VUODENVAIHTEEN PÄIVITYS

Lauantai 7.1.2023 - Mauno Saari

04.01.2023

Suomen media on syvällä itse kaivamassaan tunnelissa. Samoin presidentti ja pääministeri. Peruuttaminen alkaa olla mahdotonta, niiden on siis jatkettava kaivamista. Huomaan väsyväni. Sitä kai toivotaan, että valveilla olevat nukahtavat. Pitäisi jaksaa seurata absurdiksi muuttunutta valehtelun ja manipuloinnin virtaa, mutta koville ottaa. Kirjoitan pala palalta uutta blogia siitä, miten fasismi hipii tähän mukademokraattiseen maahan. Julkaisen sen lähipäivinä.

06.01.2023
Suomella on ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana edelleen mies, joka toistelee, että naapurimaan kansalaisia pitää tappaa. Ulkopolitiikan muut johtajat, presidentti ja pääministeri ovat vaiti. Jos Halla-ahoa ei heti eroteta korkeasta asemastaan, Suomi ilmoittautuu viimeistään nyt raakalaisvaltioksi ja Venäjän viholliseksi.
Pahinta on se, että Halla-aho vain sanoo sen, mitä Suomi käytännössä tekee aseita lähettämällä. Kielenkäyttö on ainoastaan hiukan lievempää kuin Niinistöllä, joka sanoi, että "kyllä niillä (lähetetyillä aseilla) jälkeä tulee". Siis ruumiita. Ei ehkä ole huomattu, että sekä venäläisiä että ukrainalaisia ruumiita..
Hullutko tätä maata johtavat?

Tätä on sitten edustuksellinen demokratia – kansa tuhoutuu edustajiensa avulla.
Halla-aho voi sanoa mitä tahansa, koska Niinistö ja Marin omilla lausumillaan auktorisoivat vihapuheen. Presidentti iloitsee tappajaisista ja pääministeri olisi itse (muka) valmis rintamalle ampumaan venäläisiä. Silloin kaikilla on ikään kuin virallinen lupa tai suorastaan velvollisuus yhtyä kuoroon.
Somessa on ymmärretty asia. Paineet purkautuvat. Sanavarastojen laarit käytetään viimeistä herjaa myöten. On aitoa raivoa, mutta varmasti myös sijaisvihaa. Nyt ei tarvitse hakata vaimoa, kun voi suunnata nyrkin itään.
Somen sotureilta pitää kysyä, kuinka sähäkästi he reagoivat, kun Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa ja vaikkapa Jugoslaviassa USA/Naton operaatioissa sumattiin valtavia ihmismääriä.
Politisoitu inhimillinen hätä ja tuho on merkillinen ilmiö. Ikään kuin ei tiedettäisi, että juuri nyt Somaliassa, Etiopiassa ja Jemenissä nälänhätä uhkaa miljoonia, ja että pitkin Afrikkaa riehuu sotia.

06.01.2023
Lueskelin tässä kommentteja omiin ja muihinkin avauksiin, jotka koskivat Halla-ahon "linjausta". Jos kaikki menee kuten saattaa mennä, meillä on kohta mielenkiintoinen aika edessä. Suuri osa meistä kommentaattoreista saattaa olla Supon valvonnassa, syytettyinä "maalittamisesta" ja sitten kiven sisässä. Maalittamislaki on niin väljä, että kotoa voidaan tulla hakemaan, jos on nähty kävelyllä Värisilmä-liikkeen liepeillä.

VIELÄ KERRAN NIINISTÖN PUHE.
07.01.2023
Presidentin uudenvuoden puhe on vaivannut minua päivästä päivään. Hän sanoi: "Miten on mahdollista, että Eurooppaa halkova maantieteellinen raja onkin tosiasiassa kahden kokonaan erilaisen maailmankuvan raja? Rajan tällä puolen on mahdotonta edes kuvitella, että jonkun kansakunnan mieleen tulisi aloittaa sotiminen. Venäjän puolella rajaa asia on toisin."

Olen lukenut tätä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta veret ovat seisahtuneet. En nyt heti muista yhtään muuta muuta valtiomiehen puhetta, jossa historia olisi väärennetty näin häikäilemättömästi. Tietysti voi olla, että Sauli Niinistö on vain unohtanut Natio-maiden ja Suomenkin, maailmankuvan, sotimiset esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa, Syyriassa, Libyassa ja Jugoslaviassa. Siinäkin tapaukessa on syytä syvään huoleen.

SOFI OKSANEN RIEMUITSI

Maanantai 14.11.2022 klo 17.16 - Mauno Saari

11.10.22

Sofi Oksanen riemuitsi, kun joku nimeltä tunnettu venäläinen oli surmattu. Puolisen vuotta on kulunut Jussi Halla-Ahon videosta, jossa hän, Suomen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohta, sanoi iloitsevansa jokaisen venäläisen tappamisesta.

Venäjän iskuissa Ukrainaan on kuollut ihmisiä. Kysymys on kymmenistä surmansa saaneista. En iloitse tapetuista. Olivatpa ruumiit ukrainalaisia tai venäläisiä, kysymys on tragediasta. Eikä yhtään lohduta, kun sanotaan että sota nyt on sellaista.

Sota on sotarikos. Sen tuottamat kuolleet eivät ole sankarivainajia vaan huonon politiikan ja taitamattomien poliitkkojen uhreja. On järkyttävää, että nyt kun maailma tarvitsi rauhaa, sitä ei tunnuta haluavan vallan huipuilla. Kaikki vähänkin järjissään olevat kuitenkin tietävät, että rauhan mahdollisuuksia ei lisätä vihan täyttämillä lausunnoilla tai asekuormilla.

Sodan ja propagandan matematiikka on ihmeellistä. Suomen poliitikot läntisten kollegojensa kanssa kauhistelevat Venäjän "terroripommituksia siviilikohteisiin". He tietävät aivan hyvin, että jos tarkoitus olisi ollut osua asuinkerrostaloihin, kauppakeskuksiin ja kaupunkien ihmisvilinään, uhreja olisi tullut satoja ellei tuhansia.

Yksikin sodan uhri on surun aihe. Mutta kun silta räjäytettiin, meidän poliitikkomme iloitsivat. Ainakin neljä ihmistä kuoli, mutta "ne" olivat todennäköisesti venäläisiä.

Zelenskyin puheisiin poliittiset johtajat eivät ole uskoneet puoleen vuoteen, tuskin sitä ennenkään. Todellisesta tilanteesta ollaan hyvin selvillä, mutta raivosta ja pelosta kiristyneet kasvot yritetään pelastaa vaikka kaikki muu tuhoutuisi.

Venäjä on saatava kontalleen. Se ei siihen suostu ja talvi tulee. Kohta on katsottava huurtuvaan peiliin, Eurooppa.

MUTTA MISSÄ ON MAAN ISÄ?

Lauantai 9.4.2022 klo 15.11 - Mauno Saari

Jos tai kun Suomi liittyy Natoon, kansa lohkaistaan kahtia, voittajiin ja häviäjiin. Jako on jyrkkä eikä jää seurauksitta, sillä niin kovia ovat olleet poliitikkojen vihapuheet Venäjää kohtaan. 

Sosiaalinen media on muuttunut epäsosiaaliseksi mediaksi, tai raivomediaksi. Se tässä ajassa on kirottua. Internet tekee tuhoaan avaamalla ovet ja ikkunat kaikkein alhaisimmillekin purkauksille.

Avoin viha, toisin ajattelevien halvekssunta ja voittajien ylimieli on repinyt rikki sen yhtenäisyyden, jota presidentti ja puoluejohtajat yhteislausunnossaan kuuluttivat. Ehkä tuon löysän ja kummallisen lausuman tekijät olivat jo aavistelleet, mihin kaameuteen olemme ajautumassa. Minusta tuntuu, että heidän kokouksessaan Nato-päätös oli jo hyvin tiedossa. 

Minun ja monen muun on somen keskusteluissa käsketty vaihtaa lääkitystä ja muuttaa Venäjälle. On nimitelty putinistiksi, trolliksi, Putinin perseennuolijaksi, uhattu tulla kotiini kaveriporukan kanssa "kahville", ja surtu sitä, että Tammisaaren keskitysleiri suljettiin liian aikaisin. 

Mihin rikoksiin olen syypää ansaitakseni sen saman, mihin yli 3000 Tammisaaren leirissä nälkään, tauteihin ja epäinhimilliseen kohteluun alistetut vangit kuolivat? Olen ollut eri mieltä kuin Naton kannattajat. Siksi olen saanut kuolemantuomion somen "keskustelijoilta".

 

Kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vaati, että Venäjä on tuhottava sotilaallisesti, olin varma, että ainakin presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Sanna Marin ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanen puuttuvat asiaan. Ei ole kuulunut mitään, ei edes lievää paheksuntaa.

Vihan pilvi on päällämme, eikä pienin syy ole ns. valtamediassa, jonka keskusjohdettu Nato-journalismi on laajuudessaan ja äärimmäisissä sananvalinnoissaan ennen näkemätöntä. Kyse ei ole uutisoinnista vaan kampanjasta. '

En olisi uskonut näkeväni HS:n pääkirjoitusta, jossa toivottiin Venäjän luisuvan kuiluun. Enkä sitä että arvovaltaiseksi ja vastuulliseksi tiedonvälittäjäksi itseään väittävän lehden jutut Ukrainan sodasta ovat täysin yksipuolisia. Niissä Ukraina "kertoo", Venäjä "väittää" tai "kiistää". 

Joidenkin toimittajien mielipiteet viittaavat siihen, että vallalla on tunnekuohu ja aivan todellinen ylpeys tästä "journalismista". Kuluu vuosia, ehkäpä vuosikymmeniä, ennen kuin HS, IS, IL ja muut Mediapoolin piiriin kuuluvat lehdet voivat saavuttaa maineen luotettavina julkaisuina meidän häviäjien joukossa, tv-kanavista puhumattakaan. Ehkä ne eivät edes pyri siihen. Yksiääninen yhden totuuden maa on niille kenties mukava ympäristö.

"Sananvapauden ja vapaan lehdistön maa". Totisesti. Maa, jonka uutiskanavat toitottavat linjakkaasti yhtä totuutta. Maa, jossa ei ole puoluelehdistöä kuin miksoskooppiseksi näytteeksi. Maa, jossa vallitsee suurten kustannustalojen ikioma sananvapaus, vapaus estää muiden kuin niille mieleisten käsitysten julkaiseminen. 

Todellisuuteen kuuluu se, että lehdissä nähdään silloin tällöin joku linjasta poikkeava kirjoitus, useimmiten lukijoilta-palstalla. Tällä näyteikkunalla ("window dressing") voidaan ikään kuin todistaa, että sananvapautta ja monimielisyyttä kunnioitetaan. 

 

Presidentin, Maan Isän, vastuulla olisi ollut rehellisyys ja avoimuus suurissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Sauli Niinistön pitkä linja on kyllä nähtävissä, mutta se havaitseminen ei ole menneinä vuosina ollut laisinkaan helppoa, ei niin vaivatonta kuin nyt. 

Miksi hän ei avannut kaikelle kansalle kysymystä Nato-yhteistyöstä jo varhain? MIksi hän ei kertonut isäntämaasopimuksesta kansantajuisesti ja selkeästi ennen kuin hän yhdessä keskeisten ministerien kanssa päätti sen allekirjoittamisesta? Ja miksi sopimus salakuljetettiin eduskunnan ohitse? 

Missä olivat Maan Isän ajatukset, kun hänen olisi luullut miettivän perusteellisesti kansan yhtenäisyyttä, hysterian ja pelkojen torjumista ja auttavan meitä kaikkia ymmärtämään eri vaihtoehtojen edut ja uhat? Tuo yhteislausuma puoluejohtajien kanssa kertoi avuttomuudesta ja keinottomuudesta, kansalaisten jättämisestä isättömiksi. 

Niinpä me häviäjät olemme nyt orpouden tunteen vallassa. (Orpouden voi minun kohdallani kirjoittaa myös isolla alkukirjaimella.)

Keitä voittajat sitten ovat? Aivan varmasti kokoomuksen kannattajat kuuluvatnäihin onnellisiin joukkoon melko yhtenäisesti. Kaiken kaikkiaan voittajat ovat ainakin omasta mielestään Suomen eliittiä, parempia ja oikeassa olevia kansalaisia. Se näkyy somessa. Me muut olemme heidän mielestään väärässä, vähemmällä ymmärryksellä varustettuja ellemme peräti vajakkeja.

Kun aitoa keskustelua ei ole, kun eräät sitä herättämään yrittäneet poliitikot on survottu syrjään, edessämme on mielenkiintoinen näky, joka muistuttaa hiukan sisällissodan jälkeisistä vuosia. Silloin vääriä mielipiteitä ei sallittu, työväenlehtiä lakkautettiin, toisin ajattelevia vainottiin. 

Nyt henkiset kyyditykset ovat meneillään. Toivon ja jopa uskon, että fyysisiltä vältytään. Jako eliittiin ja alamaisiin on kuitenkin alkanut. Se pitäisi estää. Mutta missä on Maan Isä?

 

Minun elinaikanani Suomella on ollut kaksi loistavaa presidenttiä, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto. Heistä Koivisto inhosi syvästi Natoa ja sotilasliiton valheellista ja tehokasta propagandaa, jonka hän näki Naton pommittaessa Jugoslaviaa pirstaleiksi. 

Palautan mieliin, mitä Kekkonen ajatteli liittoutumisesta ja Suomen turvllisuudesta: 

"Valtiollisen työskentelyni paras osa kristallisoituu Suomen puolueettomuuspolitiikan toteuttamiseen – – siihen sisältyy elämäntyöni. Tämän politiikan säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi työskentelen viimeiseen hengenvetooni saakka." (Radio- ja tv-puhe 5.11.1961)

"Ulkopoliittinen asemamme näyttää tällä hetkellä olevan sellainen, että mikään ei voi vahingoittaa meitä enemmän kuin me itse. Ulkopolitiikkamme menestyminen edellyttää kansalaisten taholta ei vain yksimielisyyttä, vaan myös kunkin kohdalla arvostelukykyistä valppautta ja tarvittaessa pidättyvyyttä. On syytä erityisesti muistaa, että ulkopolitiikassa väärät sanat ovat samalla myös vahingollisia tekoja, useammin kuin monella muulla elämänalalla." (Virkaanastujaispuhe v. 1962)

 

Urho Kekkosen elämäntyö on nyt mitätöity, ja onhan hänen viimeisestä hengenvedostaan jo aikaa. Vuoden 1962 puheen sanoma on ajankohtainen. Sen sanoja koskeva virke kohdistui vastustajien vaalitaistelussa käyttämiin puheenvuoroihin ja erityisesti UKK:n havaitsemiin "neulanpistoihin" sanomalehdissä. Nyt ei voi puhua neulanpistoista, kielenkäyttö Venäjän arvostelussa on jyrkentynyt äärimmilleen. Juuri siksi Kekkosen ajatus sanojen vahingollisuudesta olisi hyvä tulla myös nykyisen presidentin suusta. Sitä emme taida kuulla.

Kun jokaiseen Ukrainan sotaa koskevaan kirjoitukseen on sisällyttävä liturginen osuus, liitän sen tähänkin: – Vastustan kaikkia sotia, myös tämän hetken sotaa Ukrainassa. Syylliset sotarikoksiin etsittäköön puolueettomien tutkimusten avulla, vaikka epäilen, ettei puolueettomuus ole nykyisessä ilmapiirissä mahdollista.  

Sodan alkusyystä tulisi keskustella. Syy ei löydy tämän vuoden tapahtumista, koska sotaa on kestänyt kahdeksan vuotta. Vasta, kun nähdään silloin alkaneen sodan juuret, voi todellinen puhe ja vaikkapa väittely käynnistyä.