun rajut muutokset. Näin ja koin Kekkosen valtakauden alusta loppuun ja tajusin noin 40-vuotiaana hänen elämäntyönsä valtavuuden – rauhan.

Ehdin nähdä ennen eläkeikääni pari lamaa, sitten Suomen kukoistuksen, elintason nousun yli äyräiden ja lopulta oireet henkisestä haurastumisesta; pienen eliitin ylimielen, uusrikkaiden korskeuden, politiikan rappion EU-oloissa ja sen, miten niin sanottu tavallinen kansa ja maaseutu työnnettiin hyvinvointiyhteiskunnan tanssiparketin laidoille.

Mutta vastoinkäymisistä, epäonnistumisista, vääristä ratkaisuista ja mokauksistamme huolimatta me rakensimme teille tämän uskomattoman hyvän kotimaan, meitä edeltänyt sukupolvi ja me boomerit.

Sitten alkoi tapahtua.

Ensin tulivat kummalliset ja heikot presidentit, sitten tuli Niinistö ja yhä oudommat pääministerit. Yksi asettui tikkatauluksi, toisen mielestä hänen keksintönsä olivat fantastisia, kolmas kehitti pesapallon pelinjohtajan viuhkasta ratkaisut valtakunnan ongelmiin.

Lopuksi tuli Sanna Marin, päättäväinen nuori nainen, josta kehittyi robotin lailla puhuva vihan ylipapitar.

Niinistö – Marin apulaisenaan – veti Suomen Nato-ehdokkaaksi monin konstein ja keinoin. Venäjästä tehtiin vihollinen; kaikki siteet katkaistiin; aseistettiin maa valmiiksi Naton astua sisään aseineen, tukikohtineen ja joukkoineen; peloteltiin kansalaiset ja sen tuloksen saatiin epämääräisillä gallupeilla täysi tuki ratkaisulle, jolla Suomesta tehdään sotaliiton itäraja.

Olen koko ikäni asunut turvallisessa maassa. Millä oikeudella Niinistö ja Marin ovat lakkauttaneet sen? Millä oikeudella he mitätöivät sukupolvien unelmat ja työn? Kuka antoi heille luvan käyttää Suomea kuin pelimerkkiä ideologisten harhojen toteuttamisessa?

Mitä Yhdysvallat on heille luvannut? Ihanko täyttä, tosin vapaaehtoista turvatakuuta, viidettä artiklaa? Paperia.

Sehän kuulostaa hyvältä. Vain yksi vihollinen, Venäjä, mutta kolmekymmentä hyvää ystävää. Niistä parhain tietysty USA, joka on auttanut monia muitakin maita. Kuten Afganistania, Irakia, Libyaa, Jugoslaviaa ja mitä näitä on.

Kuka on antanut Niinistölle ja Marinille oikeuden päättää koko kansan puolesta Suomen luovuttamiseta vieraan valtion ja sotaliiton käsiin? Ja missä on meidän suostumuksemme energian tuonnin katkaisulle, satojen tuhansien ellei miljoonien perheiden taloudelliselle ahdingolle sekä pelolle, että maa ajetaan sotaan?

***

Onkohan meitä huijattu?

Muistetaan, miten Niinistö useasti oli kansanäänestyksen kannalla Nato-jäsenyydestä. Sitten takki kääntyi, koska hänen mielestään mielipidekyselyt olivat osoittaneet, että tuki on selkeä.

Sekin muistetaan, miten media torjui äänestystä, koska sen mielestä Venäjä voisi vaikuttaa lopputulokseen.

Sain käsiini yksityisen kansalaisen viestin, jossa tilanteen epätodellinen ja outo luonne paljastuu. Kansalainen tunsi olonsa "epämukavaksi" kuullessaan, että kansanäänestys ohitettaisiin. Hän otti yhteyttä mielipidekyselyn tehneeseen Taloustutkimukseen. Mitä selvisi?

"Soitin Taloustutkimukselle ja kysyäkseni miten gallupit ovat tehty. Galluppeihin on vastannut noin 1300 Taloustutkimuksen vakiovastaajaksi ilmoittautunutta. He eivät saa korvausta vastaamisesta sinänsä, mutta osallistuvat vastaajien kesken arvottaviin palkintoihin. He kertoivat, että koska vastaajat edustavat heikosti Suomea kokonaisuutena, heidän täytyi painottaa vastauksia matemaattisilla menetelmillä huomattavasti. Udeltuani, että valvooko tätä matemaattista painottamista kukaan, he kertoivat, että periaatteessa Worldwide Independent Network of Market Research voisi valvoa heitä, mutta näin ei kuitenkaan ole. He myönsivät, että mikäli matemaattisessa painottamisessa olisi virhe, ei sitä kukaan saisi tietää sillä kukaan ei heidän toimintaansa valvo tai tarkasta.

He kertoivat, että voin saada kaiken raakamateriaalin käyttööni jos asiakas myöntää siihen luvan. Pitkien Ylen kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen Yle antoi minulle oikeudet tähän dataan ja sai valtakirjan, että tiedot saa luovuttaa minulle Ylen puolesta. Taloustutkimus kuitenkin vastasi, että he olivat 4kk aiemmin ilmaisseet itseään epäselkeästi ja asiakkailla on oikeus ainoastaan gallupin tuloksiin eikä raakadataan."

Sillä tavalla! Tämä ihailtavan aktiivinen kansalainen pitää edesvastuuttomana sitä, että kansanäänestys ohitetaan mielipidekyselyllä, "jonka todenmukaisuutta ja tarkkuutta ei valvota eikä edes voitaisi tarkistaa".

Kansalaisen mielestä tarkastaminen, valvonta ja avoimuus kuuluvat toimivaan demokratiaan. Olen samaa mieltä.

OLENNAISTA TUOSSA KYSELYSSÄ ON, ETTÄ SIIHEN ILMOITTAUDUTTIIN, JA VIELÄ PALKINNON TOIVOSSA!!! Siis ei mitään satunnaisotantaa. Ja raakamateriaali salattiin muilta kuin asiakkaalla.


***

Missä mennään, kuinka syvällä?

Niinistön puheet Venäjästä muistetaan ("...nyt ei ole (suhteiden / yhteyksien) rakentamisen aika...). Samoin Marinin: "Kaikki yhteydet Venäjään on katkaistava... Meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa sodan... helpotettava kansalaisten elämää, että jatkaisivat Ukrainan tukemista..". Ja ulkoaisiainvaliokunnan Halla-ahon: Iloitkaamme jokaisesta tapetusta venäläisestä.

Ministereistä yksi ja toinen on yhtynyt kuoroon. Vihreiden Ohisalo lisää löylyä. Hänen mielestään hintojen noususta ei pidä syytttää vihreää siirtymää, koska todellinen syy on "Putinin hyökkäyssota".

Uskovatko itse puheitaan? Jos uskovat, ovat mytomaanisia ihmisiä, joita ei pitäisi päästää mihinkään vastuunalaiseen tehtävään.

Kun sota päättyy, nämä henkilöt eivät voi olla Suomen johdossa, kun ruvetaan rakentamaan uusia suhteita. Mutta näyttää siltä, että heidän tavoitteensa ovatkin toiset, Venäjän poistaminen kartalta. Saa nähdä onnistuuko. Nykyhetken tilanne on Suomelle hirvittävä.

8 kommenttia . Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, eduskunta, moraali

fb, valitut palat 2

Maanantai 29.8.2022 klo 22.34 - Mauno Saari

Se iso kuva? USA on vuosikymmeniä kertonut, että Venäjä on sen vihollinen. Se tukee ja pitkittää valtavilla asetoimituksilla Ukrainaa päämääränään "Venäjän heikentäminen". Niinistö & kumpp. on vienyt Suomen USA/Naton apulaiseksi tätä strategiaa toteuttamaan vaarantaen olemassaolomme.


Käsi ylös, jos uskot USA/Naton hyviin tarkoitusperiin – turvallisuuden lisäämiseen ja Naton jäsenmaiden suojaamiseen.


Olen sitä mieltä, että USA/Nato viis veisaa Ukrainan, Suomen tai minkään muun maan turvallisuudesta. Historia todistaa sen järeästi ja aukottomasti. USA:n pelastamien eli tuhoamien valtioiden lista on pitkä. Sen tappamia ihmisiä on miljoonia.


Yksikään suurvalta ei ole synnitön. Ne kaikki potevat samaa suuruustautia. Mutta Yhdysvallat on näistä pedoista pahin. Se selittää kaikki ryöstö- ja tapporetkensä kansallisella turvallisuudella, jota kukaan ei uhkaa, paitsi se itse.

***

Propagandaan on vastattava propagandan omin keinoin. On toistettava, toistettava ja toistettava perusasioita!

– Kuka aloittikaan aseellisen toiminnan v. 2014?

– Kiovan hallinto on tappanut tuhansia ja tuhansia omia kansalaisiaan 8 vuoden ajan Itä-Ukrainassa.

– Kiovan hallinto poisti kansalaisoikeudet itä-ukrainalaisilta. Venäjän kielen käyttö kiellettiin, koulutus lopetettiin, omankielinen media lopetettiin, eläkkeiden maksu katkaistiin jne..

– USA/CIA valmisteli ja antoi tuen "kansannousulle" eli vallankaappaukselle; Maidanin tapahtumat 2014.

– Odessassa natsijoukkiot tuhopolttivat ammattiyhdistysten rakennuksen ihmisineen, estivät näiden "torakoiden" pelastautumisyritykset.

– Suomi tukee Kiovan hallintoa, joka paraikaa pommittaa Euroopan suurinta ydinvoimalaa, harrastaa siis ydinterroria.

– Me suomalaiset maksamme erittäin kovan hinnan Venäjälle asetetuista pakotteista. Voi olla että sadat tuhannet perheet ajautuvat maksukyvyttömyyteen.

– Nato-jäsenyys on Suomelle olemassaoloa uhkaava kysymys. Jos se toteutuu, Venäjä toimii. Se ei kertakaikkiaan voi sallia tilannetta, jossa sille elintärkeät Pietari ja Kuolan niemimaa ovat Naton ohjusten ja jopa tykkien ulottuvilla.

– Suomen valtionjohto käytti Ukrainan sotaa verukkeena Nato-hakemukselle. Suomen turvallisuustilanne ei muuttunut Ukrainan vuoksi mitenkään muutoin kuin propagandassa.

– Olemme eläneet hyvässä sovussa Venäjän kanssa vuosikymmenet. Venäjä ei ole tänä rauhan aikana uhannut meitä millään tavalla. Nyt välit on tuhottu presidentin ja pääministerin johtamalla vihapuheella perusteellisesti.

Jatkakaa luetteloa, ja toistakaa, toistakaa, toistakaa! Sanoinko jo, toistakaa!

On järkyttävää, miten hyvin median ja poliittisen johtomme aivopesukone on toiminut. Nyt on menossa linkous täysin kierroksin.

On jaksettava esittää selkeitä ja tosia argumentteja nykymenoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Se on isänmaallista ja kansalaisvelvollisuus!

***

Yhtäkkiä Ukrainan sota menetti ykkösuutisen paikan. Katsoin lehtiä: HS, IS, Aamulehti, Turun Sanomat, Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen... Missä "Venäjän hyökkäys"? Sisäsivuilla, pienenä ja himmeänä.
Tämä on valtava sattuma, yhtä todennäköinen kuin jos saisi kaksi loton päävoittoa yhdellä rivillä.
Sattumia sattuu. Jos joku ajattelee, että Mediapoolilla on osuutta asiaan, hän saa niin ajatella. Tärkeää on miettiä, mihin tällä sattumalla tähdätään. (29.8.2022)

***

Minua ei vähääkään kiinnosta pääministerin ikä tai sukupuoli. Sanna marin on 36-vuotias, se on sopiva ikä. Hän on nainen, se on hyvä sukupuoli.
Minua kiinnostaa se, mitä hän on saanut aikaan. Tärkein aikaansaannos on negatiiviseksi hurmokseksi yltynyt presidentti Putinin henkilöitynyt venäjäviha.
On kauhistuttavaa, että monet järkevinä tunnetut ihmiset ovat niin tunnekuohun vallassa, etteivät alkeelliset ja itsestään selvätkään tosiasiat läpäise heidän torjuntaansa.
Mistä löytyy jarru tälle psykoosille, kun maan johtavat poliitikot vain yllyttävät tunnemyrskyä? Pelkään että ei mistään, paitsi sodasta.

***


Vähän vielä Paavo Haavikkoa ärsykkeeksi ajatuksille:


"Ajatellaan, että me rakastaisimme venäläisiä, Venäjää. Emme siis epäilisi ja vihaisi vaan rakastaisimme kuin isoa veljeä.


Mahdotonta, tällä politiikalla, tällä luonteella.


Jonain vuosituhantena se voi olla totta."


"Suomella on sotavaje. On puute sodassta. Takana oleva sota ei ole edessä. Eikä edessä oleva sota takana.
Niin kuin me kaipaisimme sotaa, taistelua. Todistaaksemme taas jotakin, jonkun hämärän ja muinaisen asian. Atavistisen tunteen.


Rauha on meille vieras, tuttu kyllä mutta tulokas. Me emme sitä osaa."

***

Sain sähköpostia. Sanottiin, etttä olen jälkiviisas ja myöhäisherännyt. Että olen ollut oikeistiolehtien päätoimittaja ja siis oikeistolainen.


No, kun Suomen Kuvalehti pelastettiin varmalta kuolemalta, se onnistui paljolti siksi, että tein siitä "vasemmistolaisen", eli vapaan ja läpihengittävän. Kun panin Arvo Salon kanteen, noin 400 vaasalaista everstinleskeä peruutti tilauksen. Mutta uusia tuli monin verroin. (Tämän olen kertonut ennenkin, sori toistosta.)


Jos ihmisen ajatukset eivät muutu 70 vuodessa, niitä ei ole ollutkaan. Mutta sodan kysymyksessä minun linjani on aina ollut yksi ja sama: sodan pelko.


Vuonna 1981 Otava julkaisi runokokoelmani "Olen yöllä kuunnellut". Siinä on tällaisia säkeitä:


"Meitä talutetaan kylmään veteen.
Meitä totutetaan sodan hengitykseen.
Syvyyteen ja rytmiin.


Pahinta siinä on ettei ole kuin sisäänhengitys.
Voi olla että enimmäkseen kaikki tapahtuu vaistonvaraisesti.
Mutta sattumien sattuminen ei paranna vaan pahentaa.
Se ei tarkoita etteikö tietty tärkeä osa informaatiota
ole hyvin tarkoituksellista ja hienoa.


Ovatko kertausharjoitukset Suomessa lisääntyneet tai
tehostuneet?
Joku sen tietää.


Luen Helsingin Sanomista taas jutun YYA-sopimuksen tulkinnoista.
Lehti onkin ahkeroinut sotajutuilla. Taitavilla rauhallisilla
tasapainoisilla. Luottamusta herättävillä.
Se sondeeraa aikaansa, hyvä lehti, tulevaisuutta.
Vapisuttaa...


...Yhdessä ainoassa lehdessä kaksi valtavaa juttua
sotaharjoituksista. Suomen ja muun maan.
Edellisenä iltana katsoin samaa aihetta televisiosta.
Suomen armeija jyllää.


Isottelemme rauhantahtoisella puolustusvalmiudella.
Kalisuttelemme rauhantahtoamme.
Minä kuuntelen kenraalin esitelmää armeijamme
suorituskyvystä.
Joka on "parempi kuin pessimistit uskovat".
Se on jo tosi hirveätä.
Se ylittää kaikkein kauheimmatkin painajaiset.


Armeijamme päätehtävä on kuulemma voittaa aikaa.
Kyllä yksi suomalainen kymmentä punaista minuuttia vastaa.
Ja voitettu aika käytetään valtakunnan hyväksi.
Paljonko aikaa valtakunta tarvitsee siinä tapauksessa?


Ja onko maailma todellakin tällainen.
Eikö minnekään muualle pääsee kuin loppuun?"
Näin kirjoitin 41 vuotta sitten. Näin kirjoittaisin nytkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, Paavo Haavikko

FB-PÄITYSTEN VALITUT PALAT

Lauantai 27.8.2022 klo 15.39 - Mauno Saari

KYLLÄ NIINISTÖ MUISTETAAN 

Sauli Niinistö sanoi taannoin haastattelussa, ettei hän halua tulla muistetuksi oikein mistään. Turha toive. Niinistö tullaan historiassa muistamaan juonittelevana kettuna, joka peitteli jälkiään. 

Hän johti sitä TP+UTVA:n kokousta kesällä 2014, jossa päätettiin säntämaasopimuksen allekirjoittamisesta sotilasliitto Naton kanssa. Kokous ja siitä annettu tiedote ohjelmoitiin eduskunnan kesäloman ajaksi. Näin varmistettiin, ettei aiheesta synny keskustelua.  

Lisävamistuksena erittäin monimutkainen sopimus saatiin näkyville vain englanninkielisenä. Sen kääntäminen suomeksi kesti puoliseen vuotta. Silloin keskustelu oli jo käyty, eli käymättä, hyvät ja pahat housuissa.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja vannoi ja vakuutti keväällä 2014, että eduskunta tullaan pitämään isäntämaasopimuksen vaiheista täysin tietoisena. Hän puhui puuta heinää, ja oli paikalla, kun sopimus allekirjoitettiin seuraavana syksynä.

Kettu itse ei kynään tarttunut. Allekirjoittajaksi tuli puolustusvoimain silloinen komentaja Lindberg. Keskustelua sopimuksesta vaimennettiin systemaattisesti. Sehän on vain "yhteisymmärryspöytäkirja"! Se ei ole valtiosopimus! Sillä ei ole oikeastaan mitään käytännön merkitystä!

Ja tietysti kävi niin, ettei Suomen eduskunta saanut "merkityksetöntä" sopimusta käsiteltäväkseen.

Kysyin silloin monesti, miksi sopimus tehtiin, jos se on merkityksetön. Nyt tiedämme vastauksen. 

Niinistö sanoi julkisesti moneen kertaan, että Nato-jäsenyydestä on hyvä järjestää kansanäänestys, jolloin asia tulee "legitiimisesti" oikein hoidettua. Mitä tapahtui? 

Kun valtava mediakampanja jyysti kansan mieliin uhkakuvaa ihan kohta Suomeen hyökkäävästä Venäjästä, tehtiin vähän yli 1000 vastaajan nettikysely. Sen tulos oli yhtäkkiä Niinistön mielestä riittävän vakuuttava ja legitiimi. Eiköhän kansan mielipide ole tullut selväksi, hän tuumi.

Takki kääntyi, silkkivuori tuli näkyville ja naamio putosi. Samassa käänteessä Niinistö omilla puheillaan antoi vähintäänkin implisiittisesti siunauksen median kiihtyville vihakirjoituksille. Kun rakastettu johtaja ilmaisee kerta kerralta jyrkemmän venäjävastaisuutensa, se on kaikille lupa ja jopa kehotus yhtyä "yleiseen mielipiteeseen", vihaan.

Niinistö ei ole katsonut aiheelliseksi hillitä pääministeriä, joka vaati kaikkien siteiden katkaisemista Venäjään, eikä puolustusministeriä, joka pelokkaan oloisena rehvasteli Ukrainalle lähetetyillä "tappavilla" aseilla. Kuten aiemmin kirjoitin, pidän selvänä, että pää- ja puolustusministerin hyytävillä puheilla on Niinistön hyväksyntä tai jopa ohjeistus. Mutta ketun jälkiä ei näy missään.

Mihin johtaa lopulta Niinistön ovela linja, johon kuului esiintyminen Putinin keskustelukumppanina ja ikään kuin idän ja lännen yhteyshenkilönä? Ihanko aseellisen konfliktiin Venäjän kanssa sitten, kun Naton joukot ja tukikohdat ovat Suomessa toimintavalmiudessa?

Hän ei halua tulla muistetuksi mistään. Turha toive.

 

USA JA PAKOTTEET

USA käy Venäjän kanssa erittäin vilkasta kauppaa, kerrotaan uutisissa tänään. Samaan aikaan EU ja Suomi sen mukana ajautuu lamaan noudattamalla pakotteita, jotka se asetti miellyttääkseen USA:ta.  

On kaikkien tiedossa, että pakotteet eivät toimi halutulla tavalla vaan päinvastoin. "Putinin sotakassa" lihoo, meiltä katoavat tuhkatkin pesästä. Ja Suomen pääministeri hokee, että pakotteita on kiristettävä.

Olen koko aamun miettinyt, olenko hullu, kun minusta pääministeri on seonnut.

 

KAIKKONEN JA TAPPAVAT ASEET'

Olen monta päivää miettinyt puolustusministeri Kaikkosta. Siis puolustus...ministeriä. Joka sanoi Suomen lähettäneen Ukrainaan venäläisiä "tappavaa" aseistusta. Millä ja kenen valtuuksilla Kaikkonen puhuu niin kuin olisimme jo sodassa Venäjän kanssa? Sehän liippaa kyllä jo läheltä, kun taustalla soi pääministeri Marinin ääni, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.  

Onko ministeri Kaikkonen ajatellut, miten hänen puheensa kuullaan Kremlissä? Ai niin, mitä väliä sillä on! Ei niin mitään. Täältä nimittäin pesee! Hautaa rajalle, s-tana!

Miten Suomesta, rauhanrakentajasta, on tullut mielipuolinen sodan lietsoja? Milloin meiltä kansalaisilta on saatu valtuutus tappavien aseiden toimittamiseen? Missä vaaleissa sota Venäjää vastaan oli Keskustan teemana? 

Onko Kaikkonen varma, että sota Venäjää vastaan voitetaan? Ajatteleeko ministeri, että Sanna Marinin puhe Suomen voittamasta sodasta olikin ennustus eikä puhdasta tyhmyyttä ja tietämättömyyttä?  

Me näemme vielä kuinka tuhkaa ripotellaan. Toivottavasti ei koko Suomen vaan ainoastaan verihurmokseen vaipuneiden ministerien päälle.

Paavo Haavikko kirjoitti kuin profetoiden vuonna 2006 (Ei. Siis kyllä): 

"Ikään kuin me emme voisi olla rauhassa ilman sotaa tai edes sen uhkaa. Veri on meillä veressä. Vain uhkan alla olemme turvassa, kuin pommisuojassa.

Heikko itsetunto, huono käsitys itsestä, salassa. Hyvä näytelmä, huonot vuorosanat. Häilyvä mieli, pieni kansa, jota hiljaisuus pelottaa.  

Vapinan ääni kuuluu hiljaisuudessa, aseiden kalina peittää sen, ja heti tuntuu paremmalta..."

"...Liittosuhde ei vie vain kaikkea vaan enemmän, nimittäin tajun. On jo vienyt, viemässä. Miten pitkään tämä kansallinen kooma on jatkunut...?" 

LISÄYS: Minusta on itsestään selvää, ettei Kaikkonen eikä myöskään Marin ole puhunut ilman presidentin suostumusta, ellei peräti ohjausta. Niinistö olisi voinut estää tai jälkikäteen kritisoida tätä vihapuhetta, mutta hän oikeastaan jo tuki sitä omassa puheessaan suurlähettiläille. Jos vastaavaa olisi tapahtunut Paasikiven tai Kekkosen ollessa presidentti, ministerit eivät olisi ehtineet edes aivastaa luikkiessaan pois työpaikoiltaan, pysyvästi.

LISÄYS 2: Pelottava ajatus on, että Niinistö on saanut Bidenilta ohjeet ja tehnyt diilin: 1) Suomi liittyy Natoon, 2) USA aseistaa Ukrainaa ja vahvistaa Natoa niin järeästi, että Ukraina "voittaa" tämän proxysodan – ja Venäjä "heikkenee", kuten jenkit ovat suunnitelleet. Jos näin on, Kaikkosen, Marinin ja Niinistön puheet ovat johdonmukaisia ja Suomi valmistautumassa konfliktiin Venäjän kanssa. Siinä tapauksessa olemme ohjusten maalialue. Se on Suomen loppu, mutta ei Venäjän, sillä kyseessä on se sama virhe, jonka Napoleon ja Hitler jo tekivät.

  

"MINÄ OLEN IHMINEN!

"Minä olen ihminen", lausui Sanna Marin. Se oli sen puheen ainoa pointti. 

"Otan opikseni", hän sanoi tarkoittaen aivan ilmeisesti, että tästä eteenpäin hänen bileissään ei videoida eikä valokuvata, ja että hän ehkä valikoi tarkemmin jalon ystäväpiirinsä jäsenet.

Sanna Marin vakuutti suorittaneensa aina kaikki työtehtävänsä. Niin hän aikoo tehdä myös vastaisuudessa, valitettavasti. Jo tähän mennessä pääministerin tunnollisuus on nimittäin tullut suomalaisille todella kalliiksi, ja ensi talvena se tulee myös kylmäksi.

Kuinka monta sanaa pääministeri uhrasi myötätunnolle itseään kohtaan, kuinka monta Ukrainalle ja kuinka monta omille kansalaisilleen, joista sadat tuhannet pelkäävät nyt syystä lähitulevaisuutta? 

Minulle on samantekevää, miten Sanna Marin törttöilee vapaa-aikanaan kunhan hän muistaisi töihin tullessaan, että on Suomen eikä Ukrainan pääministeri.

Ja vielä: – Marinin venäjäviha on sitä luokkaa, että hän tarvitsisi kipeästi terapiaa ja sairauslomaa. 

P.S. Korjaan: – Minulle EI ole samantekevää pääministerin törttöily. Suomen pääministerin on oltava sivistynyt ihminen, jonka käytöstä ei tarvitse hävetä.

 

KYNÄ EI SAA VÄRÄHTÄÄ 

Haen lohtua runoista. Käsiin osui äsken Matti Klingen teos "Kynän levottomuus". Sitaatti: 

"En kuitenkaan tohdi neuvoa, vaikka minulla

olisikin ehdotus. Oikein hyväkin:

Yankee go home!" 

Suoraan kirjoitettu Suomen yksimiehiseltä älymystöltä.

Ajattelen kirjoittamista, elämäni mittaista projektia. Miksi kirjoittaa mitään, kun millään kirjoittamallani ei ole mitään merkitystä? Kysymys ei sisällä haavia eikä itsesääliä. Kunhan vain totean selvän asian. 

Mutta kuitenkin. Miksi mieli ei taivu? Voisihan sittä kirjoitella mukavia juttuja, antaa mennä myötälaineeseen. Muistan edesmenneen rakkaan ystäväni lauseen hatarasti. On tarkistettava. Löydän sen ihme kyllä.  

"Ja silti ei pelko, ei raha, eivät vallanpitäjien toiveet ja kuvitelmat saa saada kynääsi värähtämään." (Paavo Haavikko: Pimeys) 

Tuota komeammin ja syvemmin ei voi ohjeistaa valtarakenteiden ulkopuolella elävää kirjoittajaa. Jotenkin lohdullista.

HÄTÄTILAHALLITUKSEN AIKA 

Suomi on ajettu kohti sotien jälkeisen historiansa pahinta kriisiä. Hallitus vaikuttaa poissaolevalta. Mikä on se mokauksen suuruus että se ymmärtäisi erottaa itsensä? Puoli miljoonaa konkurssiperhettä? 30 - 60 miljardia tuuleen viskattua euroa?

Aina joskus on pohdittu "viisasten kerhoa" johtamaan maata. Olisiko kohta parhaista asiantuntijoista kootun hätätilahallituksen aika?

Ei tästä nykymenolla tule kuin tuho.

                                           ***

Pätemättömyyden tauti leviää maassa. Yle-päätoimittaja sallii Fortumin pomon valehdella meille suut ja silmät täyteen ilman minkäänlaista kritiikkiä tai kommenttia. Häikäisevän sokeaa journalismia. 

                                           ***

Kun saksalaiset naiset vaativat rinnat paljaina kaasua, ollaan jo aika pitkällä.

                                           ***

Miksi emme matki USA:ta ja pura kaikki ne pakotteet, jotka ovat meille vahingoksi? 

                                           ***

Viha olisi saatava talttumaan. Ei tästä tällä menolla seuraa kuin sekasorto, paniikki ja takinkääntäjien selittelysyksy. Ehkä jossain juuri nyt valmistellaan puhetta tai haastattelua. Odotan, että Maan Isä ryhtyy hoitamaan virkaansa.

                                           ***

Nyt kun pääministeri on taas töissä, hänen tulisi kertoa, miten Venäjälle asetetuista pakotteista johtuva sähkökatastrofi vältetään. Tämä ja muut uhkaavat talousasiat ovat jääneet bilekohinan varjoon.

Jos olen ymmärtänyt oikein, Venäjä lopetti sähkön myynnin, koska EU/Suomi ei suostu maksamaan ruplissa. Jos tämä tai mikä tahansa muu "maksuvaikeus" on syy siihen, että ensi talvena sadat tuhannet kotitaloudet ovat konkurssissa, pää on tullut vetävän käteen. 

Jos hallitus aikoo "ratkaista" ongelman asuntotukien tai muun sosiaalisen systeemin kautta, vajoamme suohon kaulaa myöten. Miljoonat suomalaiset täyttelemässä anomuslomakkeita, jonottamassa tukea? 

Ainoa oikea ratkaisu on Canossanmatka naapuriin, maksusolmun aukaiseminen täysin riippumatta siitä, mitä Brysselin idiootit sanovat.

Lisäys: Juuri tulleen tiedon mukaan sähkön hintakriisi on ohi. Valtion ratkaisu on isänmaallisuus. Meitä kehotetaan "lukemaan kotona kirjaa vaikka fikkarin valossa".

Ensi talvena meillä on siis iloa ja hauskaa. Vain valo puuttuu. Tekisi mieli kirota. Hillitsen itseni ja nauran, kuollakseni.

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sanna Marin, Niinistö, Kaikkonen, Nato, USA, sota

Niinistön päiväkäsky

Perjantai 15.7.2022 klo 15.08 - Mauno Saari

Suomen ja Venäjän suhteet tuhottiin nopeasti. Halu liittyä sotaliitto Natoon oli niin voimakas, että yli seitsemän vuosikymmentä vallinnut rauhan ja tasapainon tila viskattiin sivuun. Tilalle tulivat presidentin ja pääministerin johtaman orkesterin tylyt ja jopa raivoisat vihan sävelet.

Kahlattuani läpi melkein puolen metrin paksuisen pinon turvallisuus- ja puolustuspoliittisia asiakirjoja tiedän, että sotilaiden ja joidenkin poliitikkojen Nato-projekti alkoi suunnilleen 1990-luvun puolivälissä. Tietystä ajankohdasta lähtien Sauli Niinistö on johtanut sitä, ensin verhojen takana, sitten julkisesti ja julkeasti.

                                      ***

Niinistö on lausunut, että "Suomi kuuluu länteen". Moni muukin poliitikkomme on hokenut tuota mantraa. Se todistaa, että he potevat traumaa eivätkä tosiasiassa luota Suomen olevan itsenäinen. Paha kyllä he ovat oikeassa. Suomi on tarkasti ottaen ollut valtiona todella itsenäinen vain muutaman vuoden, Neuvostoliiton sortumisen ja Eu-jäsenyyden välisen ajan. Ensin olimme YYA-liittosuhteessa Neuvostoliiton kanssa, sitten jäsen Euroopan unionissa, josta ollaan muotoilemassa liittovaltiota.

Olen samaa mieltä kuin edesmennyt ex-ulkoministeri Keijo Korhonen: Suomi oli itsenäisempi Venäjän autonomisena osana kuin nyt unionin osasena. Jos Nato-jäsenyys toteutuu, se vie itsenäisyyden rippeetkin. Muistoksi jäävät oma lippu ja kansallislaulu, ei juuri muuta.

Suomi kuuluu totisesti länteen viimeistään sinä päivänä, kun sotaliiton ensimmäistä tukikohtaa rakennetaan. Ja sehän rakennetaan! Puolustusministeri Kaikkonen viimeksi todisti, että Suomi päättää tästä ja ydinaseiden sijoittamisesta maahan ihan itse, mutta "tässä vaiheessa ei ole syytä sulkea mitään ovia". (Sitaatti on sanamuodoiltaan epätarkka, mutta sisällöltään oikea.)

Kuten olen arvellut, tukikohdille saatetaan antaa hämääviä nimiä. Ne saattavat olla "liikkuvia turvallisuusyksiköitä" tai "varmuuskomplekseja", mutta tänne me niitä saamme yhden tai useamman.

Silloin Suomi on suuren Lännen nielussa kuin Joona valaan kurkussa. Raamatun mies pääsi ulos ihmeen ansiosta. Suomelle ihme tarkoittaisi vapautta ja ehkäpä itsenäisyyttä kahden vuosikymmenen Nato-elämän jälkeen, sillä irtisanomisaika on 20 vuotta. Mutta mikä ja millainen maa Suomi silloin olisi?

                                     ***

Nato-prosessia on kuljetettu eteen päin hämärin menetelmin. Isäntämaasopimus sisältää karmeita pykäliä siitä, miten Suomi auttaa lännen sotamahtia kaikin mahdollisin keinoin ja voimavaroin, myös hyökkäyksessä. Kaikki tietävät, mikä olisi hyökkäyksen suunta. Niinpä sopimus pohjustaa samaa tilannetta, joka vallitsi ennen talvisotaa Venäjän pelätessä aiheellisesti, että Saksa käyttää Suomea hykkäysväylänä sitä vastaan.

Niinistön mielestä saattoi olla epävarmaa, menisikö sopimus läpi eduskunnassa ilman kiusallisia välihuutoja. Niinpä hän kuskasi sen muina miehinä parlamentin ohi, varmuuden vuoksi vielä sen kesäloman aikana. Kun Paavo Väyrynen kysyi sopimuksesta presidentinvaalien tv-keskustelussa, Niinistön vastaus oli väistelevää ja sopimusta vähättelevää kryptistä puuroa. Eikä varsinainen keskustelu koskaan alkanut.

Niinistö samoin kuin pääministeri Marin muka salasivat Nato-kantojaan, vaikka isäntämaasopimus kertoi Niinistön kannan selvää selvemmin. Mielipidettään julkisuudelta pantannut Marin taas kertoi myöhemmin olleensa jäsenyyden kannalla jo kauan. Ja kun asia oli ratkennut, Marin päästi huuliltaan pahaan historiaan jäävän lauseensa: "Kaikki siteet Venäjään on katkaistava."

                                       ***

Sauli Niinistö näytteli aluksi valtiomiestä oikein hyvin. Syntyi jopa mielikuva, että hänellä olisi luottosuhde Putiniin ja eräänlainen suuri välittäjän rooli. Sen Niinistö toki kiisti, mikä tulkittiin epäilemättä jaloksi vaatimattomuudeksi.

Niinistön kuvitelma omasta roolistaan ja Venäjästä alkoi valjeta, kun hän heitti julkisuuteen kasakkajutun. Venäjä ja Putin käyttäytyvät siis hänen mielestään kuin varasteleva rosvo. Hämmästyin presidentin käytöstä, mutta arvelin sen olleen tilapäinen mielenhäiriö samalla tavalla kuin hänen suhtautumisensa venäläiskenraaliin, joka oli esittänyt arvionsa sotilaspoliittisesta tilanteesta. "Kenraali on pitänyt puheen", Niinistö lausahti ilmettään myöten ylimielisesti.

En usko, että tasavallan presidentillä on tiedon puutetta Ukrainan tilanteesta. Hän on varmasti selvillä siitä, mitä Itä-Ukrainassa on tapahtunut kahdeksan vuoden aikana ennen varsinista sotaa. Noin 14 000 ihmisä on tapettu, ja Ukraina on pitänyt Donbassin venäjänkielistä ja -mielistä väestöä kurituksensa alla kuin maaorjia. Kansalais- ja ihmisoikeudet on riisuttu laitoja myöten ja siviilien niskaan on satanut tykkitulta.

Niinistö on puhunut Venäjästä niin kuin häntä olisi informoinut vain Helsingin Sanomat ja Yle, joiden Venäjäviha on ollut yhdenmukaista ja linjakasta. Niin ei voi olla. Itse asiassa minusta tuntuu, että Niinistöllä on hyvät tiedot tosiasioista, mutta ne eivät vain sovi hänen ajatteluunsa. Paha juttu faktoille. Ne on lukittu johonkin Mäntyniemen komeroon.

Kun presidentti sitten ryhtyi psykiatriksi ja esitteli Ylellä käsityksiään Putinin mielen sisällöstä, minä säikähdin. Suoraan sanoen ajattelin maamme johtajan tulleen hulluksi tai suuruudenhulluksi. Hän puhui Venäjän presidentistä kuin itseään alempiarvoisesta otuksesta. Niinistön omaa fraasia käyttäen: hän riisui naamionsa, jonka takaa paljastuivat moukan kasvot.

                                        ***

Hyvä puoli on se, että viime viikkoina olemme saaneet tutustua tasavallan johtajaan. Hän on suosittu ja siihen on syynsä. Kuten jo totesin, hän esittti kansainvälistä valtiomiestä aluksi hyvin. Siinä ohessa suosio rakentui monesta eri tekijästä. Niinistö on komea ja karismaattinen, miehinen mies, joka onnistui iskemään jopa ex-Miss Suomen. Hän sai puolisokseen kauniin naisen, perusti perheen, sai lapsen, hankki koiran, ilmottautui luonnon ystäväksi ja reagoi taitavasti tavallisten kansalaisten iloihin ja murheisiin.

Kaikki tuo tuli kerrotuksi Niinistöä palvovassa mediassa. Voi sanoa, että suurelta osin suosio on rakennettu tietoisesti ja presidentin tehtävien kannalta epäolennaisilla asioilla. Mutta valtamedialla ja Niinistöllä on tämän kaiken perustana yhteinen agenda, Suomen Nato-jäsenyys.

Kun Niinistö sanoi tv-haastattelussa, että Vladimir Putin on katkera ja että suurvallan johtajan sisälle on kertynyt paljon pahuutta, hän antoi kaikille suomalaisille luvan tai käskyn inhota, pelätä ja vihata Venäjää. Kun supersuosittu johtaja on tuota mieltä, erimieliset ovat Putinin trolleja ja kätyreitä.

Minun mielestäni tuo Niinistön julkinen lausunto oli vastuuton.

                                        ***

On sietämätön ajatus, että Suomi kuvittelee länteen kuulumisen tarkoittavan avointa demokratiaa, kansalaisia kunnioittavaa ja moraalisesti lujaa maata, sillä todellisuudessa USA:n johtama länsi on moraaliton ja epädemokraattinen, miljoonia ihmisiä tappanut, CIA:n kaltaisia salattuja tuholaisia käyttävä, väkivalloin sille epämieluisia hallituksia vaihtava, valheilla valheitaan peittelevä mytomaaninen monsteri.

Olisi luullut, että viimeistään USA:n valhe Irakin joukkotuhoaseista, jolla se perusteli ainakin miljoona ihmishenkeä vaatineen hyökkäyksensä, olisi avannut kaikkien silmät näkemään, millaisesta moraalista on kysymys. Sen sijaan olemme kuulleet Eu-komissaari Jutta Urpilaisen ja muidenkin suusta, että Suomi jakaa lännen arvot.

Valehtelussa arvojen samankaltaisuus on totta. Totta edes se, yhteinen epärehellisyys. Sitä tukee tämän nyt alennustilassa oleva media, jonka käyttöohjeeksi maineikas ja arvostettu australialainen journalisti John Pilger sanoo: Älkää uskoko mihinkään, mitä media väittää.

Suomen valtamedian sisältö on Natoa ja Ukrainan sotaa koskevissa valinnoissa erittäin yhtenäinen. Se olisi hämmästyttävää ellemme tietäisi, että taustalla vaikuttaa Mediapooli, valtion rahoittama järjestelmä, jonka "sisältöryhmän" tehtäväksi on määritetty muun muassa Naton vastaisen viestinnän torjuminen.

Jos joku pitää tätä salaliittoteoriana, pitäköön. Ja selittäköön päälehtien ja Ylen vain sattumalta kopioineen toistensa vihajuttuja. Joka tapauksessa Mediapooli on järjestelynä ainutlaatuinen. Se on kunnollisen journalismin ja sananvapauden tuhoaja, mutta sopii mainiosti propagandan ja Niinistön päiväkäskyjen foorumiksi.

6 kommenttia . Avainsanat: Sauli Niinistö, Nato, Venäjäviha, media, mediapooli

PEITEJÄRJESTÖ NATO

Maanantai 23.5.2022 klo 16.33 - Mauno Saari

Eräänä aamuna kauan sitten havahduin kuunnellessani Mauno Koiviston haastattelua. Ylen toimittaja kysyi häneltä Natosta. En muista kysymystä, mutta muistan Koiviston vastauksen.

– Mikä Nato? hän sähähti.

Koiviston käsitys sotilasliitosta oli jyrkän kielteinen. Jugoslavian sodan aikana hän kirjoitti inhoavansa ja toisaalta ihailevansa Naton propagandaa, jolla pikimusta pestiin vitivalkoiseksi ja Naton pommitusten uhrit, serbit, demonisoitiin.

Mikä Nato? 

Kysymys on nyt Suomen kannalta ajankohtaisempi kuin ikinä. Kerron oman vastaukseni: Nato on USA:n sotakoneiston peitejärjestö. Se ei ole itsenäinen organisaatio. Sillä ei ole mitään omaa valtaa yli sen, mitä Yhdysvallat päättää. 

Kun Suomen valtionjohto sanoo hakevansa Natosta turvaa Venäjän aggressioiden varalta, pitää kysyä, miksi Niinistö matkusti pyytämään suojaa Washingtoniin eikä Brysseliin, jossa Naton päämaja sijaitsee? Miksi hän kääntyi Joe Bidenin eikä Jens Stoltenbergin puoleen?

Siksi, että Stoltenberg on pelkkä USA:n käsinukke, seremoniamestari vailla muuta tehtävää kuin höpöttää johtavansa "puolustusliittoa" ja heilutella plakaatteja, joissa on kuva Suomen ja Ruotsin lipuista. 

Nato ei ole puolustusliitto. Jos asia on jollekin epäselvä, suosittelen "Lupa olla julma"-kirjan lukemista. Aivan erityisesti sen "pommituspäiväkirja" ja "Operaatio Myrsky"-osiot ovat raakaa faktaa siitä, miksi ja miten USA ja sen etätyökalu Nato toimivat. (Kirja on vaimoni Pirkko Turpeinen-Saaren työn tulos. En peittele nepotismiani. Kun luet, tiedät miksi.)

Antoiko luvan järkyttäviin pommituksiin Naton pääsihteeri? Ei, vaan Yhdysvaltain silloinen presidentti Bill Clinton, jolle pystytettiin kauhujen kunniaksi patsas Bill Clinton -avenuen varrelle Pristinaan.

Kun Suomea ajettiin kohti Naton jäsenyyttä, hoettiin viidennen artiklan olennaisesta merkityksestä. Vuosien ajan oli askellettu kohti sotilasliittoa. Kun oltiin jo läheisiä kumppaneita, muistutettiin, että vain yksi puuttuu ja sen myötä kaikki – viidennen artiklan turvatakuut. Jos Suomi joutuisi uhan alle, viides artikla takaisi, että muut sotilasliiton jäsenet rientäisivät apuun.

Kriitikot kysyivät, joutuuko Suomi vastavuoroisesti lähettämään sotilaita muiden hätään joutuneiden Nato-maiden avuksi. Tähän vastattiin, että ei suinkaan, auttaminen on vapaaehtoista. "Päätös kulloisessakin tapauksessa on omissa käsissämme."

Se takuista.

Ilmankos amerikkalainen sotilasasiantuntija Scott Ritter ehdottaa, että me suomalaiset lukisimme tuon artiklan tarkoin. Ritterin mielestä Suomi on ajamassa itseään totaalisen uhan alle. Jos kesäkuun Madridin kokouksessa jäsenyys aktivoituu, aktivoituvat Ritterin mukaan myös Venäjän Suomeen kohdistetut ohjukset.

Toinen amerikkalainen, ulkopolitiikan asiantuntija ja vaikuttaja Diana Ohlbaum on samoilla linjoilla. Hänen mielestään Suomen Nato-jäsenyys on virhe. "Halu nöyryyttää Putinia ja vahvistaa Yhdysvaltain globaalia sotilaallista valtaa on vaarallista ja lyhytnäköistä", Ohlbaum sanoo.

Lyhytnäköistä?  

Kun jäsenyydestä keskusteltiin eduskunnassa, kuultiin useampaan kertaan ajatus, että Venäjän asevoimat on nyt sidottu Ukrainan sotaan. Sen ansiosta Venäjä ei "ainakaan kahteen kolmeen vuoteen" pysty uhkaamaan Suomea. Minun mielestäni poliittisen johtomme silmien tulisi nähdä aika paljon pidemmälle. Jos näkyy vain kolmen vuoden päähän, olisi kiireistä asiaa optikolle.

Kuultiin myös, että Nato-jäsenyydellä Suomi pääsee Yhdysvaltain tarjoaman "ydinsateenvarjon" suojaan. Sitäkö me haluamme? Olla turvassa ydinpommin varjossa? Entä, jos puolustusliiton ja Venäjän välille syttyy yhteenotto, jossa viimeiseen asti vältetään ydinasetta, mutta ei säästellä tavanomaisia ohjuksia? Naton jäsenenä Suomi on silloin taistelutanner, ohjuksien kohtauspaikka.

Pietarin suojeleminen on venäläisille tärkeää, mutta sotilaallisesti Kuolan niemimaa on keskeinen, olennainen, Venäjän sotilaallinen ydin. Scott Ritter korostaa erityisesti tätä: – Venäjä ei tule missään tapauksessa riskeeraamaan Kuolaa. Siitä asiasta Venäjä ei neuvottele, vaan poistaa uhan, Ritter sanoo. 

Jos ja kun Suomi on Naton jäsen, Yhdyvallat on aseineen Kuolan vieressä, nykytekniikalla näköetäisyydellä. En tiedä, onko Niinistö keskustellut tästä Bidenin kanssa. Ja jos on, mitä Joe-setä on luvannut? 

Voisiko tuuli kääntyä? Alkaisiko Suomessa Nato-jäsenyyttä vastustava kansanliike? Mielipidepalstoista päätellen se on hennosti oraalla, mutta olisiko siitä apua? Niinistön ja jämäkät mielipiteensä kiinni naulanneen pääministerin ei ole helppo perääntyä eroamatta tehtävistään. 

Ukrainan asia on meidän asiamme, mutta niin on Suomenkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Nato-jäsenyys, Niinistö, Stoltenberg, Ritter, sodan uhka,

MAAILMAN TOISEKSI MAHTAVIN MIES

Perjantai 20.5.2022 klo 12.29 - Mauno Saari

Jos Suomen Nato-projekti etenee maaliin saakka, meillä on kohta maailman mahtavin presidentti. Tarkoitan tietysti Joe Bidenia. Väheksyä ei tietenkään voi Sauli Niinistön asemaa. Hän on nyt kahdesti käynyt nuolaisemassa Joe-sedän patiineja, joten siinä mielessä asiat ovat tolallaan.

Nato-huumassa käsitteet ovat jotenkin sekaantuneet. Tarkoitan sodan tuomitsemista, rauhan asiaa ja Venäjä-vihaa. Sotatoimet on tuomittava, mutta Niinistöä kuunnellessa korviin on tullut enemmän vihaa kuin rauhan rakkautta.

Niinistö ilmoitti, ettei hän halua istua samaan pöytään presidentti Putinin kanssa. Se on Suomen poliittisen historian käsittämättömin ja typerin lausunto. Niinistö asettautui naapurivaltion päämiehen yläpuolelle katselemaan tätä halveksuen nenänvarttansa pitkin.

Ei sekään riittänyt. Tuon röyhkeyden lisäksi Niinistö ilmottautui tv-haastattelussa psykoanalyytikoksi, joka kertoi Vladimir Putinin sisälle kertyneen katkeruutta. En tunne Niinistön tuon alan opintoja, mutta kaiken kaikkiaan pidän hänen käytöstään ennenkuulumattomana.

Niinistön ego on nyt niin pullistunut, että odotan sen räjähtävän minä hetkenä hyvänsä. Hän lienee omasta mielestään nyt ainakin maailman toiseksi mahtavin mies. Viime aikoina kritisoitu Tarja Halonen sanoi aivan oikein, ettei pidä ruveta kuvittelemaan Suomea suurvallaksi. Näin hän ilmoitti olevansa eri mieltä Niinistön kanssa.

Miten meille käy, kun maata johtaa alkeellisetkin käytöstavat unohtanut, itseään täynnä oleva sammakko? En tiedä, mutta ennustan, ettei hyvä huuda.

Niinistö ei lietso rauhaa vaan vihaa. Venäjä-vihaa saarnatessaan hän ei yksinomaan salli vaan suorastaan yllyttää muita suomalaisia samaan. Hän nostattaa kansallista aggressiota naapuriamme kohtaan kuvitellen sen valtiomiesteoksi, ymmärtämättä seurauksia. 

Nyt yhteiskunnan presidentti-instituutiota alemmilla tasoilla ei ole vain oikeus vaan velvollisuus Venäjä-vihan yhä vain jyrkempiin ja kekseliäämpiin ilmaisuihin. Kun Kalervo Kummola-kellarista edetään portaita vielä alaspäin, saamme kuulla vihanpurkauksia, joissa käyttöön on otettu Tuntemattoman sotilaan ja Vihan veljien herkullisin retoriikka ja kirosanojemme aarteisto.

Kun samalla kuulemme, että Suomen itärajalle ollaan rakentamassa tanakkaa aitaa, tiedämme elävämme itsenäisen ja järkevän Suomen sijasta hölmölässä tai hullujenhuoneessa. Kohta aita ei riitä, sen lisäksi Venäjän vastaiselle Nato-rajalle kaivetaan miinoitettu vallihauta.

Kun Suomi oli jättämässä Nato-hakemusta, kysyttiin, tuleeko tänne ydinaseita tai Naton tukikohtia. Vastattiin, ettei tässä vaiheessa ole syytä rajauksiin, niihin palataan myöhemmin. Mutta asiat ovat "omissa käsissämme".

Olen aikaisemmin ennustanut melko tarkasti Niinistön operaatiot. Jos epäilette, tutkikaa blogiarkistoani. Nyt pidän selvänä, että kun Suomi on NATO:n täysjäsen, me saamme maahan tämän rauhanjärjestön "sotilaallista infrastruktuuria".

Voi olla, ettei näitä rakenteita kutsuta tukikohdiksi. Valehtelun ja kiertoilmaisujen mestarit keksivät niille muita nimityksiä. Saattaa olla, että saamme itärajan pintaan ja muuallekin "jatkuvatoimisia sotaharjoituksia", "liikkuvia puolustusyksiköitä" tai ehkäpä "rauhanturvaamiskeskuksia" – ohjuksilla varustettuja. 

Nämä kaikki tulevat tietysti olemaan "omissa käsissämme", itse tehtyjä päätöksiä, ihan kuten aina.

En kutsu Niinistöä enää presidentiksi, koska hän ei ole minun presidenttini. Minun presidenttini päässä asuu järki, suhteellisuudentaju ja rauhantahto. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Joe Biden, NATO, ydinaseet, tukikohdat

Tervetuloa hullujenhuoneen suljetulle osastolle

Maanantai 25.4.2022 klo 16.43 - Mauno Saari

Ensin tunnustus: – Kirjoitin jokin aika sitten lyhytnäköisesti, että Eero Heinäluoman polku presidentiksi taisi loppua, kun hän ilmoitti heittäneensä roskikseen saamansa venäläiset kunniamerkit.

En ottanut huomioon sitä, mikä nyt on ilmennyt. Taitavana populistina Heinäluoma haistoi tuulen suunnan. Nyt, kun enemmistö demareista pääministeri Sanna Marinin johdolla on Nato-jäsenyyden kannattajia, Heinäluomasta saattaa paljastua sankari – ja Sdp:n presidenttiehdokas. 

Hän aavisti, että sotapykoosi on tuloillaan, ja nyt se on totta. Media on vuosia kestäneellä kampanjalla altistanut kansan ja sen edustajat sairaudelle, jonka oireita alan lääkärit kuvailevat näin: 

"Mielenterveyden häiriö, jossa henkilö on menettänyt joltain osin kosketuksensa todellisuuteen. Ajattelussa, tunne-elämässä ja käyttäytymisessä ilmenee vakavia häiriöitä... ilmenee kiihtyneisyytenä tai outona käytöksenä, johon liittyvät erilaiset harhaluulot, aistiharhat tai ajatus- ja puhehäiriöt... Toisinaan taas vaikkapa puhe vaikuttaa kohtalaisen loogiselta, siinä on vain mukana ikään kuin mausteena joitakin kummallisia tulkintoja... Epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta."

Kuka, ketkä tai mikä saattaa tulla lukijan mieleen?

                                                                 ***

Ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja sanoi lehtihaastattelussa, että "media on tavallaan sotapsykoosissa". Tämä kiistettiin jyrkästi median ja joidenkin poliitikkojen taholta.

Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapala kirjoitti 25.4.22: "Tuomioja antaa kasvot vasemman laidan demaripoliitikoille, joille maailman ja Suomen muuttuminen ottaa todella lujille – eikä Venäjän kääntymistä totalitaarisesti johdetuksi roistovaltioksi osata tai haluta ehkä nähdä vieläkään selkeästi."

Saman päivän IS:ssa perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio "väläyttää Tuomiojan siirtämistä sivuun varapuheenjohtajan paikalta". Saman suuntaisia lausumia kuultiin muualtakin. 

Jussi Halla-aho sanoi julkaisemallaan videolla jokaisen järkevän ihmisen iloitsevan, kun venäläisiä sotilaita kuolee mahdollisimman paljon. 

Odotin, että hänet erotetaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikalta, tai ainakin tuomitaan jyrkästi verenhimoinen lausuma, joka on varmasti rekisteröity Kremlissä ja tullaan muistamaan vielä senkin jälkeen, kun Vladimir Putinin tilalle on astunut Venäjän seuraava presidentti. 

Sotapsykoosiin kuuluu se, että tämä ajatukseni luokitellaan putinismiksi, ei poliittiseksi ja maantieteelliseksi realismiksi. Suomessa on nimittäin koittanut uusi aika. Kenenkään ei enään tarvitse eikä pidä välittää käyttäytymisen säännöistä tai diplomaattisuudesta. Ne on viskattu pois kyyristelyn ajan turhina ja vapautta rajoittavina muotoseikkoina. 

Onko valtionjohto "menettänyt joltain osin kosketuksen todellisuuteen", kun Halla-ahon videoon reagoitiin hiljaisuudella? Onko psykoosiin vajoaminen jo niin pitkällä, ettei maan johdossa enää piitata siitä, mitä naapurissa tällaisista sanomisista ajatellaan? Venäjällä Halla-ahon puheet on alleviivattu hänen asemansa vuoksi, syystä. Selitys, että video oli tehty yksityishenkilönä, olisi naurettava ellei se olisi itkettävä.

                                                                 ***

Ilmapiiri on nyt raikas ja reipas! Hienolta täytyy tuntua, kun Timo Haapalan tavoin lehdet voivat vapaasti hokea, että Venäjä on roistovaltio, jonka raakalaismaista hyökkäystä johtaa mielenvikainen sotarikollinen.  

Tähän vapauden hurmokseen on päästy pitkän prosessin tuloksena. Olen seurannut median uutisoinnin ja sanavalintojen muutosta viime vuodet ensin kummastuneena, sitten huolestuneena ja nyt jo valmiina diagnoosiin: Erkki Tuomioja on oikeassa.

Nato-prosessi on alkanut jo 1990-luvun puolenvälin tienoilla, viimeistään silloin. Kun kahlasin läpi puolustus- ja turvallisuuspoliittisia asiakirjoja vuodesta 1995 tähän päivään, linja hahmottui. Sotilaat ja sopivat ministerit johdattivat armeijan yhteensopivaksi Naton kanssa. Tasavallan presidentti, joka luonnehtii itseään "maanpuolustushenkiseksi reservin upseeriksi" (kirjassaan Viiden vuoden yksinäisyys), veti isäntämaasopimus-projektin maaliin ohittaen eduskunnan sen loman aikana. Sitten käynnistettiin operaatio uusien hävittäjien tilaamiseksi Yhdysvalloista. Jos joku uskoo, että ne olisi voitu tilata jostain muualta, olkoon hän uskossaan vahva.

Valtion huoltovarmuuskeskuksen osaksi perustettiin Mediapooli, jonka yksi tehtävä on sen johtajan ilmoituksen mukaan rajoittaa Nato-vastaista informaatiota. (Kun kerroin tämän tuolla alempana olevassa blogissani, johtajan haastattelu katosi Mediapoolin nettisivuilta.) 

Sipilän hallitus päätti sadan avainhenkilön kouluttamisesta amerikkalaisoppeihin Harvardin yliopistossa. Koulutettujen nimilistaa ei ole julkaistu, mutta mukana on ollut runsaasti toimittajia. Myös Naton pääkonttori Brysselissä on kouluttanut suomalaista mediaa. HS:n ex-päätoimittaja kertoi siitä Facebook-päivityksessään.

                                                                 ***

Saada kutsu Harvardiin on varmasti tuntunut hienolta. Ja kun on saanut vihkimyksen USA/CIA:n viestintämetodeihin, vaikutus omaan työhön ja asenteisiin on ollut tuntuva. Tiedän sen itse kaukaisesta kokemuksestani. 

Olin alle kolmikymmenvuotiaana Suomen Kuvalehden päätoimittajana opintomatkalla Yhdysvaltain hallinnon kutsumana. Järjestelyt olivat mieleenpainuvat. Sain itse kertoa, minne menisin ja mitä haluaisin. Isännät New Yorkista Kaliforniaan olivat ylemmän tason kansalaisia. Sain pitää luennon Suomen historiasta ja ulkopolitiiksta San Fransicon sokeritoppatornissa enkä unohda sen merkitystä: tunsin olevani tärkeä ja huomion kohde.

Vaikka silloiset menetelmät olivat varmasti alkeellisia nykyisiin verrattuna, en kiistä matkan vaikutuksia. Minusta tuli joksikin aikaa USA-fani. Voi olla, että Harvardissa kurssitetut eivät ole yhtä sinisilmäisiä kuin minä olin, mutta tuskinpa kuitenkaan immuuneja supervallan sanomalle.

                                                                 ***

Suomen valtamedian ulkopoliittinen käytös on selkiytynyt ja yhdensuuntaistunut. Kun strategia luotiin, Ukrainan nykysodasta ei tiedetty. Suomalaiset olivat tanakasti Nato-jäsenyyttä vastaan eikä voimistuva propaganda näyttänyt purevan.  

Kahdeksan vuotta sitten alkanut Ukrainan sisällissota oli uutisissa arkiruokaa. "Venäjän tukemat separatistit" hyökkäilivät ja tulittivat. Suomen media ei minun havaintojeni perusteella kertonut, että Donbasin alueella tapettiin 14 000 – 22 000 ihmistä, suurin osa näitä "separatisteja", venäjänkielisiä ukrainalaisia, joilta hallitus oli evännyt kaikki perusoikeudet, kieltänyt oman äidinkielen käytön, lopettanut eläkkeet ja tarjonnut tilalle ohjustulta.

Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Media ampui omalla tykistöllään rajusti. Uutisointi muuttui yksipuolisesti Ukrainan, lännen ja Naton toimintaa kannattavaksi ja jopa ylistäväksi. Samalla lietsottiin Venäjä-pelkoa ja suoranaista ryssävihaa päivästä päivään.

Gallup-kyselyt kertoivat Nato-vastaisuuden vähenevän. Kun sota oli jatkunut pari kuukautta, "kansan selkeä enemmistö" oli runsaan 1000 henkilön otannalla ilmaissut olevansa jäsenyyden kannalla. Tasavallan presidentti, joka tähän asti oli kannattanut kansanäänestystä, ilmoitti että eiköhän suomalaisten mielipide ole jo selvä. 

Mediassa tarjoiltiin yhä tiheämmin juttuja Venäjän sotilaallisesta uhasta. Se ei ollut ihan uutta, sillä jo monta vuotta sitten iltapäivälehdet julkaisivat asiantuntijat kuvauksia siitä, miten Venäjä voisi vallata Suomen; kuinka monta tuntia tai minuuttia kuluisi Helsingin valtaamiseen ja millaisia aseita hyökkääjä käyttäisi. 

                                                                 ***

Pitkän lehdistökatsauksen sijaan tuoreita yhden päivän poimintoja yhden lehden jutuista:

Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjola (IS 25.4.22): "Olemme tienneet sadan vuoden ajan, että itärajan toisella puolen on pahuutta, mutta luulen että ihmiset ovat nyt heränneet. He ymmärtävät, että meidän on oltava valmiita. 

"Näihin aseisiin Suomen puolustus nojaa"-otsikolla (IS 25.4.22): "... Suomella pullat uunissa vielä Ukrainaakin paremmin... Hornetit, panssarihautpitsi "Moukari"... Antavat mahdollisuuden iskeä kovaa ja pitkälle."

IS pääkirjoitus 25.4.: "Jälleen kerran joutuu kysymään, missä kulkee raja sille, että länsi lähtee mukaan sotaan Ukrainan avuksi."

Nämä ovat pisaroita, mutta median kokonaisuus on juuri nyt psykoottinen rankkasade. Samaan aikaan monipuolinen kansainvälinen uutisvirta on suurelta osin suljettu. Harhat, tulkinnat ja aggressiot ovat vallalla. 

                                                                 *** 

Miten tämä on vaikuttanut kansaan, miten poliitikkoihin? 

Helsingin Sanomat haastatteli kahta kansanedustajaa. Vasemmistoliiton Anna Kontula, Nato-jäsenyyden vastustaja sanoi (HS 25.4.22): "En ole tavannut yhtään asiantuntijaa, joka olisi sanonut, että meillä olisi akuuttia hyökkäämisen uhkaa."

Juuri ennen Venäjän hyökkäystä tasavallan presidentti, ulkoministeri ja asiantuntijat sanoivat, ettei meihin kohdistu "minkäänlaista" tai "vähäistäkään" uhkaa. Sitten liu´uttiin toteamaan, ettei uhka ole "välitön". Ja Nato-jäsenyyttä vahvistava Kontulan mukaan uhka ei ole "akuutti".

Keskustapuolueen kansanedutaja Hanna Kosonen kannattaa jäsenyyttä (HS 25.4.22): "Minun ajatteluni peilaa Ukrainaan. Hehän ovat toimineet niin kuin Venäjä on toivonut, mutta silti heille on tapahtunut hirveitä asioita Venäjän takia..."

HS:n toimittaja Emil Elo ei esittänyt Kososelle jatkokysymystä, jonka minä olisin esittänyt: – Missä asioissa Ukraina on toiminut Venäjän toivomalla tavalla? 

Mieleen tulee epäilys, että Elo on poikkeava yksilö HS:n toimituksessa, hän ei ole Nato-psykoosissa, koska antaa Kososen puhua puuta heinää myös jatkossa: "Tämä (NATO) prosessi osoittaa, että Suomen päätösrakenteet toimivat... Näen, että on parempi vaikka ja että Yhdysvallat on mukana Natossa..." 

Haastattelu sisältää myös yhteenvedon koko tilanteesta: "Ihmisten täytyy vain luottaa meihin (kansanedustajiin)...

Täytyy luottaa, vaikka ja että meille kansalaisille on varattu tietämättömän alamaisen osa, ja vaikka kansanedustaja itse ei ole selvillä mistään muusta kuin omasta Nato-kannastaan ja siitä, että "päätöksentekorakenteet" toimivat. 

Rukoilkaamme armoa Ylhäältä! 

                                                                 ***

Vielä: Terveysasiantuntijan kertoo psykoosista: "Jos sairastuu psykoosiin ensi kertaa, siitä kyllä toipuu, mutta lääkkeitä voi olla tarpeen käyttää 2–5 vuotta – tilanteen mukaan." 

En sano, että eduskunnan lääkekaappi on pantava kuntoon. Tätä en sano, vaikka mieli tekisi.

                                                                 ***

P.s. Tänään tuli tieto, että Yhdysvallat aseistaa Ukrainaa uusin jättimäisin toimituksin. Psykoosipotilailla on siis toivoa sodan pitkittymisestä ja presidentti Obaman aikanan ilmoittaman USA:n tavoitteen toteutumisesta, että Venäjä runnottaisiin hylkiövaltioksi. 

Kuten poliitikot hokevat, meillä on yhteinen arvopohja Yhdysvaltain kanssa. Kohta myös yhteinen sotilasliitto. Myös sama tavoite Venäjään nähden?

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato, Niinistö, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, psykoosi, Erkki Tuomioja, Timo Haapala, Anna Kontula, Hanna Kosonen

JA NYT - PORILAISTEN MARSSI!

Perjantai 15.4.2022 klo 18.16 - Mauno Saari

Liittyessään Naton jäseneksi Suomi luopuu itsenäisyydestä. Natosta voi irrottautua 20 vuoden kuluttua, mutta se ei taida olla helppoa.  

Naapurimme Venäjän silmin katsottuna tilanne on hankala. Se muistuttaa aikaa, jolloin Saksa miehitti Suomea. Tämä maa tarjosi silloin hyökkäysalustan, eikä vain sitä, vaan myös omat sotavoimamme Hilterin avuksi.  

Jotkut, kuten yksi entinen presidenttimme, halusivat puhua erillissodasta, josta ei ollut kysymys. Nyt hieman samalla tavalla halutaan vakuuttaa, ettei Suomen liittyminen Natoon ole tekemisissä sotilasliiton ajatukseen Venäjästä vihollisena.

Sotilasliiton pääsihteeri on puheissaan sanonut, että Venäjä on Naton vihollinen. Siis Suomiko ei? Olisimme jonkinlainen sotilasliiton rauhanosasto, sovittelija, poliittinen lääkäri, joka muun toimen ohella ylläpitää hyviä ja suhteita itänaapurinsa kanssa?

Joka päivä näen ihmeellisiä hokemia, että Nato ei ole sotilasliitto vaan puolustusliitto. Jugoslavia silmittömät pommitukset tai Afganistanin tappajaiset eivät olleet puolustamista vaan hyökkäyssotia. Niiden aikana en havainnut Suomessa serbien ja afganistanilaisten kohtaloa kauhistelevaa mediavyöryä, sillä olihan asialla USA&Nato.

 

Miksi Suomen Nato-jäsenyyttä on ajettu pimennetyin lyhdyin, salaisella hivuttamisella? Koska kunnolliset gallupit osoittivat vuodesta toiseen, että ylivoimainen enemmistö kansalaisista oli sotilasliittoa vastaan.  

Niinpä piti tehdä kaikkien aikojen mahtavin ja kaikkien aikojen valheellisin kampanja, uhkailla ja pelotella usean vuoden ajan, jotta lukemat muuttuisivat. Mutta vaikka näin tehtiin ja lööpit paukkuivat Venäjän uhkaa ja sen johtajan mielipuolisuutta, Naton vastustajan tuntuivat pysyvän poteroissaan Paavikiven-Kekkosen puolustuslinjalla.

Sitten, helmikuussa 2022, jäsenyyden kannattajille nousi aurinko – Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Nyt jäsenyyttä ajanut mediamme sai ylen määrin ja parempaa aineistoa kuin se olisi voinut toivoa. Sota tuomittiin, kuten tietysti pitikin. Sen alkamista tosin siirrettiin kalenterissa kahdeksalla vuodella; ei kerrottu, että sota alkoi vuonna 2014  Ukrainan verisestä vallankumouksesta, Maidanin laukauksista ja Odessan helvetistä, kun natsijoukkio poltti elävältä kymmeniä ihmisiä.

Media aloitti sodan vasta helmikuussa 2022, jonka jälkeen se saattoi käynnistää tehostetun sotapornografian julkaisemisen. Venäjän armeija on raaka, suorastaan eläimellinen, ukrainalaiset urheat joukot puolustavat isänmaataan jotenkin sivistyneesti. Venäläiset tappavat, kiduttavat ja raiskaavat siviilejä, ukrainan sotilaat pelastavat sodan uhreja raunioista. Venäjän presidentti on perkele ja diktaattori, Ukrainan presidentti on sankari, jota verrataan jo Mannerheimiin, ja maassa vallitsee demokratia. Ukraina kertoo uutisia, Venäjä valehtelee.

Kun tätä viestiä jankutettiin sanomalehissä, tv:ssä ja radiossa hyvänä höysteenä Ukrainan presidentin tv-puheet, joita tullaan myöhemmin muistelemaan loistavana sotapropagandana, ei ollut kumma, että pelko läpäisi kansan. Gallupit kääntyivät, ja vaikka otannat olivat pieniä ja osa mielipidetiedusteluista tehty hieman kyseenalaisesti, näyttö riitti. Presidentti Niinistö käänsi takkinsa; kansanäänestys Natosta olikin tarpeeton.

 

Niinistö on pragmaattinen, käytännö mies. Nato-prosessi osoittaa, että muotoseikat saavat väistyä, kun välttämättömyys vaatii. Päämäärä pyhittää keinot. Näytelmä on jatkunut kohtauksesta toiseen miehekkäiden ja presidentillisten kulissien ja suuren kansansuosion keskellä.  

En tiedä kuinka yksin olen mielipiteeni kanssa, mutta kahlattuani Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asiakirjoja 1990-luvun puolivälistä tähän päivään, olen tullut tulokseen, että Sauli Niinistö on ajanut Nato-jäsenyyttä järjestelmällisesti, hitaasti mutta päättäväisesti koko prosessin ajan. Ei yksin tietenkään, mutta johtaen ja johdatellen.

Presidenteistä Urho Kekkonen piti Suomen puolueettomuutta ja siis myös liittoutumattomuutta elämäntyönään. Se kiteytyi hänen sanoihinsa, että Suomen tulee pysytellä suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella. Mauno Koivisto inhosi Natoa ja sen propagandaa. Martti Ahtisaari on Nato-mies. Hän pohjusti Jugoslavian sotien rauhan eli Naton pommitukset ja sai palkinnoksi Nobelin rauhanpalkinnon. Niinistön uskon seuraavan Ahtisaaren ideologista linjaa.

 

Ja nyt olemme tässä, sotilasliiton olohuoneen kynnyksellä, toinen jalka jo ojentuneena ratkaisevaan askeleeseen. Kun se kohta on otettu, olemme sisällä, ja ulkona puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden avarasta tilasta.

Miltä osin Suomi on itsenäinen, kun se on Naton ja Eu:n jäsen ja sen valuutta on euro? Ei ulkopolitiikassa, ei turvallisuuspolitiikassa, ei talous- tai finanssipolitiikassa. Missä sitten? 

Meillä on toki oma lippu ja Maamme-laulu. Toki toki! Niin, ja Porilaisten marssi, jota ei tarvitse sanoittaa uudelleen siinäkään tapauksessa, että suomalaiset sotilaat lähetetään muihin maihin Naton lippujen alle:

Pojat, kansan urhokkaan,
Mi Puolan, Lützin, Leipzigin
Ja Narvan mailla vertaan vuoti,
Viel' on Suomi voimissaan,
Voi vainolaisten hurmehella peittää maan.

Pois, pois rauhan toimi jää,
Jo tulta kohta kalpa lyö
Ja vinkuen taas lentää luoti.
Joukkoon kaikki yhtykää,
Meit' entisajan sankarhenget tervehtää...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nato, Sauli Niinistö, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Porilaisten marssi

MUTTA MISSÄ ON MAAN ISÄ?

Lauantai 9.4.2022 klo 15.11 - Mauno Saari

Jos tai kun Suomi liittyy Natoon, kansa lohkaistaan kahtia, voittajiin ja häviäjiin. Jako on jyrkkä eikä jää seurauksitta, sillä niin kovia ovat olleet poliitikkojen vihapuheet Venäjää kohtaan. 

Sosiaalinen media on muuttunut epäsosiaaliseksi mediaksi, tai raivomediaksi. Se tässä ajassa on kirottua. Internet tekee tuhoaan avaamalla ovet ja ikkunat kaikkein alhaisimmillekin purkauksille.

Avoin viha, toisin ajattelevien halvekssunta ja voittajien ylimieli on repinyt rikki sen yhtenäisyyden, jota presidentti ja puoluejohtajat yhteislausunnossaan kuuluttivat. Ehkä tuon löysän ja kummallisen lausuman tekijät olivat jo aavistelleet, mihin kaameuteen olemme ajautumassa. Minusta tuntuu, että heidän kokouksessaan Nato-päätös oli jo hyvin tiedossa. 

Minun ja monen muun on somen keskusteluissa käsketty vaihtaa lääkitystä ja muuttaa Venäjälle. On nimitelty putinistiksi, trolliksi, Putinin perseennuolijaksi, uhattu tulla kotiini kaveriporukan kanssa "kahville", ja surtu sitä, että Tammisaaren keskitysleiri suljettiin liian aikaisin. 

Mihin rikoksiin olen syypää ansaitakseni sen saman, mihin yli 3000 Tammisaaren leirissä nälkään, tauteihin ja epäinhimilliseen kohteluun alistetut vangit kuolivat? Olen ollut eri mieltä kuin Naton kannattajat. Siksi olen saanut kuolemantuomion somen "keskustelijoilta".

 

Kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vaati, että Venäjä on tuhottava sotilaallisesti, olin varma, että ainakin presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Sanna Marin ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanen puuttuvat asiaan. Ei ole kuulunut mitään, ei edes lievää paheksuntaa.

Vihan pilvi on päällämme, eikä pienin syy ole ns. valtamediassa, jonka keskusjohdettu Nato-journalismi on laajuudessaan ja äärimmäisissä sananvalinnoissaan ennen näkemätöntä. Kyse ei ole uutisoinnista vaan kampanjasta. '

En olisi uskonut näkeväni HS:n pääkirjoitusta, jossa toivottiin Venäjän luisuvan kuiluun. Enkä sitä että arvovaltaiseksi ja vastuulliseksi tiedonvälittäjäksi itseään väittävän lehden jutut Ukrainan sodasta ovat täysin yksipuolisia. Niissä Ukraina "kertoo", Venäjä "väittää" tai "kiistää". 

Joidenkin toimittajien mielipiteet viittaavat siihen, että vallalla on tunnekuohu ja aivan todellinen ylpeys tästä "journalismista". Kuluu vuosia, ehkäpä vuosikymmeniä, ennen kuin HS, IS, IL ja muut Mediapoolin piiriin kuuluvat lehdet voivat saavuttaa maineen luotettavina julkaisuina meidän häviäjien joukossa, tv-kanavista puhumattakaan. Ehkä ne eivät edes pyri siihen. Yksiääninen yhden totuuden maa on niille kenties mukava ympäristö.

"Sananvapauden ja vapaan lehdistön maa". Totisesti. Maa, jonka uutiskanavat toitottavat linjakkaasti yhtä totuutta. Maa, jossa ei ole puoluelehdistöä kuin miksoskooppiseksi näytteeksi. Maa, jossa vallitsee suurten kustannustalojen ikioma sananvapaus, vapaus estää muiden kuin niille mieleisten käsitysten julkaiseminen. 

Todellisuuteen kuuluu se, että lehdissä nähdään silloin tällöin joku linjasta poikkeava kirjoitus, useimmiten lukijoilta-palstalla. Tällä näyteikkunalla ("window dressing") voidaan ikään kuin todistaa, että sananvapautta ja monimielisyyttä kunnioitetaan. 

 

Presidentin, Maan Isän, vastuulla olisi ollut rehellisyys ja avoimuus suurissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Sauli Niinistön pitkä linja on kyllä nähtävissä, mutta se havaitseminen ei ole menneinä vuosina ollut laisinkaan helppoa, ei niin vaivatonta kuin nyt. 

Miksi hän ei avannut kaikelle kansalle kysymystä Nato-yhteistyöstä jo varhain? MIksi hän ei kertonut isäntämaasopimuksesta kansantajuisesti ja selkeästi ennen kuin hän yhdessä keskeisten ministerien kanssa päätti sen allekirjoittamisesta? Ja miksi sopimus salakuljetettiin eduskunnan ohitse? 

Missä olivat Maan Isän ajatukset, kun hänen olisi luullut miettivän perusteellisesti kansan yhtenäisyyttä, hysterian ja pelkojen torjumista ja auttavan meitä kaikkia ymmärtämään eri vaihtoehtojen edut ja uhat? Tuo yhteislausuma puoluejohtajien kanssa kertoi avuttomuudesta ja keinottomuudesta, kansalaisten jättämisestä isättömiksi. 

Niinpä me häviäjät olemme nyt orpouden tunteen vallassa. (Orpouden voi minun kohdallani kirjoittaa myös isolla alkukirjaimella.)

Keitä voittajat sitten ovat? Aivan varmasti kokoomuksen kannattajat kuuluvatnäihin onnellisiin joukkoon melko yhtenäisesti. Kaiken kaikkiaan voittajat ovat ainakin omasta mielestään Suomen eliittiä, parempia ja oikeassa olevia kansalaisia. Se näkyy somessa. Me muut olemme heidän mielestään väärässä, vähemmällä ymmärryksellä varustettuja ellemme peräti vajakkeja.

Kun aitoa keskustelua ei ole, kun eräät sitä herättämään yrittäneet poliitikot on survottu syrjään, edessämme on mielenkiintoinen näky, joka muistuttaa hiukan sisällissodan jälkeisistä vuosia. Silloin vääriä mielipiteitä ei sallittu, työväenlehtiä lakkautettiin, toisin ajattelevia vainottiin. 

Nyt henkiset kyyditykset ovat meneillään. Toivon ja jopa uskon, että fyysisiltä vältytään. Jako eliittiin ja alamaisiin on kuitenkin alkanut. Se pitäisi estää. Mutta missä on Maan Isä?

 

Minun elinaikanani Suomella on ollut kaksi loistavaa presidenttiä, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto. Heistä Koivisto inhosi syvästi Natoa ja sotilasliiton valheellista ja tehokasta propagandaa, jonka hän näki Naton pommittaessa Jugoslaviaa pirstaleiksi. 

Palautan mieliin, mitä Kekkonen ajatteli liittoutumisesta ja Suomen turvllisuudesta: 

"Valtiollisen työskentelyni paras osa kristallisoituu Suomen puolueettomuuspolitiikan toteuttamiseen – – siihen sisältyy elämäntyöni. Tämän politiikan säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi työskentelen viimeiseen hengenvetooni saakka." (Radio- ja tv-puhe 5.11.1961)

"Ulkopoliittinen asemamme näyttää tällä hetkellä olevan sellainen, että mikään ei voi vahingoittaa meitä enemmän kuin me itse. Ulkopolitiikkamme menestyminen edellyttää kansalaisten taholta ei vain yksimielisyyttä, vaan myös kunkin kohdalla arvostelukykyistä valppautta ja tarvittaessa pidättyvyyttä. On syytä erityisesti muistaa, että ulkopolitiikassa väärät sanat ovat samalla myös vahingollisia tekoja, useammin kuin monella muulla elämänalalla." (Virkaanastujaispuhe v. 1962)

 

Urho Kekkosen elämäntyö on nyt mitätöity, ja onhan hänen viimeisestä hengenvedostaan jo aikaa. Vuoden 1962 puheen sanoma on ajankohtainen. Sen sanoja koskeva virke kohdistui vastustajien vaalitaistelussa käyttämiin puheenvuoroihin ja erityisesti UKK:n havaitsemiin "neulanpistoihin" sanomalehdissä. Nyt ei voi puhua neulanpistoista, kielenkäyttö Venäjän arvostelussa on jyrkentynyt äärimmilleen. Juuri siksi Kekkosen ajatus sanojen vahingollisuudesta olisi hyvä tulla myös nykyisen presidentin suusta. Sitä emme taida kuulla.

Kun jokaiseen Ukrainan sotaa koskevaan kirjoitukseen on sisällyttävä liturginen osuus, liitän sen tähänkin: – Vastustan kaikkia sotia, myös tämän hetken sotaa Ukrainassa. Syylliset sotarikoksiin etsittäköön puolueettomien tutkimusten avulla, vaikka epäilen, ettei puolueettomuus ole nykyisessä ilmapiirissä mahdollista.  

Sodan alkusyystä tulisi keskustella. Syy ei löydy tämän vuoden tapahtumista, koska sotaa on kestänyt kahdeksan vuotta. Vasta, kun nähdään silloin alkaneen sodan juuret, voi todellinen puhe ja vaikkapa väittely käynnistyä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Sanna Marin, Halla-aho, Matti Vanhanen, Nato-jäsenyys

Hullut sodan sumussa

Tiistai 5.4.2022 klo 18.36 - Mauno Saari

Sodan sumussa on vaikea nähdä eteenpäin. Jotain kuitenkin häämöttää: Nato-Suomen ääriviivat ovat silmissä kuin eideettinen kuva. 

Kun Nato tulee Suomeen, isäntä astuu taloon täysin valtuuksin. Oikeastaan ei voi puhua Natosta vaan USA-Natosta, sillä Yhdysvallat on sotilasliiton ruorissa, ja lisäksi Suomella on USA:n kanssa kahdenkeskeisiä sopimuksia ja järjestelyjä. Osan niistä tiedämme, suurin osa on kätkössä julkisuudelta. 

Helsingin Sanomat julisti pääkirjoituksessaan 5.4.2022 mahtipontisesti, että  Venäjä on lyötävä polvilleen. Samaa julistivat aikoinaan Napoleon ja Hitler. He eivät ymmärtäneet Venäjänmaan suuruutta ja laajuutta eivätkä venäläistä sielua.  

Tuntuu siltä, että Sauli Niinistön pitkä linja on tulossa päätepisteeseen. Hän on ikään kuin kainostellut kertoa kantaansa Nato-jäsenyyteen. Jo isäntämaasopimuksen olisi kuitenkin luullut herättäneen kaiken kansan havaitsemaan, mihin maan isä meitä ajelee. 

Kun lopullinen "keskustelu" Nato-jäsenyydestä vihdoin alkoi, mediassa ja koko yhteiskunnassa kuului vain yksi ääni, Nato-kuoron hymni. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti sen suoraksi huudoksi. Sanomalehdet ja tv:n uutiset alkoivat toistaa iskulauseita, joiden jyrkkyys veti vertoja 1920- ja 1930-lukujen Vihan veljien provosoiville sanonnoille. 

Aito viha Venäjää kohtaan purkautui ja sai mukaansa nekin, joiden uskallus ei aikaisemmin ollut riittänyt avoimeen ja mitä karkeimpaan solvailuun. 

Merkitsevää on, että HS:n pääkirjoitus kiteytti vain hieman kärjistettynä Suomen valtionjohdon mielipiteen. Tasavallan presidentti, lakimies Sauli Niinistö on julistanut tuomion naapurimaalle tutkimuksia tai kansainvälisen oikeuden tuomiota odottamatta. 

Pääministeri Sanna Marin on koventanut puheitaan Venäjästä niin rajuiksi, että hänen puheittensa kirjoittajan sanakirjasta alkavat adjektiivit ja imperatiiviset verbit loppua. Pääministeri ei kuitenkaan kerro omaa kantaansa sotilasliiton jäsenyyteen. Tällä hienolla tavalla hän ikään kuin antaa muille vapauden päättä ihan itse!

Ulkoministeri Pekka Haaviston julkiset lausumat ovat kauempana diplomatiasta kuin yö on päivästä.

Onko viisasta, järkevää tai vastuullista, että johtavat poliitikot käyttäytyvät näin – melkein kuin somen hulluimmat rienaajat?

Sitoudumme USA:n asevoimien etäpäätteenä ja teräsnyrkkinä toimivaan sotilasliittoon (tietääkseni) 20 vuodeksi. Kirjoitetaanko kahden vuosikymmenen kokemusten jälkeen Suomen johtajista sankareina vai maanpettureina, itsenäisen Suomen hävittäjinä? 

 

Selvää on, että Natoon mennään tuli hännän alla, ennen kuin Ukrainan sota loppuu ja kansa ehkä rauhoittuu. Hatarien mielipidekyselyiden tulokset näyttävät rittävän. Kansanedustajat on pehmitetty valtavalla kampanjalla. Kansanäänestystä ei tarvita eikä uusia gallupeja julkaista. Päätös on tehty, vain näytelmän loppukohtaus, eduskunnan äänestys, puuttuu.

Sitten kun Suomi on USA-Naton jäsen, meidän ikiaikaisesta naapuristamme tulee vihollinen. Sen vuoksi tullaan pitämään välttämättömänä, että maassa on "riittävän sotilaallinen infrastruktuuri"; joukkoja, aseita, ohjuksia, pysyviä tai vähemmän pysyviä Nato-USA:n tukikohtia. 

Saatamme saada konnuillemme myös ydinaseita, sillä ainakaan Suomen ja Naton välisessä isäntämaasopimuksessa niitä ei rajattu pois, kuten Ruotsi teki.

Nato-USA-Suomella on vihollisrajaa hieman yli 1300 kilometriä. Sotaharjoituksia tuon rajan pinnassa tihennetään. Niistä tulee arkipäivää. Jännite kasvaa, Venäjän on pakko kääntää ohjustensa suuntaa ja vahvistaa sotavoimiaan luoteisrajallaan.

Yhteydet Suomen ja Venäjän välillä kutistuvat olemattomiin. Niitä on katkonut EU pakotteillaan, mutta myös Suomi omilla päätöksillään. Ulkoministerin mukaan pakotteiden porsaanreikiä on tilkitty. Totta! Venäläiset kissat eivät saa osallistua näyttelyihin. Myös venäläisen puun esittely alan aktiossa on estetty. Ja Suomen puuntuonti Venäjältä loppuu, tietysti.

Tsunamin lailla vastustamattomasti etenevä Venäjäviha vie meitä unenomaiseen epätodellisuuden tilaan. Eihän tämä ole mahdollista? Onko kaikki valhetta? Ovatko maailmaa johtavat poliitikot mielisairaita? Eikö kukaan tajua tuhon lähestyvän? 

 

Pakotteiden ja vastapakotteiden lopputuloksena on ehkä Venäjän taipuminen puolittaiseen polviasentoon. Epäilen tätä, mutta aivan varmoja ollaan kaikkialla jo siitä, että läntiset taloudet putoavat taantumaan Saksa, paha kyllä, ensimmäisten joukossa.

Suomea talous ei tunnu huolettavan. Ministeri myöntää, että niukkuutta tulee, mutta kehottaa kestämään yhteisen hyvän vuoksi. Pääministeri toteaa, että "hinta on maksettava". EU:n joku leidi käyttää samoja sanoja, Hinta on maksettava "demokratiasta ja vapaudesta". 

Yhdysvaltain presidentti tuntuu olevan samaa mieltä, mutta vähän tarkemmin. Euroopan pitää maksaa hinta Ukrainasta. USA istuu kriisin roviolla Euroopan housuilla. 

Läntisen maailman pämäärä on Venäjän täydellinen eristäminen – lännestä. Aina vain jyrkempine pakotteineen, diplomaattien karkotuksineen ja asevarustelun kiihdytyksineen tuo vaikuttaa valmistautumiselta suureen yhteenottoon. Kun Suomi on Naton jäsen, se osallistuu mahdolliseen maailmansotaan lännen puolella, taistelukenttänä.

Euroopassa on nyt 100 000 Yhdysvaltain sotilasta, Natolla 60 000 – Nato-maiden omien armeijoiden lisänä.

En pääse pakoon ajatusta, että länsi on valmistellut viimeistä taistelua jo kauan ja on nyt saavuttamassa tavoitteensa. Ja että maailma on tullut hulluksi.

Pitäisikö lähteä täältä, siis Suomesta? Minne? 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Ukraina, Sauli Niinistö, Sanna Marin, Pekka Haavisto, pakotteet, lama, media,

Mitä tapahtui Sanna Marinille?

Sunnuntai 27.3.2022 klo 16.15 - Mauno Saari

Pari vuotta sitten kirjoitin, että jos pääministeri Sanna Marin voittaa taistelun koronavirusta vastaan, hänestä tulee suomen politiikan taivaan kirkas tähti.

Aluksi näytti, että juuri niin tapahtuu. Tampereen kaupunginvaltuuston istunnon jämäkkä johtaminen oli nostanut Sanna Marinin yleisen ihailun kohteeksi, ja alkumetrit valtioneuvoston johdossa todistivat, että nyt meillä on pääministeri, joka panee töpinäksi, saa aikaan ja on lisäksi edustava kaunotar.

Sanna Marin nousi hetkessä myös kansainväliseksi tähdeksi. Muotilehti Vogue nosti hänet kansijutuksi. "Tapaa Sanna Marin, maailman nuorin pääministeri..." Jutussa Marin puhuu iästään, seksismistä, naiseudesta, taustastaan ja myös huijarisyndroomasta: itsensä vähättelystä, joka oli koetellut häntäkin, mutta on nyt kerta kaikkiaan ohi. 

Iltapäivälehden uutinen: Marinista oli tullut Instagramissa suositumpi kuin herttuatar Meghan... Pääministerin avustaja kertoo kansainvälisten haastattelupyyntöjen ruuhkasta. Kaikkiin ei ehditä vastaamaan. Moniin kyllä vastataan.

Hunajaa valui valtoimenaan suomalaisille, jotka ovat aina olleet sairaan kiinnostuneita ulkomaisesta huomiosta. Nuori, kaunis, sanavalmis ja pätevä nainen johtaa maatamme ja vie meidät sankarillisesti ulos pandemian kurimuksesta!

Jos tuolloin olisi toteutettu gallup suosituimmasta suomalaisesta, Sanna Marin olisi epäilemättä kruunattu voittajaksi. Hän oli lottovoitto itsetunnon puutteesta kärsivälle kansalle ja myös puolueelleen. Sdp:n alhaalla madellut suosio nousi kohisten. 

Voguen kuvissa pääministeri oli pukeutunut kotikaupungissaan Tampereella toimivan Uhanan muotiasuun. Haastattelussa hän kertoi suosivansa eettisesti valmistettuja suomalaisia vaatteita, joita Uhanan lisäksi valmistavat Marimekko, Papu ja Nouki.

Sanna Marinin pukeutuminen hioutui. Mustaa, avokaulaista, piukan vartalonmyötäistä, seksikästä päällä julkisissa tilaisuuksissa, myös valtioneuvoston korona-infoissa. 

Maine kasvoi entisestään, kun pääministerimme vilahteli Eu-kokouksissa, kätteli Euroopan huippupoliitikkoja, antoi napakoita lausuntoja siitä, tästä ja vähän tuostakin ja piti kasassa eripuriin ajautunutta hallitusta.

                                                         *** 

Sitten alkoi tapahtua. Pääministeriä ei tavoitettu, kun hänelle piti kertoa koronarajoituksista. Virkapuhelin oli jäänyt Marinin lähdettyä "bilettämään" (ip-lehtien ilmaisu) ystäviensä kanssa. Kesärannan iloiset juhlat nousivat myös otsikoihin, samoin pääministerin ilmaiset aamiaiset.

Nämä pienet jutut selitettiin pois. Hän oli kyllä tavoitettavissa toisen puheliemensa kautta, ja hän maksaisi itse aamiaiset. Oikeuskansleri totesi Marinista tehdyt kantelut aiheettomiksi. Kaikki hyvin, paitsi että näiden tapahtumien saama kielteinen julkisuus oli oire, jota Sanna Marin ei ilmeisesti ottanut vakavasti. 

Alkoi Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Vasemmistodemarina pidetty pääministeri paljastui monien mielestä nopeasti oikeistohaukaksi.

Median ainutlaatuinen Natovyörytys käytti sotaa hyväksi kiihdyttämällä venäjävastaisen propagandansa äärimmilleen. Kirjoitettiin Putinin mielenvikaisuudesta, diktaattorin hulluudesta, jopa Venäjän presidentin tappamisesta. "Analysoitiin" Venäjän Suomeen kohdistuvaa uhakaa, kerrottiin että hyökkäys on mahdollinen kunhan Venäjä ensin pääsisi irti Ukrainasta ja ehtisi varustautua uutta sotilasoperaatiota varten. 

Päivästä päivään jatkunut uhkakuvien maalailu tuotti tulosta. Tiheissä nettikyselyissä yhä suurempi osa suomalaisista kääntyi Nato-jäsenyyden kannalle. Asekauppa kukoisti, koska turvattomuuden tunne kasvoi. Isäpapat ostelivat haulikoita ryssän tulon varalle. 

Ukrainan värit täyttivät eduskunnan. Kaikki puolueeseen katsomatta kertoivat tukevansa ukrainalaisia heidän taistelussaan maahan tunkeutujaa vastaan. Kukapa olisi voinut olla eri mieltä, kun menossa oli uusi Talvisota ja kun media näytti lähikuvia ruumiista, itkevistä lapsista ja taloraunioista? 

Presidentti Sauli Niinistö soitteli puhelimella sinne tänne, sukkuloi vaihtamassa tietoja ja mielipiteitä eri maissa ja matkusti lopulta myös Washingtoniin Joe Bidenin vieraaksi, keskustelemaan turvallisuudesta.

Vasemmistodemari Sanna Marin aktivoitui ulkopolitiikassa. Hän antoi toinen toistaan jyrkempiä lausuntoja. Venäjään kohdistettuja pakotteita on kiristettävä... On kiristettävä pakotteita entisestään... On tukittava pakotteiden porsaanreiät... Tuomittava jyrkästi Venäjän hyökkäys...

Yhtäkkiä demareiden taholta sanottiin, ettei Sanna Marinin ohi pääse oikealta. Jopa kokoomus Orpoineen on hänen vasemmalla puolellaan.                                                       

                                                       ***

Mitä oli tapahtunut? Koronan torjuminen oli unohdettu ikään kuin pandemia olisi ohi eikä suinkaan kiihtymässä kuten se todellisuudessa oli ja on. Pääministeri jakelee toinen toistaan jyrkempiä ulkopoliittisia lausuntojaan. Kameroiden edessä ei enää ole hymyilevä muotinukke vaan robottimainen poliitikko. 

On kysytty, ja minäkin kysyn, onko muutoksen syynä itsensä vähättelyyn johtavan "huijarisyndrooman" kääntyminen narsistiseksi sokeudeksi? Onko suosio noussut päähän?  

Joskus pandemian alkuvaiheessa tehtiin gallup Suomen seuraavasta presidentistä. Sanna Marin sijouttui siinä (muistaakseni) kakkoseksi heti Olli Rehnin jälkeen. Spekuloitiin sillä, tähtääkö Marin Maan äidiksi jo heti seuraavissa vaaleissa vai vasta sitä seuraavissa.

Onko pääministerin sisälle asettunut tämä tavoite? Senkö vuoksi ulkopoliittiset linjaukset ovat nousseet esiin? Kuinka läheisesti nuo lausunnot on koordinoitu Sauli Niinistön kanssa, presidentin, jonka haastattelu Ylen Ykkösaamussa 26.3.2022 ei jättänyt ainakaan minua epätietoisuuteen hänen Nato-kannastaan? 

Olen ihaillut Sanna Marinia. Nyt ihailu on muuttunut ihmettelyksi ja kysymyksiksi. Onko pääministeri tehtäviensä tasolla? Miksi tuntuu siltä, että hänellä on hyvin ohut kontakti historiaan, vähäiset tiedot, kevyet eväät taivaltaa menneisyyden tapahtumiin, päätöksiin – niiden syihin ja seurauksiin ja sieltä nykyhetkeen? 

Onko pääministeri johdateltavissa, kaitsettavissa oikeaoppiseksi? Onko hän liekanarussa, ja jos on, kuka pitelee narun toista päätä?

                                                    ***                                                               

Median diktatorisella johdolla kaikki toitottavat Ukrainan sodan alkaneen vähän yli kuukaisi sitten. Muistista on pyyhitty kahdeksan vuotta, jona aikana on tapettu 13 000 – 15 000 ihmistä Itä-Ukrainassa. 

Venäjä on puhunut Donbassin kanssanmurhasta. En tiedä, mikä ruumismäärä riittää kanssanmurha-määritteen käyttämiseen, ja pitääkö tappamisen tapahtua nopeammin kuin Itä-Ukrainassa, mutta elämä siellä on joka tapauksessa ollut pelkoa ja kuolemaa. 

Yhtään mielenosoitusta Donbassin kärsimysten vuoksi ei järjestetty. En muista eduskunnassa käyteytyn ainuttakaan Ukrainan väkivallan tuomitsevaa puheenvuoroa. Lehtiotsikoista tuo pitkä murhenäytelmä on pysytellyt poissa. Niinkö myös Sanna Marinin tietoisuudesta?

En luota enää mediaan. Sanna Marinin ihailua en kadu – hän aloitti pääministerinä melkeinpä loistavasti ­­– , mutta nyt minun luottamukseni häneen on loppunut, sekin. 

Kuvitellaanpa hänet presidenttinä selvittämässä ja selviytymässä Sauli Niinistön kauden jälkeisestä tilanteesta, jossa suhteet ikinaapuriin ovat tuhoutuneet, pakotteiden aiheuttama talouden ja elintason mamassiivinen romahdus on sylissä ja maan vähäinenkin itsenäisyys menetetty. Miten presidentti Marin hoitaisi asiat kuntoon?

Kun media on ajanut eduskunnan psykoosiin, tehnyt kansanedustajista yhtä lailla kuin muista suomalaisista vaikuttajista alaisiaan, etten sanoisi orjiaan, katumus tulee olemaan pitkä ja hankala prosessi. Eikä katumus auta kuin korkeintaan omaa pelkoon käpertynyttä sielua. 

Edessämme on henkinen sisällissota. Tai jo kohdalla. Kansa on jaettu punavuohiin ja valkolampaisiin. 

Jos ja kun Suomesta tulee Naton jäsen, ja kun ensimmäiset sotaliiton tukikohdat on perustettu, katumuksen sijaan esiin nousee tehtyjen päätösten ankara puolustelu ja syyllisten etsiminen kansan kahtiajakoon. Syyllisiksi todetaan Putinin trollit. 

Onko Sanna Marin silloin, pääministerin, presidentin tai pelkästään Sdp:n puheenjohtajan asemassa vakuuttelemassa, että muut vaihtoehdot olisivat olleet vielä huonompia? 

Vai onko hän tuolloin tavallinen, nöyrä mutta hyvin pukeutunut kansanedustaja, jota haastatellaan silloin tällöin naistenlehtiin – tai vain kansalainen?

Ehkä hän vakuuttelee, että Venäjä olisi ehdottoman varmasti hyökännyt Suomeen. Että Nato-miehitys on kuitenkin sitä siedettävämpi tilanne.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Petteri Orpo, Sdp, Nato-jäsenyys, Suomen itsenäisyys

Takinkääntäjien juhlakausi

Maanantai 21.3.2022 klo 18.58 - Mauno Saari

Eero Heinäluoman presidenttipolku taisi päättyä. Käsi pystyyn – kuka haluaa maan johtoon miehen, joka tekee maan kannalta kohtalokkaan tai ainakin elintärkeän päätöksen analysoituaan tilannetta noin sekunnin? 

Heinäluomasta kuoriutui diplomiopportunisti, kun hän huomasi tuulen suunnan ja voiman. Kohta on luultavasti lisäselitysten aika.

Elämme takinkääntäjien juhlakautta. Median Nato-kampanja on purrut luuhun saakka. On syntynyt aivan uusia poliittisia liikkeitä, kuten Natovasemmisto. Monen takki on kääntynyt. Nyt saumat ovat ulkopuolella, mutta kun aikaa kuluu ja vaalit lähestyvät, takit viuhuvat vielä moneen kertaan.

Tämä ei koske vain Suomea. Lännen suurvisiiri Joe Biden matkustaa juuri Puolaan. Uutiskuvat kertovat, miten Euroopan vellihousuministerit kokoontuvat samaan aikaan päättämään uusista pakotteista. Tai entisten pakotteiden "tilkitsemisestä", kuten ulkoministeri Pekka Haavisto luovasti sanoi.

Amerikka on ottanut Euroopan unionin syleilyynsä. Ote on niin tiukka, ettei veri kierrä ainakaan aivoissa.

Euroopan unionilla olisi ollut kahdeksan vuotta aikaa ratkaista Ukrainan kriisi. Koko unionin ylhäisö istui tuon ajan kämmentensä päällä tekemättä mitään. Tämä koskee myös suomalaisia meppejä, vaikka tietysti Saksan ja Ranskan täydellinen toimettomuus oli pahinta.

Sota on kauhea ja tuomittava asia. Mutta suhteellisuuden nimissä pitää kysyä, miksi juuri Ukrainan sota on saanut aikaan koko Länttä ravisuttavan ja kaiken ajattelun allensa haudanneen huuman. 

Olisiko yksi syy siinä, että amerikkalaiset pr-toimistot ovat hoitaneet leiviskänsä taas kerran mainiosti. Ruder-Finn demonisoi aikanaan serbit, Hill&Knowlton puolestaan keskittyi Vladimir Putinin muovaamiseen piruksi, joka esiintyi mm. aikakauslehtien kansikuvissa.  

Rahasta kampanjat eivät olleet kiinni, mutta toisaalta niiden vaikutukset ovat olleet huomattavat ja jatkuvat edelleen. Hyvän kampanjan tunnistaa siitä, että se toimii pitkään. Suomen osalta sitä toteutti ns. valtamedia, jonka uutisoinnin yksilaitaisuus on historiallista. 

On mielenkiintoista seurata, miten poliitikkoparkamme tästä kaikesta selviytyvät. Ei ole helppoa kenellekään, ei myöskään tasavallan presidentillä, joka sanoo punnitsevansa nyt kahta mallia, Naton jäsenyyttä tai tehostettua yhteistyötä USA:n ja Ruotsin kanssa.

Sauli Niinistö yrittää ilmeisesti löytää aidasta ketun mentävän raon. Kyllä hän tietää, millainen vaara jäsenyys sotaliitossa olisi. Toisaalta hän on selvillä kansan mielipiteestä ja siitä, miten olemattomiin tietoihin Naton kannatus tai vastustus perustuu. 

Mielipiteiden liikkuminen kannatuksen suuntaan on suuresti median hillittömän pelottelun ansiota tai syytä. Senkin Niinistö tietää. Ja sen, ettei hänen enää tarvitse välittää kannatusluvuistaan toisin kuin Heinäluoman ja monen muun.

Niinistöllä on varaa pitää pää viileänä. Hänen takkinsa näyttää olevan ns. kääntömallia, samanlainen kummaltakin puolelta.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Eero Heinäluoma, Vladimir Putin, Nato-kampanja

Vanhemmat kirjoitukset »