Dekkari

Maanantai 10.1.2022 klo 15.00 - Mauno Saari

Julkaisin muutama vuosi sitten Kuoleman kello -nimiseen dekkarin. Siinä korruptoitunut Euroopan unioni ja mahtava lääketeollisuus juonivat rokotteen, jolla ihmisikää voidaan lyhentää lyhentämällä solujen telomeeriä. Näin ratkaistaisiin sairaiden vanhusten ja Eurooppaan tunkevien maahanmuuttajien kasvava ongelma: heidät rokotettaisiin, kuoleman kello alkaisi tikittää ja pian he poistuisivat. 

Salaiseen hirmuoperaatioon osallistuu myös Suomi, eu:n uskollinen jäsen, ovelan presidenttinsä johdolla. Tämä kaikki tapahtuu sekasortoon ajautuneessa Euroopassa. Turkki on avannut portit ja siellä olleet miljoonat pakolaiset ryntäävän lihapatojen äärelle yhdessä Afrikasta vyöryvien pakolaisaaltojen kanssa.  

Äärioikeisto, fasistiset asejoukkiot ja rikolliset käyttävät tilannetta hyväkseen. Keski-Euroopan kaupungit muuttuvat taistelukentiksi. Yhteiskunnat vastaavat laeilla, antavat siviileille syytesuojan ja oikeuden tappaa "epäilyttävät" henkilöt. Tämä jokamiehen oikeus murtaa loputkin raja-aidat. Eskatologinen laittomuuden aika on koittanut.

Kirjassa kerrotaan myös Kiinassa ja USA:ssa toimivista virustehtaista. Ne kehittävät viruksia, joilla voidaan aiheuttaa tuhoisia pandemioita... Ja myyvät sitten halukkaille vastarokotetta.

Kun kirjoitin Kuoleman kellon, ei koronasta tiedetty vielä mitään. (Kirjaa tuskin saa enää muualta kuin kirjastoista tai divareista.) En väitä, että nykyinen pandemia olisi tahallaan aiheutettu enkä usko rokotteeseen liittyviin salaliittoteorioihin – olen ottanut jo kaksi rokotusta ja aion ottaa kolmannenkin.

En myöskään toivo Euroopan kaaosta koskevan ennustukseni toteutuvan, vaikka pahalta nyt näyttääkin. Sen sijaan kirjoitan uutta dekkaria, jossa mukana on entistäkin ovelampi presidenttimme. En tiedä, löydänkö kirjalle kustantajaa, ehkä kustannan sen itse, sillä juoni saattaa kauhistuttaa mediapooliin kuuluvia kirjankustantamojamme. 

Mitä kerron ja kuvittelen? No sitä, että Suomen Nato-optio käytetään. Presidentti Sauli Niinistö on siirtänyt toimikausillaan Suomen niin länteen, että alamme olla lähellä Hawaijia. Hän on omassa kirjassaan kertonut olevansa hengeltään upseeri, jonka ohella hän tietysti on ideologinen kokoomuslainen – ei muodollisesti mutta tosiasiallisessti.  

Niinistö käy tässä fiktiossa keskusteluja sekä Putinin että Stalinin kanssa, valveilla ja unessa, josta havahduttuaan hän on tehnyt lopullisen päätöksensä. Hämäyksenä hän suostuu Venäjän presidentin ehdotukseen Viipurin vapaakauppa-alueesta; muodostettaisiin "ystävyyden metropoli", Viipurin itsenäinen kaupunkivaltio, rauhan, yhteistyön ja yhteisen vaurastumisen symboli.

Mutta kun Niinistön toinen ja viimeinen virkakausi on lopuillaan, hän vie Suomen Naton jäseneksi ja tekee sen samalla kettumaisuudella, jolla sai päätetyksi Naton isäntämaasopimuksen allekirjoittamisesta. Silloin UTVA – tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta – päätti asiasta eduskunnan ollessa sopivasti kesälomalla. Parlamenttimme ei koskaan päässyt käsittelemään asiaa, ja varmuuden vuoksi tämän sopimuksen vaikeaselkoisen tekstin virallinen suomennos saatiin tehdyksi vasta puolisen vuotta allekirjoittamisen jälkeen.

Miten käynee nyt? Kokoontuuko UTVA presidenttimme johdolla taas, kun eduskunta lomailee? En ole kirjoittanut tekstiä vielä sinne asti, joten en tiedä. NATO-hurmiossa tanssiva valtamediamme kuitenkin panee pelkämään pahinta. Jos ja kun näin tapahtuu, isäntämaasopimusta ei enää tarvita, Suomi puolustusvoimineen on kaikin tavoin sotaliiton omaisuutta ja Suomi ohjusten kohde, potentiaalinen taistelutanner, entinen itsenäinen maa.

1990-luvulta asti pohjustettu suuri tavoite on saavutettu. Mutta kyseessä on tietysti puhdas fiktio, kuvitelma.