Pahan enteitä

Maanantai 22.2.2021 - Mauno Saari

En enää tilaa Hesaria; sain mittani täyteen yksisilmäistä, vinoa journalismia, jolla ei ole juurikaan tekemistä journalismin ihanteiden kanssa. 

Menin lounaalle tätä lehteä edelleen lukevan ystäväni kanssa. Hän läväytti pöydälle tuoreen HS:n (22.02.2021) pääkirjoitusivun ja luki: "...Kiinan ja Venäjän rajuihin ihmisoikeusloukkauksiin pitäisi vastata vaikka sotilaallisen konfliktin riskin uhalla...". 

En vähästä hätkähdä. Nyt hätkähdin! Valtakunnan päälehtenä pidetty julkaisu on sitä mieltä, että sotilaallinen konflikti, pahimmillaan ydinsota, on hyväksyttävä hinta taistelussa Kiinan ja Venäjän ihmisoikeuksista – taistelussa, jota ei taatusti voiteta.

Helsingin Sanomien, Suomen, EU:n tai USA:n on turha kuvitella, että Kiina tai Venäjä notkistaisivat polvensa uhkailijoiden edessä. Eivät suurvallat taivu – ellei niitä tuhota. 

Jokin aika sitten arvelin, että HS:n ja muiden "valtamedioihin" lukeutuvien tiedotusvälineiden ajatuksissa saattaa harhailla miete, että konfliktiin kannattaisi pyrkiä. Sopiva kriisi voisi olla ratkaiseva apu. Se voisi nytkäyttää Suomen lopullisesti NATO:n kynnyksen yli. 

Keskustelimme niin kiivaasti, että uunilohen syöminen oli unohtua. Ystäväni kysyi, miten HS:n aggressiivinen linja mahtaa sopia Antti Herlinille, Kiinan kaupoissa suuresti menestyneen Kone Oy:n hallituksen puheenjohtajalle.

– Jos Kiina reagoi ja tyssää Koneen toiminnan, se on yhtiön tuho, asioita tunteva ystäväni arveli.

Kun Kiina kokee tulleensa loukatuksi, se reagoi herkästi ja voimalla. Taannoiset tapahtumat Ruotsissa seurauksineen ovat läheinen esimerkki.

Mietimme myös sitä, onko HS:n pahaenteinen linja syy siihen, että Herlin jättää Sanoma Oy:n hallituksen tämän vuoden yhtiökokouksessa. Ehkä joutavaa spekulointia, mutta vähintään yhtä korkeatasoista kuin Hesarin journalismi.  

Herlin toimi Sanomien hallituksen puheenjohtajana vuosina 2013 - 2016, ja siitä eteenpäin tähän vuoteen saakka varapuheenjohtajana. Tuon aseman vuoksi, jota täydentää 19 506 800 sanoma-osakkeen omistus, Herlinillä luulisi olevan vaikutusvaltaa paitsi Hesarin ja Ilta-sanomien, myös Sanomien omistaman Aamulehden ja lisäksi monien maakuntalehtien toimintaan.

Lehtiyhtiön hallitus päättää keskeisistä nimityksistä. Onkohan päätoimittaja Kaius Niemellä yhä hallituksen vankka tuki? Jos on, mitä siitä saa päätellä? Voiko Sanoma Oy:n hallitus koko lehtiarsenaalin voimin manipuloida ja ajaa Suomen ulkopoliittiseen kriisiin tai jopa sotaan? 

Olen ollut alalla ja tiedän sen vuoksi jotain siitä, miten toimituksen "henki" syntyy. Sen luojina ovat toimittajien omat ihanteet ja maailmankäsitys, mutta myös lehden johdon linjaukset. 

Kun HS hiljattain pääkirjoituksessaan toisteli Alexei Navalnyin halventavia heittoja presidentti Putinista ja kirjoitti tämän olevan nyt "naurunalainen kalsarimyrkyttäjä", uhkarohkea on se HS-toimittaja, joka kirjoittaisi Venäjästä ja sen johtajasta jotain myönteitä tai edes neutraalia. 

Kun en enää tilaa Hesaria, en tiedä, vieläkö lehden jollain sivulla komeilee iskulause "Vastuullista journalismia". Unohdin kysyä tätä ystävältäni. 

Olen samaa mieltä kuin HS siinä, että ihmisoikeudet ovat arvokas asia. Mutta niin on rauhakin. Sota murskaa ihmisen oikeudet täydellisesti.

 

 

Utopia nimeltä itsenäinen Suomi

Tiistai 16.2.2021 klo 18.42 - Mauno Saari

Aluksi lainaan viisaan miehen sanoja: "Sananvapaus Suomessa on kustantajien sananvapautta." Valistunut lukija kyllä arvaa, kuka näin on kirjoittanut.

Suomen ns. valtamedia vihaa Venäjää ja rakastaa Natoa – kummasti samaan aikaan. Mediamme sananvapaus on sen itse omistamaa ja määrittelemää. Taustalla linjaa vetää valtion hallinnoima Mediapooli ja sen "sisältöryhmä", johon kuuluu johtavia journalisteja ja sopivia virkamiehiä.

Kun presidentit Trump ja Putin kohtasivat Helsingissä, katujen varsilla oli julisteita: "Tervetuloa vapaan lehdistön maahan". Kuka vielä väittää, ettei mediamme kykene itseironiaan? 

                                                                 ***

Suomen media on itsenäinen, nimittäin lukijoistaan, katselijoistaan ja kuuntelijoistaan riippumaton. Media ei palvele asiakkaitaan vaan pitää heitä kohderyhmänä. Valtamediallamme on nimittäin agenda: Suomi Natoon. 

Viime aikoina kampanjaa on kiihdytetty, koska aika tuntuu otolliselta. Nyt uskalletaan otsikoissa jo spekuloida sodan mahdollisuudella. Sodan uhka olisi taivaan lahja Naton jäsenyyttä ajaville. Toiveissa on ehkä sopiva kriisi, joka ei kuitenkaan johtaisi sotaan. Silloin suositun presidentin ja Venäjää kovin sanoin Twitterissä ruoskineen pääministerin sana painaisi.

Sodalla on paha taipumus vastata, kun sitä kyllin kauan kutsuu. Jos toivottu kriisi johtaisi Nato/USA:n ja Venäjän väliseen yhteenottoon, Suomi olisi todennäköinen sotatanner. Voi meitä, jos niin käy!

                                                                 ***

Olen saanut elää kaikki vuoteni rauhan ajassa. Oikeasti itsenäisessä Suomessa elin vuodet 1992–1994, YYA-sopimuksen loppumisesta EU-jäsenyyden alkuun. Suomi on ollut itsenäinen nämä kolme onnellista vuotta. 

Euroopan unionin jäsenenä  Suomi ehti olla neljä vuotta, kun se päätti luopua omasta valuutastaan. Käyttöön otettiin euro. 

Niinpä pitää miettiä, mitä itsenäisen valtion tunnuksia meillä on jäljellä. Onko muita kuin oma lippu ja kansallislaulu? Ei ole omaa ulkopolitiikkaa eikä omaa talouspolitiikkaa. Maanpuolustus nojaa Natoon ja erityisesti Yhdysvaltoihin. 

Oma parlamenttimme on vahvasti alisteinen EU:lle, jonka myös tasavallan presidentti ja hänen neuvottelukuntansa UTVA ovat ajoissa huomanneet. Niinpä pahaenteisen isäntämaasopimuksen allekirjoituksesta päätettiin muutenkin heiveröisen eduskunnan ollessa kesälomalla. Allekirjoittajaksi sovittiin puolustusvoimain silloinen komentaja, joka myöhemmin sai asiallisesti ottaen potkut vehkeiltyään hävittäjähankinnoissa amerikkalaisyhtiön kanssa.

Virallisen suomennoksen aikaansaaminen kesti puoli vuotta. Englanniksi sopimuksen teksti on niin hankala, että kansanedustajien enemmistö tuskin olisi saanut siitä selkoa vaikka olisi yrittänytkin.  

Mediamme ei ole ollut innokas tutkimaan isäntämaasopimusta tai sen taustoja – prosessia, jota vapaan lehdistön maassa käsiteltäisiin etusivun skandaalina. Poikkeuksen teki sanomalehti Keskisuomalainen, joka julkaisi jutun aiheesta. Sen ansiota oli, että eduskunnassa käytiin edes pieni, tosin absurdi keskustelu aiheesta. 

Mitään ei tapahtunut. Mielenosoituksia ei ilmaantunut, koska kansalaisille ei kerrottu. Vapaa media vaikeni ja vaikenee sekä tästä sotasopimuksesta että yhä syvenevästä yhteistoiminnasta Naton kanssa. 

Suomen asemaa EU:n syrjäisenä maakuntana kuvaa hyvin se, että nykyinenkään hallitus tai eduskunta ei ole kiinnostunut Nato-sopimuksesta. 

Miksi olisi? EU:n jäsenenä Suomi näyttelee itsenäistä valtiota, vaikka itsenäisyytemme on samalla tavalla virtuaalinen ja yhtä todellinen kuin viime joulukuun Linnan juhlat. 

Kun ulkoministeri Pekka Haavisto tapasi virkaveljensä Sergei Lavrovin Pietarissa, äänessä ei ollut itsenäisen Suomen vaan Euroopan unionin edustaja. Haaviston esiintymistä on kiitelty, syystäkin. Hän piti hermonsa kurissa ja esitteli huolella muotoillut EU-käsitykset.  

Haavisto esiintyi tyylikkäästi. Brysselissä ollaan tyytyväisiä. Ja Suomessa. Presidenttiä myöten "suoritusta" kehutaan, sillä ulkoministeri uskalsi lausua ääneen EU:n linjan ja mm. sen ikään kuin tuoreen uutisen, että Suomella on Nato-optio ja että Suomi on EU:n jäsen. Kumma kyllä, Lavrov ei näyttänyt yllättyneeltä.

                                                                 ***

Tänään tiistaina luin pitkästä aikaa Ilta-Sanomia. Halusin nähdä, miten erikoistoimittaja Arja Paananen raportoi Pietarin tapaamisesta. Paananen ylisti ulkoministeriä: "Haavisto oli todellakin hyvä... Selkeän tiukka... Tyynen rauhallinen ja diplomaattinen... Haavisto teki selväksi... Ei mennyt lankaan..."

Entäpä ulkoministeri Lavrov. Paananen: "...Toistaa omaa propagandamantraansa... Imelällä naapuruussuhdepuheella... Tutut Ukraina-sepustukset...Lavrovin luritukseen...". 

Minun mielestäni Lavrov esitti avoimesti, rauhallisesti ja jäsennellysti Venäjän kannan kaikkiin esille otettuihin seikkoihin. Hän ei ollut imelä, ei sepustellut eikä luritellut. Näin sen koin, mutta olen varmasti väärässä; kyllä Paananen tietää! 

                                                                 *** 

Pekka Haavisto teki sen mikä EU-maakunnan miehen piti tehdä. Ulkoluki kaiken sen, mikä Venäjällä on tiedetty iät ajat. Paavo Haavikko kirjoitti kauan sitten, että Suomi on ulkoistanut ulkopolitiikkansa. Pietarissa se nähtiin.

Miten Suomi voisi itsenäistyä? Se voisi miettiä, miksi Ruotsi, Norja ja Tanska ajavat ohitse ja irtautua ainakin euroalueesta. Se voisi kirjata puolueettomuuden perustuslakiinsa Itävallan tapaan ja repiä Isäntämaasopimuksen. 

Entäpä Finexit, hyvästit unionille, joka kiistää olevansa kohta liittovaltio – samalla logiikalla kuin Suomi kiistää olevansa käytännössä jo Natossa. 

                                                                 *** 

Vapaa media ei hyväksy sensuuria, paitsi itsesensuurin. Vaikeneminen on sensuuria. Moniarvoinen, erilaisia näkökulmia rohkeasti julkaiseva ja lukijoitaan arvostava lehdistö on kadonnut. 

Sananvapaudesta ja vapaasta lehdistöstä on tullut propagandatermi. 

 

 

 

 

 

 

 

Isäntämaasopimus suomeksi

Maanantai 4.5.2020 - Mauno Saari

Tässä Suomen ja Naton välinen isäntämaasopimus suomeksi. Sen alapuolella on blogini, jossa on oma näkemykseni siitä, miten ja miksi sopimus on tehty. Teksti vaatii lukijaltaan tarkkuutta ja parempaa huomiokykyä kuin eduskunnalla on ollut, kun sen ohi on saatu uitetuksi tämä puolustusvoimain komentajan allekirjoittama asiakirja.

                                                            ***

ULKOASIAINMINISTERIÖ LÄHETE HEL7M1066-8
Poliittinen osasto
POL-10 06.03.2015
EDUSKUNTA
Ulkoasiainvaliokunta

Viite : UTP 9/2008 jatkokirjelmä 8 UM 9.3.2015
Asia

Naton kanssa tehdyn isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan epävirallinen suomennos
Valiokunnalle lähetetään ohessa perustuslain 97§:n nojalla Naton kanssa tehdyn isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan epävirallinen suomennos.
Yksikön päällikkö Mikko Kinnunen

Liitteet - Naton kanssa tehdyn isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan epävirallinen suomennos
Postiosoite Laivastokatu 22 Vaihde Telefax
PL 176 +358-(0)295-350 000 +358-(0)9-629 840
00023 VALTIONEUVOSTO

Erillinen sivu elektronisen version käsittelyyn:
Poliittinen osasto
Asiasanat EDUSKUNNAN INFORMOINTI, NATO
Hoitaa POL-10
Hoitaa UE Koordinoi NAE

Tiedoksi ASA-01; ASA-02; ASA-20; AVS-KEO; AVS-PAL; AVS-POL; EKMI-00; EUR-02; EUR-20; EUR30; KEMI-00; OIK-20; PLM/PO; PLM/RO; POL-01; POL-02; POL-20; POL-30; STU-00; UMI-00; VIE-02; VIE-40; VNEUS; VSI-00

AST; BER; BUD; GEN; HAA; ITÄ-22; KIO; LON; MAD; MOS; NDE; OSL; OTT; PAR; TAL; TUK; VAR; WAS; WIE
EUAVS; PE/ASEVALVONTA; PE/YHTEYSUPSEERI; PLM/MTS; PUVS; SM; TPK
POL-10 Liisa Folkersma
Laatija jakanut


Lomakepohja: Kirje
Ulkoasiainministeriössä laadittu epävirallinen suomennos

YHTEISYMMÄRRYSPÖYTÄKIRJA
SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN
JA
POHJOIS-ATLANTIN LIITON
TRANSFORMAATIOESIKUNNAN KOMENTAJAN JOHTOESIKUNNAN SEKÄ
POHJOIS-ATLANTIN LIITON OPERAATIOESIKUNNAN
VÄLILLÄ
ISÄNTÄMAATUEN ANTAMISESTA NATON OPERAATIOIDEN / HARJOITUSTEN / VASTAAVAN SOTILAALLISEN TOIMINNAN TOTEUTTAMISTA VARTEN

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO
1 kohta MÄÄRITELMÄT
2 kohta TARKOITUS
3 kohta SOVELTAMISALA JA YLEISET JÄRJESTELYT
4 kohta VIITEASIAKIRJAT
5 kohta VASTUUT
6 kohta RAHOITUSMÄÄRÄYKSET
7 kohta OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT
8 kohta JOUKKOJEN SUOJAUS
9 kohta TURVALLISUUS JA TIETOJEN ILMAISEMINEN
VOIMAANTULO, VOIMASSAOLO JA VOIMASSAOLON PÄÄTTYMI-
10 kohta
NEN
11 kohta MUUTTAMINEN JA TULKINTA
12 kohta SUHDE KANSALLISEEN JA KANSAINVÄLISEEN OIKEUTEEN
ALLEKIRJOITUKSET LIITE

JOHDANTO

Suomen tasavallan hallitus, jota edustaa puolustusministeriö, ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan (SACT) johtoesikunta (HQ SACT) sekä Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunta (SHAPE), jäljempänä "osallistujat", jotka
ottavat huomioon 4 päivänä huhtikuuta 1949 tehdyn Pohjois-Atlantin sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 3 artiklan,
ottavat huomioon 10 päivänä tammikuuta 1994 tehdyn rauhankumppanuuteen tähtäävän kehysasiakirjan (kehysasiakirja), jonka Pohjois-Atlantin neuvoston kokoukseen osallistuneet valtion- ja hallitusten päämiehet ovat antaneet,
ottavat huomioon Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta 19 päivänä kesäkuuta 1951 tehdyn sopimuksen (Nato Sofa), Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta 28 päivänä elokuuta 1952 tehdyn pöytäkirjan (Pariisin pöytäkirja), Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta 19 päivänä kesäkuuta 1995 tehdyn sopimuksen (PfP Sofa), Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen 19 päivänä kesäkuuta 1995 tehdyn lisäpöytäkirjan (PfP Sofan lisäpöytäkirja), Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen 19 päivänä joulukuuta 1997 tehdyn toisen lisäpöytäkirjan (PfP Sofan toinen lisäpöytäkirja),
ottavat huomioon 22 päivänä syyskuuta 1994 tehdyn tietoturvallisuussopimuksen Suomen ja PohjoisAtlantin liiton välillä ja 3 päivänä heinäkuuta 2012 tehdyn hallinnollisen järjestelyn Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton kesken vaihdettavan turvallisuusluokitellun tiedon suojaamiseksi,
ottavat huomioon periaatteen, jonka mukaan Naton joukkoja ja Naton johtamia liittoutuman joukkoja voidaan sijoittaa Suomen tasavallan alueelle tai sen kautta rauhan, kriisien, poikkeusolojen ja konfliktien aikana Naton sotilaallisen toiminnan tukemiseksi,
ottavat huomioon periaatteen, jonka mukaan varaudutaan harjoitusten ja operaatioiden toteuttamiseen yhdessä Naton joukkojen, rauhankumppanuusjoukkojen ja muiden Naton johtamien joukkojen kanssa,
ja ottavat huomioon Suomen tasavallan, jäljempänä "isäntämaan", tarpeet sekä Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan (ACO) ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan (ACT), jäljempänä "strategiset esikunnat", tarpeet,
OVAT SAAVUTTANEET SEURAAVAN YHTEISYMMÄRRYKSEN:

1 kohta
Määritelmät
Tässä pöytäkirjassa ja sen täytäntöönpanoasiakirjoissa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.1 Joukot. Kaikki Naton johtamien joukkojen komponentit, mukaan lukien kaikki henkilöt, eläimet,materiaalit ja tarvikkeet, sekä tällaisten joukkojen mahdollinen siviilihenkilöstö Nato Sofassa, Pariisin pöytäkirjassa, rauhankumppanuusvaltioissa tai muissa Naton johdolla osallistuvissa valtioissa määritellyllä tavalla. Ilmaus sisältää myös kaikki vesialukset, ilma-alukset, ajoneuvot, varastot, kaluston ja ammukset sekä ilma-, maa- ja merikuljetusresurssit tukipalveluineen, mukaan lukien joukkoja sijoittavat tai tukevat sopimustoimittajat.
(Naton) sopimustoimittajat. Muut kuin suomalaiset yritykset, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, joiden kotipaikka on muualla kuin Suomen alueella, jotka ovat Naton, Naton jäsenvaltioiden ja Naton johtamiin operaatioihin osallistuvien muiden valtioiden kuin Naton jäsenvaltioiden palveluksessa ja jotka toimittavat jonkinlaisia tavaroita ja/tai palveluja Natolle Suomen alueella operaatioiden, harjoitusten, kokeilujen tai vastaavan Naton johtaman sotilaallisen toiminnan yhteydessä. Ilmaus sisältää operaation yhteydessä toimivat sopimustoimittajien työntekijät sekä alihankkijat ja näiden työntekijät, mutta se ei sisällä paikallisia sopimustoimittajia ja näiden työntekijöitä eikä alihankkijoita ja näiden työntekijöitä.

1.2 Naton sotilaallinen toiminta. Sotilaallinen toiminta, mukaan lukien harjoitukset, koulutus, operaatioihin liittyvä koe- ja kokeilutoiminta ja vastaava toiminta, tai joukkojen suorittama strateginen, taktinen tai palveluun tai koulutukseen liittyvä tai hallinnollinen sotilaallinen tehtävä; taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset.

1.3 Naton komentaja. Naton komentorakenteesen kuuluva sotilaskomentaja.

1.4 Naton organisaatiot. Naton johtamat esikunnat ja joukot.

1.5 Kansainvälinen sotilasesikunta. Kansainvälinen sotilasesikunta, joka kuuluu Naton integroituunkomentorakenteeseen tai jolle Pohjois-Atlantin neuvoston puolustussuunnittelukomitea on antanut tällaisen aseman. Ilmaus käsittää toiminnat, jotka voivat olla esikunnan tilapäisiä osastoja tai yksiköitä.

1.6 Kansallinen esikunta. Naton johtama kansallisten joukkojen esikunta.

1.7 Monikansallinen esikunta. Naton johtama, osallistuvien valtioiden sopimuksella perustettu esikunta, jossa on henkilöstöä useammasta kuin yhdestä valtiosta.

1.8 Lähettävät valtiot. Ne valtiot ja kansainväliset sotilasesikunnat tai näiden osat, jotka sijoittavatjoukkoja isäntämaan alueelle Naton sotilaallisen toiminnan tukemiseksi.

1.9 Isäntämaa. Suomen tasavalta.

1.10 Strategiset komentajat tai esikunnat. Pohjois-Atlantin liiton Euroopan-joukkojen komentaja (SACEUR) eli Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan (ACO) komentaja sekä Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan (ACT) komentaja (SACT).

1.11 Isäntämaatuki. Siviiliapu ja sotilaallinen apu, jota isäntämaa antaa rauhan, poikkeusolojen, kriisien ja konfliktien aikana Pohjois-Atlantin liiton joukoille ja organisaatioille, jotka sijaitsevat tai toimivat isäntämaan alueella, aluevesillä tai ilmatilassa tai kulkevat näiden kautta.

1.12 Joukkojen suojaus. Kaikki toimet ja keinot, joiden avulla minimoidaan henkilöiden, toimitilojen,kaluston ja toimintojen alttius kaikille uhille kaikissa tilanteissa, jotta joukon toimintavapaus ja toiminnallinen tehokkuus säilyisivät.

1.13 Kulut. Kansallisten, monikansallisten tai kansainvälisten esikuntien, joukkojen tai Naton organisaatioiden perustamiseen, tukemiseen ja ylläpitoon liittyvät kulut. Tässä pöytäkirjassa ja sen täytäntöönpanoasiakirjoissa:
a. Naton yhteiset kulut. Kulut, joista liitto vastaa yhteisesti etukäteen sovitun mukaisesti.
b. Jaettavat kulut. Kulut, joista useampi kuin yksi valtio vastaa etukäteen sovitun vastuunjaon mukai-sesti. Jaettavia kuluja koskevat järjestelyt perustuvat tavallisesti kaavaan, josta määrätään yksityiskohtaisesti asianomaisessa teknisessä järjestelyssä ja/tai yhteisissä täytäntöönpanojärjestelyissä.
c. Välittömät kansalliset kulut. Kulut, joista yksittäisen lähettävän valtion katsotaan vastaavan.

1.14 Naton yhteinen rahoitus. Naton jäsenvaltioiden antamat varat, jotka ovat käytettävissä sen jälkeen, kun ne on hyväksytty Naton talousarviossa käytettäviksi siinä määritellyssä Naton sotilaallisessa toiminnassa aiheutuviin yhteisiin kuluihin.

1.15 Liittymisilmoitus. Asiakirja, jolla ilmaistaan lähettävän valtion aikomus osallistua tämän pöytäkirjan määräysten mukaisiin isäntämaatuen järjestelyihin tiettyä Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten.

1.16 Aiejulistus. Asiakirja, jolla ilmaistaan lähettävän valtion aikomus osallistua tämän pöytäkirjanmääräysten mukaisiin isäntämaatuen järjestelyihin tietyin täsmällisin varaumin. Isäntämaa vahvistaa, ovatko varaumat hyväksyttävissä isäntämaatuen antamisen kannalta.

1.17 Tekninen järjestely. Kahdenvälinen järjestely tämän pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi tiettyäNaton johtamaa sotilaallista toimintaa varten. Teknisessä järjestelyssä määritellään Naton komentajalle ja lähettäville valtioille yksityiskohtaisesti ne vastuut ja menettelyt, joiden mukaisesti isäntämaa antaa isäntämaatukea.

1.18 Yhteinen täytäntöönpanojärjestely. Tämän pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi tehtävä kahdenvälinen järjestely, jolla pöytäkirjan allekirjoittajat sitoutuvat keskinäisesti isäntämaatuen antamiseen ja vastaanottamiseen. Yhteinen täytäntöönpanojärjestely sisältää yksityiskohtaiset tiedot tarvittavasta ja annettavasta tuesta, paikkakohtaisista toteuttamismenettelyistä sekä hyvitys- tai maksuehdoista.

1.19 Yhteinen isäntämaatuen ohjauskomitea. Tilapäinen komitea, jonka puheenjohtajina toimivat yhdessä isäntämaan edustaja ja Naton komentaja. Komitea, joka koostuu kaikkien lähettävien valtioiden valtuutetuista edustajista sekä isäntämaan edustajasta ja yhdestä tai useammasta Naton komentajasta, kokoontuu sovittamaan yhteen tarvittavia isäntämaatukea täydentäviä järjestelyjä, kuten teknistä järjestelyä ja yhteisiä täytäntöönpanojärjestelyjä, tapauksen mukaan.

1.20 Tukikohdat. Isäntämaassa olevat alueet, joita käytetään joukon operatiiviseen ja/tai logistiseentukemiseen Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten. Tukikohdat ovat strategisen esikunnan osastoja, joita Naton komentaja johtaa.

1.21 Osallistujat ovat tietoisia siitä, että jollei jonkin ilmauksen merkitystä määritellä erikseen tässäpöytäkirjassa, Naton osalta sovelletaan Naton termi- ja määritelmäluetteloa (asiakirja AAP-6 – NATO Glossary of Terms and Definitions).

2 kohta

TARKOITUS

2.1 Tämän pöytäkirjan tarkoituksena on luoda toimintaperiaatteet ja menettelyt tukikohtien perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi isäntämaassa oleville tai isäntämaan tukemille Naton joukoille Naton sotilaallisen toiminnan aikana.

2.2 Tämä pöytäkirja ja sen täytäntöönpanoasiakirjat on tarkoitettu perustaksi isäntämaan asianomaisenviranomaisen ja Naton komentajien suunnittelulle, jossa varaudutaan isäntämaatuen järjestelyihin Naton sotilaallisen toiminnan eri muotoja varten. Nämä toiminnot sisältävät sekä sellaiset operaatiot, joita varten joukot on jo määritetty, että sellaiset operaatiot, joita varten joukot on vielä määritettävä.

3 kohta

SOVELTAMISALA JA YLEISET JÄRJESTELYT

3.1 Kaikkeen Naton johtamaan sotilaalliseen toimintaan sovelletaan Nato Sofan tai PfP Sofan, Pariisinpöytäkirjan ja toisen lisäpöytäkirjan sekä mahdollisten muiden johtoesikunnan ja isäntämaan välillä voimassa olevien asianomaisten sopimusten määräyksiä.

3.2 Isäntämaa hyväksyy, että tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon nojalla perustettavat tukikohdat ovatperustavan johtoesikunnan osastoja ja sen alaista toimintaa. Perustettavat tukikohdat määritetään täytäntöönpanoasiakirjoissa. Johtojärjestelyistä määrärään sovellettavissa operaatiosuunnitelmissa.

3.3 Tämän pöytäkirjan on tarkoitus olla Naton doktriinin ja toimintaperiaatteiden mukainen, ja se toimii isäntämaatuen kehysjärjestelynä ja -rakenteena.

3.4 Isäntämaa antaa tukea Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten sijoitetuille joukoille kaikkienmahdollisuuksiensa mukaan, tuen saatavuuden mukaan ja kulloistenkin olosuhteiden asettamissa käytännön rajoissa. Tuen yksityiskohtia käsitellään täytäntöönpanoasiakirjoissa.

3.5 Tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan rauhan, poikkeusolojen, kriisien ja konfliktien aikanatai kansainvälisen jännitystilan aikana siten kuin isäntämaan ja Naton asianomaiset viranomaiset yhdessä päättävät.

3.6 Samalla, kun lähettäviä valtioita kannustetaan osallistumaan Naton sotilaalliseen toimintaan ja hyväksymään tämä pöytäkirja määräyksineen kehysasiakirjana, jonka mukaisesti isäntämaa antaa isäntämaatukea, isäntämaa voi tapauskohtaisesti ottaa huomioon yksittäisten valtioiden kanssa tehdyt erilliset kahdenväliset sopimukset.

3.7 Isäntämaa ja strategiset esikunnat voivat nimetä edustajia neuvottelemaan tätä pöytäkirjaa tukevista ja täydentävistä täytäntöönpanoasiakirjoista.

3.8 Tämän pöytäkirjan mukaisesti tuettava Naton sotilaallinen toiminta voi edellyttää tuekseen kiinteäsiipisillä ilma-aluksilla ja helikoptereilla suoritettavia monikansallisia ilmaoperaatioita sekä satamissa kauppalaivaston ja puolustusvoimien tukialuksilla suoritettavia operaatioita. Isäntämaa hyväksyy sen, että tällaiset ilma-alukset, helikopterit, vesialukset ja niiden miehistö liikkuvat isäntämaan alueilla ja niiden kautta yleisluvalla Naton sotilaallisen toiminnan ajan. Isäntämaa hallinnoi/valvoo tätä yleislupaa kaikilta osin.

4 kohta

VIITEASIAKIRJAT
Tähän pöytäkirjaan mahdollisesti sovellettavat viiteasiakirjat luetellaan liitteessä A.

5 kohta

VASTUUT

Tällä pöytäkirjalla määrätään seuraavasta:

5.1 Isäntämaa

a. Tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoasiakirjoja laadittaessa ja muutettaessa sekä näiden asiakirjojenvalmistumisen jälkeen isäntämaa ilmoittaa hyvissä ajoin asianomaiselle Naton komentajalle isäntämaatuen voimavarojen saatavuudesta tai puutteista. Isäntämaa ottaa huomioon, että Naton suunnittelijat tukeutuvat tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoasiakirjoihin ja tarvitsevat hyvissä ajoin ilmoituksen suunnitelluista kansallisen järjestelmän ja voimavarojen muutoksista.
b. Tuen antamiseksi isäntämaa toteuttaa tarvittavat järjestelyt tuen lähteiden kanssa, mukaan lukiensiviililähteet ja kaupalliset lähteet. Kaupallisista lähteistä tukea hankitaan tarjouskilpailun avulla, siltä ehdot täyttävältä tarjoajalta, joka tarjoaa kustannustehokkainta hintaa.
c. Isäntämaa pitää tarvittavia hallintoa ja rahoitusta koskevia tiedostoja, joiden perusteella määritetäänisäntämaalle maksettava korvaus sen isäntämaatukena joukoille antamista voimavaroista. Naton käyttöön osoittamilla määrärahoilla rahoitettavia toimia koskevat tiedot ja tiedostot annetaan sen käyttöön sisäisiä tarkastuksia varten.
d. Isäntämaan toimittamien tavaroiden ja palvelujen taso vastaa täytäntöönpanoasiakirjoissa olevia tie-toja.
e. Isäntämaalla säilyy määräysvalta isäntämaatuen voimavaroihinsa nähden, jollei tätä määräysvaltaaerikseen siirretä.
f. Isäntämaa toimittaa ennen Naton sotilaallista toimintaa siihen liittyvän tai sitä varten määritetynisäntämaatuen hinnaston.
g. Isäntämaa pyytää lähettäviä valtioita hyväksymään tämän pöytäkirjan määräykset joko liittymisil-moituksella tai aiejulistuksella.
h. Isäntämaa (joka sovittaa toimintansa yhteen Naton komentajan kanssa) antaa joukoille isäntämaanpuolustusvoimien henkilöstön/palvelujen antamaa terveydenhuolto- ja hammashoitotukea samoin ehdoin kuin isäntämaan puolustusvoimille.
i. Isäntämaa vastaa menettelyistä, joita noudatetaan isäntämaan ja lähettävän valtion välisissä tervey-denhuollon toiminnoissa, mukaan lukien terveydenhuollon yhteyspisteet.
j. Täytäntöönpanoasiakirjoja laadittaessa isäntämaa toimittaa Naton komentajalle englanninkieliset jäl-jennökset sellaisista terveys-, turvallisuus-, ympäristö- ja maataloussäännöksistä ja -määräyksistä, joita mahdollisesti sovelletaan Naton sotilaalliseen toimintaan, sekä säännöksistä ja määräyksistä, jotka koskevat vaarallisten aineiden varastointia, siirtämistä tai hävittämistä.
k. Isäntämaa hyväksyy tullia varten riittäviksi asiakirjoiksi jäljennökset lähettävien valtioiden lastiluet-teloista, jotka koskevat sotilaskäyttöön ja henkilökohtaiseen käyttöön Nato Sofan mukaisesti toimitettuja varusteita ja tarvikkeita.

5.2 Naton komentaja

a. Naton komentaja varmistaa mahdollisimman täydessä laajuudessa, että täytäntöönpanoasiakirjoissaeritellään tarvittavan tuen tyyppi, määrä ja laatu. Operaation ja joukon rakennetta ei voida eritellä ennen kuin niistä on määrätty operaatiosuunnitelmassa, operaatiokäskyssä tai harjoituksen operaatiokäskyssä. Naton komentaja antaa isäntämaatuen suunnittelua varten tarvittavat lisätiedot mahdollisimman pian.
b. Naton komentaja ilmoittaa isäntämaalle hyvissä ajoin mahdollisista olosuhteiden muutoksista ja eh-dottaa täytäntöönpanoasiakirjojen muuttamista tarpeen mukaan.
c. Naton komentaja päättää, onko yhteistä rahoitusta käytettävissä, ja mihin tarpeisiin sitä voidaankäyttää.
d. Naton komentaja määrittelee ja priorisoi tarvittavan isäntämaatuen sekä hyväksyy hinnat yhteisiäkuluja varten.
e. Naton komentaja varmistaa isäntämaalle rahallisen hyvityksen sovitusta isäntämaatuesta, jos hyvityskuuluu maksettavaksi yhteisestä rahoituksesta. Kaikissa muissa tapauksissa Naton komentaja auttaa mahdollisuuksien mukaan ratkaisemaan isäntämaan ja lähettävien valtioiden väliset rahoitusvelvoitteita koskevat kysymykset.
f. Jos lähettävien valtioiden vaatimukset ovat ristiriidassa voimavarojen jakoa koskevien Naton ko-mentajan prioriteettien kanssa, asianomainen Naton komentaja ratkaisee ristiriidan kyseisten lähettävien valtioiden kanssa.
g. Naton komentaja määrittää isäntämaahan perustettavien tukikohtien toiminnan henkilöstö- ja muuttarpeet.
h. Naton komentaja helpottaa isäntämaatukeen liittyvien vaatimusten ja kulujen yhdenmukaistamistaneuvottelujen aikana ja/tai yhteisessä isäntämaatuen ohjauskomiteassa.

5.3 Lähettävät valtiot

a. Lähettävät valtiot voivat päättää osallistumisestaan isäntämaatuen järjestelmään ja menettelyihinhyväksymällä tämän pöytäkirjan määräykset liittymisilmoituksella tai antamalla aiejulistuksen tiettyä Naton sotilaallista toimintaa varten.
b. Lähettävät valtiot määrittävät isäntämaatukea koskevat vaatimukset isäntämaalle ja vastaavalle Na-ton komentajalle.
c. Välittömiä kansallisia kuluja koskevien vaatimusten osalta lähettävät valtiot osallistuvat tavallisestiisäntämaatukea koskeviin neuvotteluihin yhteisessä isäntämaatuen ohjauskomiteassa, tai jollei tällaista komiteaa perusteta, lähettävät valtiot neuvottelevat suoraan isäntämaan kanssa. Lähettävät valtiot maksavat tai hyvittävät isäntämaatuen suoraan isäntämaalle ainoastaan sotilaslähteistä suoritettujen palvelujen osalta, jollei muiden maksumenettelyjen käytöstä ole sovittu. Isäntämaan ja lähettävien valtioiden tekemien sopimusjärjestelyjen perusteella lähettävät valtiot maksavat suoraan kaupallisista tai siviilivoimavaroista annettavasta tuesta.
d. Lähettävät valtiot toimittavat hyväksyttyä henkilöstöä osallistumaan isäntämaatukea koskeviin kes-kusteluihin yhteisessä isäntämaatuen ohjauskomiteassa, jos tällainen komitea perustetaan.
e. Lähettävät valtiot ilmoittavat isäntämaatukea koskevien vaatimusten muutoksista isäntämaalle jaasianomaiselle Naton komentajalle sitä mukaa kuin muutoksia tapahtuu sekä toimittavat komentajalle muutetut isäntämaatukea koskevat vaatimukset ja/tai tilanneraportit.
f. Lähettävät valtiot vastaavat kuluista, jotka aiheutuvat isäntämaan mahdollisesti järjestämistä puolus-tusvoimien ulkopuolisista terveydenhuolto- tai hammashoitopalveluista.
g. Lähettävien valtioiden on noudatettava tukikohtiin sovellettavia terveyttä, turvallisuutta, ympäristöäja maataloutta koskevia isäntämaan säännöksiä ja määräyksiä sekä mahdollisia vaarallisten aineiden varastointia, siirtämistä tai hävittämistä koskevia isäntämaan säädöksiä ja määräyksiä.

6 kohta

RAHOITUSMÄÄRÄYKSET

6.1 Kansainvälisten sotilasesikuntien ja tukikohtien toiminnat, Naton omistamat ja/tai vuokraamat vesialukset, ilma-alukset ja ajoneuvot sekä joukoille toimitetut poltto- ja voiteluaineet vapautetaan kaikista veroista, tulleista ja vastaavista maksuista Nato Sofalla/PfP Sofalla ja/tai Pariisin pöytäkirjalla ja/tai toisella lisäpöytäkirjalla ja/tai keskinäisellä sopimuksella ja/tai kansainvälisellä sopimuksella sovitulla tavalla.
6.2 Pariisin pöytäkirjaa ja/tai toista lisäpöytäkirjaa, joilla pannaan täytäntöön kansainvälisiä sotilasesikuntia koskevat erioikeudet ja vapaudet, sovelletaan esikunnan osina oleviin osastoihin, joita voidaan sijoittaa isäntämaahan Naton sotilaallisen toiminnan toteuttamiseksi.
6.3 Kalusto, varusteet, tuotteet ja materiaalit, jotka tuodaan tilapäisesti isäntämaan alueelle ja viedäänsieltä Naton sotilaallisen toiminnan yhteydessä, vapautetaan kaikista tulleista, veroista ja maksuista. Muista tullimenettelyistä määrätään Nato Sofan tai PfP Sofan, Pariisin pöytäkirjan ja toisen lisäpöytäkirjan mukaisesti tapauksen mukaan.
6.4 Jollei isäntämaan kansantaloudesta tehtäviä hankintoja voida vapauttaa kokonaan veroista, tulleistaja vastaavista maksuista, maksuja ei kanneta määrältään suurempina kuin isäntämaan puolustusvoimilta. Kaikkien kulujen käsittelyyn tulisi liittyä mahdollisimman vähän hallinnollisia vaatimuksia.
6.5 Maksutapahtumista yksityisessä tai valtion pankissa, mukaan lukien varojen siirto ja tilien perustaminen, ei kanneta minkäänlaisia maksuja valtiolle.
6.6 Lopullisista rahoitusjärjestelyistä, erityisesti Naton yhteiseen rahoitukseen liittyvistä järjestelyistä,päätetään todennäköisesti vasta juuri ennen Naton sotilaallisen toiminnan toteuttamista. Kaikkien etukäteen neuvoteltavien rahoitusjärjestelyjen yhteydessä on kuitenkin määritettävä täsmällisesti Naton rahoitusvastuun enimmäismäärä. Kuluihin, joita ei ennen niiden syntymistä erityisesti sovita Naton rahoittamiksi kuluiksi, ei myönnetä Naton yhteistä rahoitusta.
6.7 Täytäntöönpanoasiakirjat toimivat aluksi perustana kustannusarvioille ja perustana kulujen luokittelulle joko Naton yhteisiksi kuluiksi (tapauksen mukaan), jaettaviksi kuluiksi tai välittömiksi kansallisiksi kuluiksi.
6.8 Jos Naton komentaja toteaa, että tietyt kulut täyttävät Naton yhteisestä rahoituksesta korvattavuuden edellytykset ja että Naton yhteistä rahoitusta (hyväksyttyjä määrärahoja) on käytettävissä niiden korvaamiseen, asianomainen strateginen komentorakenne hyväksyy nämä kulut korvattaviksi yhteisestä rahoituksesta ja joko maksaa kulut suoraan tai hyvittää§ ne isäntämaalle.
6.9 Jos tiettyjen kulujen katsotaan kuuluvan useamman kuin yhden valtion vastattaviksi, ne voidaankatsoa jaettaviksi kuluiksi ja jakaa kyseisten valtioiden keskinäisellä sopimuksella noudattaen jakokaavaa, joka on hyväksytty teknisessä järjestelyssä tai muussa täytäntöönpanoasiakirjassa.
6.10 Isäntämaan antamista siviili- ja sotilastarvikkeista ja -palveluista ei kanneta määrältään suurempiamaksuja kuin isäntämaan puolustusvoimilta, eikä niihin sisällytetä hallinto- tai yleiskuluja, mutta niissä voidaan ottaa huomioon toimitusaikataulujen, toimituspaikkojen tai vastaavien seikkojen muutoksia. Hyvitystä ei makseta sotilashenkilöstön antamasta tuesta.
6.11 Naton komentaja ja lähettävät valtiot voivat sopia suoraan kaupallisten toimittajien kanssa tarvikkeista, palveluista tai muusta tuesta.
6.12 Naton omistamat ajoneuvot ja lähettävien valtioiden sotilasajoneuvot ovat itsevakuutettuja ja niitävoidaan siten käyttää ilman kaupallista vakuutusta.
6.13 Isäntämaalla ei ole taloudellista vastuuta Naton komentajan tai lähettävien valtioiden puolesta,ellei valtuutettu edustaja pyydä tätä häneltä erikseen etukäteen ja ellei kulujen maksamista koskevasta vastuusta sovita. Mitään varoja ei myöskään varata ennen kuin tapauksen mukaan joko johtoesikunta tai lähettävät valtiot hyväksyvät asianomaiset täytäntöönpanoasiakirjat ja alkavat johtaa niiden täytäntöönpanoa.
6.14 Tähän pöytäkirjaan ei liity varojen jakamista, eikä tämä asiakirja perusta erillistä rahoitusvelvoitetta Naton komentajalle tai lähettäville valtioille. Yksityiskohtaisista rahoitusjärjestelyistä ja hyvitysmenettelyistä määrätään täytäntöönpanoasiakirjoissa.
6.15 Tukikohtien perustaminen tukemaan Naton sotilaallista toimintaa ei tarkoita infrastruktuurin rakentamista tai kunnostamista.

7 kohta

OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

7.1 Johtoesikunta suorittaa tai voi siirtää muiden suoritettavaksi operaatioiden toteuttamisen kannaltaolennaisia oikeudellisia toimia, mukaan lukien, mutta ei yksinomaan, sopimuskelpoisuuden käyttäminen, ja se voi osallistua oikeudenkäynteihin tai hallinnollisiin menettelyihin sekä hankkia ja luovuttaa omaisuutta.
7.2 Isäntävaltion alueelle sijoitettavien joukkojen asema määräytyy Nato Sofan, PfP Sofan, Pariisinpöytäkirjan ja/tai toisen lisäpöytäkirjan mukaisesti.
7.3 Tämän pöytäkirjan täytäntöönpanosta johtuvat tai siihen liittyvät muut kuin sopimusperusteisetvaateet käsitellään Nato Sofan tai PfP Sofan määräysten mukaisesti.
7.4 Sopimusperusteiset vaateet käsittelee ja ratkaisee isäntävaltio julkisyhteisöjen sopimuksiin sovellettavaa menettelyä noudattaen ja isäntämaan lain mukaisesti. Tällöin Naton komentaja tai lähettävä valtio maksaa tapauksen mukaan hyvitystä.

8 kohta

JOUKKOJEN SUOJAUS

8.1 Naton kiinteitä esikuntia ja kaikkia vastaavia sotilaallisia toimintoja varten suunnitellaan kattava jatehokas joukkojen suojaus, ja siitä määrätään yksityiskohtaisesti operaatiosuunnitelmissa, harjoitusten suunnitteluohjeissa tai lisäsopimuksissa, tapauksen mukaan. Joukkojen suojaus toteutetaan Naton toimintaperiaatteiden ja menettelyjen mukaisesti ja Nato Sofan tai PfP Sofan mukaisella tavalla. Pyydettävä tai annettava joukkojen suojaus ei saa missään olosuhteissa olla Nato Sofan tai PfP Sofan tai isäntämaan lainsäädännön vastaista.
8.2 Tapauskohtaisesti isäntämaa ilmoittaa lähettävälle valtiolle ja Naton komentajalle ehdotuksensajoukkojen suojausta koskevista toimista, rajauksista ja rajoituksista.
8.3 Tapauskohtaisesti kukin lähettävä valtio vastaa joukkojen suojausta koskevien vaatimustensa jarajaustensa määrittämisestä sekä ilmoittamisesta isäntämaalle ja Naton komentajalle.
8.4 Niiden joukkojen suojausta koskevien vastuiden lisäksi, jotka määritellään joukkojen suojaustakoskevissa Naton toimintaperiaatteissa ja menettelyissä, Naton komentaja vastaa kaiken pyydettävän ja annettavan isäntämaan ja lähettävän valtion joukkojen suojauksen yhteensovittamisesta sen mukaan kuin joukkojen suojaamiseksi on tarpeen.

9 kohta

TURVALLISUUS JA TIETOJEN ILMAISEMINEN

9. Tämän sopimuksen täytäntöönpanon johdosta varastoitavaa, käsiteltävää, tuotettavaa, siirrettävää taivaihdettavaa turvallisuusluokiteltua tietoa kohdellaan Suomen ja Pohjois-Atlantin liiton välillä tehdyn tietoturvallisuussopimuksen mukaisesti sekä Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton kesken vaihdettavan turvallisuusluokitellun tiedon suojaamiseksi tehdyn hallinnollisen järjestelyn mukaisesti. Liiton jäsenvaltioiden kesken tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon johdosta varastoitavaa, käsiteltävää, tuotettavaa, siirrettävää tai vaihdettavaa turvallisuusluokiteltua tietoa kohdellaan17 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyn asiakirjan C-M (2002) 49 "Security within the North Atlantic Treaty Organisation" kulloisenkin hyväksytyn painoksen mukaisesti, mukaan lukien kaikki asiakirjan täydennykset ja muutokset sekä voimassa olevat turvallisuussopimukset ja -järjestelyt.
9.2 Tieto, jonka osallistuja tai lähettävä valtio luovuttaa toiselle salassa pidettävänä, sekä salassa pidettävä osallistujan tai lähettävän valtion tuottama tieto joko pidetään luokiteltuna alkuperäiseen turvallisuusluokkaansa tai se luokitellaan luokkaan, joka varmistaa toisen osallistujan tai lähettävän valtion vaatimaa suojaustasoa vastaavan suojan ilmaisemista vastaan.
9.3 Kukin osallistuja ja lähettävä valtio toteuttaa kaikki käytettävissään olevat lailliset toimet estääkseen kaikkien salassa pidettävinä vaihdettavien tietojen ilmaisemisen, jolleivät muut osallistujat ja/tai lähettävät valtiot suostu niiden ilmaisemiseen.
9.4 Avustaakseen tarvittavassa suojaamisessa kukin osallistuja tai lähettävä valtio merkitsee toisellesalassa pidettävinä annettaviin tietoihin tekstin, josta ilmenevät tietojen alkuperä, turvallisuusluokka, luovuttamisen ehdot, tietojen liittyminen tiettyyn Naton sotilaalliseen toimintaan ja niiden luovuttaminen salassa pidettävinä.
9.5 Henkilöstön vierailuja järjestettäessä noudatetaan menettelyjä, joista määrätään asiakirjassa C-M(2002)49, sellaisena kuin se on muutettuna.
9.6 Kaikkea turvallisuusluokiteltua tietoa, johon sovelletaan tämän kohdan määräyksiä, suojataan edelleen myös osallistujan irtisanottua pöytäkirjan tai pöytäkirjan voimassaolon päätyttyä.

10 kohta

VOIMAANTULO, VOIMASSAOLO JA VOIMASSAOLON PÄÄTTYMINEN

10.1 Tämä pöytäkirja tulee voimaan viimeisen allekirjoituksen päivänä ja pysyy voimassa, jollei osallistuja irtisano pöytäkirjaa ilmoittamalla asiasta kirjallisesti kaikille muille osallistujille kuusi kuukautta etukäteen.
10.2 Osallistujan irtisanottua tämän pöytäkirjan tai pöytäkirjan voimassaolon päätyttyä kaikki 6, 7 ja 9 kohdan määräykset pysyvät voimassa, kunnes kaikki velvoitteet on täytetty. Jos pöytäkirja irtisanotaan tai sen voimassaolo päättyy, lähettävät valtiot täyttävät kaikki velvoitteensa.

11 kohta

MUUTTAMINEN JA TULKINTA

11.1 Tätä pöytäkirjaa voidaan muuttaa tai muuntaa kirjallisesti kaikkien osallistujien keskinäiselläsuostumuksella.
11.2 Tämän pöytäkirjan tulkintaa ja soveltamista koskevat ilmeiset ristiriidat ratkaistaan osallistujienvälisillä neuvotteluilla mahdollisimman alhaisella tasolla, eikä niitä saateta kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen eikä kolmannen osapuolen ratkaistaviksi.
11.3 Tämä pöytäkirja allekirjoitetaan kolmena kappaleena englannin kielellä.

12 kohta

SUHDE KANSALLISEEN JA KANSAINVÄLISEEN OIKEUTEEN

12.1 Tämän pöytäkirjan tarkoituksena ei ole syrjäyttää osallistujia sitovaa kansallista oikeutta eikä niitä sitovia kansainvälisiä velvoitteita. Osallistujat ilmoittavat toisilleen mahdollisista ristiriidoista, jotka johtuvat tästä pöytäkirjasta.
12.2 Tätä pöytäkirjaa ei voida rekisteröidä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

Edellä sanottu ilmaisee Suomen tasavallan hallituksen sekä Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan ja Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan välillä saavutetun yhteisymmärryksen tässä pöytäkirjassa tarkoitetuista asioista.

Suomen tasavallan hallituksen puolesta
Jarmo Lindberg
Kenraali
Puolustusvoimain komentaja, Suomen puolustusvoimat

Päiväys: 4 päivänä syyskuuta 2014

Suomen tasavallan ilmoitus

Tätä pöytäkirjaa ja sen täytäntöönpanoasiakirjoja sovellettaessa Suomen tasavalta ei katso sopimustoimittajia Nato Sofassa/PfP Sofassa ja Pariisin pöytäkirjassa/toisessa lisäpöytäkirjassa määritellyn joukon tai siviilihenkilöstön osaksi.

Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan puolesta ja
Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan puolesta
Philip M. Breedlove
Kenraali, Yhdysvaltojen ilmavoimat
Pohjois-Atlantin liiton Euroopan-joukkojen komentaja

Päiväys: 4 päivänä syyskuuta 2014

Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan ilmoitus
Suomen tasavallan ilmoitusta katsotaan sovellettavan siltä osin kuin Naton sotilaallinen toiminta on Pohjois-Atlantin neuvoston toimeksiannon mukaista.

LIITE A
VIITEASIAKIRJAT

a. Pohjois-Atlantin sopimus, tehty 4 päivänä huhtikuuta 1949.
b. Pohjois-Atlantin neuvoston kokoukseen osallistuneiden valtion- ja hallitusten päämiesten antamarauhankumppanuuteen tähtäävä kehysasiakirja (kehysasiakirja), tehty 10 päivänä tammikuuta 1994 (ainoastaan rauhankumppanuusvaltion kanssa tehtävän yhteisymmärryspöytäkirjan yhteydessä).
c. Sopimus Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta (Nato So-fa), tehty 19 päivänä kesäkuuta 1951.
d. Pöytäkirja Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntienasemasta (Pariisin pöytäkirja), tehty 28 päivänä elokuuta 1952.
e. Sopimus Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallis-tuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta (PfP Sofa), tehty 19 päivänä kesäkuuta 1995.
f. Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien val-tioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen lisäpöytäkirja (PfP Sofan lisäpöytäkirja), tehty 19 päivänä kesäkuuta 1995.
g. Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimusvaltioiden ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien val-tioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen toinen lisäpöytäkirja (toinen lisäpöytäkirja), tehty 19 päivänä joulukuuta 1997.
h. MC 319/2 - NATO Principles and Policies for Logistics ("Naton logistiset periaatteet ja menettely-tavat").
i. MC 334/2 - NATO Principles and Policies for Host Nation Support (HNS) ("Naton isäntämaatukeakoskevat periaatteet ja menettelytavat").
j. Sovellettavat Naton STANAG-standardointisopimukset sekä logistista tukea, joukkojen suojausta jarahallista hyvitystä koskevat menettelytapaohjeet.
k. C-M(2002)49 – Security within NATO ("Turvallisuus Natossa"), päivätty 17 päivänä kesäkuuta2002.
l. BI-SC Directive 15-3 Preparation of International Agreements ("Kansainvälisten sopimusten valmis-telu").
m. AJP-4.5 (B) - Allied Joint Doctrine for Host Nation Support and Procedures ("Naton yhteinen isän-tämaatukea ja sen menettelyjä koskeva doktriini").
n. CM(2002)50 – Protection Measures for NATO Civil and Military Bodies, Deployed NATO Forcesand Installations (Assets) Against Terrorist Threats ("Toimet Naton siviili- ja sotilaselinten, sijoitettujen Naton joukkojen ja rakenteiden (omaisuuden) suojaamiseksi terrorismin uhalta").
o. BI-SC Force Protection Directive 80-25 ("Joukkojen suojauksen ohje"), 1 päivänä tammikuuta2003.
p. BI-SC Functional Planning Guide for Force Protection ("Joukkojen suojauksen käytännön suunnit-telun opas").
q. AAP-6 – NATO Glossary of Terms and Definitions ("Naton termi- ja määritelmäluettelo").

Onko valtaa liukunut sotilaille, "pikkuhiljaa"?

Perjantai 1.5.2020 - Mauno Saari

Puolustusvoimain ex-komentaja Jarmo Lindbergin äskeiset kommellukset johtivat siihen, että palaan taas Suomen ja Naton väliseen isäntämaasopimukseen. Mutta älä edes yritä lukea tätä kirjoitusta, jos seuraava englanninkielinen teksti ei aukene saman tien.

"Information provided by any Participant or SN to any other in confidence, and such information produced by any Participant or SN requiring confidentiality, will either retain its original classification, or be assigned a classification that will ensure a degree of protection against disclosure, equivalent to that required by the other Participant or SN."

No, helpotan vapun kunniaksi. Tässä sama selkosuomella:

"Tieto, jonka osallistuja tai lähettävä valtio luovuttaa toiselle salassa pidettävänä, sekä salassa pidettävä osallistujan tai lähettävän valtion tuottama tieto joko pidetään luokiteltuna alkuperäiseen turvallisuusluokkaansa tai se luokitellaan luokkaan, joka varmistaa toisen osallistujan tai lähettävän valtion vaatimaa suojaustasoa vastaavan suojan ilmaisemista varten."

Jos sinulla oli hankaluuksia myös suomenkielisen tekstin syvällisessä ymmärtämisessä, se saattaa johtua siitä, että kyseessä on ulkoministeriömme epävirallinen käännös. Kun monet, minä muiden mukana, ovat pitänet tätä sopimusta erittäin tärkeänä ja kiistanalaisena, virallinen käännös olisi tietysti paikallaan.

Kysymys on tekstistä, joka sisältyy Suomen ja sotilasliitto Naton välillä 4.9.2014 solmittuun isäntämaasopimukseen.

Sopimuksen allekirjoittamisesta tulee syyskuussa kuluneeksi kuusi vuotta, joten aikaa vievää näyttää virallinen kääntäminen olevan. On esitetty syytöksiä, että tekstiä pantataan, jotta vältettäisiin kiusallinen keskustelu. Miten niin?

Wikipedia kertoo sopimuksesta ja artikkelin lähdeluettelossa on "Ulkoministeriön laatima käännös", mutta klikkaaminen johtaa umpikujaan – sivu on "hukassa". Joku on poistanut sen.

Lähestyn ulkoministeriötä ja pyydän lähettämään suomenkielisen version. Saan englanninkielisen. Uudistan pyynnön, saan vastauksen: "Hei, Selvitämme asiaa käännöksen olemassa oloa ja sen mahdollista luovuttamista ulkoministeriön tietohallinnosta. Palaamme mahdollisimman pian, käytännössä menee varmasti vapun jälkeiseen aikaan."

"Olemassa oloa... mahdollista luovuttamista..."?

                                                 ***

Voin keventää ministeriön työtaakkaa. Minulla on tuo ulkoministeriön laatima epävirallinen, suomenkielinen teksti. (Ja myös toinen epävirallinen, nimittäin Antti Pesosen ja Mauri Nygårdin tekemä käännös, joka valmistui paljon ennen ministeriön laatimaa käännöstä.)

Sain ministeriön epävirallisen suomennoksen ensin mutkien kautta kaverini kaverilta. Sitten myös eduskunnan erittäin auttavaisesta Tietopalvelusta. Joudun siis tunnustamaan, että pyyntöni ulkoministeriölle oli tarpeeton. Tein sen vain saadakseni tiedon ministeriön suhtautumisesta. Sain sen.

"Olemassa oloa ja mahdollista luovuttamista" on kummallinen viesti. Isäntämaasopimus on julkinen asiakirja. Sen on julistanut julkiseksi painokkaasti mm. Erkki Tuomioja, joka oli ulkoministerinä paikalla, kun komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti sopimuksen Walesissa.

Tuomioja lausui eduskunnassa 24.4.2014, jolloin sopimuksen allekirjoittamiseen oli runsaat neljä kuukautta: "Ei meillä (hallituksella, M.S. huom.) ole minkäänlaista tarkoitusta eikä kenelläkään pienintäkään halua, että tässä toimittaisiin tavalla, jossa pimitettäisiin mitään tietoa täysin avoimesta asiasta."

Ulkoministeri Tuomioja antoi samassa puheenvuorossaan myös lupauksen: "Siitä riippumatta, mikä sen päätöksenteon muoto on, on täysin selvää, että tällaisissa kysymyksissä kaikki ne asiakirjat tullaan toimittamaan ja kaikki keskustelut ja poliittinen kanta tullaan varmistamaan ja ankkuroimaan eduskunnan ja sen valiokuntien kautta."

Mutta kun isäntämaasopimus allekirjoitettiin, eduskunta ei ollut saanut sitä käsiteltäväkseen. Päätös oli tehty hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön läsnäollessa. Se oli siis "päätöksenteon muoto", josta Tuomioja sananvalinnoistaan päätellen saattoi olla selvillä hyvissä ajoin.

                                                 ***

Huhtikuinen keskustelu eduskunnassa johtui sanomalehti Keskisuomalaisen paljastuksesta. Muutama kansanedustaja käytti ihmettelevän ja kriittisen puheenvuoron. Vastaukseksi saatiin kiertelevää höpötystä, josta malliksi ote pääministeri Jyrki Kataisen fantastisesta puheenvuorosta:

"...Jos katsotaan tätä vuoden 2012 selontekoa, niin siinä todetaan, että "Naton suunnittelu- ja arviointiprosessiin ja operatiivisen voimavarakonseptin avulla sekä osallistumalla Naton nopean toiminnan joukkoja täydentävään toimintaan Suomi kehittää yhteistoimintakykyään ja parantaa mahdollisuuksiaan osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan riippumatta siitä, onko kyse Naton..." ja näin."

Ja näin?

Lopuksi pääministeri summasi: "Toivon mukaan tämä nyt viimeistään selventää, mistä tässä on ollut kysymys. Eli vähän kevyempää suhtautumista siinä mielessä, ettei aina vedetä liipaisimesta, kun kuvitellaan, että joku liikkuu."

                                                 ***

"Joku" oli liikkunut jo vuodesta 2001. Sen todisti puolustusministeri Carl Haglund. Hän kertoi isäntämaasopimuksen olevan tuosta ajankohdasta alkaneen johdonmukaisen työn tulos. Silloisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta alkaen "tämä" asia on ollut mukana "meidän kumppanuustavoitteissamme".

"Ja on todettu, että vuoteen 2016 mennessä Suomi allekirjoittaa tämän yhteisymmärryspöytäkirjan... 13 vuotta tätä on veivattu – niin pikkuhiljaa tämä on valmistumassa", Haglund sanoi.

Avainsana on "pikkuhiljaa". Liike on ollut hiljaisempaa ja hitaampaa kuin jäätikön sulaminen. Asiaa on edistetty pikkuisen kerrallaan ja niin hiljaa, ettei oikein kukaan veivaajia lukuun ottamatta ole kuullut tai huomannut, mitä tapahtuu. Ei edes ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok), joka pääsi perille liikkumisesta lukemalla lehtijutun. Aikaa havaitsemiseen oli reilusti yli vuosikymmen.

Salolainen: "...On harmillista istua sellaisessa valiokunnassa, jonka pitäisi tietää näistä asioista, mutta joka ei sitten kuitenkaan sitä viimeistä tietoa ole saanut."

Ulkoministeri Tuomioja vastasi Salolaiselle sanomalla, että kyseessä ovat julkiset asiakirjat, "jotka kuka tahansa pyynnöstä voi saada käyttöönsä".

Mutta Salolainen ei osannut pyytää, koska hän ei tiennyt – ennen lehtijuttua. Miten voi pyytää jotain, jota ei tiedä olevan olemassa?

                                                ***

Tärkein isäntämaasopimusta koskeva kysymys koskee sen perimmäistä olemusta. Onko kyse sitovasta valtiosopimuksesta vai sitomattomasta yhteisymmärryspöytäkirjasta? Filosofinen kysymys on, mitä tarkoittaa yhteisymmärrys, johon ei sitouduta ja joka ei velvoita? Ja jos sopimuksessa ei sovita mitään sitovaa ja velvoittavaa, miksi se tehtiin?

Tuomiojan mukaan "kysymyksessä on yhteisymmärrysasiakirjan muotoinen järjestely, joka ei ole siis verrattavissa valtiosopimukseen, mutta perustuu siihen valtiosopimukseen, joka aikanaan on täällä käyty lävitse, kun Naton kumppanuussopimukseen on liitytty".

Asiakirja ei siis ole valtiosopimus, mutta perustuu valtiosopimukseen?

Jos Naton kumppanuussopimus oli kosinta, onko isäntämaasopimus kihlaus, avoliitto vai hämärä naimakauppa? Jotta asia olisi vielä epäselvempi, siteeraan puolustusministeri Jussi Niinistön vastausta kansanedustaja Markus Mustajärven (vas) kirjalliseen kysymykseen, jossa tämä rinnasti isäntämaasopimuksen valtiosopimuksiin.

Jussi Niinistö: "Suomi otti isäntämaatuen käytännön valmiuksia kehittävän Naton kumppanuustavoitteen vuonna 2002. Se on ollut yksi Suomen ja Naton välisistä noin 60 kumppanuustavoitteesta Suomen puolustuksen kehittämiseksi."

Ja vielä: "Tavoite on ollut käytännön työkalu selontekojen linjauksien toteuttamiseksi."

Onko ulko- ja puolustusministerien sanojen oikea tulkinta, että Naton kumppanuussopimus on toiminut alustana, jolle pitkän ajan kuluessa on hissun kissun rakenneltu kuudenkymmenen sopimuksen himmeli ja näin saatu lopulta aikaan isäntämaasopimus?

En tiedä, olemmeko nyt pysäkillä vai pääteasemalla. En tiedä sitäkään, mitä Nato tahtoo. En tiedä, vaikka luulen tietäväni.

                                                ***

Vuoden 2014 keväällä käyty keskustelu osoittaa, ettei eduskunta ole huomannut sen silmien editse "pikkuhiljaa" lipuvaa kehitystä. Keskustelussa oli terää, mutta se lopahti. Eduskunta sai otteen, mutta ei purrut luuhun saakka vaan tyytyi lopulta merkillisiin sananselityksiin.

Pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen pitää isäntämaasopimuksen tulkintaa ongelmana. Väyrysen mukaan sopimus pitäisi avata uuteen käsittelyyn. Sinne olisi alun perin pitänyt lisätä Ruotsin mallin mukaan ehto, että muiden maiden joukot voivat tulla maahan vain hallituksen päätöksellä.

Nyt tällaista ehtoa ei ole, ja kysymys kuuluu, voiko Nato tuoda monikansallisia joukkojaan ja aseitaan Suomeen yksipuolisella päätöksellään. Ulkopolitiikan johtopaikoilta on vastattu, että ei.

Vuonna 2014 puolustusministeri Niinistön sanoi, että Suomi päättää "kaikissa oloissa itse, ryhtyykö se toimintaan, jossa isäntämaatuesta tarvitsee sopia". Silloinen ulkoministeri Tuomioja taas lausui, ettei sopimus velvoita Suomea avun vastaanottamiseen.

Kysymys on siitä, päteekö ministerien tulkinta, kun vastassa on Naton isäntämaadoktriini, jossa todetaan: ”At the time mutually agreed to by the nations involved, or upon NATO declaration, the HN (Host Nation) will provide HNS (Host Nation Support) in order to fulfill all actions necessary to support allied forces in its territory.”

Sama teksti suomeksi: "Kun yhteisesti on sovittu, tai kun Nato niin ilmoittaa, isäntämaan on ryhdyttävä antamaan isäntämaatukea ja avustamaan Naton joukkoja maaperällään."

Onko eduskunta puolustuspoliittisia selontekoja lukiessaan voinut tutustua tähän Naton doktriiniin? Sitä en tiedä, mutta pidän varmana, että sopimusta pohjustaneet sotilaamme sekä myös tasavallan presidentti ja ulkoministeri ovat.

                                                ***

Rauhaa ja demokratiaa rakastavana siviilinä esitän vielä yhden kysymyksen – lähinnä itselleni: – Ovatko sotilaat ottaneet Suomessa vallan eduskunnalta, pikkuhiljaa?

Vielä ote isäntämaasopimuksesta: "Sotilaallinen toiminta, mukaan lukien harjoitukset, koulutus, operaatioihin liittyvä koe- ja kokeilutoiminta ja vastaava toiminta, tai joukkojen suorittama strateginen, taktinen tai palveluun tai koulutukseen liittyvä tai hallinnollinen sotilaallinen tehtävä: taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset."

Tulihan nyt selväksi? Hyökkäys, mutta minne?

Väyrysen ex-kollega Keijo Korhonen on ruoskinut sopimusta ankarammin kuin kukaan muu. Hyvin perustein hän väittää, että kysymyksessä on nimenomaan valtiosopimus ja sanoo, että Suomen hallituksen käyttämät juristit pitäisi vaihtaa, koska he "eivät tunne edes kansainvälisen oikeuden alkeita".

Kanava-lehden artikkelissa hän kirjoittaa: "Kysymys on Suomen valtion maa-, vesi- ja ilma-alueen varauksettomasta ja sitovasta luovuttamisesta sotilasliitto Naton jäsenvaltioiden käyttöön mitä tahansa sotilaallista operaatiota varten. Syyskuun 4. päivän 2014 sopimus on nyky-Suomen historian suuria häpeätahroja ja pitkä naula lisää Suomen itsenäisyyden ruumisarkkuun."

Korhonen nostaa esiin sen, että sopimuksessa mainitaan myös hyökkäys, ja kysyy, minne Suomesta aiotaan hyökätä. Ruotsiinko?

Eduskunnassa ei kevään 2014 keskustelussa kysytty esimerkiksi sitä, miten isäntämaasopimus sopii yhteen vuonna 1992 solmitun Suomen ja Venäjän federaation välisen, suhteiden perusteita koskevan valtiosopimuksen kanssa. Olisi ehkä kannattanut kysäistä.

Tämän asiakirjan 1. artiklassa valtiot sopivat pidättyvänsä "voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä". Onko isäntämaasopimuksen henki ristiriidassa tuon kohdan kanssa, kun Suomi lupaa tukea "kaikin voimin" Naton joukkoja mm. hyökkäyksessä?

Suhteet ovat kunnossa? Vai perustuvatko ne tasapainoiluun lisääntyvässä jännityksessä, kun Nato jatkaa Venäjän piirittämistä monilla tahoilla?

                                                ***

Korhosen artikkeli ei herättänyt laajaa keskustelua, sillä Korhonen on Väyrysen tavoin karkotettu erämaahan, josta huutavan ääni ei kuulu.

Ja miksi ihmeessä keskusteltaisiin? Totesihan sopimuksen allekirjoituksen aikainen puolustusministeriön kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Räty MOT-ohjelmassa (v. 2015):

"En näe siinä tarvetta sen syvempään keskusteluun. Se syvempi keskustelu käytiin aikoinaan, kun Suomi lähti mukaan rauhankumppanuusohjelmaan -94, ja tämä on vain yksi niin kuin lisäaskel siinä ohjelman sisällä. Yhteisymmärryspöytäkirja ei ole millään tavalla askel kohti Nato-jäsenyyttä. Tää Nato-jäsenyys on aivan eri asia."

Uskoo, ken tahtoo. Minä en, mutta entäpä Jarmo Lindberg, jonka seuraajaksi Arto Räty yritti?

Hyvissä pooleissa ollaan

Tiistai 21.4.2020 - Mauno Saari

Silmiin sattui vanha juttu, viime vuoden lokakuussa Sanomalehtien liiton Suomen Lehdistö -julkaisussa ilmestynyt hauska tarina Mediapoolista. 

Jutun tarkoituksena on kertoa totuus Mediapoolista eli torjua siitä esitettyjä väitteitä. Hauskaksi artikkelin tekee se, että väittäessään mm. minun esittäneen vääristeltyjä tietoja, se itse vääristelee. 

En esimerkiksi ole väittänyt, että Mediapoolin tehtävä olisi "jukuripäisen Suomen kansan käännyttäminen Nato-jäsenyyden kannalle".  

Olen vain kertonut, mitä Mediapoolin puheenjohtajana toiminut Alexander Lindholm on poolin omilla nettisivuilla sanonut – että poolin "sisältöryhmä" on aktiivinen ja että pooli pyrkii torjumaan natovastaisuutta.

Olen nähnyt ja lukenut hänen lausumansa, joka katosi oudosti heti, kun olin kertonut siitä blogissani. Olen lukutaitoinen eikä näössäni ole vikaa.

                                                                 ***

Oma käsitykseni on, ettei ainakaan pääosaa valtamediasta edes tarvitsisi poolin toimesta ohjeistaa Nato-jäsenyyden kannalle. Se on jo sillä kannalla. 

Nato-jäsenyyttä ei ajeta kehumalla sotaliittoa. Sillä tavalla jukuripäisen kansan viisautta ei nujerreta. Kiertotie voi olla tehokkaampi. Nukkuva karhu pitää saada hereille ja karjaisemaan.

Osassa valtamediaa venäjävastaisuus on räikeää ja lähes jokapäiväistä, osassa hillitympää. Ilta-Sanomat on "erikoistoimittajineen" ja karkeuksineen etulinjassa, Helsingin Sanomat tyylikkäämmin sen rinnalla. (Mediapoolin uusi puheenjohtaja Marcus Wiklund kuuluu Sanoma Oy:n johtajistoon.) Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitus tuottaa myös tehokkaasti Venäjää vikoilevaa aineistoa.

Jokainen toimitustyötä tehnyt tai sitä johtanut tietää, ettei kysymys ole selkeästä kampanjasta tässä tai muissakaan aihepiireissä. Eikä päätoimittajan työ ole käskyttämistä vaan linjan arkipäiväistä toteuttamista monin eri tavoin. 

Tuon linjan määrittelee kunkin median hallitus, joka valitsee mieleisensä päätoimittajan sitä toteuttamaan. Linja muotoutuu suurista ja pienistä päivittäisistä valinnoista. Ajan mittaan se on jokaisen toimittajan tiedossa ja tajunnassa, vähintään alitajunnassa. 

Mutta miksi näyttää siltä, että joissakin toimituksissa suorastaan vihataan Venäjää ja leimataan putinisteiksi tai trolleiksi ne, jotka suhtautuvat itänaapuriin myönteisesti tai neutraalisti? Mitä erityistä pahaa Putinin valtakunta on meille tehnyt?

Ai niin, Krim? Älä viitsi. Krim ja Ukrainan tilanne antoivat venäjävihalle uutta pontta, mutta tämä moderni, Venäjää kuraava journalismi alkoi varhemmin. 

                                                                 ***

Kekkonen puhui aikanaan neulanpistoista. Elettiin herkkiä vuosia ja vuosikymmeniä. Suhde Neuvostoliittoon oli tasapainoilua, Kekkonen tanssi nuoralla virtuoosin lailla.

Kun Neuvostoliitto loppui ja uusi Venäjä aloitti, moni suomalainen hurmaantui, myös moni toimittaja ja moni media. Syntyi uusi mantra, jota hoettiin ja yhä hoetaan kuin tarkoitus olisi itsesuggestio tai kansan hypnotisointi: "Suomi kuuluu länteen!"

Kuka sitä epäilee, me itsekö?

Suomi kuuluu länteen -mantra tarkoittaa implisiittisesti, että länsi on hyvä. Sen vastaparina on itä eli paha.  

Tällä mustavalkoisella ajattelulla on seurauksia. Suomen media kertoo usein pahan idän uhkaavan meitä hybridi-iskuilla, tunkeutumalla tietoverkkoihimme ja sekaantumalla vaaleihimme. On melkein syntynyt mielikuva, että hyvä länsi ei enää vakoile eikä tiedustele. Onkohan NSA ja CIA lopetettu?

Pitäisin kohtuullisena muistaa ja muistuttaa, kuinka monta valtiota hyvä länsi on lähihistorian aikana tuhonnut vapauden, ihmisoikeuksien tai muun jalon verukkeen tai valheen perusteella. 

                                                                 ***

Tein kaukaisella 1970-luvulla Suomen Kuvalehteen Veijo Meren haastattelun, jossa hän käsitteli syvällisesti valtiollisia ja kansallisia traumojamme. "Suomi pitäisi siirtää 600 kilometriä länteen", hän ironisoi.

Nyt tätä siirtoa on yritetty sanan voimalla ja kitkuttamalla Suomea sumuisilla päätöksillä kohti Naton jäsenyyttä, toki koko ajan muistutellen, että toistaiseksi jäsenyys ei ole ajankohtainen. 

Kun isäntämaasopimus Naton kanssa tehtiin, sumu oli sakeaa. Eduskuntaa tai kansaa ei haluttu sotkemaan diiliä, jonka varmasti tiedettiin herättävän huomiota Kremlissä. Sivuseikka tai huono vitsi on se, että sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimain komentaja ennen siirtymistään lobbaamaan amerikkalaista hävittäjää Hornetien korvaajaksi.  

Minua saa syyttää salaliittoteorioista. Myönnän mielelläni yrittäväni rakentaa skenaarioita, kuvitella miten asiat saattavat olla ja mitä ehkä on otsikoiden ja julkilausumien takana. Tämä ammatillinen harrastus on joskus tuottanut jopa tulosta. On tapahtunut suunnilleen niin kuin kuvittelin.

Nyt mietin, mitä Nato-jäsenyyden kannalla olevien voimamiesten ja -naisten pääkopassa liikkuu. Olisiko mahdollista, että Venäjän halutaan provosoituvan ja reagoivan mediamme vihamielisyyteen? 

Median asenteita taustoittaa sopivasti tasavallan presidentti Sauli Niinistön kuuluisa ja epäilemättä tarkoin harkittu lausahdus kasakasta, joka ottaa kaiken, mikä ei ole tiukasti kiinni.

Voisiko joku ajatella kylmän kyynisesti, että Kremlin reaktio nytkäyttäisi Suomen Naton kynnyksen yli, porstuasta ihan pirttiin saakka? Kasakka jäisi nuolemaan näppejään.

Nato-optio voitaisiin käyttää, koska "turvallisuustilanteemme on muuttunut". Kansan mielipidekin saattaisi "uhkaavassa" ilmapiirissä muuttua. Ja vaikka se ei muuttuisi ratkaisevasti, ulkopoliittinen johtomme voisi "kantaa vastuunsa" isänmaamme aseman vahvistamiseksi. 

Käytännössä jäsenyys olisi verrattain helppo toteuttaa. Onhan meillä jo paljon yhteensopivuutta ja kokemusta sotaliiton kanssa. 

Ai miksikö puhun sotaliitosta? Sen jälkeen, kun hyvän lännen Nato pommitti Jugoslavian liittovaltion hajalle hirvittävin seurauksin, olen ajatellut sotaliiton olevan sen oikea epiteetti.

                                                                 ***

Palaan Mediapooliin. Sille on annettu laaja tehtäväkenttä. Koko Suomen media on sen aluetta ja ex-puheenjohtajaa lainaten oikeastaan koko maailma. Seurataan, tarkkaillaan, "kuunnellaan" (en vieläkään tiedä, mitä tai keitä pooli kuuntelee), "vaikutetaan".

Huoltovarmuuskeskuksen verkkolehdessä "median varautumisyhteistyöstä vastaavan Mediapoolin poolisihteeri" Tero Koskinen arvioi tilannetta: "...Tällä hetkellä yksi median keskeisistä haasteista on journalistien ja somevaikuttajien maalittaminen virkamiesten ja poliitikkojen ohella." (Tämäkin on hauska lausuma. Sen voi lukea kuin kutoisi sukkaa: oikein tai nurin.)

Esimerkkinä Koskinen nostaa esiin Jessikka Aron, "palkitun toimittajan" tapauksen. (En tiedä mitä tekemistä toimittaja Aron palkinnolla on tässä yhteydessä, paitsi sankaritoimittajan glorifiointi hänen uskottavuutensa vahvistamiseksi. Aro sai Bonnierin palkinnon ja Venäjän imagon likaamiseen erikoistunut IS:n erikoistoimittaja Arja Paananen Suomen Kuvalehden palkinnon – Bonnier suomalaisine medioineen ja SK ovat Mediapoolin jäseniä), mutta Koskinen näkee uhkan: "Kysymys kuuluu, kuinka isoja voimia siinä on taustalla? Mitä tällä kaikella testataan?"

"Emme käy informaatiosotaa vaan varaudumme siihen, miten mediayhtiöiden ja toimittajien häirintää voi torjua", valmiuspäällikkö Tero Koskinen sanoo Suomen Lehdistön haastattelussa.

Lause on hankalasti muotoiltu mutta ymmärrettävä. Ex-puheenjohtaja Alexander Lindholm varautui natovastaisuuden torjuntaan, Koskinen toimittajien häirinnän torjuntaan. Olisiko kyse samasta asiasta?

                                                                 ***

"Neljäs valtiomahti on selkeä kohde niille, jotka haluavat yhteiskuntaa horjuttaa. Sitä on siksi syytä puolustaa yhteistuumin", Tero Koskinen lausuu HVK:n verkkolehdessä. 

Kuka, ketkä ja mitkä salaperäiset voimat horjuttavat suomalaista mediaa? Somen kirjoitteluko? Koskinen jysäyttää lekalla hyttystä ja kaiken lisäksi huitaisee ohi. Samalla lekalla on jo vuosia hosunut koko valtamediamme "vastuullista journalismia" -kampanjoineen ja taajasti julkaistuine varoituksineen valemediasta ja -uutisista.

Ison mittakaavan hybridihyökkäykset ovat aiheellinen huoli, mutta sankaritoimittaja Aron kohtaama rääväsuinen kiusantekijä ei sovi samalle kartalle tämän todellisuuden kanssa.

Jos Mediapooli kokee dosentti Bäckmanin uhkaksi Suomen yhteiskunnalle, haluaisin tilata poolin ovelle piipaa-auton ja valkotakkiset terveysalan ammattilaiset. 

                                                                 ***

Suomea johtaa sattumien oikusta vasemmistohallitus, mutta perinteisiä rajalinjoja muistellen maan media on oikeiston hallussa. Riippumatonta lehdistöä ei käytännössä ole ja vasemmiston media korisee joukkohautansa pohjalla.  

Koko media pooleineen julistaa sananvapauden arvoa ja on siinä tietysti oikeassa, mutta ei huomaa tai halua huomata julistuksen ironiaa, sitä että median norsunluutorni on pahasti kallellaan oikealle – ja Paavo Haavikkoa lainatakseni: "Sananvapaus on kustantajien sananvapautta." 

Tero Koskinen: "Media ei ole pelkästään yksi toimiala muiden joukossa vaan yksi demokraattisen yhteiskunnan keskeisistä instituutioista. Jos luottamusta sitä kohtaan horjutetaan, siitä kärsii koko yhteiskunta.”

Kun hieman editoin jälkimmäistä virkettä, se on sama kuin oma mielipiteeni nykytilanteesta: Kun luottamus mediaa kohtaan horjuu, siitä kärsii koko yhteiskunta. 

                                                                 ***

Huoltovarmuuskeskuksen jutulla on upea otsikko: "Neljännen valtiomahdin turvana". 

Otsikon lupaus on huojentava. Sitten huomaan jutussa kohdan, joka palauttaa ahdistuksen: Mediapoolissa työskentelee kaksi henkilöä, toinen heistä puolipäiväisesti.

Puolitoista taistelijaa torjumassa synkkiä uhkia!

Koskinen sanookin: "On suorastaan hauska yhtälö, mitä kaikkea tuolla resurssilla väitetään pyöritettävän." 

En tunne Tero Koskista, en tiedä onko hän tyhmä vai fiksusti ovela. Veikkaan jälkimmäistä. Hän ei sano olennaista, sitä että kysymyksessä on nimenomaan pooli – yhteistoimintaryhmä, "yhteiskäyttöisten resurssien varanto" (Wikipedia). Käytännössä yhteistoimintaryhmässä on koko suomalainen media.

Neljäs valtiomahti neljännen valtiomahdin turvana. Ei itsepuolustus ainakaan resursseista ole kiinni. 

Me somehäiriköt vapisemme. (Valhe, myönnän.) 

                                                                 ***

Suomalainen "yhteiskunnan turvallisuus-strategia" on kuulemma niin ainutlaatuinen, että se on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

Ylimpänä siinä on "turvallisuuskomitea", joka "koordinoi toimintaa yhdessä ministeriöiden valmiuspäälliköiden kanssa". Alempana portaikossa ovat valmiustoimikunnat, yhteistyöfoorumit mm. elinkeinoelämän kanssa ja tietysti valtioneuvoston tilannekeskus, joka on tiiviissä kosketuksessa jokaiseen tahoon – sekä luonnollisesti Huoltovarmuuskeskus sektoreineen ja – pooleineen.

Poolit, hm?

"Osa pooleista on sektorin ohjauksessa ja osa raportoi suoraan keskusjaostolle", todetaan. Selvyyden vuoksi kerrotaan, että "poolia johtaa suunnittelukunnan keskusjaoston nimeämä poolitoimikunta". 

No nyt kuva kirkastui! Osa keskuksen neuvoston komiteoista, sektoreista tai pooleista raportoi siis suunnittelukunnan keskusjaostolle, joka on delegoinut johtamisen nimeämälleen poolitoimikunnalle. Kenelle tai mille toinen osa pooleista toimittaa raporttinsa, se ei ole vielä minulle selvinnyt. 

Ironia sikseen. Se organisaatio, jolla Suomen huoltovarmuudesta sanotaan huolehdittavan, on himmeli, jonka kuvioihin vastuu helposti piiloutuu. 

Saattaa käydä niin, että jonain aamuna poolimies huomaa organisaatiokaavioita tuijotellessaan olevansa  itsensä alainen mutta myös itsensä esimies. 

Hyvissä pooleissa ollaan! Ei ihme, että tämä systeemi on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

 

 

                                           

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meneekö Venäjä ruotuun?

Torstai 5.3.2020 klo 15.56 - Mauno Saari

Meneekö Venäjä ruotuun?
Katsaus ja kuvitelma

Ensin tilannekatsaus, kommentein:

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on lausunut, että Venäjän tulisi "noudattaa kansainvälisiä lakeja" Syyriassa. Pääsihteeri ei halua muistaa, että Venäjä on ainut laillisesti Syyriassa toimiva ulkopuolinen valtio. Syyriaan hyökänneen Turkin toiminnassa ei Stoltenbergillä ole huomauttamista.

Kansanedustaja Antti Häkkänen (kok) taas vaatii, että "Venäjä on pantava ruotuun". Häkkäsen kypärän leukahihna on liian kireällä. Muuten tämä entisen oikeusministerin älyttömyys ei ole selitettävissä.

Epäilemättä Kremlin muuri tärähtelee Häkkäsen lausunnon vuoksi. Ei pelon vaan naurun takia.

Turkin armeijan tunkeutuminen Syyrian alueelle ei ole edes paheksunnan saatikka tuominnan asia Stoltenbergin, Häkkäsen ja mm. Suomen Natoa kannattavan mediapoolin mielestä.

Ylen aina luotettavan asenteellinen uutisasankkuri Matti Rönkä voihkaisi 3.3.2020 Moskovan kirjeenvaihtajalle, että "eikö EU:lla ole mitään keinoa saada Venäjä pois Syyriasta". Rönkä on Ylen itään suunnattu keihäänkärki, mutta silti toivoisi, ettei muutenkin yksisilmäinen uutistarjonta vammautuisi aivan sokeaksi. Röngän ankkuri luistaa. Hänen paikkansa olisi Naton propagandakeskuksessa, ei verorahoilla maksetun julkisen palvelun uutisissa.

Mediapoolimme jäsenet tituleeraavat Syyrian presidenttiä diktaattoriksi – aivan samoin kuin Vladimir Putinia. Silmälääkäriksi aikoinaan valmistunut al-Assad näkee maansa tilanteen: hän puolustaa sitä Turkin ja Israelin hyökkäyksiltä, joita USA-johtoiset "länsimaat" tukevat, Suomi mukaan lukien. Tätä mediamme ei halua kertoa.

EU, poliitikkojen ikioma rotaryklubi lupaa Kreikalle massiivista tukea Turkin paineen alla. Unionin kansalaisten verorahoilla, voisi sanoa että verirahoilla, ostetaan Euroopalle aikaa, vielä hetki. On mahdollista, että kansainvaellus Eurooppaan toteutuu tästä moraalittomasta kaupankäynnistä huolimatta. Ei ehkä valtaisana virtana vaan satoina tai tuhansina pikku puroina, kun ihmiset etsivät ja löytävät aukkoja Unionin ulkomuurista.

Olen ennustanut Euroopan nykyisen ja varsinkin huomisen kaaoksen kirjassani "Kuoleman kello" (Kosmos, 2017). Pelkään ennustuksen toteutuvan. Se sisältää muun muassa kuvittelemani tilanteen, jossa keskeisten EU-maiden lainsäädäntöä muutetaan niin, että jokainen "terroristiksi epäilty" on vapaata riistaa kenelle tahansa ampumataitoiselle kansalaiselle. Dystooppinen utopia? Toivottavasti.

Euroopan kaaoksen ennustaminen muukalaistulvan vuoksi on aika helppoa. Moraalia ei ole Unionin rajan kummallakaan puolella. Katastrofi on edessä väistämättä. Uhreja ovat ennen kaikkea muukalaiset, mutta myös eurooppalaiset. Otteet kovenevat, muureja lujitetaan. Tiedetään, että tulijoiden joukossa on runsaasti jihadisteja, terroristeja.

***

Sitten paljastus: olen ajatellut seuraavaa kirjaani. Se on vielä pelkkä ajatusleikki, hahmotelma, jonka toteutuminen on epävarmaa. Tässä siitä osasia:

Stubbin hallituksen aikana Suomi lähettää valtioneuvoston päätöksellä sata viestinnän ja journalismin ammattilaista Harvardiin USA:n propagandakoulutukseen. Kurssitettavina on valtamediamme päätoimittajia, poliittisia toimittajia ja ainakin yksi uutisankkuri.

Tulokset näkyvät. Ylen, HS:n, Ilta-Sanomien ja Iltalehden johdolla mediapoolin jäsenet ylläpitävät päivittäistä vihajournalismia, jonka kohteena on Venäjä. Harvard-kurssin käyneet toimittajat haravoivat sopivia aiheita. "Hyvät suhteet eivät estä Venäjän hyökkäystä", kertoo Iltalehden lööppi. Tästä jutun tehnyttä toimittajaa kiitellään. Päätoimittaja pyytää oikein pullakahveille.

Mediapoolin "sisältöryhmä" kokoontuu säännöllisesti ja linjaa itänaapuriimme kohdistettua hyökkäystä. Putinista maalataan kuvaa häikäilemättömänä ja petollisena despoottina, ulkoministeri Lavrovia sanotaan valehtelijaksi, Venäjän asevoimien epäillään suunnittelevan jotain katalaa.

Ilmaisunvapaus Suomessa on kaventunut, eikä ihme, kun koko mediaa linjaa yhteinen pooli. Sananvalinnat alkavat muistuttaa 1920-luvun Vihan veljien retoriikkaa. Tähän liittyen ne, jotka suhtautuvat Venäjään neutraalisti tai jopa myönteisesti, leimataan trolleiksi, stalinisteiksi tai Putinin sylikoiriksi.

Toisaalta mediapoolin jäsenet pitävät esillä tasavallan presidentin kiiltokuvaa, presidentin, joka siunasi Naton kanssa tehdyn isäntämaasopimuksen, ja jonka johdolla Suomi on kuljetettu sotaliiton kynnykselle.

Mihin tällä kaikella pyritään? Sataprosenttisen fiktiivisessä kirjassani kerron operaation syyn, sen vaiheet ja lopputuloksen:

Kuvitelmassani Suomi liittyy Natoon, kun tasavallan presidentin viimeistä virkakautta on vain vähän jäljellä. Nyt hän voi toimia välittämättä Nato-jäsenyyttä vastustavasta tyhmän kansan enemmistöstä, sillä presidenttiys on kohta ohi, suosiosta ei enää tarvitse piitata. Suuri visio on toteutettu!

Lakimiehenä hän on avustajineen löytänyt tavan, jolla jäsenyys voidaan toteuttaa ilman kansanäänestystäja ilman eduskunnan siunausta. Eduskunta, jonka ohi isäntämaasopimus aikanaan salakuljetettiin, on voimaton ja hämmennyksen tilassa. Joku onneton kansanedustaja kuiskaa, että nyt on häntä heiluttanut koiraa, mutta kuiskaus ei yllä uutiseksi.

Mediapooli on huolehtinut vuosia jatkuneella operaatiollaan siitä, että välit Venäjään ovat lopulta tulehtuneet. Niinpä presidentti voi todeta (fiktiossani) tv 1:n erikoislähetyksessä, että "tilanne on olennaisesti muuttunut" ja "Suomi tarvitsee Nato-jäsenyyden täysimittaisena". Pelkkä isäntämaasopimus ei riitä.

Uutisankkurin ilme on vakava. Hän pyyhkäisee silmäkulmaansa. "Viel' on Suomi voimissaan", hän sanoo kameraan tuijottaen. Sitten soi Porilaisten marssi.

Teokseni lopussa jotkut Harvard-kurssitetut ovat mukana tasavallan presidentin isännöimillä päivällisillä. Nostellaan maljoja, pidetään hillittyjä puheita sitkeyttä ja taitoa vaatineen operaation onnistumisesta. Joku kertoo, että patsashanke "Suomen valtiollisen historian merkittävimmälle henkilölle" on vireillä.

Kirjastani tulee omakustanne. Mediapooliin kuuluvat kustantajat eivät sitä julkaise. Vastausviestissään ne toteavat kuin yhdestä suusta, että "teos on hyvin kirjoitettu, mutta mielikuvituksenne ylittää uskottavuuden rajat".

Hirviö ja lintukoto

Torstai 16.5.2019 klo 12.05 - Mauno Saari

Puolueettoman Itävallan presidentti Alexander van der Bellen piti 15.5.2019 puheen. Hän antoi Yhdysvaltojen kuulla kunniattomuutensa jyrkin, huolestunein sanoin. Hän pitää USA:n toimia Irania vastaan provokatiivisina ja pelkää, että suurvalta saa aikaan uuden sodan Lähi-Idässä.

Voisimmeko kuvitella, että ”sotilaallisesti liittoutumattoman” Suomen presidentti puhuisi samalla tavalla? 

Sauli Niinistö on uittanut meidät syvälle USA/Nato-rysään, jonne pääsee helposti, mutta josta ei pääse pois ilman helvetillistä kriisiä. Niinistön retoriikka ei muistini mukaan ole tähän mennessä sisältänyt vähäisintäkään kritiikkiä USA:n suuntaan, ei vaikka Obaman ja Trumpin aikana Yhdysvallat on tuhonnut valtioita, tapattanut niiden johtajia, saanut aikaan orastavan kauppasodan ja uhkaa nyt sodalla Irania ja aseellisella interventiolla Venezuelaa. 

                                                                 ***

Tällainen ystävä meillä on, narsistinen ja rasistinen hirviö. USA:n johdolla on varma käsitys maan kaikinpuolisesta ylivoimaisuudesta ja paremmuudesta, oman moraalinsa puhtaudesta, tuhoisten ja likaisten operaatioidensa ja tavoitteidensa oikeutuksesta. 

USA työntää kuristavat lonkeronsa kaikkialle. Maan kongressi on jo vuosia sitten nimennyt Venäjän viholliseksi ja antanut presidentille oikeuden sodan aloittamiseen tätä vihollista vastaan. 

Nato/USA:n sotakoneisto on piirittänyt Venäjän tehokkaasti. Suurin aukko piiritysrenkaassa on Suomi. Tai oli, sillä solmittu isäntämaasopimus ja Naton hivuttautuminen Suomeen ovat muuttaneet tilanteen. Toisen maailmansodan aikainen kuvio on toistumassa: silloin Saksalle tarjottiin hyökkäysväylä Suomen läpi Neuvostoliittoon. Nyt Saksan tilalla on Nato/USA.

Suomen kansalaisia aivopestään hyväksymään tilanne, johon on edetty pienin mutta päättäväisin askelin. Naton hybridikeskus toimii jo Helsingissä, Naton ja USA:n sotakoneet ovat Suomen lentokentillä ja ilmatilassa jo kuin kotonaan.

Isäntä on tullut taloon, sopimuksen hengen mukaisesti!

On sanottu, että kyseessä on vain aiesopimus, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Olen kysynyt ja kysyn uudestaan: – Jos sopimus on merkityksetön, miksi se tehtiin?

                                                                 ***

Meitä kansalaisia kohdellaan alamaisina, joille valehteleminen ja asioiden pimittäminen ei ole vain sallittua vaan suorastaan välttämätöntä maan edun kannalta. 

Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Suomea suurella todennäköisyydellä johtaa Nato-jäsenyyttä kannattava oikeisto. Eduskuntavaaleista on seuraavan presidentin valintaan aikaa vajaa vuosi. 

Onko mahdollista, että äärimmäisen tarkasti suurta kansansuosiotaan varjeleva Niinistö vie Suomen Naton jäseneksi kaksien vaalien välisenä aikana? Hän ei enää voi tulla valituksi, mutta ennen vallanvaihdosta hänen kädessään ovat Nato-oven avaimet.

On arvioitu, että Nato-jäsenyyttä vastustava suomalaisten enemmistökin voisi muuttaa kantansa, jos rakastettu presidenttimme vetoaisi siihen. Niinistön tavat tuntien voi kuulla, miten vakuuttavasti, isänmaallisesti, tunteellisesti ja asian raskautta korostaen hän puhuisi osoittaen sanansa jokaiselle vastuunsa tuntevalle tolkun suomalaiselle.

                                                                 ***

Mediapooli, johon käytännössä kaikki Suomalaiset lehdet, tv- ja radiokanavat kuuluvat, on tehnyt parhaansa pyykätessään kansalaisten aivoista pois natovastaisuutta. 

Poolin sisältöryhmä on tiivistänyt propagandaiskujen tahtia. Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmissa iskut ovat jo lähes jokapäiväisiä. Venäjän pahuuden uutisointi alkaa muistuttaa 1920-30 -lukujen Vihan veljien äänenpainoja. Sanavalinnat ovat vielä lievempiä, mutta tahtotila on sama.

Minun mielestäni järjestelmällinen toiminta Suomen ja naapurimme Venäjän suhteiden heikentämiseksi täyttää maanpetoksen tunnusmerkit. Ei juridisesti, mutta moraalisesti.

Kadonneen aineiston arvoitus

Sunnuntai 24.3.2019 klo 12.28 - Mauno Saari

 

Sen jälkeen, kun edellinen blogini tuli julki, tapahtui jotain outoa. Mediapoolista kertovilta nettisivuilta katosi aineistoa. Olen yrittänyt lukea huoltovarmuuskeskuksen, Medialiiton ja tämän poolin sivut tarkasti uudelleen, mutta turhaan!

Ehkä olen taitamaton tietokoneeni kanssa. Ehkä Mediapoolin puheenjohtaja Alexander Lindholmin haastattelun muotoon puettu teksti kuvineen on jossain koneeni uumenissa. Ehkä viittaukset siihen, että poolin yksi tehtävä on torjua sotaliitto Natoon kohdistuvaa kritiikkiä, ovat vain sormieni ja silmieni ulottumattomissa.

Tai sitten tuo materiaali on poistettu. 

Ehkäpä poolin puheenjohtaja, joka päätyönään hoitaa Otava-konsernin toimitusjohtajan tehtäviä, oli haastattelussa liian avoin. En tiedä, mutta kummastelen.

                                                           ***

Mediapoolin tehtäväkenttä on tavattoman laaja. Se sisältää monia lohkoja, joissa päämääräksi ilmoitetaan Suomen median toiminnan kaikinpuolinen turvaaminen mahdollisen kriisitilanteen varalta. 

Kannatan tuon tapaista varautumista. Jos sota tai muu kriisi vyöryy yllemme, median toiminnan turvaaminen on meille hengentärkeää. 

Olen kuitenkin ihmetellyt, ja ihmettelen yhä, mitä poolin aktiiviseksi kuvattu "sisältöryhmä" tekee. Ruotuväki-lehden haastattelussa (joulukuussa 2018) Lindholm kertoi: 

"Poolissa on muun muassa sisältöryhmä ja hallitus, ja kaikki tekevät omaa työtään tavoitteiden eteen. Tämän lisäksi tehdään vaikuttamistyötä, kuuntelemista, koulutusta ja seurataan ylipäätään, mitä maailmassa tapahtuu."

Samassa haastattelussa puheenjohtaja Lindholm totesi, että poolin "hallituksen kokouksissa käsitellään muun muassa informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä".

Mitä mahtaa olla Mediapoolin "vaikuttamistyö"? Entäpä "kuuntelu"? Mihin ja keihin halutaan vaikuttaa, keitä ja miksi kuunnella? Poolin sivustoilta kadonneen aineiston perusteella "vaikuttamistyö" kohdistuu ainakin Nato-kritiikin hillintään. Millä tavoin, sitä saattaa vain arvuutella.

                                                            ***

Kun Mediapooli ponnahti esiin eräässä äskettäisessä vaalitilaisuudessa, kokoomuksen hätääntyneen oloinen panelisti kiiruhti julistamaan asian valeuutiseksi. Hän käytti vierasperäistä sanaa "fake news", mutta asia tuli ymmärretyksi.

Tämän keskellä me elämme. Valtionhallinto on mukana koko Suomen median kattavassa poolissa, ja selvää on, että pooliin kohdistuvat epäluulot ja kysymykset tullaan leimaamaan valeuutisiksi, vääristelyksi, turhiksi salaliittoteorioiksi, vainoharhaisuudeksi. 

Kun Mediapooli näyttää sensuroivan omaa aineistoaan, minun kysymykseni ja epäilykseni eivät poistu vaan lisääntyvät. Jos valtio edes osittain kontrolloi mediaa, meidän vapaa lehdistömme on luiskahtanut outoon suuntaan. 

Älkää selitelkö, älkää piiloutuko poolin teknisten varautumisperiaatteiden taakse! Sisältöryhmän "vaikuttamistyö" ja "kuunteleminen" on hieman muuta kuin puheenjohtaja Lindholmin maininta siitä, että on varauduttava sähkökatkoksiin.

 

 

Kysymyksiä Suomen vapaalle medialle

Torstai 7.3.2019 klo 17.51 - Mauno Saari

Ilman vapaata, politiikasta ja talousmahdeista riippumatonta mediaa demokratia ei voi elää. Sanan ja mielipiteen vapaus on toimivan yhteiskunnan elinehto, enemmän kuin pelkkä henkireikä.

Mitä tapahtuu demokraattiselle, vapaiden ihmisten vapaasti hengittävälle yhteiskunnalle, jos esimerkiksi valtio ohjaa tiedonvälitystä? Oireet saattavat ensin olla lieviä; henkinen ilmasto alkaa tuntua tukahduttavalta, soraäänet vähenevät, toisinajattelijat leimautuvat häiriköiksi, trolleiksi, väärämielisiksi.

Suomeen on muodostettu Mediapooli, eräänlainen vaarattomalta kuulostava kerho tai klubi, jonka jäseniksi on liittynyt käytännössä koko tiedotusvälineistömme – lehdistö, Yle, Mtv, tärkeimmät kirjankustantajat.

Mediapoolin toimintaa rahoittaa valtio, valtion Huoltovarmuuskeskus.
Poolin tehtävä on torjua mm. Nato-vastaisuutta. Tulkinta ei ole minun. Se on luettavissa Huoltovarmuuskeskuksen / Mediapoolin nettisivuilta.

Poolilla on monenlaisia työmuotoja. Yksi niistä on "sisältöryhmä". Sen toimintaa poolin puheenjohtaja sanoo aktiiviseksi. Tuskin on väärin arvioida, että sisältöryhmässä eri tiedotusvälineiden päätoimittajat ja muu päättävä väki keskustelee sisällöistä, siis siitä miten eri lehdet, tv-kanavat ja ehkäpä myös kirjankustantajat väyläävät välineittensä sisältöä mm. Nato-vastaisuutta karsiakseen.

                                                      ***

Samaan ajanjaksoon Mediapoolin kanssa osui Naton hybridikeskuksen perustaminen Helsinkiin. Tätä keskusta on sanottu vakoilukeskukseksi.

Onko väärin arvattu, että Helsingissä Naton vakoilu kohdistuu ennen kaikkea Venäjään – ja Suomeen, suomalaisiin, meidän Nato-asenteisiimme?

Yli 50 vuotta toimittajana on opettanut minulle jotain, kuten todennäköisyyksiä ja todistettavuuksia. Ja kysymyksiä.

Siksi kysynkin, missä ovat nyt suomalaiset tutkivat toimittajat? Hyvä ystäväni ja suuresti kunnioittamani Olli Ainola otti ja kuoli. Hän olisi kyennyt ja luulenpa että myös halunnut penkoa asioita, jotka minun – neljän eri lehden entisen päätoimittajan – mielestä olisivat nyt kuuman työlistan ykkösaiheita. Ainolalla ei ole seuraajia, joten sallikaa vanhan ja vanhanaikaisen journalistin kysyä:

– Miksi en ole voinut lukea, katsoa tai kuunnella ainuttakaan juttua siitä, ketkä, koska, missä ja miksi tekivät päätöksen siitä, että Suomen puolustusvoimien komentaja allekirjoittaa isäntämaasopimuksen Naton kanssa? Miksi juuri hän eikä esimerkiksi vieressä ollut tasavallan presidentti?'

Miksi tällainen outo menettely? Jos kysymys oli vain sotilaallisista, Suomen ja Naton välisistä rutiineista, mitä herra presidentti teki tilaisuudessa?

– Miksi en ole nähnyt ensimmäistäkään perusteellista juttua siitä, mitä isäntämaasopimus todella sisältää? Eikö aihe ole muka tarpeeksi kiinnostava, ei kyllin tärkeä – kysymyshän on ehkä vain Suomen alistamisesta sotaliitolle, ehkä vain itsenäisyytemme menetyksestä. Eihän se ole mitään Matti Nykäsen hautajaisiin verrattuna.

– Miksi tuota sopimusta ei viety Suomen eduskunnan käsittelyyn vaan uitettiin voimaan sen merkitystä joka käänteessä vähätellen?

Kun on syyksi on sanottu, ettei sopimuksella ole merkitystä, miksi se sitten tehtiin? Olen lukenut sopimuksen, josta ei millään tahdottu saada edes virallista suomennosta. Raaimmillaan isäntämaasopimus tarkoittaa, että Suomen puolustusvoimat ovat Naton komennossa, ja että oma armeijamme osallistuu kaikin voimin hyökkäystoimintaan – Naton alaisuudessa.

Tarvittiin kaukana lännessä asuva entinen ulkoministeri Keijo Korhonen sanomaan, että sopimus on häpeällinen. Mutta mitäs siitä, Korhonenhan on eläkeläinen, huru-ukko!

                                                          ***

Entä missä ovat jutut siitä, kuka/ketkä, missä, milloin ja miksi tekivät päätöksen Naton hybridikeskuksen sijoittumisesta Helsinkiin?

– Missä ovat jutut siitä, mitä tuo keskus oikein tekee, ja miksi sille on myönnetty juridinen koskemattomuus niin, että korkeimmallakaan viranomaisellamme ei ole oikeutta tutkia sen toimintaa?

                                                          ***

– Missä ovat artikkelit, joissa selitettäisiin Mediapoolin ja hybridikeskuksen yhteistoimintaa?

– Entä jutut Mediapoolin sisältöryhmän tarkoitusperistä? Miksi kukaan ei kysy, mitä tämä kansalaisten psykoosiin ja epävarmuuteen johtava viime aikojen juttutulva oikein merkitsee? Vaalien alla muka "ulkoiset tahot" eli Venäjä, tahtoisivat horjuttaa meidän yhteiskuntaamme!

Pelkokaasun sumuttaminen kansaan on rikos, ellei juridisesti niin asiallisesti. Siitä on historia täynnä kammottaviua esimerkkejä. Pelkoon ja epävarmuuteen ajettu kansa on helposti manipuloitavissa mihin tahansa uskoon, luuloon ja tekoihin.

Pelon ja epävarmuuden lietsonnalla voidaan ohjata mielipiteitä. Jos meidät suomalaiset, joiden selkeä enemmistlö vastustaa sotaliiton jäsenyyttä, saadaan pelon horkkaan, on Mediapoolilla toivoa, että jonain päivänä me polvistumme ja suorastaan pyydämme, että täällä jo tukevasti isännöivä Nato ottaisi meidät lopullisesti huomaansa.

                                                           ***

En olisi uskonut eläväni tällaisessa Suomessa.

Kun Vladimir Putin ja Donald Trump saapuivat Helsinkiin, kadunvarret oli tapetoitu uljailla julisteilla: "Tervetuloa vapaa lehdistön maahan".

Siis maahan, johon on laskeutunut yksiääninen hiljaisuus, sanomaton sensuuri. Maahan jossa kritisoidaan ankarasti sellaisia maita, joissa media on valtion ohjauksessa. Suomeen!

Häpeän ammattiani, häpeän ammattikuntaani, häpeän päätoimittajia ja muita päättäjiä, jotka ovat päästäneet asiat tähän tilaan ymmärtämättömyyttään, tyhmyyttään, nato-uskovaisuuttaan. Epäisänmaallisuuttaan.

Kyllä minä tiedän, että monia vuosia sitten huomattava osa tärkeimpien tiedotusvälineiden päätoimittajista ilmoitti julkisesti kannattavansa Suomen natojäsenyyttä. Kauhistuin sitä silloin, kauhistelen sitä nyt.

                                                           ***

Vastuullinen journalismi on kadonnut maasta oudosti samaan aikaan, kun sitä iskulausein julistetaan.

KESKUSTELU JA PUHUTTELU

Maanantai 19.11.2018 klo 13.38 - Mauno Saari

KESKUSTELU JA PUHUTTELU

Ulkoministeri Timo Soini lausui Helsingin Sanomille USA-vierailunsa aikana, että Venäjän kanssa "keskustellaan" gps-häirinnästä. HS-toimittaja muutti keskustelun "puhutteluksi" – Soinin sitaattina, ulkoministerin asiallista lausumaa vääristäen. 

Jonkun lehden otsikosta luin päivää myöhemmin, että kysymyksessä onkin "jämerä puhuttelu", jossa ei kuulemma kahvia ja pullaa tarjoilla.

Keskustelulla ja puhuttelulla on sisällöllinen ero. Keskustelu on vuorovaikutusta, tietojen ja käsitysten vaihtamista, kuunteluakin. Puhuttelu sen sijaan on yksisuuntainen toimi. Opettamista, läksytystä, moittimista. 

Entä "jämerä puhuttelu"? Koveneeko ääni, komennetaanko puhuteltava häpeänurkkaan, lyödäänkö karttakepillä sormille?

 

Suomen median kellossa on ääni viime vuosina muuttunut Venäjää koskevissa asioissa. Urho Kekkonen syytti Helsingin Sanomia aikanaan "neulanpistoista". Silloin elimme suomettuneisuuden aikaa, ja presidentti vartioi tarkasti herkkiä idänsuhteita.

Nyt venäjäjournalismissa ei neuloja tai muita pieniä ompelutarvikkeita näy. Jotkut median osat on vallannut vihainen vimma samaan aikaan, kun enimmäkseen USA-lähtöinen sotilaallinen, kaupallinen ja henkinen Venäjän saarrostus saa yhä uusia muotoja. 

Aivan, olemme osa Länttä! Hei pojat ja tytöt, sanotaan se vielä kerran, kuorossa, yksiäänisesti: "OLEMME OSA LÄNTTÄ!" 

Kun toimittajat, jotka eivät olleet vielä syntyneet Kekkosen aikana, räksyttävät Venäjälle, sen voi selittää ehkä mielistelyksi niille vanhemmille kollegoille, jotka yhä purkavat suomettumistraumojaan. 

Parempi tai ainakin täydentävä selitys on Suomen ulkopoliittisen linjan ja ajattelun selkeä muutos. Sen ilmentymiä ovat liimautuminen Natoon, jylhät sotaharjoitukset ja johtavien poliitikkojenkin suusta yhä useammin kuultavat olemme-osa-länttä -hokemat.

 

En malta taaskaan olla lainaamatta Paavo Haavikon todeksi muuttunutta profetiaa, "Ei. Siis kyllä" -teosta: 

"Ikään kuin me emme voisi olla rauhassa ilman sotaa tai edes sen uhkaa.

Veri on meillä veressä. Vain uhkan alla olemme turvassa, kuin pommisuojassa. 

Heikko itsetunto, huono käsitys itsestä, salassa. Hyvä näytelmä, huonot vuorosanat.

Häilyvä mieli, pieni kansa jota hiljaisuus pelottaa. Vapina kuuluu hiljaisuudessa, aseiden kalina peittää sen, ja heti tuntuu paremmalta."

"Peili kertoo, että me olemme saksalaisia, soturikansa, sisäsiittoista arjalaista rotua vastoin parempaa tietoa.

Naton avulla perimä voi monipuolistua niin että meistä tulee osa-aika-amerikkalaisia. Puuttuu vain päätös.

Se tehdään. Ei. Siis kyllä."

 

Haavikon kirja julkaistiin vuonna 2006. Silloin se oli ennustus, nyt tätä päivää ja hetkeä. 

Minulle on syntynyt koominen mielikuva, ihan visuaalinen: Pikkuinen Suomi ja sen pikkuiset journalistit puivat pikkuisia nyrkkejään Nato-sedän leveän selän takaa kurkistellen.

 

 

 

 

 

 

Sota vai rauha?

Keskiviikko 31.10.2018 - Mauno Saari

SOTA VAI RAUHA?

Tämä kirjoitus on pinnallinen, pelkkä hätäinen ingressi sille, mitä tahtoisin ja tahdon sanoa vähän myöhemmin. Syy on se, että olen pitänyt vuosien tauon blogeissa, ja nyt on uusi haparoiva alku.

Siirryin takaisin tähän maastoon, koska FB tuntuu syystä ja kolmannesta epämukavalta. Liikaa yhteen tai toiseen käsitykseensä hirttäytyneitä kommentoijia. Kun FB:ssä "keskustellaan", toinen osapuoli, se joka kokee joutuneensa ahdinkoon, lopettaa juttelyn yleensä näin: "Mahdotonta jatkaa, koska sinä olet niin uskovainen. On kuin ateisti ja helluntailainen yrittäisivät puhua".

Niinpä.

                                                    ***

Olen ajatellut myydä kaiken ja muuttaa johonkin liittoutumattomaan maahan. Vaihtoehtoja on kaksi, Itävalta ja Irlanti. Syy ajatuksen on yksinkertainen, kaltaiseni. En usko enää Suomen ulkopolitiikan vastuuhenkilöihin. Maa on kuljetettu kierolla, salakähmäisellä tavalla suuntaan, jossa ei odota mikään hyvä. 

Tapa, jolla presidentti Sauli Niinistö on junaullut Nato-liitoksemme, on historiallisen epämiellyttävä ja enemmänkin: vaarallinen. Risto Ryti jää tässä kakkoseksi; hänhän sentään pelasi lopulta Suomen eduksi. Kuitenkin, kaikitenkin, ehkä, todennäköisesti...

Niinistö on pitkin matkaa oman vauva-isä-koiraihminen -brändinsä luomisen ohella vakuutellut olevansa Nato-jäsenyyteen torjuvalla kannalla. Niinistön suuri kansansuosio on suureksi osaksi hänen komean ja miehisen karismansa ansiota. Olen tästä kateellinen.

Sauli Niinistön karismaa on täydentänyt kohtalo, kuten vaimon traagisen hetken kuolema, suhde Miss Suomeen, avio nuoren naisen kanssa, vauva, lumoava koira, tiuhat tolkku-kommentit, isälliset ja sympaattiset lausahdukset milloin mistäkin asiasta.

Tiedän Sauli Niinistöstä vain vähän. Mutta sen tiedon varassa voin sanoa, että ylimittaisen suosion syyt ovat aivan toisarvoisia verrattuna tasavaltamme presidentin varsinaisiin tehtäviin. Suomen tasavallan presidentin arvovalta ja suosio ei saisi rakentua viihteellisiin, Mr. Suomi -argumentteihin.

Mutta Sauli Niinistö voi luottaa kansansuosioonsa. Hänen charminsa puree eikä nokkeluudessa ole puutetta. Hän ei alistu kriitikoidensa tasolle vaan nokittaa kotona suunnitelluilla vuososanoilla. Se nähtiin Turun kirjamessuilla.

Sumuverhon takana on toteutettu ilmeisen hyvin, ajoissa ja tarkasti mietittyä suunnitelmaa.

                                                       ***

Kun mielipidetutkimukset kerta toisensa jälkeen kertovat, että aina vain suurempi osa kansasta vastustaa Natoa, on hyödytöntä yrittää sillä suunnalla. Antaa kansan tuijottaa Nato-JÄSENYYTEEN. Emme me sitä tarvitse, vaan toimivan liittosuhteen.

Toimiva liitosuhde on nyt luotu. Kun en usko Sauli Niinistön olevan toisten täydellisesti johdateltava nössö, uskon hänen olevan tämän salajuonen isä. Jos ei keksijä niin toteuttaja.

Idea on nerokas. Kansa tuijottaa gallupeita ja uskoo, että sen mielipiteellä on merkitystä. Samaan aikaan toisaalla puolustusvoimain komentaja, kenraali Lindberg, allekirjoittaa isäntämaasopimuksen, jolla Natolle avataan sen niin tahtoessa hyökkäysväylä minne tahansa, mm. Venäjälle, siten, että Suomen armeija sitoutuu kaikin tavoin auttamaan ja tukemaan offensiivia ja olemaan kokonaisuudessaan Naton komennon alla..

Isäntämaasopimus uitettiin ohi eduskunnan. Eipä sillä, että tämä nykyinen kansaneustajisto olisi edes ymmärtänyt kysyä saatikka vastustaa paperin allekirjoitusta. Mutta varma on varmaa! Niinistö & kumpp. saivat mitä tahtoivat, Naton alamaisuuden.

Presidentti on vakuuttanut useasti, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat kunnossa. Voivat olla, jos "kunnossa" tarkoittaa, että Venäjä on itseään turvatakseen ottanut huomioon, että Suomi on nyt vihollisen leirissä.

                                             ***

Nyt olen väsynyt. Valvoin viime yönä näiden asioiden vuoksi. Ehkä huomenna panemme talon myyntiin. Kuka tietää, en minä. Ehkä Pirkko. Osta, tämä on hauska talo. 

Perusteluiksi luultavasti toteutumattomalle hankkeelle, seuraavia Viisaan Miehen ajatuksia:

"Me pääsemme historiaan sukupolvena, joka pelasi väärin itseään vastaan."

 "Tältä tuntuu kun miehittäjä tulee, vähän tyhjältä."

 "Suomi on itse itsellensä suurin uhkatekijä."

"Suurin voitto sodankäynnissä on pysyä siitä erillään."

 "On vielä mahdollista valita se ettei valita. Ei valita ennalta eikä valita jälkikäteen."

"Liittosuhteilla pieni valtio antaa suurelle liitolle option miehitykseen ja alistamiseen... Muistamme tämän sitten, kun YYA Naton kanssa on elävää elämää."

Lainaukset Paavo Haavikon viimeisestä kirjasta "EI.Siis kyllä". Kirja julkaistiin vuonna 2006.