Nouseeko kriisistä Darwin?

Keskiviikko 25.3.2020 - Mauno Saari

Onko mahdollista, että luonto iskee takaisin, alistaa meidät ennen kuin me alistamme sen?

Kuulun ikäihmisten "riskiryhmään". Olen kuunnellut hokemaa, että viruksen vuoksi päätettyjen ja päätettävien valtavien rajoitusten ja kieltojen päätarkoitus on pelastaa minut, meidät – "ikäihmiset" ja perussairaat.

Arvelen, että jo nyt nuoremmat, vauraat voimaihmiset ovat alkaneet kysellä mielessään, että miksi helvetissä!

Että eikö ole järjetöntä lamauttaa koko hyvin toimiva systeemi, rajoittaa heidän elämäänsä, puuttua heidän oikeuksiinsa ja vapauksiinsa, tuhota heidän bisneksiään?

Eikö se ole typerää, koska ne ihmisryhmät, joita nyt suojellaan virukselta kaikkien muiden kustannuksella, vanhukset ja sairaat, joiden takia vaivalla rakennettu hyvinvointi ajetaan alas, ovat näiden yhteiskuntien suurin ongelma?

Eikö ole hirveä virhe estää luonnon omaa ratkaisua, koska on tarkoin tiedossa, että rikkaimpienkaan maiden rahat eivät kohta riitä kaikkien vanhusten ja sairaiden kunnolliseen hoitamiseen?

Eikö vanhusten pelastaminen ole kerta kaikkiaan nurinkurista ja luonnotonta, koska tämä "riskiryhmä" on joka tapauksessa lähellä kuolemaansa? Eikö hinta lisäajasta ole kohtuuton ja siihen liitetty humanismi pelkkää tekopyhyyttä?

Vielä tällaisia kysymyksiä ei luultavasti sanota ääneen edes parhaissa piireissä, mutta sosiaalidarwinismin aika saattaa olla lähellä. Siitä taas ei ole pitkä matka historiasta tuttuihin ja joskus hyvin suosittuihin ajatusmalleihin, joita nykyisin kammoksutaan.

Koronavirus kuorii kerman hyvinvointiyhteiskuntien yltäkylläisyydestä, kerskakakun päällimmäisen kerroksen. Entä sitten? Tekeekö pandemia maailmasta tasavertaisemman ja humaanimman vai kiihdyttääkö se polarisaatiota, antaako se lopulta tilaa jopa eugenistisille ajatuksille?

Varmaa on ainakin se, että rikkaat köyhtyvät enemmän kuin köyhät, sillä köyhillä on vähemmän mistä köyhtyä. Mutta yhtä varmaa taitaa olla, että pian toipumisen jälkeen talouden rautalait ovat uudelleen voimassa. Niihin pahinkaan virus ei pure.

Epidemia vai maailmansota

Lauantai 14.3.2020 klo 11.52 - Mauno Saari

Kolme vuotta sitten ilmestyneessä kirjassani "Kuoleman kello" on seuraava kohta: 

"Virustehtaita eli mittatilausviruksia kehitteleviä laboratorioita on nykyisin ainakin kaksi, toinen Yhdysvalloissa, toinen Kiinassa. Niiden uusimmat innovaatiot ovat mielenkiintoisia. Yhdysvaltojen ja Kiinan tutkimuslaitoksissa on onnistuttu yhdistämään eri viruksia. Kiinalaiset ovat etulinjassa. Harbinin eläinlääketieteellisessä laitoksessa on yhdistetty N5N1-lintuinfluenssavirus N1N1-viruskantaan. Kuten varmaan tiedät, H5N1 on tappava, mutta ei itsessään tartu ihmisestä toiseen. Mutta tämä yhdistelmä, hybridi, on eri juttu. He saivat aikaan kaikkiaan 127 eri viruskantaa, joista ainakin viisi tarttui ilman kautta marsusta toiseen marsuun. Siis nisäkkäästä toiseen... Ihminen on nisäkäs."

Tosiseikkoihin perustuvaa fiktiota. 

                                                    ***

Kiinan viranomaiset eivät torju väitteitä, että koronavirus olisi laskettu liikkeelle Yhdysvalloista. Toisen suuntaisia väitteitä tullaan varmasti esittämään, ellei jo ole esitetty. Uusi fiktion aihe, biologinen maailmansota? 

Kirjassani en ennusta koronaa, mutta kylläkin tappavan viruksen käyttämistä historian ehkä suurimpaan kansanmurhaan, jonka keskus on Euroopassa. Vanha kunnon Eurooppa ajautuu kaaokseen, kun Turkki – fiktiivisen ennustukseni mukaisesti – avaa rajansa muukalaisvyörylle. Vyöryssä Euroopan unionin maihin tulee muiden mukana kymmeniä tuhansia terroristeja. 

Edelleen toivon olleeni väärässä, mutta en usko sitä. (Jos joku on kiinnostunut kirjasta, sitä myydään ainakin Elisa Kirjan sivustolla.)

                                                     ***

Korona on joskus ohi, mutta maailma sen jälkeen ei ole entisensä. Poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset mannerlaatat ovat silloin siirtyneet uuteen asentoon. Pelko ja väkivalta hallitsevat meitä, jotka niin kauan olemme eläneet tuntien vain turvallisia, hallittavia ja epätodennäköisiä pelkoja, kuten pelkoa ydinsodasta ja ilmastonmuutoksesta.

Milloinkaan minun elinaikanani, joka on nyt 72 vuotta, ei kaikkien yhteinen pelko ole ollut yhtä todellinen ja konkreettinen. Milloinkaan ei yhteisyys ole ollut näin tärkeää ja välttämätöntä, jotta voisimme estää koko ihmiskunnan kattavan paniikin, joka voi murskata alleen kaikki järjestyneet elämänmuodot. 

Kuka on nyt lähimmäinen? Vessapaperia ja tonnikalaa hamstraava naapuri, hätääntynyt vanha nainen S-marketin kassajonossa, Tirolin riemuissa tartunnan saanut sydänkirurgi, pelosta kalpea hoitaja terveyskeskuksessa, lippuluukulle pyrkivä viidessadasensimmäinen, joka ei pääse konserttiin, paperiton muukalainen mustassa hupparissaan?

Kuka on lähimmäinen, jos pelon diktatuuri vallitsee? Loppuvatko ihmissuhteet, kun on pidettävä vähintään metrin etäisyys toiseen ihmiseen? Voisiko some muuttua vihan ja epäluulon kylväjästä inhimillisyyden pelastajaksi? 

                                                     ***

Kun tämä epidemia joskus on ohi, elämä jatkuu uudessa todellisuudessa. Millainen se on oleva? Onko silloin vallalla ihmisyys, suvaitsevaisuus ja huolenpito vai sumeilematon selviytymistaistelu, jossa vahvimmat ja röyhkeimmät vievät kaiken niiltäkin, joilla ei ole mitään?

 

Meneekö Venäjä ruotuun?

Torstai 5.3.2020 klo 15.56 - Mauno Saari

Meneekö Venäjä ruotuun?
Katsaus ja kuvitelma

Ensin tilannekatsaus, kommentein:

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on lausunut, että Venäjän tulisi "noudattaa kansainvälisiä lakeja" Syyriassa. Pääsihteeri ei halua muistaa, että Venäjä on ainut laillisesti Syyriassa toimiva ulkopuolinen valtio. Syyriaan hyökänneen Turkin toiminnassa ei Stoltenbergillä ole huomauttamista.

Kansanedustaja Antti Häkkänen (kok) taas vaatii, että "Venäjä on pantava ruotuun". Häkkäsen kypärän leukahihna on liian kireällä. Muuten tämä entisen oikeusministerin älyttömyys ei ole selitettävissä.

Epäilemättä Kremlin muuri tärähtelee Häkkäsen lausunnon vuoksi. Ei pelon vaan naurun takia.

Turkin armeijan tunkeutuminen Syyrian alueelle ei ole edes paheksunnan saatikka tuominnan asia Stoltenbergin, Häkkäsen ja mm. Suomen Natoa kannattavan mediapoolin mielestä.

Ylen aina luotettavan asenteellinen uutisasankkuri Matti Rönkä voihkaisi 3.3.2020 Moskovan kirjeenvaihtajalle, että "eikö EU:lla ole mitään keinoa saada Venäjä pois Syyriasta". Rönkä on Ylen itään suunnattu keihäänkärki, mutta silti toivoisi, ettei muutenkin yksisilmäinen uutistarjonta vammautuisi aivan sokeaksi. Röngän ankkuri luistaa. Hänen paikkansa olisi Naton propagandakeskuksessa, ei verorahoilla maksetun julkisen palvelun uutisissa.

Mediapoolimme jäsenet tituleeraavat Syyrian presidenttiä diktaattoriksi – aivan samoin kuin Vladimir Putinia. Silmälääkäriksi aikoinaan valmistunut al-Assad näkee maansa tilanteen: hän puolustaa sitä Turkin ja Israelin hyökkäyksiltä, joita USA-johtoiset "länsimaat" tukevat, Suomi mukaan lukien. Tätä mediamme ei halua kertoa.

EU, poliitikkojen ikioma rotaryklubi lupaa Kreikalle massiivista tukea Turkin paineen alla. Unionin kansalaisten verorahoilla, voisi sanoa että verirahoilla, ostetaan Euroopalle aikaa, vielä hetki. On mahdollista, että kansainvaellus Eurooppaan toteutuu tästä moraalittomasta kaupankäynnistä huolimatta. Ei ehkä valtaisana virtana vaan satoina tai tuhansina pikku puroina, kun ihmiset etsivät ja löytävät aukkoja Unionin ulkomuurista.

Olen ennustanut Euroopan nykyisen ja varsinkin huomisen kaaoksen kirjassani "Kuoleman kello" (Kosmos, 2017). Pelkään ennustuksen toteutuvan. Se sisältää muun muassa kuvittelemani tilanteen, jossa keskeisten EU-maiden lainsäädäntöä muutetaan niin, että jokainen "terroristiksi epäilty" on vapaata riistaa kenelle tahansa ampumataitoiselle kansalaiselle. Dystooppinen utopia? Toivottavasti.

Euroopan kaaoksen ennustaminen muukalaistulvan vuoksi on aika helppoa. Moraalia ei ole Unionin rajan kummallakaan puolella. Katastrofi on edessä väistämättä. Uhreja ovat ennen kaikkea muukalaiset, mutta myös eurooppalaiset. Otteet kovenevat, muureja lujitetaan. Tiedetään, että tulijoiden joukossa on runsaasti jihadisteja, terroristeja.

***

Sitten paljastus: olen ajatellut seuraavaa kirjaani. Se on vielä pelkkä ajatusleikki, hahmotelma, jonka toteutuminen on epävarmaa. Tässä siitä osasia:

Stubbin hallituksen aikana Suomi lähettää valtioneuvoston päätöksellä sata viestinnän ja journalismin ammattilaista Harvardiin USA:n propagandakoulutukseen. Kurssitettavina on valtamediamme päätoimittajia, poliittisia toimittajia ja ainakin yksi uutisankkuri.

Tulokset näkyvät. Ylen, HS:n, Ilta-Sanomien ja Iltalehden johdolla mediapoolin jäsenet ylläpitävät päivittäistä vihajournalismia, jonka kohteena on Venäjä. Harvard-kurssin käyneet toimittajat haravoivat sopivia aiheita. "Hyvät suhteet eivät estä Venäjän hyökkäystä", kertoo Iltalehden lööppi. Tästä jutun tehnyttä toimittajaa kiitellään. Päätoimittaja pyytää oikein pullakahveille.

Mediapoolin "sisältöryhmä" kokoontuu säännöllisesti ja linjaa itänaapuriimme kohdistettua hyökkäystä. Putinista maalataan kuvaa häikäilemättömänä ja petollisena despoottina, ulkoministeri Lavrovia sanotaan valehtelijaksi, Venäjän asevoimien epäillään suunnittelevan jotain katalaa.

Ilmaisunvapaus Suomessa on kaventunut, eikä ihme, kun koko mediaa linjaa yhteinen pooli. Sananvalinnat alkavat muistuttaa 1920-luvun Vihan veljien retoriikkaa. Tähän liittyen ne, jotka suhtautuvat Venäjään neutraalisti tai jopa myönteisesti, leimataan trolleiksi, stalinisteiksi tai Putinin sylikoiriksi.

Toisaalta mediapoolin jäsenet pitävät esillä tasavallan presidentin kiiltokuvaa, presidentin, joka siunasi Naton kanssa tehdyn isäntämaasopimuksen, ja jonka johdolla Suomi on kuljetettu sotaliiton kynnykselle.

Mihin tällä kaikella pyritään? Sataprosenttisen fiktiivisessä kirjassani kerron operaation syyn, sen vaiheet ja lopputuloksen:

Kuvitelmassani Suomi liittyy Natoon, kun tasavallan presidentin viimeistä virkakautta on vain vähän jäljellä. Nyt hän voi toimia välittämättä Nato-jäsenyyttä vastustavasta tyhmän kansan enemmistöstä, sillä presidenttiys on kohta ohi, suosiosta ei enää tarvitse piitata. Suuri visio on toteutettu!

Lakimiehenä hän on avustajineen löytänyt tavan, jolla jäsenyys voidaan toteuttaa ilman kansanäänestystäja ilman eduskunnan siunausta. Eduskunta, jonka ohi isäntämaasopimus aikanaan salakuljetettiin, on voimaton ja hämmennyksen tilassa. Joku onneton kansanedustaja kuiskaa, että nyt on häntä heiluttanut koiraa, mutta kuiskaus ei yllä uutiseksi.

Mediapooli on huolehtinut vuosia jatkuneella operaatiollaan siitä, että välit Venäjään ovat lopulta tulehtuneet. Niinpä presidentti voi todeta (fiktiossani) tv 1:n erikoislähetyksessä, että "tilanne on olennaisesti muuttunut" ja "Suomi tarvitsee Nato-jäsenyyden täysimittaisena". Pelkkä isäntämaasopimus ei riitä.

Uutisankkurin ilme on vakava. Hän pyyhkäisee silmäkulmaansa. "Viel' on Suomi voimissaan", hän sanoo kameraan tuijottaen. Sitten soi Porilaisten marssi.

Teokseni lopussa jotkut Harvard-kurssitetut ovat mukana tasavallan presidentin isännöimillä päivällisillä. Nostellaan maljoja, pidetään hillittyjä puheita sitkeyttä ja taitoa vaatineen operaation onnistumisesta. Joku kertoo, että patsashanke "Suomen valtiollisen historian merkittävimmälle henkilölle" on vireillä.

Kirjastani tulee omakustanne. Mediapooliin kuuluvat kustantajat eivät sitä julkaise. Vastausviestissään ne toteavat kuin yhdestä suusta, että "teos on hyvin kirjoitettu, mutta mielikuvituksenne ylittää uskottavuuden rajat".