Yhteystiedot

Mauno Saari
Vanha Hangontie 10
10620 Tammisaari



mauno.saari@gmail.com

Uusimmat kommentit

Hirviö ja lintukotoaulis saarijärvi  16.5.2019 13:00
Kysymyksiä Suomen vapaalle medialleOuto olento  1.4.2019 14:29
Kysymyksiä Suomen vapaalle medialleSenja Pekkola  16.3.2019 15:33
Kysymyksiä Suomen vapaalle medialleristo.myyry  14.3.2019 12:52

Uusimmat kirjoitukset

Katri Kulmuni ja varjo

Sunnuntai 7.6.2020 - Mauno Saari

Valtiovarainministeri Katri Kulmunin tapaus on yhdistelmä toimittajan narsistista närkästymistä, sensaationälkää ja täydellistä suhteettomuutta. Ministeri Kulmuni käsittelee työssään kymmenien miljardien eurojen, koko maan kannalta äärimmäisen suuria asioita. Hänen kyseenalaistetut konsulttilaskunsa olivat 6.076 – 56.203 euroa, tulkinnoista riippuen.

Miljardiprojektit Kulmuni on käsittääkseni hoitanut hyvin eikä koulutuksessa liene tapahtunut rikosta. Hänen eroaan on sanottu suoraselkäiseksi vastuunkannoksi. 

Lukaisin vielä kerran kohun aloittaneen Suomen Kuvalehden Kulmuni-jutun. Se on vihamielinen ja hyttysiä kuurnivan pikkumainen. Jo jutun otsikko kertoo asenteesta. "Kallista konsultointia" ei nimittäin ole uutisotsikko vaan mielipide.

SK:n toimittaja näyttää jutussaan ministeri Kulmunille kaapin paikan ja opettaa ministeriöiden virkamiehiä sormi pystyssä. Toimittajan lähtökohtana on närkästyminen siitä, että Katri Kulmuni vastasi hänelle lähetettyihin kysymyksiin vasta viiden päivän jälkeen "ainoastaan lyhyellä sähköpostilla avustajansa välityksellä".

Sähköposti oli tällainen: ”Ministeri on paljon julkisuudessa ja jokaisessa esiintymisessä on onnistuttava. Esiintymisvarmuus vaatii harjoittelua sekä monimutkaistenkin hallinnonalan viestien tiivistämistä kansantajuisiksi. Siksi on tarpeellista saada esiintymisvalmennusta.”

SK:n johtopäätös tällainen: "Tarkoituksena on siis ollut opastaa paitsi ministerin virkatyöhön liittyvissä tavanomaisissa esiintymisissä, myös poliitikkojen keskinäisissä väittelyissä."

Lehti väärentää saamaansa viestiä loikkaamalla päätelmissään omaan tavoitteeseensa osoittamaan, että jotain väärää ja tuomittavaa on tehty. Tuon jälkeen tutkiva toimittaja osoittaa terävyytensä:

"Valmennuksen ajankohta herättää myös kysymyksiä", hän kirjoittaa ja pääsee kuohuttavaan paljastukseen. Lasku joulukuun 3. päivän valmennuksesta oli osoitettu valtiovarainministeriölle. "Kulmuni ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin valtiovarainministeri. Hän toimi elinkeinoministerinä 10. joulukuuta saakka."

Valtiovarainministeriön viestintäjohtaja Thomas Sund oli kertonut (jutussa "selittänyt"), että ministeriö oli maksanut naapuriministeriön laskun turhan konstikkuuden välttämiseksi, koska maksaja oli joka tapauksessa sama, eli valtio.

Toimittajan sormi heilahtaa: "Normaali käytäntö kuitenkin on, että laskun maksaa se, joka on palvelun tilannut."

Sitten juttu pureutuu ytimeen. "Aineiston perusteella herää kuitenkin kysymyksiä Kulmunin saaman palvelun luonteesta. Oliko syyskuussa 2019 hyödynnetty ministeriön maksamaa palvelua myös keskustan puheenjohtajavaalia varten?... SK kysyi vielä Kulmunin esikunnasta, kiistääkö valtiovarainministeri käyttäneensä konsultointia myös poliittisen menestyksensä varmistamiseen."

Jää kertomatta, millä logiikalla poliitikko voisi kiistää tähtäävänsä poliittiseen menestykseen, joka on jokaisen poliitikon perustehtävä.

Kun luin jutun tuon kohdan ensimmäisen kerran, kirjoitin fb-päivityksen, jossa ihmettelin SK:n muuttumista iltapäivälehdeksi. Ei yksi juttu koko lehteä pilaa, mutta ihmettelen edelleen.

Tietysti Kulmunin olisi pitänyt miljardiluokan vaikeita poliittisia ratkaisuja miettiessään huomata, että hänellä on esiintymiskoulutusta saadessaan kaksi roolia ja identiteettiä – puoluejohtajan ja ministerin.

Olisi pitänyt hoksata vaikka esimerkiksi valtiovarainministeriön hallintojohtaja Jukka Majanen ei SK:n jutun mukaan "hoksannut", että konsulttilaskun päivämäärä oli pääministerin eropäivä.

Olisi pitänyt hoksata, vaikka kahden eri ministeriön virkamiehet eivät hoksanneet laskutuksessa mitään kummallista, ja vaikka Kulmunin erityisavustaja sanoo SK:ssa, että "on aika mahdotonta vetää rajaa sille, onko ministeri vai puoluejohtaja".

Ymmärrän hyvin, ettei Kulmuni tullut itse tarkistaneeksi laskuja. Ei niitä tarkistanut myöskään erityisavustaja Jääskeläinen. Laskut menivät ristiin rastiin kahdelle eri ministeriölle.

Jos noudattaa SK-toimittajan pikkutarkkaa ajattelua, ministeri olisi myös kamreeri. Siitä taas saattaisi seurata journalistista kritiikkiä, ettei ministeri osaa delegoida edes toimistotyötä ja keskittyä varsinaisiin tehtäviinsä.

Ymmärrän senkin, että ministerin ja puoluejohtajan takit voivat olla sekaisin. Järjestelmä, jossa puolueiden puheenjohtajat ovat ministereitä, tekee roolien erottamisesta jokapäiväisen mahdottomuuden.

Täydellisen ihmisen löytäminen ministerin tehtäviin saattaisi joskus jopa onnistua. Epäilen, että siitä voisi koitua valtakunnalle vahinkoa. Inhimillisellä ihmisellä on hyvät puolensa.

Kaiken saatavillani olevan tiedon valossa Katri Kulmuni ei ole tavoitellut itselleen taloudellista hyötyä. Hän ei minun mielestäni ole toiminut asiassa moraalittomasti, ei edes kyseenalaisesti. Hän on toiminut niin kuin normaali ihminen usein toimii – epätäydellisesi.

SK-jutun pointti on moraalittomuuden varjon viskaaminen Kulmunin ylle. Sen vahvikkeena on tietysti puolue, joka "pettää aina" ja se lehdistön epäilys, että politiikka on täynnä peliä, pettämistä ja väärinkäytöksiä.

Median epäluuloisuus on aiheellista ja kuuluu sen perustehtäviin. Eri asia on pahantahtoinen väärämielisyys, jonka kohteeksi tällä kertaa osui Katri Kulmuni.

Moraalittomuuden varjo ei haalistu olipa se aiheellinen tai aiheeeton.

                                                          ***

Kun usein arvostelen iltapäivälehtiä, tällä kertaa on annettava tunnustus. Iltalehti teki sen, minkä Suomen Kuvalehti jätti tekemättä, penkoi esiin ja julkaisi Kulmunin tapauksen sähköpostiviestinnän. Se oli hyvä tapa avata asioita. Kiitos siitä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kulmuni, journalismi, keskustapuolue, ministerit, moraali