Yhteystiedot

Mauno Saari




mauno.saari@gmail.com

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄSeppo Ruottu  14.10.2022 18.30
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄMartti Issakainen  14.9.2022 19.02
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄTeemu  13.9.2022 16.58
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄYksi miljoonista kansalaisista, joiden mielipidettä ei edes kysytty  11.9.2022 20.49
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄJK  11.9.2022 4.33

Uusimmat kirjoitukset

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:723258 kpl

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄ

Keskiviikko 7.9.2022 klo 16.27 - Mauno Saari

Kun valtaa keskitetään

Tulee päivä ettei ole Facebookia eikä Instagramia, ei kanavia joissa virtaa viestejä kahteen suuntaan. Silloin me kiehumme omassa pikku kuplassamme, opimme uudelleen kirjoittamaan ja lähettämään kirjeitä. Ja tapaamaan naamioitta, maskeitta.


Kun valtaa keskitetään, on rajattava, ohjattava ja vaiennettava, poistettava häiritsevät äänet ja ääntelijät.
Kun valtaa keskitetään, vallassa oleva ei vastaa kysymyksiin muutoin kuin vastaamalla kysymyksen ohi ja vierestä kokonaan toiseen asiaan. Se on jo nähty ja kuultu.


Sota voi olla vähän hidas, mutta se kyllä kuulee, kun sitä aikansa kutsutaan. Ja tulee.
Sota on suurta huvia ja kutkuttavaa jännitystä, kunnes se alkaa.


Olen miettinyt presidentin ja pääministerin suurta varmuutta tästä meneillään olevasta sodasta, sen voittajasta.
Helsingissä on käynyt paljon amerikkalaisia sotilaita ja poliitikkoja. Heiltäkö vai suoraan Washingtonista on tullut vakuutus, että Venäjä hoidetaan, ajetaan kuiluun, kuten Helsingin Sanomat vaati pääkirjoituksessaan.


Miten muuten presidentin ja pääministerin jyrkkyys on selitettävissä? Pääministeri vaati kaikkien suhteiden katkaisemista Venäjään niin kuin hän olisi saanut vakuutuksen, ettei Venäjää kohta ole, tai että se makaa rotkossa voimattomana.


Entä jos presidentti, pääministeri ja Biden ovat väärässä? Silloin presidentin ja pääministerin on luontevaa ja välttämätöntä erota, poistua kaikilta näyttämöiltä oman itsensä ja maan kannalta. Eivät he voi neuvotella Suomen asioista sodan voittaneen Venäjän kanssa.

Julkkuus ja demokratia

Sekä Sauli Niinistö että Sanna Marin ovat nousseet suureen suosioon ulkokohtaisilla asioilla; parisuhteilla, lapsella, koiralla, ulkonäöllä, median mukavilla ja myötäsukaisilla jutuilla. Siksi tämä vääristyneen median ja somen aikakausi on vaarallinen.

Toistan aikaisemmin esittämäni kysymyksen: – Tulisiko Paasikivi lonksuvine tekohampaineen valituksi nyt presidentiksi, pääministeriksi tai mihinkään suuren julkisuuden tehtävään?

Julkkuus syö demokratiaa pala palalta. Samaan aikaan puolueiden jäsenmäärät kutistuvat olemattomiksi, niiden eliitti valituttaa itsensä ja toinen toisensa avainpaikkoihin. Sopivuus on pätevyyttä, mediataito on poliittista osaamista, uskottava valehtelu rehellisyyttä.

Tämä demokratiaa vain pinnalta ohuesti muistuttava systeemi on merkinnyt maan ylimmän päättäjän, eduskunnan, voiman ja arvon romahtamista. Bryssel päättää, eliitti junailee, eduskunta odottaa seuraavan kyselytunnin suoraa tv-lähetystä.

Kun kansalaiset kohta, tai jo nyt, ovat hädässä, irvokas leikki ylevillä periaatteilla vain jatkuu. Luulisi jonkun jyrähtävän, mutta ei ole jyrähtäjää.

***

Ihme ja kumma

Paljonhan sitä puhutaan Sanna Marinin suosion noususta, mutta ei siitä, että minun suosioni näyttää nousean pystysuoraan. Samalla laatu on kohentunut tuntuvasti.

Nimittäin nyt muutaman vuorokauden aikana Fb-kaveriksi on pyrkinyt suuri joukko naisia. Eikä se vielä mitään. Nämä naiset, nimittäin, ovat kaikki nuoria, kauniita ja seksikkäitä. Jotkut ovat kuvaa varten avanneet kaula-aukkoa, joku jopa pyllistelee trikoissaan silmieni edessä. Kenelläkään ei ole muita päivityksiä kuin näitä suloisia valokuvia.

Olen miettinyt! On lajalti tiedossa, että suhtaudun melko suopeasti naiskauneuteen. Silti mieleen pyrkii epäilys. Yrittääkö joku katala taho houkutella minut ansaan? Ehkäpä ajatellaan, että ryhdyn pitämään yhteyttä, kirjoittelemaan intiimejä viestejä tai jopa sortuisin pyytämään treffeille – paparatsien saaliiksi.

Ehkä huolestuin suotta. Ehkä brändäykseni on onnistunut. Kenties joku minussa vetoaa nuoriin, vilpittömiin ja puhdassydämisiin kaunottariin. Jos näin on, olen tehnyt kauhean virheen, potkinut nämä tarjokkaat laitaa myöten pois.


***

Olet onnistunut, Sanna!

Sanna Marin, mitä se on, kun minä tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän sinun valehtelevan?

Kun valheesi kääntyy 180 astetta ja sitten taas saman verran, olet kiertänyt totuuden ympäri ja palannut omille jäljillesi. Silloin et voi enää perua puheitasi, et pahoitella etkä pyytää anteeksi.

Sinä voit yrittää juosta valheesi kiinni, mutta se on jo seuraavassa mutkassa. Ja kun totuus joskus nousee esiin valheiden sumusta, sinulla ei ole mitään millä puolustaisit itseäsi tai kansalaisia, joita et ole puolustanut milloinkaan. Tarkoitan Suomen kansalaisia.

Kun sanotaan, että Venäjä käyttää energiaa aseena, se on paljon sanottu sen jälkeen, kun sinä, Sanna Marin, ensimmäisenä kuulutit, että kaikki siteet Venäjään on katkaistava.

Nyt ne ovat poikki, yli seitsemän vuosikymmentä punotut yhteiset köydet. Sinä olet onnistunut, ja saatan melkein kuulla tänne kohta tulevien amerikkalaisten aplodit.

Kun Suomi lähettää yhä uusia aselasteja Ukrainaan tappamaan venäläisiä mutta myös ukrainalaisia, sinulla on verta molemmissa käsissä.

Jos sanot, että et ole kuullut Ukrainan vuonna 2014 alkaneesta sisällissodasta ja sen uhreista, sinä valehtelet. Ja minä tiedän sinun valehtelevan.

***

Ministerit osaamistestiin, nyt!

Sanna Marin: Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksen jämäkkä johtaminen ja siitä tehty video olivat alku hänen nousulleen. Minäkin ihastuin, ja kirjoitin myöhemmin, että poliittiselle taivaallemme on nousemassa uusi tähti.

Nyt näyttää, että tähti on sokaissut suuren osan kansasta. Marin ja Tuppurainen ilmeisesti töpeksivät Uniper-jutun osaamattomuuttaan. Muutenkin he ilmeiseti ovat virkamiehistön varassa – joka ei ehkä nyt ehtinyt ajoissa hätiin.

Kaiken kaikkiaan Suomen systeemin sairaus on osaamisen korvautuminen sopivuudella. Puolueet jahtaavat kannatusta, katse aina seuraavissa vaaleissa. Järjestelmä on laho ja korruptoitunut (en tarkoita rahaa).

Ylin vallan haltija on lain mukaan kansa, siis me, mutta tosiasiassa olemme pienen eliitin alamaisia. Pieni eliitti saa pelata nimillä ja nimityksillä kaikessa rauhassa neljä vuotta kerrallaan.

Vaalikausien aikana alamaisilla ei ole mitään keinoa vaikuttaa asioihin. Vai valitsimmeko me 3,5 vuotta sitten Natoon haluavan ja Venäjää vihaavan, kaikki siteet naapuriimme katkaisevan eduskunnan?

Lähtöruutuun: Olisi saatava aikaan laki, joka velvoittaa ministereiksi valittujen osaamisen tarkastamisen. Testi ei olisi vaikea. Asiantuntijoilta ei olisi takuulla kestänyt tuntia kauempaa havaita, ovatko Marin, Tuppurainen ja esimerkiksi Lintilä kelvollisia hallitsemaan maan asioita.


***

Kiitos ja ei kiitos

HS julkaisi tänään 6.9.22 riipaisevan ja hyvin tehdyn jutun Britannian "Älä maksa" -kampanjasta ja ihmisten kurjuudesta energialaskujen kurittaessa kansalaisia. Kaikin puolin hyvää journalismia. Ja ehkäpä sytykettä myös meihin suomalaisiin. Pitäisi panna hanttiin.
Toinen kiitos Ilta-Sanomille / Taloussanomille jutusta, jossa suomalaisten ahdinko ja suoranainen hätä nousee esille.

Onko Sanomien lehdissä pientä havahtumista todellisuuteen? Toivottavasti. Hätä alkaa lukea lakia, ja tämä on vasta alkua.

Iltalehden pohjanoteeraus on lavastettu juttu pääministerin ulkoilusta Seurasaressa. "Sattumalta" tavattu periskunta olikin oikein hyvä tuttu. Pienimuotoinen Sanna-gate on taas syntymässä.

Tämä menee nyt kiittelyksi. On melkeinpä kiitettävä myös Kauppalehteä. Sen pääkirjoitus kertoo sen, minkä valistuneet kansalaiset ovat tienneet jo jonkin aikaa: hallitus ajaa maan talouden kiville. Se jättää Kauppalehden mukaan "karmean perinnön".

Mutta sitten KL:n pääkirjoittaja kertoo, että "...Ensin talouteen iski koronakriisi. Sen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mikä on tyrehdyttänyt kaupankäynnin Venäjän kanssa, kiihdyttänyt inflaatiota ja aiheuttanut energiakriisin..."

Lehti ei muka tiedä, että kaupankäyntimme loppui kun me itse sen lopetimme. Tarkemmin ajatellen taidan perua tämän kiitoksen.

***

Millä oikeudella Suomi tuhotaan?

Presidentti, pääministeri, hallitus ja eduskunta ovat erittäin lyhyessä ajassa romuttaneet ulkopolitiikan, jonka suojassa kolme sukupolvea rakensi sodan riekaleiksi repimästä köyhästä maasta rikkaan ja hyvinvoivan.

Kenen antamilla valtuuksilla he tekivät tämän tuhotyön? Minä en ole antanut siihen lupaa enkä usko, että kukaan muukaan minun ikäpolvestani.

Minun ikäpolveni on Sanna Marinin ja hänen suuren ihailijalaumansa ylimielisyyden kohde. Olemme boomereita, vanhanaikaisia jääriä, jotka eivät ymmärrä ja mukaudu nuorempien ja parempien menoon.

Olemme sen sukupolven lapsia, joka koki sodat. Minun isäni oli sotilas. Puhuin hänen kanssaan sodasta yhden ainoan kerran. – Ihmiset pannaan tekemään kauheuksia, koska johtajien järki ei riitä rauhaan, hän sanoi.

Mikä oli Suomen hinta, joka maksettiin vuosina 1939 – 1945?

Talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa tapettiin yhteensä 91 000 suomalaista. Heitä sanottiin kaatuneiksi. Haavoittuneita, joka on sievistelevä sana eri tavoin vammautuneille ja rikotuille ihmisille, kertyi kaikkiaan 205 000.

Mahtuisiko tuo ihmismäärä stadionin rock-konserttiin käsiä heiluttelemaan? Ehkä, jos kuolleet pinottaisiin paaluiksi ja vammautuneet seisoisivat tiiviinä tokkana.

Kuitti Suomen vapaudesta ja hyvinvoinnista on hautausmailla ja arpina vielä elossa olevien veteraanien sieluissa.

Minä synnyin pari vuotta Lapin sodan päättymisen jälkeen. Muistikuvani alkavat Ivalosta ja Tornionjokivarresta, poltetuista ja uudelleen rakennettavista kylistä, keskeltä hiljaisten ihmisten arkielämää; heinäntekoa, potunnostoa, talojen pystyttämistä, uurastusta, uupumista.

Kuten useimmat boomerit olen tehnyt töitä puoli vuosisataa. Olen ollut ahkera ja pärjännyt. Olen nähnyt Suomen nousun, työtaistelut, sovinnot, kaupunkien kasvun ja maaseudun rajut muutokset. Näin ja koin Kekkosen valtakauden alusta loppuun ja tajusin noin 40-vuotiaana hänen elämäntyönsä valtavuuden – rauhan.

Ehdin nähdä ennen eläkeikääni pari lamaa, sitten Suomen kukoistuksen, elintason nousun yli äyräiden ja lopulta oireet henkisestä haurastumisesta; pienen eliitin ylimielen, uusrikkaiden korskeuden, politiikan rappion EU-oloissa ja sen, miten niin sanottu tavallinen kansa ja maaseutu työnnettiin hyvinvointiyhteiskunnan tanssiparketin laidoille.

Mutta vastoinkäymisistä, epäonnistumisista, vääristä ratkaisuista ja mokauksistamme huolimatta me rakensimme teille tämän uskomattoman hyvän kotimaan, meitä edeltänyt sukupolvi ja me boomerit.

Sitten alkoi tapahtua.

Ensin tulivat kummalliset ja heikot presidentit, sitten tuli Niinistö ja yhä oudommat pääministerit. Yksi asettui tikkatauluksi, toisen mielestä hänen keksintönsä olivat fantastisia, kolmas kehitti pesapallon pelinjohtajan viuhkasta ratkaisut valtakunnan ongelmiin.

Lopuksi tuli Sanna Marin, päättäväinen nuori nainen, josta kehittyi robotin lailla puhuva vihan ylipapitar.

Niinistö – Marin apulaisenaan – veti Suomen Nato-ehdokkaaksi monin konstein ja keinoin. Venäjästä tehtiin vihollinen; kaikki siteet katkaistiin; aseistettiin maa valmiiksi Naton astua sisään aseineen, tukikohtineen ja joukkoineen; peloteltiin kansalaiset ja sen tuloksen saatiin epämääräisillä gallupeilla täysi tuki ratkaisulle, jolla Suomesta tehdään sotaliiton itäraja.

Olen koko ikäni asunut turvallisessa maassa. Millä oikeudella Niinistö ja Marin ovat lakkauttaneet sen? Millä oikeudella he mitätöivät sukupolvien unelmat ja työn? Kuka antoi heille luvan käyttää Suomea kuin pelimerkkiä ideologisten harhojen toteuttamisessa?

Mitä Yhdysvallat on heille luvannut? Ihanko täyttä, tosin vapaaehtoista turvatakuuta, viidettä artiklaa? Paperia.

Sehän kuulostaa hyvältä. Vain yksi vihollinen, Venäjä, mutta kolmekymmentä hyvää ystävää. Niistä parhain tietysty USA, joka on auttanut monia muitakin maita. Kuten Afganistania, Irakia, Libyaa, Jugoslaviaa ja mitä näitä on.

Kuka on antanut Niinistölle ja Marinille oikeuden päättää koko kansan puolesta Suomen luovuttamiseta vieraan valtion ja sotaliiton käsiin? Ja missä on meidän suostumuksemme energian tuonnin katkaisulle, satojen tuhansien ellei miljoonien perheiden taloudelliselle ahdingolle sekä pelolle, että maa ajetaan sotaan?

***

Onkohan meitä huijattu?

Muistetaan, miten Niinistö useasti oli kansanäänestyksen kannalla Nato-jäsenyydestä. Sitten takki kääntyi, koska hänen mielestään mielipidekyselyt olivat osoittaneet, että tuki on selkeä.

Sekin muistetaan, miten media torjui äänestystä, koska sen mielestä Venäjä voisi vaikuttaa lopputulokseen.

Sain käsiini yksityisen kansalaisen viestin, jossa tilanteen epätodellinen ja outo luonne paljastuu. Kansalainen tunsi olonsa "epämukavaksi" kuullessaan, että kansanäänestys ohitettaisiin. Hän otti yhteyttä mielipidekyselyn tehneeseen Taloustutkimukseen. Mitä selvisi?

"Soitin Taloustutkimukselle ja kysyäkseni miten gallupit ovat tehty. Galluppeihin on vastannut noin 1300 Taloustutkimuksen vakiovastaajaksi ilmoittautunutta. He eivät saa korvausta vastaamisesta sinänsä, mutta osallistuvat vastaajien kesken arvottaviin palkintoihin. He kertoivat, että koska vastaajat edustavat heikosti Suomea kokonaisuutena, heidän täytyi painottaa vastauksia matemaattisilla menetelmillä huomattavasti. Udeltuani, että valvooko tätä matemaattista painottamista kukaan, he kertoivat, että periaatteessa Worldwide Independent Network of Market Research voisi valvoa heitä, mutta näin ei kuitenkaan ole. He myönsivät, että mikäli matemaattisessa painottamisessa olisi virhe, ei sitä kukaan saisi tietää sillä kukaan ei heidän toimintaansa valvo tai tarkasta.

He kertoivat, että voin saada kaiken raakamateriaalin käyttööni jos asiakas myöntää siihen luvan. Pitkien Ylen kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen Yle antoi minulle oikeudet tähän dataan ja sai valtakirjan, että tiedot saa luovuttaa minulle Ylen puolesta. Taloustutkimus kuitenkin vastasi, että he olivat 4kk aiemmin ilmaisseet itseään epäselkeästi ja asiakkailla on oikeus ainoastaan gallupin tuloksiin eikä raakadataan."

Sillä tavalla! Tämä ihailtavan aktiivinen kansalainen pitää edesvastuuttomana sitä, että kansanäänestys ohitetaan mielipidekyselyllä, "jonka todenmukaisuutta ja tarkkuutta ei valvota eikä edes voitaisi tarkistaa".

Kansalaisen mielestä tarkastaminen, valvonta ja avoimuus kuuluvat toimivaan demokratiaan. Olen samaa mieltä.

OLENNAISTA TUOSSA KYSELYSSÄ ON, ETTÄ SIIHEN ILMOITTAUDUTTIIN, JA VIELÄ PALKINNON TOIVOSSA!!! Siis ei mitään satunnaisotantaa. Ja raakamateriaali salattiin muilta kuin asiakkaalla.


***

Missä mennään, kuinka syvällä?

Niinistön puheet Venäjästä muistetaan ("...nyt ei ole (suhteiden / yhteyksien) rakentamisen aika...). Samoin Marinin: "Kaikki yhteydet Venäjään on katkaistava... Meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa sodan... helpotettava kansalaisten elämää, että jatkaisivat Ukrainan tukemista..". Ja ulkoaisiainvaliokunnan Halla-ahon: Iloitkaamme jokaisesta tapetusta venäläisestä.

Ministereistä yksi ja toinen on yhtynyt kuoroon. Vihreiden Ohisalo lisää löylyä. Hänen mielestään hintojen noususta ei pidä syytttää vihreää siirtymää, koska todellinen syy on "Putinin hyökkäyssota".

Uskovatko itse puheitaan? Jos uskovat, ovat mytomaanisia ihmisiä, joita ei pitäisi päästää mihinkään vastuunalaiseen tehtävään.

Kun sota päättyy, nämä henkilöt eivät voi olla Suomen johdossa, kun ruvetaan rakentamaan uusia suhteita. Mutta näyttää siltä, että heidän tavoitteensa ovatkin toiset, Venäjän poistaminen kartalta. Saa nähdä onnistuuko. Nykyhetken tilanne on Suomelle hirvittävä.

8 kommenttia . Avainsanat: Sanna Marin, Sauli Niinistö, Nato, Ukrainan sota, eduskunta, moraali

Katri Kulmuni ja varjo

Sunnuntai 7.6.2020 - Mauno Saari

Valtiovarainministeri Katri Kulmunin tapaus on yhdistelmä toimittajan narsistista närkästymistä, sensaationälkää ja täydellistä suhteettomuutta. Ministeri Kulmuni käsittelee työssään kymmenien miljardien eurojen, koko maan kannalta äärimmäisen suuria asioita. Hänen kyseenalaistetut konsulttilaskunsa olivat 6.076 – 56.203 euroa, tulkinnoista riippuen.

Miljardiprojektit Kulmuni on käsittääkseni hoitanut hyvin eikä koulutuksessa liene tapahtunut rikosta. Hänen eroaan on sanottu suoraselkäiseksi vastuunkannoksi. 

Lukaisin vielä kerran kohun aloittaneen Suomen Kuvalehden Kulmuni-jutun. Se on vihamielinen ja hyttysiä kuurnivan pikkumainen. Jo jutun otsikko kertoo asenteesta. "Kallista konsultointia" ei nimittäin ole uutisotsikko vaan mielipide.

SK:n toimittaja näyttää jutussaan ministeri Kulmunille kaapin paikan ja opettaa ministeriöiden virkamiehiä sormi pystyssä. Toimittajan lähtökohtana on närkästyminen siitä, että Katri Kulmuni vastasi hänelle lähetettyihin kysymyksiin vasta viiden päivän jälkeen "ainoastaan lyhyellä sähköpostilla avustajansa välityksellä".

Sähköposti oli tällainen: ”Ministeri on paljon julkisuudessa ja jokaisessa esiintymisessä on onnistuttava. Esiintymisvarmuus vaatii harjoittelua sekä monimutkaistenkin hallinnonalan viestien tiivistämistä kansantajuisiksi. Siksi on tarpeellista saada esiintymisvalmennusta.”

SK:n johtopäätös tällainen: "Tarkoituksena on siis ollut opastaa paitsi ministerin virkatyöhön liittyvissä tavanomaisissa esiintymisissä, myös poliitikkojen keskinäisissä väittelyissä."

Lehti väärentää saamaansa viestiä loikkaamalla päätelmissään omaan tavoitteeseensa osoittamaan, että jotain väärää ja tuomittavaa on tehty. Tuon jälkeen tutkiva toimittaja osoittaa terävyytensä:

"Valmennuksen ajankohta herättää myös kysymyksiä", hän kirjoittaa ja pääsee kuohuttavaan paljastukseen. Lasku joulukuun 3. päivän valmennuksesta oli osoitettu valtiovarainministeriölle. "Kulmuni ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin valtiovarainministeri. Hän toimi elinkeinoministerinä 10. joulukuuta saakka."

Valtiovarainministeriön viestintäjohtaja Thomas Sund oli kertonut (jutussa "selittänyt"), että ministeriö oli maksanut naapuriministeriön laskun turhan konstikkuuden välttämiseksi, koska maksaja oli joka tapauksessa sama, eli valtio.

Toimittajan sormi heilahtaa: "Normaali käytäntö kuitenkin on, että laskun maksaa se, joka on palvelun tilannut."

Sitten juttu pureutuu ytimeen. "Aineiston perusteella herää kuitenkin kysymyksiä Kulmunin saaman palvelun luonteesta. Oliko syyskuussa 2019 hyödynnetty ministeriön maksamaa palvelua myös keskustan puheenjohtajavaalia varten?... SK kysyi vielä Kulmunin esikunnasta, kiistääkö valtiovarainministeri käyttäneensä konsultointia myös poliittisen menestyksensä varmistamiseen."

Jää kertomatta, millä logiikalla poliitikko voisi kiistää tähtäävänsä poliittiseen menestykseen, joka on jokaisen poliitikon perustehtävä.

Kun luin jutun tuon kohdan ensimmäisen kerran, kirjoitin fb-päivityksen, jossa ihmettelin SK:n muuttumista iltapäivälehdeksi. Ei yksi juttu koko lehteä pilaa, mutta ihmettelen edelleen.

Tietysti Kulmunin olisi pitänyt miljardiluokan vaikeita poliittisia ratkaisuja miettiessään huomata, että hänellä on esiintymiskoulutusta saadessaan kaksi roolia ja identiteettiä – puoluejohtajan ja ministerin.

Olisi pitänyt hoksata vaikka esimerkiksi valtiovarainministeriön hallintojohtaja Jukka Majanen ei SK:n jutun mukaan "hoksannut", että konsulttilaskun päivämäärä oli pääministerin eropäivä.

Olisi pitänyt hoksata, vaikka kahden eri ministeriön virkamiehet eivät hoksanneet laskutuksessa mitään kummallista, ja vaikka Kulmunin erityisavustaja sanoo SK:ssa, että "on aika mahdotonta vetää rajaa sille, onko ministeri vai puoluejohtaja".

Ymmärrän hyvin, ettei Kulmuni tullut itse tarkistaneeksi laskuja. Ei niitä tarkistanut myöskään erityisavustaja Jääskeläinen. Laskut menivät ristiin rastiin kahdelle eri ministeriölle.

Jos noudattaa SK-toimittajan pikkutarkkaa ajattelua, ministeri olisi myös kamreeri. Siitä taas saattaisi seurata journalistista kritiikkiä, ettei ministeri osaa delegoida edes toimistotyötä ja keskittyä varsinaisiin tehtäviinsä.

Ymmärrän senkin, että ministerin ja puoluejohtajan takit voivat olla sekaisin. Järjestelmä, jossa puolueiden puheenjohtajat ovat ministereitä, tekee roolien erottamisesta jokapäiväisen mahdottomuuden.

Täydellisen ihmisen löytäminen ministerin tehtäviin saattaisi joskus jopa onnistua. Epäilen, että siitä voisi koitua valtakunnalle vahinkoa. Inhimillisellä ihmisellä on hyvät puolensa.

Kaiken saatavillani olevan tiedon valossa Katri Kulmuni ei ole tavoitellut itselleen taloudellista hyötyä. Hän ei minun mielestäni ole toiminut asiassa moraalittomasti, ei edes kyseenalaisesti. Hän on toiminut niin kuin normaali ihminen usein toimii – epätäydellisesi.

SK-jutun pointti on moraalittomuuden varjon viskaaminen Kulmunin ylle. Sen vahvikkeena on tietysti puolue, joka "pettää aina" ja se lehdistön epäilys, että politiikka on täynnä peliä, pettämistä ja väärinkäytöksiä.

Median epäluuloisuus on aiheellista ja kuuluu sen perustehtäviin. Eri asia on pahantahtoinen väärämielisyys, jonka kohteeksi tällä kertaa osui Katri Kulmuni.

Moraalittomuuden varjo ei haalistu olipa se aiheellinen tai aiheeeton.

                                                          ***

Kun usein arvostelen iltapäivälehtiä, tällä kertaa on annettava tunnustus. Iltalehti teki sen, minkä Suomen Kuvalehti jätti tekemättä, penkoi esiin ja julkaisi Kulmunin tapauksen sähköpostiviestinnän. Se oli hyvä tapa avata asioita. Kiitos siitä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kulmuni, journalismi, keskustapuolue, ministerit, moraali