Yhteystiedot

Mauno Saari




mauno.saari@gmail.com

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄSeppo Ruottu  14.10.2022 18.30
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄMartti Issakainen  14.9.2022 19.02
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄTeemu  13.9.2022 16.58
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄYksi miljoonista kansalaisista, joiden mielipidettä ei edes kysytty  11.9.2022 20.49
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄJK  11.9.2022 4.33

Uusimmat kirjoitukset

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:665500 kpl

PÄIVÄKIRJAN AINEISTOA

Sunnuntai 1.1.2023 - Mauno Saari

Muuan nimimerkki toivotti puskansa suojasta minulle samanlaista joulua kuin Putinille, viimeistä. Sama nimetön ihmetteli aikaisemmin, miksi en ole pitkiin aikoihin julkaissut blogia. Jos hän nyt sattuu näkemään tämän, selitän: olen kirjoittanut aika paljon, mutta toisaalle – muun muassa tulevaa kirjaani varten sekä Facebookiin, jonka päivityksiä siirtelen tänne vähitellen. Tarkoitus on, että kokoan jossain vaiheessa blogijutuista tämän kriisiajan päiväkirjan. Julkaisenko sen erillisenä, sitä en ole ihan vielä päättänyt. 

Kiitän em. nimimerkkiä aktiivisuudesta ja toivotan hyvää uutta vuotta! Ei viimeistä.

Tänään, tammikuun 1. opäivänä 2023, siirrän tänne muutaman merkinnän, jatkossa lisää.

***

25.12.2022

Suomen ostaman hävittäjätyypin ongelmat jatkuvat: Israel on lopettanut lennot 11 sillä olevista F35-koneista johtuen USA:ssa viime viikolla tapahtuneesta onnettomuudesta samaiselle koneelle. (RT)

***

RAKASTAA VENÄJÄÄ?
5.12.2022

"Suomi on osa Venäjän turvallisuus- tai turvattomuuspiiriä. Enemmän piirittäjä kuin piiritetty."

Tuon ajatuksen kirjoitti 16 vuotta sitten viisas mies, ja jatkoi:

"Ajatellaan, että me rakastaisimme venäläisiä, Venäjää. Emme siis epäilisi ja vihaisi vaan rakastaisimme kuin isoa veljeä. Mahdotonta tällä politiikalla, tällä luonteella. Jonain vuosituhantena se voi olla totta."
Kirjoittaja oli akateemikko Paavo Haavikko. (Ei.Siis kyllä. WSOY 2006)

***

IDOLIMME USA

Päivä päivältä enemmän ihmettelen yhtä asiaa – USA/Naton ihailua. Mihin se perustuu? Pohjalla on tietysti Elvis eli "nuorisokulttuuri", Hollywood ja autot eli amerikanraudat. Mutta sitten?

Eurooppa lahjoitti aikoinaan uudelle mantereelle lasteittain karkoitettuja kansalaisiaan. Nyt nämä rosvot kostavat painamalla vanhan matereen taloudellisesti polvilleen. Myönnän, että tangentti on tuossa pitkä, mutta jokin sanomaton röyhkeys on Yhdysvaltain hallinnon ytimenä. Yli-ihmisasenne, alistamisen pakkomielle, siekailematon kaksinaismoraali ja pankkiryöstäjän käytös eivät ole saaneet suomalaisia kritisoimaan USA:ta. Päin vastoin, valtionjohtoa myöten säteilemme ihailua ja luottamusta Atlantin takaiseen ystävään.

Suomi on katkaissut välinsä suurvaltanaapuriinsa ja luottaa varauksetta ympäri maapalloa pommeineen, ohjuksineen ja salamurhineen riehuvaan psykopaattiin. Amerikasta nähdään kromikiiltoinen julkisivu ja mahtava asemuskeli, mutta ei rikollisen sielua. Siinä toivossa, että joku, vaikkapa pääministerimme, avaisi silmänsä, julkaisen tässä monille meistä tutun luettelon USA/Naton sankaritöistä. Luettelo on hiukan epätäsmällinen, mutta se kertoo kyllä olennaisen:

***

30.12.2022

TUOMIO SARJAVALEHTELIJOILLE

Mediapooli ja sen tuottama kammottava propaganda ja sensuuri on rikos, josta tuomiot langetetaan jonain päivänä helvetin portilla.

Media, jonka tehtävä on ollut jakaa tietoa, on nyt muuttunut sarjavalehtelijaksi, jonka yhteenkään "uutiseen" ei voi luottaa. Seuraan suomalaista mediaa, tunnen journalismin periaatteet ja ammatin. Uskokaa minua: meitä pidetään pimennossa, meitä huijataan, meitä pelotellaan, meille syötetään paksua pajunköyttä. Älkää uskoko sanaakaan siitä, mitä nämä tehtävänsä ja tarkoituksensa unohtaneet huijarit väittävät!

Meitä aivopestään ja alistetaan, ja pesukoneen muodostavat radion, television ja lehtien uutistoimitukset ¬– juuri ne tahot, joilta me olemme ostaneet hyvässä uskossa oikeaa tietoa, todenperäisiä uutisia. Me olemme luottaneet journalisteihin, joista on tullut maan- ja kansanpettureita.

Tiedän, että on myös toimittajia, jotka häpeävät suunnattomasti sitä, että ovat mukana maailmanhistorian pahimmassa viestintärikollisuuden aallossa. Minun on mahdotonta käsittää, miten he kestävät henkisesti sen, että myyvät oman ammattietiikkansa joka päivä. Ehkä he selittävät itselleen olevansa mukana historiallisessa projektissa, jossa Venäjä tuhotaan välietappina kohti uutta, uljasta maailmaa.

Projektia ja tulevaa onnelaa johtaa Yhdysvallat, jossa tämä kokonaissuunnitelma on tehty. Sadat viestintäyhtiöt tuhansine työntekijöineen ovat saaneet aikaan mielipiteiden hyökyaallon ja Venäjään kohdistuvan, kaikki tosiasiat hautaavan tunnekuohun. Järki, faktat, diplomatia, rationaalinen ajattelu, ammattitaitoinen politiikan tekeminen ja historia on kuopattu.

Miksi muuan itsevaltainen ja puutaheinää puhuva Zelenskyi on lyhyessä ajassa noussut läntisen maailman supersankariksi? Miksi pikkuruisen Suomen nättinaamainen pääministeri valitaan maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten kärkijoukkoon? Kuka kirjoittaa heidän puheensa, kuka valmentaa, kuka palkitsee? Miksi suomalaiset ovat nyt sitä mieltä, että Kiovan fasistinen hallinto edustaa demokratian ihannetta?

Suomi-reppanan johto on saatu imartelulla uskomaan, että USA on turvanamme, kun muutimme rauhan ja sovinnollisen ulkopolitiikan kiihkeään vihaan. Median sarjavalehtelu on varmistanut itsepetoksen onnistumisen, mutta lasku odottaa maksajaansa. Aika ei paranna näitä haavoja. Olemme luisumassa talouden ja elintason romahdukseen. Ja elämäntason, koska pelon ja vihan ilmapiirissä ei ole kenenkään hyvä olla.

Sain kirjoituksiani koskevan viestin tuntemattomalta, siis nimimerkiltä. "Toivon sinulle samanlaista joulua kuin Putinille. Viimeistä." Tämä oli hänen jo ties kuinka mones tervehdyksensä. Hänellä ei ole nimeä, ei kasvoja, ei rohkeutta, ei särmää. Tällaisia säälittäviä ihmisiä on paljon. He ovat sarjavalehtelevan median ja vihaan yllyttävien poliitikkojen uhreja. Heille pitäisi maksaa tuntuva korvaus tuhotusta mielenterveydestä.

***


KRIITTISIÄ ÄÄNIÄ JA VAROITUKSIA.

Yhdysvalloissa - ja vähän jo Euroopassakin – esiintyy runsaasti kritiikkiä USA:n "tarkoituksella provosoimaa Ukraina-sotaa" vastaan. Ritter, McGregor ja Sachs eivät suinkaan ole ainoita.

Yhteenvetona voi todeta, että: 1) Yhdysvallat on valmistautunut yhteenottoon Venäjän ja Kiinan kanssa kauan, ja että Nato on ollut siinä tärkeässä roolissa – ja on yhä. 2) Ukrainan Nato-jäsenyys, USA/Naton (ydin)aseitten tuonti Venäjän rajalle koettiin ja koetaan Venäjällä "punaista punaisemmaksi" vaatteeksi, olemassaolon kysymykseksi. 3) Venäjä ei tule sallimaan tätä Ukrainassa eikä muilla strategisesti tärkeillä rajoillaan, kuten Suomessa. USA olisi vähintään yhtä jyrkkä, jos vastaavaa yritettäisiin sen rajoilla.

Muistutan, että Venäjän vuoden 2021 lopulla esittämät neuvottelut turvatakuista torjuttiin sillä perusteella, että se yritti palata etupiiriajatteluun. Sellaiseen ei länsi ja sen osasena Suomi mitenkään voinut suostua. Mutta karttaa katsovan pitää kysyä, eikö Naton piiritysrengas yhdessä USA:n ja Eu:n toimien kanssa jo ole mitä selkein etupiiri?

Suomen johdolla on käsissään nyt kaksi Mustaa Pekkaa: Jos pääsemme / joudumme Naton jäseneksi, Venäjä ei tule sallimaan sen olemassaoloa uhkaavan aseistuksen tuomista tänne. Pitää huomata, että tässä ratkaisee Venäjän, ei lännen, tulkinta.

Jos emme pääse / joudu Natoon, olemme joka tapauksessa jo tuhonneet suhteet naapuriimme, peruuttamattomasti ja perustuksia myöten. On "mielenkiintoista" eli todella hälyttävää, ettei tästä tilanteesta käydä meillä minkäänlaista keskustelua. Uhkakuvista on siksi luettava amerikkalaisten asiantuntijoiden kriittisiä arvioita.

***

PETOKSEN ÄÄRIVIIVAT.

Lähihistorian suurimman petoksen ääriviivat alkavat hahmottua. Ne voidaan piirtää ainakin alustavasti nyt, kun Saksan ex-liittokansleri Merkel ja Ranskan ex-presidentti Hollande ovat kertoneet, että Minskin sopimukset vuosina 2015 ja 2015 olivat ennalta suunniteltuja hämäyksiä. Tarkoitus ei ollut alun perinkään rauhan aikaansaaminen Venäjän ja Ukrainan välille vaan ajan peluu Ukrainan varustamiseksi sotaan.

On kohtuullista olettaa, että suunnitelman isä oli Yhdysvallat, joka järjesti vuonna 2014 Kiovassa vallankaappauksen ja asetti Ukrainan johtoon mieleisensä hallituksen. Jotkut Suomen lehdistä (ainakin IL ja IS) julkaisivat kaappauksesta ja siihen liittyvästä Odessan murhapoltosta rehellisiä uutisia. Pian tuon jälkeen Suomessa alkoi keskitetysti johdettu vahva sensuuri. Vallankaappauksesta ruvettiin kertomaan "kansannousuna".

Minsk II -sopimuksen allekirjoittivat Venäjä, Ukraina, Saksa ja Ranska, kynän verressa olivat Vladimir Putin, Petro Porosenko, Angela Merkel ja Francois Hollande. Sopimus mitätöityi pitkän jahnauksen jälkeen uudelleen puhjenneisiin taisteluihin.

Suomen ulkopoliittisen linjan jyrkkä muutos alkoi syksyllä 2021 ja päätyi Nato-hakemukseen, jota edelsi Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Arvelen, että Sauli Niinistö ja hänen kauttaan Sanna Marin ja muut avainhenkilöt saivat selostuksen Minskin petoksesta ja USA:n suunnitelmista suoraan Washingtonista.

Vain tämä selittää mielestäni Niinistö-Marin -duon äärimmäisen itsevarman, Venäjää halveksivan ja aggressiivisen käytöksen. Yhdysvallat oli luvannut, että Venäjä nitistetään - siis että Ukraina voittaa sodan.

On selvää, että perustiedot tilanteesta ovat olleet ulkopoliittisen johtomme käsissä jo paljon aikaisemmin, jo ennen Naton kanssa tehdyn isänmaanpetossopimuksen allekirjoittamista. Tuttavuus sotaliiton kanssa kehittyi ystävyydeksi ja sitten palavaksi rakkaudeksi, josta pääministeri Marin käski uudenvuodenpuheessaan meidän olla ylpeitä. En noudata käskyä. Ei tulisi mieleenkään! Prosessi on häpeäksi Suomelle ja koko Eu:lle, vellihousuille vailla omaa tahtoa ja kunniallisuutta.

***

NIINISTÖN PUHE 1.1.2023

Niinistön puhe oli hyvä. Se tuki hänen narratiiviaan, siis että Suomi pelastautuu pahan ja aggressiivisen Venäjän uhasta Naton suojiin. Rauhan mahdollisuudestakin on "uskallettava" puhua. Rohkeaa.


Myönteistä oli sekin, että presidentti mainitsi kuin ohimennen, että sota Ukrainassa on jatkunut jo yhdeksän vuotta. Kielteistä se, ettei hän tullut kertoneeksi, että 1) Länsi on pettänyt Gorbatsoville annetun lupauksen, jonka mukaan Nato ei laajene, 2) että Ukrainan USA/Naton valmentama ja aseistama armeija aikoi ratkaista Donbassin "ongelman" kertaheitolla ja oli ryhmittänyt rajalle 100 000 miestä – ja aloitti tulituksen noin viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä, 3) että lännellä oli 8 vuotta aikaa neuvotella Misnkin sopimus voimaan ja käytäntöön, 4) että Saksan ex-liittokansleri Merkel ja Ranskan ex-presidentti Francois Hollande ovat tunnustaneet koko neuvotteluprosessin harkituksi petokseksi, jolla saatiin lisää aikaa Ukrainan valmistamiseksi sotaan.

Niinistö tuli näin myöntäneeksi, ettei hän lue esimerkiksi Der Spiegel -lehteä, jossa petoksesta kerrottiin. Hän ei myöskään kertonut meille kansalaisille isäntämaasopimuksen ja nyt hieronnassa olevan USA:n kanssa tehtävän diilin sisällöstä, sitovuudesta ja vaiheista.

Mutta hyvä puhe, huolella kirjoitettu. Sen sisältöön on syytä palata vielä monta kertaa sitten, kun Ukrainan sota on ohi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota

UKRAINALAISIA OLI KYLÄSSÄ.

Maanantai 14.11.2022 klo 17.05 - Mauno Saari

08.10.22

Söimme kallaa ja pottuja, mutta pääasiassa kyselimme ja kuuntelimme. Suomessa lääkäriksi opiskeleva rouva, hänen miehensä ja täällä käymässä oleva serkkunsa kertoivat Ukrainan todellisuudesta asioita, ihmiskohtaloita ja tapahtumia, jotka hiljensivät.

Ei ole Zelenskyin maa sellainen demokratian esitaistelija kuin mediamme kuvaa. Yhä uusia fasistisia lakeja ja määräyksiä satelee kansalaisten niskaan. Venäjänkielisten asema on tukalampi kuin tiedämme tai osaamme kuvitella.

Presidentin ja hänen hallintonsa systemaattisen valehtelun ulottuvuuksista tuli esille iso määrä konkreettisia esimerkkejä. Niitä vasten meidän mediamme välittämä "totuus" on naurettavaa, mutta myös vaarallista: kun Suomi aseistaa Ukrainan armeijaa, me TODELLA autamme tappamaan ukrainalaisia!

Vieraiden lähdettyä vietämme nyt Tammisaaressa hiljaisen illan miettien kuulemaamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota, Zelenskyi, Ukrainan sisällissota

KIRJE UKRAINALAISELTA NAISELTA

Maanantai 14.11.2022 klo 15.25 - Mauno Saari

KIRJE UKRAINALAISELTA NAISELTA

02.10.22

Julkaisen ukrainalaiselta naiselta tänään saamani kirjeen, en siksi että siinä kehutaan minun kirjoituksiani, vaan koska se valaisee Ukrainaa toisella tavalla kuin meidän mediamme.

Kirje on alla sellaisenaan, vain kirjoittajanja hänen nykyisen opiskelupaikkansa nimet olen poistanut.

***

Hei!

Haluaisin kiittää sinua kirjoituksistasi! Löysin blogiasi sattumalta, ja sen lukeminen oli melkein lääkinnällistä.

Kiitän, että kirjoitat Ukrainan sisällissodasta ja meidän venäläisväestön syrjinnästä. Olen kauhistuneena seurannut, mihin kotimaani oli menossa viimeisten 9 vuoden aikana. Länsimedian tekopyhyys, kun Maidania ihailtiin ja Venäläisen kevään mielenosoituksia tuskin mainittiin, jo tuolloin alkuvaiheessa tuntui pahalta. Nyt olen miltei pettynyt tähän "sivistyneeseen" ensimmäiseen maailmaan. Sinun kirjoitukset ylettävät sydämeeni niin synkkänä hetkenä.

Olen venäläistaustainen Ukrainan kansalainen ja muutin Suomeen melkein 10 vuotta sitten. Olen syntynyt eteläisessä Neuvosto-Ukrainassa, venäläisessä kaupungissa Nikolajev (tai kun ukrainalaiset sitä nykyään kutsuvat - Mykolaiv). Kävin ukrainalaisessa koulussa, lukio oli toisin venäjänkielinen.

Odessan yliopistossa (luin lääkäriksi) opinnot olivat pääosin venäjäksi, mutta viralliset dokumentit sekä monisteet ym. ukrainaksi. Ongelmaa siinä ei koskaan kenellekään ollut vielä vuonna 2012. Opinnot kuitenkin olen jättänyt kesken. Yliopiston valtava korruptio ja hämärä, epävarma tulevaisuus nuorena lääkärinä, jonka virallinen palkka tulisi olemaan alle 200 euroa kuussa, pakottivat etsimään parempaa paikkaa maailmasta.

Lapsuudesta muistan köyhyyttä ja nälkää, sillä perheeni säästöt hävisivät Neuvostoliiton hajotessa. Ukraina itsenäistyi, kaupungin suuria teollisuuksia (mm. kolme isoa telakkaa, joissa kaikki NL:n sekä Venäjän sotalaivat rakennettu) suljettiin, ihmiset heitettiin ulos tai laitettiin palkattomalle lomalle.

Elämä muuttui dramaattisesti minun vanhempien sukupolvelle, oli kaikki aloitettava uudestaan maassa, jota hallitsi kaaos, vasta ilmestyneet tulevat oligarkit sekä järjestetty rikollisuus. Rankkaa siis meillä ollut, eikä tähän asti tavallisten kansalaisten elämässä tuskin mitään muuttunut. Parempaa on ollut 2002-2013 vuosina, mutta sitten elintaso taas romahti järkyttävästi. 1990-luvulla maan väkiluku oli 52 miljoonaa asukasta. Ennen tämän vuoden helmikuutta oli noin 38 miljoona, mukaan lukien Donbassin tasavallat sekä Krim. Minua nauratti kun kuulin, että Ukraina on vapaa liberaalidemokratia. Nyt enemmän itkettää. Ukrainaan verrattuna Venäjä on paljon vapaampaa ja liberaalimpaa, vaikka kuinka hassulta tämä kuulostaisi.

Olen jossain määrin seurannut miten Suomessa uutisoidaan Ukrainan tapahtumia, mutta en enää jaksa. Tuntuu, että länsimediat, ja varsinkin Suomen valtamediat ovat nyt ukrainisoituneet kovaa vauhtia. Juuri samaa meininkiä on Ukrainassa ollut maidanin aikana ja sen jälkeen. Goebbels-tyypistä retoriikka on vallannut Ukrainassa vuosia. Nyt se saapui Suomeen, ja tämä pelottaa.

Blogissassi on loistava kirjoitus nimeltään "Luonnos yleispäteväksi pääkirjoitukseksi", olen jättänyt sen alle kommentin nimimerkillä "Ukrainasta lähtenyt". Olet siis kuvaillut juuri Ukrainan tapahtumia viimeisten vuosien aikana. Kun näen, että samaa anti-Venäjä taktiikkaa mahdollisesti käytetään Suomessakin, minua pelottaa. Tunnen voimakasta déjà vu - tunnetta, ja pelkään että uusi rakas kotimaani Suomi astuu varalliselle tielle.

Anteeksi, mikäli kirjoitukseni tuntuu sekavalta tai olen kirjoittanut liikaa.
Blogisi lukeminen on suuri lohdutus. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kiitän vielä kerran.

(Nimi)

P.S. Tänä vuonna pääsin opiskelemaan lääketiedettä (suomalaiseen) yliopistoon. Rehtorin opiskeluvuoden avajaispuhe alkoi sanoilla "Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainassa". Enempää en kuunnellut.

P.P.S. Minun luona tällä hetkellä asuva serkkuni, joka pakeni sotaa, kysyi äskettäin: "Miksi EU ja muut eivät asettaneet pakotteita Ukrainalle kun se meni sotimaan omia kansalaisia vastaan? Miksi Ukrainaa ei ole pakotettu Minskin rauhan sopimusta noudattamaan? Miksi vain Venäjää meidän kohtalo on kiinnostanut?"
En ole löytänyt vastausta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota, Maidan, venäjäviha

Journalismista totuusjournalismiin

Maanantai 26.9.2022 klo 15.19 - Mauno Saari

(Tiivistetty ja täydennetty versio luennosta Pohjanrannan Ukraina-seminaarin luennosta.)

Journalismin ja median muutos on ollut viime vuosina raju. Sitä voi näkökulmasta riippuen kutsua vallankumoukseksi tai vallankaappaukseksi. Perinteinen journalismi katosi, tilalle tuli totuusjournalismi, yksipuolinen, yksimielinen, yhtä totuutta julistava media. Sen vaikutukset ns. kansan mielipiteisiin ja mielialoihin ovat valtavia, koska vastavoimaa ei ole.

Kun kuka tahansa meistä on tottunut vaikkapa 30 - 50 vuotta muodostamaan käsityksensä maailmasta median kautta, luottamaan että uutiset ovat ainakin suunnilleen totta, tuosta uskosta on vaikea luopua nopeasti. Sen vuoksi propaganda toimi ja toimii niin hyvin, vaikka uutiset muuttuivat hyvin yksipuolisiksi.

Media ryhtyi yhtäkkiä julistamaan, että Venäjä uhkaa, maa on vaarassa, turvallisuustilanne on muuttunut ja että Nato pelastaa meidät. Kun presidentti ja pääministeri kertovat samaa, mediaansa uskoneet tulivat perässä.

Perässä tulivat myös kansanedustajat, jotka huomasivat, että liittyminen Venäjä-vihaajien kuoroon on ainut tapa menestyä seuraavissa vaaleissa.

Hämmentävää tässä on se, että ennen Venäjän hyökkäystä ja sen jälkeenkin sanottiin virallisesti, ettei Suomeen kohdistu sotilaallista uhkaa, ei ainakaan välitöntä. Samalla kuitenkin Nato-hakemuksen tekemistä perusteltiin turvallisuustilanteen muuttumisella.

Venäjän invaasio Ukrainaan tuli kuin taivaan lahjana Nato-jäsenyyden ajajille. Se oli ilmiselvä tekosyy, mutta median uhkakuvat peittivät sen valheellisuuden.

***

Yhden päivän, 16.09.2022, lehdistökatsaus:

HS-pääkirjoitus: "...Putinin kanssa jatkettiin yhteydenpitoa, vaikka hänen tiedettiin tilaavan vastustajiensa salamurhia..."

"...Putin on osoittautunut hyvin vaaralliseksi – ja juuri siksi, ettei hän käyttäydy kuin vesikauhuinen koira vaan kykenee toimimaan suunnitelmallisesti ja kavalasti..."

"...Ukraina puolustaa sodassa vapauttaan ja samalla Eurooppaa, Sitä on helppo pitää samana asiana kuin demokratian puolustaminen... Ennen sotaa Ukraina listattiin Freedom Housen demokratiaindeksissä "osittain vapaaksi" eli selvästi Venäjää paremmaksi, mutta samalle tasolle El Salvadorin ja Burkina Fason kanssa..."

Jarmo Huhtanen kertoo samassa lehdessä Suomen aseviennistä Ukrainaan, ja toteaa: "Joskus pitää jättää kertomatta, joskus pitää harhauttaa, joskus jopa valehdella."

Huhtanen tarkoitti tapaa, jolla puolustusvoimat tiedotti aseviennistä, mutta yhtä hyvin tuo virke kuvaa Helsingin Sanomien Ukraina-uutisointia.

SYVÄ HILJAISUUS

Suomessa on vuosia vaadittu laajaa ja syvällistä keskustelua Nato-jäsenyydestä, sen eduista ja haitoista. Sitä ei koskaan käyty. On nähty runsaasti jäsenyyttä puolustavia puheenvuoroja, mutta vain pintaraapaisuja haitoista. Se on hämmästyttävää sananvapauttaan ylistävässä maassa, kun kyseessä on itsenäisen Suomen tärkein ratkaisu lähes 80 vuoteen.

Olisi luullut keskustelun alkavan jo vuonna 2014, kun Suomi valmisteli isäntämaasopimusta Naton kanssa. Silloin oli käsillä nykyisen toimittajapolven suurin ja kiehtovin aihe. Havaintojeni mukaan vain yksi sanomalehti, Keskisuomalainen, julkaisi sopimuksesta jutun keväällä 2014. Missä nukkuivat valtavirtamedian tutkivat journalistit, ja miksi?

Suomi oli tekemässä ulko- ja turvallisuuspoliittista täyskäännöstä. Sotilaallisesti liittoutumattomaton, aikaisemmin puolueeton, Paasikiven-Kekkosen linjaa noudattanut maa oli allekirjoittamassa laajaa sopimusta USA-johtoisen sotilasliiton kanssa, eikä juuri ketään kiinnostanut!

Keskisuomalaisen juttu aiheutti eduskunnassa lyhyen, voi sanoa olemattoman keskustelun. Se päättyi ulkoministeri Erkki Tuomiojan puheenvuoroon. Hän lupasi ponnekkaasti, että jos asiassa tapahtuu jotain, eduskunta pidetään ajan tasalla.

Ei pidetty. Presidentin johtama TP-Utva (Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta) teki päätöksen historiallisen sopimuksen allekirjoittamisesta – eduskunnan kesäloman aikana.

Ei syntynyt uutisvyöryä, kuten olisi normaalin median aikana tapahtunut. Monimutkainen sopimus oli luettavissa vain englanninkielisenä, jos osasi etsiä sen Internetistä. Parlamenttimme lomalaisia juttu ei näyttänyt hetkauttavan, ja sen kääntäminen suomenkielelle kesti puoli vuotta.

Toki aktiivisten kansalaisten toimesta epävirallinen käännös saatiin aikaan nopeammin. Sitä kommentoi entinen ulkoministeri Keijo Korhonen Kanava-lehdessä sanoen sitä häpeälliseksi ja maan itsenäisyyden rippeittenkin menettämiseksi. Mutta siinä suunnilleen kaikki.

Miksi hiljaisuus? Minulla on selitys, joka tulkitaan salaliittoteoriaksi, mutta ei sellainen ole. Mielestäni media ei nostanut asiasta sensaatiota tai skandaalia, koska hiljaisuudesta oli sovittu. Samoihin aikoihin oli nimittäin aloittanut toimintansa Mediapooli, valtion huoltovarmuuskeskuksen organisaation lisätty elin ja sen "sisältöryhmä".

JYRKKÄ MUUTOS

Median jyrkkä muutos on nähtävissä parin esimerkin avulla.

Kiovan Maidanin aukion tapahtumia kutsutaan nykymediassa kansannousuksi eikä USA/CIA:n masinoimaksi aseelliseksi vallankaappaukseksi, joka se oli. Pian kaappauksen jälkeen tapahtumien taustasta kerrottiin kyllä totuudenmukaisesti.

IL282.png


Iltalehti uutisoi 5.3.2014 kuten kunnon journalismi edellyttää: "Salainen puhelu vuoti nettiin – kuka palkkasi Kiovan tarkka-ampujat?"

Juttu kertoi Viron tuolloisen ulkoministeri Urmas Paetin ja Eu:n ulkoministeri Catherine Ashtonin puhelusta:

"Meillä on yhä vahvempi käsitys siitä, että tarkka-ampujat oli palkannut Janukovitsin sijasta joku Ukrainan uudesta hallinnosta, Paet sanoo puhelussa.

– Käsiala oli samaa ja luodit olivat samanlaisia. On erittäin huolestuttavaa, että uusi hallitus ei tutki, mitä todella tapahtui, Paet kertoo Olga-nimisen lääkärin sanoneen.

Ulkoministeriö kertoo Paetin ja Ashtonin keskustelleen puhelimessa Paetin palattua yksipäiväiseltä Kiovan-matkaltaan. Paet vieraili Ukrainassa 25. helmikuuta."

Iltalehden juttu paljastaa enemmänkin. Se kertoo skandaalista, siitä miten poliitikko pahoittelee salaiseksi tarkoitetun kuolemanpelin paljastumista:

"– On erittäin valitettavaa, että puheluita kaapataan. Puhelun vuotaminen ei ole sattumaa, Paet sanoo ulkoministeriön sivuilla."

Russia Today -sivuston saamien tietojen mukaan tiedoston oli vuotanut internetiin Ukrainan salainen palvelu, jonka väitetään olevan yhä uskollinen syrjäytetylle Viktor Janukovitsille."

Iltalehden juttua täydensi israelilainen Haaretz-lehti, jonka mukaan ampujia johti asejoukko nimeltään "Blue helmets of Maidan". Se koostui 40 miehestä ja naisesta, joita johti Delta-niminen Israelin armeijan veteraani. Hän oli kouluttautunut Maidan kaltaisiin tapahtumiin Israelin Shuálei Shimson pataljoonassa, joka kuului Givati -prikaatiin. Israelin sotilaita oli tarkka-ampujien joukossa yhteensä kuusi.

Iltalehden uutinen perustui ulkopuolisiin lähteisiin. Silti se oli journalismia, sellaista journalismia jota enää ei ole näkyvissä.

Iltasanoma.png

Lisää hyvää journalismia vuodelta 2014: Toukokuun 4. päivänä Ilta-Sanomat julkaisi dramaattisen jutun ammattiyhdistysten talon murhapoltosta Odessassa. Natsit sytyttivät tulipalon ja estivät "torakoiksi"kutsumiensa uhrien, ukrainalaisten, ulospääsyn liekkien keskeltä.

Polttomurhassa raportoitiin kuolleen 52 ihmistä. Ansiokkaan reportaasin kirjoitti toimittaja Arja Paananen, joka pian tuon jälkeen muuttui ÌS:n johtavaksi Venäjän solvaajaksi.

Pian Suomen mediassa tapahtui mullistus. Totuusjournalismi marssi esiin.

MEDIAPOOLI

Tunnustan hitauteni. Huomasin mainitsemani Mediapoolin ja sen merkityksen aika myöhään. Kirjoitin siitä 7.3.2019 otsikolla "Kysymyksiä Suomen vapaalle medialle":

"Ilman vapaata, politiikasta ja talousmahdeista riippumatonta mediaa demokratia ei voi elää. Sanan ja mielipiteen vapaus on toimivan yhteiskunnan elinehto, enemmän kuin pelkkä henkireikä.

Mitä tapahtuu demokraattiselle, vapaiden ihmisten vapaasti hengittävälle yhteiskunnalle, jos esimerkiksi valtio ohjaa tiedonvälitystä? Oireet saattavat ensin olla lieviä; henkinen ilmasto alkaa tuntua tukahduttavalta, soraäänet vähenevät, toisinajattelijat leimautuvat häiriköiksi, trolleiksi, väärämielisiksi.

Suomeen on vuonna 2015, Sipilän hallituksen aikana, muodostettu Mediapooli, eräänlainen vaarattomalta kuulostava kerho tai klubi, jonka jäseniksi on liittynyt käytännössä koko tiedotusvälineistömme – lehdistö, Yle, Mtv, tärkeimmät kirjankustantajat."

On syytä tarkastella Mediapoolia lähemmin, sillä erityisesti Ukrainan sodan alla ja sen kestäessä median ja poliittisen johdon linjaukset ovat hämmästyttävällä tavalla päällekkäiset ja samat.

Kun kerroin poolista, siis 3,5 vuotta sitten blogissani, syntyi rektio, väitettiin paljastusta fantasiaksi ja paikkansa pitämättömäksi propagandaksi. Piti siis tutkia lisää.

Mediapooli on valtion Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä tai alaisuudessa toimiva orgaani, johon kuuluu siis käytännössä koko maan media. Pooli itse määrittelee tehtäväkseen "median toiminnan turvaamiseksi tarvittavan varautumistoiminnan kehittämisen ja ylläpitämisen". Sekavan määritelmän takaa löytyy ajatus Venäjän uhkasta ja sen torjumisesta.

Mediapooli "seuraa myös informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä", poolin kotisivut kertoivat. Sivuilta löytyi poolin puheenjohtajan haastattelu, jossa hän avoimesti sanoi, että toiminnan taustalla on Krimin siirtäminen Venäjän hallintaan.

Poolin tehtävä on torjua mm. Nato-vastaisuutta. Tulkinta ei ole minun. Se oli luettavissa Huoltovarmuuskeskuksen / Mediapoolin nettisivuilta.

Poolilla on monenlaisia työmuotoja. Yksi niistä on "sisältöryhmä". Sen toimintaa poolin puheenjohtaja sanoo aktiiviseksi. Puheenjohtaja, Otava-konsernin tj Alexander Lindholm sanoi tuolloin poolin sivuilla: "erityisen tärkeä on sisältöryhmä, jossa medioiden päätoimittajat tekevät yhteistyötä".

Tällainen toiminta on upouutta suomalaisessa mediassa, tietysti poikkeuksena sotasensuurin ajat, mutta myös kansainvälisesti. Niin pooli itsekin sanoo todetessaan kotisivuillaan, että tällainen yhteistyö viranomaisten kanssa on "kansainvälisesti ainutlaatuinen". Valtiolla on Huoltovarmuuskeskuksen kautta tarkkailijan, linjaajan ja kontrolloijan asema koko Suomen mediakentässä!

KADONNUT AINEISTO

Mediapoolin nettisivuilla oli siis melko avoin kuvaus poolin toiminnasta. Mutta kun blogini tuli julki, tuo aineisto katosi. Pooli harjoitti siis itsesensuuria ja poisti puheenjohtajansa jutun.

Sensorit eivät kuitenkaan voineet mitään sille, että Lindholm oli antanut haastattelun myös Ruotuväki-lehdelle joulukuussa 2018:

"Poolissa on muun muassa sisältöryhmä ja hallitus, ja kaikki tekevät omaa työtään tavoitteiden eteen. Tämän lisäksi tehdään vaikuttamistyötä, kuuntelemista, koulutusta ja seurataan ylipäätään, mitä maailmassa tapahtuu."

Samassa haastattelussa puheenjohtaja Lindholm totesi, että poolin "hallituksen kokouksissa käsitellään muun muassa informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä".

Mitä mahtaa olla Mediapoolin "vaikuttamistyö"? Entäpä "kuuntelu"? Mihin ja keihin halutaan vaikuttaa, keitä ja miksi kuunnella? Poolin sivustoilta kadonneen aineiston perusteella "vaikuttamistyö" on ainakin Nato-kritiikin hillitsemistä. Millä tavoin, sitä saattaa vain arvuutella.

Tämän keskellä me elämme. Valtionhallinto on mukana koko Suomen median kattavassa poolissa, ja selvää on, että pooliin kohdistuvat epäluulot ja kysymykset tullaan leimaamaan valeuutisiksi, vääristelyksi, turhiksi salaliittoteorioiksi, vainoharhaisuudeksi.

Kun Mediapooli näyttää sensuroivan omaa aineistoaan, minun kysymykseni ja epäilykseni eivät poistu vaan lisääntyvät. Jos valtio edes osittain kontrolloi mediaa, meidän vapaa lehdistömme on luiskahtanut outoon suuntaan.

Sisältöryhmän "vaikuttamistyö" ja "kuunteleminen" on hieman muuta kuin puheenjohtaja Lindholmin maininta siitä, että on varauduttava sähkökatkoksiin.

PUUTTUVAT JUTUT

Mediapoolin vaikutusta lehtien, tv:n ja radion juttuihin ei pidä liioitella. Aika pahasti keskittyneen median linjaukset toteutuvat jo siinä, että niiden omistajat ovat valinneet kaikkiin ns. valtamedioihin Nato-jäsenyyttä kannattavat päätoimittajat.

Tässä tilanteessa vanhan ja vanhanaikaisen journalistin on esitettävä joitakin kysymyksiä. Itse asiassa esitin niitä jo 3,5 vuotta sitten:

– Miksi en ole voinut lukea, katsoa tai kuunnella ainuttakaan juttua siitä, ketkä, koska, missä ja miksi tekivät päätöksen siitä, että Suomen puolustusvoimien komentaja allekirjoittaa isäntämaasopimuksen Naton kanssa? Miksi juuri hän eikä esimerkiksi vieressä ollut tasavallan presidentti?'

– Miksi en ole nähnyt ensimmäistäkään perusteellista juttua siitä, mitä isäntämaasopimus todella sisältää? Eikö aihe ole muka tarpeeksi kiinnostava, ei kyllin tärkeä – kysymyshän on ehkä vain Suomen alistamisesta sotaliitolle, ehkä vain itsenäisyytemme menetyksestä. Eihän se ole mitään Matti Nykäsen hautajaisiin verrattuna.

– Entä missä ovat jutut siitä, miksi tuota sopimusta ei viety Suomen eduskunnan käsittelyyn vaan uitettiin voimaan sen merkitystä joka käänteessä vähätellen?

Entä missä ovat jutut siitä, kuka/ketkä, missä, milloin ja miksi tekivät päätöksen Naton hybridikeskuksen sijoittumisesta Helsinkiin?

– Missä ovat jutut siitä, mitä tuo keskus oikein tekee, ja miksi sille on myönnetty juridinen koskemattomuus niin, että korkeimmallakaan viranomaisellamme ei ole oikeutta tutkia tai puuttua sen toimintaan?

– Entä jutut Mediapoolin sisältöryhmän tarkoitusperistä? Miksi kukaan ei kysy, mitä tämä kansalaisten psykoosiin ja epävarmuuteen johtava viime aikojen juttutulva oikein merkitsee?

Ja ennen kaikkea: Missä ovat jutut siitä, miten Kiovan hallinto on kohdellut itä-ukrainalaisia jo kahdeksan vuotta jatkuneen sisällissodan aikana. Minulle on turha väittää, etteikö media yhtä lailla kuin poliittinen johto ole tiennyt tuhansista ja tuhansista tapetuista ja Donbasin väestön sorrosta, lähes kaikkien kansalaisten perusoikeuksien lopettamisesta.

Poolin merkitystä vähätellään tai se kiistetään. Oliko sitten Ilta-Sanomien pääkirjoitus lipsahdus? Siinä sanottiin, että Venäjän tiedottaminen on "valtiollisen puppugeneraattorin" ja "trollitehtaiden" tuottamaa valeuutisointia. Niinpä "Suomen kannattaisi tehostaa valmiiksi tuotetun vastamateriaalin levitystä", ja että "apua tähän voisi "löytyä vaikkapa Mediapoolista".

HYSTERIA

Kolme ja puoli vuotta sitten kirjoitin, siis silloin, kun suomalaisten selvä enemmistö vielä vastustivat Natoa:

"Pelkoon ja epävarmuuteen ajettu kansa on helposti manipuloitavissa mihin tahansa uskoon, luuloon ja tekoihin.

Pelon ja epävarmuuden lietsonnalla voidaan ohjata mielipiteitä. Jos meidät suomalaiset, joiden selkeä enemmistö vastustaa sotaliiton jäsenyyttä, saadaan pelon horkkaan, on Mediapoolilla toivoa, että jonain päivänä me polvistumme ja suorastaan pyydämme, että täällä jo tukevasti isännöivä Nato ottaisi meidät lopullisesti huomaansa."

En ikinä olisi uskonut eläväni tällaisessa Suomessa.

Kun Vladimir Putin ja Donald Trump saapuivat Helsinkiin, kadunvarret oli tapetoitu uljailla julisteilla: "Tervetuloa vapaa lehdistön maahan".

Siis maahan, johon on laskeutunut yksiääninen hiljaisuus, sanomaton sensuuri. Maahan jossa kritisoidaan ankarasti sellaisia maita, joissa media on valtion ohjauksessa.

Suomi arvostelee jyrkästi muita maita sananvapauden rajoittamisesta, ja rajoittaa sitä jyrkästi itse. Oikeasti vastuullinen journalismi on kadonnut oudosti samaan aikaan, kun sitä iskulausein julistetaan.

Lohtu on ehkä se, että median luopuminen periaatteistaan ei ole vain suomalainen ilmiö. Se koskee koko läntistä mediaa. Sveitsiläinen asiantuntija Jacques Baud on äskettäin antamassaan haastattelussa sanonut jyrkästi, että muiden muassa ranskankielinen media on toiminnallaan tehnyt Ukrainan sodan rauhanneuvottelut mahdottomaksi, koska se promovoi venäjävihaa ja antaa Ukrainan sodasta yksipuolisen ja täysin harhaanjohtavan karikatyyrimaisen kuvan.

Venäjäviha roihuaa, Ranskassakin. Pankkitilejä on suljettu ihmisiltä, joilla on venäläinen nimi. Somessa Ukrainaa ja lännen toimintaa kritisoivia päivityksiä estetään. Baudin mielestä Venäjän vihaaminen on saanut absurdeja piirteitä, kun esimerkiksi venäläiset urheilijat, jopa paraurheilijat, suljetaan kilpailuista kollektiivisesti, jopa venäläiset kissat ja puut blokataan alan näyttelyistä ja taideteosten Venäjään viittaavia nimiä muutellaan.

Amerikkalainen kommentaattori Noam Chomsky on kiteyttänyt tilanteen: "Hysteria ei ole koskaan ollut tällä tasolla, ei edes 2. maailmansodan aikana."

SANKARIT JA ROISTOT

Suomen ns. valtamedia uutisoi Ukrainan sodasta niin kuin se, siis media, olisi Kiovan hallinnon jatke. Aivan ylivoimainen enemmistö uutisista perustuu Ukrainan lähteisiin. Käytetyin lähde on presidentti Zelenskyi, joka esiintyy sanomalehtien lisäksi lähes päivittäin videostriiminä tv-uutisissa.

Zelenskyi on saanut läntisessä mediassa ainutlaatuisen sankarin osan. Hän on pitänyt videopuheita kaikilla mahdollisilla foorumeilla YK:sta ja eri maiden parlamenteista lähtien.

Suomenkin eduskunta osoitti hänelle suosiotaan seisaalleen nousten. Kun saksalainen Die Welt-lehti kertoi presidenttiin kohdistuvista pahoista korruptioepäilyistä, se ei ole himmentänyt Zelenskyin arvoaan Suomen mediassa.

Ei vaikka ns. Pandoran papereissa paljastui, että Zelenskyi oli mukana salaisessa veroparatiisiyhtiöiden ketjussa ja että sankari on siirrellyt huomattavaa omaisuuttaan sopiviin paikkoihin.

Medialla, ja toimittajilla vapaus valita käyttämänsä lähteet. Mutta muitakin keinoja on työkalupakissa.

Uutisjuttu voi olla totuudenmukainen ja silti propagandaa. Näin tapahtuu nyt, kun Ukrainan sotaa koskeviin sinänsä asiallisiin teksteihin on lisätty säännönmukaisesti ylimääräisiä adjektiiveja ja epiteettejä, jotka ikään kuin salakuljettavat uutiseen "oikean mielipiteen".

Mediassa Zelenskyi on rohkea sankari, päättäväinen kansanjohtaja, koko Euroopan vapauden ja demokratian puolesta eturintamassa taisteleva suuri valtiomies.
Sen sijaan Vladimir Putin on piru, perkele, raakalainen, lapsia tappava roisto, barbaari, valehteleva hirmuhallitsija, kansaansa kiduttava hirviö.

Ukraina on esikuva, koko läntisen maailman ja demokratia puolesta uhrautuva, ihailtavan urhea ja kaiken tuen ansaitseva valtio.

Venäjä on takapajula, koko maailman, Euroopan ja Suomen turvallisuutta uhkaava verinen karhu. Venäläiset sotilaat kiduttavat, tappavat ja raiskaavat siviilejä, tuhoavat lastentarhoja, jouluja ja sairaaloita, kun taas Ukrainan armeija pelastaa sodan uhreja raunioista.

Ukrainan sota on "raakalaisnainen ja barbaarinen hyökkäyssota". Ukrainan armeijan touhut ovat systemaattisesti "urheita", taistelutahto sankarillista eikä se tulita siviilikohteita. Venäjän sotilaat ovat "surkeita", sodan johto "karmeaa", aseet vanhaa romua, joukkojen moraali nollassa.

TOTUUSJOURNALISTIT

Viime vuosina on noussut esiin uusi ilmiö: sanomalehden uutisen viereen taitetaan kolumni, jossa kerrotaan, miten juttu pitää tulkita. Journalismin hyvinä aikoina lehtien kolumnistit olivat kokeneita ja arvostettuja ammattilaisia. Nyt kesätoimittajallakin on lehdissä oma palsta, kuvalla varustettu totuuskolumni.

Äskettäin ilmestyneessä kirjassaan "Journalismin kuolema – mitä medialle oikein tapahtui" toimittaja Katleena Kortesuo kertoo uudesta toimittajapolvesta, joka on hylännyt objektiivisen journalismin periaatteet. Tämän koulukunnan mielestä on oikein, että toimittajalla on agenda, jolle uskollisena hän kertoo, miten asiat oikeasti ovat – hänen oman narratiivinsa mukaisesti.

Sanomalehti voi ajaa asiaansa muuallakin kuin pääkirjoitussivuilla, vaikka toisin koko ajan vakuutetaan. Ilmaiseva esimerkki ovelasta journalistiikasta oli viime talvena HS:n juttusarja "Täydentyvä taulukko".

Lehti halusi ilmiselvästi vaikuttaa kansanedustajiin, saada varmistetuksi eduskunnan äänestyksen tulos. Idea mainio. Jutuissa kerrottiin päivittäin, ketkä kansanedustajista ovat kunakin päivänä ilmaisseet kantansa Nato-jäsenyyteen. Kysymys oli tietysti lukijoiden palvelusta, ei suinkaan kansanedustajien indoktrinoinnista tai painostuksesta?

Maailmankuulu australialainen journalisti John Pilger antaa hyvän neuvon näiden aikojen viestinnän seuraajille: "Älä usko mihinkään, mitä media kertoo."

Jos haluaa kuvata Suomen lehdistön tilaa juuri nyt, lehtien yhteiseksi, synergiaa edistäväksi nimeksi voisi antaa "Sotahuuto". Valitettavasti nimi on jo varattu.

Median ilmapiiri on nyt raikas ja reipas! Hienolta täytyy tuntua, kun toimittajat voivat huudahdella Ilta-Sanomien Timo Haapalan tavoin, että Venäjä on roistovaltio, jonka brutaalia ja raakalaismaista hyökkäystä johtaa mielenvikainen sotarikollinen.

Enää ei kummastella, kun HS:n pääkirjoitus uhoaa: "Venäjä on lyötävä polvilleen... ja että "Venäjä on suistettava kuiluun."

Urho Kekkonen kävi aikanaan sanomalehtien kimppuun kritisoimalla niitä "neulanpistopolitiikasta", kun lehdissä esiintyi jotain kielteistä Neuvostoliitosta. Miten hän olisi suhtautunut nykyisiin neuloihin ja pistoihin? Sauli Niinistö tuntuu hyväksyvän ne.

OIKEAA TIETOA?

Arvossa pidetty tutkimuslaitos OSCE (Organization for Security and co-operation) todistaa joidenkin muiden läntisten tahojen tavoin faktojen avulla, että Ukraina oli USA:n massiivisella tuella keskittänyt huomattavan osan asevoimistaan Donbasin rajalle ja aloitti sieltä tykkitulen jo 17.2.2022 kiihdyttäen sitä seuraavina päivinä. Venäjän invaasio alkoi 24.2.2022.

Suomen poliittinen johto puhuu koko ajan "Venäjän hyökkäyssodasta" ja korostaa päivästä toiseen absoluuttisena totuutena, että Venäjä aloitti sodan. OSCE:n tai muiden tahojen, kuten ruotsalaisen rauhantutkijan, professori Olav Tunanderin vakuuttavia näyttöjä USA:n kouluttaman ja tukeman Ukrainan armeijan offensiivista ei ole kirjoitettu riviäkään.

Uskooko joku, että media tai johtavat poliitikot ovat aivan pimennossa siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtuu?

Mutta 3,5 vuotta sitten Mediapoolin puheenjohtaja kirjoitti poolin nettisivuilla: "Ylläpitääkseen uskottavuuttaan median pitää julkaista oikeaa ja tarkastettua tietoa ja laittaa kaikki selkeästi pöydälle."

Nythän kysymys kuuluu, että kenen pöydälle.

Varsinkin iltapäivälehdet ovat julkaisseet Ukrainaan ja Venäjään liittyen runsaasti huhuja ja luuloja. Niillä on taipumus muuttua totuudeksi.

Tyypillistä, että sodan aloittajasta tai energiakriisin syistä esitetään ensin valhe. Sitä toistetaan, kunnes se onkin totta. Ei enää sanota, että "jonkun mukaan" tai joku "väittää".

Kun Iltapäivälehti otsikoi "Onko Putin mielenvikainen", kysymyksen tarkoitus oli muuttua totuudeksi lukijan mielessä. Tällaista manipulaatiota ja indoktrinaatiota Suomen media on ollut ja on pullollaan.


RYHDY ILMIANTAJAKSI

Vuonna 2014 Yle esitti DocVentures -ohjelman, jossa toimittaja Riku Rantala kehotti katsojia ilmiantamaan Venäjän trolleja. Jos siis katsojalla oli tiedossaan vaikkapa naapurissa asuva trolli, hän voisi olla yhteyden ohjelman tekijöihin.

Olin pudota sohvalta huomatessani, että studiossa istui myös ulkoministeri Erkki Tuomioja reagoimatta mitenkään siihen, että Yle oli perustamassa omaa Stasi-järjestelmää, ilmiantajien verkostoa.

Ilmiantajia etsitään myös somessa. Facebookin sivustolla on palkki: "Ilmianna julkaisu". Sehän on hyvä, se tarkoittaa että laittomia viestejä julkaisevat käräytetään. Mutta tosiasiassa Facebookin menettely on johtanut siihen, kuten juuri Ranskassakin, että poliittisesti väärät viestit ja viestittelijät pimennetään.

Ja kunhan uusi laki maalittamisesta tulee voimaan, olemme siirtyneet ilmiantojen aikaan. Kun esimerkiksi minä julkaisen kriittisen mielipiteeni presidentistä, pääministeristä tai vaikkapa hallituksesta, voin joutua oikeuteen maalittamisesta, maksamaan sakkoja tai istumaan vuoden kiven sisällä.

Maalittamislain valmistelussa on korostettu joukkoa. Siis että maalittamisen tuntomerkit täyttyvät helpommin, jos samaan maaliin tähtää useampi kuin vain yksi henkilö. Kun minun Fb-postauksilla on joskus lähes tuhat peukuttajaa, linnatuomioni alkaa näyttää varmalta.

VIHAA TAI KUOLE

Miksi media on lähes yksimielisesti valinnut saman linjan kuin pääministeri, eli vihan lietsomisen Venäjää vastaan, paikoin jopa sotaa uhoavan tavan "uutisoida"?

Viha, pelko, väkivalta ja kateus ovat perinteiset ip-lehtien lööppijuttujen lähtökohta. Alkeelliset ja alhaiset tunteet ovat myyntikamaa. Sota ja veriset vaatteet toimivat aina myynnin edistäjänä.

Voi miettiä, miksi kaikissa valtamediaan lukeutuvissa uutisvälineissä on Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava päätoimittaja. Yksinkertaisin selitys on se, että keskittyneen median omistajat ovat Naton kannalla. Yhtiöiden hallituksethan valitsevat päätoimittajat.

Erityinen kysymys on Yleisradio, jonka uutis- ja ajankohtaistoimituksen työ on silmiin pistävän Nato-hakuista ja vihamielistä Venäjää kohtaan. Yle on eduskunnan media, mutta eduskunta onkin samoilla linjoilla sen kanssa, nykyisin.

Kun tämä eduskunta valittiin, enemmistö suomalaisista vastusti Natoa, varmasti samoin myös enemmistö kansanedustajista. Me emme siis valinneet parlamenttia, joka veisi lähes yksimielisesti Suomen sotilasliittoon.

Se muuttui sellaiseksi suureksi osaksi koska lehdistö on toteuttanut monivuotisen kampanjan Venäjän uhasta ja Naton antamasta turvasta. Kun presidentti ja pääministeri omalla tahollaan julistivat Venäjän uhkaa ja pahuutta, ei tulevien vaalien menestystä ajattelevalle kansanedustajalle jäänyt juuri vaihtoehtoja.

Vihaa Venäjää tai kuole poliitikkona.

Media näyttää saavuttaneen tavoitteensa, ja enemmänkin. Maassa tuntuu vallitsevan Nato-hurmos ja venäjäraivo. Jos joku erehtyy ihmettelemään venäjävihaa tai jopa ymmärtämään Venäjää, reaktio on uskomaton ja kiihkeä, sanallisesti väkivaltainen ja täydellisen kuuro vastauksille.

Viha ja suoranainen sotauho on kiihtynyt aivan viime päivinä entisestään. Tuntuu, että raivon vallassa olijat kokevat samaa mieltä olvien tarjoamaa laumasuojaa.

HARVARDIN POJAT

Mistä tämä kaikki on lähtöisin?

USA ja Nato käyttävät suuria viestintätoimistoja luomaan haluttuja kampanjoita poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi kaksi alan jättiläistä, RuderFinn ja Hill+Knowlton ovat viestintästrategioita ja niiden toteutuksia suunnittelevia yrityksiä. Putin sarvet päässä aikakauslehtien kannessa on vain pieni esimerkki niiden työstä. Jugoslavian sodan valtavat valhekampanjat antoivat USA/Natolle tekosyyn pommituksiin.

Minulla ei ole todisteita, mutta rohkenen väittää, että Ukrainan menestynyt infosota on amerikkalaisten ammattilaisten suunnittelema. Sen tiedän, että Venäjävastaisessa politiikassa USA on käyttänyt paria sataa pr-toimistoa.

Muitakin voimia on käytössä. "Harvardin pojat" oli lempinimi yliopistomiehille, jotka kehittelivät Neuvostoliiton kansallisen omaisuuden ryöstöä Jeltsinin aikana.

Vaikka poikien yksi jäsen, professori Jeffrey Sachs, onkin kääntänyt kelkkansa ja paljastanut USA:n hallinnon katalia aikeita Venäjän suhteen, tuo yliopisto on edelleen aktiivinen.

Vuonna 2015, Sipilän hallitus päätti, että noin 100 suomalaisen kouluttamisesta "infosotaan". Minä olen kirjoittanut väärin, että suomalaiset olisi lähetetty Harvardiin. Niin ei tietenkään kannattanut tehdä kustannussyistä. Harvardin pojat tuotiin Suomeen ja kouluttivat. Tulokset ovat kaikesta näkemästäni päätellen hyviä.

VIHASTA UHOON

Media ja johtavat poliitikot, kumpi vie, kumpi seuraa? Niinistö antoi omilla lausumillaan Venäjästä ja Putinista ikään kuin luvan kansalaisten vihapuheelle. Sanna Marinin historiaan jäävä lause: "Kaikki siteet Venäjään on katkaistava", oli jo Venäjäraivoon yllyttämistä.

Ministerit Kaikkonen ja Lintilä ovat vieneet projektia eteenpäin. Kaikkonen rehvasteli, että Ukrainaan on viety "tappavia" aseita. Lintilä taas sanoi eduskunnassa, että "Suomi on fyysisesti sodassa Venäjää vastaan Ukrainassa".

Liikuttava yksityiskohta median ja poliitikon yhteispelistä oli Ylen Ykkösaamun haastattelu, jossa Lintilältä ei kysytty tuosta lausunnosta. Asia oli tavan mukaan sovittu lämpiössä.

Viha on nopeasti leviävä tarttuva tauti. Se on myös ase. Kun väestö saadaan pelon avulla vihan valtaan, poliitikkojen on helppo viedä eteenpäin viha-aallon suuntaisia tavoitteitaan.

Vihan epidemiassa, tai oikeastaan jo läntistä maailmaa koskevassa pandemiassa, on se vaarallinen piirre, että sen pysäyttäminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Vain sota on varma tapa purkaa viha loppuun saakka, eli suureen kärsimykseen asti.

Vihasta on edetty uhoon. Ilta-Sanomat 25.4.2022: "Näihin aseisiin Suomen puolustus nojaa... Suomella pullat uunissa vielä Ukrainaakin paremmin... Hornetit ja panssarihaupitsi Moukari antavat mahdollisuuden iskeä kovaa ja pitkälle..."

Kovaa ja pitkälle, ihanko Uralille saakka on mieli. Taas?

Seuraavaksi uutisoitiin asetoimituksista. "Kyllä niillä jälkeä tulee", iloitsi Niinistö. Se ei ole karvalakkiäijän uhoa kaljatuopin takaa vaan lausunto sen maan presidentiltä, jolla on ollut vuosikymmeniä hyvät ja vähintäänkin asialliset välit suurvaltanaapurinsa kanssa.

OUTO KYSELY

Ukrainan sota ja kiihdytetty Venäjällä pelottelu auttoivat tönäisemään Suomen Naton porstuaan. Presidentti perui halunsa järjestää kansanäänestys, koska mielipidekysely jo todisti hänen mukaansa, että kansa haluaa Naton.

Kyselyiden pätevyys ja legitimiteetti on kyseenalaistettu. Ylen tilaamaan tutkimukseen saattoi ilmoittautua jopa palkinnon toivossa jokainen, joka kuului kyselyn tehneet yhtiön vakinaiseen nettipaneeliin.

Muuan ystäväni yritti kaikin keinoin saada julki kyselytutkimuksen raakamateriaalin selvittääkseen, mihin lopputulos perustui. Hän ei onnistunut, materiaali salattiin erikoisin verukkein.

En ole nähnyt Suomen median repäiseviä otsikoita tästä asiasta.

SANANVAPAUS JA DEMOKRATIA

Media käy sotaa Ukrainan puolesta Venäjää vastaan. Aika moni kansalainen näyttää vaikkapa Fb:ssä kyselevän, tahtooko Suomen valtio myös oikeaa sotaa.

Sota tulee, jos sitä tarpeeksi kauan kutsuu.

Käynnissä on läntisen median tukema USA:n strateginen operaatio, johon se on saanut mukaan Eu-ressukan. Yhdysvallat on julkaissut tavoitteensa, joka on "Venäjän heikentäminen". Saattaa olla, että se on kovin sievistelevä sana kuvaamaan todellista päämäärää.

Eu-maana Suomi on putoamassa pois hyvinvointivaltioiden listalta. Leipäjonojen maa syytää miljoonan ellei miljardin toisensa jälkeen pohjattomaan säkkiin antaakseen jalon tukensa Kiovan hallinnolle ja liitoksissaan natisevalle unionille.

Joka tapauksessa olemme menettäneet journalismin ja uustismedian, jota demokratiaan uskova maa kipeästi tarvitsisi. Ei ole demokratiaa ilman sananvapautta ja totuuteen pyrkivää tiedonvälitystä.

Pakko siis kysyä, olemmeko menettämässä myös demokratian.

YHTEENVETO

Sanomalehdet ja muut uutismediat kampanjoivat ja teettävät luotettavuustutkimuksia säilyttääkseen ympärillään totuuden sädekehän. Uutisten vastaanottajilla on perinteinen käsitys, että he ovat ainakin lähellä totuuden lähdettä, ja että heille tuottaa tietoa vilpitön ja oikeudentuntoinen toimittajakunta.

Journalismi on kuollut sen perinteisessä muodossa. Journalisteista on tullut infosodan upseereita, lähettejä ja juoksupoikia.

Lännessä ja sen osana Suomessa tilanne on karmea. Valtion Yleisradio ja "riippumaton" media on Lännen aivopesukoneen osa, eikä vastapainoa ole.

Somessa on iso joukko ihmisiä, jotka pelkäävät, että Suomea ajetaan tahallisesti sotaan Venäjää vastaan. Että presidentin "täältä pesee"-tyyppiset lausumat, pääministerin ja ministerien sotauhoiset ulostulot on tarkoitettu tökkimään karhu hereille.

Vihan ilmapiiri seurauksineen pirstoo kansan. Mihin tämä johtaa, ja joutuuko poliittinen johto ja media katumusharjoituksiin, se on vielä sotasumun peitossa.

Miten siis jaksaa ja uskaltaa kirjoittaa, olla kriittinen kriittisessä ajassa? Minua rohkaisevat edesmenneen ystäväni Paavo Haavikon sanat, jotka sopisivat jokaisen, nyt korruptoituneen toimittajan tavoitteelliseksi huoneentauluksi:

"Ja silti ei pelko, ei raha, eivät vallanpitäjien toiveet ja kuvitelmat saa saada kynääsi värähtämään."

HUOMAUTUS

Huomautan, että en ole minkään puolueen enkä kippo- tai kuppikunnan jäsen. En ole putinisti enkä ihaile suurvaltoja. Minun kritiikkini kohdistuu tehtävänsä kadottaneeseen mediaan ja kansansa ja maansa unohtaneisiin poliitikkoihin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota, Ukraina-seminaari, Venäjäviha, Niinistö, Marin, Kaikkonen, journalismi, sotauho

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄ

Keskiviikko 7.9.2022 klo 16.27 - Mauno Saari

Kun valtaa keskitetään

Tulee päivä ettei ole Facebookia eikä Instagramia, ei kanavia joissa virtaa viestejä kahteen suuntaan. Silloin me kiehumme omassa pikku kuplassamme, opimme uudelleen kirjoittamaan ja lähettämään kirjeitä. Ja tapaamaan naamioitta, maskeitta.


Kun valtaa keskitetään, on rajattava, ohjattava ja vaiennettava, poistettava häiritsevät äänet ja ääntelijät.
Kun valtaa keskitetään, vallassa oleva ei vastaa kysymyksiin muutoin kuin vastaamalla kysymyksen ohi ja vierestä kokonaan toiseen asiaan. Se on jo nähty ja kuultu.


Sota voi olla vähän hidas, mutta se kyllä kuulee, kun sitä aikansa kutsutaan. Ja tulee.
Sota on suurta huvia ja kutkuttavaa jännitystä, kunnes se alkaa.


Olen miettinyt presidentin ja pääministerin suurta varmuutta tästä meneillään olevasta sodasta, sen voittajasta.
Helsingissä on käynyt paljon amerikkalaisia sotilaita ja poliitikkoja. Heiltäkö vai suoraan Washingtonista on tullut vakuutus, että Venäjä hoidetaan, ajetaan kuiluun, kuten Helsingin Sanomat vaati pääkirjoituksessaan.


Miten muuten presidentin ja pääministerin jyrkkyys on selitettävissä? Pääministeri vaati kaikkien suhteiden katkaisemista Venäjään niin kuin hän olisi saanut vakuutuksen, ettei Venäjää kohta ole, tai että se makaa rotkossa voimattomana.


Entä jos presidentti, pääministeri ja Biden ovat väärässä? Silloin presidentin ja pääministerin on luontevaa ja välttämätöntä erota, poistua kaikilta näyttämöiltä oman itsensä ja maan kannalta. Eivät he voi neuvotella Suomen asioista sodan voittaneen Venäjän kanssa.

Julkkuus ja demokratia

Sekä Sauli Niinistö että Sanna Marin ovat nousseet suureen suosioon ulkokohtaisilla asioilla; parisuhteilla, lapsella, koiralla, ulkonäöllä, median mukavilla ja myötäsukaisilla jutuilla. Siksi tämä vääristyneen median ja somen aikakausi on vaarallinen.

Toistan aikaisemmin esittämäni kysymyksen: – Tulisiko Paasikivi lonksuvine tekohampaineen valituksi nyt presidentiksi, pääministeriksi tai mihinkään suuren julkisuuden tehtävään?

Julkkuus syö demokratiaa pala palalta. Samaan aikaan puolueiden jäsenmäärät kutistuvat olemattomiksi, niiden eliitti valituttaa itsensä ja toinen toisensa avainpaikkoihin. Sopivuus on pätevyyttä, mediataito on poliittista osaamista, uskottava valehtelu rehellisyyttä.

Tämä demokratiaa vain pinnalta ohuesti muistuttava systeemi on merkinnyt maan ylimmän päättäjän, eduskunnan, voiman ja arvon romahtamista. Bryssel päättää, eliitti junailee, eduskunta odottaa seuraavan kyselytunnin suoraa tv-lähetystä.

Kun kansalaiset kohta, tai jo nyt, ovat hädässä, irvokas leikki ylevillä periaatteilla vain jatkuu. Luulisi jonkun jyrähtävän, mutta ei ole jyrähtäjää.

***

Ihme ja kumma

Paljonhan sitä puhutaan Sanna Marinin suosion noususta, mutta ei siitä, että minun suosioni näyttää nousean pystysuoraan. Samalla laatu on kohentunut tuntuvasti.

Nimittäin nyt muutaman vuorokauden aikana Fb-kaveriksi on pyrkinyt suuri joukko naisia. Eikä se vielä mitään. Nämä naiset, nimittäin, ovat kaikki nuoria, kauniita ja seksikkäitä. Jotkut ovat kuvaa varten avanneet kaula-aukkoa, joku jopa pyllistelee trikoissaan silmieni edessä. Kenelläkään ei ole muita päivityksiä kuin näitä suloisia valokuvia.

Olen miettinyt! On lajalti tiedossa, että suhtaudun melko suopeasti naiskauneuteen. Silti mieleen pyrkii epäilys. Yrittääkö joku katala taho houkutella minut ansaan? Ehkäpä ajatellaan, että ryhdyn pitämään yhteyttä, kirjoittelemaan intiimejä viestejä tai jopa sortuisin pyytämään treffeille – paparatsien saaliiksi.

Ehkä huolestuin suotta. Ehkä brändäykseni on onnistunut. Kenties joku minussa vetoaa nuoriin, vilpittömiin ja puhdassydämisiin kaunottariin. Jos näin on, olen tehnyt kauhean virheen, potkinut nämä tarjokkaat laitaa myöten pois.


***

Olet onnistunut, Sanna!

Sanna Marin, mitä se on, kun minä tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän sinun valehtelevan?

Kun valheesi kääntyy 180 astetta ja sitten taas saman verran, olet kiertänyt totuuden ympäri ja palannut omille jäljillesi. Silloin et voi enää perua puheitasi, et pahoitella etkä pyytää anteeksi.

Sinä voit yrittää juosta valheesi kiinni, mutta se on jo seuraavassa mutkassa. Ja kun totuus joskus nousee esiin valheiden sumusta, sinulla ei ole mitään millä puolustaisit itseäsi tai kansalaisia, joita et ole puolustanut milloinkaan. Tarkoitan Suomen kansalaisia.

Kun sanotaan, että Venäjä käyttää energiaa aseena, se on paljon sanottu sen jälkeen, kun sinä, Sanna Marin, ensimmäisenä kuulutit, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.

Nyt ne ovat poikki, yli seitsemän vuosikymmentä punotut yhteiset köydet. Sinä olet onnistunut, ja saatan melkein kuulla tänne kohta tulevien amerikkalaisten aplodit.

Kun Suomi lähettää yhä uusia aselasteja Ukrainaan tappamaan venäläisiä mutta myös ukrainalaisia, sinulla on verta molemmissa käsissä.

Jos sanot, että et ole kuullut Ukrainan vuonna 2014 alkaneesta sisällissodasta ja sen uhreista, sinä valehtelet. Ja minä tiedän sinun valehtelevan.

***

Ministerit osaamistestiin, nyt!

Sanna Marin: Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen jämäkkä johtaminen ja siitä tehty video olivat alku hänen nousulleen. Minäkin ihastuin, ja kirjoitin myöhemmin, että poliittiselle taivaallemme on nousemassa uusi tähti.

Nyt näyttää, että tähti on sokaissut suuren osan kansasta. Marin ja Tuppurainen ilmeisesti töpeksivät Uniper-jutun osaamattomuuttaan. Muutenkin he ilmeiseti ovat virkamiehistön varassa – joka ei ehkä nyt ehtinyt ajoissa hätiin.

Kaiken kaikkiaan Suomen systeemin sairaus on osaamisen korvautuminen sopivuudella. Puolueet jahtaavat kannatusta, katse aina seuraavissa vaaleissa. Järjestelmä on laho ja korruptoitunut (en tarkoita rahaa).

Ylin vallan haltija on lain mukaan kansa, siis me, mutta tosiasiassa olemme pienen eliitin alamaisia. Pieni eliitti saa pelata nimillä ja nimityksillä kaikessa rauhassa neljä vuotta kerrallaan.

Vaalikausien aikana alamaisilla ei ole mitään keinoa vaikuttaa asioihin. Vai valitsimmeko me 3,5 vuotta sitten Natoon haluavan ja Venäjää vihaavan, kaikki siteet naapuriimme katkaisevan eduskunnan?

Lähtöruutuun: Olisi saatava aikaan laki, joka velvoittaa ministereiksi valittujen osaamisen tarkastamisen. Testi ei olisi vaikea. Asiantuntijoilta ei olisi takuulla kestänyt tuntia kauempaa havaita, ovatko Marin, Tuppurainen ja esimerkiksi Lintilä kelvollisia hallitsemaan maan asioita.


***

Kiitos ja ei kiitos

HS julkaisi tänään 6.9.22 riipaisevan ja hyvin tehdyn jutun Britannian "Älä maksa" -kampanjasta ja ihmisten kurjuudesta energialaskujen kurittaessa kansalaisia. Kaikin puolin hyvää journalismia. Ja ehkäpä sytykettä myös meihin suomalaisiin. Pitäisi panna hanttiin.
Toinen kiitos Ilta-Sanomille / Taloussanomille jutusta, jossa suomalaisten ahdinko ja suoranainen hätä nousee esille.

Onko Sanomien lehdissä pientä havahtumista todellisuuteen? Toivottavasti. Hätä alkaa lukea lakia, ja tämä on vasta alkua.

Iltalehden pohjanoteeraus on lavastettu juttu pääministerin ulkoilusta Seurasaressa. "Sattumalta" tavattu periskunta olikin oikein hyvä tuttu. Pienimuotoinen Sanna-gate on taas syntymässä.

Tämä menee nyt kiittelyksi. On melkeinpä kiitettävä myös Kauppalehteä. Sen pääkirjoitus kertoo sen, minkä valistuneet kansalaiset ovat tienneet jo jonkin aikaa: hallitus ajaa maan talouden kiville. Se jättää Kauppalehden mukaan "karmean perinnön".

Mutta sitten KL:n pääkirjoittaja kertoo, että "...Ensin talouteen iski koronakriisi. Sen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mikä on tyrehdyttänyt kaupankäynnin Venäjän kanssa, kiihdyttänyt inflaatiota ja aiheuttanut energiakriisin..."

Lehti ei muka tiedä, että kaupankäyntimme loppui kun me itse sen lopetimme. Tarkemmin ajatellen taidan perua tämän kiitoksen.

***

Millä oikeudella Suomi tuhotaan?

Presidentti, pääministeri, hallitus ja eduskunta ovat erittäin lyhyessä ajassa romuttaneet ulkopolitiikan, jonka suojassa kolme sukupolvea rakensi sodan riekaleiksi repimästä köyhästä maasta rikkaan ja hyvinvoivan.

Kenen antamilla valtuuksilla he tekivät tämän tuhotyön? Minä en ole antanut siihen lupaa enkä usko, että kukaan muukaan minun ikäpolvestani.

Minun ikäpolveni on Sanna Marinin ja hänen suuren ihailijalaumansa ylimielisyyden kohde. Olemme boomereita, vanhanaikaisia jääriä, jotka eivät ymmärrä ja mukaudu nuorempien ja parempien menoon.

Olemme sen sukupolven lapsia, joka koki sodat. Minun isäni oli sotilas. Puhuin hänen kanssaan sodasta yhden ainoan kerran. – Ihmiset pannaan tekemään kauheuksia, koska johtajien järki ei riitä rauhaan, hän sanoi.

Mikä oli Suomen hinta, joka maksettiin vuosina 1939 – 1945?

Talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa tapettiin yhteensä 91 000 suomalaista. Heitä sanottiin kaatuneiksi. Haavoittuneita, joka on sievistelevä sana eri tavoin vammautuneille ja rikotuille ihmisille, kertyi kaikkiaan 205 000.

Mahtuisiko tuo ihmismäärä stadionin rock-konserttiin käsiä heiluttelemaan? Ehkä, jos kuolleet pinottaisiin paaluiksi ja vammautuneet seisoisivat tiiviinä tokkana.

Kuitti Suomen vapaudesta ja hyvinvoinnista on hautausmailla ja arpina vielä elossa olevien veteraanien sieluissa.

Minä synnyin pari vuotta Lapin sodan päättymisen jälkeen. Muistikuvani alkavat Ivalosta ja Tornionjokivarresta, poltetuista ja uudelleen rakennettavista kylistä, keskeltä hiljaisten ihmisten arkielämää; heinäntekoa, potunnostoa, talojen pystyttämistä, uurastusta, uupumista.

Kuten useimmat boomerit olen tehnyt töitä puoli vuosisataa. Olen ollut ahkera ja pärjännyt. Olen nähnyt Suomen nousun, työtaistelut, sovinnot, kaupunkien kasvun ja maaseudun rajut muutokset. Näin ja koin Kekkosen valtakauden alusta loppuun ja tajusin noin 40-vuotiaana hänen elämäntyönsä valtavuuden – rauhan.

Ehdin nähdä ennen eläkeikääni pari lamaa, sitten Suomen kukoistuksen, elintason nousun yli äyräiden ja lopulta oireet henkisestä haurastumisesta; pienen eliitin ylimielen, uusrikkaiden korskeuden, politiikan rappion EU-oloissa ja sen, miten niin sanottu tavallinen kansa ja maaseutu työnnettiin hyvinvointiyhteiskunnan tanssiparketin laidoille.

Mutta vastoinkäymisistä, epäonnistumisista, vääristä ratkaisuista ja mokauksistamme huolimatta me rakensimme teille tämän uskomattoman hyvän kotimaan, meitä edeltänyt sukupolvi ja me boomerit.

Sitten alkoi tapahtua.

Ensin tulivat kummalliset ja heikot presidentit, sitten tuli Niinistö ja yhä oudommat pääministerit. Yksi asettui tikkatauluksi, toisen mielestä hänen keksintönsä olivat fantastisia, kolmas kehitti pesapallon pelinjohtajan viuhkasta ratkaisut valtakunnan ongelmiin.

Lopuksi tuli Sanna Marin, päättäväinen nuori nainen, josta kehittyi robotin lailla puhuva vihan ylipapitar.

Niinistö – Marin apulaisenaan – veti Suomen Nato-ehdokkaaksi monin konstein ja keinoin. Venäjästä tehtiin vihollinen; kaikki siteet katkaistiin; aseistettiin maa valmiiksi Naton astua sisään aseineen, tukikohtineen ja joukkoineen; peloteltiin kansalaiset ja sen tuloksen saatiin epämääräisillä gallupeilla täysi tuki ratkaisulle, jolla Suomesta tehdään sotaliiton itäraja.

Olen koko ikäni asunut turvallisessa maassa. Millä oikeudella Niinistö ja Marin ovat lakkauttaneet sen? Millä oikeudella he mitätöivät sukupolvien unelmat ja työn? Kuka antoi heille luvan käyttää Suomea kuin pelimerkkiä ideologisten harhojen toteuttamisessa?

Mitä Yhdysvallat on heille luvannut? Ihanko täyttä, tosin vapaaehtoista turvatakuuta, viidettä artiklaa? Paperia.

Sehän kuulostaa hyvältä. Vain yksi vihollinen, Venäjä, mutta kolmekymmentä hyvää ystävää. Niistä parhain tietysty USA, joka on auttanut monia muitakin maita. Kuten Afganistania, Irakia, Libyaa, Jugoslaviaa ja mitä näitä on.

Kuka on antanut Niinistölle ja Marinille oikeuden päättää koko kansan puolesta Suomen luovuttamiseta vieraan valtion ja sotaliiton käsiin? Ja missä on meidän suostumuksemme energian tuonnin katkaisulle, satojen tuhansien ellei miljoonien perheiden taloudelliselle ahdingolle sekä pelolle, että maa ajetaan sotaan?

***

Onkohan meitä huijattu?

Muistetaan, miten Niinistö useasti oli kansanäänestyksen kannalla Nato-jäsenyydestä. Sitten takki kääntyi, koska hänen mielestään mielipidekyselyt olivat osoittaneet, että tuki on selkeä.

Sekin muistetaan, miten media torjui äänestystä, koska sen mielestä Venäjä voisi vaikuttaa lopputulokseen.

Sain käsiini yksityisen kansalaisen viestin, jossa tilanteen epätodellinen ja outo luonne paljastuu. Kansalainen tunsi olonsa "epämukavaksi" kuullessaan, että kansanäänestys ohitettaisiin. Hän otti yhteyttä mielipidekyselyn tehneeseen Taloustutkimukseen. Mitä selvisi?

"Soitin Taloustutkimukselle ja kysyäkseni miten gallupit ovat tehty. Galluppeihin on vastannut noin 1300 Taloustutkimuksen vakiovastaajaksi ilmoittautunutta. He eivät saa korvausta vastaamisesta sinänsä, mutta osallistuvat vastaajien kesken arvottaviin palkintoihin. He kertoivat, että koska vastaajat edustavat heikosti Suomea kokonaisuutena, heidän täytyi painottaa vastauksia matemaattisilla menetelmillä huomattavasti. Udeltuani, että valvooko tätä matemaattista painottamista kukaan, he kertoivat, että periaatteessa Worldwide Independent Network of Market Research voisi valvoa heitä, mutta näin ei kuitenkaan ole. He myönsivät, että mikäli matemaattisessa painottamisessa olisi virhe, ei sitä kukaan saisi tietää sillä kukaan ei heidän toimintaansa valvo tai tarkasta.

He kertoivat, että voin saada kaiken raakamateriaalin käyttööni jos asiakas myöntää siihen luvan. Pitkien Ylen kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen Yle antoi minulle oikeudet tähän dataan ja sai valtakirjan, että tiedot saa luovuttaa minulle Ylen puolesta. Taloustutkimus kuitenkin vastasi, että he olivat 4kk aiemmin ilmaisseet itseään epäselkeästi ja asiakkailla on oikeus ainoastaan gallupin tuloksiin eikä raakadataan."

Sillä tavalla! Tämä ihailtavan aktiivinen kansalainen pitää edesvastuuttomana sitä, että kansanäänestys ohitetaan mielipidekyselyllä, "jonka todenmukaisuutta ja tarkkuutta ei valvota eikä edes voitaisi tarkistaa".

Kansalaisen mielestä tarkastaminen, valvonta ja avoimuus kuuluvat toimivaan demokratiaan. Olen samaa mieltä.

OLENNAISTA TUOSSA KYSELYSSÄ ON, ETTÄ SIIHEN ILMOITTAUDUTTIIN, JA VIELÄ PALKINNON TOIVOSSA!!! Siis ei mitään satunnaisotantaa. Ja raakamateriaali salattiin muilta kuin asiakkaalla.


***

Missä mennään, kuinka syvällä?

Niinistön puheet Venäjästä muistetaan ("...nyt ei ole (suhteiden / yhteyksien) rakentamisen aika...). Samoin Marinin: "Kaikki yhteydet Venäjään on katkaistava... Meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa sodan... helpotettava kansalaisten elämää, että jatkaisivat Ukrainan tukemista..". Ja ulkoaisiainvaliokunnan Halla-ahon: Iloitkaamme jokaisesta tapetusta venäläisestä.

Ministereistä yksi ja toinen on yhtynyt kuoroon. Vihreiden Ohisalo lisää löylyä. Hänen mielestään hintojen noususta ei pidä syytttää vihreää siirtymää, koska todellinen syy on "Putinin hyökkäyssota".

Uskovatko itse puheitaan? Jos uskovat, ovat mytomaanisia ihmisiä, joita ei pitäisi päästää mihinkään vastuunalaiseen tehtävään.

Kun sota päättyy, nämä henkilöt eivät voi olla Suomen johdossa, kun ruvetaan rakentamaan uusia suhteita. Mutta näyttää siltä, että heidän tavoitteensa ovatkin toiset, Venäjän poistaminen kartalta. Saa nähdä onnistuuko. Nykyhetken tilanne on Suomelle hirvittävä.

8 kommenttia . Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, eduskunta, moraali

fb, valitut palat 2

Maanantai 29.8.2022 klo 22.34 - Mauno Saari

Se iso kuva? USA on vuosikymmeniä kertonut, että Venäjä on sen vihollinen. Se tukee ja pitkittää valtavilla asetoimituksilla Ukrainaa päämääränään "Venäjän heikentäminen". Niinistö & kumpp. on vienyt Suomen USA/Naton apulaiseksi tätä strategiaa toteuttamaan vaarantaen olemassaolomme.


Käsi ylös, jos uskot USA/Naton hyviin tarkoitusperiin – turvallisuuden lisäämiseen ja Naton jäsenmaiden suojaamiseen.


Olen sitä mieltä, että USA/Nato viis veisaa Ukrainan, Suomen tai minkään muun maan turvallisuudesta. Historia todistaa sen järeästi ja aukottomasti. USA:n pelastamien eli tuhoamien valtioiden lista on pitkä. Sen tappamia ihmisiä on miljoonia.


Yksikään suurvalta ei ole synnitön. Ne kaikki potevat samaa suuruustautia. Mutta Yhdysvallat on näistä pedoista pahin. Se selittää kaikki ryöstö- ja tapporetkensä kansallisella turvallisuudella, jota kukaan ei uhkaa, paitsi se itse.

***

Propagandaan on vastattava propagandan omin keinoin. On toistettava, toistettava ja toistettava perusasioita!

– Kuka aloittikaan aseellisen toiminnan v. 2014?

– Kiovan hallinto on tappanut tuhansia ja tuhansia omia kansalaisiaan 8 vuoden ajan Itä-Ukrainassa.

– Kiovan hallinto poisti kansalaisoikeudet itä-ukrainalaisilta. Venäjän kielen käyttö kiellettiin, koulutus lopetettiin, omankielinen media lopetettiin, eläkkeiden maksu katkaistiin jne..

– USA/CIA valmisteli ja antoi tuen "kansannousulle" eli vallankaappaukselle; Maidanin tapahtumat 2014.

– Odessassa natsijoukkiot tuhopolttivat ammattiyhdistysten rakennuksen ihmisineen, estivät näiden "torakoiden" pelastautumisyritykset.

– Suomi tukee Kiovan hallintoa, joka paraikaa pommittaa Euroopan suurinta ydinvoimalaa, harrastaa siis ydinterroria.

– Me suomalaiset maksamme erittäin kovan hinnan Venäjälle asetetuista pakotteista. Voi olla että sadat tuhannet perheet ajautuvat maksukyvyttömyyteen.

– Nato-jäsenyys on Suomelle olemassaoloa uhkaava kysymys. Jos se toteutuu, Venäjä toimii. Se ei kertakaikkiaan voi sallia tilannetta, jossa sille elintärkeät Pietari ja Kuolan niemimaa ovat Naton ohjusten ja jopa tykkien ulottuvilla.

– Suomen valtionjohto käytti Ukrainan sotaa verukkeena Nato-hakemukselle. Suomen turvallisuustilanne ei muuttunut Ukrainan vuoksi mitenkään muutoin kuin propagandassa.

– Olemme eläneet hyvässä sovussa Venäjän kanssa vuosikymmenet. Venäjä ei ole tänä rauhan aikana uhannut meitä millään tavalla. Nyt välit on tuhottu presidentin ja pääministerin johtamalla vihapuheella perusteellisesti.

Jatkakaa luetteloa, ja toistakaa, toistakaa, toistakaa! Sanoinko jo, toistakaa!

On järkyttävää, miten hyvin median ja poliittisen johtomme aivopesukone on toiminut. Nyt on menossa linkous täysin kierroksin.

On jaksettava esittää selkeitä ja tosia argumentteja nykymenoa ja Nato-jäsenyyttä vastaan. Se on isänmaallista ja kansalaisvelvollisuus!

***

Yhtäkkiä Ukrainan sota menetti ykkösuutisen paikan. Katsoin lehtiä: HS, IS, Aamulehti, Turun Sanomat, Keskisuomalainen, Ilkka-Pohjalainen... Missä "Venäjän hyökkäys"? Sisäsivuilla, pienenä ja himmeänä.
Tämä on valtava sattuma, yhtä todennäköinen kuin jos saisi kaksi loton päävoittoa yhdellä rivillä.
Sattumia sattuu. Jos joku ajattelee, että Mediapoolilla on osuutta asiaan, hän saa niin ajatella. Tärkeää on miettiä, mihin tällä sattumalla tähdätään. (29.8.2022)

***

Minua ei vähääkään kiinnosta pääministerin ikä tai sukupuoli. Sanna marin on 36-vuotias, se on sopiva ikä. Hän on nainen, se on hyvä sukupuoli.
Minua kiinnostaa se, mitä hän on saanut aikaan. Tärkein aikaansaannos on negatiiviseksi hurmokseksi yltynyt presidentti Putinin henkilöitynyt venäjäviha.
On kauhistuttavaa, että monet järkevinä tunnetut ihmiset ovat niin tunnekuohun vallassa, etteivät alkeelliset ja itsestään selvätkään tosiasiat läpäise heidän torjuntaansa.
Mistä löytyy jarru tälle psykoosille, kun maan johtavat poliitikot vain yllyttävät tunnemyrskyä? Pelkään että ei mistään, paitsi sodasta.

***


Vähän vielä Paavo Haavikkoa ärsykkeeksi ajatuksille:


"Ajatellaan, että me rakastaisimme venäläisiä, Venäjää. Emme siis epäilisi ja vihaisi vaan rakastaisimme kuin isoa veljeä.


Mahdotonta, tällä politiikalla, tällä luonteella.


Jonain vuosituhantena se voi olla totta."


"Suomella on sotavaje. On puute sodassta. Takana oleva sota ei ole edessä. Eikä edessä oleva sota takana.
Niin kuin me kaipaisimme sotaa, taistelua. Todistaaksemme taas jotakin, jonkun hämärän ja muinaisen asian. Atavistisen tunteen.


Rauha on meille vieras, tuttu kyllä mutta tulokas. Me emme sitä osaa."

***

Sain sähköpostia. Sanottiin, etttä olen jälkiviisas ja myöhäisherännyt. Että olen ollut oikeistiolehtien päätoimittaja ja siis oikeistolainen.


No, kun Suomen Kuvalehti pelastettiin varmalta kuolemalta, se onnistui paljolti siksi, että tein siitä "vasemmistolaisen", eli vapaan ja läpihengittävän. Kun panin Arvo Salon kanteen, noin 400 vaasalaista everstinleskeä peruutti tilauksen. Mutta uusia tuli monin verroin. (Tämän olen kertonut ennenkin, sori toistosta.)


Jos ihmisen ajatukset eivät muutu 70 vuodessa, niitä ei ole ollutkaan. Mutta sodan kysymyksessä minun linjani on aina ollut yksi ja sama: sodan pelko.


Vuonna 1981 Otava julkaisi runokokoelmani "Olen yöllä kuunnellut". Siinä on tällaisia säkeitä:


"Meitä talutetaan kylmään veteen.
Meitä totutetaan sodan hengitykseen.
Syvyyteen ja rytmiin.


Pahinta siinä on ettei ole kuin sisäänhengitys.
Voi olla että enimmäkseen kaikki tapahtuu vaistonvaraisesti.
Mutta sattumien sattuminen ei paranna vaan pahentaa.
Se ei tarkoita etteikö tietty tärkeä osa informaatiota
ole hyvin tarkoituksellista ja hienoa.


Ovatko kertausharjoitukset Suomessa lisääntyneet tai
tehostuneet?
Joku sen tietää.


Luen Helsingin Sanomista taas jutun YYA-sopimuksen tulkinnoista.
Lehti onkin ahkeroinut sotajutuilla. Taitavilla rauhallisilla
tasapainoisilla. Luottamusta herättävillä.
Se sondeeraa aikaansa, hyvä lehti, tulevaisuutta.
Vapisuttaa...


...Yhdessä ainoassa lehdessä kaksi valtavaa juttua
sotaharjoituksista. Suomen ja muun maan.
Edellisenä iltana katsoin samaa aihetta televisiosta.
Suomen armeija jyllää.


Isottelemme rauhantahtoisella puolustusvalmiudella.
Kalisuttelemme rauhantahtoamme.
Minä kuuntelen kenraalin esitelmää armeijamme
suorituskyvystä.
Joka on "parempi kuin pessimistit uskovat".
Se on jo tosi hirveätä.
Se ylittää kaikkein kauheimmatkin painajaiset.


Armeijamme päätehtävä on kuulemma voittaa aikaa.
Kyllä yksi suomalainen kymmentä punaista minuuttia vastaa.
Ja voitettu aika käytetään valtakunnan hyväksi.
Paljonko aikaa valtakunta tarvitsee siinä tapauksessa?


Ja onko maailma todellakin tällainen.
Eikö minnekään muualle pääsee kuin loppuun?"
Näin kirjoitin 41 vuotta sitten. Näin kirjoittaisin nytkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, Paavo Haavikko

Luonnos yleispäteväksi pääkirjoitukseksi

Maanantai 28.2.2022 klo 11.39 - Mauno Saari

(Vapaasti käytettävissä kaikissa Medipooliin kuuluvissa julkaisuissa.)

Ukrainalainen veteraanidiplomaatti Volodymyr Jeltsenko on todennut: "Putin on hullu, se on varma asia". Tähän voimme lämpimästi yhtyä! Samoin siihen Ilta-Sanomien otsikkoon, että Putin on "sarjavalehtelija".

Tyydytyksellä olemme myös panneet merkille, että Vladimir Putinia on verrattu Hitleriin. Tähän yleistyneeseen ja osuvaan käsitykseen on yhtynyt myös entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, josta kiitokset hänelle.

Euroopan unioni on vihdoinkin ryhdistäytynyt ja totellut Washingtonin ohjeita. Uusimmat pakotteet, kuten Euroopan ilmatilan sulkeminen venäläiskoneilta, antaa toivoa järjen voitosta. Mutta pidemmälle on päästävä. 

Suomen on oltava etujoukoissa yhteisten läntisten arvojen puolustamisessa. Hyvä alku on 2000 kypärän lähettäminen Ukrainaan, mutta se on kuitenkin vain symbolinen ele. (On varottava, ettei rahtiin eksy perinteisiä Kokoomuksen kypäriä, kansallisaarteitamme.) 

Pisteet Alkolle, S-marketeille, venäläisen RT-televisiokanavan sulkeneelle Elisalle ja muille, jotka lopettavat venäläisten tuotteiden myynnin. Samoin on kiitettävä hyvästä esimerkistä sitä tamperelaista polkupyöräliikettä, joka ei myy enää tavaroitaan venäläisille.

Ulkoministeriön suositus, ettei Venäjälle matkustettaisi, on tarpeellinen vaikkakin pehmeydessään kummallinen. Miksi ei saman tien asetettu jyrkkää matkustuskieltoa? Se, joka kiellosta huolimatta menisi itärajan taakse, ei pääsisi takaisin. Ääritapauksissa takaisin yrittävää voitaisiin ampua kumiluodeilla. Siinäpä olisi sopivaa ryhtiä. 

Mutta eteenpäin on mentävä, ja mennäänkin! Lehtemme tietojen mukaan eri ministeriöissä valmistellaan uusia pakotteita. Ensinnäkin venäläisten kirjailijoiden teokset poistetaan kirjastoista. Lisäksi ohjeistetaan, että kotona olevat Dostojevskin, Tolstoin, Turgenevin, Tsehovin, Kuprinin ja Leskovin teokset voi korvauksetta toimittaa jäteasemalle.

Sisäministeriö on antamassa ohjeet venäläisten kohtaamisiin julkisissa tiloissa. Katsekontaktia on vältettävä samoin kuin tervehtimistä. Kirota saa. Kulttuuriministeriön anti on, että venäläisen musiikin esittäminen kielletään. Kielto koskee myös oopperoita. 

Kevyen musiikin alueella pulmaksi on noussut se, että kovin moni suomalaisille tuttu sävelmä on kotoisin Venäjältä. Asiaa tutkimaan on asetettu parlamentaarinen työryhmä ja kiellettyjen kappaleiden lista julkaistaan pikimmiten. 

Lehtemme saamien tietojen mukaan tulossa saattaa olla myös esitys, että venäläisperäiset henkilöt velvoitettaisiin kantamaan punaista hihamerkkiä. Idea syntyi Salpausselän kisoissa. Venäläinen mäkihyppääjä käytti käsineitä, joissa oli Venäjän lipun kuva. Hyppääjä olisi hylätty, mutta ikävä kyllä asiaa tutkinut jury osoittautui pakotevastaiseksi ja salli hyppääjän jatkavan kilpailua, kunhan vaihtaisi hansikkaat.

On vielä sanottava, vaikka se kuulostaisi oman hännän nostamiselta, että suomalainen media on pitänyt pintansa taistelussa sananvapauden puolesta. Nato-kriittisyys on estetty ja uutisointi ollut lähes kautta linjan Talvisodan jylhän hengen mukaista. Tästä on osittain kiittäminen valtioneuvostoamme, joka taannoin lähetti sata suomalaista mediavaikuttajaa USA/CIA-pikasyväkoulutukseen Harvardin yliopistoon.

Ikäviäkin tietoja on. Eduskuntapuolueiden yhteinen ehdotus venäjänkielen käytön täysimittaisesta kiellosta ei ole ottanut tulta. Ongelmaksi on sanottu valvontaa, jonka ulottaminen kotioloihin olisi kallista. On syytä kysyä, eikö mikä tahansa hinta kannata maksaa, kun taistelemme itsenäisyyden ja myös kielen osalta puhtaan Suomen puolesta. 

Mutta on muistettava, että Venäjä on naapurimme, jonka kanssa on tultava toimeen. Hyvien suhteiden ylläpitäminen ja jatkuva kehittäminen on maallemme elintärkeää. Siinä me olemme onnistuneet hyvin, mutta työtä ja diplomatiaa on jatkettava.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Ukrainan sota, media, pakotteet