Häikäisevä tulevaisuutemme

Sunnuntai 20.3.2022 klo 11.58 - Mauno Saari

En ole herkkävatsainen, mutta luettuani lauantain (19.3.22) Helsingin Sanomat voin fyysisesti pahoin. Entinen uutislehti ja vielä entisempi arvovaltainen sanomalehti on muuttunut puhtaaksi propagandajulkaisuksi.

HS:n Nato-kampanjointi on niin hurmahenkistä, että on pakko epäillä päätoimittajan ja ehkäpä koko toimituksen mielenterveyttä. 

Journalismista ei kannata edes puhua. Sen tilalla on raaka manipulointi. Otsikot ovat toinen toistaan "rohkeampia". Iso juttu "Putinin kätyreistä" saa jatkokseen Hitleriksi piirretyllä Putin-kuvalla varustetun artikkelin: "Periaatteessa Putinille voi laittaa käsiraudat valtiovierailulla..."  

Väkivaltaisen jutturyppään huippuna on "HS:n päivittyvä taulukko, joka kokoaa kansanedustajien Nato-kannat". Lehti siis seuraa päivittäin, ketkä kansanedustajat ovat jo hypänneet mukaan Nato-junaan ja ketkä vielä empivät. Taulukon ympäristönä on tavaton määrä Nato-jäsenyyden välttämättömyyttä vakuuttavia juttuja ja toisaalta Venäjää halveksivia ja siitä varoittavia "uutisia". Paine rakastua Natoon on kova. 

                                                                 ***

Tietysti taulukko on HS:n linjan mukaista palvelua. Totta kai se edustaa nykyaikaista avoimuutta. Tietenkään "täydentyvä taulukko" ei ole painostusta vaan "vastuullista journalismia"! 

"Täydentyvä taulukko" toimii, koska poliitikot ovat jo valmiiksi asettuneet lehdistön armoille. Se ei ole median vika, syy on reppanapoliitikkojen, jotka elävät mediapelon ja -toivon ristiaallokossa. 

"Täydentyvää taulukkoa" seuraa lehdessä testimonial, suositus. "Aiempaa useampi vihreiden kansanedustaja kertoo nyt kannattavansa Nato-jäsenyyttä." Esimerkiksi nostetaan vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö, joka "pohdinnan jälkeen" on muuttanut kantansa kielteisestä myönteiseksi.

                                                                 ***

HS:n pääkirjoituksen otsikko 19.3.2022: "Biden ei syyttä nimeä Putinia sotarikolliseksi." Lehti antaa varman tuomionsa hyvissä ajoin ennen kuin asiaa mahdollisesti käsitellään kansainvälisessä oikeudessa. 

Pääkirjoituksessa todetaan, että Bidenin "viesti on vahva ja kertoo siitä, että Yhdysvallat haluaa Putinin vallasta".

Tässä HS on oikeassa. Bidenin viesti on vahva, koska hänellä on omaa kokemusta sotarikoksista presidentti Obaman aseenkantajana esimerkiksi Libyan tuhoamisessa. Lähimmän sotarikollisen presidentti Biden löytää, kun katsoo peiliin. Mutta tätä HS:n pääkirjoittaja ei halua tietää. 

Pääkirjoitus kertoo Yhdysvaltojen käyttävän Venäjää vastaan kovaa poliittista ja taloudellista valtaa. Sitten lehti ilmaisee oman kantansa: "Venäjää vastaan on käytettävä myös kaikkia kansainvälisen oikeuden ja juridiikan tarjoamia keinoja."

                                                                 ***

Entinen riippumaton sanomalehti runnoo Suomea Natoon. Se asia on jo ratkennut – varsinkin, jos ja kun "täydentyvän taulukon" muutokset saadaan vielä suurempaan vauhtiin.  

Jo aikaisemmin on gallupeissa saatu tulos, ettei Nato-päätös vaadi kansanäänestystä. Mitäpä kansaa tähän sotkemaan! Se on jo peloteltu päivittäisten uhkakuvien tulvalla tämän turvallisuuttamme muka lisäävän ratkaisun taakse. 

Koomisimmillaan pelottelun vaikutus näkyy tungoksena asekaupoissa. Suomalaiset perheenisät, nekin, jotka eivät kuulu armeijan reserviin, hankkivat kättä pitempää, koska ryssä on jo kohta tunkemassa rajan yli, ehkäpä ihan kotiportaille. Siksi isä osti haulikon.

                                                                 ***

Eikö yhdenkään päätoimittajan päässä kello kilise? Pelon ja vihan lietsominen on vastuutonta ja sitä paitsi epäisänmaallista. Historia tuntee esimerkkejä siitä, että pelko ja viha voivat tulvia yli ja muuttua hallitsemattomaksi tsunamiksi.

Jo nyt Suomen venäläiset ovat vihan ja syrjinnän kohteita vaikka ovat Suomen täysivaltaisia kansalaisia ja veronmaksajia. Lapsia kiusataan, härnätään, käsketään polttaa Venäjän passi. Lapissa lomailevalle perheelle kiroillaan, osoitetaan käsimerkein kohti itärajaa. He ovat Suomen kansalaisia, mutta erehtyivät puhumaan äidinkieltään.

Venäjä hyökkää Suomeen! Lisää aseita ja rahaa armeijalle! Älkää kysykö, miksi ryssä tänne yrittäisi! Tulossa se on, jos ei kohta niin sen jälkeen! Siis Natoon ja äkkiä! Nyt, kuten Petteri Orpo sanoo!

                                                                 ***

Miksi Venäjä hyökkäisi natottomaan Suomeen?  

Se on mahdollista. Jos Suomi kieltäisi (kuten Ukrainassa) täällä asuvia venäläisiä käyttämästä äidinkieltään ja poistaisi heiltä sosiaaliturvan (kuten Ukrainassa) vaikka he ovat Suomen kansalaisia, ja tappaisi heistä noin 14 000 (Ukrainan tavoin), väliintulo olisi todennäköinen. Silloin vertailu Ukrainan tilanteeseen olisi kohdallaan ja huoli aiheellinen. 

Toinen mahdollisuus on Naton ja Venäjän välisen kriisin muuttuminen sodaksi tilanteessa, jossa Suomi on Naton jäsen. Silloin me olisimme taistelutanner. Nato/USA saisi täysin oikeuksin taistella turvallisesti kaukana kotimantereestaan perivihollistaan vastaan "isäntämaa" Suomen tukiessa sitä viimeiseen suomalaiseen.

                                                                 *** 

En tiedä, ovatko tällaiset skenaariot liikahdelleet kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksissa, tai puheenjohtaja Petteri Orpon pääkopassa. 

Olen aina ajatellut Orpoa ristiriitaisesti, sekä myötätunnolla että myötähäpeällä. Miten on käynyt niin, että isänmaallisen kokoomuksen puheenjohtaja haluaa seistä iloisesti hymyillen itsenäisen valtiolaivan kannella, kun se Naton ja EU:n liput liehuen uppoaa historian mereen?  

Kun Suomi ihan kohta liittyy Natoon, se menettää samalla hetkellä sen itsenäisyyden viimeisen rippeen, joka sillä vielä EU:n jäsenenä oli. 

Petteri Orpon perintö on johtaa Suomen epäisänmaallisia voimia. Siitä hänet tullaan muistamaan. Mutta onneksi hän ei ole yksin, ja onneksi hänellä on Suomen median vankka tuki. Sekin tullaan muistamaan.

                                                                 ***

Eikä siinä kaikki. Tukemassa on myös Suomen valtakunnan eduskunta, joka on kuvitellut tekevänsä merkittäviä päätöksiä vaikka tosiasiassa maan kannalta olennaiset päätökset on tehty ja tehdään muualla. Ne on tehty ja tehdään Mäntyniemessä ja sitten UTVA:ssa, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

UTVA on kätevän taskukokoinen elin, joka korvaa olennaisissa asioissa sekä hallituksen että eduskunnan. Siellä on päätetty ja sen avulla salakuljetettu parlamentin ohi muun muassa isäntämaasopimus, ja siellä tullaan de facto päättämään myös Nato-jäsenyydestä.  

Ei tarvita kansanäänestystä eikä tarvittaisi äänestystä eduskunnassa, ellei sokeiden ja kuurojen kuoro kuuluisi tähän oopperaan. 

                                                                 *** 

Suomi parka! Se oli oikeasti itsenäinen vuodesta 1991 vuoteen 1995 – Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen lopusta EU-jäsenyyden alkuun. Vajaan puolen vuosikymmenen jakso omaa elämää.

Venäjälle on USA:n johdolla asetettu pakotteita, joista koko Euroopan unioni ja Suomi sen osavaltiona kärsii. Me syytämme hintojen noususta ja kaikesta muusta pakotteiden tuloksista tietysti Venäjää. 

Tosiasiassa Eurooppa on USA:n komentamana ampunut itseään molempiin polvilumpioihin. Yhdysvallat kärsii seurauksista edustajansa eli Euroopan välityksellä. 

Ukrainan sisällissota olisi voitu ratkaista rauhanomaisesti ja nykyinen sota estää kauan sitten, mutta se ei sopinut USA:n piirustuksiin. Niihin on kuulunut jo pitkään Venäjän hajottaminen. Ensin saatiin Neuvostoliiton loputtua Nato/USA:n haltuun itäinen Eurooppa. Nyt Venäjän nakertamista halutaan jatkaa pala palalta. 

Suomella on tässä tulevana Naton jäsenenä tärkeä rooli: sulkea Venäjän läntinen raja ja viimeistellä Suomenlahden piiritys. Siinähän me onnistumme!

                                                                 *** 

Mutta tuleeko aika, jolloin katumus iskee? Tulee, liian myöhään. Suhteet Venäjään on joka tapauksessa pilattu kaikilla tasoilla, kaikilla alueilla pohjia myöten. Kiitos siitä Mediapoolin ja ennen muuta Sanoma Oy:n hillittömän toiminnan.

Taisi kuitenkin olla Iltalehti, joka teki Venäjän presidentin solvauksessa ennätyksen kysymällä otsikossaan: "Onko Putin mielenvikainen?" Minun on  kysyttävä, onko lehden johdon mielenvikaisuus jo myönnetty toimituksessa.

                                                                 ***

Olen mediamiehenä ihmetellyt Venäjään ja sen presidenttiin kohdistuneen vihamielisyyden raivokkuutta ja kattavuutta. Ymmärrän, että Mediapoolilla ja sen "sisältöryhmällä" on vaikutusta tähän. Mutta ei ilman tukevaa taustaa.

Nyt jo eläkkeellä oleva HS:n päätoimittaja – ammoinen työtoverini Hesarissa, silloin 1970-luvun taitteessa vielä urheilutoimittaja – kertoi äskettäin Facebookissa olleensa koulutuksessa Naton päämajassa Brysselissä. Hän kertoi asian avoimesti, mistä pisteet. Ja mitäpä pahaa koulutuksessa on.

Varmaankin Naton päämaja informoi koulutettavia "puolustusliiton" rauhantahdosta ja vakauttavasta vaikutuksesta eurooppalaiseen elämään. Sitä en tiedä, tapahtuiko koulutus ennen vai jälkeen Naton serbeihin kohdistamaa rauhanpommitusta. Puolustusliitto oli mukana tappamassa 3 000 – 5 000 ihmistä.

Mutta nykyisen mediaraivon taustalla saattaa olla myös Harvardin yliopistossa toteutettu koulutus, johon Sipilän hallitus lähetti Suomesta sata vaikuttajaa, joukossa tietojen mukaan suuri määrä median palveluksessa olevia. Valtakunnan ylin johto on siunannut operaation,  muutoin se ei olisi ollut toteutettavissa. Nimilistaa ei ole julkistettu, avoimuus puuttuu.

Arvelen, että juuri nämä sata maan petturia ovat nykyisen hysterian aiheuttajia. Heidän avullaan Suomessa on USA/CIA:n opein suoritettu värivallankumous. USA/Nato on ottanut haltuun Suomen valtamedian, saanut aikaan ennen näkemättömän kampanjan, jonka tuloksista me nyt voimme nauttia.

                                                                 ***

USA on murskannut valtioita, tappanut miljoonia ihmisiä, surmannut sille epämieluisia poliittisia johtajia yksi toisensa perään, vienyt ihmisoikeuksia ohjuksin ja tankein eritoten maihin, joista se on voinut ryöstää itselleen öljyä, kuristanut taloudellisin saarroin ja pakottein milloin ketäkin ja ylistänyt itseään demokratian ja ihmisoikeuksien esimerkkinä, "maailman johtavana kansakuntana".

Kukaan ei ole koskaan ehdottanut pakotteita Yhdysvalloille. 

Suomi jakaa samat arvot tämän superhirviön kanssa. Nato-jäsenyys vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Suomesta tulee samanaikaisesti sekä EU:n perusteilla olevan liittovaltion että USA/Naton osa ja alainen. 

Tulevaisuutemme on valoisa, niin häikäisevä, että emme näe mitään.

Puuttuu vain sinetti. Se saadaan, kunhan Sauli Niinistö vain tottelee Petteri Orpoa ja Jari Tervoa.

                                                                 ***

Jos Suomessa olisi älymystö, tilanne olisi toinen. Jos edes Erno Paasilinna olisi hengissä, saattaisi syntyä todellinen keskustelu maan tilasta. 

Nykyisistä kirjailijoista, omaan napaan tuijottavista tekstinikkareista, munattomista nynnyistä ei ole minkään todellisen sanojiksi, sillä Mediapooliin kuuluvat kustantajat ja markkinat odottavat seuraavaa menestysteosta.

                                                                 ***

Nato-keskustelu alkoi ja päättyi samalla sekunnilla. Gallupit eivät ole keskustelua, mutta mihin sitä olisi tarvittukaan. Ei mihinkään.

Kun Eero Heinäluomakin ehti viime tingassa linjansa mukaisesti ilmoittautumaan Nato-jäsenyyden vankaksi kannattajaksi, kirjat voidaan sulkea. Kaikki on hyvin.

P.S. 

Yhdysvaltain ulkoministeriön järjestämässä kokouksessa Bratislavassa USA ilmoitti yhdeksi tavoitteekseen estää Venäjän pääsy Itämerelle. Jos Suomi liittyy Natoon, tämä tavoite toteutuu. Kulku Pietarista merelle ja Kaliningradiin on helppo sulkea, kun Nato on molemmin puolin Suomenlahtea.

Yhteys Itämereen on ollut Venäjälle vuosisatoja jopa hysteerisen tärkeä jo yli 300 vuotta, Venäjän laivaston perustaneesta Pietari Suuresta alkaen. Se asia ei ole muuttunut miksikään.

Sinä päivänä, kun Suomi liittyy Natoon, otamme järkyttävän riskin. Venäjä ei sulkua tule hyväksymään. Kysymys on sille vähintään yhtä merkityksellinen kuin Ukrainan Nato-jäsenyys.

Haluammeko siis sodan? Jos Suomen ulkopoliittinen johto ei ota tätä näkökohtaa huomioon, se ei ole tehtäviensä tasalla. Luottaminen Naton suojaan on kohtalokasta tyhmyyttä. Yhdysvallat/Nato suostuvat varmasti  käymään samanlaista proxy-sotaa kuin nyt Ukrainassa. USA itse on valtameren takana turvassa. Sille etäsota sopii, mutta Suomi tuhoutuu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Media ja sodan henki

Perjantai 4.2.2022 klo 16.11 - Mauno Saari

Suomen valtiojohdon perustama Mediapooli, Helsingin Sanomat ja Yle sen johtavina voimina, ajavat maata sotavalmiuteen. Kampanja on jatkunut vuosia ja kiihtynyt rajusti viime viikkoina. Nyt sodan pelko on saatu istutettua jo noin puoleen suomalaisista. 

Viimeisimmän mielipidetutkimuksen (johon haastateltiin hieman yli tuhatta suomalaista) mukaan Venäjä on uhka, Nato ei juurikaan. (HS 31.01.2022) Sepä hienoa!  

Tänään (4.2.2022) Ylen Viimeinen sana-ohjelmassa aiheena on kysymys, ajaako media Suomea Natoon. Mielenkiintoinen aihe! Taustaksi tieto, että Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti 8.10.2006, että lehti kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä.  

Onkohan se näkynyt lehden sivuilta? Ne täyttyvät nykyisin uutisista, jotka tarkemmin lukien ovat toimittajien mielipidekirjoituksia? Vastuullinen pyrkimys totuudellisuuteen on väistynyt journalistisista ohjeista.

Myös tarkoitushakuinen vaikeneminen on valehtelemista. HS:n ja Ylen kohdalla se merkitsee muun muassa sitä, etteivät ne ole huomanneet mainita jo kolmen Naton jäsenen – Kroatian, Unkarin ja Bulgarian – ilmoittaneen, etteivät ne tule osallistumaan mahdolliseen sotaan Venäjää vastaan.

Nato, joka pommitti Jugoslavian riekaleiksi ja osallistui kaaoksen luomiseen Afganistanissa ja Libyassa, on Suomen Mediapoolin jäsenille yhä "puolustusliitto".

Venäjän "väitteet", että Nato on piirittämässä sen, ovat tietysti vääriä. Jos HS:n kyselyn yhteydessä olisi julkaistu aiheesta kartta, käsitys olisi ehkä toinen. Venäjän eteläisestä ja eritoten läntisestä piirityksestä puuttuu vielä yksi tärkeä palanen, Suomi. Mutta tämä pulma ratkennee hyvin pian, jos valtamedian tahto toteutuu.

Tehokas propaganda on aina toiminut uhkan ja pelon luomisella ja aggressiivista itsetuntoa kohottamalla. Italian ja Saksan kansoihin kyettiin taikomaan joukkohysteria, jonka seuraukset tunnetaan, mutta ei muisteta.

Minun silmissäni kaikki suurvallat ovat perkeleellisiä. Se ei tarkoita, että niissä asuvat ihmiset olisivat paholaisia. Mutta kansat voidaan ajaa pelolla kohtalokkaaseen uhoon. Tämän HS:n kyselykin todisti. Kysyttiin ovelasti, olisitko valmis puolustamaan Suomea aseellisesti vaikka lopputulos olisi epävarma. Suuri osa tuhannesta vastaajasta olisi valmis tarttumaan aseisiin. Hienoa!

Mediapoolissa on aihetta juhlaan. Pooli, HS ja Yle etunenässä, on puhaltanut ilmaan sodan hengen, saanut suuren osan järkevästä kansasta epäilemään järkeään. Mielet on vallannut levottomuus, juuri sellainen, johon voi kylvää kasvavaa pelkoa ja sitten uhoa.

Pelatastajaksi tarjotaan tätä sotaliittoa ja USA:ta, joka ei HS:n kyselyn mukaan ole oikeastaan minkäänlainen uhka. Ei vaikka Yhdysvaltojen tuhoamien maiden lista on kammottavan pitkä ja vaikka USA uhkailee ja painostaa ketä milloinkin ja pitää avutonta Eurooppaa rautanyrkkinsä sisällä. 

Helsingin Sanomat on ihme kyllä kertonut, että Yhdysvallat on rikki ja lähellä sisällissotaa. Johtopäätöksenä voisi olla, että hauras ja epäsuosioon vaipunut presidentti Biden haluaa pelastautua esiintymällä kovanaamana Ukrainan kriisissä. 

Sama koskee Britannian pulaan itsenä saattanutta hulttiopääministeriä, joka satsaa nyt sotaisuuteen, Naton vahvistamiseen ja asetoimituksiin Ukrainalle. Ehkäpä eurooppalainen suursota pelastaisi Boris Johnssonin, joka on onneksemme neuvonut muiden ohella Vladimir Putinia.

Missä on nyt Maan Isä, jonka pitäisi rauhoittaa Suomen kansaa ja käyttäytyä kuin viisas valtiomies? No, puhelimessa tietysti – neuvomassa eri maiden johtajia siitä, miten Vladimir Putinia pitää käsitellä ja kommentoimassa virnuillen Sergei Lavrovin lähettämää kirjeettä.

 

 

Dekkari

Maanantai 10.1.2022 klo 15.00 - Mauno Saari

Julkaisin muutama vuosi sitten Kuoleman kello -nimiseen dekkarin. Siinä korruptoitunut Euroopan unioni ja mahtava lääketeollisuus juonivat rokotteen, jolla ihmisikää voidaan lyhentää lyhentämällä solujen telomeeriä. Näin ratkaistaisiin sairaiden vanhusten ja Eurooppaan tunkevien maahanmuuttajien kasvava ongelma: heidät rokotettaisiin, kuoleman kello alkaisi tikittää ja pian he poistuisivat. 

Salaiseen hirmuoperaatioon osallistuu myös Suomi, eu:n uskollinen jäsen, ovelan presidenttinsä johdolla. Tämä kaikki tapahtuu sekasortoon ajautuneessa Euroopassa. Turkki on avannut portit ja siellä olleet miljoonat pakolaiset ryntäävän lihapatojen äärelle yhdessä Afrikasta vyöryvien pakolaisaaltojen kanssa.  

Äärioikeisto, fasistiset asejoukkiot ja rikolliset käyttävät tilannetta hyväkseen. Keski-Euroopan kaupungit muuttuvat taistelukentiksi. Yhteiskunnat vastaavat laeilla, antavat siviileille syytesuojan ja oikeuden tappaa "epäilyttävät" henkilöt. Tämä jokamiehen oikeus murtaa loputkin raja-aidat. Eskatologinen laittomuuden aika on koittanut.

Kirjassa kerrotaan myös Kiinassa ja USA:ssa toimivista virustehtaista. Ne kehittävät viruksia, joilla voidaan aiheuttaa tuhoisia pandemioita... Ja myyvät sitten halukkaille vastarokotetta.

Kun kirjoitin Kuoleman kellon, ei koronasta tiedetty vielä mitään. (Kirjaa tuskin saa enää muualta kuin kirjastoista tai divareista.) En väitä, että nykyinen pandemia olisi tahallaan aiheutettu enkä usko rokotteeseen liittyviin salaliittoteorioihin – olen ottanut jo kaksi rokotusta ja aion ottaa kolmannenkin.

En myöskään toivo Euroopan kaaosta koskevan ennustukseni toteutuvan, vaikka pahalta nyt näyttääkin. Sen sijaan kirjoitan uutta dekkaria, jossa mukana on entistäkin ovelampi presidenttimme. En tiedä, löydänkö kirjalle kustantajaa, ehkä kustannan sen itse, sillä juoni saattaa kauhistuttaa mediapooliin kuuluvia kirjankustantamojamme. 

Mitä kerron ja kuvittelen? No sitä, että Suomen Nato-optio käytetään. Presidentti Sauli Niinistö on siirtänyt toimikausillaan Suomen niin länteen, että alamme olla lähellä Hawaijia. Hän on omassa kirjassaan kertonut olevansa hengeltään upseeri, jonka ohella hän tietysti on ideologinen kokoomuslainen – ei muodollisesti mutta tosiasiallisessti.  

Niinistö käy tässä fiktiossa keskusteluja sekä Putinin että Stalinin kanssa, valveilla ja unessa, josta havahduttuaan hän on tehnyt lopullisen päätöksensä. Hämäyksenä hän suostuu Venäjän presidentin ehdotukseen Viipurin vapaakauppa-alueesta; muodostettaisiin "ystävyyden metropoli", Viipurin itsenäinen kaupunkivaltio, rauhan, yhteistyön ja yhteisen vaurastumisen symboli.

Mutta kun Niinistön toinen ja viimeinen virkakausi on lopuillaan, hän vie Suomen Naton jäseneksi ja tekee sen samalla kettumaisuudella, jolla sai päätetyksi Naton isäntämaasopimuksen allekirjoittamisesta. Silloin UTVA – tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta – päätti asiasta eduskunnan ollessa sopivasti kesälomalla. Parlamenttimme ei koskaan päässyt käsittelemään asiaa, ja varmuuden vuoksi tämän sopimuksen vaikeaselkoisen tekstin virallinen suomennos saatiin tehdyksi vasta puolisen vuotta allekirjoittamisen jälkeen.

Miten käynee nyt? Kokoontuuko UTVA presidenttimme johdolla taas, kun eduskunta lomailee? En ole kirjoittanut tekstiä vielä sinne asti, joten en tiedä. NATO-hurmiossa tanssiva valtamediamme kuitenkin panee pelkämään pahinta. Jos ja kun näin tapahtuu, isäntämaasopimusta ei enää tarvita, Suomi puolustusvoimineen on kaikin tavoin sotaliiton omaisuutta ja Suomi ohjusten kohde, potentiaalinen taistelutanner, entinen itsenäinen maa.

1990-luvulta asti pohjustettu suuri tavoite on saavutettu. Mutta kyseessä on tietysti puhdas fiktio, kuvitelma.

 

 

 

 

 

 

 

Kettu ja haukka

Lauantai 23.5.2020 - Mauno Saari

Tasavallalla on hyvin suosittu presidentti. Häntä ei juuri arvostella. Se johtuu suuresti siitä, että pääosa mediasta on hänen kanssaan samaa mieltä ainakin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Lehdet julkaisevat tuon tuosta myös mukavia, hellyttäviä, vakuuttavia ja hauskoja juttuja presidentistä, hänen runoilijavaimostaan, koirastaan ja kivoista arkipäivän sattumuksista.

Niinistö on median käytettävissä tiheästi ja sopivasti. Voin vain ihailla tapaa, jolla hänen brändiään on rakennettu täydellisyyttä hipovaksi.

No, kyllä Niinistöä myös kritisoidaan, mutta enimmäkseen vain somen kuplissa tai blogeissa. Suosion perusteella presidenttiä voisi sanoa yksinvaltiaaksi. Sellainen hän ei tietenkään ole. Perustuslaissa ei presidentin valtaoikeuksia määritetä suosiosta riippuvaisiksi.

***

Olen tavannut Sauli Niinistön vain kerran. Tein kirjaa pankkikriisistä ja Christopher Wegeliuksesta. Pyysin Niinistön haastattelua tapaus Juhantalosta. Niinistö suostui, mutta halusi, että haastattelu tehdään kotonani eikä hänen virkapaikallaan. Keskustelumme oli valaiseva. Niinistö jopa piirsi paperille kaavion Juhantalon lahjontajutun rakenteesta. En saanut pitää paperiarkkia. Ehdin jo kiinnittää sen korkkitauluuni työhuoneeni seinälle, mutta Niinistö halusi sen itselleen ja pisti taskuunsa.

Kettu, joka hoitaa turkkiaan huolella eikä jätä käpälänjälkiään mihinkään epäilyttävään.

Tällä varovaisuudella ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei presidentti Niinistö allekirjoittanut Suomen ja Naton välistä isäntämaasopimusta vaan kynän varressa oli puolustusvoimain komentaja.

Kenraali Jarmo Lindberg ei kirjoittanut nimeään puolustusvoimain vaan "Suomen tasavallan hallituksen puolesta". Tuo tarkoitti kokoomusjohtoista Alexander Stubbin hallitusta. Sieltä valtuutus oli tullut.

TP-UTVA eli ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päätti sopimuksen allekirjoittamisesta kokouksessaan 22.8.2014. Valtioneuvoston viestintäosasto laati asiasta tiedotteen viisi päivää myöhemmin, eli 27.8.2014.

Ketun vai kenen varovaisuutta ja huolellista ajattelua oli se, että päätös tehtiin, kun eduskunta oli lomalla ja median toimitukset mätäkuun laiskoissa tunnelmissa?

***

Kun päätös tehtiin Suomen tasavallan hallituksen puolesta, minua maallikkona jäi vaivaamaan kysymys, olivatko Stubbin hallituksen kaikki ministerit valtuuttamassa. Tiesivätkö Antti Rinne, Sirpa Paatero, Pekka Haavisto, Lenita Toivakka, Anna-Maja Henriksson, Päivi Räsänen, Krista Kiuru, Petteri Orpo, Paula Risikko, Jan Vapaavuori, Lauri Ihalainen, Laura Räty, Krista Huovinen, Ville Niinistö, Sanni Grahn-Laasonen ja Pia-Liisa Viitanen valtuuttavansa kenraali Lindbergin tähän historialliseen allekirjoitukseen?

Pääministeri Alexander Stubb, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Carl Haglund varmasti tiesivät, sillä he kuuluivat TP-UTVA:aan.

Sopimus allekirjoitettiin yhtä tahtia Ruotsin kanssa. Ruotsi vei tämän "yhteisymmärryspöytäkirjan" parlamenttinsa käsiteltäväksi. Sopimus tuli hyväksytyksi, mutta Suomen sopimuksesta poiketen mm. sillä varauksella, ettei Ruotsiin tuotaisi ydinaseita.

Suomen eduskunnan jäsenet loikoilivat lomalla – autuaan ulkona koko asiasta. Sekö oli tarkoitus?

***

Kun sanomalehti Keskisuomalainen paljasti kevätalvella 2014 isäntämaasopimuksen sisällön, aiheesta nousi pieni keskustelu eduskunnassa. Kävi ilmi, että eduskunta oli tietämätön koko prosessista, siitäkin että hieronnassa paraikaa oleva sopimus olisi vain luonnollinen jatko jo vuodesta 2001 alkaneelle työlle Naton ja Suomen lähentämiseksi.

Neljä kuukautta ennen UTVA:n kokousta ja siis päätöstä sopimuksesta ulkoministeri Tuomioja tyynnytteli kertomalla, ettei asialla ole mitään kiirettä puhumattakaan siitä, että eduskunta pidettäisiin pimennossa. Onhan "tästä eduskuntaa informoitu, siis jo vuoden 2002 selonteosta lähtien".

"Ei meillä (hallituksella, M.S. huom.) ole minkäänlaista tarkoitusta eikä kenelläkään pienintäkään halua, että tässä toimittaisiin tavalla, jossa pimitettäisiin mitään tietoa täysin avoimesta asiasta."

"Siitä riippumatta, mikä sen päätöksenteon muoto on, on täysin selvää, että tällaisissa kysymyksissä kaikki ne asiakirjat tullaan toimittamaan ja kaikki keskustelut ja poliittinen kanta tullaan varmistamaan ja ankkuroimaan eduskunnan ja sen valiokuntien kautta."

Keskustelussa kävi ilmi, ettei eduskunta, eipä edes ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen, ollut edes hajulla asiasta. Ei varsinkaan siitä, että isäntämaasopimukseen johtava looginen kehitys olisi ollut luettavissa turvallisuuspoliittista selonteoista.

Aika pian tuon melko vähäpätöiseksi jääneen keskustelun jälkeen kansanedustajat lähtivät lomilleen, Katainen poistui kesken hallituskauden Brysseliin Stubbin tullessa hänen tilalleen, ja TP-UTVA kokoontui päättämään.

***

Alexander Stubb on tunnettu Nato-haukka. Tunnettua on myös, ettei presidentti erityisesti pidä hänestä tai hänen natouskovaisuudestaan – tai siitä, että Stubb on avoimesti markkinoinut sotilasliiton jäsenyyttä. Mutta silti luonnehdin Niinistöä paitsi ketuksi myös haukaksi. Hänen johdollaan Natolle on auottu ikkunoita ja ovia Suomeen, vähä vähältä, "pikkuhiljaa" (lainatakseni taas puolustusministeri Haglundin osuvaa ilmaisua).

Kenraalit prosessin sisällä ja poliittisen toiminnan taustalla ovat toimineet taitavasti ja katsomustensa mukaisesti. Eduskunta on ollut juuri sopivan veltto lauma seuraaviin vaaleihin tähtääviä kepeitä tyyppejä ohitettaviksi ja sumutettaviksi. Kettu on voinut kuunnella kanatarhan kotkotusta tyytyväisenä.

Kun kokoomusta pidettiin Urho Kekkosen toimesta "yleisistä syistä" valtapiirin ulkopuolella, se on sisäpiiriin päästyään todistanut Kekkosen olleen oikeassa. Yleiset syyt olivat ulkopoliittisia. Kekkonen halusi myöhävuosiinsa saakka pitää tiukasti kiinni Suomen puolueettomuudesta ja pyrkimyksestä pysytellä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Lyhyessä ajassa nuo periaatteet on heivattu roskiin, ja enemmänkin: Kekkosen perinnöstä ja periaatteista on tullut vitsien aiheita.

Niinistö kuvaa itseään "maanpuolustushenkiseksi reservin upseeriksi" kirjassaan Viiden vuoden yksinäisyys. Se on hyvä ja tarkka kuvaus, joka auttaa ymmärtämään hänen sanojansa ja toimiaan Suomen johdattamisessa länteen, Naton ja USA:n tanssikaveriksi.

***

Monia vuosia sitten selvisi, että valtaosa suurimpien sanomalehtien päätoimittajista on sitä mieltä, että Suomen pitäisi pyrkiä sotilasliitto Naton jäseneksi. Se tarkoittaa, että suurimpien lehtien omistajat ovat Nato-jäsenyyden kannalla, sillä omistajat valitsevat päätoimittajansa.

Tämä median yksituumaisuus ja presidentin rauhaisa olo sen suojissa merkitsee sitä, että letkajenkka USA:n ja Naton kanssa jatkuu ja tahti kiihtyy. Juuri kuulimme maanpuolustushenkisen reservin upseerin kertovan, että amerikkalaisjoukot tulevat taas Suomeen suuriin harjoituksiin. Ja että "meidän kannaltamme on tietysti tärkeää, että me kykenemme harjoittamaan moderneja sotataitoja".

Onneksi presidentti lisäsi: "...samalla titenkin toivoen, ettei niitä koskaan tarvittaisi käytännössä". 

Niin hullu ei kai kukaan ole, että sotaa toivoisi. Silloin tällöin se tuppaa tulemaan toivomattakin.

Hirviö ja lintukoto

Torstai 16.5.2019 klo 12.05 - Mauno Saari

Puolueettoman Itävallan presidentti Alexander van der Bellen piti 15.5.2019 puheen. Hän antoi Yhdysvaltojen kuulla kunniattomuutensa jyrkin, huolestunein sanoin. Hän pitää USA:n toimia Irania vastaan provokatiivisina ja pelkää, että suurvalta saa aikaan uuden sodan Lähi-Idässä.

Voisimmeko kuvitella, että ”sotilaallisesti liittoutumattoman” Suomen presidentti puhuisi samalla tavalla? 

Sauli Niinistö on uittanut meidät syvälle USA/Nato-rysään, jonne pääsee helposti, mutta josta ei pääse pois ilman helvetillistä kriisiä. Niinistön retoriikka ei muistini mukaan ole tähän mennessä sisältänyt vähäisintäkään kritiikkiä USA:n suuntaan, ei vaikka Obaman ja Trumpin aikana Yhdysvallat on tuhonnut valtioita, tapattanut niiden johtajia, saanut aikaan orastavan kauppasodan ja uhkaa nyt sodalla Irania ja aseellisella interventiolla Venezuelaa. 

                                                                 ***

Tällainen ystävä meillä on, narsistinen ja rasistinen hirviö. USA:n johdolla on varma käsitys maan kaikinpuolisesta ylivoimaisuudesta ja paremmuudesta, oman moraalinsa puhtaudesta, tuhoisten ja likaisten operaatioidensa ja tavoitteidensa oikeutuksesta. 

USA työntää kuristavat lonkeronsa kaikkialle. Maan kongressi on jo vuosia sitten nimennyt Venäjän viholliseksi ja antanut presidentille oikeuden sodan aloittamiseen tätä vihollista vastaan. 

Nato/USA:n sotakoneisto on piirittänyt Venäjän tehokkaasti. Suurin aukko piiritysrenkaassa on Suomi. Tai oli, sillä solmittu isäntämaasopimus ja Naton hivuttautuminen Suomeen ovat muuttaneet tilanteen. Toisen maailmansodan aikainen kuvio on toistumassa: silloin Saksalle tarjottiin hyökkäysväylä Suomen läpi Neuvostoliittoon. Nyt Saksan tilalla on Nato/USA.

Suomen kansalaisia aivopestään hyväksymään tilanne, johon on edetty pienin mutta päättäväisin askelin. Naton hybridikeskus toimii jo Helsingissä, Naton ja USA:n sotakoneet ovat Suomen lentokentillä ja ilmatilassa jo kuin kotonaan.

Isäntä on tullut taloon, sopimuksen hengen mukaisesti!

On sanottu, että kyseessä on vain aiesopimus, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Olen kysynyt ja kysyn uudestaan: – Jos sopimus on merkityksetön, miksi se tehtiin?

                                                                 ***

Meitä kansalaisia kohdellaan alamaisina, joille valehteleminen ja asioiden pimittäminen ei ole vain sallittua vaan suorastaan välttämätöntä maan edun kannalta. 

Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Suomea suurella todennäköisyydellä johtaa Nato-jäsenyyttä kannattava oikeisto. Eduskuntavaaleista on seuraavan presidentin valintaan aikaa vajaa vuosi. 

Onko mahdollista, että äärimmäisen tarkasti suurta kansansuosiotaan varjeleva Niinistö vie Suomen Naton jäseneksi kaksien vaalien välisenä aikana? Hän ei enää voi tulla valituksi, mutta ennen vallanvaihdosta hänen kädessään ovat Nato-oven avaimet.

On arvioitu, että Nato-jäsenyyttä vastustava suomalaisten enemmistökin voisi muuttaa kantansa, jos rakastettu presidenttimme vetoaisi siihen. Niinistön tavat tuntien voi kuulla, miten vakuuttavasti, isänmaallisesti, tunteellisesti ja asian raskautta korostaen hän puhuisi osoittaen sanansa jokaiselle vastuunsa tuntevalle tolkun suomalaiselle.

                                                                 ***

Mediapooli, johon käytännössä kaikki Suomalaiset lehdet, tv- ja radiokanavat kuuluvat, on tehnyt parhaansa pyykätessään kansalaisten aivoista pois natovastaisuutta. 

Poolin sisältöryhmä on tiivistänyt propagandaiskujen tahtia. Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmissa iskut ovat jo lähes jokapäiväisiä. Venäjän pahuuden uutisointi alkaa muistuttaa 1920-30 -lukujen Vihan veljien äänenpainoja. Sanavalinnat ovat vielä lievempiä, mutta tahtotila on sama.

Minun mielestäni järjestelmällinen toiminta Suomen ja naapurimme Venäjän suhteiden heikentämiseksi täyttää maanpetoksen tunnusmerkit. Ei juridisesti, mutta moraalisesti.

Sota vai rauha?

Keskiviikko 31.10.2018 - Mauno Saari

SOTA VAI RAUHA?

Tämä kirjoitus on pinnallinen, pelkkä hätäinen ingressi sille, mitä tahtoisin ja tahdon sanoa vähän myöhemmin. Syy on se, että olen pitänyt vuosien tauon blogeissa, ja nyt on uusi haparoiva alku.

Siirryin takaisin tähän maastoon, koska FB tuntuu syystä ja kolmannesta epämukavalta. Liikaa yhteen tai toiseen käsitykseensä hirttäytyneitä kommentoijia. Kun FB:ssä "keskustellaan", toinen osapuoli, se joka kokee joutuneensa ahdinkoon, lopettaa juttelyn yleensä näin: "Mahdotonta jatkaa, koska sinä olet niin uskovainen. On kuin ateisti ja helluntailainen yrittäisivät puhua".

Niinpä.

                                                    ***

Olen ajatellut myydä kaiken ja muuttaa johonkin liittoutumattomaan maahan. Vaihtoehtoja on kaksi, Itävalta ja Irlanti. Syy ajatuksen on yksinkertainen, kaltaiseni. En usko enää Suomen ulkopolitiikan vastuuhenkilöihin. Maa on kuljetettu kierolla, salakähmäisellä tavalla suuntaan, jossa ei odota mikään hyvä. 

Tapa, jolla presidentti Sauli Niinistö on junaullut Nato-liitoksemme, on historiallisen epämiellyttävä ja enemmänkin: vaarallinen. Risto Ryti jää tässä kakkoseksi; hänhän sentään pelasi lopulta Suomen eduksi. Kuitenkin, kaikitenkin, ehkä, todennäköisesti...

Niinistö on pitkin matkaa oman vauva-isä-koiraihminen -brändinsä luomisen ohella vakuutellut olevansa Nato-jäsenyyteen torjuvalla kannalla. Niinistön suuri kansansuosio on suureksi osaksi hänen komean ja miehisen karismansa ansiota. Olen tästä kateellinen.

Sauli Niinistön karismaa on täydentänyt kohtalo, kuten vaimon traagisen hetken kuolema, suhde Miss Suomeen, avio nuoren naisen kanssa, vauva, lumoava koira, tiuhat tolkku-kommentit, isälliset ja sympaattiset lausahdukset milloin mistäkin asiasta.

Tiedän Sauli Niinistöstä vain vähän. Mutta sen tiedon varassa voin sanoa, että ylimittaisen suosion syyt ovat aivan toisarvoisia verrattuna tasavaltamme presidentin varsinaisiin tehtäviin. Suomen tasavallan presidentin arvovalta ja suosio ei saisi rakentua viihteellisiin, Mr. Suomi -argumentteihin.

Mutta Sauli Niinistö voi luottaa kansansuosioonsa. Hänen charminsa puree eikä nokkeluudessa ole puutetta. Hän ei alistu kriitikoidensa tasolle vaan nokittaa kotona suunnitelluilla vuososanoilla. Se nähtiin Turun kirjamessuilla.

Sumuverhon takana on toteutettu ilmeisen hyvin, ajoissa ja tarkasti mietittyä suunnitelmaa.

                                                       ***

Kun mielipidetutkimukset kerta toisensa jälkeen kertovat, että aina vain suurempi osa kansasta vastustaa Natoa, on hyödytöntä yrittää sillä suunnalla. Antaa kansan tuijottaa Nato-JÄSENYYTEEN. Emme me sitä tarvitse, vaan toimivan liittosuhteen.

Toimiva liitosuhde on nyt luotu. Kun en usko Sauli Niinistön olevan toisten täydellisesti johdateltava nössö, uskon hänen olevan tämän salajuonen isä. Jos ei keksijä niin toteuttaja.

Idea on nerokas. Kansa tuijottaa gallupeita ja uskoo, että sen mielipiteellä on merkitystä. Samaan aikaan toisaalla puolustusvoimain komentaja, kenraali Lindberg, allekirjoittaa isäntämaasopimuksen, jolla Natolle avataan sen niin tahtoessa hyökkäysväylä minne tahansa, mm. Venäjälle, siten, että Suomen armeija sitoutuu kaikin tavoin auttamaan ja tukemaan offensiivia ja olemaan kokonaisuudessaan Naton komennon alla..

Isäntämaasopimus uitettiin ohi eduskunnan. Eipä sillä, että tämä nykyinen kansaneustajisto olisi edes ymmärtänyt kysyä saatikka vastustaa paperin allekirjoitusta. Mutta varma on varmaa! Niinistö & kumpp. saivat mitä tahtoivat, Naton alamaisuuden.

Presidentti on vakuuttanut useasti, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat kunnossa. Voivat olla, jos "kunnossa" tarkoittaa, että Venäjä on itseään turvatakseen ottanut huomioon, että Suomi on nyt vihollisen leirissä.

                                             ***

Nyt olen väsynyt. Valvoin viime yönä näiden asioiden vuoksi. Ehkä huomenna panemme talon myyntiin. Kuka tietää, en minä. Ehkä Pirkko. Osta, tämä on hauska talo. 

Perusteluiksi luultavasti toteutumattomalle hankkeelle, seuraavia Viisaan Miehen ajatuksia:

"Me pääsemme historiaan sukupolvena, joka pelasi väärin itseään vastaan."

 "Tältä tuntuu kun miehittäjä tulee, vähän tyhjältä."

 "Suomi on itse itsellensä suurin uhkatekijä."

"Suurin voitto sodankäynnissä on pysyä siitä erillään."

 "On vielä mahdollista valita se ettei valita. Ei valita ennalta eikä valita jälkikäteen."

"Liittosuhteilla pieni valtio antaa suurelle liitolle option miehitykseen ja alistamiseen... Muistamme tämän sitten, kun YYA Naton kanssa on elävää elämää."

Lainaukset Paavo Haavikon viimeisestä kirjasta "EI.Siis kyllä". Kirja julkaistiin vuonna 2006.