11.10.22

Sofi Oksanen riemuitsi, kun joku nimeltä tunnettu venäläinen oli surmattu. Puolisen vuotta on kulunut Jussi Halla-Ahon videosta, jossa hän, Suomen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohta, sanoi iloitsevansa jokaisen venäläisen tappamisesta.

Venäjän iskuissa Ukrainaan on kuollut ihmisiä. Kysymys on kymmenistä surmansa saaneista. En iloitse tapetuista. Olivatpa ruumiit ukrainalaisia tai venäläisiä, kysymys on tragediasta. Eikä yhtään lohduta, kun sanotaan että sota nyt on sellaista.

Sota on sotarikos. Sen tuottamat kuolleet eivät ole sankarivainajia vaan huonon politiikan ja taitamattomien poliitkkojen uhreja. On järkyttävää, että nyt kun maailma tarvitsi rauhaa, sitä ei tunnuta haluavan vallan huipuilla. Kaikki vähänkin järjissään olevat kuitenkin tietävät, että rauhan mahdollisuuksia ei lisätä vihan täyttämillä lausunnoilla tai asekuormilla.

Sodan ja propagandan matematiikka on ihmeellistä. Suomen poliitikot läntisten kollegojensa kanssa kauhistelevat Venäjän "terroripommituksia siviilikohteisiin". He tietävät aivan hyvin, että jos tarkoitus olisi ollut osua asuinkerrostaloihin, kauppakeskuksiin ja kaupunkien ihmisvilinään, uhreja olisi tullut satoja ellei tuhansia.

Yksikin sodan uhri on surun aihe. Mutta kun silta räjäytettiin, meidän poliitikkomme iloitsivat. Ainakin neljä ihmistä kuoli, mutta "ne" olivat todennäköisesti venäläisiä.

Zelenskyin puheisiin poliittiset johtajat eivät ole uskoneet puoleen vuoteen, tuskin sitä ennenkään. Todellisesta tilanteesta ollaan hyvin selvillä, mutta raivosta ja pelosta kiristyneet kasvot yritetään pelastaa vaikka kaikki muu tuhoutuisi.

Venäjä on saatava kontalleen. Se ei siihen suostu ja talvi tulee. Kohta on katsottava huurtuvaan peiliin, Eurooppa.