Muuan nimimerkki toivotti puskansa suojasta minulle samanlaista joulua kuin Putinille, viimeistä. Sama nimetön ihmetteli aikaisemmin, miksi en ole pitkiin aikoihin julkaissut blogia. Jos hän nyt sattuu näkemään tämän, selitän: olen kirjoittanut aika paljon, mutta toisaalle – muun muassa tulevaa kirjaani varten sekä Facebookiin, jonka päivityksiä siirtelen tänne vähitellen. Tarkoitus on, että kokoan jossain vaiheessa blogijutuista tämän kriisiajan päiväkirjan. Julkaisenko sen erillisenä, sitä en ole ihan vielä päättänyt. 

Kiitän em. nimimerkkiä aktiivisuudesta ja toivotan hyvää uutta vuotta! Ei viimeistä.

Tänään, tammikuun 1. opäivänä 2023, siirrän tänne muutaman merkinnän, jatkossa lisää.

***

25.12.2022

Suomen ostaman hävittäjätyypin ongelmat jatkuvat: Israel on lopettanut lennot 11 sillä olevista F35-koneista johtuen USA:ssa viime viikolla tapahtuneesta onnettomuudesta samaiselle koneelle. (RT)

***

RAKASTAA VENÄJÄÄ?
5.12.2022

"Suomi on osa Venäjän turvallisuus- tai turvattomuuspiiriä. Enemmän piirittäjä kuin piiritetty."

Tuon ajatuksen kirjoitti 16 vuotta sitten viisas mies, ja jatkoi:

"Ajatellaan, että me rakastaisimme venäläisiä, Venäjää. Emme siis epäilisi ja vihaisi vaan rakastaisimme kuin isoa veljeä. Mahdotonta tällä politiikalla, tällä luonteella. Jonain vuosituhantena se voi olla totta."
Kirjoittaja oli akateemikko Paavo Haavikko. (Ei.Siis kyllä. WSOY 2006)

***

IDOLIMME USA

Päivä päivältä enemmän ihmettelen yhtä asiaa – USA/Naton ihailua. Mihin se perustuu? Pohjalla on tietysti Elvis eli "nuorisokulttuuri", Hollywood ja autot eli amerikanraudat. Mutta sitten?

Eurooppa lahjoitti aikoinaan uudelle mantereelle lasteittain karkoitettuja kansalaisiaan. Nyt nämä rosvot kostavat painamalla vanhan matereen taloudellisesti polvilleen. Myönnän, että tangentti on tuossa pitkä, mutta jokin sanomaton röyhkeys on Yhdysvaltain hallinnon ytimenä. Yli-ihmisasenne, alistamisen pakkomielle, siekailematon kaksinaismoraali ja pankkiryöstäjän käytös eivät ole saaneet suomalaisia kritisoimaan USA:ta. Päin vastoin, valtionjohtoa myöten säteilemme ihailua ja luottamusta Atlantin takaiseen ystävään.

Suomi on katkaissut välinsä suurvaltanaapuriinsa ja luottaa varauksetta ympäri maapalloa pommeineen, ohjuksineen ja salamurhineen riehuvaan psykopaattiin. Amerikasta nähdään kromikiiltoinen julkisivu ja mahtava asemuskeli, mutta ei rikollisen sielua. Siinä toivossa, että joku, vaikkapa pääministerimme, avaisi silmänsä, julkaisen tässä monille meistä tutun luettelon USA/Naton sankaritöistä. Luettelo on hiukan epätäsmällinen, mutta se kertoo kyllä olennaisen:

***

30.12.2022

TUOMIO SARJAVALEHTELIJOILLE

Mediapooli ja sen tuottama kammottava propaganda ja sensuuri on rikos, josta tuomiot langetetaan jonain päivänä helvetin portilla.

Media, jonka tehtävä on ollut jakaa tietoa, on nyt muuttunut sarjavalehtelijaksi, jonka yhteenkään "uutiseen" ei voi luottaa. Seuraan suomalaista mediaa, tunnen journalismin periaatteet ja ammatin. Uskokaa minua: meitä pidetään pimennossa, meitä huijataan, meitä pelotellaan, meille syötetään paksua pajunköyttä. Älkää uskoko sanaakaan siitä, mitä nämä tehtävänsä ja tarkoituksensa unohtaneet huijarit väittävät!

Meitä aivopestään ja alistetaan, ja pesukoneen muodostavat radion, television ja lehtien uutistoimitukset ¬– juuri ne tahot, joilta me olemme ostaneet hyvässä uskossa oikeaa tietoa, todenperäisiä uutisia. Me olemme luottaneet journalisteihin, joista on tullut maan- ja kansanpettureita.

Tiedän, että on myös toimittajia, jotka häpeävät suunnattomasti sitä, että ovat mukana maailmanhistorian pahimmassa viestintärikollisuuden aallossa. Minun on mahdotonta käsittää, miten he kestävät henkisesti sen, että myyvät oman ammattietiikkansa joka päivä. Ehkä he selittävät itselleen olevansa mukana historiallisessa projektissa, jossa Venäjä tuhotaan välietappina kohti uutta, uljasta maailmaa.

Projektia ja tulevaa onnelaa johtaa Yhdysvallat, jossa tämä kokonaissuunnitelma on tehty. Sadat viestintäyhtiöt tuhansine työntekijöineen ovat saaneet aikaan mielipiteiden hyökyaallon ja Venäjään kohdistuvan, kaikki tosiasiat hautaavan tunnekuohun. Järki, faktat, diplomatia, rationaalinen ajattelu, ammattitaitoinen politiikan tekeminen ja historia on kuopattu.

Miksi muuan itsevaltainen ja puutaheinää puhuva Zelenskyi on lyhyessä ajassa noussut läntisen maailman supersankariksi? Miksi pikkuruisen Suomen nättinaamainen pääministeri valitaan maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten kärkijoukkoon? Kuka kirjoittaa heidän puheensa, kuka valmentaa, kuka palkitsee? Miksi suomalaiset ovat nyt sitä mieltä, että Kiovan fasistinen hallinto edustaa demokratian ihannetta?

Suomi-reppanan johto on saatu imartelulla uskomaan, että USA on turvanamme, kun muutimme rauhan ja sovinnollisen ulkopolitiikan kiihkeään vihaan. Median sarjavalehtelu on varmistanut itsepetoksen onnistumisen, mutta lasku odottaa maksajaansa. Aika ei paranna näitä haavoja. Olemme luisumassa talouden ja elintason romahdukseen. Ja elämäntason, koska pelon ja vihan ilmapiirissä ei ole kenenkään hyvä olla.

Sain kirjoituksiani koskevan viestin tuntemattomalta, siis nimimerkiltä. "Toivon sinulle samanlaista joulua kuin Putinille. Viimeistä." Tämä oli hänen jo ties kuinka mones tervehdyksensä. Hänellä ei ole nimeä, ei kasvoja, ei rohkeutta, ei särmää. Tällaisia säälittäviä ihmisiä on paljon. He ovat sarjavalehtelevan median ja vihaan yllyttävien poliitikkojen uhreja. Heille pitäisi maksaa tuntuva korvaus tuhotusta mielenterveydestä.

***

KRIITTISIÄ ÄÄNIÄ JA VAROITUKSIA.

Yhdysvalloissa - ja vähän jo Euroopassakin – esiintyy runsaasti kritiikkiä USA:n "tarkoituksella provosoimaa Ukraina-sotaa" vastaan. Ritter, McGregor ja Sachs eivät suinkaan ole ainoita.

Yhteenvetona voi todeta, että: 1) Yhdysvallat on valmistautunut yhteenottoon Venäjän ja Kiinan kanssa kauan, ja että Nato on ollut siinä tärkeässä roolissa – ja on yhä. 2) Ukrainan Nato-jäsenyys, USA/Naton (ydin)aseitten tuonti Venäjän rajalle koettiin ja koetaan Venäjällä "punaista punaisemmaksi" vaatteeksi, olemassaolon kysymykseksi. 3) Venäjä ei tule sallimaan tätä Ukrainassa eikä muilla strategisesti tärkeillä rajoillaan, kuten Suomessa. USA olisi vähintään yhtä jyrkkä, jos vastaavaa yritettäisiin sen rajoilla.

Muistutan, että Venäjän vuoden 2021 lopulla esittämät neuvottelut turvatakuista torjuttiin sillä perusteella, että se yritti palata etupiiriajatteluun. Sellaiseen ei länsi ja sen osasena Suomi mitenkään voinut suostua. Mutta karttaa katsovan pitää kysyä, eikö Naton piiritysrengas yhdessä USA:n ja Eu:n toimien kanssa jo ole mitä selkein etupiiri?

Suomen johdolla on käsissään nyt kaksi Mustaa Pekkaa: Jos pääsemme / joudumme Naton jäseneksi, Venäjä ei tule sallimaan sen olemassaoloa uhkaavan aseistuksen tuomista tänne. Pitää huomata, että tässä ratkaisee Venäjän, ei lännen, tulkinta.

Jos emme pääse / joudu Natoon, olemme joka tapauksessa jo tuhonneet suhteet naapuriimme, peruuttamattomasti ja perustuksia myöten. On "mielenkiintoista" eli todella hälyttävää, ettei tästä tilanteesta käydä meillä minkäänlaista keskustelua. Uhkakuvista on siksi luettava amerikkalaisten asiantuntijoiden kriittisiä arvioita.

***

PETOKSEN ÄÄRIVIIVAT.

Lähihistorian suurimman petoksen ääriviivat alkavat hahmottua. Ne voidaan piirtää ainakin alustavasti nyt, kun Saksan ex-liittokansleri Merkel ja Ranskan ex-presidentti Hollande ovat kertoneet, että Minskin sopimukset vuosina 2015 ja 2015 olivat ennalta suunniteltuja hämäyksiä. Tarkoitus ei ollut alun perinkään rauhan aikaansaaminen Venäjän ja Ukrainan välille vaan ajan peluu Ukrainan varustamiseksi sotaan.

On kohtuullista olettaa, että suunnitelman isä oli Yhdysvallat, joka järjesti vuonna 2014 Kiovassa vallankaappauksen ja asetti Ukrainan johtoon mieleisensä hallituksen. Jotkut Suomen lehdistä (ainakin IL ja IS) julkaisivat kaappauksesta ja siihen liittyvästä Odessan murhapoltosta rehellisiä uutisia. Pian tuon jälkeen Suomessa alkoi keskitetysti johdettu vahva sensuuri. Vallankaappauksesta ruvettiin kertomaan "kansannousuna".

Minsk II -sopimuksen allekirjoittivat Venäjä, Ukraina, Saksa ja Ranska, kynän verressa olivat Vladimir Putin, Petro Porosenko, Angela Merkel ja Francois Hollande. Sopimus mitätöityi pitkän jahnauksen jälkeen uudelleen puhjenneisiin taisteluihin.

Suomen ulkopoliittisen linjan jyrkkä muutos alkoi syksyllä 2021 ja päätyi Nato-hakemukseen, jota edelsi Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Arvelen, että Sauli Niinistö ja hänen kauttaan Sanna Marin ja muut avainhenkilöt saivat selostuksen Minskin petoksesta ja USA:n suunnitelmista suoraan Washingtonista.

Vain tämä selittää mielestäni Niinistö-Marin -duon äärimmäisen itsevarman, Venäjää halveksivan ja aggressiivisen käytöksen. Yhdysvallat oli luvannut, että Venäjä nitistetään - siis että Ukraina voittaa sodan.

On selvää, että perustiedot tilanteesta ovat olleet ulkopoliittisen johtomme käsissä jo paljon aikaisemmin, jo ennen Naton kanssa tehdyn isänmaanpetossopimuksen allekirjoittamista. Tuttavuus sotaliiton kanssa kehittyi ystävyydeksi ja sitten palavaksi rakkaudeksi, josta pääministeri Marin käski uudenvuodenpuheessaan meidän olla ylpeitä. En noudata käskyä. Ei tulisi mieleenkään! Prosessi on häpeäksi Suomelle ja koko Eu:lle, vellihousuille vailla omaa tahtoa ja kunniallisuutta.

***

NIINISTÖN PUHE 1.1.2023

Niinistön puhe oli hyvä. Se tuki hänen narratiiviaan, siis että Suomi pelastautuu pahan ja aggressiivisen Venäjän uhasta Naton suojiin. Rauhan mahdollisuudestakin on "uskallettava" puhua. Rohkeaa.

Myönteistä oli sekin, että presidentti mainitsi kuin ohimennen, että sota Ukrainassa on jatkunut jo yhdeksän vuotta. Kielteistä se, ettei hän tullut kertoneeksi, että 1) Länsi on pettänyt Gorbatsoville annetun lupauksen, jonka mukaan Nato ei laajene, 2) että Ukrainan USA/Naton valmentama ja aseistama armeija aikoi ratkaista Donbassin "ongelman" kertaheitolla ja oli ryhmittänyt rajalle 100 000 miestä – ja aloitti tulituksen noin viikkoa ennen Venäjän hyökkäystä, 3) että lännellä oli 8 vuotta aikaa neuvotella Misnkin sopimus voimaan ja käytäntöön, 4) että Saksan ex-liittokansleri Merkel ja Ranskan ex-presidentti Francois Hollande ovat tunnustaneet koko neuvotteluprosessin harkituksi petokseksi, jolla saatiin lisää aikaa Ukrainan valmistamiseksi sotaan.

Niinistö tuli näin myöntäneeksi, ettei hän lue esimerkiksi Der Spiegel -lehteä, jossa petoksesta kerrottiin. Hän ei myöskään kertonut meille kansalaisille isäntämaasopimuksen ja nyt hieronnassa olevan USA:n kanssa tehtävän diilin sisällöstä, sitovuudesta ja vaiheista.

Mutta hyvä puhe, huolella kirjoitettu. Sen sisältöön on syytä palata vielä monta kertaa sitten, kun Ukrainan sota on ohi.