Yhteystiedot

Mauno Saari




mauno.saari@gmail.com

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄSeppo Ruottu  14.10.2022 18.30
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄMartti Issakainen  14.9.2022 19.02
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄTeemu  13.9.2022 16.58
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄYksi miljoonista kansalaisista, joiden mielipidettä ei edes kysytty  11.9.2022 20.49
FACEBOOKIN PÄIVITYKSIÄJK  11.9.2022 4.33

Uusimmat kirjoitukset

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:671045 kpl

Miksi Paavo Väyrynen pitää nitistää?

Tiistai 23.4.2019 klo 20.20 - Mauno Saari

 

Paavo Väyrynen alkoi puhua ”mediapelistä” jo kauan sitten. Siitä häntä on ivattu urakalla. Että media muka pelaa Väyrystä vastaan! Hah!

Viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet kiistattomasti, että Väyrynen on oikeassa – tässä asiassa, ja ainakin nyt.

Tapa, jolla Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen pelasi Väyrysen ulos vaalitenteistä, hakee röyhkeydessään vertaistaan. Eikä löydä. 

Jokisen toiminnassa on piirteitä, joista nousee mieleen joitain vaarallisia ja vastenmielisiä historian kuvia. Henkinen likvidointi ei ole juuri fyysistä oikeutetumpaa tai vähemmän kuvottavaa.

Kun muukin media näyttää sulkevan Väyrysen pimiöön, on kysyttävä, onko tähän sakinhivutukseen jokin erityinen syy. Kysymyksessä on kuitenkin minun havaintojeni mukaan törkeä syrjintä ja vihamielisyys. Se kohdistuu yli puoli vuosisataa politiikassa toimineeseen, monin tavoin meritoituneeseen mieheen, pitkäaikaiseen ulkoministeriin ja menestyneeseen puoluejohtajaan.

Miksi Paavo Väyrynen pitää nitistää? Mitä pahaa hän on tehnyt Jouko Jokiselle tai muille Mediapoolin kuuluvien tiedotusvälineiden edustajille? 

Onko syy persoonassa? Väyrynen on itsevarma, mutta niin on – tai uskottelee olevansa – jokainen pinnalle pyrkivä poliitikko. Itsevarmuus on siinä maailmassa hyve eikä pahe.  

Entäpä oikeassa oleminen, kaikkitietävyys? Näillä piirteillään Väyrynen on ärsyttänyt aina, ja objektiivinen totuus on, että hän on todella ärsyttävä, koska ei ole nähty päivää eikä yötä, että Paavo Väyrynen olisi piilottanut kynttilänsä vakan alle.

Mutta toisaalta – miksi olisi? 

Jos Paavo Väyrynen olisi ollut viime vuodet Keskustan puheenjohtaja, siitä olisi seurannut kaksi asiaa: Keskusta ei ehkä olisi romahtanut eikä Väyrystä olisi ajettu pimentoon. 

Ikuisen säännön mukaan sudet käyvät armotta voimansa menettäneen johtajansa kimppuun, sitä armottomammin mitä vahvemmasta johtajasta on ollut kysymys.

Mutta tuo darvinistinen selitys ei riitä. Nyt on kyse muusta. Avaimen tarjosi presidentti Sauli Niinistö, joka vaalien alla kaipasi turvallisuuspoliittista keskustelua tentteihin. 

Niinistön kaipaus kuulosti kovin miedolta aivan kuin presidenttimme olisi vain halunnut repliikkinsä aikakirjoihin. Kaipuu ei johtanut mihinkään. Turvallisuus- tai ulkopoliittista keskustelua ei käyty. Vain yksi mies yritti turhaan avata keskustelua siihen suuntaan. 

Nimittäin Paavo Väyrynen. 

Tulemme asian ytimeen, Paavo Väyrysen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin käsityksiin.

Väyrynen on sitä mieltä, että Suomen tulee olla itsenäinen ja puolueeton maa, joka ei kuulu sotilasliittoihin. Hän vastustaa Nato-jäsenyyttä. Väyrynen on kirjoittanut: ”Suomi ei ole Natossa, mutta Nato on Suomessa.” 

Sitä paitsi vain itsenäinen maa voi olla puolueeton.

Väyrynen on huolissaan venäjävastaisen ilmapiirin tihenemisestä maassa. Jaan huolen. Suomen media on viime vuodet laulanut kuorossa viisua, jonka kertosäe toistelee, että pienten vihreitten miesten tanssi saattaa alkaa milloin tahansa.

On annettu ymmärtää, että maan ylle on noussut uhkaavia ukkospilviä. Idän suunnalta tietysti. Aivopesukone on pyörinyt. Pahimmillaan on uhkailtu sodalla, arvioitu kuinka kauan Suomi kestää Venäjän hyökätessä. Keskiaukeaman kuvissa hävittäjät ovat syöksyilleet kohti.

Mediapooli, johon Yle tietysti kuuluu, harjoittaa muun toimintansa ohella natovastaisen informaation torjuntaa. Niin pooli kertoi nettisivuillaan kunnes sivujen sisällöstä katosivat juuri tuota tarkoittavat osiot. Mutta minä luin tekstin omin silmin. Silmissäni ei ole vikaa.

Väyrynen on hyvä väittelijä. Hän hallitsee substanssin, hänen tietolaarinsa on hehtaarin kokoinen ja muistinsa kauhistuttavan tarkka.

Tällaista Väyrystä Jouko Jokinen ei halunnut sotkemaan kuvioita. Tällainen Väyrynen piti saada pimiöön niin että vaalitentit saattoivat pysytellä turvallisesti ilmasto-, sote-, ja maahanmuuttoasioissa. 

Jos olisi päässyt kunnolla ääneen, Väyrynen olisi saattanut esittää kiusallisia kysymyksiä maan poliittiselle eliitille. Erittäin kiusallisia.

 

En ole kysynyt enkä saanut oikeutta kutsua itseäni Paavo Väyrysen ystäväksi. Olen tuntenut hänet vuosikymmeniä, mutta vain toimittajana. Jaan hänen käsityksensä ja huolensa Suomen asemasta ja suunnasta, johon maata viedään. Sen tunnustan mielelläni.

En ole keskustellut tästä kirjoituksesta Väyryseen kanssa eikä hän saa tekstiä ennakkoon luettavakseen. Kun en voi tarkkaan tietää, mitä Väyrynen olisi vaalitenteissä sanonut ja kysynyt, sanon ja kysyn nyt itse.  

Onko Suomi itsenäinen, kun sen taivaalla lentelevät USA:n tai liittokunnan sotakoneet? Entä jos taivaallamme lentäisivät venäläiset hävittäjät, sanoisimmeko Suomea itsenäiseksi?

Kuinka lähellä maanpetoksellista ajattelua ja toimintaa on pyrkiä siihen, että Suomen armeija alistettaisiin Naton komentoon? Sitähän isäntämaasopimus toteutuessaan tarkoittaisi.

 

Ja lopuksi sitaatti mieheltä, joka oli ajatellut Suomen asemaa syvällisesti: 

”Suomen etu ei voi olla, että se on jonkin suurvallan äärimmäisenä, Venäjän rajalla alituisesti varuillaan olevana ja ensimmäiseksi vihollisen jalkoihin joutuvana liittolaisena, jolla ei ole sellaista poliittista vaikutusvaltaa, että sen sanalla olisi mitään merkitystä, kun sodasta ja rauhasta päätetään. Maa olisi tällöin äänettömänä yhtiömiehenä mukana liitossa, josta sille koituisi kohtuuttomat, ajan mittaan ylivoimaiset rasitukset. Se joutuisi taistelutantereeksi, milloin tahansa siitä riippumattomat suurpoliittiset ristiriidat johtaisivatkin sotaan.” 

”Suomen kansalliset edut eivät salli sitoutumista Venäjän vastaisen politiikan linjalle tai sen etsimistä.”

Näin kirjoitti aikoinaan Urho Kekkonen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jouko Jokinen, Paavo Väyrynen, Mediapooli, Suomen ulkopolitiikka, vaalit