Yhteystiedot

Mauno Saari




mauno.saari@gmail.com

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄSeppo Ruottu  14.10.2022 18.30
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄMartti Issakainen  14.9.2022 19.02
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄTeemu  13.9.2022 16.58
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄYksi miljoonista kansalaisista, joiden mielipidettä ei edes kysytty  11.9.2022 20.49
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄJK  11.9.2022 4.33

Uusimmat kirjoitukset

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:752160 kpl

KIRJE UKRAINALAISELTA NAISELTA

Maanantai 14.11.2022 klo 15.25 - Mauno Saari

KIRJE UKRAINALAISELTA NAISELTA

02.10.22

Julkaisen ukrainalaiselta naiselta tänään saamani kirjeen, en siksi että siinä kehutaan minun kirjoituksiani, vaan koska se valaisee Ukrainaa toisella tavalla kuin meidän mediamme.

Kirje on alla sellaisenaan, vain kirjoittajanja hänen nykyisen opiskelupaikkansa nimet olen poistanut.

***

Hei!

Haluaisin kiittää sinua kirjoituksistasi! Löysin blogiasi sattumalta, ja sen lukeminen oli melkein lääkinnällistä.

Kiitän, että kirjoitat Ukrainan sisällissodasta ja meidän venäläisväestön syrjinnästä. Olen kauhistuneena seurannut, mihin kotimaani oli menossa viimeisten 9 vuoden aikana. Länsimedian tekopyhyys, kun Maidania ihailtiin ja Venäläisen kevään mielenosoituksia tuskin mainittiin, jo tuolloin alkuvaiheessa tuntui pahalta. Nyt olen miltei pettynyt tähän "sivistyneeseen" ensimmäiseen maailmaan. Sinun kirjoitukset ylettävät sydämeeni niin synkkänä hetkenä.

Olen venäläistaustainen Ukrainan kansalainen ja muutin Suomeen melkein 10 vuotta sitten. Olen syntynyt eteläisessä Neuvosto-Ukrainassa, venäläisessä kaupungissa Nikolajev (tai kun ukrainalaiset sitä nykyään kutsuvat - Mykolaiv). Kävin ukrainalaisessa koulussa, lukio oli toisin venäjänkielinen.

Odessan yliopistossa (luin lääkäriksi) opinnot olivat pääosin venäjäksi, mutta viralliset dokumentit sekä monisteet ym. ukrainaksi. Ongelmaa siinä ei koskaan kenellekään ollut vielä vuonna 2012. Opinnot kuitenkin olen jättänyt kesken. Yliopiston valtava korruptio ja hämärä, epävarma tulevaisuus nuorena lääkärinä, jonka virallinen palkka tulisi olemaan alle 200 euroa kuussa, pakottivat etsimään parempaa paikkaa maailmasta.

Lapsuudesta muistan köyhyyttä ja nälkää, sillä perheeni säästöt hävisivät Neuvostoliiton hajotessa. Ukraina itsenäistyi, kaupungin suuria teollisuuksia (mm. kolme isoa telakkaa, joissa kaikki NL:n sekä Venäjän sotalaivat rakennettu) suljettiin, ihmiset heitettiin ulos tai laitettiin palkattomalle lomalle.

Elämä muuttui dramaattisesti minun vanhempien sukupolvelle, oli kaikki aloitettava uudestaan maassa, jota hallitsi kaaos, vasta ilmestyneet tulevat oligarkit sekä järjestetty rikollisuus. Rankkaa siis meillä ollut, eikä tähän asti tavallisten kansalaisten elämässä tuskin mitään muuttunut. Parempaa on ollut 2002-2013 vuosina, mutta sitten elintaso taas romahti järkyttävästi. 1990-luvulla maan väkiluku oli 52 miljoonaa asukasta. Ennen tämän vuoden helmikuutta oli noin 38 miljoona, mukaan lukien Donbassin tasavallat sekä Krim. Minua nauratti kun kuulin, että Ukraina on vapaa liberaalidemokratia. Nyt enemmän itkettää. Ukrainaan verrattuna Venäjä on paljon vapaampaa ja liberaalimpaa, vaikka kuinka hassulta tämä kuulostaisi.

Olen jossain määrin seurannut miten Suomessa uutisoidaan Ukrainan tapahtumia, mutta en enää jaksa. Tuntuu, että länsimediat, ja varsinkin Suomen valtamediat ovat nyt ukrainisoituneet kovaa vauhtia. Juuri samaa meininkiä on Ukrainassa ollut maidanin aikana ja sen jälkeen. Goebbels-tyypistä retoriikka on vallannut Ukrainassa vuosia. Nyt se saapui Suomeen, ja tämä pelottaa.

Blogissassi on loistava kirjoitus nimeltään "Luonnos yleispäteväksi pääkirjoitukseksi", olen jättänyt sen alle kommentin nimimerkillä "Ukrainasta lähtenyt". Olet siis kuvaillut juuri Ukrainan tapahtumia viimeisten vuosien aikana. Kun näen, että samaa anti-Venäjä taktiikkaa mahdollisesti käytetään Suomessakin, minua pelottaa. Tunnen voimakasta déjà vu - tunnetta, ja pelkään että uusi rakas kotimaani Suomi astuu varalliselle tielle.

Anteeksi, mikäli kirjoitukseni tuntuu sekavalta tai olen kirjoittanut liikaa.
Blogisi lukeminen on suuri lohdutus. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kiitän vielä kerran.

(Nimi)

P.S. Tänä vuonna pääsin opiskelemaan lääketiedettä (suomalaiseen) yliopistoon. Rehtorin opiskeluvuoden avajaispuhe alkoi sanoilla "Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainassa". Enempää en kuunnellut.

P.P.S. Minun luona tällä hetkellä asuva serkkuni, joka pakeni sotaa, kysyi äskettäin: "Miksi EU ja muut eivät asettaneet pakotteita Ukrainalle kun se meni sotimaan omia kansalaisia vastaan? Miksi Ukrainaa ei ole pakotettu Minskin rauhan sopimusta noudattamaan? Miksi vain Venäjää meidän kohtalo on kiinnostanut?"
En ole löytänyt vastausta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan sota, Maidan, venäjäviha